Autismikirjon kansainvälisien tutkimuksien rahoituksista tehdyt analyysit kertovat, että pa-rin viime vuosikymmenen aikana rahoitetut tutkimushankkeet ovat pääasiassa keskittyneet perustieteeseen ja tutkimukset ovat olleet lääketieteellisiä tai kliinisiä tutkimuksia. Suurin osa tutkimuksista on keskittynyt tarkastelemaan biologisia tekijöitä, diagnoosia tai autismi-kirjoon liittyviä riskitekijöitä. (Pellicano, Dinsmore & Charman 2014; Krahn & Fenton 2012; Office of Autism Research Coordination, National Institute of Mental Health 2012;
Office of Autism Research Coordination, National Institute of Mental Health 2016.) Autis-mitutkimus on kääntymässä kohti uutta aikakautta, jossa tutkimuksien tarkoituksena on kuulla autismikirjon henkilöiden kokemuksia ja tarjota tietoa, joka vastaa autismikirjon hen-kilöiden ja heidän läheistensä tarpeisiin (Pellicano, Mandy, Bölte, Stahmer, Taylor & Man-del 2018, 2; Pellicano, Dinsmore & Charman 2014, 760-761).
Esimerkiksi Dillon, Underwood ja Freemantle (2016), Bottema-Beutel, Cuda, Kim, Crow-ley ja Scanlon (2020), Cai ja Richdale (2016), Pesonen, Nieminen, Vincent, Waltz, Lah-delma, Syurina ja Fabri (2020), Gaona, Palikara ja Castro (2019), Sefotho ja Onyishi (2020) Goodall (2020), sekä Hummerstone ja Parsons (2020) ovat tutkimuksissaan tarkastelleet au-tismikirjon henkilöiden koulukokemuksia. Dillon ym. (2016) ovat tutkineet yläkoululais-ten autismikirjon oppilaiden koulukokemuksia verrayläkoululais-ten kokemuksia sellaisyläkoululais-ten oppilaiden kokemuksiin, joilla ei ole autismikirjon diagnoosia. Oppilaiden kokemuksia kartoitettiin it-searviointikyselylomakkeella ja puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimuksen tarkoituk-sena oli selvittää, kuinka oppilaiden sosiaaliset taidot, opettajan ja oppilaan välinen vuoro-vaikutussuhde, yleinen koulun toiminta, oppilaiden väliset vertaissuhteet, sekä käyttäytymi-sen ja tunteiden hallintataidot vaikuttavat oppilaiden koulukokemuksiin. (Dillon ym. 2016, 221.)
Dillonin ja kumppaneiden (2016) keskeisimmät tutkimustulokset osoittivat muun muassa, että opiskelijoiden kokemuksien mukaan opettajien ja opiskelijoiden väliseen myönteiseen suhteeseen vaikuttivat opettajien tapa välittää opiskelijoista ja tarjota apua. Eräs osallistuja kuvailee kannustavaa opettajaa, joka saa etenemään opinnoissa, tekee oppimisesta mukavaa ja mahdollistaa opiskelijalle onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat opiskelijan itse-luottamusta. Opiskelijat kokivat opettajan selkeän ja tiiviin opetustyylin mielekkäänä ja hyö-dyllisenä. Esimerkiksi epäjohdonmukainen tai liian kauan kestävä ohjeistus koettiin
epämukavana ja tällaiset opetustilanteet koettiin monimutkaisina. (Dillon ym. 2016, 221, 224-228.)
Bottema-Beutel ym. (2020) tutkivat autismikirjon nuorien näkemyksiä autismin, koulun am-mattilaisten, perheenjäsenten ja vertaisten vaikutuksesta lukiokokemuksiin. Tutkimustulok-set osoittivat, että autismikirjon henkilöiden mielestä opettajilla tulisi olla enemmän tietoa autismikirjosta ja autismikirjon oppilaiden tukemisesta, sekä taitoa yksilöllisten piirteiden ja erilaisuuden hyväksymiseen. (Bottema-Beutel ym. 2020, 3397, 3405.) Dillonin ja kumppa-neiden (2016, 228) tutkimustulokset olivat samankaltaisia, sillä heidän tutkimuksessaan tuo-daan esiin näkökulma tiedon lisäämisestä autismikirjosta koulun sisällä kaikille. Lisäksi Gaona ym. (2019, 349) tarkastelivat tutkimuksessaan autismikirjon henkilön näkemyksiä ja kokemuksia siirtymisestä toisen asteen koulutukseen ja työelämään ja havaitsivat myös, että koulun henkilökunnan merkitys ja avuliaisuus vaikuttivat myönteisesti tutkimukseen osal-listujien koulukokemuksiin.
