Vuorovaikutusta rajoittavat opettajan toimintatavat

Vuorovaikutusta rajoittavat opettajan toimintatavat näkyivät aineistossa oppilaan yksilöllis-ten piirteiden huomioimatta jättämisenä, opettajan epäoikeudenmukaisena toimintana, riit-tämättömänä vuorovaikutuksen tukemisena, sekä vuorovaikutusta rajoittavan opetusmene-telmän käyttämisenä. Autismikirjon aikuiset mainitsivat haastatteluissa, että opettajan ja au-tismikirjon oppilaan välistä vuorovaikutusta rajoitti opettajan toimintatapa, jossa hän ei huo-mioinut oppilaan yksilöllisiä piirteitä.

Lisäksi vuorovaikutusta rajoittavia toimintatapoja olivat opetuksen hitaasti eteneminen, sel-laisten opetusmenetelmien valinta, jotka aiheuttivat oppilaan ja opettajan välille konflikteja ja oppilaan häiriöherkkyyden huomioimatta jättäminen. Autismikirjon aikuiset kuvasivat eniten vuorovaikutusta rajoittavista opettajan toimintatavoista opetuksen hitaasti etenemistä.

Autismikirjon aikuiset kertoivat, että liian hitaasti edenneet oppitunnit aiheuttivat konflikteja ja väärinymmärryksiä opettajien kanssa. Eräs haastateltavista kuvaili hitaasti edenneen ope-tuksen seurauksia näin:

”Niinku se et sitte pitäs istua hiljaa siel paikallaan kädet ristissä ja odottaa, että ne, ne hitaammat on valmiita. Et niistähän se niinku monesti, se mun, mun tota niinku sellaset han-kalimmat tilanteet ja kahnaukset sit niitten opettajien kanssa syntyi ku mä en siinä vaiheessa sitten osannu enää olla hiljaa.” (H1)

Muidenkin haastateltavien maininnoissa ilmeni, että osa opettajista järjesti opetuksensa niin, että koko ryhmän täytyi opiskella samassa tahdissa ja hitaammin eteneviä oppilaita täytyi odottaa. Hummerstonen ja Parsonsin (2020) tutkimuksessa havaittiin samanlainen ilmiö, sillä osallistujat kuvasivat opettajien huomioineen opetuksessaan koko luokan, eikä niinkään yksittäisten oppilaiden tuen tarpeita. Opettajan valitsemat opetusmenetelmät vaikuttavat sii-hen, kuinka oppilaat suhtautuvat opettajaan ja kuinka he sitoutuvat työskentelemään opetta-jien kanssa (Dillon ym. 2016, 228). Tutkimuksessani oppituntien hitaasti eteneminen ja te-kemisen puute aiheuttivat autismikirjon oppilaissa turhautumista ja he purkivat sitä opettajan

näkökulmasta ei-toivotulla käyttäytymisellä. Tällaiset tilanteet, jossa autismikirjon oppilas turhautui ja puolestaan opettaja ei huomioinut autismikirjon oppilaan opetuksen eriyttämistä esimerkiksi tarjoamalla lisätehtäviä, vaikutti oppilaan ja opettajan vuorovaikutukseen ja ai-heutti haastateltavan kuvauksen mukaan ”kahnauksia” opettajien kanssa.

Haastateltavat mainitsivat myös tilanteita, joissa heidän näkökulmastaan heille sopimaton opetusmenetelmä tai yksilöllisten tuen tarpeiden huomiotta jättäminen aiheuttivat konflik-teja oppilaan ja opettajan välille. Seuraavassa haastateltavan kuvaamassa tilanteessa opetta-jan toiminta vaikuttaa kielteisesti sekä opettaopetta-jan ja oppilaan väliseen suhteeseen että oppi-laan oppimiseen:

”Olin siellä korkeimmalla kurssitasolla ja mä niinku kylläännyin hänen matikan tunneilla niin täydellisesti et mä käyttäydyin siellä tosi huonosti -- mähän olin varmaan niinku niistä matikan tunneista niin tota suurimman osan vietin luokan ulkopuolella kun luokkahuo-neessa. Et mut heitettiin aina sieltä ulos ja lopputulema oli nyt siinä et vaikka se matikka oli ollu aina mulle niin kiinnostavaa niin enhän mä sitten niinkun oppinutkaan niitä asioita mitä siellä ois pitäny oppia ku mä en ollu siellä tunneilla.” (H1)

