6 KERTOMUKSIA SIJAISSISARUUDESTA
6.4 YHTEENVETO TULOKSISTA
Tutkimukseni perusteella sijaissisaruus näyttäytyy sijaissisaruksille tärkeänä osana elämää. Sijoi-tetut lapset ovat sijaissisaruksille tärkeitä ja haastatteluissa korostui biologisen ja sijaissisaruuden samanarvoisuuden painottaminen. Tutkielmani tulosten perusteella sijaissisaruus on sisaruutta sa-malla tavalla kuin biologinenkin. Myös Njøsin ja Seimin (2018, 165) tutkimuksessa haastateltavat kokivat sijaislapsen luonnolliseksi osaksi perhettään. Tutkimukseni tuloksista on huomattavissa, kuinka sijaissisaruuden koetaan vaikuttaneen vuorovaikutustaitoihin ja kykyyn toimia perheen ul-kopuolisten ihmisten kanssa sekä huolehtia myös muista. Tällaiset sosiaaliseen lukutaitoon liitty-vät kyvyt ovat biologista sisaruutta koskevassa tutkimuksessakin esiin nousseita piirteitä (Gal-lagher ym. 2006, 14–15). Samoin sijaissisaruudessakin kohdattava kateus ja kilpailu ovat yleisesti sisaruuteen liitettyjä piirteitä (Greif & Woolley 2016, 9–10). Tutkielmani tulokset alleviivaavatkin sitä aiemmassakin tutkimuksessa esiin tullutta tietoa siitä, kuinka biologialla ei ole sisaruuden kan-nalta yhtä suurta merkitystä, kuin yhdessä kasvamisella (Rotkirch 2014, 189–190).
Samaan aikaan normaaliuden korostamisen kanssa haastateltavat tuottivat kuitenkin puhetta sijais-sisaruuden erityisyydestä. Sijaissisaruus näyttäytyy siis vahvasti normaaliuden ja erityisyyden ra-japinnalla toimivana suhteena. Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös huomattu, kuinka läheiset-kään välit sijaislapseen eivät poista tämän taustojen ja muiden tekijöiden aiheuttamia hankalia ti-lanteita (Höjer 2006, 76). Samanlaista problematiikkaa ilmenee myös omissa tutkimustuloksissani.
Sijaisperheiden biologiset lapset ”menettävät” sijoituksen myötä mahdollisuuden tavalliseen per-heeseen (vrt. Höjer 2007, 81). Vaikka sijoitettua lasta pidetäänkin tasavertaisena sisaruksena, tuo sijoitus tutkimukseni perusteella aina erityisyyttä perhe-elämään; erityisyys voi olla sijoitetun lap-sen menneisyyteen ja oireiluihin liittyvää tai tämän biologisten vanhempien mukanaan tuomia te-kijöitä, mutta myös liittyä eri sukunimen aiheuttamaan selittelyn tarpeeseen. Vaikka sijoitettu lapsi tai tämän perhe eivät itsessään toisikaan perheeseen erityisiä piirteitä, tuo sijoitus aina yhteiskun-nallisuuden osaksi perhettä. Perheen muuttuminen sijaisperheeksi avaa kodin ovet myös sosiaali-palveluille, minkä myötä osa perheen yksityisyydestä katoaa (Höjer 2007, 80–81). Sijaisperhe on aina yhteiskunnallisten toimijoiden tarkkailun alaisena, vastuuvelvollinen yhteiskuntaa kohtaan ja samaan aikaan yhteiskunnan säädeltävänä.
Tuloksista käy kaiken kaikkiaan ilmi, kuinka sijaissisaruuden vaikutus ja erityisyys näyttäytyvät sijaissisarusten elämässä monella eri osa-alueella ja eri elämänvaiheissa. Sijaissisaruus on vaikut-tanut niin haastateltavien identiteettiin ja elämänvalintoihin kuin myös heidän perhe-elämäänsä ja -näkemyksiinsä. Lisäksi sijaissisaruus on vaikuttanut perheen ulkopuolisiin suhteisiin ja kanssa-käymiseen perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Tutkimukseni tulosten perusteella sijaissi-saruuden myötä sijaisperheiden biologiset lapset saavat ensinnäkin osakseen aivan uudenlaisen roolin. Heistä tulee siskoja tai veljiä, mutta samalla he ikään kuin huomaamattaan päätyvät myös yhteiskunnan järjestämän sosiaalityön toimijoiksi. Sijaissisarukset tekevät tärkeää kasvatustyötä vanhempiensa rinnalla ja he toimivat aktiivisesti sijoituksen onnistumiseksi. Sijaissisarukset elävät sijoitettujen lasten tasolla ja kuulevat näin ollen myös paljon sellaista, mikä ei päädy sijaisvan-hempien korviin. Sijaisperheen biologisilla lapsilla on siis kaksoisrooli; he toimivat sijoitettujen lasten vertaisina ja toisaalta samaan aikaan myös kasvattajina. Samanlaisia tuloksia on esitetty jo aikaisemmissa tutkimuksissa (Höjer 2007, 81; Njøs ja Seim 2018, 166). Sijaissisarukset ovat näissä aikaisemmissakin tutkimuksissa olleet isona osana sijaisperheen rakentumisessa ja huolen-pidossa. Samaan aikaan sijaissisarukset kuitenkin toimivat myös siltana sijaislapsen ja sijaisvan-hempien välillä, sillä ikänsä puolesta sijaissisarukset kykenevät ymmärtämään myös sijaislasta.
