Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa
Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteiden ja psykologian osasto
Ohjauksen koulutus Pro gradu -tutkielma Kasvatustiede
Joulukuu 2014 Karoliina Kolu
Ohjaaja: Helena Kasurinen
Tiedekunta - Faculty
Filosofinen tiedekunta
Laitos - Department
Kasvatustieteiden ja psykologian osasto
Tekijä - Author
Kolu Karoliina Rebekka
Työn nimi
Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa
Title
The need for counselling in the ‘ask a career counsellor’ service
Oppiaine - Subject
Kasvatustiede
Työn laji/ Ohjaaja - Level/Instructor
Pro gradu -tutkielma / Kasurinen Helena
Aika - Month and year
12/2014
Sivumäärä - Number of pages
81 s + 3 liites.
Tiivistelmä - Abstract
Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitettiin minkälaiseen ohjaustarpeeseen kunkoululoppuu.fi -sivuston kysy opolta -palvelu vastaa. Palvelu on suunnattu ensisijaisesti peruskoululaisille ja lukiolaisille ja sitä tuottaa ja ylläpitää Taloudellinen tiedotustoimisto (TAT). Tämän lisäksi selvitettiin millaisena opot näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa.
Tutkimuksen teoriatausta muodostuu ohjaustarpeen määrittelystä, urasuunnittelutaidoista ja ohjauksesta verkossa.
Menetelmät. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella eri tavalla:
Ensinnäkin aineisto koostui kysy opolta -palvelun 1355 kysymyksestä ja vastauksesta aikaväliltä 13.2.2011-21.3.2014. Toiseksi palvelun neljälle opolle lähetettiin kevään 2014 aikana kyselylomake koskien ohjausta palvelussa. Tämän lisäksi tutkimuksen taustatietoja kartoitettiin haastattelun avulla ja tämä toteutettiin Taloudellisessa tiedotustoimistossa.
Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen, jolloin tutkittavasta ilmiöstä saatiin tiivistetyssä muodossa mahdollisimman monipuolinen kuvaus.
Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että kysy opolta -palvelua käyttivät peruskoululaisten ja lukiolaisten lisäksi kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat, ammatillisessa ja korkeakoulussa opiskelevat, ammattiin valmistuneet sekä työelämässä olevat henkilöt. Kysymyksien keskeisiksi teemoiksi muodostuivat aiheet, jotka liittyivät koulutukseen hakeutumiseen, opiskeluun, ammatinvalintaan, työntekoon, TET:tiin sekä henkiseen hyvinvointiin. Vastauksista tiedon lisäksi välittyivät aito kiinnostus kysyjien tilannetta kohtaan sekä asioiden tarkastelu laajasta näkökulmasta. Kysymyksiin vastaavat opot kuvailivat ohjausta palvelussa muun muassa palkitsevana, haastavana ja vastuullisena.
Avainsanat
ohjaustarve, ohjaus verkossa, urasuunnittelutaidot
Keywords
An individuals’ need for counselling, Net-based guidance and counselling, Career management skills
Muita tietoja
Tiedekunta - Faculty
Philosophical Faculty
Laitos - Department
School of Educational Sciences and Psychology
Tekijä - Author
Kolu Karoliina Rebekka
Työn nimi -
Ohjaustarve Kysy opolta -palvelussa
Title
The need for counselling in the ‘ask a career counsellor’ service
Oppiaine - Subject
Education
Työn laji/ Ohjaaja - Level/Instructor
Master’s Thesis / Helena Kasurinen
Aika - Month and year
12/2014
Sivumäärä - Number of pages
81 pp. + 3 appendices
Tiivistelmä - Abstract
Objectives. In this study it was investigated what kind of need for counseling the “ask a career counselor” service of the kunkoululoppuu.fi website meets. The service is primarily aimed at students in the comprehensive school and high school and it is produced and maintained by Economic Information Office. Furthermore, it was examined how career counselors regard the counseling in the “ask a career counselor” service. The theoretical foundation of this study constitutes of the definition of an individual’s need for counseling, career management skills and net-based guidance and counseling.
