Mielen teorialla tarkoitetaan henkilön kykyä asettaa itsensä toisen asemaan ja kuvitella hei-dän ajatuksiaan, sekä ymmärtää ja ennustaa muiden käyttäytymistä (Baron-Cohen 2008, 57).
Autismikirjon henkilöiden sosiaaliset ja kommunikoinnin vaikeudet liittyvät heikentynee-seen mielen teoriaan (Happé 2018, 280). Autismikirjon henkilöt eivät kykene hyödyntä-mään mielen teoriaa tulkitakseen mitä muut tekevät tai aikovat tehdä (Baron-Cohen 2008, 57; Happé 2018, 280). Toisten ihmisten mielen ja toiminnan ymmärtämistä varten tarvitaan sosiaalisia kykyjä, kommunikoinnin taitoja, sekä kykyä tulkita eleitä ja ilmeitä (Kerola &
Kujanpää 2015). Autismikirjon henkilöt hämmentyvät toisten ihmisten toiminnasta, koska muiden ihmisten käyttäytyminen näyttäytyy heille arvaamattomana (Baron-Cohen 2008, 57;
Kerola & Kujanpää 2015). Autismikirjon henkilöiden heikentynyt mielen teoria voi näkyä esimerkiksi niin, että autismikirjon henkilöltä puuttuu herkkyys toisten tunteita kohtaan ja ymmärrys siitä, mitä toinen tietää. Heikentyneestä mielen teoriasta johtuen autismikirjon henkilöt voivat tulkita toisten ihmisten viestit väärin. (Kerola & Kujanpää 2015.)
2.2 Autismikirjon henkilöiden sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot
Kielen rakenteellisesta näkökulmasta tarkasteltuna autismikirjon henkilöillä kielitaidon vaihtelu voi olla äärimmäisen suuri (Brock & Arciuli 2014, 1). Autismikirjon lapsilla ja nuo-rilla voi esiintyä puheessaan juuttumista ja yksinpuhelua. Autismikirjon lapsilla vuorovai-kutuksen haasteet voivat näkyä keskustelussa ja kerronnassa. Lisäksi heillä voi olla vaikeuk-sia keskustella ryhmätilanteissa muiden lasten kanssa. (Moilanen, Mattila, Loukusa & Kie-linen 2012, 1456.)
Osalla autismikirjon henkilöistä puhe on ikätasolle tyypillisellä tasolla ja osalla puolestaan on poikkeuksellinen hyvä kielitaito. Joillakin autismikirjon henkilöillä puhetta voi olla vä-hän ja joillakin ei ole lainkaan puhuttua kieltä. (Brock & Arciuli 2014, 1.) Puhumattomilta autismikirjon henkilöiltä puuttuva sanallinen kieli ei tarkoita sitä, ettei heillä olisi kieltä kom-munikoimiseen ollenkaan. Autismikirjon henkilöt, jotka eivät pysty kommunikoimaan esi-merkiksi puheen tai kirjoittamisen avulla, voivat kommunikoida erilaisten aistivaraisten kie-lien avulla. (Bogdashina 2010, 110-112.)
DSM-5-luokituksessa autismikirjo jaetaan kolmeen vakavuusasteeseen, joissa henkilöiden tuen tarve ja oireiden esiintyvyys vaihtelevat. Autismikirjon henkilöiden vuorovaikutustai-dot ja kiinnostus vuorovaikutustilanteita kohtaan vaihtelevat autismikirjon vakavuusasteen mukaan. Vakavuusasteesta riippuen sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen haasteet voivat näkyä vuorovaikutustilanteiden aloittamisen vaikeutena ja epätyypillisinä tai epäon-nistuneena vastaamisena toisten aloittamiin vuorovaikutustilanteisiin. Autismikirjon henki-löiden toiminta sosiaalisissa tilanteissa voidaan tulkita töykeäksi, koska he toimivat tilan-teissa itselleen ominaisella tavalla, eikä sillä tavalla mihin on tyypillisesti totuttu (White 2011, 15). Autismikirjon henkilöiden kiinnostus sosiaalista vuorovaikutusta kohtaan voi myös olla vähentynyt. Autismikirjon henkilö voi esimerkiksi kyetä puhumaan kokonaisia lauseita ja kommunikoimaan muiden kanssa, mutta hän ei kykenen vastavuoroiseen vuoro-vaikutukseen ja hänen keinonsa saada ystäviä ovat erikoisia tai yritykset epäonnistuvat.
(American Psychiatric Association 2013, 52.)
Kolmannen asteen autismikirjossa henkilöt vaativat erittäin merkittävää tukea sosiaalisissa tilanteissa, sekä toiminnassaan. Tällöin autismikirjon henkilöllä esiintyy vakavia puutteita sanattomassa ja sanallisessa kommunikoinnissa. Kommunikointiin liittyvät puutteet voivat aiheuttaa merkittäviä toimintahäiriöitä. Vuorovaikutustaitojen puutteet voivat näkyä esimer-kiksi niin, että sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden aloittaminen on erittäin rajallista ja muiden sosiaalisiin aloitteisiin vastaaminen on hyvin vähäistä. Lisäksi kolmannen asteen autismikirjoon liittyy käyttäytymisen joustamattomuus ja äärimmäiset vaikeudet selviytyä muutoksista. (American Psychiatric Association 2013, 52.)
Käyttäytymisanalyytikoiden ja psykologien mukaan kaikki käyttäytyminen on tarkoituksel-lista, joka näkyy esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa lapsella ei ole tietoa tai kykyä käyt-tää kontekstiin sopivia sosiaalisia taitoja, mutta häneltä löytyy halu olla sosiaalisessa
vuorovaikutuksessa muiden kanssa, tällöin hän voi alkaa soveltaa sosiaalisesti sopimattomia käyttäytymismalleja tyydyttääkseen tarpeensa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa (White 2011, 6). Usein autismikirjon henkilöt haluavat olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mutta heidän keinonsa voivat olla rajalliset (Kerola & Kujanpää 2015) ja heidän vastaamisensa vuorovaikutustilanteisiin voi epäonnistua tai olla epätyypillistä (Ameri-can Psychiatric Association 2013, 52).
Autismikirjoon liittyviä sosiaalisia haasteita ovat esimerkiksi myös kiinnostuksen puute muita ihmisiä kohtaan ja halu olla mieluiten yksin. Autismikirjon henkilöiden haasteet sosi-aalisissa tilanteissa voivat myös ilmetä epätyypillisenä katsekontaktina, joka voi näyttäytyä joko liian pitkinä tuijotuksina tai katsekontaktin puuttumisena. Sosiaalisiin haasteisiin kuu-luu myös vastavuoroisuuden puuttuminen, joka näkyy henkilön käyttäytymisessä niin, ettei hän kykene vuorottelemaan tai keskustelemaan vuoropuhelussa, sekä vaikeus hyväksyä, että asioihin on olemassa monia näkökulmia. Autismikirjon henkilöllä voi myös olla vaikeuksia lukea muiden ihmisten tunneilmaisuja heidän kasvoiltaan, äänestä tai kehonkielestä. (Baron-Cohen 2008, 17.)
Eckdahlin (2018, 7-8) mukaan jotkut autismikirjon henkilöt eivät tarjoa toisille ihmisille lohtua, koska eivät kykene ymmärtämään toisen ihmisen tunteita. Milton (2012), Crompton, Hallett, Ropar, Flynn ja Fletcher-Watson (2020), sekä Mitchell, Seppard ja Cassidy (2021) kuitenkin esittävät sellaisen näkökulman, jonka mukaan autismikirjon henkilöt kokevat em-patiaa, mutta eri tavalla kuin neurotyypillisesti kehittyvät henkilöt. Cromptonin ym. (2020, 1444-1445) tutkimustulokset osoittavat, että autismikirjon henkilöt kokevat helpommin em-patiaa muita autismikirjon henkilöitä kohtaan, koska autismikirjon henkilöt ymmärtävät tois-ten autismikirjon henkilöiden toimintatapoja ja tunteita.