(Raineri, Calcaterra & Folgheraiter 2018, 628.)
Nämä vaikutukset heijastelevat aina aikuisuuteen asti. Lapsuuden ja aikuisuuden raja myös muut-tuu epäselväksi sijaissisaruuden myötä, kun ”aikuisten maailman” varjopuolet tulevat osaksi elä-mää jo nuorella iällä. Sijaissisarukset myös pyrkivät ymmärtäelä-mään sijoitettuja lapsia parhaansa mukaan. Tämä on huomattu myös aiemmassa tutkimuksessa, jossa sijaissisarukset ovat kertoneet hyväksyneensä myös sijaislapsen huonon käytöksen siksi, että tietävät tällä olevan omat haas-teensa. Tämän sopeutumisen on katsottu myös kuuluvan osaksi sijaisperheenä toimimista. (Höjer 2007, 77–78). Myös omassa tutkimuksessani sijaissisarukset vaikuttavat sisäistäneen oman roo-linsa ”ymmärtävänä aikuisena” jo lapsen. Lopulta tämä liian varhainen kasvaminen ja vuosikausia kestänyt itsensä toissijaiseksi määrittäminen on monien sijaissisarusten kohdalla näyttäytynyt mie-lenterveyden haasteina ja omien tarpeiden myöntämisen vaikeutena.
Kasvattajan rooli näkyy niin vastuun kantamisena kuin myös omastaan jakamisena ja pärjäämi-senä. Sijaissisarukset huolehtivat sekä sijaislasten että omien vanhempiensa jaksamisesta, pyrkien itse aiheuttamaan mahdollisimman vähän hankaluuksia ja rasitetta perheelleen. Ristiriita syntyy
siitä, että sijaissisarukset eivät haluaisi ottaa sijaislapsilta mitään pois, mutta samaan aikaan kai-paisivat tavallisten lasten tapaan huomiota vanhemmiltaan. Tätä omien vanhempien jakamisen vaikeutta sekä omista ongelmista vaikenemista muiden voimien säästämiseksi on havaittu myös aiemmassa tutkimuksessa. Vanhempien jakaminen on näyttäytynyt jopa sijaisperhetoiminnan han-kalimmaksi asiaksi. (Höjer 2007, 78.)
Toisaalta perheen kohtaamat vaikeudet johtavat siihen, että sijaissisarukset ovat kokeneet sijaissi-saruuden ja sijaisperheenä toimimisen näkyneen perheen tiivistymisenä. Perheen on pitänyt yh-dessä päästä vaikeuksien yli tiiminä. Samaan aikaan perhe on ollut usein ainoa, jolta on saanut tarvittavaa tukea. Perheen ulkopuolisten kanssa käydyssä vuorovaikutuksessa tukea ei ole juuri-kaan ollut tarjolla. Sijaisperhetoiminnan ja sijaissisaruuden mukanaan tuoma erityisyys on ollut helppo kohde kiusaajille ja toisaalta ystävät tai ammattilaisetkaan eivät ole kyenneet ymmärtämään sijaissisaruksen kokemuksia. Lopulta vertaistuki on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi, usein kuitenkin vuosikausien yksin pärjäämisen jälkeen. Erityisen vahvasti aineistossa korostui sosiaa-lityöntekijöiden tarjoaman tuen riittämättömyys. Sijaissisarusten positiiviset kokemukset sosiaali-työntekijöistä olivat rajalliset ja pääsääntöisesti näiden koettiin huomioineen vain asiakkaansa eli sijaislapsen. Samanlaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöistä nousi esiin Rainerin ja kumppaneiden (2018, 630) .
Sijaissisarusten ja ulkopuolisten kanssakäymistä värittävät myös ennakkoluulot, joita muut liittä-vät sijaisperheisiin, sijoitettuihin lapsiin ja sijaishuoltoon yleensä. Sijaissisarukset ovat joutuneet usein selittämään sijoitusta ulkopuolisille, joiden tietämys ja ymmärrys asiasta on ollut vähäistä.