Methods. The data for this qualitative study was collected in three different means: Firstly, the material consisted of the 1355 questions and answers of the “ask a career counselor”
service between 13.2.2011-21.3.2014. Secondly, the four career counselors of the service were sent a survey in spring 2014 that dealt with the counseling within the service. In addition to this, background information for the study was gathered via an interview that was conducted in the Economic Information Office. The data was analyzed by using content analysis that yields the most versatile description possible in a compact form of the phenomenon being researched.
Results and Conclusions. The results show that the “ask a career counselor” service was used by students in the comprehensive school and high school as well as those outside of education and workforce, students in vocational schools and universities, graduates and people in the working life. The questions revolved around topics that were connected to applying to education, studying, vocational selection, working and mental welfare. The responses conveyed a sense of genuine interest in the given situations and a comprehensive outlook at the issues discussed on top of giving information. The career counselors who answer the questions described the counseling within the service as rewarding, challenging and responsible.
Avainsanat -
ohjaustarve, ohjaus verkossa, urasuunnittelutaidot
Keywords
An individuals’ need for counselling, Net-based guidance and counselling, Career management skills
Muita tietoja - Additional information
Sisällys
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ... 4
2.1 TAT ohjauksen verkostoissa ... 4
2.2 Ohjaustarve ... 6
2.2.1Kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava ohjaus ... 6
2.2.2Ohjausta oppilaitosten ulkopuolella ... 9
2.2.3Ohjaustarpeen ilmeneminen ... 11
2.3 Urasuunnittelutaidot ... 14
2.4 Ohjaus verkossa ... 19
3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 25
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 26
4.1 Aineiston keruu ... 26
4.1.1Kysymyspalsta ... 27
4.1.2Haastattelu ... 29
4.1.3Kyselylomake ... 29
4.2 Aineiston analyysi ... 30
4.2.1Kysymyspalsta ... 31
4.2.2Haastattelu ... 32
4.2.3Kyselylomake ... 32
4.3 Tutkimuksen luotettavuus ... 33
5 KYSY OPOLTA -PALVELUN ANALYYSI ... 37
5.1 Kuka kyselee ... 37
5.2 Peruskoululaiset ... 39
5.3 Lukiolaiset ... 44
5.4 Ammatillista koulutusta suorittavat ... 46
5.5 Siirtymät ... 48
5.6 Ilman luokitusta ... 52
5.7 Yhteenvetoa palvelun kysymyksistä ... 52
6 OPOJEN NÄKÖKULMA ... 55
6.1 Vastaukset palvelussa ... 55
6.2 Ohjaus kysy opolta -palvelussa ... 60
6.3 Hyvät puolet ... 63
6.4 Haasteet ... 64
6.5 Yhteenvetoa opojen vastauksista ... 65
7 YHTEENVETO ... 67
7.1 Tutkimuksen yhteenveto ... 67
7.2 Kehitettävää ... 70
8 POHDINTA ... 73
LÄHTEET ... 76 LIITTEET
TAULUKOT
Taulukko 1. Kysy opolta -palvelun kysymysten lähettäjien taustat………17
KUVIOT
Kuvio 1. Uraohjauksen teoreettinen viitekehys……….………27 Kuvio 2. Kuva kunkoululoppuu.fi -sivuston Kysy opolta -palvelun sivulta…….37
1 Johdanto
Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden tarpeen ja kysynnän kasvu on seurausta muun muassa työelämän muutoksista, koulutusrakenteiden monimuotoistumisesta ja opintojen yksilöllistymisestä. (Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus 2013, 2; Numminen ym. 2002, 12). Ohjauksen järjestäminen Suomessa on tällä hetkellä pääasiallisesti oppilaitosten ja työ- ja elinkeinohallinnon vastuulla. Lapset, nuoret ja aikuisopiskelijat saavat ohjausta oppilaitoksissa, työssäkäyvien ja työtä hakevien ohjauksesta vastaa puolestaan työ- ja elinkeinohallinto. (Kasurinen 2008, 133). Ohjausta hyödynnetään edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi kuntoutuksessa, syrjäytymistä ehkäisevissä hankkeissa ja erilaisissa organisaatioissa ja yrityksissä. (Onnismaa 2007, 7).
