Opettajaopiskelijoiden kokemukset palautteesta

Tekstit sisälsivät paljon opettajaopiskelijoiden kokemuksia heidän saamastaan palautteesta ohjaavilta opettajilta. Vaikka aineistossa esiintyi runsaasti kyseenalaisia palautehetkiä ja palautteen puutetta, niin sieltä löytyi kuitenkin myös ihania kohtaamisia ja onnistumisen kokemuksia. Hyvä ja laadukas palaute on lisännyt opettajaopiskelijoiden motivaatiota ja kannustanut eteenpäin ohjatuissa harjoitteluissa. Kun palaute on ollut henkilökohtaista, niin se on koettu erityisen merkitykselliseksi ja kehittäväksi. Myönteinen kokemus palautteesta ja ohjaussuhteesta nähdään merkittävänä tekijänä onnistuneessa ja kehittävässä ohjatun harjoittelun kokemuksessa. Ohjaus on pystynyt tarjoamaan opettajaopiskelijalle vinkkejä ja tukea sekä ennen kaikkea lisännyt opettajaopiskelijan pystyvyyden tunnetta. Itsevarmuuden ja pystyvyyden tunteet ovat tärkeitä jaksamisen ja ohjatusta harjoittelusta suoriutumisen kannalta.

Osa ohjaajista antoi huonon palautteen todella tökerösti ja tällaisesta jäi itselle se olo, etten osaa mitään ja mikään ei sujunut hyvin koko tunnin aikana. Onneksi suurin osa palautteista oli positiivisia ja rakentavia, joiden jälkeen olo oli varmempi ja pystyväisempi. Ohjaajilta melkein aina pystyi kysymään ja sai apua, kun sitä tarvitsi. Erään ohjaajan kanssa käyty kahdenkeskinen keskustelu tuokio antoi lisää puhtia ja innostusta jatkaa opintoja ja saada mahdollisimman pian paperit ulos. (OP.05)

Viimeisen kahden opetusharjoitteluni aikana olen saanut arvokasta sekä ennen kaikkea kannustavaa palautetta ohjaajiltani. Olen saanut loistavia vinkkejä sekä konkreettisia ehdotuksia opetustuntieni suunnitteluun, toteutukseen sekä arviointiin. Palaute on ollut lähestulkoon pelkästään positiivista, mikä on valanut uskoa omiin kykyihin sekä kasvattanut itseluottamustani opettajana toimimiseen. Olen melko itsenäinen sekä kunnianhimoinen ja haluan usein ’’selviytyä’’ mahdollisimman pitkälti itsenäisesti asiassa kuin asiassa. Vaadin itseltäni

34

myös paljon ja hion suunnitelmiani sekä tehtäviäni viimeiseen asti, sillä en halua kokea epäonnistumisia. Tästä johtuen oppituntini olivat yleisesti ottaen onnistuneita, minkä vuoksi myös saamani palaute oli positiivista. Puhuin kuitenkin tästä täydellisyyden tavoittelusta paljon ohjaajieni kanssa reflektoidessani omaa toimintaani. Se on piirteeni, jota minun tulee työstää tulevassa työssäni vielä paljon. (OP.06)

Ihailin opettajan tapaa löytää kaikista asioista hyvät puolet niin oppilaiden kuin meidän harjoittelijoiden kanssa. Kiitollisin olen siitä, miten kattavat ja henkilökohtaiset palautteet sain jokaisen päivän päätteeksi. Sain aika hyvän peilin sille, millainen opettaja olen ja palautteen pohjalta myös kehityin. Tämä oli ehdottomasti paras harjoittelukokemukseni, koska ohjaava opettajani oli niin kannustava ja vertaisharjoittelijoista sai niin paljon tukea! (OP.11)

