Tässä alaluvussa palaan kaikkien tarinoiden kautta saatuihin keskeisiin tuloksiin ensin tarina kerrallaan eriteltyinä taulukon muodossa. Sen jälkeen luonnehdin eri sukupolvien tarinoiden keskeisiä eroja ja teen synteesiä kaikista tarinoista saaduista tuloksista.
71 TAULUKKO 1. Eri tarinoista saatuja tuloksia
Akateemisten vanhempien lapset näyttävät hakeutuvan yliopistoon itsestään selvästi, ilman ajatusta muusta koulutusväylästä. Niillä päähenkilöillä, joilla on jo etukäteen ollut jonkinlainen käsitys siitä, millaista yliopistossa on ja millaisia valmiuksia se mahdollisesti antaa, näyttää olevan paremmat edellytykset kanavoida sen anti omaksi tulevaisuuden pääomakseen.
Ensimmäisen polven akateeminen ja Urheilijanuorukainen ovat tässä mielessä yhtä heikossa asemassa kuin aineistoni kolmas ei-akateemisten vanhempien jälkeläinen. Vaikuttaa kuitenkin, että he ovat paremmin sinut sekä lähtökohtiensa että opiskelun myötä aukeavan keskiluokkaisemman tulevaisuutensa kanssa. Tunnollinen alisuoriutuja ei ole tässä mielessä yhtä määrätietoinen tai onnekas jäädessään paljolti ilman opiskelijayhteisön tukea omistautuessaan ensi kädessä muihin velvoitteisiin.
Jos työväenluokasta tulevilla päähenkilöillä on ollut tavoitteena niin sanottu siisti sisätyö ja vanhempiaan korkeampi sosiaalinen asema, koulutus näyttäisi edelleen toimivan väylänä
1993 2016
ei haittaa ei haittaa huolestuttaa, mutta selviän
72
sellaiseen tulevaisuuteen. Tunnollisen alisuoriutujan pitkittyneellä koulutuspolulla tämäkin toteutuu epävarmemmin kuin kahdella normaalissa aikataulussa valmistuneella työläistaustaisella päähenkilöllä. Akateemisten vanhempien lapsilla mielikuva tulevaisuuden yhteiskunnallisesta asemastaan on pysynyt suunnilleen samalla tasolla kuin vanhempiensa, poikkeuksena Lääkärin lapsi, jonka tulevaisuusvisio on vähemmän arvostetulla akateemisella alalla kuin vanhempansa.
Laman oletettava vaikutus päähenkilön tulevaisuuteen ja siitä huolissaan oleminen on kertomuksissa yllättävän vähäistä. Suurin osa kertojista on sitä mieltä, että kyllä päähenkilö lamasta huolimatta selviytyy. Eroa tosin on siinä, mitä kukin laskee selviytymiseksi ja perusteluissa, minkä turvin tuo selviytyminen tapahtuu. 1993 haastatellut akateemisten lapset Määrätietoinen ajelehtija ja Lääkärin lapsi sekä 2016 valmistunut välisukupolven Tunnollinen alisuoriutuja eivät ole huolissaan, koska heidän sosiaaliset verkostonsa ovat niin lujat, että ne kannattelevat huonojenkin aikojen yli. 2016 valmistuneet ei-perheelliset Urheilijanuorukainen, ja jonkin verran väkinäisemmin myös Henkisesti vahva ihminen, taas luottavat omiin voimavaroihinsa, koulutuksen voimaan ja työelämän tuntemukseensa niin, että uskovat pärjäävänsä. Ensimmäisen polven akateeminen on samassa mielessä selviytyjä, koska hänellä on jo työpaikka. Hänen kannaltaan se ei kuitenkaan ole varsinaista selviytymistä, koska hän on joutunut takaisin alalle, josta koulutuksen kautta halusi nimenomaan pois.
Henkisesti vahva ihminen ja Urheilijanuorukainen ovat valmiita aloittamaan alemmalta tasolta ja kipuamaan vähitellen kohti tavoitettaan. Vaikuttaakin siltä, että päähenkilöiden muut kuin opiskeluun ja työhän liittyvät elämänalueet ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat merkittävästi heidän kokemukseensa voimavaroistaan ja uhkatekijöiltä suojassa olostaan.
