”Ohjatun harjoittelun perustan muodostaa rakentava, kiireetön ja hyvin organisoitu ohjausympäristö. Ohjaus on luonteeltaan tavoitteellista, yksilöllistä, tasapuolista ja luottamuksellista. Laadukas harjoittelun ohjaus perustuu tutkimus-, teoria- ja kokemustietoon. Harjoittelun ohjaussuhde on luonteeltaan kannustavaa, turvallista ja ilmapiiriltään avointa. Ohjaaja ja ohjattava kunnioittavat toisiaan, palaute on rakentavaa ja vuorovaikutteista.” Itä-Suomen yliopisto2019b Itä-Suomen yliopiston ohjatun harjoittelun laatukriteerit kuvaavat onnistuneen ohjatun harjoittelun perusteita. Kuitenkin pro gradu -tutkielmani tutkimustulokset osoittavat, että laadukasta ohjatun harjoittelun kokemusta ei voida kuitenkaan pitää itsestäänselvyytenä. Onkin tärkeää, että tutkimustulokseni otetaan vakavasti ja ohjatun harjoittelun kehittämiskohdat otetaan huomioon jatkossa. Ilman aktiivista ja vakavaa otetta ohjattujen harjoitteluiden tila säilyy ennallaan ja yliopistot voivat unohtaa nykyiset laatukriteerinsä ja laskea tavoitteitaan.
Pro gradu -tutkielmani keskeisimmät tulokset olen koonnut kuvioihin 8 ja 9. Paneudutaan ensin pohtimaan ohjaavan opettajan merkitystä ohjatuissa harjoitteluissa. Ohjaavien opettajien toiminta nousi vahvasti esiin aineistosta ja tutkimustuloksissani. Kaiken kaikkiaan ohjaavan opettajan persoonalla ja toimintatavoilla on suuri vaikutus siihen, millainen ohjatusta harjoittelusta muodostuu opettajaopiskelijoille. On esimerkiksi suuria eroja ohjatun harjoittelun toteutustavoissa, vaikkakin yliopisto on asettanut kullekin harjoittelulle tarkat sisällöt ja tavoitteet kuten liitteestä 1 voidaan nähdä. Tulevaisuuden kysymys onkin, miten ohjatuista harjoitteluista saisi opettajaopiskelijoille tasavertaisen ja laadukkaan kokemuksen.
Tasavertainen suhde auttaa ohjaavaa opettajaa ja vertaisharjoittelijaa pääsemään reflektoivaan ja dialogiseen keskusteluun, jossa toinen kohdataan ammatillisesti (Perunka 2015, 194).
59
Kuvio 8. Ohjaavan opettajan merkitys ohjatuissa harjoitteluissa opettajaopiskelijan näkökulmasta
Tasavertaisen kohtelun lisäksi ohjatun harjoittelun yksi merkittävimmistä tekijöistä on ohjauksen laatu. Ohjaavan opettajan tehtävänä on antaa riittävästi laadukasta ohjausta huomioiden opettajaopiskelijoiden yksilölliset erot. Giebelhaus ja Bowman (2002, 249−250) tutkimustulokset osoittivat, että ohjaavien opettajien kouluttamisella saadaan parempia ohjauskokemuksia ja ylipäänsä myönteisempiä ohjatun harjoittelun kokemuksia.
Tutkimusaineistoni osoittaa, että ohjatuissa harjoitteluissa on huomattavia eroja ohjauksen laadussa ja määrässä. Jyrhämän ja Syrjäläisenkin (2009, 417) mukaan ohjaavan opettajan antamalla ohjauksella ja sen laadulla on suuri merkitys tulevien opettajien ammatilliseen kehitykseen. Tämä liittyy myös jo edellä mainittuun tasavertaiseen kohteluun: jokaisella opettajaopiskelijalla on oikeus riittävään ohjaukseen, jonka laatukriteereidenkin mukaan tulee olla yksilöllistä, luottamuksellista ja tavoitteellista. Onkin siis syytä miettiä, miten Suomessa ohjaavien opettajien nykyistä koulutusta tulisi kehittää, jotta opettajaopiskelijat saisivat tasavertaisempaa ja laadukkaampaa ohjausta. Hyvää ja tasavertaista ohjaussuhdetta tulee vaalia, jotta ohjatun harjoittelun kokemus olisi opettajaopiskelijalle eheä ja myönteinen (Fletcher 2000, 11).
Tutkimustulokseni osoittavat, että avoin ja inhimillinen ohjaava opettaja koetaan miellyttävimmäksi. Silloin ohjaavalta opettajalta uskalletaan kysyä ja luokassa uskalletaan tehdä myös virheitä. Inhimillisyys näkyy ymmärryksenä, että opettajaopiskelijat ovat harjoittelemassa vasta tulevaa työtään varten ja siten kaipaavat riittävää tukea ja kannustusta.
Ohjaavan opettajan asiaton vallankäyttö koetaan heikentävän ohjatun harjoittelun kokemusta.
Laadukas ja riittävä ohjaus
Inhimillinen ote Kannustava ja positiivinen ilmapiiri Luottamus
Kiire ja
välinpitämättömyys Turhamaisuus Valta-asetelma
Tukee onnistunutta harjoittelukokemusta Heikentääharjoittelukokemusta
60
Ohjatuissa harjoitteluissa tulisikin muistaa olla reilu ja inhimillinen. Toki on ymmärrettävää, että ohjaavan opettajan ja opettajaopiskelijan suhde ei ole aina yksinkertainen. Jyrhämän ja Kronlundin (2002) tutkimuksessa on nostettu esiin ohjaavan opettajan ja opettajaopiskelijan erilaiset roolit ohjatun harjoittelun aikana. Ohjaussuhteen myötä ohjaava opettaja ja opettajaopiskelija ovat toistensa tukena, toimivat toistensa kollegoina ja myöskin oppivat toinen toisiltaan. Tällaiset moninaiset vuorovaikutussuhteet ja -tilanteet sekä niihin sopeutuminen vaativat joustavuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja niin ohjaavalta opettajalta kuin opettajaopiskelijalta. Aiemmissa tutkimuksissa onkin todettu, että ohjattua harjoittelua tukee ohjaavan opettajan kannustava ote.
Ohjaavien opettajien toiminnan epäkohtia paljastui tutkimustuloksieni kautta. Ohjaavien opettajien jatkuva kiire ja riittävän palautteen sekä ohjauksen annon puute nousivat vahvimmin esiin. Kiireen takia opettajaopiskelijat kokivat ohjaavien opettajien suhtautumisen heihin olevan negatiivisempi ja ohjaustyön jäävän toissijaiseksi. Tällöin koko ohjatun harjoittelun kokemus kärsii. Kiireen myötä ohjaustyö kärsii, jolloin se heijastuu suoraan opettajaopiskelijoiden saamaan ohjaukseen ja palautteeseen.
Opettajaopiskelijat kokivat toisinaan myös saaneensa liian vähän tukea oman opettajuutensa toteuttamiseen. Joko opettajaopiskelijat raportoivat tuen puutteesta ylipäänsä tai sitten ohjaavat opettajat keskittyivät vain omantyylisen opettajuuden tukemiseen. Esimerkiksi kehottamalla toteuttamaan samantapaista opetusta kuin he tai sitten kannustamalla pitämään sellaisia oppitunteja, joita opettajaopiskelijat eivät pitäneet omanlaisinaan. Toki aina on hyvä kokeilla ja pohtia, mutta pidemmän päälle jokaisen olisi hyvä saada toteuttaa sellaista opetusta, joka sopii omiin työskentelytapoihin ja tietysti oppilaiden tarpeisiin.
Ohjaavien opettajien kiireen syytä on myös hyvä pohtia. Onko heillä liian vähän resursseja toteuttaa työtehtäviään vai aiheuttaako heidän omat henkilökohtaiset tilanteensa kiireen? On mielestäni tärkeää, että ohjaaviin opettajiin suhtaudutaan inhimillisesti. Ohjaavan opettajan kasvaminen kuitenkin hyväksi ohjaajaksi on vaativa prosessi. Hyvän opettajan tulee ohjastyössä myös osata olla aktiivinen ohjaaja ja roolimalli opettajaopiskelijoille. (Zeichner 2002, 59.) On muistettava heidän tärkeä roolinsa opettajaopiskelijoiden ammatillisen kehittymisen polulla. Ohjaavan opettajan töitä ei tulisi hoitaa kiireessä ja hätäisesti. Heidän tulisi tai heille tulisi varata riittävästi aikaa opettajaopiskelijoiden kohtaamiseen. Tällöin ohjaussuhteesta voisi tulla vuorovaikutuksellinen ja turvallinen, kuten Itä-Suomen yliopiston ohjatun harjoittelun laatukriteereissä mainitaan. Sen myötä ohjaavan opettajan ja
61
opettajaopiskelijan välille voisi syntyä luottamuksellinen suhde, jossa ilmapiiri on kunnossa.
Myöskin ohjaavan opettajan tulee muistaa ohjaustyön prosessimaisuus. Ohjaavan opettajan tulee itse kehittää itseään esimerkiksi palautteiden avulla ja kehittää itseään kohti parempaa ohjaajuutta.
Seuraavaksi keskitymme vertaisharjoittelijoihin ja heidän merkitykseensä opettajaopiskelijoiden ohjatun harjoittelun kokemuksissa. Kuvioon 9 on koottu tiivistelmä johtopäätöksistä.
Kuvio 9. Vertaisharjoittelijan merkitys ohjatuissa harjoitteluissa opettajaopiskelijan näkökulmasta
Vertaisharjoittelijoiden rooli on suuri ohjatuissa harjoitteluissa ja kaiken pohjana voidaan pitää heidän antamaansa vertaistukea. Heidän avullansa ja läsnäolollansa opettajaopiskelijat saavat tukea ja apua kiperissä tilanteissa sekä he pystyvät purkamaan sydäntään samassa kontekstissa olevien kanssa. Vertaistuen avulla opettajaopiskelijat kokevat olevansa pystyvämpiä ja motivoituneempia. Tämän edellytyksenä on kuitenkin se, että vertaisharjoittelijoiden välinen ilmapiiri ja vuorovaikutus toimii. Voidaan siis todeta, että vertaisharjoittelijoiden merkitys on erityinen ohjatuissa harjoitteluissa.
Vertaisharjoittelijoiden välinen kannustava ja positiivinen ilmapiiri auttaa jaksamaan rankkojen harjoittelupäivien ja erilaisten haasteiden läpi. Kun opettajaopiskelija kohtaa hankaluuksia, niin vertaisharjoittelijat tsemppaavat ja kannustavat eteenpäin. Vertaistuki ja vertaisten läsnäolo motivoi opettajaopiskelijoita (Barnard ym. 2011, 436−437). Myöskin positiivinen ilmapiiri edistää vertaisharjoittelijoiden välistä yhteistyötä. Työskentely on motivoituneempaa ja
Vertaistuki Kannustava ja positiivinen ilmapiiri Hyvät yhteistyötaidot Joustavuus
Kiire, paljon omia aikatauluja
Välinpitämättömyys Negatiivinen ilmapiiri
Tukee onnistunutta harjoittelukokemusta Heikentääharjoittelukokemusta
62
tehokkaampaa vertaisharjoittelijoiden kanssa, jos ilmapiiri on hyvää. Goodnaughin ja muiden (2009) tutkimuksessa todettiin myös vertaisharjoittelijoiden suuri merkitys ohjatuissa harjoitteluissa: vertaiset tarjosivat tukensa ja kannustivat työskentelyssä.
Hyvät yhteistyötaidot tärkeät ohjatuissa harjoitteluissa. Koska ohjatut harjoittelut sisältävät paljon yhteissuunnittelua, projekteja ja yhteisopettajuutta, on hyvin tärkeää osata tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa sekä joustaa tarpeen mukaan. Kemmisin ja muiden (2014, 161) tutkimuksessa on todettu vertaistuen ja kommunikoinnin tukevan myönteistä harjoittelukokemusta. Esimerkiksi avoin keskustelu ongelmakohdista on toimivaa. Ohjatuissa harjoitteluissa opettajaopiskelijoita tuleekin kannustaa avoimeen ja positiiviseen vuorovaikutukseen, jossa jokainen saa olla omanlaisensa persoona joustaen. Vaikka vertaisharjoittelijoiden kanssa yhteistyö ei ole aina helppoa ja toisinaan työskentely olisi helpompaa ilman muita henkilöitä, niin vertaisharjoittelijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä pidetään palkitsevana (Talvitie ym. 2000, 85).
