Tässä alaluvussa kokoan tutkimukseni keskeisimmät tulokset. Olen koonnut opettajan ja au-tismikirjon oppilaan väliseen vuorovaikutukseen, sekä onnistuneen vuorovaikutuksen koke-mukseen vaikuttavat tekijät kuvioon 1. Kuvio etenee vasemmalta oikealle. Olen kuvannut nuolilla vuorovaikutukseen vaikuttavien tekijöiden suhteita toisiinsa joko myönteisesti (+)
tai kielteisesti (-), sekä merkinnyt vuorovaikutukseen vaikuttavien tekijöiden aikaansaamia vaikutuksia nuolien ja pienien laatikoiden avulla.
KUVIO 1. Opettajan ja autismikirjon oppilaan väliseen vuorovaikutukseen ja onnistunee-seen vuorovaikutuskokemukonnistunee-seen vaikuttavat tekijät
Opettajan ja autismikirjon oppilaan väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavat vuorovaikutusta edistävät ja vuorovaikutusta rajoittavat tekijät. Vuorovaikutusta edistävät tekijät muodostu-vat vuorovaikutusta edistävistä opettajan ominaisuuksista, sekä vuorovaikutusta edistävistä opettajan toimintavavoista. Vuorovaikutuksen rakentumista edistävät opettajan ominaisuu-det jakautuvat innostaviin ja luottamusta rakentaviin ominaisuuksiin. Vuorovaikutusta edis-täviä opettajan toimintatapoja ovat vapaa-ajalla tapahtuva toiminta, sosiaalisten suhteiden tukeminen, yksilön piirteiden huomioiminen ja motivoivan opetusmenetelmän käyttäminen.
Opettajan ja autismikirjon oppilaan väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavat edistävät tekijät vahvistivat muun muassa oppilaan opiskelumotivaatiota ja vaikuttivat opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen niin, että se vaikutti myönteisesti oppilaan suhtautumi-seen opettajaa kohtaan.
Opettajan ja autismikirjon oppilaan välistä vuorovaikutusta rajoittavat opettajan ominaisuu-det, sekä vuorovaikutusta rajoittavat opettajan toimintatavat. Vuorovaikutuksen rakentu-mista rajoittavat opettajan ominaisuudet muodostuvat luottamusta rajoittavista opettajan ominaisuuksista. Vuorovaikutuksen rakentumista rajoittavia opettajan toimintatapoja ovat yksilöllisten piirteiden huomitta jättäminen, epäoikeudenmukainen toiminta, riittämätön vuorovaikutuksen tukeminen, sekä vuorovaikutusta rajoittavan opetusmenetelmän käyttämi-nen. Opettajan ja autismikirjon oppilaan välistä vuorovaikutusta rajoittavat tekijät aiheuttivat opettajan ja autismikirjon oppilaan välille konflikteja, sekä väärinymmärryksiä.
Autismikirjon aikuisten ehdottomat tukitoimet vuorovaikutuksen ja oppimisen tukemiseen muodostuvat tiedon lisäämisestä ja sosiaalisten- ja vuorovaikutustaitojen tukemisesta. Eh-dotettujen tukitoimien huomioiminen opetustyössä voi vaikuttaa myönteisesti oppilaan suh-tautumiseen opettajaa kohtaan, sekä mahdollistaa yksilöllisyyden hyväksymisen ja huomi-oimisen. Edistävissä tekijöissä ja ehdotetuissa tukitoimissa esiintyy samankaltaisia teemoja.
Molempiin sisältyy esimerkiksi erilaisuuden ja yksilöllisyyden hyväksyminen ja huomioi-minen. Ehdotettujen tukitoimien ja edistävien tekijöiden huomioiminen kouluympäristössä, sekä vapaa-aikana, vaikuttaa myönteisesti autismikirjon oppilaan ja opettajan onnistuneen vuorovaikutuksen kokemukseen.
Onnistuneen vuorovaikutuksen kokemusta tukevat opettajan innostavat ja luottamusta ra-kentavat ominaisuudet, kohtaaminen vapaa-ajalla ja välitunneilla, sosiaalisten suhteiden tu-keminen, yksilön piirteiden huomioiminen ja hyväksyminen, motivoivan opetusmenetelmän käyttäminen, sekä autismikirjon henkilön että autismikirjon henkilön kanssa toimivien opet-tajien tiedon lisääminen ja autismitutkimuksesta saatujen tuloksien siirtäminen käytäntöön.