Esimerkiksi lisätehtävien puuttuminen tai muista tekijöistä aiheutunut oppilaan turhautumi-nen ja keskittymisen herpaantumiturhautumi-nen aiheuttivat haastateltavien mukaan ristiriitoja opettajan ja oppilaan välille. Tällaiset tilanteet kärjistyivät siihen, että opettajan tekemän väärän tul-kinnan takia oppilas poistettiin luokasta, sen sijaan että hänelle olisi tarjottu lisätehtäviä tai vastaavasti mahdollisuus pitää taukoa tehtävien tekemisestä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että opettajan valitsemilla opetusmenetelmillä on vaikutusta siihen, kuinka oppilaat suhtautuvat opettajaan (Dillon ym. 2016, 228) ja näissä kyseisissä haastateltavien kuvaa-missa tilanteissa opettajan valitsemat opetusmenetelmät ovat vaikuttaneet oppilaan suhtau-tumiseen, sekä opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen kielteisesti.

Haastateltavat kuvasivat myös tilanteita, joissa autismikirjon oppilaan yksilöllisten piirtei-den huomiotta jättäminen näkyi opettajan toiminnassa oppilaan häiriöherkkyypiirtei-den huomioi-misen laiminlyöhuomioi-misenä. Haastateltavat mainitsivat, että heidän oli vaikeaa keskittyä sellai-silla oppitunneilla, jossa oli paljon aistiärsykkeitä. Eräs haastateltavista kuvasi tällaista tilan-netta luokassa ”aistikaruselliksi”. Haastateltavat kuvasivat tilanteita esimerkiksi niin, että aistien ylikuormittuminen aiheutti heille väsymystä, turhautumista ja vaikeuksia keskittyä

oppitunnilla. Lisäksi haastateltavat mainitsivat, että heidän aistinsa ylikuormittuminen vä-hensi heidän opiskelumotivaatiotansa oppitunnilla. Seuraavassa aineistoesimerkissä haasta-teltava muistelee tilannetta, jossa opettajan tekemät tulkinnat oppilaan aistien ylikuormittu-misesta johtuvasta toiminnasta, vaikuttaa kielteisesti oppilaan ja opettajan väliseen vuoro-vaikutukseen:

”Siellä yks opettaja sano mulle, että mä käyttäydyn niinku pelle mut sit mä oon niinku jäl-keen päin miettiny, että ehkä mä oon ollu vähän levoton, ku se ilmapiiri on ollu se tosi levo-ton ja sellanen, ei siellä voi olla niinku rauhassa ja niinku silleen, että ei, tarvis väsyttää itteään koko ajan niillä ylimääräsillä ärsytyksillä ja niinku mä olin vaan väsyny sillon, sen takia sitä nauro koko ajan.”

Pesosen ja kumppaneiden (2020) sekä Cain ja Richdalen (2016) tutkimuksissa tehtiin tutki-mukseni kanssa samanlaisia havaintoja aistien ylikuormittumisesta. Pesosen ja kumppanei-den tutkimuksessa opiskelijat kertoivat oppimisympäristöistä, joissa heidän aistiyliherkkyyt-tään ei huomioitu, ja tästä syystä heidän aistinsa ylikuormittuivat, heidän opiskelunsa häi-riintyi ja he tunsivat olonsa tällaisissa tilanteissa epämukavaksi. Cain ja Richdalen (2016) tutkimuksessa erityisesti painottuu se näkökulma, että melun laukaisema aistiyliherkkyys voi alentaa oppilaan kykyä selviytyä kouluympäristössä ja puolestaan opettajat voivat tehdä oppilaan selviytymiseen liittyvästä käyttäytymisestä vääränlaisia tulkintoja.

Haastatteluissa ilmeni myös opettajan epäoikeudenmukaiseen toimintaan liittyviä mainin-toja. Haastateltavien koulumuistoissa opettajan epäreilusti ratkaisemat tilanteet, oppilaan erilaisuuden korostaminen, opettajan toiminnan aiheuttamat väärinkäsitykset ja opettajan aggressiivinen reagoiminen kuuluivat opettajan epäoikeudenmukaisiin toimintatapoihin.