Eri tarinat juonentuvat päähenkilöidensä kautta eri tavoin joko enemmän kärsijyyden tai toimijuuden tarinoiksi (ks. tämän työn Luku 3, s. 18—19 ja 23). Tarinat voitaisiin asettaa toimijuuden ja kärsijyyden janalle niissä kuvatun vastuun- ja syytteenalaiseksi asettumisen tai säälin kohteeksi joutumisen määrän mukaan. Olen tiivistänyt analyysilukujen kuvailevia osioita alla oleva taulukon riville juonentuminen. Kunkin tarinan juonen ytimen olen kiteyttänyt tarinoiden otsikkoon, joka toimii myös päähenkilön luonnehdintana.
73
TAULUKKO 2. Toimijuuden ja kärsijyyden jana sekä juonentuminen
Eniten vastuussa teoistaan näyttävät olevan itse asioista selvää ottaneet ja sinnikkään määrätietoiset Urheilijanuorukainen, Ensimmäisen polven akateeminen ja Henkisesti vahva ihminen. Näistä Ensimmäisen polven akateeminen kuvautuu kuitenkin myös laman armoilla olevaksi ja Henkisesti vahvaa ihmistä uhkaa uupuminen ja työmarkkinoiden sivuraiteelle joutuminen. Toimijuus tarinoissa kerrotaan selkeänä etenemisenä kohti tavoitetta. Enemmän kärsijöiden piirteitä kertomusten päähenkilöt taas saavat Määrätietoisen ajelehtijan, Lääkärin lapsen ja Tunnollisen alisuoriutujan tarinoissa. Niissä päähenkilöt pikemminkin ajelehtivat virran mukana. Heidät kuvataan vain osittain itse vastuullisiksi siitä, missä kulloinkin ovat ja mitä kulloinkin tekevät. He selittävät tekemiään ratkaisuja selkärangattomuudella, lapsellisuudella, velvollisuuksilla ja tiedon tai viisauden puutteella. Kaikki he kuitenkin kuvautuvat myös toimijoina, jolloin heistä löytyy myös tehoa ja päämäärätietoisuutta. Näissä tilanteissa he ottavat myös vastuuta elämänsä ratkaisuista ja kunniaa saavutuksistaan.
Kaikki 1993 haastatellut kuvaavat yliopistollista koulutuspolkuaan yksiselitteisen positiivisena ja hyvänä kokemuksena. 1990-luvun alkupuolella oli vielä aikaa opiskella pitkään ja hartaasti työmarkkinakelpoisuuden siitä kärsimättä. Mikään tuohon aikaan sijoittuvista kertomuksista ei kyseenalaista koulutuksen arvoa päähenkilöiden elämän välttämättömänä ja itsestään selvänä rakennusaineksena. Se tarvitaan, jotta potentiaali aktuaalistuu, tullaan siksi, miksi halutaan tulla ja ollaan menossa sitä kohti, minne halutaan mennä. Vaikka 1990-luvun lama oli pahimmillaan juuri haastatteluhetkellä, eivät kertojat sitä vielä tienneet. Vielä eivät laman vaikutuksetkaan tehostamisineen ja leikkauksineen olleet iskeneet täydellä tehollaan työelämään, jossa päähenkilöt eivät vielä täysin olleet mukanakaan.
74
Työlään, kalliin ja vuosia vieneen opiskelun kannattavuutta ei myöskään tarvinnut pohtia. Se oli hyvä investointi. Kukaan 1993 haastateltu ei ilmaissut pettymystä tai katkeruutta eikä ollut varsinaisesti siirtynyt kannattamaan vaihtoehtoisia elämäntapoja tai arvoja, jossa palkkatyö ei olisi keskeinen elämänalue. Kaikki olivat vahvassa uskossa siihen, että oma paikka ennen pitkää löytyy. Koulutuslupaus näytti pitäneen ja henkilöt olivat sinut itsensä, hankkimansa koulutuksen ja pääpiirteissään myös ympäröivän maailman kanssa.
