Vertaistuki - Opettajaopiskelijoiden kokemukset vertaisharjoittelijan ominaisuuksista

5.1 Opettajaopiskelijoiden kokemukset vertaisharjoittelijan ominaisuuksista

5.1.1 Vertaistuki

Aineistossa tuli useaan otteeseen ilmi, että vertaisharjoittelijoiden ansiosta opettajaopettajaopiskelija onnistui suorittamaan ohjatun harjoittelun loppuun, etenkin jos se oli sisältänyt haastavia tilanteita. Vertaisharjoittelijan kanssa opettajaopiskelija pystyi jakamaan esimerkiksi negatiivisia tuntemuksiaan ja keskustelemaan hankalista tilanteista.

Opettajaopiskelijat kokivat vertaisharjoittelijoiden merkityksen myönteisenä oppituntien suunnittelussa ja kokemuksien jaossa ohjatuissa harjoitteluissa. Vertaisharjoittelijoiden ansiosta opettajaopiskelijat oppivat tunnistamaan omia ja muiden vahvuuksia sekä toimimaan yhteistyössä. Tekstinäytteissä OP.02 ja OP.06 kuvataan vertaisharjoittelijoiden roolin tärkeyttä.

Vertaisharjoittelijoiden avulla hankalatkin tilanteet ratkesivat ja opettajaopiskelijat suoriutuivat ohjatusta harjoittelusta.

Samanlaisia ahdistavia tuntemuksia oli H3:n osalta myös työparillani. Ilman häntä olisin tuskin jaksanut harjoittelua loppuun; pystyimme purkamaan pahaa oloamme avautumalla toisillemme. (OP.02)

Vertaisharjoittelijoiden kanssa on jaettu kokemuksia ja suunniteltu yhdessä opetuskokonaisuuksia. Myös yhteisopettajuutta olen päässyt jonkun verran kokeilemaan. Koen, että vertaisharjoittelijoiden suurin merkitys minulle on ollut ennen kaikkea vertaistuki.

Onnistumisten, epäonnistumisten, ideoiden sekä palautteen jakaminen on ollut ensiarvoisen tärkeää, ja auttanut näkemään asioita uudessa valossa. Omien kokemusten peilaaminen toisten kokemuksiin on ollut kaikin puolin opettavaista. Se on muun muassa auttanut näkemään omia vahvuuksia sekä kehittämisen kohteita paremmin. (OP.06)

Osa opettajaopiskelijoista mainitsi erikseen pitävänsä vertaisharjoittelijoiden seuratessa heidän oppituntejansa, sillä he kokivat sen kannustavana ja luovan turvallisen ilmapiirin opettamiselle.

Vertaisharjoittelijoiden läsnäolon kokemisessa on yksilöllisiä eroja opettajaopiskelijoiden kesken. Muutama opettajaopiskelija raportoi ottavansa paineita, jos vertaisharjoittelijat seuraavat heidän oppituntejaan. Opettajaopiskelija OP.03 kuvailee tilannetta alla tekstinäytteessä. Opettajaopiskelijat kokevat silloin vertaisharjoittelijan arvostelevan heidän oppituntinsa pitoa, jonka myötä syntyy paineita.

Omalla kohdallani vertaisharjoittelijoiden merkitys liittyy etenkin henkiseen vertaistukeen sekä yhdessä suunnittelun ja opettamisen etuihin. Koen vertaisharjoittelijat siinä mielessä tärkeiksi, että heidän kanssaan on hyvä jakaa kokemuksia harjoitteluluokasta, sen toimintatavoista ja opettajista. Vertaisilta voi saada kannustusta ja rohkaisua ja hyödyllisiä vinkkejä. Jos tunteja pääsee suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä, syntyy ideoita enemmän ja näkökulmia asioihin on useampia. Itse pidän yhteissuunnittelusta ja –opettajuudesta ja vastuun jakamisesta, juurikin koska silloin usein syntyy enemmän ideoita ja myös mahdolliset kompastuskivet tulee syynättyä läpi tarkemmin. Toinen saattaa myös huomata epäkohdan, mitä ei yksin suunnitellessa tajuaisi ja toisaalta vertaisharjoittelija saattaa saada omaa ideaani jalostettua vielä paremmaksi. Yhdessä suunnitellessa ja opettaessa on myös vahvuuksia enemmän käytössä ja hyödynnettävissä.