Yhteiskunnassamme on korostunut elinikäisen oppimisen merkitys ja sen edistäminen nähdään keskeisenä välineenä työllistyvyyden parantamisessa ja ylläpitämisessä, ammatillisen liikkuvuuden tukemisessa ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä. Jatkuvaa kouluttautumista on alettu pitää yhtenä keskeisenä tienä täysivaltaiseen aikuisuuteen. Tämän myötä siirtymät koulutuksen ja työelämän välillä ovat moninaistuneet ja lisääntyneet. Yksilöiltä vaaditaan jatkuvaa oppimista ja mukautumista sekä kykyä hallita omaa koulutus- ja ammattiuraa. Työelämässä tarvittavien taitojen ja osaamisen jatkuvan kehittämisen ja elinikäisen oppimisen edellytyksenä on, että myös työikäiselle väestölle on tarjolla neuvonta- ja ohjauspalveluja. (Onnismaa 2007, 70; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 9.)
Ohjausta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta, erilaisia auttamismalleja on laskettu olevan peräti yli neljäsataa. (Peavy 2000, 9). Ohjaus verkossa on yksi nykyaikainen tapa vastata kasvavaan ohjaustarpeeseen. Teknologian kehityksen myötä viime vuosina ohjauksen parissa on tunnustettu tarve ymmärtää ja laajentaa osaamista nykyaikaisen kehityksen mukaiseksi ja sen seurauksena muun muassa sosiaalisen median käyttö on yleistynyt ohjauksessa. (Kettunen, Vuorinen & Sampson 2014, 302). Asiantuntijat, jotka käyttävät verkkoa, eivät enää ajattele, että se korvaa heidät tai heidän
työpanoksensa vaan näkevät verkon arvokkaana työkaluna, joka auttaa heitä tekemään työnsä. On päästy yhteisymmärrykseen, että ohjauksessa asiantuntijoille, tiedolle sekä teknologialle on kaikille tärkeä oma paikkansa.
(Vuorinen, Sampson & Kettunen 2011.)
Verkko on nykyaikaisin paikka kerätä tietoa yhteen paikkaan ja se on ollut jo vuosien ajan ajantasaisin koulutus- ja ammattitiedon lähde. (Vuorinen 2006,7;
Pilli-Sihvola 2002, 34). Ohjaus on toki paljon muutakin kuin vain tiedon jakamista ja verkon ohjauspalvelut ovat monipuolistuneet viime vuosina.
Pääministeri Stubbin hallitusohjelmassa (2014, 5) nähdään digitalisoituminen Suomelle keskeisenä mahdollisuutena tuottavuuden lisäämiseksi ja se tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Konkreettinen esimerkki teknologian kehityksestä on tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto asteittain ylioppilaskirjoituksissa.
Lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan jo tällä hetkellä osittain etäopetusta hyödyntäen.
Ohjauspalveluja tuottavat koulujen, oppilaitosten ja työ- ja elinkeinohallinnon lisäksi muun muassa yritykset, työelämäjärjestöt sekä erilaiset hankkeet. Yksi ohjauspalveluja toteuttava taho on Taloudellinen tiedotustoimiston eli TAT.
TAT:in tavoitteena on auttaa yrityksiä saamaan ammattitaitoisia työntekijöitä ja edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä viestinnän keinoin. TAT tuottaa kunkoululoppuu.fi -sivustoa, josta löytyy kysy opolta -palvelu. Tuossa palvelussa kuka tahansa voi lähettää ohjaukseen liittyviä kysymyksiä.
Kysymyksiin vastaa viikon kuluessa pätevä opo.
Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata millaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa. Palvelu on suunnattu ensisijaisesti peruskoululaisille ja lukiolaisille, mutta palvelua käyttävät heidän lisäkseen koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat, ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistossa opiskelevat sekä työelämässä olevat henkilöt. Tutkimus antaa hyödyllistä tietoa ohjaustarpeen ilmenemisestä verkossa, erityisesti kysy opolta -palvelussa.
Tutkimuksessa paneudutaan siihen, kuka hakee apua kysy opolta -palvelusta, minkälaisiin tilanteisiin apua haetaan ja kuinka kysymyksiin vastataan. Toinen tutkimuskysymys tarkastelee sitä, millaisena kysymyksiin vastaavat opot
näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa. Kysymyksiin vastaa neljä työelämässä toimivaa opoa vuoroviikoin.