Goodnaughin ja muiden (2009) tutkimustulokset osoittivat myös ryhmäytymisen tärkeyden niin vertaisharjoittelijoiden kesken, mutta myös ohjaavien opettajien kuin opettajaopiskelijoiden kesken. Tutkimuksessa vietettiin ennen ohjatun harjoittelun alkamista aikaa tulevien vertaisharjoittelijoiden ja ohjaavan opettajan kanssa, jolloin he saivat rauhassa tutustua toinen toisiinsa ja ryhmäytyminen käynnistyi. Ohjattuihin harjoitteluihin tulisi lisätä ryhmäytymistä ja varata siihen aikaa. Se palvelisi niin opettajaopiskelijoiden ohjatun harjoittelunkokemusta, mutta myös helpottaisi yhteistyötä ohjaavien opettajien kanssa.
Myöskin Kemmisin ja muiden (2014, 161) tutkimustulokset puhuivat ryhmäytymisen tärkeyden puolesta. Sen myötä opettajaopiskelijat luovat kollegiaalisia suhteita sekä saavat erinomaista vertaistukea ja keskusteluseuraa. Opettajaopiskelijoilta vaaditaan vertaisharjoittelijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä joustavuutta sekä hyviä yhteistyötaitoja.
Niitä tulisikin korostaa opettajankoulutukseen kuuluvilla opintojaksoilla.
Palataan lopuksi tutkimusongelmiini: millaisia merkityksiä ohjaavilla opettajilla ja vertaisharjoittelijoilla on opettajaopiskelijoiden ohjatun harjoittelun kokemuksissa? Molempiin vastauksena: Merkitys on suuri. Aineiston tulokset osoittavat, että niin ohjaavan opettajan kuin vertaisharjoittelijan toiminnalla on merkitystä ohjatun harjoittelun kokemukseen. Pro gradu -tutkielmani antaa aihetta ohjattujen harjoitteluiden kriittiselle tarkastelulle ja kehittämiselle.
Jotta opettajankoulutuksesta saataisiin jatkossa vielä parempi kokonaisuus, on ohjattuihin harjoitteluihin panostettava aikaa ja resursseja. Erityisesti opettajaopiskelijoiden tasavertainen
63
kohtelu, ohjaavien opettajien ohjaus ja ohjaavien opettajien resurssien tarkastelu ovat tulevaisuuden kehitystarpeet. Onko ohjaavilla opettajilla liikaa muita töitä opettamisen ja ohjauksen lisäksi vai mikä on syynä ohjauksen puutteelle ja jatkuvalle kiireelle? Ohjaavan opettajan aidolla ja välittävällä läsnäololla luodaan hyvät puitteet myönteisille kokemuksille ohjatuissa harjoitteluissa.
Vertaisharjoittelijoiden merkitys on ollut pääosin ohjattua harjoittelua tukeva. Onkin syytä kiinnittää jatkossa huomioita hyvän vertaissuhteen syntyyn. Ohjaavien opettajien tulee huomioida ohjattujen harjoitteluiden alussa ryhmäytyminen. Ensimmäisissä ryhmänohjauksissa on hyvä tutustuttaa harjoitteluryhmä toisiinsa, myöskin ohjaavat opettajat.
Tällöin yhteistyö on varmasti hedelmällisempää ja vuorovaikutus laadukkaampaa.
Suurin osa kokemuksista on riippuvaisia siitä, miten kohtaamme toisemme ja miten toimimme yhteistyössä. Ohjattuun harjoitteluun tavalla tai toisella osallistuvalla tulisi olla joustava, avoin ja innokas mieli, joka haluaa oppia uutta niin toisilta kuin toiminnan kautta sekä kohdata jokainen inhimillisesti kunnioittaen.