Tämän tutkielman tarkoitus on ollut tuoda esille sijaissisaruuden vaikutuksia sijaisperheiden bio-logisten lasten elämänkulkuun. Tutkielmani ei kerro puhtaasti ja varmasti faktoina sijaissisaruuden vaikutuksista biologisten lasten elämään, eikä se ole ollut tarkoituksenakaan. On mahdotonta tie-tää, millaista haastateltavien elämä ilman sijaissisaruutta olisi ollut. Tutkielmani tarkoituksensa onkin ollut ennen kaikkea antaa ääni sijaissisaruksille itselleen ja tuoda esille se, kuinka he itse kokevat sijaissisaruuden vaikuttaneen ja näkyneen elämäänsä. Tavoitteena on myös ollut tuoda esille sellaista kokemustietoa, jota voitaisiin käyttää pohdittaessa sijaishuollon kehittämistä ja muutostarpeita.
Tutkielmani anti on mielestäni erityisesti se, että kertomushaastattelusta vaikutteita ottanut avoin haastattelu ei lähtökohtaisesti rajaa annettuja vastauksia. Tämän ansiosta saatu aineisto on voinut tuoda esille jotain aivan uutta. Toisaalta aineistosta on noussut esille myös aiemmissa tutkimuk-sissa esille nousseita teemoja, mikä lisää myös tämän tiedon luotettavuutta. Toki on muistettava, että tutkielmani on nojannut kerronnallisuuden tutkimukseen ja konstruktionismiin. Tutkielman alkuasetelma ei siis täten ole täysin avoin, sillä sekä tutkijalla että tutkittavalla on tietty kokemus aiheesta ja siitä, mitä tutkielmalta odotetaan. Molemmat osapuolet kokemuksineen ja aiempine tietoineen ovat täten olleet mukana rakentamassa tutkimustilannetta ja tätä kautta myös aineistoa.
Aineistosta esiin nousevat teemat voivat täten olla osittain rakentuneita sen kuvitelman kautta, mitä haastateltavat tai minä tutkijana olemme kuvitelleet aineistolta odotettavan. Narratiivisen tut-kimuksen näkemystä noudattaen tämä ei kuitenkaan tee tuloksista merkityksettömiä tai epäluotet-tavia, sillä tarkoituksena ei ole ollut antaa tyhjentävää vastausta ilmiöstä. Sen sijaan tutkielmani tavoitteena on ollut ennen kaikkea lisätä tietämystä sijaissisaruudesta.
Toisaalta merkittävänä antina tutkielmassani pidän myös sijaissisaruuden ja erityisen sisaruuden yhteyden osoittamista. Tutkielmani tulokset ovat hyvin monin tavoin linjassa erityistä sisaruutta käsittelevän teoriakirjallisuuden kanssa. Mielestäni olisikin hyvin tärkeää alkaa huomioimaan myös yhteiskunnallisesti tämä erityisyys. Yhteiskunta asettaa sijaisperheiden biologiset lapset eri-tyisen sisaruuden piiriin, minkä vuoksi olisi mielestäni myös yhteiskunnan vastuulla huolehtia siitä, ettei tämä erityisyys muodostu sijaissisaruksille liian vaikeaksi ja rasittavaksi. Katson, ettei
yhteiskunta voi asettaa joitakin lapsia monenlaisille negatiivisillekin vaikutuksille alttiiksi ja sen jälkeen pestä kätensä tilanteesta.
Tutkielmani tuloksista voidaankin päätellä, ettei sijaissisaruksia voida enää ulkoistaa sijaishuollon sosiaalityöstä. Sijoituksen myötä sijaissisarukset luopuvat ”tavallisesta” perhe-elämästä ja avaavat kotinsa ovet vieraille, niin lapsille kuin aikuisillekin. Onkin hämmentävää, kuinka vielä vuonna 2020 sijaisperheiden biologiset lapset loistavat poissaolollaan esimerkiksi lainsäädännössä. Myös sijaisperheissä kasvavien biologisten lasten määrää on mahdotonta löytää, heistä ei ole tietoa mis-sään. Sijaissisarukset vaikuttavat jääneen täysin huomion ulkopuolelle, ikään kuin he olisivat si-jaishuollosta erillisiä. Totuus kuitenkin on, että sijoituksen myötä heidänkin elämänsä on muuttu-nut ja myös he kaipaisivat ammattilaisten huomiota.
