4.1.1 Rikosuhridirektiivin tavoitteet ja määritelmät
Rikosuhridirektiivin 1 artiklaan on kirjoitettu direktiivin tavoitteeksi, että rikoksen uhrit saa-vat tietoa, tukea ja suojelua, he voisaa-vat osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin ja että hei-dät tunnustetaan uhreiksi. Lapsiuhreihin tulee ensisijaisesti soveltaa lapsikeskeistä lähesty-mistapaa, jossa huomioidaan lapsen ikä, kypsyys, näkemykset, tarpeet ja huolenaiheet.
Kaikkien tahojen, jotka ovat kosketuksissa rikoksen uhrin kanssa, tulee huomioida uhrin henkilökohtainen tilanne ja välittömät tarpeet, ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja kypsyystaso, ja samalla kunnioitetaan uhrin ruumiillista, henkistä ja moraalista koskematto-muutta. Rikoksen uhreja olisi suojeltava toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pe-lottelulta ja kostotoimilta ja heidän tulee saada toipumista varten tarvitsemaansa tukea ja riittäviä oikeussuojakeinoja (johdanto-osan kappale 9).
Direktiivin mukaan uhri on luonnollinen henkilö, jolle on rikoksesta aiheutunut välitön fyy-sinen, henkinen tai emotionaalinen haitta tai taloudellinen menetys (art. 2.1(a)(i))78. Uhrina pidetään myös rikoksen uhrina kuolleen henkilön perheenjäseniä, joille on aiheutunut vahin-koa kyseisen henkilön kuolemasta (art. 2.1(a)(ii)). Perheenjäsen on uhrin puoliso, uhrin kanssa vakituisesti ja jatkuvasti yhteistaloudessa elävä henkilö, sukulaisia suoraan etene-vässä tai takenevassa polvessa, sisaruksia ja huollettavia (art. 2.1(b)). Lapsi on alle 18-vuo-tias henkilö (art. 2.1(c)).
Terrorismin uhrien tarpeisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota rikoksen erityisestä luon-teesta johtuen, ja sen vuoksi, että he saattavat joutua huomattavan julkisen huomion koh-teeksi. Sukupuoleen perustuva väkivalta tulee mieltää syrjintämuodoksi ja uhrin perusva-pauksien loukkaukseksi. Sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit (erityisesti naiset ja lap-set) tarvitsevat erityistä tukea ja suojelua suuren toissijaisen tai toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riskin vuoksi. Läheisväkivallan uhrit saattavat tarvita erityisiä
78 Lyhenne tarkoittaa uhridirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa.
suojelutoimenpiteitä, koska rikoksentekijä on henkilö, johon uhrin pitäisi voida luottaa ja josta uhri saattaa olla taloudellisesti tai sosiaalisesti riippuvainen (johdanto-osan kappaleet 16–18).
Direktiivin johdanto-osan kappaleen 19 mukaan henkilöä on pidettävä uhrina riippumatta siitä, onko rikoksentekijä tunnistettu, pidätetty, pantu syytteeseen tai tuomittu ja riippumatta siitä, mikä on uhrin ja tekijän välinen perhesuhde. Perheenjäsenten suojelussa jäsenvaltioilla on oikeus rajoittaa direktiivin mukaisia vahvistettuja oikeuksia käyttävien perheenjäsenten määrää
4.1.2 Tietojen ja tuen antaminen
Uhria on autettava ymmärtämään ja tulemaan ymmärretyksi ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen (art. 3.1) ja yhteydenpidon tulee tapahtua selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kie-lellä suullisesti tai kirjallisesti uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet huomioiden (art. 3.2).
Jos uhri rikoksen vaikutuksesta johtuen tarvitsee apua ymmärtääkseen tai tullakseen ymmär-retyksi, uhrille on annettava mahdollisuus valita henkilö, joka on läsnä hänen ollessaan en-simmäistä kertaa yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, jollei tämä ole vastoin uhrin etuja tai aiheuta haittaa menettelyn kululle (art. 3.3).