Tilanteet, joissa pidän oppituntia ja toinen harjoittelija on seuraamassa tuntiani, ovat vähän ristiriitaisia. Toisaalta seuraavasta harjoittelijasta voi saada apua esimerkiksi monisteiden jakamiseen tai hän voi lisäkseni auttaa oppilaita tehtävien teossa, mutta toisaalta minua häiritsee ns. ulkopuolisen seuraaminen ja välillä huomaan miettiväni kesken tuntia, mitähän seuraamassa oleva opiskelukaveri pitämästäni tunnista ja tavoistani ajattelee ja koen toiset harjoittelijat välillä itseni arvostelijoina ja saatan heistä ottaa paineita ja jännittää heidän katseidensa alla olemista, vaikkei pitäisi. (OP.03)

Asia ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, sillä tekstinäytteessä OP.15 kokee vertaisharjoittelijoiden seuraamisen voimavarana, joka auttaa selviämään oppituntien pidosta. On siis opettajaopiskelijakohtaista, miten he kokevat vertaisharjoittelijan oppituntien seuraamisen.

Kun ohjaavasta opettajasta ei saa mitään irti, niin tukeuduimme harjoitteluryhmäämme. Se on iso tuki ja koin, että tarvitsen tukea omaan jännitykseeni luokan edessä seisomiseen, niin oli ihanaa, että joku harjoittelijoista seurasi tuntiani. Se loi itselle luottoa siihen, että pärjään kyllä yksin, mutta jos hätä tulee, niin apu on lähellä. Toisessa harjoittelussa olin uudessa kaupungissa ja koulussa sekä en tuntenut ketään omasta harjoitteluryhmästäni, joten jännitin tätä harjoittelua todella paljon. (OP.15)

5.1.2 Yhteistyötaidot

Ohjatuissa harjoitteluissa tehdään paljon yhteistyötä, etenkin vertaisharjoittelijoiden kanssa.

Yhteistyötaidot korostuvat, kun toisilleen vieraat opettajaopiskelijat aloittavat oppituntien suunnittelun -ja pidon. Osa opettajaopiskelijoista on kokenut, että vertaisharjoittelijoiden yhteistyötaidoissa on puutteita. Esimerkiksi vertaisharjoittelijan passiivinen työskentely tarkoittaa, että toinen opettajaopiskelija joutuu kantamaan suurempaa vastuuta oppituntien suunnittelusta ja pidosta. Tekstinäytteessä OP.07 opettajaopiskelija kuvaakin sellaisia vertaisharjoittelijoita ”kivirekinä”.

Kolmannessa harjoittelussa vertaisopiskelijani olivat hyvin passiivisia, lukuun ottamatta yhtä heistä. Tuntui, kuin he olisivat olleet kivireki, jota vetää perässä, jos jotakin yhteistä piti suunnitella ja toteuttaa. Noina hetkinä mietti, miksi olen vastuussa aikuisen ihmisen tekemistä päätöksistä ja miksi he eivät osaa kantaa vastuutaan omista vastuualueistaan ja toimia suunnitellusti.

Harjoittelut vaativat todella paljon joustoa ja mukautuvuutta opiskelijoilta, koska luokka on uusi, ohjaava opettaja on uusi, kanssaharjoittelijat ovat usein tuntemattomia. Oli rankkaa kokea, että oman harjoitteluni eteneminen voi olla kiinni jostakin toisesta opiskelijasta ja se oli mielestäni väärin.

Harjoittelusta tulisi mielestäni karsia pois ne opiskelijat, jotka eivät ole valmiita kantamaan vastuuta edes omasta harjoittelustaan, vaan odottavat, että toiset opiskelijat kannattelevat heitä läpi harjoittelun. Tuollainen henkilö ei voi olla valmis opettajaksi, etenkin, kun tällaisia harjoittelijoita on vielä viimeisessäkin harjoittelussa. Omaa vastuuntunnottomuutta ei voi mielestäni selitellä kiireillä ynnä muilla. (OP.07)

Silloin kun saa tehdä yhteistyötä samanhenkisen ja samankaltaiset toimintatavat omaavan henkilön kanssa, niin työskentely on usein sujuvaa ja mielekästä. Opettajaopiskelijat raportoivat saaneensa onnistumisen kokemuksia yhteisopettajuudesta: oppituntien suunnittelu ja niiden pito yhdessä vertaisharjoittelijan kanssa koettiin jouhevana eikä oppituntien pidon aikana tarvinnut epäröidä toisen suoriutumista. Tällöin opettajaopiskelijoiden yhteistyötaidot ovat olleet hyvät ja tilanne optimi. Opettajaopiskelijat kokivat saaneensa hedelmällisen yhteistyön ansiosta ideoita ja eväitä oman opettajuutensa rakentamiseen.