Toisen aineiston kertomuksista taas hahmottuu aika paljon vivahteikkaampi kuva koulutuksen merkityksestä. Muuttuneeseen maailmaan jo lapsesta kasvaneet, korkeakoulutukseen 2000-luvulla hakeutuneet ja sen työelämään valmistuneet päähenkilöt näkevät koulutuksen edelleen tärkeänä. Se ei kuitenkaan enää riitä, vaan on oltava paljon tietoisempi siitä, mihin on sen jälkeen menossa, että pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Kahden vuoden 2016 kertomuksen päähenkilöt ovatkin hyvin tietoisia siitä, mihin koulutus pystyy ja mihin se ei pysty erilaisiin tulevaisuuden suuntiin pyrittäessä. Molemmat eksplikoivat työelämän haasteita ja opiskelunaikaisen ansioluettelon kartuttamisen ja suhteiden luomisen tärkeyttä. He ovat olleet yliopistossa aikana, jolloin siellä on tietoisesti kehitetty ja resurssoitu opiskelijoiden ohjausta ja opintojen työelämälähtöisyyttä. Nämä henkilöt näkevät koulutuksen kannattavana, joskin itsessään riittämättömänä sijoituksena omaan tulevaisuuteensa. Työelämältä on odotettavissa pätkittäisyyttä ja vähittäistä kapuamista sinne, mihin haluaa olla menossa. Yhteiskuntatieteet ja kiinnostus yhteiskunnallisista työelämän ja globaalin elinkeinoelämän reunaehdoista tuntuvat antaneen näille henkilöille hyviä keinoja ymmärtää ja osata selviytyä tässä maailmanjärjestyksessä.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että tässä tutkielmassa esitellyt kertomukset avaavat sitä kokemusmaailmaa, missä 1990-luvun jälkeisinä vuosina työelämään siirtyneet yliopistoista valmistuneet nuoret aikuiset ovat elämänsä suuntia tulkinneet. Niistä voi ehkä myös saada jonkinlaista kuvaa, miten hidasta työelämän muutoksen edellyttämä vastaus yliopisto-opintojen ohjaukseen ja sisältöihin on ollut. Väliinputoajasukupolvi oli entisen maailmanjärjestyksen ja alati kasvavan julkisen sektorin katoamisen ja koulutusjärjestelmän siihen vielä reagoimattomuuden takia ilman uudenlaisilla työmarkkinoilla tarvittavia taitoja.
75
Kansallinen ja suuren muuton jälkeisten sukupolvien menestystarina koulutuksen nostattavasta vaikutuksesta on muuttunut aineistoni valossa yhä työläämmäksi toteuttaa.
76
6 POHDINTA
Olen tässä tutkielmassa sijoittanut korkeasti koulutettujen ihmisten elämänkertomuksia yhteiskunnallis-historialliseen kontekstiinsa. Olen tarkastellut suomalaisen korkeakoulutuksen historiallista kehystä ja yhteiskunnallista merkitystä, hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen liittyvää koulutususkoa ja koulutuslupausta, koulutusinflaatiota ja korkeakoulutettujen heikentyvää työllistyvyyttä. Olen myös selostanut 1990-luvun lama-aikaa ja sen jälkeistä työelämää, jossa ihmiset joutuvat suuntaamaan tulevaisuuteen jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. Olen esitellyt Paul Ricoeurin teoriaa narratiivisesta ajasta ja identiteetistä ja hahmotellut, miten aineistoa voisi tulkita tämän teorian valossa. Sen jälkeen olen kuvaillut ja analysoinut aineiston ja esitellyt kokoavasti, millaisia vastauksia tämän analyysin tuloksena aineistolle esittämiini kysymyksiin sain. Tässä luvussa on tarkoitus pohtia, miten kaikki tämä onnistui ja kuinka kysymyksenasettelua ja analyysia voisi jatkojalostaa.
Ricoeurin narratiivisen ajan ja identiteetin teoria vaikuttaa hyvin käyttökelpoiselta viitekehykseltä tutkimukselle koulutuksen merkityksestä elämänkulussa. Siitä on myös apua narratiivisen analyysimetodin kehittelylle tällaista tarkastelua varten. Aineiston ymmärtämiseen ei narratiivisen tutkimuksen tai teorian perinne tosin tarjoa mitään varsinaista tekniikkaa. Analyysi tapahtuu hermeneuttisesti aineistoa kuunnellen, sen kanssa keskustellen, eläytyen ja menetelmää luovasti soveltaen. Tarinoista saadaan tietoa ihmisten kokemuksista ja tavasta olla maailmassa. Epistemologian kannalta täytyy kuitenkin tunnustaa,
77
että vaikka tulkinnat tarinoista olisivatkin perusteltuja, toisen ihmisen ajatuksia ei voida koskaan tietää, vaan tuloksena on aina vain osittainen, vaillinainen ymmärrys.
