Vastauksissa kysymysten lähettäjät saivat tiedon lisäksi, kannustamista ja motivointia. Vastauksista huokui välittämisen tunne ja aito halu ratkaista tilanteita. Kysyjät kaipasivat ainakin tietoa, tukea, kannustusta ja varmistusta.
Pekkari toteaakin (2009, 169), että tiedon hankkiminen eri lähteistä, avun pyytäminen tovereilta ja muilta henkilöiltä auttaa muun muassa motivaation kehittymisessä. Kysyminen palstalla ja siihen vastauksen saaminen on siis osa isompaa prosessia.
Opojen tietopuoleiset neuvot ovat pitkälti aika yksinkertaisiakin, esimerkiksi kunkoululoppuu.fi -sivuston kesätyö -osiosta voi lukea kesätyönhakuun liittyviä vinkkejä ja toimintaperiaatteita. Vastauksissa kesätöitä haluaville nuorille neuvottiin soittamaan suoraan työnantajalle, käymään työnantajan luona, kysymään TET -paikasta kesätöitä ja käyttämään suhteita. (5.5.2011). Opot kuitenkin vastasivat jokaiseen kysymykseen henkilökohtaisesti vaikka toistivatkin samoja asioita. Vastauksissa he pyrkivät huomioimaan myös kysyjän tilanteen ja taustat sen verran kuin voivat vähäisten taustatietojen vuoksi. Toki joukosta löytyi myös kysymyksiä, joihin opotkin joutuivat hakemaan tietoa ja toisinaan toteamaan, etteivät he voi auttaa, mutta kertoivat, mistä apua voi löytää.
Kysyjät saivat myös vinkkejä, joita he eivät välttämättä olleet itse tajunneet ajatella, esimerkiksi nuoria kannustetaan miettimään, voisiko hän työllistää itseään hoitamalla lapsia tai pesemällä ikkunoita. Näkökulma, että kaikki eivät tee kesätyötä rahan takia vaan työkokemuksen takia on oivallinen ja tällöin vapaaehtoistyö voi olla oiva valinta ja työkokemuksen myötä voi saada jatkossa töitä.
Opot auttoivat ohjattavia löytämään tietoa eri koulutuksista ja tunnistamaan taitoja, joita vaaditaan eri ammatteihin. He myös kannustivat nuoria suhtautumaan asioihin rakentavasti, esimerkiksi auttoivat ymmärtämään erilaisia lähestymistapoja ensimmäisiin työkokemuksiin. Laajentaessaan näkökulmaa he auttoivat nuoria pohtimaan muun muassa sitä, mitkä työssä tai vapaa-ajalla opitut taidot ja kokemukset voisivat olla hyödyllisiä tulevaisuudessa ja tulevaisuuden ura-suunnitelmia miettiessä. (Johnson ja Mortimer 2002, 68.)
”Hei,
Sinulla on tärkeä päätöksenteko lähellä. Miksi me usein pelkäämme tärkeiden asioiden päättämistä? Varmaan ajattelemme, että teemme väärän valinnan ja kadumme sitä myöhemmin. Sinulla on kuitenkin positiivinen ongelma. Sinulla on kaksi tosi hyvää vaihtoehtoa, joista kumpikin antaa paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessasi eikä sulje pois mitään. Päätöksentekoa voi helpottaa hankkimalla mahdollisimman paljon tietoa vaihtoehdoista, joiden välillä epäröi. Lue molemmista vaihtoehdoista, juttele muiden kanssa ja seuraa vaikka nettikeskusteluja.
Toki on hyvä muistaa ettei nettikeskusteluissa ole aina kovinkaan puolueettomia näkemyksiä. Voisiko sinun oma oposi järjestää sinulle tutustumiskäynnin IB-lukioon tai olisiko siellä avoimien ovien päivä?
Juttele valinnoistasi sinut hyvin tuntevien ihmisten kanssa. Tässä kohtaa vanhemmista voisi olla paljon apua, vaikka tietysti lopullinen päätös on sinun.
Tiedon hankkimisen jälkeen voisit listata asioita, jotka ovat sinulle jatko-opinnoissa tärkeitä ja miettiä miten tavallinen lukio tai IB-lukio niihin vastaa. Plussia ja miinuksia vertailemalla ja asiaa pohtimalla usein syntyy tuntemus siitä, mikä suunta on itselle oikea. Aseta itsellesi takaraja - päivä, johon mennessä asian olet päättänyt. Liikaa ei kannata vetkutella ja sitten kun päätöksen olet tehnyt, lopeta jossittelu. Ole iloinen ja ylpeä päätöksestäsi.