Haastateltavat kuvailivat eniten opettajan epäreilusti ratkaisemia tilanteita. Haastateltavien mainintojen mukaan opettajat eivät toimineet tilanteissa niin kuin autismikirjon henkilöt oli-sivat odottaneet tai toivoneet, vaan tilanne päättyi autismikirjon oppilaan näkökulmasta epä-reilulla ja odottamattomalla tavalla. Seuraavat kaksi aineistoesimerkkiä kuvaavat erilaisia tilanteita opettajan epäreilusta toiminnasta, mutta niitä kuitenkin yhdistää oppilaan petty-myksen ja epäreiluuden kokemus:

”Kun yritettiin vaik selvittää niinku opettajan kaa jotain tilannetta, just sitä koulukiusaamis-tilannetta nii aika usein se käänty sitte mun tappioks -- että yks tilanne oli semmonen et mä

olin just joutunu nyrkkitappeluun yhen kaverin kanssa ja kyl se otti sen senki puhutteluun ja sano sillekin mut mulle se sano kahta kauheemmin. Mähän tässä olin se hyökkäyksen kohde -- mä olin sillee et täh? Mähän tässä olen hyökkäyksen kohde -- ja nyt täs tavallaan syyllis-tetään sitä hyökkäyksen kohteena ollutta.” (H10)

”Mä sanoin siellä ääneen, että että musta tuntuu, että mua ei arvosteta ja se opettaja vaan sano, että no ompa harmi -- sit se ei menny siittä mihinkään eteenpäin, se vaan sano että no ompa harmi -- että se ois otettu käsittelyyn ja multa ois ees kysytty, että miksi susta ei tunnu.”

(H4)

Hummerstonen ja Parsonsin (2020) tutkimuksessa osallistujat kuvasivat samankaltaisia ti-lanteita opettajien ajattelemattomista ja epäreiluista toimintatavoista. Opettajat olivat esi-merkiksi aiheuttaneet autismikirjon oppilaalle pahan mielen reagoimalla tilanteeseen voi-makkaasti ja ajattelemattomasti, vaikka autismikirjon oppilas oli vahingossa ja tietämättään tehnyt jotain väärää. Toisessa esimerkissä autismikirjon oppilas oli purkanut ahdistustaan oppitunnilla puremalla kynäänsä, ja opettaja oli vähätellyt oppilaan ahdistusta ja nolannut oppilaan voimakkaalla reaktiollaan. (Hummerstone & Parsons 2020.) Ristiriitoja sisältävälle opettajan ja oppilaan väliselle suhteelle ominaista on vähäinen yhteisymmärrys ja helposti kärjistyvät konfliktit (Lerkkanen & Pakarinen 2018).

Haastatteluissa esiintyi myös mainintoja autismikirjon oppilaan erilaisuuden korostamisesta.

Kolme haastateltavista muisteli tilanteita, joissa opettaja oli korostanut heidän erilaisuuttaan.

Eräs haastateltava kuvasi tilannetta, jossa opettaja oli aina jakanut hänen kokeensa erillisessä tilassa ilman selkeitä perusteluja ja asettanut oppilaan toiminnallaan ”silmätikuksi” opetta-jan, sekä muiden oppilaiden silmissä. Eräs haastateltavista kuvasi opettajan toiminnassa nä-kyvää erilaisuuden korostamista seuraavasti:

”Siis sitä on niinku opettajat on painottanu sitä ja sillee et mä, mä olen jollain taval ku mä olen kummiski ollu jollai, määritämättömäl taval epämääränen, mä olen aina ärsyttäny opettajia.”(H12)

Erilaisuuden korostaminen oli yksi opettajan epäoikeudenmukaisista toimintatavoista, joita autismikirjon aikuiset haastatteluissa mainitsivat. Kalkanin ja Dağlin (2021, 326) tutkimuk-sessa opiskelijat kuvasivat ihanne opettajansa sellaiseksi, joka osoittaa toiminnallaan

olevansa suvaitsevainen ja oikeudenmukainen. Oppilaat kuvasivat tärkeäksi opettajan toi-mintatavaksi myös sen, että hän ei tee eroa oppilaiden välille vaan kohtelee kaikkia tasaver-taisesti (Emt., 326).