Kuten yllä olevista tekstinäytteistä voidaan huomata, niin positiivishenkinen ja kannustava palaute rakentavina kritiikkeinä koetaan ohjattua harjoittelua tukevana. Opettajaopiskelijat pystyvät toimimaan ohjatuissa harjoitteluissa omina itsenään eikä heidän tarvinnut kantaa huolta pelosta ja epäonnistumisista. Tällainen tuo turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin ohjattuun harjoitteluun ja sillä on suuri vaikutus onnistuneeseen ohjatun harjoittelun kokemukseen. Jos ja kun palaute on kriittistä ja se kohdistuu epäonnistumisiin, niin tärkeintä on keskittyä siihen, miten palautteen antaa. Ohjaavan opettajan ulosanti määrittää sen, miten opettajaopiskelija ottaa palautteen vastaan ja millaiset jatkovaikutukset annetulla palautteella on opettajaopiskelijan kehityksessä. On hyvä muistaa, että rakentava ja kriittinen palaute kehittää meitä ja on hyväksi, mutta vain ja ainoastaan annettuna kohteliaasti, hienovaraisesti ja inhimillisesti. Jatkuva ja epäasiallinen kriittisyys tuhoaa itsevarmuuden ja heikentää koko ohjatun harjoittelun kokemusta. Lisäksi ohjaavan opettajan tulee huomioida opettajaopiskelijoiden yksilölliset erot. Jokainen ottaa kritiikin eritavoin vastaan ja onkin osattava tunnistaa, miten kellekin voi kriittisen palautteen antaa.

Opettajien antama palaute on jäänyt päällimmäisenä mieleen harjoitteluista. Palautteet ovat olleet hienovaraisia, positiivissävytteisiä ja rakentavia. Niistä on saanut itselleen oivia ajatuksia toteuttaa opetusta tulevaisuutta ajatellen. Liian negatiiviset kommentit ja negatiivinen suhtautuminen olisi varmasti jättänyt ikävän jäljen ja oma usko itseen opettajana olisi varmasti horjunut. Onneksi kohdallani näin ei ollut. (OP.07)

Lisäksi palaute oli aina rakentavaa, eikä se koskaan painottunut epäonnistumisiin tai kritiikkiin. Omalla toiminnallaan ohjaava opettaja loi ympäristön, jossa todella nautin harjoittelusta, suunnittelusta ja opettamisesta. (OP.12)

35

Aineiston tuloksista ilmenee mielenkiintoinen seikka. Opettajaopiskelija (OP.14) kokee olevansa onnekas, kun hän on saanut ohjatuissa harjoitteluissa kannustavia ja rakentavia palautteita antavia ohjaavia opettajia.

Minulle harjoitteluissa sattui hyvin kannustavat ja rakentavaa palautetta antavat ohjaavat opettajat, joten olin siinä mielessä onnekas. (OP.14)

Osa opettajaopiskelijoista koki jäävänsä täysin ilman palautetta koskien esimerkiksi tuntisuunnitelmien kommentointia ja oppituntien jälkeistä palautetta oppitunnin pidon sekä kokonaisuuden suhteen. Tai jos palautetta ohjaavalta opettajalta saatiin, niin se keskittyi pääosin negatiivisiin seikkoihin, kuten esimerkiksi missä opettajaopiskelija on epäonnistunut.

Tekstinäytteistä ilmenee vahvasti, että opettajaopiskelijat kaipaisivat enemmän tukea, vinkkejä ja konkreettisista palautetta niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin.

Ohjaavan opettajan aitoa kiinnostusta ohjatussa harjoittelussa tapahtuvaa toimintaa kohtaan pidetään tärkeänä, sillä ohjatun harjoittelun toiminta koostuu vahvasti oppituntien suunnittelusta ja niiden pidosta opettajaopiskelijoiden pitäminä. Ja jos palaute on ollut musertavaa ja asiaan liittymätöntä, niin se on voinut satuttaa opettajaopiskelijoita kovinkin.

Esimerkiksi aineistossa itku, lohtusyöminen ja epävarmuus uravalintaa kohtaan mainittiin reaktioina ohjaavalta opettajalta saatuun palautteeseen.