Tutkimukset osoittavat, että autismikirjon henkilöt eivät välttämättä helposti tunne empatiaa neurotyypillisesti kehittyviä henkilöitä kohtaan, koska autismikirjon henkilöt eivät ymmärrä heidän toimintaansa ja kulttuuriaan (Milton 2012, 886). Mitchellin ja kumppaneiden (2021), sekä Miltonin (2012) mukaan voidaan puhua kaksisuuntaisesta empatiaongelmasta, joka tar-koittaa sitä, että autismikirjon henkilöt eivät ymmärrä neurotyypillisesti kehittyvien henki-löiden maailmaa ja eivät siksi kykene tuntemaan empatiaa heitä kohtaan ja puolestaan neu-rotyypillisesti kehittyneet henkilöt eivät ymmärrä autismikirjon henkilöiden maailmaa ja siitä syystä eivät kykene tuntemaan empatiaa autismikirjon henkilöitä kohtaan.
Autismikirjon henkilöiden kommunikoinnin poikkeavuudet voivat näkyä myös esimer-kiksi kaikupuheena, omaperäisten sanojen käyttämisenä tavanomaisten sanojen sijaan, heen kirjaimellisena ymmärtämisenä tai sosiaaliseen kontekstiin sopimattomana pu-heena (Baron-Cohen 2008, 18). Autismikirjon lapset voivat myös aloittaa keskustelun niin, etteivät he avaa keskustelunaiheesta mitään taustatietoja, joten kuulijan on vaikea pysyä kes-kustelutilanteessa mukana (White 2011, 14). Autismikirjon henkilöillä on usein vaikeuksia aloittaa sosiaalinen vuorovaikutustilanne muille ihmisille sopivalla tavalla, sillä he eivät tun-nista henkilökohtaista tilaa ja voivat esimerkiksi aloittaa vuorovaikutuksen kosketta-malla toista sopimattokosketta-malla tavalla tai jopa nuolekosketta-malla keskustelukumppaniaan (Eck-dahl 2018, 7).
Autismikirjolle tyypillisiä piirteitä ovat haasteet pitää yllä katsekontaktia keskustelun ai-kana, sekä käyttää kehonkieltä keskustelun tukena. Autismikirjon henkilöt voivat esimer-kiksi kääntyä poispäin keskustelukumppanista keskustelun aikana. Autismikirjon henkilölle voi myös olla haasteellista yhdistää nonverbaalinen viestinsä sopivaksi verbaaliseen viestin-tään, joten hän voi käyttää keskustelun aikana eleitä kuten esimerkiksi pään nyökkäi-lyä tai ravistelua niin, ettei eleet ole yhteydessä hänen puheeseensa. Lisäksi autismikirjon henkilöille on vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten nonverbaalisia viestejä. (Eckdahl 2018, 8.) Neurotyypillisesti kehittyvien henkilöiden sanallisten ja sanattomien viestien ja erityi-sesti sosiaalisiin tilanteisiin liittyvien kirjoittamattomien sääntöjen ymmärtäminen aiheuttaa vaikeuksia ja kuluttaa autismikirjon henkilöiden energiaa (Crompton ym. 2020, 1442).
Whiten (2011, 15) mukaan tyypillisesti autismikirjon henkilöiden sosiaalisiin taitoihin ja vuorovaikutustaitoihin liitetyt vaikeudet eivät kerro kaikkea, eikä joka ikisellä autismikirjon henkilöllä ole näitä kaikkia haasteita. Lisäksi autismikirjon henkilöiden sosiaalisiin tilantei-siin liittyvät haasteet etilantei-siintyvät eri asteisina. Joillakin autismikirjon henkilöillä vaikeudet esiintyvät lievinä ja puolestaan toiset tarvitsevat erittäin merkittävää tukea sosiaalisissa ti-lanteissa. (American Psychiatric Association 2013, 52.) Tyypillisesti autismikirjon henkilöi-den sosiaalisiin taitoihin ja vuorovaikutustaitoihin liitetyt vaikeudet tarjoavat vain esimerk-kejä joistakin yleisesti havaituista sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen haasteista (White 2011, 15).