Cai ja Richdale (2016) tarkastelivat tutkimuksessaan autismikirjon korkeakouluopiskeli-joita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden koulukokemuksia ja opiskeluun liittyviä tuen tarpeita, heidän omasta sekä heidän perheensä näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittivat muun muassa, että autismikirjon opiskelijat kokivat saaneensa tarvittavaa tukea opiskeluunsa, mutta eivät tarvittavaa tukea heidän sosiaalisiin taitoihinsa. Pääasiassa opis-kelijoiden opiskelun tukemiseen liittyvät kokemukset olivat myönteisiä, mutta kielteisiä ko-kemuksia aiheuttivat opetushenkilökunnan asenne, liian hitaasti tarjottu ja riittämätön tuki, sekä opetushenkilökunnan vähäinen tieto autismikirjosta. (Cai & Richdale 2016, 31, 34-35, 37.)
Sefothon ja Onyishin (2020) haastattelivat Nigerian korkeakoulun ensimmäisen vuoden au-tismikirjon opiskelijoita ja tarkastelivat opiskelijoiden kohtaamia haasteita opiskelussa. Tut-kimustulokset osoittivat, että autismikirjon opiskelijat olivat kokeneet haasteita muun mu-assa akateemisessa toiminnmu-assa ja sosiaalisissa tilanteissa. Autismikirjon opiskelijat mainit-sivat esimerkiksi ryhmätyöt epämiellyttävänä opetusmenetelmänä, sillä he kokivat ryhmä-työskentelyn korostavan heidän puutteitaan vuorovaikutustaidoissa (Sefotho & Onyishi 2020, 204).
Pesonen ym. (2020) ovat tutkimuksessaan haastatelleet hollantilaisia autismikirjon yli-opisto-opiskelijoita ja selvittäneet opiskelijoiden kokemuksia kuuluvuuden tunteesta. Hei-dän tutkimustulosten perusteella autismikirjon opiskelijoiden kuuluvuuden tunnetta vahvisti omien vahvuuksien ja mielenkiinnonkohteiden tunnistaminen ja etenkin omien mielenkiin-nonkohteita vastaavien asioiden opiskelu, sekä yhteisten mielenkiinnonkohteiden jakaminen muiden kanssa. Lisäksi tukea tarjoavilla ja kannustavilla korkeakoulun opettajilla oli myön-teinen vaikutus autismikirjon opiskelijoiden kuuluvuuden tunteeseen. (Pesonen ym. 2020.) Goodall (2020) tarkasteli laadullisessa tutkimuksessaan 11-17-vuotiaiden autismikirjon nuorten koulukokemuksia ja kokemuksia inkluusiosta. Tutkimukseen osallistujat olivat au-tismikirjon nuoria, jotka kokivat tai olivat kokeneet yleisopetuksen haastavana. Tutkimustu-losten mukaan autismikirjon nuoret kokivat, että opettajien riittämätön tieto autismikirjosta tai riittämätön halu tukea autismikirjon nuoria, aistien ylikuormittuminen, sekä suuresta luokkakoosta johtuva liian vähäinen opettajalta saatu aika aiheuttavat autismikirjon nuorille vaikeuksia inklusiivisessa opetuksessa.