Nykyisen koulumenestyksesi perusteella pärjäät varmasti sekä tavallisessa lukiossa että IB-lukiossa. Läksyjä ja tekemistä on molemmissa paljon enemmän kuin peruskoulussa, mutta ahkeruudella ja hyvillä opiskelutaidoilla pärjäät. Pidä huolta siitä, että sinulla on vapaa-ajalla sinulle tärkeää ja mukavaa muutakin tekemistä. Pelkkää opiskelua elämä ei saa olla! Vaikka minun lukioajoistani on ikuisuus ja moni asia on
muuttunut, muistelen edelleen lukioaikoja yhtenä mukavimmista jaksoista elämässäni.” (3.2.2012)
Useammassa vastauksessa tuotiin esille keinoja, kuinka voi tutustua eri ammatteihin ja kartoittaa omia kiinnostuksen kohteita. Opot linkittivät muun muassa erilaisia ammatinvalintatestejä kyselijöille ja korostivat TET:tin mahdollisuuksia auttaa ammatinvalinnassa.
On kuitenkin monia asioita, joihin ei pysty antamaan riittävää vastausta ja lopputuloksena oli usein kehotus keskustella oman opon tai muun luotettavan lähipiirissä olevan henkilön kanssa.
”Juttele asiasta kotiväkesi, kavereittesi, oposi ym. kanssa. Toivottavasti valintasi selkiytyy tämän 3kk:n aikana, joka vielä on jäljellä yhteishaun umpeutumiseen.” (11.12.2011)
”Kysymyksesi on todella laaja ja siihen on haasteellista vastata näin kirjallisesti. Suosittelen sinulle, että käyt juttelemassa oman lukiosi opon kanssa vielä tämän vastaukseni lisäksi.” (13.1.2012)
Toisinaan opojen on varmasti vaikeaakin todeta, etteivät he pysty auttamaan.
Voi vain toivoa, että joku voisi auttaa ja asiat järjestyisivät.
”Hei,
Kiusaaminen on tosi vakava asia ja ikävää, että sinulle on jäänyt noin vahva tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Saatko tukea vanhemmiltasi tai joltakin muulta läheiseltä aikuiselta? Keskustelutuki on tärkeää. Sinä voit olla yhteydessä entiseen kouluusi ja pyytää asiasta uutta selvitystä, jos koet, että se auttaisi sinua jättämään asian taaksesi. Jatkuva, vakava kiusaaminen on vaarallista. Se jättää vähintäänkin haavan herkkään, kehittyvään itsetuntoon. Tämän henkinen muisto voi olla läsnä vielä aikuisenakin utuisina kuvina, joihin liittyy surua, vihaa, häpeää. Olet varmaan kuullut tai lukenut julkisuuden henkilöiden kiusaamismuistoista.
He ovat usein onnistuneet kääntämään tuskaiset muistot menestyksekseen. Kiusattu lapsi tai nuori, myöhemmin aikuinen, ei voi välttyä siltä pohdinnalta, että miksi juuri minulle tapahtui näin? Olisi hyvä, jos tätä pohdintaa saisi tehdä yhdessä ystävän tai vanhemman, jonkun luotettavan ja rakkaan ihmisen kanssa. Toinen ihminen, läheinen tai vaikka terapeutti, voi auttaa tuomaan tilanteeseen enemmän näkökulmia
ja suhteellisuudentajua. Sen vuoksi kokonaiskuvan muodostaminen ja tuskallisten muistojen läpikäyminen vie aikaa. Se kannattaa kuitenkin rohjeta tehdä huolellisesti, koska sitä kautta voi vapautua liian tuskallisista ja energiaa syövistä muistoista. Kun vapautuu vaikeista muistoista, uskaltaa elää enemmän itsensä näköistä, rohkeaa elämää.
Voit tilata ajan terveysasemallesi ja he osaavat sieltä ohjata sinut keskusteluavun piiriin.” (15.3.2013 )
Useat kysyivät, voiko jonnekin tiettyyn paikkaan päästä opiskelemaan, töihin tai TET:tiin ja miten paikan voisi saada. Vastauksena opot kannustavat oma-aloitteellisuuteen ja reippauteen. Opot eivät voi tietää varmaksi vastauksia, mutta he voivat kertoa omasta kokemuksistaan, esimerkiksi, mihin heidän oppilaansa ovat päässet. Toisaalta he voivat laajentaa näkökulmaa ja kehottaa tutustumaan toimintaan esimerkiksi harrastusten merkeissä oppilasta kiinnostavaan aiheeseen.
Toisinaan opot laajensivat vastuksissaan kysyjien näkökulmaa. Yksi ohjauksen tavoitteista onkin itsestään selvien merkitysten uudelleentulkinta, ohjaus on merkitysten etsintää ja matkalla olemista. (Onnismaa 2007, 7-8). Vastauksissa opot kehottivat miettimään varasuunnitelmia ja samalla ymmärtämään laajemman kuvan ammattiin kouluttautumisesta. Hoitoalalta löytyy muitakin työtehtäviä kuin lääkärin työt tai joskus tradenomin tutkinto voi olla parempi vaihtoehto kuin kauppatieteiden maisterin tutkinto. Kysyjät saivat tiedon, kuinka hakeutua koulutukseen, josta kyselivät, mutta välillä opot myös kehottivat miettimään kiertoteitä ja varavaihtoehtoja. Tällaisia ovat esimerkiksi hakeutuminen englannin- tai ruotsinkieliseen koulutukseen sekä lähiammattien pohtiminen. Fysioterapeutiksi haluava voi miettiä olisiko hyvä vaihtoehto esimerkiksi toimintaterapeutti, naprapaatti, osteopaatti tai jalkaterapeutti.
