Ennakkoluulot ja niihin vastaaminen

Sijaisperhetoimintaan, sijaissisaruksiin ja sijaislapsiin suhtautuminen eroaa aineiston perusteella paljon riippuen kohdattavasta ihmisestä. Haastateltavilla oli kokemusta esimerkiksi opettajista, jotka suhtautuivat sijaisperheisiin hyvin, eivät alleviivanneet niiden erityisyyttä ja pyrkivät purka-maan ennakkoluuloja myös oppilaidensa keskuudessa. Valitettavasti vahvemmin aineistossa ko-rostuivat ennakkoluulot ja tietämättömyys sijaisperheitä kohtaan, joita sijaissisaret ovat

kohdan-neet. Ennakkoluuloja ovat viljelleet sekä opettajat että kavereiden vanhemmat ja kaverit. Sijaissi-sarukset ovat kohdanneet niin olettamuksia uskonnostaan kuin myös ihmettelyjä merkkivaatteista perustuen siihen, että oma perhe on “tavallista suurempi. Sijaisperheiden on oletettu myös toimi-van osana sosiaalityötä ja lastensuojelua, jolloin sijaissisaruksenkin seuraa on voitu vältellä.

“...tietyt perheet ei oo kutsunu mua synttäreille koska jos mä tuun niin mä kerron van-hemmille jos siel on jotain epäkohtia ja heist tehään lastensuojeluilmoitus ja sitä on pelätty hirveesti et jos mun kans viettää aikaa tai ne lapset tulee meille nii äiti tekee heti lastensuojeluilmotuksen ja ne otetaan heti huostaan (...) ihan niinku se että mun kans on niin tarkottaa että otetaan huostaan...” (H5)

Toisaalta ennakkoluulot ystäväsuhteissa ovat näkyneet niin, että kavereiden vanhemmat ovat olet-taneet “huono-osaisuuden” tarttuvan. Tällöin lastensuojeluun ja sen piirissä oleviin perheisiin liit-tyvät negatiiviset piirteet on mielletty osaksi sijaissisarusta. Sijaisperheessä asumisen on katsottu tekevän automaattisesti ongelmaisen, olipa sitten biologinen tai sijoitettu lapsi.

“...ikinä ei käyny et mä menisin tai jos mä menin sinne leikkii nii meijän piti leikkii ovi auki pystyy vanhemmat kuuntelemaan mitä me leikitään ja yleensä aina toivottiin et joku muu kaveri tulis et kyl mä sit aina pääsin sillon tällöin ku nimenomaan se kaveri niinku toivo mut kyl ne niinku yritti (…) niinku tunsin että minua ei sinne haluta...”

(H5)

Osassa ystäväsuhteissa ystävien vanhemmat ovat jopa kieltäneet yhdessä leikkimisen, kun haasta-teltavan sijaisperhetausta on paljastunut. Pyrkiessään ylläpitämään ystävyyssuhteitaan ja välttä-mään niiden menettämisen on sijaissisarus saattanut joutua salaamaan perheeltään sellaisia huo-lestuttavia asioita ystävien perheistä, joiden olisi ollut hyvä tulla päivänvaloon. Toisaalta sijaissi-sarukset ovat usein myös päätyneet vaikenemaan koko sijaisperhetaustastaan välttääkseen ennak-koluulojen tuomia vaikeuksia.

“...et ku niinku aatteli et ihmiset aattelee siit samalla lailla nii jotenki siitä kertominen muuttu silleen vähän haastavammaks et silleen niinku pienempänä sitä kerto tosi avoi-mesti koske se oli semmonen niinku ylpeydenaihe (…) mut ihan pienestä pitäen sitte

oli niit henkilöitä jotka ei jollain tavalla ymmärtäny et sekä jotain aikuisia että sit lap-sia...” (H2)

Vaikeneminen sijaisperhetaustasta on voinut johtua myös siitä, ettei sijaissisarus ole jaksanut se-littää sisaruuttaan enää kenellekään. Kuten jo aiemmin tässä tutkielmassa on mainittu, sijaissi-sarukset pääsääntöisesti mieltävät sijoitetut lapset itselleen yhtä tärkeiksi sisariksi kuin biologi-setkin sisaruksensa. Ulkopuolisilla on kuitenkin paljon ennakkoluuloja tällaista ajattelua kohtaan ja haastateltavat kertovatkin kohdanneensa usein sijaissisaruuden “epänormalisointia”.

“...et jos mä kerron et mul on pikkusisko niinku kerron normaalisti ihmisille mul on pikkusisko ja mä siinä jossain vaiheessa saatan sanoo et hän on niinku sijaisperheessä nii saattaa ehkä kiinnittää joittenki huomion sit ne yrittää niinku sanoa tai että ym-märtää sen silleen et se ei oo oikee sisko koska ei oo biologisesti samasta perheestä...”