Tässä jälkimmäisessä harjoittelussa sain kuitenkin loistavia kokemuksia yhteisopettajuudesta, sillä löysin tiimistämme henkilön, jonka kanssa tunteja ei tarvinnut suunnitella pilkulleen, vaan yhteisopettajuus oli luontevaa ja toinen otti kopin, kun toinen lopetti. Tämän kokemuksen itselleni kaipasinkin ja olen tuota opiskelijakaveriani monesti tästä kiittänyt. (OP.07)

Meidän luokassamme vertaisharjoittelijoiden merkitys korostui, kun harjoittelu suoritettiin yhteisopettajuutena. Yksi tiimi saattoi opettaa yhdellä viikolla 2 tuntia, ja seuraavalla viikolla ei ollenkaan, joten yhteydenpidon piti olla tiivistä, jotta harjoittelijat pysyivät kärryillä opetuksesta.

Yhteisopettajuus toimi meidän luokassamme erittäin hyvin, ja jokainen toi oman mausteensa suunnitteluun ja opetukseen mukanaan. Vertaisharjoittelijoilla on suuri merkitys harjoittelun aikana, koska jokainen vasta rakentaa matkaansa opettajuuteen, joten jokainen voi saada mukaansa ideoita ja kokemuksia rakentaessaan omaa käyttöteoriaansa. (OP.08)

Vertaisharjoittelijoiden merkitys on ollut positiivinen. He ovat vertaisia ja ymmärtävät harjoittelun kuormittavuuden. Vertaisilta saa ymmärrystä, jolloin on mukava jakaa ajatuksia ja kokemuksia harjoittelusta. Omaan ammatilliseen kehittymiseen sisällöllisesti vertaisharjoittelijoilla ei ole suurta roolia. Merkitys on enemmänkin hyvinvointiin vaikuttava.

Tarkoitan tällä sitä, että ajatusten ja kokemusten jakaminen tuo iloa, kun sen jakaa vertaisharjoittelijan kanssa. (OP.10)

Vertaisharjoittelijoiden kanssa asiat toimivat tosi hyvin. Pääsin harjoittelemaan yhteisopettajuutta kolmen eri ihmisen kanssa ja kaikkien kanssa suunnittelu oli tehokasta ja työmäärää pystyttiin jakamaan tasapuolisesti. Kaiken kaikkiaan harjoittelusta jäi hyvä mieli juuri siellä tutustumieni ihmisten ansiosta. (OP.11)

Yleisesti ottaen ennakkoon vertaisharjoittelijat ovat olleet yleensä tärkeämpi tukiverkosto kuin ohjaava opettaja. Koemme kuitenkin harjoittelun aikana samoja stressaavia tilanteita läpi ja suunnittelemme tunteja yhdessä, joten jännitystä on pystynyt helpottamaan tsemppaamalla toisiamme. (OP.12)

Ylläolevista tekstinäytteistä ilmenee, kuinka hedelmällistä yhteistyö vertaisharjoittelijoiden kanssa voi olla. Sen odotetaan olevan tehokasta, kuten tekstinäytteestä OP.11 todettiin, mutta myös tasa-arvoista ja kannustavaa. Vertaisharjoittelijoiden ymmärrystä samassa tilanteessa olevina henkilöinä pidetään tärkeänä: he ymmärtävät milloin kukakin tarvitsee apua tai tsemppausta. Vertaisharjoittelijoiden välinen hyvä yhteistyö tukee myönteistä kokemusta ohjatusta harjoitteluista.

Vertaisharjoittelijoiden välisen onnistuneen yhteistyön ansiosta opettajaopiskelija OP.12 tekstinäytteessään kuvailee saaneensa sen myötä edes yhden myönteisen kokemuksen ohjatusta harjoittelusta yhteisopettajuuden kautta. Yhteistyön lomassa he ovat pystyneet jakamaan myös

tuntojaan ohjatusta harjoittelusta, jotka tässä tilanteessa eivät olleet myönteisiä. Tässä korostuu vertaisharjoittelijoiden vertaistuki ja ilmapiiri.

Tässä harjoittelussa vertaisharjoittelijoiden tuki oli suuressa roolissa. Helpotti, kun ahdistavia kokemuksia opettajan kanssa pystyi jakamaan ja huomata myös se, että ei itse ollut yksin oman ongelmansa kanssa. Ainoa positiivinen kokemus koko harjoittelujaksosta oli yhteisopettajuuden toteuttaminen ja vertaisten kanssa oppituntien suunnittelu. (OP.12)

Onnistuneen yhteistyön kautta ohjatusta harjoittelusta tulee merkittävämpi ja kehittää opettajaopiskelijoita enemmän. Tekstinäytteessä OP.15 todetaan käyneen tuuri, kun opettajaopiskelija sai vertaisharjoittelijan, jonka kanssa kemiat ja yhteistyö toimivat. Sama ilmiö näkyi ohjaajakategoriassakin: opettajaopiskelijat eivät pidä itsestäänselvyytenä, että ohjatuissa harjoitteluissa niin ohjaava opettaja kuin vertaisharjoittelijakaan olisi niin sanotusti hyvä tyyppi, jonka kanssa yhteistyö sujuu.

Opetin viikon putkeen opettajaparini kanssa ja siitä sai todella paljon irti. Pääsin työskentelemään auktoriteetin, tuntemattoman opettajaparin ja uusien oppilaiden kanssa.

Minulla kävi aivan mahtava tuuri, että opettajaparini oli huippu. Meillä klikkasi heti yhteen ja oli mukava työskennellä hänen kanssaan. Oppilaat eivät olleet tottuneet meihin harjoittelijoihin, niin oli hieno päästä niin sanotusti normaalin koulun arkeen, jossa oppilaat sanovat vastaan ja voivat olla ilkeitä opettajaa kohtaan. Se viikko, kun opetimme, antoi melko täydellisen kuvan opettajan työviikosta. Oli hienoa, että meillä oli mahdollisuus pitää kaikki opetettavat tunnit peräkkäin päivä päivältä. (OP.15)

Samaisessa harjoittelussa teimme paljon yhteissuunnittelua ja harjoittelimme yhteisopetusta naapuriluokan harjoittelijoiden kanssa. Se onnistui erittäin hyvin ja meillä oli tosi hyvä harjoittelijoiden tiimi. Vertaisten kanssa pystyi jakamaan harjoittelun työtaakan ja stressin, eikä ollut ihan yksin vastuussa tuntien onnistumisesta. Vaikka suunnittelimme oppitunteja joskus klo 19 asti illalla, se ei tuntunut läheskään niin rankalta, jos olisi yksin pitänyt painaa niin pitkää päivää. (OP.16)

Yhteistyötaidot korostuvat, jos ryhmässä ilmenee erilaisia mielipiteitä tai eri tavalla toimivia tekijöitä. On kuitenkin tärkeää pystyä tekemään yhteistyötä erimielisyyksistä huolimatta ja silloin tarvitaankin hyviä yhteistyötaitoja ja joustavuutta. Erilaiset toimintatavat voivat laajentaa opettajaopiskelijoiden omia näkemyksiä ja herättää ajatuksia.

Harjoittelijoiden porukka oli kuitenkin toisessa harjoittelussani paljon tiiviimpi ja näkemyseroista huolimatta tulimme hyvin toimeen keskenämme. Tässä porukassa työskentely oli miellyttävää ja helppoa. Myös ohjaajan vaihtumisesta johtuneita negatiivisia tuntemuksia päästiin

purkamaan yhdessä. Pääsimme myös harjoittelun aikana kokeilemaan yhteisopettajuutta, joka oli monelle täysin uusi opetuksen muoto. Kokemukset yhdessä suunnittelusta ja opettamisesta olivat myös onnistuneita, koska vertaisharjoittelijoiden kesken löydettiin tuntisuunnitelmiin yhteiset sävelet ja toiminta tunneilla oli mielekästä. (OP.13)

Reilu ja hyvä yhteistyö tekee ohjatusta harjoittelusta hedelmällisemmän ja auttaa opettajaopiskelijoita jaksamaan. Yhteistyötaidot ovat tärkeässä roolissa opettajantyössä.