Tutkielman alussa esittelen tutkimuksen lähtökohdat. Taustoitan tutkimusta kertomalla TAT:in toiminnasta, määrittelemällä ohjaustarvetta, kuvailemalla urasuunnittelutaitoja sekä pohtimalla ohjausta verkossa. Kolmannessa luvussa kuvaan tutkimustehtävän ja tutkimuskysymykset. Neljäs luku muodostuu tutkimuksen toteutusta koskevista teemoista eli aineiston keruusta ja aineiston analyysistä. Viidennessä luvussa tarkastelen tutkimuksen tuloksia palveluun lähetettyjen kysymysten näkökulmasta. Kuudennessa luvussa tutkin opojen vastauksia palvelussa sekä esittelen heidän näkökulmaansa ohjauksesta kysy opolta -palvelussa. Tutkimustulosten yhteenveto löytyy seitsemännestä luvusta ja viimeinen luku muodostuu pohdinnasta.
Käytän sanaa Ohjaus verkossa viitatessani ohjaukseen Internetissä. Eri lähteissä saatetaan puhua myös ohjauksesta netissä tai verkko-ohjauksesta.
Tässä tutkimuksessa puhutaan ohjattavista, vaikka joissain kohdissa olisi voinut käyttää asiakas -sanaa. Koulumaailmassa puhutaan ohjattavista, mutta monissa ohjausympäristöissä törmää sanaan asiakas. Opo -sanalla viittaan sekä peruskoulussa että oppilaitoksissa toimiviin opinto-ohjaajiin.
2 Tutkimuksen lähtökohdat
Tässä luvussa kerron tutkimukseni lähtökohdista. Ensimmäiseksi avaan tutkimuksen kontekstia eli Taloudellisen tiedotustoimiston toimintaa ja kunkoululoppuu.fi -sivustoa. Kyseiseltä sivustolta löytyy kysy opolta -palvelu, joka oli pääasiallinen tutkimuksen kohteeni. Toisessa alaluvussa paneudun tarkemmin ohjaustarpeeseen ja ohjaustarpeen ilmenemiseen erityisesti nuorten elämässä. Kolmannessa alaluvussa pohdin urasuunnittelutaitoja ja niiden rakentumista. Viimeisessä alaluvussa esittelen ohjausta verkossa.
2.1 TAT ohjauksen verkostoissa
Suomessa ohjauksesta vastaavat pääosin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan toimijat sekä työ- ja elinkeinohallinto. Tämän lisäksi ohjausta järjestävät muun muassa työnantajat, työelämäjärjestöt sekä muut järjestöt ja yksityiset yritykset. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011:15, 11.) Yksi ohjauspalveluja tuottava taho on Taloudellinen tiedotustoimisto eli TAT. He kutsuvat itseään viestintätaloksi ja elinkeinoelämän nuorisoviestijäksi. Heidän tavoitteenaan on taata, että suomalaisilla yrityksillä on osaavat työntekijät ja samalla edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä viestinnän keinoin.
Toimintaa rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto sekä Teollisuuden ja Työantajain Keskusliiton - säätiö. Kyseisissä järjestöissä jäseninä on suomalaisia keskisuuria ja suuria yrityksiä. (TAT 2014a).
Tehtäväänsä TAT toteuttaa edistämällä koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä, tukemalla nuoria koulutus- ja uravalinnoissa sekä tutkimalla nuorten asenteita työstä, työelämästä ja yrittäjyydestä. Koulujen ja yritysten yhteistyön kautta koulutus- ja uravalintojaan miettivät nuoret pääsevät yrityksiin, joissa he kohtaavat eri alojen ammattilaisia, saavat kokemuksen työelämästä ja voivat tältä pohjalta perustaa koulutus- ja uravalintansa tietoon. Syksyllä 2014 TAT toteutti Suomen lukioissa #kunkoululoppu -kiertueen, jonka tavoitteena oli kannustaa ja innostaa lukiolaisia löytämään omat vahvuutensa. Nuoren
tehdessä itse omat valintansa, on tärkeää, että hänellä on valintojen tueksi omakohtaista kokemusta ja tietoa eri aloista ja mahdollisuuksista työelämässä.
Nuoren löytäessä ”oma juttunsa” myös yritykset saavat heidän alalleen parhaiten sopivat ja motivoituneet työntekijät. (Taloudellinen tiedotustoimisto 2014a; Tenhunen-Ruotsalainen 2014).