Vastuupäivät eivät menneet niin sujuvasti kuin olisimme ehkä halunneet. Emme kuitenkaan kokeneet olleemme mitenkään huonoja. Ohjaajalta A saamamme palaute oli kuitenkin käytännössä kokonaan negatiivista. Yhtäkään positiivista kommenttia ei tullut.

Negatiivisiinkaan asioihin emme saaneet keinoja kehittyä. Tämä tuntui todella pahalta. Itkin matkalla kotiin. Ainoastaan sijaisena ollut ohjaaja B osasi kertoa meille omia hyviä/positiivisia puoliamme sekä jotakin rakentavaa kehityspalautetta. (OP.02)

Sama linja jatkui läpi koko harjoittelun ja usein oppitunnin jälkeisen palautteen sai lähes täysin kriittisenä. Rakentava palaute ja kannustavat sanat tai kehittämisen keinot jäivät kokonaan taka-alalle. (OP.12)

Oletin, että ohjaavat opettajat ovat ammattinsa didaktikkoja ja että heillä olisi kunnon koulutus ohjaukseen ja palautteen antamiseen. Koin myös ikävän harjoittelun, jonka aikana en saanut ohjaavalta opettajalta mitään positiivista palautetta, vaan pelkkää negatiivista. Pystyn kyllä itse ottamaan palautteen vastaan ja siedän kritiikkiä. Palaute voi olla negatiivissävytteistäkin, kunhan se on rakentavaa ja että siitä voi oppia itse. Jos ohjaava opettaja sanoo suoraan päin naamaa

"Et osaa edes opettaa, ei sinusta koskaan voi tulla opettajaa", ei palaute mielestäni ole kovin vaikuttavaa omiin harjoittelukokemuksiini. Olen itse tehnyt paljon sijaisuuksia ja minulla oli jo

36

työpaikka tiedossa, joten minua tuollainen lyttäävä simputtavaohjaaja opettaja p*skantärkeine palautteineen ei vaikuttanut minuun millään tavalla. Olin aiemmin saanut työpaikoista, harjoitteluista ja sijaisena ollessa täysin erilaista palautetta ja tiesin itse, että en ole niin huono, kuin ohjaavaopettaja antaa olettaa. Minua itseäni harmittaa varsinkin muiden opiskelijoiden puolesta, sillä jos joku oikeasti opettaa ensimmäisiä kertoja yksin ja ohjaava opettaja antaa tuollaista palautetta, voi oikeasti heikomman itsetunnon omaava opiskelija lyödä suoraan hanskat tiskiin ja luovuttaa unelma-alansa kanssa. Onneksi tässäkin harjoittelussa olivat tukenani kanssavertaisopiskelijat, jotka auttoivat jaksamaan. (OP.17)

Yllä olevista tekstinäytteistä OP.02, OP.12 ja OP.17 huokuu heikon palautteen merkitys.

Pahimmillaan se voi herättää epäluottamuksen opettajaopiskelijan ammatinvalintaa kohtaan.

Opettajaopiskelijat ovat ohjatuissa harjoitteluissa oppimassa ja kehittämässä itseään ammatillisesti, mutta tekstien tilanteet eivät puhuneet sen puolesta. Heikolla ja murskaavalla palautteella on heikentävä vaikutus ohjattuun harjoitteluun.

Opettajaopiskelijat kuvasivat kokemuksiaan palautteesta käytännön esimerkein. Seuraavista kahdesta näytteestä OP.01 ja OP.17 voidaan huomata, että toisinaan palaute keskittyi epäolennaisuuksiin eikä opettajaopiskelijaa konkreettisesti kehittäviin näkökohtiin. Tällaisella palautteella on ollut turhauttava merkitys opettajaopiskelijoille eikä näin ohjatun harjoittelun kokemus ole saavuttanut ohjatun harjoittelun tavoitteita.