Uhrille on annettava ilman aiheetonta viivästystä mm. seuraavat tiedot:
• millaista tukea ja keneltä uhri voi saada, tarpeen mukaan myös perustiedot lääketieteellisen avun ja erityisen tuen saatavuudesta sekä vaihtoehtoisesta majoituksesta (art. 4.1(a))
• miten ja millä edellytyksillä uhri voi saada suojelua ja suojelutoimenpiteitä (art. 4.1(c))
• miten ja millä edellytyksillä uhri voida saada oikeudellista neuvontaa, oikeus-apua ja muuta neuvontaa (art. 4.1(d))
Yllä mainittujen tietojen määrä tai yksityiskohtaisuus voi vaihdella uhrin erityistarpeiden ja henkilökohtaisten olosuhteiden, rikoksen tyypin tai luonteen perusteella. Uhrin tarpeista ja tietojen merkityksellisyydestä eri menettelyn vaiheissa riippuen lisätietoja voidaan antaa myös myöhemmässä vaiheessa (art. 4.2). Johdanto-osan kappaleen 22 mukaan rikosilmoi-tuksen tekeminen on rikosoikeudellisen menettelyn piirissä ja sen tulisi koskea myös niitä tilanteita, jossa viranomaiset aloittavat viran puolesta rikosoikeudellisen menettelyn.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrilla on tarpeensa mukaisesti mahdollisuus käyttää maksuttomia luottamuksellisia tukipalveluita, jotka edistävät uhrin etua. Palvelut tu-lee olla käytettävissä ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja tarvittavan ajan me-nettelyn päätyttyä (art. 8.1). Uhrin ohjaamista uhrien tukipalveluihin on helpotettava rikos-ilmoituksen vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen tai muiden asiaankuuluvien yksi-köiden toimesta (art. 8.2).
4.1.3 Uhrin suojelu ja erityissuojelua tarvitsevan uhrin tunnistaminen
Rikostutkinnan aikana uhrin kuulustelut on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä, kuu-lustelujen määrä pidetään mahdollisimman pienenä ja kuulustelut järjestetään vain rikos-tutkinnan sitä ehdottomasti vaatiessa. Uhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edusta-jansa ja hänen valitsemansa henkilö, ellei perustellusta syytä ole tehty päinvastaista pää-töstä. Lisäksi lääketieteelliset tutkimukset on pidettävä minimissä ja niitä voidaan suorittaa vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikosoikeudellisen menettelyn kannalta (art.
20.1(a–d)).
Direktiivin 22 artiklan mukaan kaikista uhreista on tehtävä hyvissä ajoin henkilökohtainen arviointi erityisen suojelutarpeen määrittämiseksi ja sen selvittämiseksi missä määrin uhri hyötyisi rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa toteutettavista erityistoimenpiteistä sen johdosta, että hän on erityisen altis toissijaiselle ja toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelotte-lulle ja kostotoimille. Arvioinnissa on otettava huomioon uhrin henkilökohtaiset ominai-suudet, rikoksen tyyppi ja luonne ja rikoksen olosuhteet. Arvioinnissa on kiinnitettävä eri-tyistä huomiota uhreihin,
• joilla on rikoksen vakavuudesta johtuen aiheutunut huomattavaa vahinkoa
• joihin on motiiviltaan ennakkoluuloon tai syrjintään kohdistunut rikos, joka voi pe-rustua erityisesti uhrin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
• joiden suhde ja riippuvuus rikoksentekijään tekee heistä erityisen haavoittuvia
Henkilökohtaisia ominaisuuksia ovat ikä, sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu, etninen alkuperä, rotu, uskonto, sukupuolinen suuntautuminen, terveydentila, vam-maisuus, oleskeluoikeus, kommunikaatiovaikeudet, suhde tai riippuvuussuhde rikoksen te-kijään ja aiemmat kokemukset rikoksista (johdanto-osan kappale 56). Kappaleessa 57 tode-taan ihmiskaupan, terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, läheisväkivallan, seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja viharikosten uhrilla ja lapsiuhrilla olevan suuri alttius toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelottelulle ja kostotoimille, jonka vuoksi heidän hyväkseen tulisi toteuttaa erityisiä suojelutoimenpi-teitä. Erityisten suojelutoimenpiteiden mukaiset henkilökohtaiset arvioinnit tulee tehdä uhrin kanssa yhteistyössä ja hänen toiveensa huomioiden (art. 22.6 ja johdanto-osan kappale 58).