Rajoittavat tekijät voivat puolestaan vaikuttaa onnistuneen vuorovaikutuksen kokemukseen kielteisesti, sekä rajoittaa tai vähentää tilanteesta riippuen onnistuneen vuorovaikutuksen ko-kemista.
7 POHDINTA
Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat opettajan ja autismikirjon oppilaan väliseen vuorovaikutukseen ja mitkä tekijät edesauttavat opettajan ja autismikirjon oppilaan väliseen onnistuneeseen vuorovaikutukseen. Tässä luvussa tarkastelen tutkimuk-sekseni tuloksien merkitystä ja pohdin haastatteluissa korostunutta kahta teemaa, jotka olivat samaistuttavuus ja tiedon lisääminen. Lisäksi tarkastelen tutkimukseni luotettavuutta ja eet-tisyyttä, sekä tutkimukseeni liittyviä rajoituksia. Lopuksi esittelen jatkotutkimusehdotuksia.
Autismikirjon aikuisten haastatteluissa korostui selkeästi kaksi teemaa, jotka ovat opettajaan samaistuminen ja tiedon lisääminen. Samaistumisen teemaan liittyivät yhteiset mielenkiin-non kohteet opettajan kanssa, opettajaan samaistuminen, sekä opettajan palava intohimo opetettavaa ainetta kohtaan. Opettajaan samaistumisella ja hänen kanssaan jaetulla yhteisellä mielenkiinnonkohteella osoittautui olevan merkittävä tehtävä opettajan ja autismikirjon op-pilaan välisen vuorovaikutuksen tukemisessa ja edistämisessä.
Autismikirjon henkilöille vaikutti olevan tärkeää, että heidän kanssaan vuorovaikutuksessa olevat opettajat jakavat autismikirjon oppilaan kanssa saman mielenkiinnon kohteen, ovat palavasti kiinnostuneita tästä aiheesta ja omalla innostuneisuudellaan saavat oppilaankin in-nostumaan. Aloitteiden tekeminen sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutustilanteissa voi tuottaa haasteita autismikirjon henkilöille (American Psychiatric Association 2013, 52). Yh-teinen mielenkiinnon kohde voi todennäköisesti helpottaa autismikirjon oppilaan aloitteiden tekemistä vuorovaikutustilanteissa, koska keskittymällä yhteiseen mielenkiinnonkohteeseen hänen sosiaaliset rajoitteensa eivät ole huomion keskipisteenä ja hänellä varmasti riittää ker-rottavaa asiasta, josta hän on erityisen kiinnostunut.
Toinen haastatteluista esiin nouseva teema on tiedon lisääminen. Autismikirjon aikuiset ku-vasivat tilanteita, joissa he olisivat toivoneet. että opettaja olisi hyväksynyt ja ymmärtänyt heidän yksilöllisiä ominaisuuksiaan ja tuen tarpeitaan. Aiemmissa tutkimuksissa on myös havaittu, että opettajilla tulisi olla enemmän tietoa autismikirjosta, autismikirjon oppilaiden tukemisesta, sekä enemmän taitoa yksilöllisten piirteiden ja erilaisuuden hyväksymiseen (Bottema-Beutel ym. 2020, 3397, 3405; Goodall 2020). Pahimmassa tapauksessa opettaja voi liian vähäisen tai vääristyneen tiedon takia aiheuttaa ristiriitatilanteita oppilaan ja itsensä välille, aiheuttaa oppilaalle ulkopuolisuuden kokemuksia, sekä monien asioiden summana vaikuttaa kielteisesti oppilaan opiskelumotivaatioon ja koulumenestykseen. Opettaja voi ai-heuttaa ristiriitatilanteita tahtomattaan, jos hänellä ei ole riittävää oppilaan tuntemusta, riit-tävästi tietoa autismikirjosta tai hän pohjaa tietonsa ainoastaan lääketieteelliseen määritte-lyyn ja autismikirjoon liittyviin stereotypioihin.