Autismikirjon aikuiset muistelivat kouluajoiltaan sellaisia tilanteita, jossa opettajan toiminta aiheutti väärinkäsityksiä sekä opettajalle että autismikirjon oppilaalle. Eräs haastateltavista mainitsi useamman eri tilanteen, jossa hän tulkitsi opettajan opetuksen kirjaimellisesti ja puolestaan opettaja ei ymmärtänyt, että kyseessä oli väärinkäsitys. Haastateltava kertoi eräästä väärinkäsityksiä sisältäneestä tilanteesta näin:

”Opettaja sano kerran että karhut on kaikkiruokaisia ja sitten minä sieltä huudahdin että ei ne varmaan tiiliskiviä syö ja sitten siitähän jälleen kerran sitten justiin kouluun jälkeen is-tumaan mut sitten oli vähän jotenkin vaikea ymmärtää -- ku sitä ei selitetty mikä on kaikki-ruokainen niin minähän ajattelen et se on sellainen mikä syö ihan kaikkea -- paljon syytettiin just tommosesta et se on sellasta niiku näsäviisasteluna vaikka itelle taas oli vaikee ymmär-tää että millä tavalla se on niiku näsäviisasta.” (H7)

Aineistoesimerkissä opettaja syyttää oppilasta ”näsäviisaudesta” ja oppilas puolestaan kes-keytti oppitunnin, koska olisi tarvinnut tarkentavan vastauksen häntä ihmetyttävään kysy-mykseen. Aiemmin on tutkittu, että autismikirjon henkilöt voivat tulkita opettajan ohjeet kirjaimellisesti ja se voi aiheuttaa väärinkäsityksiä opettajan ja oppilaan välille, sekä vaikut-taa kielteisesti opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen ja oppilaan oppimis-tuloksiin (Cai & Richdale 2016, 34). Hummerstone ja Parsons (2020) ovat puolestaan ha-vainneet tutkimuksessaan, että autismikirjon oppilaat kokivat heidän yksilöllisten aistiha-vaintonsa ja kommunikointitapansa aiheuttaneen toisinaan väärinymmärryksiä opettajien kanssa ja tästä syystä autismikirjon nuoret kokivat olonsa loukatuksi ja turhautuneeksi.

Opettajan epäoikeudenmukaiseen toimintaan liittyi myös opettajan aggressiivinen reagoimi-nen. Haastateltavien maininnoissa opettaja oli reagoinut aggressiivisesti tai suuttunut oppi-laan toiminnasta. Eräs haastateltava kuvasi tilannetta, jossa opettaja oli suuttunut ja tunteiden vallassa heittänyt pulpetin oppilaan edestä, eikä haastateltava itse tiennyt miten hän oli saa-nut opettajan suututettua. Kalkanin ja Dağlin (2021, 326) tutkimuksessa opiskelijat toivoi-vat, että opettajat olisivat ystävällisiä, kommunikoisivat oppilaille rauhallisesti, eivätkä kos-kaan puhuisi vihaisesti tai huutaisi. Tutkimukseeni osallistuneiden autismikirjon aikuisten

kuvaamissa muistoissa aggressiivisen opettajan toiminnasta, ei ole toteutunut aiemmissa tut-kimuksissa autismikirjon henkilöiden toivoma opettajan rauhallinen kommunikointi ja ystä-vällisyys. Seuraavassa tutkimukseni aineistoesimerkissä eräs haastateltava puolestaan muis-teli tilannetta, jossa opettaja oli suuttunut hänen esittämästään suorasanaisesta palautteesta:

”Minä sanoin hänelle etten minä oo ainakaan oppinu kyllä yhtään mitään ja tiedän että kaikki muutkin täällä sanoo oikeesti et ne ei oppinu yhtään mitään enkä ymmärrä mitenkä tällasella opetustavalla voi ees oppia yhtään mitään -- no hänellä meni hermo sitten siitä.”

(H7)

Haastateltavan kuvaamassa tilanteessa opettajan ja oppilaan välillä ei vaikuta olevan avointa kommunikaatiota, koska opettaja reagoi oppilaan esittämään mielipiteeseen voimakkaasti.

Lerkkasen ja Parkkisen (2018) mukaan avoimen kommunikaatio ja läheisyyden kokemus ovat osa opettajan ja oppilaan välistä läheistä suhdetta. Yllä olevassa aineistoesimerkissä avoimen kommunikoinnin puuttuminen vaikuttaa kielteisesti oppilaan ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen, sekä opettajan ja oppilaan väliseen suhteeseen.