Analyysiluvuissa olen tulkinnut vuosien 1993 ja 2016 haastatteluaineistojen pohjalta rakentamiani narratiiveja koulutuksen merkityksestä. Olen sijoittanut tarinat niiden yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin erityisesti hyvinvointivaltion, laman ja koulutuslupauksen ja -inflaation näkökulmista. Olen analysoinut niitä muun muassa suhteessa laman herättämään huoleen ja koulutuslupaukseen, -uskoon ja -odotuksiin sekä sosiaaliseen asemaan ja liikkuvuuteen. Analyysissani käytän myös Ricoeurin käsitteitä narratiivinen identiteetti, sedimentaatio ja innovaatio, juonentuminen, toimijuus ja kärsijyys. Osa Ricoeurin teorian käsitteiden hienosyisyydestä ei ehkä ole täysin relevanttia tämän analyysin kannalta ja sitä olisi voinut ehkä teorialuvustakin karsia tai ainakin täsmentää, miten se palvelee narratiivien ymmärtämistä tai tutkimuskysymyksiin vastaamista. Paikoin teorian yhteys analyysiin on pikemminkin implisiittinen kuin täsmällisesti eksplikoitu. Tätä tutkimusta jatkojalostettaessa voisi teoriaa operationaalistaa paremmin.
Tutkimuksessa analysoitiin kahden eri aikakauden tarinoita. Asetelma oli mielenkiintoinen ja onnistunut. Sillä saatiin esille erilaisia orientaatioita suhteessa koulutuslupaukseen ja työelämään. Vaikka suoranainen vertailu tai yleistys ei ollutkaan tämän tutkimuksen tavoitteena, voidaan eri aikoina tuotetusta aineistosta havaita koulutuksen merkityksen painottuminen hieman eri tavalla. Myös yksittäisissä tarinoissa asiat painottuvat eri tavoin ja joissakin suorastaan vaietaan tietyistä asioista. Niinpä myös tarinoiden analyyseissa on jonkinasteista epäsystemaattisuutta. Osassa tarinoita puhutaan suoremmin identiteetin rakentamisesta esimerkiksi suhteessa johonkin, mitä päähenkilö ei ole tai miten hän on ponnistellut päästäkseen sinne, missä on kerrontahetkellä. Osassa taas kaikki tapahtuu suhteellisen helposti. Osassa tarinoista on suoraa pohdintaa esimerkiksi lamasta, osassa taas sitä ei juuri edes mainita.
Jos haastatteluja lukisi tai kuuntelisi vielä eläytyvämmin ja vaikkapa diskurssianalyyttisia keinoja käyttäen, todennäköisesti tarinoihin löytyisi vielä lisänyansseja tai tässä tutkimuksessa huomaamatta jääneitä seikkoja. Jos tästä aiheesta ja aineistosta tekisi jatkotukimusta, voisi
78
olla hedelmällistä myös haastatella ensimmäisen aineiston informantteja uudestaan ja kysyä, kuinka valmistumishetken visiot toteutuivat ja mitä he parinkymmenen vuoden työelämässä olon jälkeen ajattelevat koulutuksestaan.
Olen tarkastellut, miten korkeakoulutuksen merkitys tarinallistuu ja juonentuu kahtena eri aikana ja miten tarinoiden kertojat rakentavat päähenkilöidensä identiteettiä korkeakoulutettuina. Teoreettinen ja metodologinen kehikkoni antoi välieitä selvitellä, miten koulutus kerrotaan merkityksellisenä kahden eri sukupolven edustajien kertomuksissa. Pääsin narratiivien kautta käsiksi ihmisten kokemukseen siitä historiallisesta ajasta, josta kukin tarina kertoo ja jossa kukin tarina on kerrottu. Erilaisten itseymmärrysten kirjo, jonka pohjalta on hakeuduttu yliopistoon, opiskeltu ja suunnataan tulevaisuuteen näkyi rikkaana ja erilaisena näissä kertomuksissa. Tavoitteeni ei ollut esittää edustavaa tai yleistettävää katsausta kunkin ajan tyypillisistä suhtautumistavoista korkeakoulutukseen ja sen merkitykseen elämänkulussa.