TAT tarjoaa kohdennettuja palveluja yrityksille, opettajille, nuorille, työnantajaliitoille, päättäjille ja medialle. Yritysten ja oppilaitosten yhteistyön lisäksi TAT tuottaa opettajille ja opoille materiaalia opetukseen, nuorille taas tarjotaan tietoa ja kokemuksia työelämästä. TAT:in pyrkimyksenä on tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun näkökulmia muun muassa nuorten työelämäodotuksista. Siinä auttavat muun muassa tutkimukset, joita he toteuttavat. TAT kouluttaa toimittajia talouteen liittyvissä kysymyksissä sekä auttaa työantajaliittoja vaikuttamaan digitaalisessa ympäristössä. Taloudellisen tiedotustoimiston toimintaa tarkastellessa tulee muistaa, että tietyt tahot rahoittavat kyseistä toimintaa. Tämä näkyy siinä, että esimerkiksi kunkoululoppuu.fi -sivustolta löytyvät videot ovat eri toimialojen tai oppilaitosten rahoittamia, joka tarkoittaa sitä, että (välttämättä) kaikki alat eivät ole tasapuolisesti edustettuina. (Taloudellinen tiedotustoimisto 2014a.)
TAT tuottaa ja ylläpitää kunkoululoppuu.fi -verkkosivustoa. Sivustolta löytyy tietoutta muun muassa työelämään tutustumisesta (TET), kesätöistä ja työelämän eri toimialoista. Useisiin toimialoihin ja erilaisiin opiskelumahdollisuuksiin voi tutustua muun muassa videoiden avulla. Sivustolla voi myös tehdä duunikone -testin, jonka perusteella vastaaja saa omalle persoonalle sopivia ammattiehdotuksia. Kesätöihin liittyen, erityisesti kesätöiden hakuun, nuorille on tarjolla paljon vinkkejä. Tässä tutkimuksessa perehdyn tarkemmin sivustolta löytyvään kysy opolta -palveluun. Palvelussa voi vapaasti kysyä muun muassa ammatteihin, opiskeluun, kesätöihin, työelämään ja TET:tiin liittyviä kysymyksiä. Kysymyksiin vastaa neljä pätevää opoa vuoro viikoin oman työnsä ohella.
2.2 Ohjaustarve
Esittelen tässä alaluvussa aluksi, millaista ohjausta toteutetaan kouluissa ja oppilaitoksissa. Tämän jälkeen esittelen lyhyesti muita ohjauksen ympäristöjä.
Viimeisessä alaluvassa avaan näkökulmaa, kuinka ohjaustarve ilmenee, ketkä kokevat tarvitsevansa ohjausta ja millaisissa tilanteissa hakeudutaan ohjaukseen.
2.2.1 Kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava ohjaus
Perusopetuslaissa (628/1998 11 §) ja lukiolaissa (629/1998 7 §) sanotaan, että oppilaalle/opiskelijalle tulee antaa ohjausta. Ammatillista koulutusta koskevassa laissa (630/1998012§) sanotaan, että tutkinto sisältää opinto-ohjausta. Ohjaus on siis lainsäännöllä määritelty oppilaan ja opiskelijan subjektiiviseksi oikeudeksi.
Nuorille suunnatut ohjauspalvelut ovat isolta osin koulujen ja oppilaitosten varassa. Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2003 & 2004) on määritelty oppilaan- ja opinto-ohjauksesta. Peruskouluissa oppilaanohjausta on 2 vuosiviikkotuntia ja lukiossa oppilaanohjausta on tällä hetkellä jokaiselle yksi pakollinen kurssi. Uudessa opetussuunnitelmassa, joka otetaan käyttöön 2016, jokaisen lukiolaisen tulee suorittaa kaksi kurssia oppilaanohjausta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014a). Ammatillisella puolella tutkinnon tulee sisältä ohjausta 1,5 opintoviikkoa (Opetushallitus 2014).
Ammatillisella puolella ohjaus toteutetaan usein muiden opintojen ohessa ja lukioissakin kurssin suorittamisessa on kirjavia käytänteitä oppilaitoskohtaisesti.
