Tutkimuksessa tutkittiin millaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa ja kuinka kysymyksiin vastaavat opot näkevät ohjauksen palvelussa.
Tutkimusongelmiin lähdettiin etsimään vastauksia tarkastelemalla palveluun lähetettyjä kysymyksiä ja vastauksia sekä kysymyslomakkeen avulla, joka toimitettiin palvelun opoille. Tutkimuksessa päädyttiin tarkastelemaan tuloksia siitä näkökulmasta käsin, että kuka lähettää kysymyksiä palveluun. Kysyjien joukko oli hyvin heterogeeninen, peruskoululaisista jo pitkään työelämässä olleisiin. Luokiksi muodostuivat peruskoululaiset, lukiolaiset, ammatillista koulutusta käyvät, siirtymävaiheessa olevat ja ilman luokitusta olevat. Luokkien muodostamisen jälkeen tarkasteltiin tarkemmin, millaisia ovat tyypilliset keskeiset teemat luokkien sisällä.
Peruskoululaisten kysymykset painottuivat toisen asteen yhteishakuun, ammatinvalintaan sekä kesätöihin ja TET:tiin. Lukiolaisten kysymyksistä nousi esille erityisesti lukion ainevalinnat, ylioppilaskirjoitukset ja jatko-opinnot.
Mattilan tutkimuksessa (2008, 30) lukioiden opinto-ohjauksen kehittämistarpeissa korostui erityisesti jatko-opintopolkujen ohjaustarve.
Koulutuksen keskeyttämistä miettivät tai koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat kyselivät koulutuksen vaihtomahdollisuuksista, oppisopimuskoulutuksesta, keinoista päästä takaisin koulutuksen pariin sekä vinkkejä ammatinvalintaan. Korkeakoulussa opiskelevia ja jo työssä olevia kiinnosti eniten uudelleen kouluttautumisen mahdollisuudet.
Kysymysten sisällöissä ja kysymysten esittämisen tavoissa oli paljon vaihtelua.
Lerkkanen (2011, 48) toteaa, että opiskelijan tavasta kysyä ja vastata kysymyksiin voi päätellä hänen valmiuksiaan selvittää itsenäisesti ja omaehtoisesti vastauksia kysymyksiinsä. Kysymyksen tai vastuksen olleessa tarkka ja jäsentynyt opiskelijalla todennäköisesti on valmiudet itsenäiseen tiedonhankintaan, ainakin opastuksen jälkeen. Puolestaan, jos opiskelijan
kysymys on jäsentymätön, se kertoo siitä, että opiskelija tarvitsee enemmän tukea. Kysymysten joukossa löytyi sekä jäsentymättömiä että todella jäsentyneitä kysymyksiä. Toiset totesivat, että heillä ei ole hajuakaan, mitä tehdä vaikka lukion jälkeen ja toiset kyselivät tarkkoja asioita liittyen vaikka esimerkiksi yksittäisen koulutuksen suuntautumisvaihtoehdoista.
Monista kysymyksistä välittyi läpi moninaisia ongelmia liittyen esimerkiksi koulukiusaamisen, opinnoissa menestymiseen tai mielenterveyteen. Tällaisiin kysymyksiin on haasteellista vastata, kun huomaa, että kysyjä on todella avuntarpeessa, mutta itse ei pysty tarjoamaan apua. Tuollaisissa tilanteissa korostuu ohjauksen luonne, se ei ole kaikkitietävää asiantuntijuutta vaan yhteistyötä ja elämänsuunnittelun riskikysymysten ja eettisten kysymysten yhteistä tarkastelua ja arviointia. (Onnismaa 2007, 7.) Kysy opolta -palvelussa ei synny varsinaista ohjaussuhdetta ja yhteistyötä, mutta silti eettiset kysymykset ovat läsnä ohjatessa.
Vaikka kysy opolta -palvelu on suunnattu ensisijaisesti yläkoululaisille ja lukiolaisille, niin kysymyksiä tulee moninaisista taustoista olevilta ihmisiltä.
Tämä vahvistaa näkökulmaa, että elämänuran valinta ja ammatillinen kehittyminen ei ole vain kerran elämässä tehtävä valinta, vaan prosessi, joka alkaa varhain ja jatkuu koko elämän. (Johnson ja Mortimer 2002, 40). Kysyjien joukossa on sekä ammatillisesta koulutuksesta että korkeakoulusta valmistuneita ja heidän ohjaustarpeeseen tällainen ohjauspalvelu voi monissa tilanteissa vastata. Toki on tilanteita, joissa kokonaisvaltaisempi tilanteen kartoittaminen olisi paikallaan.
Onnismaan (2007, 71) mukaan Suomalaisessa aikuiskoulutuksessa näkyy sen epätasa-arvoisuus. Kaikkien yhteiskunnallisten ryhmien koulutustarpeita ei ole pystytty huomioimaan tarpeeksi. Järjestelmä suosii niitä jotka ovat oma-aloitteellisia ja itseohjautuvia. Tarvitaan siis monipuolisia keinoja, erityisesti ohjausta ja neuvontaa, jotta koulutuksen ulkopuolella olevat saataisiin entistä paremmin koulutuksen pariin.