Samaan aikaan voi miettiä hakeutumista myös eri koulutusasteille. Neuvoja annettiin, kuinka voi rakentaa varasuunnitelmia esimerkiksi miettimällä vaihtoehtoisten koulutusten lisäksi myös vaihtoehtoisia paikkakuntia. Vaikka varavaihtoehtoja kehotettiin miettimään, samaan aikaan opot toivat esille näkökulman, ettei ole mahdollista ja mielekästä valmistautua huolellisesti useisiin erilaisiin pääsykokeisiin.
Vastauksissa todettiin myös, että liian vahva ennakkovarmuus lukioon tullessa voi olla myöskin ongelmallista, jos suunnitelmat eivät toteudu. Toisinaan vaihtoehtojen avoimuus voikin kääntyä voitoksi, koska kaikkea ei voi kuitenkaan pysytä ennustamaan. Opot kertoivat, kuinka ei ole ollenkaan kummallista, että lukiossa olevat ei vielä tiedä, mitä tekisivät lukion jälkeen. Vaikka tilanne ei olisi ihanteellinen, on se varsin tyypillinen ja normaali. Elinikäinen oppiminen nousi esille vastauksissa ja opot pyrkivät korostamaan, kuinka päätökset eivät ole useinkaan lopullisia.
Palkka kiinnosti useita nuoria ja siihen on otettava kantaa. Opot pyrkivät tarjoamaan erilaista lähestymistapaa asiaan. Heidän näkökulma oli, että palkka ei ole ainoa peruste ja että varasuunnitelmia kannattaa tehdä.
”Palkka ei saa olla ainoa tekijä ammatinvalinnassa; työn kiinnostavuus, soveltuvuus/edellytykset alalle, halukkuus kouluttautumiseen jne. ovat myös tärkeitä valintaperusteita. Mainitsemasi kuukausipalkkasummat ovat reilusti keskimääräisten palkkojen yläpuolella. Eri alojen palkkatilastoja löydät netistä mm. ammattiliittojen sivujen yhteydestä sekä mm. Paraspalkka-blogista. Ei toki haittaa vaikka työstä maksetaan hyvin, mutta muista, että palkka ei ole ainoa ammatinvalintatekijä!
(19.10.2012)”
Moneen kysymykseen opot pystyivät vastaamaan hyvin, mutta kaikkia ei kuitenkaan vastaukset tyydytä. Palautetta vastauksistaan opot eivät juuri saa, mutta eräs kysyjä kommentoi saatuaan vastauksen:
”…tämän vastauksen sain ja täytyy sanoa ettei siitä ollut mitään apua.
Osaan kyllä olla kohtelias ja reipas töitä hakiessani, en muuten olisi tettiinkään päässyt omin avuin. Tiesin myös että Helsingin alueella on eniten hakijoita, mutta myös paljon paikkoja. En ole ronkeli, mutta tiedän, etten jaksaisi siivota 40 tuntia viikossa keskellä kesälomaa, joten en viitsi mennä olemaan tiellä johonkin siivousfirmaan. Tietenkin menen itse puhumaan asiasta, kun saan kyseisen ”suhdehenkilön” tiedot, olen 16-vuotias.
Olisiko mitään oikeita neuvoja, vai olenko ”liian ronkeli”*?” (1.3.2014)
Palvelu tarjoaa avun monille, mutta valitettavasti kaikkia ei pystytä auttamaan.
Kokonaisuudessaan kysyjät saivat vastauksensa viikon kuluessa (usein nopeamminkin, jopa saman päivän aikana) kysymyksen lähettämisestä ja heitä kannustettiin. Vastauksissa pyrittiin tarjoamaan kysyjä huomioiden ajankohtaista sekä tilanteeseen sopivaa tietoa. Toisinaan kuitenkin apua ei pystytty tarjoamaan, kysyjän tulee itse nähdä vaivaa tilanteensa eteen tai on mahdollista, että syntyi väärinkäsityksiä. Monesti on todettava, että parhaimman avun tulisi löytyä omalta opolta, toivottavasti mahdollisimman monella on sellainen tai muu aikuinen, joka voi auttaa. Monilla oli myös tilanne, että heillä ei ole omaa opoa, esimerkiksi koulutuksen ulkopuolella olevat ja tällöin vain toivoo, että kysyjä voisi saada apua jostain.