On mahdollista ja todennäköistä, että ohjausta ei ole saatavilla edes opetussuunnitelman määräämää vähimmäismäärää. Vaikka ohjausta saisi, niin resurssit kouluissa ja oppilaitoksissa ovat rajalliset ja ohjaus ei välttämättä tavoita kaikkia. Erilaiset ohjauspalvelut koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella voivat omalta osaltaan täydentää sitä ohjaustarpeeseen vastaamista, joka jää koulutuksen parissa täyttämättä.
Ohjauksen tavoitteista kouluissa ja oppilaitoksissa on määritelty opetussuunnitelman perusteissa. Oppilaanohjauksen tehtävästä peruskouluissa määritellään, että sen tehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja kehitystä niin, että oppilas on kykenevä edistämään opiskeluvalmiuksiaan, sosiaalista kypsymistä sekä kehittämään elämänsuunnittelun kannalta merkityksellisiä tietoja ja taitoja.
Ohjauksen tuella oppilaan tulisi pystyä tekemään omiin kykyihinsä ja kiinnostuksiinsa perustuvia opiskelua, koulutusta, arkielämää ja elämänuraa koskevia ratkaisuja. (Opetushallitus 2004, 258.)
Uusi opetussuunnitelma astuu voimaan vuonna 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (2014) on huomioitu aikaisempaa laajemmin perusopetuksen jälkeinen elämä. Asiakirjassa todetaan muun muassa, että vuosiluokkien 7-9 erityisenä tehtävänä on ohjata ja tukea oppilaita sekä kannustaa kaikkia oppilaita opintojen jatkamiseen.
”Erityistä huolta pidetään siitä, että jokainen oppilas saisi mahdollisimman hyvät edellytykset perusopetuksen jälkeisille opinnoille ja osaisi pohtia ratkaisujaan realistisesti ja tietoon perustuen.”
Perusopetuksen päättämistä ja seuraavaan vaiheeseen siirtymistä esitellään ja pohditaan monipuolisesti ja esille nostetaan myös oppilaan näkökulma.
”Siirtymä edellyttää suunnitelmallista ja monialaista yhteistyötä sekä vuorovaikutusta oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa.”
”Siirtyminen kohti uutta elämänvaihetta edellyttää nuorilta lisääntyvää elämänhallintaa, itsenäisyyttä ja vastuullisuutta.”
Koulun tehtävänä on tukea nuoria ja opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa nähdään oppilaiden tarve monipuoliselle ohjaukselle. On varattava aikaa keskusteluun oppilaiden kanssa heidän suunnitelmistaan ja auttaa heitä ymmärtämään jatko-opintojen asettamia vaatimuksia ja tekemään realistisia valintoja. (Opetushallitus 2014, 4-5, 208-212.)
Lukion opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2003, 188) sanotaan,
että opinto-ohjauksen tehtävänä on tukea opiskelijaa opinnoissa lukion aikana ja huolehtia siitä, että opiskelijalla on riittävästi sellaisia tietoja ja taitoja, joita hän tarvitsee siirtyessään jatko-opintoihin ja työelämään.
”Ohjaustoiminnan tulee muodostaa koko lukiokoulutuksen ajan kestävä jatkumo, jonka aikana opinto-ohjauksen kurssit tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden hankkia perustiedot ja taidot, joiden varassa heidän on mahdollista suunnitella jatko-opintoja ja pohtia ammatillista suuntautumista. Valinta- tai muissa ongelmatilanteissa sekä päätöksentekotaitojensa kehittämiseksi opiskelijoiden tulee saada henkilökohtaista tai pienryhmäohjausta.”
Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalla on myöskin oikeus saada opinto- ohjausta. Opinto-ohjaus on henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintojen ohjausta. Opinto-ohjauksen tavoitteena on, että opiskelija osaa toimia oppilaitosyhteisössään, suunnitella opintonsa ja sitoutua opiskeluun. Opiskelijan tulee osata hakea tukea mahdollisissa opiskeluun liittyvissä vaikeuksissa sekä työtä tai opiskelupaikkaa myös ulkomailta. Jokaiselle opiskelijalle on laadittava heidän valintojensa mukaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma.
