Oma kasvu ja elämänvalinnat

Sijaissisaruuden vaikutukset omaan kasvuun ja kehitykseen ilmenevät vahvasti haastateltavien kertomuksista. Moni kertoi oppineensa kokemuksen myötä paljon maailmasta, perheistä ja ihmi-syydestä sekä näiden moninaisuudesta. Sijaissisaruus nähtiin maailmankuvaa avartaneena koke-muksena.

“…en ois nähny kaikkea sitä kulissien takana olevaa mä olisin aika varmasti nähny sen hyvätasoisten omakotitaloissa asuvien onnellisten kolme lasta ja koira perhe-elä-män nähny tavallaan vaan sen eläperhe-elä-män hyväosaisuuden puolen (…) en sillä tavalla niinku ymmärtäis huono-osaisuutta en ymmärtäis et ihmiset voi ajautua aika huo-noihinki tilanteiiin et se ei oo aina oma vika ja semmonen niinku ymmärrys että vaikka jollain menee huonosti niin se ei oo paha ihminen ja voi olla tilanteita missä menee niin huonosti et yhteiskunnan pitää sitä ihmistä auttaa…” (H5)

Kuten edeltävästä lainauksesta käy ilmi, sijaissisaruus näyttäytyy tietämystä lisäävänä kokemuk-sena. Moni sijaissisarus puhuikin haastatteluissa “vaaleanpunaisesta pilvilinnasta”, jossa olisivat todennäköisesti kasvaneet ilman sijaisperheenä toimimista. Sijoitettu lapsi on tuonut omaan, yleensä lähtökohtaisesti hyvin tavalliseen ydinperheeseen, maailman moninaisuutta. Tästä sijais-sisarukset pääsääntöisesti kertoivat olevansa iloisia ja tyytyväisiä. Kuitenkin toisaalta vaikeiden asioiden kohtaaminen nuorena on myös tarkoittanut sitä, ettei ole saanut elää lapsuuttaan “helpossa maailmassa”.

“…yläasteella mä varsinkin koin et he (muut samanikäiset) ei niinku ollenkaan ym-märrä mun tilannetta kotona ja sitä et miten hankalii asioita on nähny ja sit jotenki mua suututti kaverit oli ehk semmoses tilantees edelleen et maailma on ihana paikka ja kaikki on turvassa ja kaikki on hyvin nii mua suututti se et kukaan ei nää et ei maa-ilmassa oo kaikki hyvin nii muistan jotenki ehkä harmitelleeni myös sitä semmonen

tietyl tavalla vaaleenpunaset silmälasit tai joku viattomuus on poistunu aika nopeesti sijaissisaruuden myötä…” (H1)

Sijaissisaruuden myötä on helposti kokenut siis joutuneensa kasvamaan liian aikaisin aikuiseksi, eikä omaan ikäluokkaan samaistuminen ole ollut niin helppoa. Toki iän myötä myös tavallisissa perheissä kasvaneet ikätoverit alkoivat ymmärtää maailman monimuotoisuutta ja myös elämän pimeämpää puolta. Kuitenkin tietyllä tasolla ero omanikäisten enemmistöön vaikuttaisi säilyneen ja säilyvän yhä edelleen. Vaikeiden asioiden kohtaamisen lisäksi varhainen aikuiseksi kasvaminen on ollut toisinaan seurausta myös vastuunottamisesta jo nuorella iällä. Osa haastateltavista kertoi-kin itsenäistyneensä ja muuttaneensa kotoa omilleen jo varhain.

“…mulla alko se kodist ja muista ihmisistä irtaantuminen hyvin varhasessa vaiheessa (…) tietysti siihen vaikuttaa sitte tämä perheasetelma ja niinku se vastuun kantaminen hyvin varhaisessa vaiheessa jossain määrin voiski sanoa että lapsuus ja nuoruus on jääny elämättä jollain tavalla…” (H4)

Vaikeiden asioiden kohtaaminen on tarkoittanut myös sitä, että sijaissisarukset ovat päätyneet pohtimaan paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta. Sijoitettujen lasten taustat ovat tuoneet esille sen, kuinka kaikilla ei ole samoja lähtökohtia ja kuinka etuoikeutettu itse on omassa ase-massaan biologisena lapsena. Sijaissisaruuden mukanaan tuomien vaikeiden asioiden, oman pär-jäämisen ja käsittelemättömien asioiden myötä osa sijaissisaruksista kertoi kärsineensä ja toisaalta yhä kärsivänsä mielenterveyden vaikeuksista.