Tällainen jatkuva sijaisperhetoimintaa koskevan tiedon esille tuominen julkisesti ulkopuolisten tietämättömyyden vuoksi on näyttäytynyt jopa hankalana ja turhauttavana. Samanlaisia tuloksia on saatu myös aiemmassa tutkimuksessa (Raineri, Calcaterra & Folgheraiter 2018, 628). Sijaissi-sarukset ovat myös joutuneet kantamaan näistä ennakkoluuloista syntyvää stigmaa ja pyrkineet vastaamaan siihen eri keinoin. Toisaalta ennakkoluulot ovat saaneet sijaissisarukset nousemaan vastarintaan, korostamaan perheensä hyvinvointia ja biologisten tekijöiden vähäpätöisyyttä. Toi-sinaan reaktio on kuitenkin ollut eri ja sijaissisaruudesta on vaiettu tai omaa roolia perheen biolo-gisena lapsena on korostettu eron tekemiseksi sijaishuoltoon.
Tutkielmani tulokset liittävät sijaissisaruutta vahvasti erityiseen sisaruuteen. Erityiseen sisaruu-teen liittyy perinteisten tekijöiden lisäksi aivan omanlaisiaan piirteitä. Näitä piirteitä on havaitta-vissa runsaasti myös tuloksissani. Niiden perusteella voidaankin päätellä, että sijoituksen myötä sijaisperheen biologiset lapset eivät saa mitä tahansa sisarusta, vaan sijaissisaruuden voidaan kat-soa olevan monella tapaa sisaruutta erityislapselle. Osa sijaislapsista on lääketieteellisessäkin mie-lessä erityislapsi, mutta myös ilman lääketieteellistä diagnoosia sijaissisaruus näyttäytyy monessa mielessä erityissisaruutena. Sijoitetun lapsen käytös on usein haastavaa ja tämä vaatii vanhemmilta aivan uudenlaista antaumusta juuri kyseisen lapsen asioiden hoitamiseen ja arjen sujuvoittamiseen.
Tällöin biologiselle lapselle jää itsenäisen, pärjäävän ja vastuuta kantavan lapsen rooli, aivan kuten perinteisesti mielletyssä erityissisaruudessa terveelle lapselle
(
Mäkinen 2019, 8, 17–22).Myös erityissisaruuteen liitetty vanhemman ja lapsen roolin välisen eron haalistuminen
(
Mäkinen 2019, 24–25, 27, 34, 37–38) on nähtävissä sijaissisaruudessakin. Tulosteni perusteella sijaissi-sarukset huolehtivat niin sijaislapsista kuin vanhempiensa jaksamisestakin. Erityislasten sisarusten lailla (Kaulio & Svennevig 2006, 31) sijaissisarukset myös usein liittävät tämän huolehtijuuden osaksi identiteettiään, kantaen vastuuta aikuisiälläkin ja kokien huonoa omaatuntoa itsekkääksi katsomistaan valinnoista(
Mäkinen 2019, 56). Myös erityiseen sisaruuteen liitetyt alttiudet masen-nusoireille vaikuttaisivat näkyvän myös sijaissisaruudessa, samoin kuin ristiriita kateuden ja syyl-lisyyden välillä. Tulosteni perusteella sijaissisarukset kokevat kateuden rinnalla suuria syyllisyy-den tunteita liittyen siihen, että itse on saanut hyvät lähtökohdat elämään. Samanlaisia piirteitä on havaittu erityislasten sisaruksilla (Ali & Sarullah 2010, 518).Erityissisaruuden lailla sijaissisaruus vaikuttaisi tulosten perusteella antavan yksilölle suuremmat valmiudet kohdata erilaisuutta ja toisaalta elämän vastoinkäymisiä. Kokemustensa vuoksi sijaissi-sarukset, aivan kuten erityislasten sisaruksetkin, voivat vaikuttaa ikäistään vanhemmilta
(
Mäkinen 2019, 47, 69, 84–85).
Sijaissisaruus myös näyttäisi vaikuttavan erityisen sisaruuden tavoin amma-tinvalintaan sekä valmiuksiin työskennellä tietyillä aloilla(
Mäkinen 2019, 32–34, 67).Tutkielmani tulokset ovat siis monin paikoin linjassa niin aikaisemman sisaruutta koskevan tutki-muksen kanssa kuin myös aiemman kansainvälisen sijaissisaruutta käsittelevän tutkitutki-muksen
kanssa. Mielenkiintoista on kuitenkin näiden tulosten suhde erityistä sisaruutta käsittelevän tutki-muksen tulosten kanssa. Erityisen sisaruuden ja sijaissisaruuden vaikutukset yksilön elämässä vai-kuttaisivat olevan monessa mielessä samankaltaisia. On selvää, että monilla sijaislapsilla on myös sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat kognitiivisiin taitoihin tai ikätasoiseen itsenäisyyden kykyyn, jotka mielletään perinteisesti erityisen sisaruksen määritelmään. Kuitenkin ilman tällaisia lääke-tieteellisiäkin tekijöitä sisaruuteen vaikuttaisi tulevan erityisyyden piirteitä johtuen sijoituksesta ja sen taustoista. Tämän perusteella voidaan ajatella, että sijaissisaruus on kaikessa tavallisuudessaan myös hyvin erityislaatuista sisaruutta.