5.1.3 Ilmapiiri

Vertaisharjoittelijoiden välinen ilmapiiri koetaan tärkeäksi, koska ohjatuissa harjoitteluissa tehdään niin paljon yhteistyötä vertaisharjoittelijoiden kesken. Hyvä ilmapiiri näkyy hyvänä yhteishenkenä ja avoimuutena. Vertaisharjoittelijat jakavat mielellään esimerkiksi ideoita ja kokemuksiaan toisilleen, jos ja kun ilmapiiri on myönteinen. Myönteinen ilmapiiri auttaa toisiin tutustumisessa ja vertaisharjoittelijoista voi muodostua loppuiän ystäviäkin. Hyvän ilmapiirin ansiosta ohjatusta harjoittelusta tulee myönteisempi kokemus. Tekstinäytteessä OP.02 ja OP.11 positiivinen ilmapiiri on koettu motivoivampana, tehokkaampana ja ennen kaikkea hauskempana työskentely-ympäristönä. Sen myötä koko ohjattu harjoittelu on saanut positiivisemman sävyn ja opettajaopiskelijoiden kirjoitelmista huokui tyytyväisyys ja ilo onnistuneen yhteistyön ansiosta.

Vertaisharjoittelijoiden merkitys oli kuitenkin suuri. Meidän ryhmässämme oli hyvä yhteishenki harjoittelijoiden kesken. Jaoimme kaikki toisillemme ideoita ja esimerkiksi kaikki valmiit tuntisuunnitelmamme. Sain myös uusia kavereita ja jopa ystäviä. Minulla oli turvallinen olo toisten harjoittelijoiden seurassa. Näin on ollut myös kaikissa muissa norssilla tehtävissä harjoitteluissa.

(OP.02)

Meistä yhdeksästä harjoittelijasta tuli aika kiinteä porukka. Kävimme harjoittelun aikana usein syömässä ja kahvilla yhdessä, joskus tehtiin yhteisiä suunnitelmia jopa Bar Playssa. Yhteinen aika oli samalla sekä tehokasta että hauskaa – ja ihmiset olivat motivoituneita. Meille oli jaettu vastuupäivät siten, että ensin pidettiin 5 päivää putkeen ja parin viikon kuluttua vielä 2 päivää. Pidin kaikki oppituntini saman työparin kanssa ja hänestä tuli minulle oikeasti aika suuri tuki ja turva! Käytimme aikaa tosi paljon suunnitteluun ja molemmilla oli ideoita ja visioita, miten opetusta voisi toteuttaa. Tiesin että kaikissa ongelmatilanteissa voin kysyä työpariltani apua ja hän on valmis auttamaan. Tunneilla puhalsimme yhteen hiileen ja siitä tuli ohjaavilta opettajiltakin paljon positiivista palautetta. Myös työmäärä jakautui tasaisesti. Olen tosi kiitollinen, että sain vielä näin hyvän kokemuksen yhteisopettajuudesta, koska edellisessä harjoittelussa se oli tuntunut lähinnä taakalta. (OP.11)

Myönteinen ilmapiiri auttaa jaksamaan ja suoriutumaan ohjatusta harjoittelusta, jos jokin ohjatun harjoittelun osa-alue tuntuu haasteelliselta. Tekstinäytteessä OP.09 on todettu hyvän ilmapiirin ja vuorovaikutuksen helpottavan tilannetta, jossa luokan oppilaat olivat haastavia ja toivat eteen hankalia tilanteita. Myös se, että vertaisharjoittelijat priorisoivat ohjatun harjoittelun korkealle sen hetkisistä aikatauluistaan, on yhteydessä myönteiseen kokemukseen ohjatusta harjoittelusta. Sillä priorisoinnin myötä ohjatulle harjoittelulle löytyy aikaa ja se tuo myös joustavuutta aikataulujen sopimiseen, joka on tärkeää monen ihmisen aikataulujen kanssa työskenneltäessä.