Autismikirjon ymmärtämistä varten tarvitaan monipuolista tutkimustietoa, jotta esimerkiksi autismikirjon oppilaan opetuksen järjestäminen ei perustuisi haitallisiin stereotypia-ajatuk-siin, joka unohtaa ihmisten ja ominaisuuksien yksilöllisyyden tai ei perustuisi ainoastaan lääketieteelliseen määrittelyyn, joka tarkastelee vain autismikirjoon liittyviä vajeita ja haas-teita (Kingsbury ym. 2020). Etsiessäni autismikirjoon, sekä autismikirjon henkilöiden sosi-aalisiin taitoihin ja vuorovaikutustaitoihin liittyviä määritelmiä huomasin, että määritelmien pääpaino on autismikirjoon liittyvissä haasteissa ja rajoituksissa. Olisin itse kaivannut mää-rittelyä siitä, millaisia vahvuuksia autismikirjon henkilöillä on, kuinka vahvuuksia voisi ke-hittää ja minkälaisia myönteisiä ominaisuuksia opettajana voisi huomioida ja hyödyntää au-tismikirjon oppilaiden tukemisessa kouluympäristössä.
Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että opettajan ja autismikirjon oppilaan välinen vuorovaikutus ei ole yksiselitteistä, eikä suoraviivaista. Opettajan ja autismikirjon oppilaan väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavat vuorovaikutuksessa mukana olevien osapuolten so-siaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot, aiemmat elämän kokemukset, tunnetilat, arvot, asen-teet, ominaisuudet, tilanteesta tekemät tulkinnat, ympäristö, mahdolliset väärinymmärrykset ja osapuolten valta-asema vuorovaikutustilanteessa. Kouluympäristössä opettaja on väistä-mättä korkeammassa valta-asemassa, sillä hän on tilanteessa ammattilaisena, joka voi mää-rätä vuorovaikutustilanteiden suuntaa ja jatkumista (Uitto 2011, 287). Parhaimmassa tapauk-sessa opettaja voi tukea oppilaan vuorovaikutustaitoja, sekä vahvistaa myönteisesti oppilaan ja opettajan välistä vuorovaikutussuhdetta.
Joissakin tutkimukseni haastatteluissa mainittiin myös siitä, että autismikirjon henkilöt voi-vat joutua pitämään sosiaalisissa tilanteissa roolia yllä, jotta he eivät erottuisi joukosta. Eräs haastateltava kertoi opetelleensa vuorovaikutuksen malleja, jotka ovat ihmisille tyypillisiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, mutta sellaisia vuorovaikutusmalleja, jotka eivät hänelle ole ominaisia. Hän on siis joutunut näkemään vaivaa opetellakseen toimintamalleja, jotka eivät ole hänelle ominaisia.
Pohdin, että kaikille opettajille ei ole ominaista tuoda itseään räiskyvästi esille, eivätkä kaikki opettajat välttämättä jaksa vuodesta toiseen opettaa samoja aiheita palavan intohimon siivittämänä, mutta tulisiko sitä opettajana harjoitella? Opettajan innostuneisuus ja palava mielenkiinto opetettavaa asiaa kohtaan vaikutti edistävän opettajan ja oppilaan välistä vuo-rovaikutusta. Jotkut autismikirjon henkilöistä joutuvat sinnittelemään, pitämään roolia yllä ja opettelemaan tapoja, jotka eivät ole heille ominaisia, niin miksi ei opettajatkin voisi tulla asiassa vastaan ja opetella innostumaan opettamisesta tai ainakin pyrkiä säilyttämään innos-tuksensa opetusuran aikana ja sytyttää samalla oppilaassa oppimisen halua ja näin ollen toi-minnallaan opettaja voisi avata myös tietä yhteiselle myönteiselle vuorovaikutukselle.
Autismikirjon henkilöiden vuorovaikutustaitojen ja sosiaalisen osallistumisen tukeminen on tärkeää, koska se voi olla yksi keino, jonka avulla autismikirjon henkilöillä on mahdollisuus muodostaa ihmissuhteita ja sitä kautta luoda itselleen tukiverkkoa ja mahdollisesti parantaa oman elämänsä laatua (Tobin, Drager, Richarsdon 2014, 214). Toisaalta on muistettava ih-misten yksilöllisyys, sillä kaikilla ei välttämättä ole tarve luoda sellaisia ihmissuhteita, joita tyypillisesti ihmisiltä saatetaan odottaa. Opettajat voivat toimia oppilaan kanssakulkijana et-simässä jokaiselle oma keinonsa olla vuorovaikutuksessa ja luoda merkityksellisiä sosiaali-sia suhteita, olipa se sitten opettajan, vertaisen, luonto-objektin tai mielikuvitusystävän kanssa. Tärkeintä on, että oppilas kokee tulleensa kuulluksi, hyväksytyksi, merkityksel-liseksi ja kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta, olipa hänen valitsemansa vuorovaikutusta-pansa minkälainen hyvänsä.