“…mulla rupee sitte värittämään varmaan summa summarum (…) kaikkien niiden semmosena mitenkä sitä on nuorena niinku joustanu ja tehny itteensä näkymättömäksi siellä kotona niin on elämänhistoriaa värittäny aika paljon mielenerveysongelmat itel-läni…” (H4)

Sijaissisaruuden kokemus ja siihen annetut voimavarat ovat voineet olla jopa niin kokonaisvaltai-sia, että osa haastateltavista kertoi joutuneensa itsenäistyttyään “etsimään itseään”. Pääsääntöisesti sijaissisarukset kuitenkin kokivat aikuisuuden myötä sijaissisaruuden muuttuneen erityisesti voi-mavaraksi. Kokemus on antanut kykyä kohdata erilaisia ihmisiä, ymmärtää heitä ja toisaalta toimia

heidän kanssaan. Samalla sijaissisaruuden myötä moni kertoi löytäneensä oman äänensä. Kun lap-suudessaan on joutunut kohtaamaan ja käsittelemään vaikeita asioita, ei enää aikuisena pelkää seistä sanojensa takana.

“…sanavalmius ja semmonen ittensä puolustaminen et jos mun ei ois tarvinnu taval-laan niin mones kohtaa puolustaa joko itteäni, kavereitani tai niinku sisaruksia niin (…) must on tullu myös paljo rohkeempi ja semmonen niinku ei mua pelota jos joku on eri mieltä tai ei mua pelota kertoo omaa mielipidettä et mä oon ollu niin pahoissa ristitulissa…” (H5)

Sijaissisaruuden haastateltavat kertoivat vaikuttaneen myös niin, ettei monikaan asia maailmassa enää järkytä ja toisaalta pienet vastoinkäymiset eivät elämää hetkauta. Kokemus sijaissisaruudesta ei ole kuitenkaan vaikuttanut pelkästään sijaisperheiden biologisten lasten maailmankuvaan. Si-joitetut lapset ovat tuoneet osansa myös siihen, millaisiin valintoihin sijaissisarukset ovat nuoruu-dessaan ja lapsuunuoruu-dessaan päätyneet. Elämä eri tavalla oireilevien lasten kanssa ei ole ollut aina helppoa ja toisinaan sijoitetut lapset ovat saaneet vedettyä myös perheen biologiset lapset “pahoille teille”, kuten seuraavasta lainauksesta käy ilmi:

“…oli hyvin oirehtivia nuoria ja sit oli tietysti kaikkee päihdekokeiluja ja muita ja kylhän ne niinku sai koin että niinku vedettyä siihen mukaan sit osittain myös meitä tai minua…” (H7)

Sijaissisaruus on vaikuttanut paljon sijaisperheiden biologisten lasten elämänvalintoihin myös ai-kuistumisen jälkeen. Moni kertoi sijaissisarkokemuksensa olleen vaikuttimena esimerkiksi opis-kelualan tai työpaikan valinnassa. Sijaissisaruudessa nähdyt ja koetut asiat näyttäytyvät siis aikuis-tumisen myötä sellaisina vahvuuksina, joiden haastateltavat kokivat antaneet eväitä valitsemallaan alalla työskentelyyn.

“nyt oon taiteilijaks opiskelemassa ja (…) se minun tausta ja minun kokemusasiantun-tijuus on koko ajan ollu läsnä tässä minun työssä ja mä oon ymmärtäny et se on antanu valtavia eväitä joiota mä en ehkä osaa sanottaa (…) nii mä ymmärrän että se mun

tausta ja se mitenkä mä oon niinku oppinu sijaisperheessä elämisestä ja ihmisten koh-taamisesta nii se on niinku äärimmäisen tärkeetä ollu myös niinku työelämässä mulle…” (H4)

Loppujen lopuksi sijaissisaruus on siis vaikuttanut sijaissisaruksen elämänvalintoihin ja identiteet-tiin monella eri tapaa. Kasvu omaksi itseksi ei ole aina ollut helppo sijaissisaruuden vaikuttaessa, mutta kokonaisuutena kokemus on aineiston perusteella antanut niin paljon, että huonot vaikutuk-set jäävät hyviä vähäisemmiksi. On mielestäni myös tärkeää huomauttaa, että jokainen haastatel-tava kertoi, ettei vaihtaisi sisaruksiaan tai sijaissisaruuskokemustaan pois. Kaikessa vaikeudessaan sijaissisaruus on siis muodostunut tärkeäksi osaksi omaa identiteettiä ja sitä, millaiseksi itsensä tänä päivänä mieltää.