Päättövaiheessa annettavan ohjauksen tehtävänä on varmistaa ammatillisen kasvun jatkuminen, antaa tietoa työmarkkinoista, työllisyystilanteesta ja erilaisista mahdollisuuksista työllistyä. Tämä edellyttää usein yhteistyötä muun muassa työvoimatoimiston, yritysten ja ammattijärjestöjen kanssa. Tietoa opiskelijat tarvitsevat myös jatko-opintoväylistä. (Opetushallitus 2014.)
Korkeakouluohjausta ei ole kovin yhtenäisesti tai laajasti määritelty.
Ohjauspalveluiden järjestämisestä päätetään yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa ja ohjausta koskevat suunnitelmat ovat osa korkeakoulujen laatujärjestelmää. Ohjausta on kehitetty korkeakouluissa muun muassa erilaisten hankkeiden avulla. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 15.) Yliopistolaissa (558/2009, 40§) sanotaan, että yliopiston tulee järjestää opintojen ohjaus siten, että tutkinnot on mahdollista suorittaa päätoimisesti opiskellen säädetyssä tavoitteellisessa suorittamisajassa. Laissa ammattikorkeakouluista (352/2003, 24 §) opettajien tehtävien kohdalla sanotaan, että opettajan tehtävänä on opetus- ja ohjaustyö ja niihin liittyvät tehtävät. Opiskelijoilla on siis oikeus ohjaukseen korkeakouluissakin ja
käytännössä useissa korkeakouluissa on opinto-ohjaaja tai uraohjaajia, mutta ohjauskäytänteet ovat vaihtelevia. Ohjausta halutessaan opiskelijalta vaaditaan usein oma-aloitteellisuutta, toisaalta sitä voi olettaa ja vaatiakin korkeakouluopiskelijalta.
Aikuisten ohjaus on lisääntynyt 2000-luvulla merkittävästi, mutta sen toteuttamismuodot ovat hajanaisia. (Onnismaa 2007, 69.) Yksi aikuisille suunnattu oppimis- ja ohjausympäristö on muille kuin oppivelvollisille järjestettävä perusopetus ja lukiokoulutus, joka koskettaa esimerkiksi maahanmuuttajia. Tätä varten on laadittu aikuisille perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Asiakirjassa määritellään, että opiskelijan tulee saada opinto-ohjausta opiskelun tueksi ja päätösten tekemiseen. Ohjauksen tehtävänä on edistää koulutuksellista, etnistä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa ja opiskelijoiden hyvinvointia sekä ehkäistä syrjäytymistä. (Opetushallitus 2004, 11). Käytännössä kuitenkin monet ohjausta tarvitsevat aikuiset ovat koulutuksen ulkopuolella.
Koulut ja oppilaitokset toteuttavat monipuolisesti ohjausta, mutta ohjaukselle on tarvetta näiden ulkopuolellakin. Millaisille ohjauspalveluille on sitten tarvetta koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella? Tämän lisäksi on aiheellista pohtia, että millaisille ohjauspalveluille on tarvetta kouluissa. Kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava ohjaus on monipuolista ja useat oppilaan- ja opinto-ohjaajat hyödyntävät työssään erilaisia ohjausmenetelmiä ja -resursseja. Tutkimuksen kohteena oleva Kunkoululoppuu.fi -sivusto on yksi väline, jota osa opoista hyödyntää työssään. Sivustolle tullaan toisinaan ensimmäistä kertaa opon tunnilla, mutta sen jälkeen oppilaat saattavat itsenäisesti palata käyttämään palvelua. (Tenhunen-Ruotsalainen 2014).
2.2.2 Ohjausta oppilaitosten ulkopuolella
Koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella ohjausta toteutetaan muun muassa etsivän nuorisotyön parissa. Etsivä nuorisotyö on kehitetty alle 29-vuotiaita nuoria varten, jotka ovat koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Tämän työmuodon tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä ja tarjota nuorille
mahdollisimman turvallinen sekä luottamuksellinen aikuiskontakti. Etsivä nuorisotyö etsii nuoren kanssa ratkaisuja nuoren pulmiin ja kysymyksiin ja auttaa nuorta saavuttamaan tarvitsemansa palvelut. Etsivää nuorisotyötä koskien on määrätty laissa (693/2010 7 §) siten, että opetuksen järjestäjän on luovutettava tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Myöskin koulutuksen järjestäjän on luovutettava tiedot alle 25-vuotiaasta nuoresta, joka keskeyttää opintonsa ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa. Laissa kuitenkin todetaan, että kunta tarvittaessa itse toteuttaa etsivää nuorisotyötä tai hankkii palvelun yhteisöltä. Siispä toteutus on kuntakohtaista ja isossakin kunnassa voi olla vain yksi etsivä nuorisotyöntekijä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt tukea etsivää nuorisotyötä tekevien palkkaamiseen, esimerkiksi vuonna 2012 valtio tuki 340 henkilöä 279 kunnassa.