(H3)

Tällaisia ulkopuolisten tekemiä oletuksia omasta sisaruudesta ja perheestä sijaissisaret ovat koh-danneet jo päiväkodista asti. Lapset ovat osanneet kiusata asiasta ja myös opettajat ovat saattaneet osallistua kiusantekoon määrittelemällä esimerkiksi sen, ketkä kaikki omaan sukupuuhun on lu-vallista piirtää. Vaikeneminen ei ole kuitenkaan ainoa tapa, jolla sijaissisarukset ovat reagoineet ulkopuolisten ennakkoluuloihin. Ennakkoluulojen kohtaaminen on johtanut myös asian kärsiväl-liseen selittämiseen ja toisaalta kiivaaseen puolustamiseen.

“...mulle tuli entistä vahvempi taistelutahto et mä toitotin kaiklle et sil verisiteel ei oo mitään väliä ja niinku halusin kirjottaa mielipidekirjoituksia ja halusin kaikki esitel-mät mitä sai tehä vapaavalintaisesta aiheesta nii mä tein siitä et miten biologialla ei ole merkitystä ja mä halusin puolustaa ku mun (sijais)veljee yritettiin alkaa kiusaa-maan yritettiin saada et ku sä oot sijotettu nii rupeehan polttakiusaa-maan tupakkaa...” (H5)

Moni haastateltavista oli myös päätynyt kasvettuaan tekemään vaikuttamistyötä pyrkimyksenään lisätä tietämystä sijaissisaruudesta. Sijaissisarukset ovat halunneet myös ylikorostuneesti osoittaa, että heidän perheessään on kaikki hyvin. Ulkopuolisten ennakkoluulot sijaisperheitä kohtaan on haluttu todistaa vääriksi. Aina aikuisten ennakkoluulojen kanssa ei ole kuitenkaan ollut helppoa

tulla toimeen, koska lapsena ja nuorena näiden kyseenalaistaminen on ollut vaikeampaa. Näissä tilanteissa on toisinaan ollut helpompaa antaa asian olla.

“...tottakai varsinki pienempänä kattoo sitä aikuista päin vähän et ei pysty laittaa vas-taan ja alkaa samanlailla selittää et minkä takia tää tilanne on tämmönen et siin koh-taa yleensä vaan oli silleen okei et sä aattelet noin mä en attele tolleen mut niinku (…) tietyllä tavalla niitä vanhempia niin niil on ne vahvat omat mielipiteet nii niitä ei läh-teny laittaa samanlailla yhtään vastaan...” (H2)

Ulkopuolisten omasta ajatusmaailmasta poikkeavat mielipiteet oli siis toisinaan vain hyväksyttävä.

Ne eivät kuitenkaan yleensä vaikuttaneet omiin ajatuksiin. Toisaalta ennakkoluulot sijoitettuja lap-sia kohtaan saattoi johtaa siihen, että sijaissisar koki tarpeelliseksi korostaa omaa biologisen lapsen asemaansa. Sijaissisaret näkivät, kuinka suhtautuminen sijoitettuihin lapsiin oli negatiivisempaa ja omaa asemaa oli korostettava, jotta negatiiviset mielleyhtymät eivät kohdistuisi myös itseen.

“...jotenki et ei halunnu korostaa ja niinku erottaa et ketkä on sijotettuja vaan me ol-laan kaikki samassa perheessä ja me olol-laan sisaruksia mut sit kummiski jos kysyttiin et ootko sijotettu niin heti semmonen puolustuskanta et en (…) mä luulisin et se on johtunu just siitä et kun se on selvinny et meillä on sijotettuja lapsia niin mun kans ei oo saanu lapset leikkiä niin sit on tavallaan ajatellut et jos mä oon vielä sijotettu niin se on vielä pahempi...” (H5)

Ulkopuolisten kanssa toimiessa sijaissisaret ovat kaiken kaikkiaan joutuneet hyvin usein vastak-kain ennakkoluulojen kanssa. Näihin ennakkoluuloihin on ollut vastattava tavalla tai toisella, kei-not ovat kuitenkin vaihdelleet tilanteesta riippuen. Ennakkoluulot ovat kuitenkin ärsyttäneet sijais-sisaruksia, sillä he eivät itse ole tehneet eroa sijoitettujen ja biologisten perheenjäsenten välille.

Aineistossa korostuukin sijaissisarusten turhautuminen siihen, kuinka ulkopuolisten näkemykset korostavat biologista perheenjäsenyyttä ja tämän takia haastateltavien on täytynyt kerta toisensa jälkeen perustella omat näkemyksensä perheestään.