TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS

Koska kokemus muuttuu jokaisen kertomuksen, kuulijan ja kokijan myötä, on narratiiveja tutkit-taessa pohdittava myös saadun tiedon todenmukaisuutta. Perinteisesti tutkimuksen tuloksia on lä-hestytty reliabiliteetin ja validiteetin käsitteiden kautta. Näistä ensimmäinen viittaa tutkimuksen luotettavuuteen eli siihen, missä määrin tuloksiin vaikuttavat satunnaiset tekijät. Jälkimmäinen

taasen kertoo sen, kuinka luotettavasti käytetty menetelmä ”mittaa” haluttua asiaa. Tulkinnalli-sessa tutkimukTulkinnalli-sessa, jonka kohteena olevaan sosiaaliseen todellisuuteen myös tutkija kuuluu, re-liabiliteetin ja validiteetin käsitteiltä putoaa kuitenkin pohja. (Heikkinen 2015, 184.)

Kerronnallisen tutkimuksen laadun varmistamiseksi onkin alettu muodostaa omia kriteereitään.

Eräiksi tällaisiksi kriteereiksi on määritetty historiallisen jatkumon periaate, refleksiivisyyden pe-riaate, dialektisuuden pepe-riaate, toimivuuden periaate ja havahduttavuuden periaate. (Heikkinen 2015, 185.) Narratiivien totuudellisuutta voidaan lähestyä myös sillä ajatuksella, että narratiivit eivät kerro totuutta menneisyydestä sellaisenaan. Ne ovat kuitenkin totta, sillä ne kertovat koke-muksemme totuudenmukaisena. Tutkijan tehtävä onkin pyrkiä ymmärtämään niitä tulkitsemalla ja huomioimalla tarkkaan konteksti, jossa ne on kerrottu. (Riesmann 1993, 22–23.) Historiallisen jatkuvuuden periaatteelle viitataankin siihen, että tutkimuksessa tulisi tuoda esille myös aineistona olleiden kertomusten ajalliset ja paikalliset yhteydet (Heikkinen 2015, 185).

Refleksiivisyyden periaatetta noudattaakseen tutkijan tulisi olla tutkimusta tehdessään tietoinen omista ymmärtämissuhteistaan tutkittavaa ilmiötä kohtaan (Heikkinen 2015, 185). Oman tutkiel-mani kohdalla tämä on tarkoittanut erityisesti sitä, että minun on täytynyt koko tutkimusprosessin ajan pitää mielessä oma historiani sijaissisarena. Tämä on ollut tärkeää, jotta olen voinut suhtautua aineistoon mahdollisimman objektiivisesti. Oman taustani tiedostamalla olen pyrkinyt siihen, että omat kokemukseni ovat vaikuttaneet mahdollisimman vähän siihen, kuinka luen aineistoa ja mitä asioita sieltä nostan esille.

Dialektisyyden periaate korostaa moniäänisyyttä ja tulkintojen rakentamista yhdessä ympäröivän maailman kanssa (Heikkinen 2015). Moniäänisyyttä olen tutkimuksessani pyrkinyt korostamaan sillä, että olen nostanut aineistosta esille myös enemmistön ajatuksista poikkeavia mielipiteitä.

Kaikkien haastateltavien kokemukset eivät ole olleet aina täysin samanlaisia ja olen pyrkinyt nos-tamaan esille myös vastakkaisia kokemuksia tämän moninaisuuden korostamiseksi.

Toimivuuden periaatteen tausta-ajatuksena on nimensäkin mukaisesti se, että tutkimuksen tuot-tama tieto on käyttökelpoista ja hyödyllistä. Havahduttavuuden periaatteella taasen viitataan sii-hen, että tutkimuksen tulisi parhaassa tapauksessa tutkimus voi havahduttaa lukijan uudenlaisille ajatuksille ja avata maailmaa eri tavalla. (Heikkinen 2015, 185.) Omassa tutkielmassani koen mo-lempien periaatteiden voivan täyttyä. Sijaisperheiden biologisten lasten kokemuksia voidaan

käyt-tää sijaishuollon ja lainsäädännön kehittämiseen niin, että se huomioisi laajemmin koko sijaisper-heen. Tällaiset muutokset ovat myös sitä todennäköisempiä, mitä enemmän tietoa aiheesta tuodaan esille ja mitä useampaa ihmistä aihetta käsittelevällä tutkimuksella havahdutetaan ajattelemaan.

Kaiken kaikkiaan narratiivisen tutkimuksen ja narratiivien totuudellisuus ei ole perinteisen tiede-käsityksen mukaisesti testattavissa, eikä narratiiveja tutkimalla ole tarkoitus saavuttaa täyttä var-muutta asioista. Sen sijaan narratiiveja tutkimalla voidaan laajentaa ymmärrystä tutkittavasta asi-asta. (Riesmann 1993, 23.) Omassa tutkielmassani nojaan erityisesti tähän tapaan nähdä narratii-vien merkitys tutkimuksessa. Ne eivät kuvaa todellisuutta kokonaisuudessaan tai anna tyhjentäviä vastauksia, mutta mahdollistavat tutkittavan aiheen syvemmän ymmärtämisen jokaisen narratiivin myötä.