Pystyin kuitenkin esittämään joitakin selkeitä muutoksia korkeakoulutuksen merkityksellistymisen eroissa näiden kahden aineiston kautta. Vuoden 1993 tarinoissa korkeakoulutus ei erityisemmin problematisoidu, vaan koulutus vaikuttaa melko kyseenalaistamattomasti edelleen kannattavan ja kannattelevan. Vuoden 2016 aikana valmistuneiden tarinoissa koulutus taas saa monivivahteisempia sävyjä eikä näyttäydy päähenkilöiden elämänkulussa enää yksiselitteisen positiivisena asiana.
79
LÄHTEET
Ahola, S. 2004. Korkeakoulutus ja työelämä: Lähtökohtia ilmiöön ja sen tutkimiseen. Teoksessa Tynjälä, P., Välimaa, J. & Murtonen, M. (toim.) 2004. Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä: Pedagogisia ja yhteiskuntatieteellisiä näkemyksiä. Jyväskylä: PS-kustannus, 15−36.
Alastalo, M. 2009. Tutkimushaastattelun historia yhteiskuntatieteissä. Teoksessa J. Ruusuvuori
& L. Tiittula (toim). Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere:
Vastapaino, 57−77.
Antikainen, A., Houtsonen, J., Kauppila, J., Komonen, K., Koski, L. & Käyhkö, M. 1999.
Construction of identity and culture through education. International Journal of Contemporary Sociology 36 (2), 204−228.
Archer, L. & Hutchings, M. 2000. ’Bettering yourself’? Discourses of risk, cost and benefit in ethnically diverse, young working-class non-participants’ constructions of higher education. British Journal of Sociology of Education 21 (4), 555−574.
Aro, M. 2003. Pitääkö koulutus lupauksensa? Sosiologia 40 (4), 313−328.
Bakhtin, M. 1981. The dialogic imagination. Four essays by Mihail Mihajlovic Bakhtin. Holquist, M. (toim.) Austin: University of Texas Press.
Barthes, R. 1993. Tekijän kuolema, tekstin syntymä. Jyväskylä: Vastapaino.
Bauman, Z. 2000. Liquid Modernity. Cambridge: Polity Press.
Bauman, Z. 2007. Liquid Times: Living in an Age of Uncertainty. Cambridge: Polity Press.
Blom, R. (toim.) 1999. Mikä Suomessa muuttui? Sosiologinen kuva 1990-luvusta. Helsinki:
Hanki ja jää.
Brown, L. M. 1998. Raising their voices: The politics of girls’ anger. Cambridge: Harvard University Press.
Brunila, K. 2009. Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa. Helsinki:
Sosiaali- ja terveysministeriö.
Elias, N. 2000. The Civilizing process: Sociogenetic and psychogenetic investigations. Oxford:
Blackwell.
Fogelberg, P., Hearn, J., Husu, L. & Mankkinen, T. 1999. Hard work in the academy: research and interventions on gender inequalities in higher education. Helsinki: Helsinki University Press.
Foucault, M. 1984. Tarkkailla ja rangaista. Helsinki: Otava.
80
Geyde, S., Fender, E. & Chalkley, B. 2004. Students’ undergraduate expectations and post-graduate experiences of the value of a degree. Journal of Geography in Higher Education 28 (3), 381−396.
Hannerz, E. 2015. (toim.) Performing punk. New York: Palgrave MacMillan.
Heikkinen, H. L. T. 2001. Toimintatutkimus, tarinat ja opettajaksi tulemisen taito: Narratiivisen identiteettityön kehittäminen opettajankoulutuksessa toimintatutkimuksen avulla.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research 175. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopisto.
Hiilamo, H. & Saari, J. 2010. Sosiaalisten mahdollisuuksien politiikka. Teoksessa H. Hiilamo &
J. Saari (toim.) Hyvinvoinnin uusi politiikka – johdatus sosiaalisiin mahdollisuuksiin.
Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 13–35.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2008. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki: Gaudeamus.
Houtsonen, J. 1996. Koulutusidentiteetin kulttuurisen rakentumisen ainekset: identiteettien tyypittelyt ja elämäkerralliset teemat. Teoksessa A. Antikainen & H. Huotelin (toim.) Oppiminen ja elämänhistoria. Aikuiskasvatuksen 37. vuosikirja. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu. 199−216.