Harjoittelujen aikana tehdään paljon yhteistyötä harjoittelijoiden kesken ja kaikki sujuu tietenkin helpommin, jos toisten harjoittelijoiden kanssa tulee juttuun. Vertaisharjoittelijoiden kesken erittäin tärkeää on joustavuus, jotta kaikkien kalentereihin saadaan järjestettyä yhteistä aikaa esimerkiksi suunnittelulle. Vertaisharjoittelijat seuraavat myös toistensa opetustunteja ja itse kokisin epämiellyttäviksi sellaiset omat opetustunnit, joita olisi seuraamassa jokin harjoittelija, josta en pidä.

Onnekseni tällaisia tilanteita ei ole tullut vastaan omalle kohdalleni. Yhteenvetona voi sanoa, että ohjaajan ja vertaisharjoittelijoiden merkitys opetusharjoitteluissa on suuri. Minulla kaikki harjoittelut ovat menneet todella hyvin luultavasti siksi, että olen tullut ohjaajien ja muiden harjoittelijoiden kanssa hyvin toimeen ja olen pitänyt heistä ihmisinä. Vaikka luokan oppilaat olisivat hankalia, hyvä vuorovaikutus ohjaajan ja muiden harjoittelijoiden kanssa voi pelastaa tilanteen. Kaikki harjoitteluissa vastaantulevat tilanteet tuntuvat helpommilta, kun niistä pystyy keskustelemaan avoimesti muiden kanssa sekä jakamaan tuntemuksiaan rehellisesti. (OP.09)

Kuviossa 6 on yhteenveto opettajaopiskelijoiden kokemuksista vertaisharjoittelijoiden ominaisuuksista. Laadukas yhteistyö, riittävä vertaistuki ja hyvä ilmapiiri tukevat myönteistä ohjatun harjoittelun kokemusta.

Kuvio 6. Vertaisharjoittelijan ominaisuudet opettajaopiskelijoiden näkökulmasta

5.2 Opettajaopiskelijoiden kokemukset vertaisharjoittelijasta

Opettajaopiskelijan kokemukset vertaisharjoittelijasta -pääluokka muodostui kolmen alaluokan kokonaisuudeksi. Kokonaisuus sisältää ryhmäytymisen merkityksen, vertaisharjoittelijan roolin ja yhteistyötaidot ohjatuissa harjoitteluissa.

5.2.1 Ryhmäytymisen kokemukset

Ohjatussa harjoittelussa vallitsevaan ilmapiirin vaikuttavat kaikki harjoitteluun osallistuvat tahot. Aineistosta nousee moneen kertaan ryhmäytymisen merkitys ohjatuissa harjoitteluissa, jonka vuoksi vertaisharjoittelijoiden väliseen ilmapiiriin ja sen syntyyn sekä vuorovaikutukseen on syytä kiinnittää huomiota erityisesti ohjatun harjoittelun alkuvaiheissa. Ohjaavien opettajien tulisi kantaa vastuu oman luokkansa opettajaopiskelijoista ja heidän tutustuttamisestansa toisiinsa, sillä pääosin opettajaopiskelijat ovat toisilleen vieraita. Tekstinäytteessä OP.11 tulee hyvin esiin, kun ryhmäytyminen on täysin unohdettu ja mitä siitä seuraa. Opettajaopiskelijat eivät edes esitelleet toinen toisiaan ohjauksessa. Tämän myötä yhteistyö saa heikon pohjan eikä hänen tilanteessaan ollut vihreää valoa näkyvissä. Ensimmäisissä suunnitteluhetkissä vertaisharjoittelijoita kohtaan syntyi epäluottamus, joka ei ohjatun harjoittelun edetessä kaikonnut. Ilmapiiriä heikensi vertaisharjoittelijoiden alhainen motivaatio ja

välinpitämättömyys. Hienona esimerkkinä yhteistyötaidoista vertaisharjoittelijat keskustelivat työskentelyongelmista rakentavasti, ja se paransi heidän ilmapiiriään ja harjoittelun loppuosaa.

Taustalla tässä tilanteessa on ollut huono ryhmäytyminen, joka hankaloittaa hyvän ilmapiirin ja onnistuneen yhteistyön alkua.

Tässä harjoittelussa aloin ihan oikeasti huomata, miten suuri merkitys on ryhmäytymisellä. Hyvä kun opettajat edes esittelivät itseään, me harjoittelijat emme ainakaan missään vaiheessa esittäytyneet toisillemme. Ensimmäinen tapaaminen meni siihen, että opettajat esittelivät luokkaansa ja sen ”hienouksia”. Olisin kaivannut edes pientä ryhmäytymistä tai sitä, että opettajat olisivat edes hieman olleet kiinnostuneita siitä, millaisia ihmisiä heidän luokassaan pyörii seuraavat pari kuukautta. Jakauduimme lopulta kylmän viileästi suunnitteluryhmiin ja sovimme täysin vieraiden ihmisten kanssa suunnitteluajat seuraavalle viikolle.