Useaan kysymykseen ja tilanteeseen kysyjät saavat vastuksen palvelusta, mutta on myös paljon tilanteita, että kysyjän on käännyttävä oman opon, TE-toimiston tai muun paikallisen henkilön puoleen. Valitettavasti aina kysymyksiin ei pystytä vastaamaan, niin, että asia tulisi selvitetyksi kokonaan, mutta kannustusta ja motivointia vastauksista ei puuttunut. Pekkari toteaakin (2009, 169), kuinka tiedon hankkiminen eri lähteistä, avun pyytäminen tovereilta ja muilta henkilöiltä tukevat motivaatiota ja auttavat yksilöä jatkamaan eteenpäin.
Kysymyksiä analysoidessa esille nousi näkökulma, että meillä on usein perustietoa antaa opiskelijoille, jotka kulkevat valtavirran kanssa reittiä, mutta elämänpolut, jotka poikkeavat vähänkin valtavirrasta, ovat haasteellisempia.
Eräs kysymys koski esimerkiksi IB-tutkinnon loppukoetehtäviä (5.6.2012) ja tietoa ei vaan ole löydettävissä verkosta. Tällaisissa tapauksissa on välttämätöntä kääntyä henkilön puoleen, joka tietää asiasta. On harmillista, jos opiskelija kokee, ettei ole saanut ohjausta omassa oppilaitoksessaan ja sen vuoksi etsii apua verkosta ja jos apua ei löydy sieltäkään. On mahdollista, että kysyjä jää ilman asiassa eteenpäin auttavaa vastausta, vaikka kysy opolta -palvelussakin pyritään aina kertomaan yksi tai useampi paikka, josta asiaa voi tiedustella tarkemmin.
Kysy opolta -palvelun yksi vahvuus on, että sivustolla voi anonyymisti kysyä ohjausta ja myös lukea muiden kysymyksiä. Monista kysymyksistä paistoi läpi häpeä ja epävarmuus omasta tilanteesta, joitain asioita onkin helpompaa kysyä anonyymisti. Kysymyspalstan yksi hyvistä puolista on mahdollisuus lukea muiden lähettämiä kysymyksiä ja vastauksia. Tällöin voi huomata, ettei ole asioiden kanssa yksin.
Kysymyksiin vastaavat opot kokivat, että kysy opolta -palvelu on tarpeellinen, koska nykyiset ohjausresurssit ovat riittämättömät. Kysymysten perusteella heitä mietitytti että, miksi ohjausta ei ole saatavilla. Palvelun hyvinä puolin opot mainitsivat muun muassa sen, että kysymyksiä voi lähettää koska vaan, kysymyksiin vastaa ammattilaiset ja palvelussa voi kysyä anonyymisti asioita.
Haasteina koettiin muun muassa taustatietojen puutteesta aiheutuva vaikeus vastata osaan kysymyksistä, väärin ymmärrysten vaara ja ruuhkahuippujen
osuminen samaan aikaan kuin opon työssä on kouluissakin kiireellisin aika.
Motivoitunuttakin ohjattavaa saa usein tukea motivaation säilyttämisessä, etenkin hetkinä, joina hänen itseluottamuksensa ei ole vahvimmillaan. Ihmisen kannustaminen, innostaminen ja rohkaiseminen voi onnistua monissa eri tilanteissa ja monien eri tavoin. (Pekkari 2009, 169.) Tämä palvelu on yksi väylä kannustaa ja motivoida yksilöitä jatkamaan eteenpäin ja löytämään oman elämänsä palasia paikoilleen. Paljon opotkin voivat, mutta lopulta opojenkin on todettava, että hekään eivät ole kaikkien alojen ammattilaisia. Monesti riittää kuitenkin huomion antaminen, kannustus ja tiedon jakaminen.
Lerkkanen (2011, 51-52.) toteaa, että omaehtoisten palvelujen käytön alkuvaiheessa on tärkeää varmistaa, kuinka paljon opiskelija löytää ratkaisuja kysymyksiinsä. Mikäli opiskelijalla ilmenee ongelmia omaehtoisten palvelujen käytössä, tulisi hänelle antaa tuetumpaa ohjausta esimerkiksi ryhmäohjausta tai henkilökohtaista ohjausta. Käytännössä kuitenkin monet hakeutuvat hakemaan omaehtoisista palveluista apua, kun eivät ole muualta saaneet tarvitsemaansa ohjausta. Tällöin on harvoin kukaan varmistamassa, saako ohjauksen tarpeessa oleva tarvittavaa ohjausta. Todennäköisesti suurin osa niistä, jotka hakeutuvat kysymään neuvoa kysy opolta -palvelusta, on hakeutunut sinne itsenäisesti eikä kukaan ole varmistamassa saavatko he riittävää ja tarvitsemaansa ohjausta. Toisaalta kysymyksiin vastatessa opot usein kehottavat ottamaan yhteyttä omaan opoon tai muuhun tahoon, joka voi huomioida kokonaisvaltaisemmin kysyjän tilanteen.
Kokonaisuudessaan palvelu voi toimia ensimmäisenä askeleena, jotta saa neuvon, mistä voi selvitellä tarkemmin asioita, mikäli kysymykseen ei pystytä suoraan vastaamaan.