Hyvärinen, M., Hydén, L.-C., Saarenheimo, M. & Tambokou, M. (toim.) 2010. Beyond narrative coherence. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company.
Hämäläinen, U. 2003. Ylikoulutusta korkeakoulutettujen työmarkkinoilla? Helsinki:
Palkansaajien tutkimuslaitos.
Hänninen, V. 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 696.
Julkunen, R. 2001. Suunnanmuutos: 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa.
Jyväskylä: Gummerus.
Julkunen, R. 2003. Työelämä ohjauksen ympäristönä. Teoksessa Lairio, M. & Puukari, S. (toim.) Ohjauksen uudet orientaatiot. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, 55–70.
Julkunen, R., Nätti J. ja Anttila, T. 2004. Aikanyrjähdys: Keskiluokka tietotyön puristuksessa.
Tampere: Vastapaino.
Julkunen, R. 2006. Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Helsinki: STAKES.
Julkunen, R. 2009. Uuden työn paradoksit: Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista.
Tampere: Vastapaino.
Järvinen, K. & Kolbe, L. 2007. Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa: Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Helsinki: Kirjapaja.
81
Kalela, J. 2002. Syntyikö Suomeen 1990-luvulla uusi alaluokka? Teoksessa Blomberg, H., Hannikainen, M. & Kettunen, P. Lamakirja: Näkökulmia 1990-luvun talouskriisiin ja sen historiallisiin konteksteihin. Turku: Kirja-Aurora.
Kanervo, O. 2006. Korkeasti koulutetut ja työ: Valintojen rationaalisuus eurooppalaisessa vertailussa. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 68.
Kauppila, J. 2002. Sukupolvet, koulutus ja oppiminen: Tulkintoja koulutuksen merkityksestä elämänkulun rakentajana. Joensuu: Joensuun yliopistopaino.
Kauppila, J. & Suoranta, J. 2005. Koulutettuja, oppineita ja itseoppineita. Keskustelua koulutususkosta ja kouluttautumisen merkityksestä. Teoksessa Sabour, M. & Koski, L.
(toim.) Koulutuksen ja kulttuurin merkitystä etsimässä. Joensuun yliopistopaino.
67−79.
Kearney, R. 1991. Between tradition and utopia: The hermeneutical problem of myth.
Teoksessa Wood, D. (toim.) On Paul Ricoeur: Narrative and interpretation. London:
Routledge, 55—73.
Keskitalo-Foley, S. 2006. Koulutuksen lupaus, vapaus ja ikuinen toivo – sukupuoli, koulutus ja asiantuntijuus aikuisopiskelijanaisen elämäkerrassa. Aikuiskasvatus 1/2006, 14–23.
Komulainen, K. 1998. Kotihiiriä ja ihmisiä: retorinen minä naisten koulutusta koskevissa elämänkertomuksissa. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Käyhkö, M. & Tuupanen, P. 1996. Työläisperheestä opintielle—reproduktion ilmeneminen nuorten arkielämässä. Teoksessa Antikainen, A. & Huotelin, H. (toim.) Oppiminen ja elämänhistoria. Aikuiskasvatuksen 37. vuosikirja. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu.
109−158.
Labov, W. & Waletsky, J. 1967. Narrative analysis. Oral versions of personal experience.
Teoksessa Helm, J. (toim.) Essays on the verbal and visual arts: proceedings of the 1966 annual spring meeting of the American Ethnological Society. Washington DC: American Ethnological Society.
Leathwood, C & O’Connell, P. 2003. “It’s a struggle”: the construction of the “new student” in higher education. Journal of Education Policy 18 (6), 598−615.
Lehtonen, H. 2000. Talouden, työmarkkinoiden ja sosiaalipolitiikan lamat. Teoksessa Kiander, J. (toim.) 1990-luvun talouskriisi. Suomen Akatemian tutkimusohjelma: Laman pitkä varjo seminaari 13.4.2000. VATT-julkaisuja 27:4. Helsinki: Valtion talouden tutkimuskeskus, 15–27.
Lempiäinen, K. ym. 2009. Sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa. Tampere: Vastapaino.
Linde, C. 1993. Life Stories: the creation of coherence. New York: Oxford University Press.