Harjoitteluani leimasi jo alusta alkaen tietynlainen epäluottamus toisia ryhmänjäseniä kohtaan. Eniten harmitti, ettei kukaan tuntunut olevan erityisen motivoitunut ja suunnitteluaikaa kului valittamiseen (”Tämä on yksi sirkusluokka mihin jouduttiin, ei voisi vähempää kiinnostaa.”) ja viikonlopun tapahtumien läpikäymiseen. Tosi usein paikalle saavuttiin myöhässä ja ilman tietokonetta tai muita muistiinpanovälineitä. Joillekin sai ihan kädestä pitäen näyttää, miten opetussuunnitelma löytyy netistä. Pahinta oli se, ettei toisilta saanut oikein ideoita tai muutenkaan vastakaikua tuntien suunnitteluun. Lopulta tunsin olevani aika yksin näiden asioiden kanssa ja tsemppasin itseäni sillä, että enää pari yhteistä tuntia jäljellä ja se on ohi. Jälkiviisaana ajattelen, että olisi ehdottomasti pitänyt avata suu hyvissä ajoin ja sanoa toisille suoraan, mikä menee pieleen ja mitä he voisivat jatkossa tehdä toisin. Toisessa suunnittelutyöryhmässäni asiat etenivät lähes samalla kaavalla kuin äsken kuvailemassani. Ainoa ero oli, että ryhmässä oli yksi ihminen, keneen pystyin luottamaan, ja kuka oli oikeasti motivoitunut.

Saimme toisiltamme tukea haastavissa tilanteissa ja otimme ryhmätyön ongelmat puheeksi muiden ryhmäläisten kanssa. Keskustelu oli todella rakentava ja harjoittelun loppupuolella lusmuilijat paransivat työskentelyään huomattavasti. Ainakin sen opin, että kannattaa nostaa kissa pöydälle, koska vain sillä tavalla asiat voivat muuttua! (OP.11)

Tekstinäytteessä OP.19 todetaan, että ohjatun harjoittelun nopea tempo on haaste, mutta kuitenkin selvittävissä. Hänen tulkinnastaan voi huomata onnistumisen kokemuksen, kun yhteistyö saatiin polkaistua käyntiin. Sen jälkeen yhteistyö oli hedelmällistä.

Vertaisharjoittelijoiden merkitys oli positiivinen. Se, että lyhyessä ajassa pitää pystyä suunnittelemaan itselle tuntemattoman ihmisen kanssa oppitunteja tuntui aluksi haastavalta, mutta lopulta huomasi kuinka mukavaa oli kun pystyi kysymään toisen mielipidettä omasta ideasta ja pystyi jakamaan vastuuta siitä mitä kukakin suunnittelee ja toteuttaa. Myös oppituntien purkaminen ja arviointi oli mielekästä yhdessä ja asioiden reflektoiminen tuntui luontevalta.

(OP.19)

Myöskin jos ohjatun harjoittelun rakenne on sellainen, että vertaisharjoittelijoiden kanssa ei tehdä paljoa yhteistyötä, se voidaan kokea yksinäisyytenä. Tässä OP.01 tekstinäytteestä voi huomata, että opettajaopiskelija olisi kaivannut tukea ja kannustusta vertaisharjoittelijoilta. Jos vertaisharjoittelijat eivät ole ennestään tuttuja, ohjatussa harjoittelussa ei tehdä paljoakaan yhteistyötä eikä ohjaava opettaja huolehdi ryhmäytymisestä luokkansa opettajaopiskelijoiden kesken, niin silloin opettajaopiskelija voi jäädä yksin suorittamisensa ja haasteidensa kanssa.

H2:ssa emme myöskään tehneet lähes yhtään yhteisopettajuutta vertaisharjoittelijoiden kanssa.