Hummerstone ja Parsons (2020) tutkivat 11-15-vuotiaiden autismikirjon oppilaiden, sekä heidän opettajiensa näkökulmia opetuksesta ja tuen tarjoamisesta. Tutkimuksen päätee-moiksi nousi kaksi teemaa, joista ensimmäinen liittyi siihen, että autismikirjon henkilöt ko-kivat opetuksen huomioivan koko ryhmän, eikä yksilöiden tuen tarpeita. Toinen tutkimus-tulosten perusteella noussut teema oli se, että autismikirjon nuoret kokivat tärkeäksi, että he tuntisivat opettajien ymmärtävän, sekä tukevan heitä. (Hummerstone ja Parsons 2020.) Uitto (2012), Uitto (2011), ja Nieminen (2014) ovat tutkimuksissaan tarkastelleet yleisesti ihmisten kouluaikaisia kokemuksia, mutta heidän tutkimuksissaan ei eritellä erityisryhmiin kuuluvia ja heidän kokemuksiaan. Esimerkiksi Uitto (2012) on tutkimuksessaan tarkastellut 141:n suomalaisen eri ikäisen henkilön kirjoitelmia, joissa he muistelevat opettajiaan. Tut-kimuksessa tarkastellaan henkilöiden muistoja opettajien henkilökohtaisesta elämästä ja opettajan henkilökohtaisen elämän vaikutuksista opetukseen, sekä opettajien ja oppilaiden välisen vuorovaikutussuhteen syntymiseen. Tutkimustulosten perusteella oppilaiden ja opet-tajan välinen vuorovaikutus voi muuttua ajan myötä ja vuorovaikutussuhde voi jatkua vielä kouluaikojen jälkeenkin. Lisäksi opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutussuhde nähtiin kehittyvän koulun jokapäiväisten rutiinien ulkopuolella rentoina tapaamisina vapaa-ajalla.
(Uitto 2012, 293 296, 300.)
Uitto (2011) on myös toisessa tutkimuksessaan tarkastellut ihmisten kirjoittamia muistoja opettajistaan. Tässä tutkimuksessa hän lähestyy aihetta siitä näkökulmasta, että millaisia ne-gatiivisia muistoja ihmisillä on opettajistaan. Tutkimuksessa koulumuistojen kirjoittajat muistelevat esimerkiksi tilanteita, jossa opettaja on käyttänyt valtaansa väärin kohtelemalla eri oppilaita eri tavoin ja esimerkiksi suosimalla tiettyjä oppilaita muiden nähden. Kirjoitta-jien mukaan epäoikeudenmukaiset tilanteet näkyivät opettajan toiminnassa esimerkiksi niin, että opettajat arvioivat oppilaiden töitä eriarvoisesti tai rankaisivat oppilaita eri periaattein.
Useat kirjoittajat tunsivat myös olleensa näkymättömiä, väärinymmärrettyjä, eivätkä he ko-keneet saavaansa arvostusta opettajiltaan. Uiton (2011) mukaan hyvien muistojen lisäksi on tärkeää tutkia negatiivisia ja epäoikeudenmukaisia koulukokemuksia, jotta opettajat ja tut-kijat saisivat lisää tietoa siitä, kuinka kielteiset kokemukset kehittyvät opettajien ja oppilai-den vuorovaikutuksen välillä ja kuinka kielteiset kokemukset vaikuttavat oppilaioppilai-den oppi-miseen ja kehittyoppi-miseen. (Uitto 2011, 273, 281-282.)
Nieminen (2014) tarkastelee tutkimuksessaan entisten tyttöoppikoulun oppilaiden muistoja opettajistaan ja vuorovaikutussuhteistaan opettajien kanssa. Aineisto koostuu Turun suoma-laisen tyttökoulun historiikeista, jotka ovat 130 vuoden ajalta. Kirjoitukset sisälsivät run-saasti yksityiskohtaisia tulkintoja opettajien luonteesta, käyttäytymisestä, sekä fyysisestä olemuksesta. Koulumuistoihin liittyvät kirjoitukset sisälsivät opettajista sekä myönteisiä, että kielteisiä kuvauksia. Niemisen (2014) mukaan huomionarvoista oli se, että opettajia kos-kevat positiiviset kuvaukset pysyivät sisällöltään melko muuttumattomana, vaikka kerto-mukset sijoittuivat vuosisadanvaihteen molemmin puolin. Tulosten perusteella innostuneet, innostavat, ystävälliset ja empaattiset opettajat saivat arvostusta. Muistokirjoituksissa koros-tuivat myös opettajat, jotka olivat persoonallisia, kiinnostuneita omasta aineestaan ja jotka saivat oppilaat motivoitumaan oppimisesta. Lisäksi kirjoituksissa korostui se, että käynnit opettajien kotona tai yhteiset retket vaikuttivat myönteisesti oppilaiden ja opettajan väliseen vuorovaikutussuhteeseen. (Nieminen 2014, 36, 42-46.)
3 OPETTAJAN JA OPPILAIDEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS