Pro gradu -tutkielmani aineisto koostuu 21 opettajaopiskelijan kirjoittamasta kirjoitelmasta koskien heidän ohjattujen harjoitteluiden kokemuksia. Kirjoitelman tehtävänantona oli kirjoittaa ”Opetusharjoittelun ohjaajien ja vertaisharjoittelijoiden merkityksestä opetusharjoittelukokemuksiisi”. Tutkimukseen osallistumispyyntö (liite 2) lähetettiin yliopiston sähköpostilistojen kautta sellaisille opettajaopiskelijoille, jotka olivat keväällä 2019 suorittaneet Syventävän ohjatun harjoittelun ja tätä ennen Orientoivan harjoittelun ja Perusharjoittelun. Itä-Suomen yliopiston ohjattujen harjoitteluiden tarkemmat sisällöt ja tavoitteet ovat esiteltynä liitteessä 1. Vastaajia ei keväällä 2019 saatu riittävästi, joten tutkimukseen osallistumispyyntö lähetettiin vielä kaikille harjoitteluun osallistuneille uudestaan syksyllä 2019. Tämän jälkeen kasassa oli yhteensä 21 kirjoitelmaa ohjatun harjoittelun kokemuksista. Jokainen kirjoitelma oli riittävän monipuolinen ja vastasi tehtävänantoon, joten kaikki kirjoitelmat hyväksyttiin aineistoksi.
Aloittaessani tutkimusprosessia eli tutkimussuunnitelmaa laatiessani harkitsin kahta erilaista aineistonhankintatapaa. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli teemahaastattelut, jotka olisin tehnyt keväällä 2019 Syventävän harjoittelun käyneille ja tutkimuspyyntöön vastanneille. Toinen vaihtoehtoni oli lähestyä Syventävän harjoittelun keväällä 2019 suorittaneita sähköpostitse sähköpostilistan kautta ja pyytää sitä kautta heitä mukaan tutkimukseeni kirjoitelman muodossa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska koin sen olevan realistisempi ja ajankohtaan sopivampi, sillä monen opintojaksot päättyivät Syventävän harjoittelun jälkeen, joka tarkoitti käytännössä sitä, että haastateltavia olisi ollut kovin hankala löytää.
Kohdejoukokseni muodostui siis keväällä 2019 Syventävän harjoittelun käyneet opettajaopiskelijat.
On kuitenkin mainittava, että aineistoni voi olla vinoutunut. Opettajaopiskelijat, jotka ovat kokeneet ohjatut harjoittelut tunteikkaasti saattoivat osallistua tutkimukseen herkemmin.
Osallistumispyyntö lähetettiin kaikille Syventävään harjoitteluun osallistuneille, mutta vastaajamäärä ei kuitenkaan vastaa koko kohdejoukon kokemusta. On siis muistettava vinouman mahdollisuus ja riski tässä tutkielmassa.
21
3.4 Analyysin käytännön toteutus
Pro gradu -tutkielmani on toteutettu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysillä aineistoista voi nousta esiin teemoja, jotka antavat subjektiivisen merkityksen ja kulttuurikontekstisen viestin aineistosta. Aineistosta muodostuu teemoja, jos tutkija pystyy löytämään aineistosta toistuvia yhtäläisyyksiä muodostaen linkin tutkittavaan ilmiöön. Kun tutkija aloittaa tutkimusprosessin ja tutkimuksen fokus on selvä, niin teemojen muodostuminen alkaa heti. (Vaismoradi & Snelgrove 2019.) Koettu sosiaalinen todellisuus ja sen luonne vaikuttavat eri toimijoiden merkitysten sisältöön, joka määrittää merkitysten tulkinnallisuuden ehdot. Esimerkiksi ohjattu harjoittelu on erilainen ohjaavan opettajan ja opettajaopiskelijan näkökulmasta, jolloin syntyy myös erilaisia kokemuksia ja merkityksiä. (Remes 2011, 309.) Seuraavaksi esittelen pro gradu -tutkielmani sisällönanalyysin vaiheet. Kuvioon 2 raportoin sisällönanalyysin etenemisen vaiheet mahdollisimman tarkasti uskottavuuden ja luotettavuuden takia. Analyysi eteni kuviossa 1 esitellyn Tuomen ja Sarajärven (2009) mallin mukaisesti, mutta mukailin myös Schreierin (2014, 174) mallia laadullisen sisällönanalyysin tekemisestä.
Schreierin (2014, 174) mallissa aloitetaan tutkimusongelmien muodostamisella, joiden avulla aineistoon pureudutaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa lähdin juuri tällä tavoin liikkeelle. Luin ainestoa lukuisia kertoja niin, että pystyin sisäistämään kokonaisuuden. Sen jälkeen aloin muodostaa erilaisia joukkioita eri näkökulmista eli Vaismoradin ja Snelgroven (2019) mukaisesti teemoja. Hyödynsin tässä Word-tiedostoja, jotka nimesin jokaiselle joukolle erikseen ja näin kokonaisuus säilyi selkeänä ja luotettavana.
Aloitin jaon jakamalla aineiston ”ohjaajakategoriaan” ja ”vertaiskategoriaan”. Schreierin (2014, 174) mallissa tätä vaihetta kutsutaan pääkoodien rakentamiseksi, jonka jälkeen lähdetään etsimään pienempiä koodeja. Päätin keskittyä ensin vain toiseen päälinjaan eli ohjaajakategoriaan. Siitä muodostui kolme teemaa: ohjaajan ominaisuudet, palaute ja opiskelijoiden turhautuminen ohjaavaan opettajaan. Tämän jälkeen tein saman vertaiskategorialle ja siitä muodostui kaksi teemaa. Kun pääteemat oli löydetty, niin Schreierin (2014, 174) mukaan virallinen analyysini alkoi keskittyen tutkittavaan ilmiöön ja siitä löydettyihin ilmiöihin. Lopuksi kokosin tulokset ja niiden myötä johtopäätökset.
22 Kuvio 2. Aineiston analyysin vaiheet
Pietikäinen ja Mäntynen (2009, 141) ovat todenneet, että ennen kuin tutkimusprosessin loppuun eli kirjalliseen raportointiin päästään, niin sitä ennen on todennäköisesti tullut vastaan harhapolkuja ja monenlaisia valintoja sekä pohdintoja koskien tutkimusta ja sen etenemistä.
Näin kävi minullakin eli tutkielmani analyysi on rakentunut vähitellen kokeillen, erehtyen ja myös onnistuen.
23
4 KOKEMUKSIA OHJAAVASTA OPETTAJASTA
Esittelen neljännessä ja viidennessä luvussa pro gradu -tutkielmani tulokset. Tulokset pohjautuvat aineiston sisällönanalyysiin, keskittyen ohjaavaan opettajaan ja vertaisharjoittelijaan ilmiöinä. Ohjaava opettaja esiintyy voimakkaammin koko aineistossa verrattuna vertaisharjoittelijaan. Tämä varmastikin johtuu ohjaavan opettajan vahvasta roolista ohjatuissa harjoitteluissa ja siten opettajaopiskelijat ovat raportoineet siitä enemmän ja laajemmin. Esittelen 4.1-4.3 alaluvuissa ohjaajakategorian pääluokat ja niistä muodostuneet alaluokat.
4.1 Opettajaopiskelijoiden kokemukset ohjaavan opettajan ominaisuuksista
Ohjaajakategoriaan rajautui kaikki ne tekstit, joissa puhuttiin jollain tavalla ohjaavasta opettajasta. Sieltä kumpusi esiin kolme pääluokkaa eli ohjaavan opettajan ominaisuudet, palaute sekä ilmapiiri ja vuorovaikutus (vrt. kuvio 2.). Anonymiteetin säilyttämiseksi kirjoitelmat on numerokoodattu OP.01-OP.21 ja tekstiotteet on nimetty opettajaopiskelijoiden koodien mukaan. Jos tekstinäytteissä on ollut tunnistettavaa tietoa, on se häivytetty seuraavasti merkinnällä [virkkeen osa poistettu, jotta anonymiteetti ei paljastu] tutkittavien anonymiteetin suojaamiseksi. Ohjaavan opettajan ominaisuuksia koskeva pääluokka on ryhmitelty merkityksien perusteella myönteisesti ja kielteisesti koettuun ohjaavaan opettajaan.
Opettajaopiskelijat raportoivat avoimesti ohjatun harjoittelun kokemuksiaan.
4.1.1 Myönteisesti koettu ohjaava opettaja
Opettajaopiskelijat kuvasivat ohjaavia opettajiaan runsaasti kirjoitelmissaan ja huomattavasti enemmän kuin vertaisharjoittelijoita. Ohjaavan opettajan ominaisuudet -kategoria sisältää mainintoja siitä, millaiset seikat ohjaavassa opettajassa on koettu myönteisiksi ja merkityksellisiksi ohjatun harjoittelun kannalta, mutta myös opettajaopiskelijoiden ammatillisen kehittymisen kannalta. Ohjaavia opettajia pidetään opettajuuden asiantuntijoina ja roolimalleina. Heiltä toivotaan ohjeita, tukea ja kannustusta ohjatussa harjoittelussa oppituntien suunnitteluun ja pitoon, ikään kuin ammattilaisen näkökulmasta.
Opettajaopiskelijoilla on siis odotuksia ja selkeä kuva, mitä he ohjaavilta opettajilta vaativat tai ainakin mitä he odottavat heiltä ohjatuissa harjoitteluissa.
24
Minulla oli hyvä ohjaaja, jonka asiantuntijuus ja lempeys rohkaisi ja ohjasi juuri sopivasti opettajauran alkutaipaleelle. (OP.01)
Ohjaava opettajani norssilta antoi erittäin paljon uuden opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisia konkreettisia työkaluja ja esimerkkejä, kuinka esimerkiksi toiminnallisuutta voi toteuttaa. Toiminnalliset vinkit olivat monipuolisia ja oppilaita motivoivia. Ohjaava opettajani kannusti rohkeasti kokeilemaan omia rajoja esimerkiksi pitämällä ulkona matematiikkaa ilman oppikirjoja. Ilman hänen rohkaisevaa ja kannustavaa ohjausta, en varmasti olisi osannut itse ehdottaa tai kokeilla tuollaista. Ehdotuksiin oli helppo tarttua ja suunnittelua tein suurella mielenkiinnolla, koska tietenkin jännitti, kuinka ne tulisivat toimimaan. Sain kuitenkin paljon positiivisia kokemuksia. Itselleni oli myös tärkeää, että ohjaava opettajani luotti sen hetkiseen ammattitaitooni ja antoi pitää tunnit rauhassa hänen keskeyttämättä niitä. Jos tein jotakin, jota hän olisi halunnut täydentää, hän kertoi niistä tunnin jälkeen, mutta antoi minun rauhassa hoitaa opetusosion loppuun. (OP.07)
Ohjaavalta opettajalta toivotaan siis asiantuntijan roolia, mutta myös luottamusta opettajaopiskelijoita kohtaan. Tekstinäytteessä OP.01 ohjaavan opettajan toiminta nähdään merkittävänä tekijänä opettajuuden kehitykselle.
Ohjatussa harjoittelussa opettajaopiskelijat toivovat vapautta omaan työskentelyynsä.
Vapauden myötä opettajaopiskelijat kokevat voivansa käyttää oppituntien ideointiin sekä suunnitteluun omia ideoitaan ja visioitaan enemmän. Täten he pääsevät kokeilemaan mikä toimii ja mikä ei. Ohjaavan opettajan ammattitaito nousee esiin, kun hän keskustelee opettajaopiskelijan kanssa ammatillisesti. Esimerkiksi ohjaava opettaja laittaa opettajaopiskelijan pohtimaan ja analysoimaan mennyttä tuntia tai omia käyttöteorioitaan.
Tekstinäytteissä OP.06 ja OP.07 ohjaavan opettajan antama vapaus koetaan ammatillisesti kehittävänä, jolloin opettajaopiskelijoiden opitut tiedot ja teoriat pääsevät hyötykäyttöön.
Opettajaopiskelijat eivät toivo ohjatun harjoittelun olevan helppo ja mutkaton, vaan omaa opettajuutta haastava ja kehittävä. Tällöin kuitenkin ohjaavalta opettajalta vaaditaan aktiivista ohjausotetta ja riittävää vapautta opettajaopiskelijoiden ammatillisille vapauksille. Myös jokaisen opettajaopiskelijan yksilölliset erot ja esimerkiksi opetustausta tulisi ottaa huomioon ohjauksessa.
Koen, että olen saanut ohjausta sopivissa määrin opetusharjoittelujeni aikana. Minulla on ollut paljon ideoita ja ajatuksia omasta takaa, ja olen keskustellut niistä ohjaajieni kanssa.
Useimpia niistä pääsin kokeilemaan käytännössä ja ne saattoivat muodostaa oppituntieni keskeisen sisällön. On ollut myös tilanteita, joissa idea ja sisältö oppitunnille on tarjottu minulle valmiina, ja olen hyödyntänyt myös näitä mahdollisuuksia. Usein tällaisissa tapauksissa en kokenut kuitenkaan haastaneeni itseäni riittävästi tai oppineeni niin paljoa. Ohjaajat ovat laittaneet minut
25
analysoimaan, kuvaamaan sekä perustelemaan omaa toimintaani teorioiden valossa, mikä on tehnyt ajatteluani hyvin näkyväksi. Lisäksi he ovat opettaneet paljon myös kaikesta muusta opettajan työhön liittyvistä asioista, joista ei niinkään puhuta koulutuksessamme. (OP.06)
Kiteyttääkseni ajatukseni, voisin sanoa, että: toivon ohjaavien opettajien olevan johdonmukaisia, mutta jättävän tilaa opiskelijoiden oman opettajuuden kasvulle. Palautteen tulee olla rakentavaa ja kannustavaa, ei latistavaa ja lannistavaa. (OP.07)
Kun paneudutaan tarkemmin ohjaavan opettajan ominaisuuksiin ohjatussa harjoittelussa, niin esiin nousee inhimillisyys, lempeys ja avoimuus. Ohjaava opettaja antaa myönteisen vaikutelman itsestään, kun hän on lempeä ja helposti lähestyttävä. Opettajaopiskelijat uskaltavat kysyä askarruttavia asioita heiltä ja luokassa vallitsee myönteinen ilmapiiri, johon opettajaopiskelijat ovat tervetulleita. Opettajaopiskelija OP.09 kuvaa ohjaavan persoonan vaikutusta alla olevassa näytteessä: lempeydellä ja inhimillisellä otteella ohjaava opettaja voi luoda luottavaisen ilmapiirin, jossa ei tarvitse jännittää turhaan. Edellä mainituilla ominaisuuksilla näyttää olevan merkittävä yhteys onnistuneeseen ohjatun harjoittelun kokemukseen.
Opetusharjoittelun ohjaajalla on todella suuri merkitys harjoittelukokemuksen onnistumiselle.
Minulla on nyt takana kolme harjoittelua ja onnekseni kaikkien harjoittelujeni ohjaajat ovat olleet mukavia ja olen tullut heidän kanssaan hyvin juttuun. Harjoittelu sujuu mukavasti eikä tuota liikaa paineita, kun ohjaaja on helposti lähestyttävä, avoin, mukava ja reilu. Harjoittelut sisältävät yleensä enemmän tai vähemmän jännittäviä tilanteita. Minun on ollut todella helppoa mennä luokan eteen, kun tiedän, että ohjaaja kannustaa minua kokeilemaan uutta ja hyväksyy mahdolliset virheet ja epäonnistumiset. Harjoitteluun on mukava mennä, kun vuorovaikutus ohjaajan kanssa on onnistunutta. Harjoittelu on myös entistä antoisampi, kun ohjaajan kanssa voi jutella avoimesti kaikista asioista sekä kysellä häneltä mieltä askarruttavista kysymyksistä. (OP.09)
Ohjattuihin harjoitteluihin liittyy aina ennen niiden alkua paljon epätietoisuutta: mikä luokka minulle sattuu, mihin normaalikouluun yksikköön päädyn tai milloin opetettavat tuntini ovat?
Valitettavasti äsken mainittuihin kysymyksiin saa vastauksen usein vasta juuri ennen ohjatun harjoittelun alkamista ja osaan kysymyksistä vasta ensimmäisessä ohjauksessa ohjatun harjoittelun alussa. Tekstinäytteessä OP.11 kuvataan hyvin, miltä etukäteen jaetut aikataulut tuntuvat opettajaopiskelijan silmin. Tällaisella toiminnalla on rauhoittava ja helpottava merkitys opettajaopiskelijoiden kokemuksissa ohjatuissa harjoitteluissa.
Opettajat tekivät harjoittelusta todella helposti lähestyttävän jakamalla jo hyvissä ajoin Teamsiin kaikki harjoitteluun liittyvät aikataulut, työryhmät, MOK-aiheet ja muut ohjeet.
26
Tiesin jo ennen ensimmäistä tapaamista mitä opetan, kenen kanssa ja milloin. Itsellä se ainakin helpotti tosi paljon harjoitteluun liittyvää stressiä. Opettajat pitivät aika hyvää huolta siitä, että me harjoittelijat ja opettajat tutustuimme toisiimme. (OP.11)
Opettajaopiskelijoiden mielestä ohjaava opettaja, joka sallii virheet ja joka tukee opettajaopiskelijan ammatillista kehittymistä, on merkityksellinen ohjatussa harjoittelussa. Sen myötä opettajaopiskelijat voivat kokea olevansa vapautuneempia ja kehittyä ammatillisesti turvallisessa oppimisympäristössä. Opettajaopiskelijat pitivät ohjaavan opettajan positiivista otetta erittäin suurena tekijänä myönteiselle ohjatun harjoittelun kokemukselle. Tällöin opettajaopiskelija voi työskennellä vapautuneemmin sekä ohjata energiansa ja voimavaransa uuden oppimiseen ja kokeiluun ohjatuissa harjoitteluissa.
Hyvää ja luottamuksellista ohjaussuhdetta voidaan pitää tärkeänä opettajaopiskelijan kehityksen kannalta, sillä sen myötä kehittyy salliva ilmapiiri ja turvallisuuden tunne. Vaikka ohjaava opettaja olisi vaativa, niin se ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että opettajaopiskelijat pelkäisivät häntä tai että hän olisi kohtuuton toimintatavoillaan. Ohjatussa harjoittelussa on hyvä olla vaativa, esimerkiksi opetussuunnitelman mukaisen opetuksen toteutuksessa.
Ohjaavan opettajan ohjauksessa ja opettamisessa tulee kuitenkin muistaa hienovarainen ja lempeä ote, jotta se tukee opettajaopiskelijan kehittymistä.
Oma ohjaava opettajani muistutti hyvin paljon ensimmäisen harjoittelun opettajaa. Hän oli todella kiinnostunut, hyväntuulinen ja aina valmis auttamaan. Varasin hänelle yksilöohjausajan aina ennen omaa vastuupäivää (suunnitelman esittely) ja päivän päätteeksi (palaute). Opettaja oli todella tarkka siitä, että suunnitelmassa näkyy OPS:n tavoitteet ja konkreettisesti, miten ne toteutuvat päivän aikana. Olen aina tykännyt vaativista opettajista ja tässäkin asiassa tuntui, että opin paljon. Ohjaavan opettajan kanssa tuli usein juteltua paljon muutakin. Hänellä oli paljon hyviä ajatuksia oman jaksamisen ylläpitämisestä ja armollisuudesta itseä kohtaan. Ihailin opettajan tapaa löytää kaikista asioista hyvät puolet niin oppilaiden kuin meidän harjoittelijoiden kanssa. Kiitollisin olen siitä, miten kattavat ja henkilökohtaiset palautteet sain jokaisen päivän päätteeksi. Sain aika hyvän peilin sille, millainen opettaja olen ja palautteen pohjalta myös kehityin. Tämä oli ehdottomasti paras harjoittelukokemukseni, koska ohjaava opettajani oli niin kannustava ja vertaisharjoittelijoista sai niin paljon tukea! (OP.11)
Yllä olevassa tekstinäytteessä OP.11 näkyy ohjatun harjoittelun kannalta tärkeä seikka: ohjaava opettaja ja opettajaopiskelija tulee hyvin toimeen toistensa kanssa ja heidän yhteistyönsä on onnistunutta. Vaikka ohjaava opettaja on ollut vaativa, niin sitä on pidetty ennemminkin oppimisen paikkana, kuin ”vain ohjattua harjoittelua tahallaan hankaloittavana tekijänä”. Onkin tärkeää osata erottaa, milloin vaativuus on johdonmukaista ja tavoitteellista ohjatuissa
27
harjoitteluissa tai vain niin sanotusti turhamaisuutta, kuten myöhemmin tulevista tekstinäytteistä voidaan tulkita.
Seuraavissa tekstinäytteissä korostuu vielä lohdullisuuden ja luottamuksen merkitys ohjatuissa harjoitteluissa. Kun opettajaopiskelijalla on tunne siitä, että ohjaava opettaja toimii tukena ja kannustaa onnistumisiin, niin todennäköisyys myönteiseen kokemukseen kasvaa ohjatuissa harjoitteluissa.
Juuri päättynyt viimeisin harjoittelujakso (H3) on ollut selkeästi paras harjoittelu. Ohjaava opettaja teki selväksi heti alussa, että tämä on tilaisuus meille kokeilla uutta ja epäonnistua. Hän kannusti kokeilemaan uusia työtapoja ja painotti, että mikäli ne eivät onnistu niin tässä on turvallinen ympäristö myös kokea epäonnistumisia. Hän ei myöskään suoraan oppituntien läpikäymisissä kertonut miten tunneilla tulisi toimia, vaan saattoi mainita muutaman toimintatavan, mutta painotti, että saan itse valita omat työtapani jokaiselle tunnille. Lisäksi palaute oli aina rakentavaa, eikä se koskaan painottunut epäonnistumisiin tai kritiikkiin. Omalla toiminnallaan ohjaava opettaja loi ympäristön, jossa todella nautin harjoittelusta, suunnittelusta ja opettamisesta. (OP.12)
Päällimmäisenä mielessäni on viime keväänä suorittamani harjoittelu Norssilla. Minulla oli aivan ihana ohjaaja, joka oli superkannustava, vaikka oppitunnit eivät menneet aina täysin suunnitelmieni mukaan. Eräälläkin liikuntatunnilla menin hänen luokseen ja sanoin, että “TÄÄ HOMMA LEVIÄÄ NYT KÄSIIN!”. Hän vain neuvoi rauhallisesti, kuinka toimia, eikä hätkähtänyt paniikkiani. Tunnin jälkeen olin aivan varma, että nyt tulee negatiivista palautetta. Mutta ei. Hän sanoi, että ihan hyvinhän se meni! Että kaaos oli ollut vain oman pääni sisällä. Opetin hänen ohjauksessaan myös ensimmäistä kertaa uintia ja olin tosi epävarma itsestäni. Hän tsemppasi minua ja sanoi palautteessaan, ettei olisi uskonut, etten ikinä ennen ollut opettanut uintia, vaikka jouduin turvautumaan häneen useastikin oppitunnin aikana. Minusta oli mahtavaa, että hän ei tarttunut niihin huonoihin puoliin tai kömmähdyksiin oppitunneissa, vaan koitti kaivaa aina jotain positiivista sanottavaa. Toki hän antoi myös kehitysehdotuksia omaan opettajuuteeni liittyen, mutta rakentavasti. Harjoittelun loppupuolella hän kertoi, että virheiden etsiminen tai mollaaminen tuskin kehittää ketään ammatillisesti ja siksi hän antoi paljon positiivista palautetta. Harjoittelusta jäi tosi hyvä mieli, vaikka jouduin stressaamaan ja venymään vaikka minkälaisiin suorituksiin harjoittelua suorittaessani. Ohjaajallani oli siis suuri merkitys siinä, että harjoittelu jäi mieleeni niin positiivisena kokemuksena. (OP.16)
Opetusharjoitteluissa olen itse ainakin kova jännittämään ja stressaamaan. Olen myös todella kriittinen itseäni kohtaan. Haluan tosi kovasti onnistua. Sellaisen paineen ja stressin alla on tärkeää, että ohjaaja on sellainen, johon voin luottaa. Ja että hän ei oppitunnin jälkeen lyttää täysin ja etsi jokaista virhettä, minkä olen oppitunnin aikana tehnyt. Kannustava ja positiivinen palaute vie mielestäni paljon pidemmälle, kuin ankara vikojen etsiminen. Muistan vieläkin 2.
vuoden opetusharjoittelussa (h2), kun ohjaajani vertasi minua kaikkien muiden meidän luokan
28
harjoittelijoiden kuullen toiseen harjoittelijaan. Kuinka harjoittelija x oli hoitanut tilanteen paljon paremmin kuin minä. Ei se kovin hyvältä tuntunut ja se kokemus tulee ensimmäisenä mieleeni, kun kyseistä harjoittelua muistelen. Mielestäni se, että ohjaaja on lämmin, rento ja mukava ihminen on avain siihen, että harjoittelusta jää hyvä kokemus. (OP.16)
Eniten ohjaajalla on merkitystä henkilökohtaisessa ohjauksessa. Hän antaa neuvoja ja auttaa näissä ohjaustilanteissa minua kehittymään opettajana. Olen myös kokenut ohjaukset hyvinä tilanteina oman lapsuuden muistelemiseen. Tällä tarkoitan sitä, että käännän ohjauksessa keskustellun aiheen omaan kouluaikaani ja mietin tilanteita entisen oppilaan näkökulmasta. Tämä on auttanut minua oivaltamaan lapsen oppimisesta asioita tai opetuksen merkityksestä oppilaalle.
Toisin sanoen ohjaajan rooli ohjauksessa on monipuolinen ja erittäin tarpeellinen. (OP.20)
Kuten tekstinäytteessä OP.20 sanotaan, niin ohjaavan opettajan rooli on monipuolinen.
Ohjaavan opettajan on sopeuduttava monenlaiseen tilanteeseen ja tultava toimeen erilaisten persoonien kanssa. Avoin ja vilpitön asenne on tärkeää ohjaavan opettajan työssä. Seuraavassa alaluvussa paneudutaan kielteisesti koettuun ohjaavaan opettajaan.
4.1.2 Kielteisesti koettu ohjaava opettaja
Ohjatut harjoittelut ovat usein hyvinkin merkittäviä ja henkilökohtaisia kokemuksia opettajaopiskelijoille ja se näkyykin aineistossani. Ohjaavan opettajan ominaisuudet -pääluokan toisena seikkana nousee esiin kielteisesti koettu ohjaava opettaja. Opettajaopiskelijat kuvasivat kielteisiä kokemuksiaan ohjaavaa opettajaa kohtaan runsaasti kertoen käytännön esimerkein, mitkä asiat olivat menneet opettajaopiskelijan näkökulmasta pieleen ohjatuissa harjoitteluissa. Esimerkiksi ohjaavan opettajan ammattitaito ei aina näkynyt tai hänen kiinnostuksensa tuntui puuttuvan ohjattua harjoittelua ja opettajaopiskelijoiden ohjaamista kohtaan. Opettajaopiskelijan OP.01 tekstinäytteestä huokuu turhautuneisuus ja epäluottamus ohjaavaa opettajaa kohtaan.
H2:ssa minulla oli todella huono ohjaaja. Hän oli suorastaan epäpätevä, sillä hänen oma motivaationsa työtään kohtaan oli unohtunut jonnekin, jos sitä edes koskaan oli ollut. Häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa meidän ohjaaminen: tuntisuunnitelmia ei kommentoitu ja palautetta tunnin jälkeen joutui erikseen kerjäämään, ja jos sitä sai niin se yleensä oli jostain aivan epärelevantista asiasta, kuten kuinka kovaa pilliin pitäisi puhaltaa liikuntatunnilla. (OP.01)
Kuten aikaisemmin ohjaavaa opettajaa koskevissa myönteisissä kokemuksissa todettiin, niin opettajaopiskelijat arvostavat ohjatussa harjoittelussa sallivaa ilmapiiriä, jossa esimerkiksi virheiden tekeminen on jopa suositeltua ja jossa opettajaopiskelijoita tuetaan ja kannustetaan.
Kielteisesti koettu ohjaava opettaja ei tue eikä opasta opettajaopiskelijoita tarpeeksi, jolloin
29
opettajaopiskelijoille iskee epävarmuus. Sen myötä opettajaopiskelijoita turhauttaa sekä syntyy pelko epäonnistumisista ja niiden seuraamuksista. Joskus apu voi löytyä yllättävältä taholta, kuten tekstinäytteessä OP.02, jossa opettajaopiskelijat saivat tarvitsemansa tuen ja avun sijaiselta. Hätätilanteissa tuki koetaan entistä merkityksellisemmäksi eikä tuen antajan tarvitse olla ammattilainen: kunhan hän kuuntelee, tukee ja auttaa parhaansa mukaan.