Toisaalta se oli hyvä asia, koska silloin pääsi itse kokeilemaan omia siipiään ja päättämään omista tunneistaan. Toisaalta joillain tunneilla työparille olisi ollut käyttöä, varsinkin kun ohjaavasta opettajasta ei ollut lainkaan tukea eikä apua. Koska me emme vertaisharjoittelijoiden kanssa olleet opetuksen parissa toistemme kanssa tekemisissä, emme myöskään jakaneet toisillemme huolia ja murheita harjoittelun aikana, emmekä edes ystävystyneet juurikaan. H2 oli siis lähinnä yksin puurtamista, sillä ohjaajasta ja vertaisharjoittelijoista ei ollut tukea, iloa, hyötyä eikä turvaa. Oma työmotivaatio ja halu tehdä parhaansa piti minut pinnalla H2:sen ajan.

(OP.01)

5.2.2 Vertaisharjoittelijan rooli

Aineiston perusteella vertaisharjoittelijoiden päärooleina voidaan pitää vertaistuen antajaa ja kannustajaa. Vertaisharjoittelija voi omalla läsnäolollaan ja kuuntelutaidoillaan auttaa vaikeiden tilanteiden yli antaen voimaa ja jaksamista suorittaa ohjattu harjoittelu loppuun.

Vastavuoroisesti vertaisharjoittelija saa myös itse kannustusta vertaisilta ja hän voi myöskin jakaa niin onnistumisen kuin epäonnistumisen kokemuksia ja keskustella niistä.

Vertaisharjoittelijoiden myötä opettajaopiskelija voi kokea yhteisöllisyyden tunnetta, joka on tärkeä tunne. Ihminen haluaa aina kuulua johonkin ryhmään. Tekstinäytteissä OP.02 ja OP.07 kuvataan hyvin vertaisharjoittelijoiden roolia: niin kannustajina kuin tuen antajina.

Ajattelen nyt, että vertaisharjoittelijat (työparina) ja kiire valmistua olivat lähes ainoat syyt, miksi jaksoin ylipäätään suorittaa harjoittelun loppuun. (OP.02)

Vertaisharjoittelijat ovat olleet itselleni niin riesa kuin myös ideoita rikastuttava tukiryhmä ja osittain turvakin. Vertaisopiskelijat ovat samassa tilanteessa, jolloin jännityksestä, solmukohdista, suunnittelusta ja toteutuksesta on hyvä jakaa kokemuksia. Sellainen ”me kaikki ollaan samassa tilanteessa ja selvitään” -henki, on ainakin kannustanut itseäni uskomaan itseeni.

Ensimmäisessä harjoittelussa huomasin, että kaikki tsemppasivat toisiaan. (OP.07)

Kuten jo edellä ilmeni, passiivisella vertaisharjoittelijan toiminnalla on ohjattua harjoittelua heikentävä vaikutus. Alla olevasta tekstinäytteestä OP.07 ilmenee opettajaopiskelijan vertaisharjoittelijalta odotettu rooli. Vertaisharjoittelijan odotetaan olevan aktiivinen osallistuja ohjatun harjoittelun toimintaan, kuten esimerkiksi oppituntien suunnitteluun. Lisäksi vertaisharjoittelijan odotetaan olevan tasavertainen työpari, jonka kanssa voidaan jakaa vastuuta. Aina kuitenkaan näin ei ole, joka aiheuttaa ilmapiiriin ja vuorovaikutukseen negatiivisia sävyjä. Opettajaopiskelijan kirjoitelmasta huokuu myös turhautuminen ja pettymys vertaisharjoittelijoitansa kohtaan.

Kolmannessa harjoittelussa vertaisopiskelijani olivat hyvin passiivisia, lukuun ottamatta yhtä heistä. Tuntui, kuin he olisivat olleet kivireki, jota vetää perässä, jos jotakin yhteistä piti suunnitella ja toteuttaa. Noina hetkinä mietti, miksi olen vastuussa aikuisen ihmisen tekemistä päätöksistä ja miksi he eivät osaa kantaa vastuutaan omista vastuualueistaan ja toimia suunnitellusti. Harjoittelut vaativat todella paljon joustoa ja mukautuvuutta opiskelijoilta, koska luokka on uusi, ohjaava opettaja on uusi, kanssaharjoittelijat ovat usein tuntemattomia. Oli rankkaa

In document Opettajaopiskelijan kokemuksia ohjaavasta opettajasta ja vertaisharjoittelijasta ohjatuissa harjoitteluissa (sivua 49-0)