H2:ssa minulla oli todella huono ohjaaja. Hän oli suorastaan epäpätevä, sillä hänen oma motivaationsa työtään kohtaan oli unohtunut jonnekin, jos sitä edes koskaan oli ollut. Häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa meidän ohjaaminen: tuntisuunnitelmia ei kommentoitu ja palautetta tunnin jälkeen joutui erikseen kerjäämään, ja jos sitä sai niin se yleensä oli jostain aivan epärelevantista asiasta, kuten kuinka kovaa pilliin pitäisi puhaltaa liikuntatunnilla. (OP.01) Minulla on aina ollut oma kiinnostus, halu ja korkea motivaatio koulun käyntiä kohtaan, joten koska opetusharjoittelut ovat olleet pakollisia, olen aina kunnialla suorittanut. Pääsääntöisesti minulla on ollut hyvät harjoittelun ohjaajat, vaikka paljoa konkreettista palautetta ei olekaan tullut.

Ohjaavien opettajien palaute tuntuu yleisesti jäävän aina melko yleiselle tasolle "joo hyvä tunti oli" tai korjaava palautus ehdotus voi olla vain, että "muista, ettet voi sanoa murteella peskää käet. Ei meillä käkiä ole, ne on kädet!" Tai vastaavasti, penkki on pitkulainen tämä on tuoli. Tuollainen palaute ohjaavalta opettajalta ei auta oman ammatinkasvun ja kehittymisen kannalta yhtään mitään. (OP.17)

Opettajaopiskelijat ovat kokeneet hyväksi sen, että ohjaava opettaja antaa tilaa heidän mielipiteilleen. Tällöin ohjaus- ja palautetilaisuudet voivat olla vuorovaikutteisia ja dialogisia tapahtumia. Lisäksi opettajaopiskelijoiden kokemuksista ilmenee, että konkreettisia

37

esimerkkejä pidetään hyödyllisinä: ne antavat niin sanotusti tarttumapintaa käsiteltävälle asialle.

Ohjaajalta saatu palaute on konkreettisempaa ja aidompaa kuin vertaisilta saatu palaute.

Harjoittelussa ollaan enemmän ohjaajan kanssa tekemisissä ja häneltä saa henkilökohtaista ohjausta.

Koen, että henkilökohtainen ohjaus on ollut osuvaa ja sitä kautta olen oppinut paljon itsestäni opettajana. Ohjaajani ovat nostaneet vahvuuksiani ja rohkaisseet minua käyttämään niitä opetuksessani. Kehittämisenkohteitakin on löytynyt ja ne ovat olleet mielestäni sellaisia, joihin olen myös itse osannut kiinnittää huomiota. Ohjaajat ovat antaneet omalle ajattelulleni ja mielipiteilleni tilaa, joiden pohjalle ohjaus on rakentunut. Olen kokenut tämän toimivaksi ratkaisuksi. Tämä ohjaustyyli on ollut mielestäni toimiva, sillä se on luonut minulle itseluottamusta oman opettajuuteni rakentumisessa. (OP.20)

Palautteen avulla ohjaava opettaja pystyy toimimaan peilinä opettajaopiskelijalle nostaen esiin vahvuuksia ja kehityskohtia, kuten tekstinäytteestä OP.20 voidaan huomata. On erittäin tärkeää, että opettajaopiskelijoiden itseluottamus kasvaa, jolloin vahvuuksien korostaminen on hyödyllistä. Ohjaavien opettajien tulisi korostaa yksilöllisesti opettajaopiskelijoiden vahvuuksia ja samalla kertoa opettajaopiskelijoille heidän kehityskohtiaan: kehityskohdista keskustellessa on kuitenkin muistettava hienovaraisuus ja ohjaavan opettajan olisi hyvä tarjota konkreettisia välineitä kehityskohtien kehittämiseen. Tällöin opettajaopiskelijan opettajuus rakentuu tavoitteellisemmin.