Merenluoto, S. 2005. Nopeasti maisteriksi. Tutkimus nopeasta valmistumisesta ja valmistujasta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 204.
82
Myrskylä, P. 1993. Usko koulutukseen koetteilla. Hyvinvointikatsaus 2/1993.
Nevala, A. 1999. Korkeakoulutuksen kasvu, lohkoutuminen ja eriarvoisuus Suomessa. Helsinki:
Suomen historiallinen seura.
Nevala, A. 2006. Tasa-arvo etenee hitaasti? Yliopisto-opiskelijoiden sosiaalinen tausta 2000-luvun Suomessa. Teoksessa Aarrevaara, T. & Herranen, J. (toim.) Mikä meitä ohjaa?
Artikkelikokoelma Jyväskylässä 5.—6.20015 järjestetystä korkeakoulutuksen tutkimuksen IX symposiumista. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. 309—324.
Perrone, L. & Vickers, M. H. 2003. Life after graduation as a ”very uncomfortable world”: an Australian case study. Education + Training 45 (2), 69−78.
Propp, V. 1979. Morphology of the Folktale. Austin: University of Texas Press.
Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015.
Hallituksen julkaisusarja 10/2015.
Repo, A. 2012. Uudet sukupolvet entistä koulutetumpia. Teoksessa Hyvinvointikatsaus 1/2012. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-03-12_009.html?s=0 [Luettu 17.3.2018.]
Ricoeur, P. 1981. Narrative time. In W. J. R. Mitchell (ed.) On narrative. Chicago: University of Chicago Press, 165—186.
Ricoeur, P. 1984. Time and narrative. Vol. 1. Trans. K. McLaughlin & D. Pellauer. Chicago:
University of Chicago Press.
Ricoeur, P. 1985. Time and narrative. Vol. 2. Trans. K. McLaughlin & D. Pellauer. Chicago:
University of Chicago Press.
Ricoeur, P. 1988. Time and narrative. Vol. 3. Trans. K. McLaughlin & D. Pellauer. Chicago:
University of Chicago Press.
Ricoeur, P. 1990. Soi-même comme un autre. Paris: Éditions du Seuil.
Ricoeur, P. 1991a. Life: A Story in Search of a Narrator. Teoksessa Ricoeur, P. (toim. Valdés, M.) A Ricoeur Reader: Reflection and Imagination. Hertfordshire: Harvester Wheatshead, 425—437.
Ricoeur, P. 1991b. Narrative identity. Teoksessa Wood, D. (toim.) On Paul Ricoeur: Narrative and interpretation. London: Routledge. 188—199.
Ricoeur, P. 1991c. Life in quest in narrative. Teoksessa Wood, D. (toim.) On Paul Ricoeur:
Narrative and interpretation. London: Routledge. 20—33.
Ricoeur, P. 1992. Oneself as another. Chicago: The University of Chicago Press.
83
Riessman, Catherine Kohler. 2008. Narrative methods for the human sciences. Los Angeles:
Sage.
Rimmon-Kenan, S. 1983. Narrative Fiction: Contemporary Poetics. London: Methuen.
Rinne, R. & Salmi, E. 1998. Oppimisen uusi järjestys: Uhkien ja verkostojen maailma koulun ja elämänmittaisen opiskelun haasteena. Tampere: Vastapaino.
Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. 2009. Johdanto. Teoksessa J. Ruusuvuori & L. Tiittula (toim.) Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere: Vastapaino. 9−21.
Sennett, Richard. 2002. Työn uusi järjestys: Miten kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta.
Tampere: Vastapaino.
Siivonen, P. 2010. From a “Student” to a Lifelong “Consumer” of Education? Constructions of Educability in Adult Students’ Narrative Life Histories. Helsinki: Finnish Educational Research Association.
Siltala, J. 2007. Työelämän huonontumisen lyhyt historia: Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava.
Silvennoinen, H. 2002. Koulutus marginalisaation hallintana. Helsinki: Gaudeamus.
Silvonen, J. 1996. Nopeammin, nopeammin… Opiskelu ja korkeakoulupolitiikka. Teoksessa Helenius, B., Hämäläinen, E. & Tuunainen, J. (toim.) Kohti McDonald's yliopistoa?
Näkökulmia suomalaiseen korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaan. Helsinki: Gaudeamus, 73—118.
Sools, A. 2012. Narrative health research: exploring big and small stories as analytical tools.