Haastatteluissa yksilöllisyys ja yksilölliset mieltymykset esiintyivät myös haastateltavien maininnoissa, jotka liittyivät opettajajohtoiseen opetusmenetelmään. Opettajajohtoinen ope-tusmenetelmä kuului sekä vuorovaikutuksen rajoittaviin tekijöihin että vuorovaikutusta tu-keviin tekijöihin. Osa haastateltavista koki opettajajohtoisen opetusmenetelmän tylsänä ja
puuduttavana ja joillekin se puolestaan oli miellyttävä tapa opiskella, koska opettajajohtoi-nen opetus oli heidän mielestään selkeää, eikä heidän tarvinnut olla juurikaan esillä, vaan he saivat keskittyä kuuntelemiseen ja oppimiseen. Opettajan olisi hyvä huomioida ja hyväksyä oppilaiden yksilölliset tavat ja mieltymykset, sekä opiskelussa että kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa.
Tutkimustulokseni tuovat omalta osaltaan lisää tietoa autismikirjosta autismikirjon henkilöi-den itse kertomana, sekä ajatuksia siitä kuinka opettaja voisi autismikirjon oppilaita työssään tukea ja huomioida. Tutkimukseni tarjoaa arvokasta tietoa opettajan, autismikirjon oppilaan, koulun, sekä yhteiskunnan näkökulmasta. Huomioimalla oppilaiden yksilöllisyys, käyttä-mällä aikaa oppilaaseen tutustumiseen, etsikäyttä-mällä yhdessä oppilaalle ominainen tapa olla vuorovaikutuksessa, sekä lisäämällä monipuolista ja laadukasta tietoa autismikirjosta, voi-daan ennaltaehkäistä ristiriitatilanteiden syntymistä, sekä oppilaan kuormittumista sosiaali-sissa tilanteissa ja vuorovaikutustilanteissa. Oppilaan kannalta näiden tekijöiden huomioi-minen vähentää oppilaan ulkopuolisuuden tunnetta, vahvistaa opiskelumotivaatiota, sekä vahvistaa oppilaan ja opettajan välistä suhdetta. Opettajan näkökulmasta yllä mainitsemieni tekijöiden huomioiminen voi puolestaan vähentää opettajan ja oppilaan välisiä konfliktiti-lanteita, sekä voi tätä kautta vähentää opettajan työn kuormittavuutta. Laadukkaan tiedon välittäminen autismikirjosta, sekä oppilaan tuntemus voivat tukea myös opettajan työtä ver-taisvuorovaikutussuhteiden tukemisessa ja luokan ilmapiirin parantamisessa. Laadukkaan tiedon lisääminen autismikirjosta palvelee luokan lisäksi myös koko koulua.
Yhteiskunnan kannalta tutkimukseni tarjoaa tietoa sellaisista tekijöistä, jotka huomioimalla on mahdollista tukea autismikirjon henkilöiden vuorovaikutustilanteita, sekä vähentää vää-rinymmärryksiä ja konfliktitilanteita esimerkiksi koulumaailmassa ja työelämässä. Toisaalta tutkimukseni voi herättää ajattelemaan, että onko todellakin tarpeellista laittaa yhteiskun-nassa kaikki samaan muottiin ja pyrkiä vahvistamaan jokaisen sosiaalisia taitoja ja vuoro-vaikutustataitoja samalla tavalla. Lisäksi tutkimukseni voi herätellä pohtimaan, että onko todellakin esimerkiksi ryhmätyöskentely siinäkin tapauksessa ainut vaihtoehto harjoitella sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja, jos se yleisesti hyväksytty ja tyypillisesti oletettu tapa ei ole henkilölle luontainen ja se aiheuttaa esimerkiksi uupumista ja ahdistusta.