Eräs huomiota herättävä asia tutkimusta tehdessäni oli havainto siitä, ettei sijaisperheiden biologi-sille lapbiologi-sille ole oikeastaan suoraa kuvaavaa käsitettä suomen tai englannin kielessä. Tässä tutkiel-massa olen käyttänyt käsitettä ”sijaissisarus”, mutta samaa käsitettä voitaisiin periaatteessa käyttää myös sijoitetusta lapsesta puhuttaessa. Englanninkielinen sana foster sibling näyttäisi kirjallisuu-den ja tutkimuksen perusteella viittaavan hyvinkin vahvasti nimenomaan sijoitettuihin lapsiin.
Kenties tämä käsitteidenkin kömpelyys ja puute kuvastaa sitä, kuinka epäselvä sijaisperheiden biologisten lasten rooli on sijaishuollossa ja kuinka vahva tarve muutokseen koko sijaishuollon käsittämisessä on.
Toisaalta mielestäni kaiken sijaisperhetoimintaa ja sijaishuoltoa koskevan kehittämiskeskustelun keskellä on tärkeää huomioida myös se, että sijaissisaruus on vaikuttanut sijaisperheen biologisiin lapsiin myös positiivisesti. Jokainen haastattelemistani sijaissisaruksista korosti haastatteluissa sitä, kuinka kaikesta huolimatta ja kaiken jälkeen hei eivät kuitenkaan vaihtaisi kokemustaan mi-hinkään. Sijoitetusta lapsesta oli tullut jokaiselle tärkeä ja myös perheen merkitys oli kokemuksen myötä vahvistunut. Perhehoito ei siis itsessään ole huono asia ja sen korostamisella voidaan katsoa olevan perusteet. Sijaisperhe tosiaan ainakin tämän aineiston perusteella toimii kuin ”tavallinen perhe” ja pystyy näin tarjoamaan sijoitetulle lapsellekin sitä, minkä puute on mahdollisesti johta-nut huostaanottoon. Näitä positiivisiakin ajatuksia sijaissisaruudesta tulisi mielestäni korostaa, sillä niin vahvasti ne myös tutkimukseeni osallistujien näkemyksissä korostuivat. Sijaishuollossa
on paljon kehitettävää esimerkiksi tuen ja tiedon lisäämisessä, mutta se ei ole toivotonta; perhe-hoidolla on niin paljon annettavaa kaikille osallisille, että kehittämisen eteen kannattaakin tehdä töitä.
Sijaissisaruutta sijaisperheen biologisten lasten näkökulmasta tarkastelevalle jatkotutkimukselle on monestakin syystä tilausta. Tuen ja sen puutteen takana olevien syiden kannalta olisi tärkeää tutkia esimerkiksi sitä, millä tavalla sosiaalityöntekijät näkevät sijaisperheiden ja sijaissisarten kanssa tehtävän työn. Sosiaalityön ammattilaisten esille tuomat ajatukset voisivat nostaa esille sitä, kuinka sosiaalityössä toimitaan ja mitä voitaisiin kehittää tuen puutteen vähentämiseksi. Toisaalta tulosten luotettavuuden vahvistamiseksi esimerkiksi iän, sukupuolen ja syntymäjärjestyksen eroja sijaissisaruuden merkityksen kokemisessa voisi olla hedelmällistä tutkia. Esimerkiksi sukupuolen on tutkittu vaikuttavan huolehtivuuteen biologisissakin sisarussuhteissa. Sukupuolta korostavalla lähestymistavalla voitaisiin selkeyttää sitä, missä määrin kokemukset sijaissisaruuteen ovat suku-puolesta riippumattomia ja missä asioissa sukupuoli näyttäytyy kokemukseen vaikuttavana teki-jänä. Samalla tavalla myös muita vaikuttavia tekijöitä ja niiden suhdetta sijaissisaruuden koke-muksiin olisi hyvä tutkia mahdollisten erojen ja yhtäläisyyksien löytämiseksi. Toisaalta myös si-jaissisarusten ja väestön enemmistön vertailu tutkimuksissa olisi hedelmällistä. Tällöin voitaisiin pyrkiä selvittämään myös sitä, missä määrin sijaissisaruus näyttäytyy erottavana tekijänä.