Health 17 (1), 93—110.
Squire, C., Andrews, M. & Tamboukou, M. 2008. What is narrative research? Teoksessa Andrews, M. Squire, C. & Tamboukou, M. (eds.) Doing Narrative Research. Los Angeles: Sage.
Standing, G. 2011. The precariat: The new dangerous class. London: Bloomsbury Academic.
Subcultures Network (toim.). 2014. Fight back: punk, politics and resistance. Manchester:
Manchester University Press.
Tomlinson, M. 2008. ’The degree is not enough’: students’ perceptions of the role of higher education credentials for graduate work and employability. British Journal of Sociology of Education 29 (1), 49−61.
Tuominen, V. 2013. Maistereiden työllistyvyys. Itä-Suomen yliopisto. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 57.
84
Tuominen, V., Rautopuro, J. & Puhakka, A. 2011. Maistereiden työllistymisvaikeudet.
Työpoliittinen aikakauskirja 54 (3), 5−21.
Tuominen, V., Rautopuro, J. & Puhakka, A. 2009. Varhainen mato linnun nappaa? Opiskeluajan yhteys vastavalmistuneiden maistereiden työmarkkinatilanteeseen. Teoksessa Aarrevirta, T. & Saarinen, T. (toim.) Kilvoittelusta kilpailuun? Artikkelikokoelma Korkeakoulututkimuksen juhlasymposiumista 25.−26.8.2008. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. 189−208.
Valtonen, M., Stark, K. & Konttinen, M. 2015. Kun Suomi-rock puri ja löi : kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho. Helsinki: Bazar.
Vanhoozer, K. 1991. Philosophical antecedents to Ricoeur’s Time and Narrative. Teoksessa Wood, D. (toim.) On Paul Ricoeur. London. Routledge, 34—56.
Rimmon-Kenan, S. 1983. Narrative Fiction: Contemporary Poetics. London: Methuen.
Ylijoki, O.-H. 1998. Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Tampere:
Vastapaino.
LIITTEET (2 kpl)
LIITE 1. Haastattelurunko
Haastattelurunko
…..………..………..
Johdanto
Nykyistä työelämää ja tätä aikaa yleisesti luonnehditaan epävarmuuden ajaksi, kun työelämä on jatkuvassa muutoksessa eikä korkeakaan koulutus välttämättä takaa työllistymistä. Minua kiinnostaa, millaisia suuntia ihmiset ottavat elämässään näinä epävarmoina aikoina.
Haluaisin haastattelussa käsitellä tätä aihetta seuraavien teemojen kautta: millaisin ajatuksin tullaan opiskelemaan, miten näkemykset koulutuksen merkityksestä muotoutuvat opintojen aikana ja mitä koulutuksen merkityksestä tulevaisuuden kannalta ajatellaan valmistumisen jälkeen.
……….
Lapsuus ja nuoruus 1. Lapsuuden perhe
-Mitä puuhasitte vanhempien kanssa lapsena?
2. Kaverit
-Mitä teitte kavereitten kanssa?
Opiskelu 1. Ylioppilas
-Kun tulit ylioppilaaksi, mitä sen jälkeen tapahtui?
2. Alan valinta
-Mitä muuta teit vapaa-aikana? (Esim. töitä, harrastuksia, perhettä, järjestöjä)
4. Valmistuminen
-Kun valmistuit, mitä jäi käteen?
-Mitä koulutus antoi?
-Millaista tukea sait pyrkimyksillesi yliopistolla?
-Mitä koulutuksesta puuttui?
-Miten koulutuksen anti erosi siitä, mitä olit siitä ajatellut aikaisemmin?
Opiskelun jälkeinen elämä -Mihin olet suuntautumassa?
-Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
-Millaisia vaihtoehtoja hahmotat itselläsi?
-Mitä sinun pitäisi tehdä, että ne toteutuisivat?
-Miten realistisia ne ovat?
-Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
-Ketä muita siellä on?
-Mitä ajatuksia talouden epävarmuus ja toistuvat lamat herättävät mielessä omaa tulevaisuutta ajatellen?
-Olet itse opiskellut pitkään. Uskotko, että koulutus säilyttää merkityksensä (työn saannin
-Olet itse opiskellut pitkään. Uskotko, että koulutus säilyttää merkityksensä (työn saannin