Autismikirjon aikuiset kertoivat kokemuksista, joissa autismikirjon oppilaan ja opettajan vä-listää vuorovaikutusta rajoittivat riittämättömän tuki vuorovaikutustilanteissa, sekä tilanteet, joissa opettajan tarjoama tuki oppilaan osallistumiseen epäonnistui. Eräs haastateltava muis-teli tilannetta, jossa opettaja ei kyennyt tarjoamaan tukea vuorovaikutustilanteessa. Hän ku-vaili opettajan yrittäneen sanottaa tilannetta, mutta opettajan toimintatapa oli ollut kyseisen oppilaan kohdalla väärä. Opettaja oli esimerkiksi kannustanut oppilasta olemaan rohkeampi, mutta haastateltavan mukaan kyseinen kehotus ei auttanut vaan päinvastoin sai hänet vetäy-tymään. Seuraava aineistoesimerkki alkaa tutkijan kysymyksellä, johon eräs haastateltava vastaa kertomalla miksi opettajien kanssa toimiminen ja vuorovaikutus on tuntunut haasteel-liselta:

T: ”Millaisena sä sellain yleensä koit sen yhdessätyöskentelyn ja kanssakäymisen niitten opettajien kanssa” H7:”-- todella haastavana se ei jotenkin mmm em mä tiää mä oon tottu-nut perheessä ihan pienestä pitäen ehkä semmoseen keskustelukulttuuriin missä jokanen saa sanoa asiansa ja sitten niinku silleen rakentavasti siitä asiasta keskustellaan niin koulussa musta sellainen keskustelu tai opetus ei ollu ikin ollut niinku rakentavaa.”

Haastatteluissa oli mainintoja tilanteista, joissa haastateltavien kokemuksen mukaan opettaja epäonnistui oppilaiden osallistumisen tukemisessa. Viisi haastateltavaa kertoi tilanteista, joissa he jäivät luokassa ulkopuolisiksi tai huomaamattomiksi. Osa näistä haastateltavista kertoi, että he jäivät luokassa huomaamatta, koska he tekivät mitä oli pyydetty, eivätkä he häirinneet oppitunteja. Eräs haastateltava kertoi, että hän tunsi, että ”jäi jotenkin vähä vie-raaks” opettajien kanssa, koska hän oli luokassa huomaamaton.

Haastatteluissa esiintyi myös mainintoja, jotka kuvasivat opettajan ja autismikirjon oppilaan välisen vuorovaikutuksen rajoittavaa opetusmenetelmää. Autismikirjon henkilöt kokivat opettajajohtoisen, monotonisen yksinpuhelun esimerkiksi ärsyttävänä tai puuduttavana. Seu-raavissa aineistoesimerkeissä haastateltavat kuvaavat epämiellyttäväksi kokemaansa opetta-jajohtoista opetusta:

”Minua ärsytti se todella kovasti se että sen oppitunnilla opettaminen oli sitä et se luki ää-neen kirjasta ja plää plää plää plää pläää alleviivatkaa plää plää plää plää pläää.” (H7)

”Opettaja oli semmonen ylä-asteella, et se asettu aina luokan eteen seisomaan ja sit se alotti sellasen monotonisen yksinpuhelun -- Nii mul kävi niin, et mä nukahdin niil tunneil et -- se oli liian raskasta.” (H9)

Uiton (2011, 285) tutkimuksessa koulumuistoista kirjoittaneilla ilmeni samankaltaisia koke-muksia opetusmenetelmästä, joka ei sopinut oppilaille. Opetusmenetelmä, joka ei ole oppi-laan näkökulmasta miellyttävä tai motivoiva, voi lannistaa oppilaita (Uitto 2011, 284). Kum-massakin yllä olevassa aineistoesimerkissä opettajan valitsema opettajajohtoinen opetusme-netelmä on vaikuttanut oppilaisiin lannistavasti, sillä toinen haastateltavista on jopa nukah-tanut kyseisen opettajan oppitunneilla.

6.3 Autismikirjon aikuisten ehdottamat tukitoimet vuorovaikutuksen ja oppimisen