LÄHTEET
Alasuutari, Pentti. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Ali, Manisah Mohd & Sariena Sarullah. 2010. ” Typical Siblings´ acceptance of siblings with special needs”. Procedia, social and behavioral sciences. 9 (2010), 517–521.
Araneva, Mirjam. 2018. Lastensuojelun perhehoito. Helsinki: Alma Talent Oy.
Coles, Prophecy. 2006. Sibling relationships. Lontoo, New York: Karnac
Edwards, Rosalind, Lucy Hadfield, Helen Lucey & Melanie Mauthner. 2006. Sibling identity and relationships – Sisters and brothers. Lontoo: Routledge.
Erkkilä, Raija. 2006. ”Narratiivinen kokemuksen tutkimus: koettu paikka, tarina ja kuvaus”. Te-oksessa Kokemuksen tutkimus: merkitys-tulkinta-ymmärtäminen, toim. Juha Perttula & Timo La-tomaa. Helsinki: Dialogia.
Gallagher, Peggy A., Thomas H. Powell & Cheryl A. Rhodes. 2006. Brothers & Sisters – A Spe-cial Part of Expectional Families. Baltimore, Maryland: Paul H. Brookes Publishing Co.
Greif, Georffrey L. & Michael E. Woolley. 2016. Adult Sibling Relationships. New York: Co-lumbia University Press.
Heikkinen, Hannu L. T. 2015. ”Kerronnallinen tutkimus”. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodei-hin 2 – näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysime-netelmiin, toim. Raine Valli & Juhani Aaltola. 149–167.
Helkama, Klaus, Rauni Myllyniemi, Karmela Liebkind, Johanna Ruusuvuori, Jan-Erik Lönn-qvist, Nelli Hankonen, Tuuli Anna Mähönen, Inga Jasinskaja-Lahti & Jukka Lipponen. 2015.
Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita.
Hoikkala, Susanna & Elina Pekkarinen. 19.9.2018. ”Lasten sijaishuoltoa pitää parantaa”. Helsin-gin Sanomat.
Hyvärinen, Matti & Varpu Löyttyniemi. 2005. ”Kerronnallinen haastattelu”. Teoksessa Haastat-telu – tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus, toim. Johanna Ruusuvuori & Liisa Tiittula. Tampere:
Vastapaino.
Hyvärinen, Matti. 2017a. ”Haastattelun maailma”. Teoksessa Tutkimushaastattelun käsikirja, toim. Matti Hyvärinen, Pirjo Nikander & Johanna Ruusuvuori. Tampere: Vastapaino.
Hyvärinen, Matti. 2017b. ”Kertomushaastattelu”. Teoksessa Tutkimushaastattelun käsikirja, toim. Matti Hyvärinen, Pirjo Nikander & Johanna Ruusuvuori. Tampere: Vastapaino.
Hänninen, Vilma. 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampere: Tampereen yliopisto.
Hänninen, Vilma. 2015. ”Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä”. Teoksessa Ikkunoita tutkimus-metodeihin 2 – näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja ana-lyysimenetelmiin, toim. Raine Valli & Juhani Aaltola. 168–184.
Höjer, Ingrid. 2007. ”Sons and daughters of foster carers and the impact of fostering on their everyday life”. Child and Family Social Work. 12:1, 73–83.
Kaulio, Pia & Hanna Svennevig. 2006. Sisaruus – rakkautta, vihaa, kateutta. Helsinki, Jyväskylä:
Minerva.
Ketola, Jari. 2008. Perhehoito – tekemisen ja tukemisen arvoista työtä. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Ketola, Jari & Aila Paloniemi. 26.5.2008. “Sijaisperheet tarvitsevat runsaasti tukea”. Helsingin Sanomat.