Laadullisen tutkimuksen on yleisesti nähty olevan eettistä, sillä se antaa tilaa tutkittavan erityis-laatuisuudelle ja omalle äänelle. Laadulliseenkin tutkimukseenkin liittyy kuitenkin eettistä poh-dintaa. Informoinnista huolimatta tutkittavat saattavat esimerkiksi aineistonkeruun viedessä mu-kanaan paljastaa jotain sellaista, jota eivät ole aiemmin paljastaneet ja jota eivät välttämättä olisi halunneetkaan paljastaa. (Hänninen 2015, 204.) Omassa tutkimuksessani eettistä pohdintaa ai-heutti jo tutkittavien informointi. Koska aineistonkeruumenetelmäni oli vahvasti kertomukselli-sesta haastattelusta inspiroitunut, oli myös haastattelukutsuni myös hyvin epätarkka. Kutsun tar-koituksena oli kertoa tutkittava aihe, mutta ei kuitenkaan eritellä liikaa tutkimuskysymystä tai me-netelmää, jotta tutkittavat tulisivat haastatteluun mahdollisimman avoimin mielin ja ilman ennalta määriteltyjä vastauksia. Tässä mielessä voidaan pohtia, olivatko tutkittavat tarpeeksi informoituja ja tietoisia siitä, mihin olivat lupautuneet.

Edellä mainitun riittävän informoinnin lisäksi tutkimuseettisesti voidaan määritellä myös seuraa-vanlaiset ehdot: vapaaehtoinen suostumus ja tieto siitä, mistä tutkimuksessa on kyse, tutkittavien hyvinvoinnin ja oikeuksien turvaaminen, luottamuksellisuus, nimettömyys ja tutkijan vastuun-kanto. Nämä kriteerit muodostuvat ihmisoikeuksista, joiden voidaan katsoa olevan kaiken tutki-musetiikan perusta. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 131.) Osa kriteereistä on ollut oman tutkimukseni kannalta vähemmän pohdintaa vaativia, sillä esimerkiksi vapaaehtoisuus on ollut tutkimuksen läh-tökohta alusta alkaen. Sen sijaan luottamuksellisuuteen ja osallistujien tietämykseen olen omassa tutkimuksessani pyrkinyt muun muassa jo aiemmin erittelemieni anonymiteettiä koskevien valin-tojen tekemisellä ja kertomalla tutkittaville, kuinka ja mihin kerättyä aineistoa tullaan käyttämään.

Tutkittavien nimettömyyttä jouduin tutkimusta tehdessäni pohtimaan tarkemmin. Anonymiteetin toteuttamista vaikeuttaa se, että haastateltavan tarina saattaa olla tunnistettavissa henkilöiden ja paikkojen poistamisenkin jälkeen (Hänninen 2015, 205). Tässä tutkimusraportissani päätinkin jät-tää kertomustutkimuksessa yleensä nähtävät haastattelutiivistelmät pois vahvistaakseni anonymi-teetin toteutumista. Sijaissisarusten tarinoissa voi olla sellaisia piirteitä, jotka varovaisuudesta huo-limatta olisivat voineet ilman tätä paljastaa liikaa haastateltavasta.

Myös tämän tutkielman tuloksia lukiessa ja niiden luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomi-oon sisaruuden tutkimukseen liittyvät vaikeudet. Sisaruuden vaikutuksia on hyvin vaikea suoraan arvioida, sillä jokaisen yksilön elämässä on useita muita vaikuttavia tekijöitä. Myös tässä tutkiel-massa haastateltavilla on yhdistävän sijaissisaruuden kokemuksen lisäksi monia erottavia piirteitä.

Eroja on niin syntymäjärjestyksessä, omassa ja sijoitetun lapsen sukupuolessa kuin myös muissa perhesuhteissa. Tulokset eivät siis ole kaikkiin sijoituksiin ja sijaissisaruksiin yleistettävissä. Ne voivat kuitenkin antaa suuntaa keskustelulle, jota sijaishuollosta ja sijaissisaruudesta käydään.

Loppujen lopuksi tutkittavien oikeus odottaa tutkijalta vastuunkantoa eettisissä asioissa toteutuu mielestäni parhaiten sen myötä, että tutkija on tietoinen eettisistä kysymyksistä ja niiden pohtimi-sen tärkeydestä. Tutkimukpohtimi-seni aikana olen pyrkinyt vastaamaan tähän vaateeseen pitämällä mie-lessä oman taustani ja yleiset eettiset vaatimukset. Näillä keinoin tutkimuksen eettisyyden vaati-mus ja siihen liittyvät toimet ovat kulkeneet rinnalla koko tutkivaati-musprosessin ajan.