Ensimmäisissä ryhmäohjauksissa olin vakuuttunut siitä, että meillä on hyvät ja mukavat ohjaajat.
Meille kerrottiin, että harjoittelu on oppimista varten ja tarkoituksena on kokeilla ja epäonnistuminen on ok. Ensimmäisessä henkilökohtaisessa ohjauksessa kaikki kuitenkin muuttui.
Tässä henkilökohtaisessa ohjauksessa kävimme toisen ohjaajan (A) kanssa läpi kahden vastuupäivän tuntisuunnitelmia. Moneen asiaan tuli käsky tehdä muutoksia. Jotkin asiat olin jättänyt työparini kanssa tarkoituksella auki, sillä emme olleet löytäneet tarvittavaa opetusmateriaalia norssilta ja yms. Pyysin näihin neuvoja työparini kanssa, sillä olimme näistä asioista täysin tai lähes tietämättömiä. Vastauksena kuitenkin oli: "No mitenkäs ite meinasitte?" tai
"En anna valmiita vastauksia." eli toisin sanoen emme saaneet lainkaan vastauksia eikä siis ohjaustakaan. Olin ohjauksen jälkeen enemmän pyörällä päästäni kuin sitä ennen. Tällöin alkoi hirvittävä stressi. (OP.02)
Lopulta saimme työparina kanssa toiselta ohjaajalta (sijainen B) ohjausta, joiden avulla saimme tuntisuunnitelmat tehtyä ja jonkin verran itseluottamusta. Varmuutta lisäsi se, että hän antoi meille paljon konkreettisia esimerkkejä tilanteisiin, joiden sanoimme olevan meille haastavia.
Emmehän olleet koskaan opettaneet alkuopetuksen puolella. Hän myös antoi puhelinnumeronsa, johon sanoi meidän saavan soittaa iltakahdeksaan asti, jos tulisi mitään ongelmia. Tämä huojensi oloa ja tuli turvallinen olo. (OP.02)
Aineistoista nousi esiin monta tilannetta, jossa ohjaava opettaja oli asettanut hyvin korkeat vaatimukset opettajaopiskelijoille muun muassa oppituntien suunnittelun ja pidon suhteen. Jos ohjaava opettaja ei kuitenkaan itse ollut sitoutunut noudattamaan hänen omia vaatimuksiaan liittyen opetukseen, niin silloin opettajaopiskelijat kokivat turhautuneisuutta ja epäreiluutta ohjaavan opettajan toimintaa kohtaan. Myönteisesti koetun ohjaavan opettajan kohdalla ilmeni, että kun ohjaavan opettajan vaativa ote on tavoitteellista ja se edistää opettajaopiskelijan ammatillista kehittymistä, niin se koetaan positiivisena asiana. Kuitenkin turha vaativuus koetaan kielteisenä. Ohjaavaa opettajaa pidetään kuitenkin roolimallina ohjatuissa harjoitteluissa, jonka vuoksi opettajaopiskelijat voivat tuntea pettymystä, jos ohjaava opettaja toimii vastoin omia vaatimuksiaan.
Epärelevanttien vaatimusten lisäksi myös ohjaavien opettajien ilkeät kommentit, jotka opettajaopiskelijat sattumalta kuulevat, latistavat ohjattuja harjoittelukokemuksia.
30
Tekstinäytteessä OP.07 näkyy selkeästi opettajaopiskelijan pettymys ja turhautuneisuus ohjaavan opettajan toimintaan. Tällöin luottamus ohjaavaa opettajaa kohtaan heikentyy ja samalla herää tunteita, onko kaikki vain kaunisteltua todellisuutta. Myös ilkeät ja vähättelevät kommentit vahingossa kuultuna tukevat kaunistellun todellisuuden tuntua. Tällaisella toiminnalla on heikentävä vaikutus ohjattuun harjoittelun kokemukseen.
Jo seuratessani ohjaavaa opettajaani, huomasin asioita, joita hän pyrkii painottamaan luokassaan.
Jo seuratessani ohjaavaa opettajaani, huomasin asioita, joita hän pyrkii painottamaan luokassaan.