Kerola, Merja. 2012. “No kyl mä piän sitä silleen niinku siskona” – sijaissisaruus perheen biolo-gisten lasten näkökulmasta. Yhteiskuntatieteiden ja filosifian laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yli-opisto.
Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011. Finlex.fi Lastensuojelulaki 417/2007. Finlex.fi
Mitchell, Juliet. 2006. ”Sibling trauma: a theoretical consideration”. Teoksessa Sibling Relati-onships, toim. Prophecy Coles. Lontoo: Karnac.
Mäkinen, Arja. 2019. Sairas sisko ja vaiettu veli – vertaisopas erityisen sisaruuden kohtaamiseen.
Tampere: Vastapaino.
Njøs, Berit Marie & Sissel Seim. 2018. “Biological children as participants in foster families”.
Nordic Social Work Research. 9:2, 160–171.
Perhehoitolaki 263/2015. Finlex.fi
Perttula, Juha & Timo Latomaa. 2006. “Kokemus ja kokemuksen tutkimus: fenomenologisen eri-tyistieteen tieteenteoria”. Teoksessa Kokemuksen tutkimus: merkitys-tulkinta-ymmärtäminen. Hel-sinki: Dialogia.
Raineri, Maria Luisa, Valentina Calcaterra & Fabio Fogheraiter. 2018. “We are caregivers, too”:
Foster siblings’ difficulties, strengths, and need for support”. Child & Family Social Work 23:4, 625–632.
Riessman, Catherine Kohler. 1993. Narrative analysis. Newbury Park: Sage.
Riessman, Catherine Kohler. 2008. Narrative Methods for the Human Sciences. Los Angeles:
SAGE Publications.
Rotkirch, Anna. 2014. Yhdessä – Lapsen kasvatus ei ole yksilölaji. Helsinki: WSOY.
Räty, Tapio. Lastensuojelulaki - käytäntö ja soveltaminen. Helsinki: Edita.
Tammi, Jouni & Anneli Sarajärvi. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:
Tammi.
United Nations. 2010. Guidelines for the Alternative Care of Children.
United Nations. Lapsen oikeuksien sopimus.
LIITTEET
Liite 1. Haastattelukutsu
Kutsu tutkimushaastatteluun
Onko perheessäsi ollut kasvaessasi pitkäaikaissijoitettu lapsi tai useampikin? Oletko jo aikuiseksi kasvanut sijaissisar? Haluaisitko osallistua tutkimukseen, jonka pyrkimyksenä on selvittää biolo-gisten lasten kokemuksia sijaissisaruuteen liittyen?
Olen Reeta Karjalainen, sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija Itä-Suomen yliopistosta Kuopi-osta. Teen nyt pro gradu – tutkielmaani ja etsin haastateltavia. Pro graduni tavoitteena on selvit-tää, miten aikuiseksi kasvaneet biologiset lapset kokevat sijaissisaruuden osana elämäänsä ja mil-laisena tekijänä sijaissisaruus heidän kertomuksissaan näyttäytyy.
Etsin haastateltavakseni 18–40-vuotiaita sijaisperheiden biologisia lapsia, joiden lapsuuden per-heessä on heidän kasvaessaan ollut pitkäaikaissijoitettuna (yli vuosi) yksi tai useampi sijaislapsi.
Haastattelut on tarkoitus toteuttaa yksilöhaastatteluina kevään 2020 aikana (maalis-toukokuu).
Mikäli kasvokkainen haastattelu ei onnistu, on mahdollista selvittää myös haastattelun järjestä-mistä muiden kanavien, esimerkiksi Skypen kautta. Haastattelut kestävät noin 1–2 tuntia. Kaikki haastattelut tallennetaan ja niitä käytetään vain tämän pro gradu -tutkielman tekemiseen. Aineisto hävitetään tutkielman valmistuttua ja kaikkien tutkimukseen osallistuvien anonymiteetti turva-taan
Mikäli kiinnostuit ja haluat osallistua tutkimukseen, pyydän laittamaan sähköpostiviestiä osoit-teeseen sijaissisaret2020@gmail.com . Heränneistä kysymyksistä voit olla myös yhteydessä sa-maan sähköpostiosoitteeseen.
Kiitos jo etukäteen kiinnostuksestasi!