Onnismaa (2007, 69) toteaa, että aikuisten ohjauksessa muun muassa neuvonta ja tiedotus ovat puutteellista. Vaikka aikuisten ohjaus on osa elinikäisen oppimisen politiikkaa, niin palveluita ei ole tarpeeksi ymmärretty ja kehitetty. Iso osa aikuisopiskelusta perustuu vähäiseen suunnitteluun ja tietämykseen. Koulutuksia esitteleviä verkkopalveluja on paljon, mutta ne eivät riitä yksinään, vaan tarvitaan ohjauksellista tukea ja henkilöitä, jotka ovat erikoistuneet aikuisohjaukseen. Opetushallituksen arviointien mukaan aikuisoppilaitoksissa opinto-ohjaus on järjestetty hajanaisesti. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 16).
Opetushallitus tuottaa ohjauspalveluja pääsääntöisesti tutkintotavoitteiseen koulutukseen hakeutumiseen liittyen. Opintopolku -palvelusta löytyy tietoa eri asteiden koulutuksista, ammateista ja palvelun kautta voi hakea koulutuksiin.
Opetushallituksen toteuttamat ohjauspalvelut muodostuvat siis lähinnä opintopolku.fi -palvelusta ja palveluun liittyvästä ohjauksesta. Kansainväliseen ohjauksen keskeinen toimija on CIMO, joka edistää suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä koulutuksen, työelämän, nuorison ja kulttuurin alueilla.
CIMO tarjoaa neuvontapalveluita, pitää yllä maailmalle.net -sivustoa sekä tuottaa erilaisia materiaaleja ja tukee ohjaajien osaamisen kehittämistä kansainvälisyyteen liittyen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 18.)
Työ- ja elinkeinohallinto tuottaa myös ohjauksellisia palveluja. Julkisten työvoimapalveluiden tehtävänä on lain mukaan pitää yllä ja edistää työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainoa työmarkkinoilla, turvata työvoiman saatavuus, torjua työttömyyttä ja järjestää työtä hakeville mahdollisuuksia tehdä työtä.
Laissa esitellään myös palvelutarpeen arviointia koskevaa ohjeistusta (29.12.2005/1216) sekä kuvataan ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalveluja (6 luku 11 §), koulutus- ja ammattitietopalvelua (12 §) sekä ammatillista kuntoutusta (13 §). TE-toimiston palvelut ja asiakasryhmät voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: ensinnäkin palveluihin, jotka suuntavat suoraan työmarkkinoille, toiseksi osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaaviin palveluihin ja kolmanneksi työmarkkinoilla kuntoutuviin palveluihin.
(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 18-20.) TE-hallinnon ylläpitämältä te- palvelut.fi -sivustolta löytyy tietoa työpaikoista, koulutuksista sekä työnhakuun liittyviä ohjeita.
Edellä mainittujen lisäksi erilaiset järjestöt, organisaatiot ja yritykset tarjoavat ohjauspalveluja. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi sosiaalitoimi, puolustusvoimat, seurakunnat, vapaasivistystyö, työelämäjärjestöt ja erilaiset hankkeet. Suomessa tuotetaan monipuolisia ohjauspalveluita, mutta silti kasvavaan ja monimuotoistuvaan ohjaustarpeeseen vastaamiseen edellyttää jatkuvaa ohjauksen kehittämistä ja monialaista verkostoitumista.
2.2.3 Ohjaustarpeen ilmeneminen
Myöhäismodernissa yhteiskunnassa työtehtävien edellyttämät koulutusvaatimukset kasvavat muun muassa teknologisen muutoksen vuoksi.
(Antikainen, Rinne ja Koski 2013, 159). Ohjaustarpeen kasvuun on vaikuttanut myös työmarkkinoiden epävarmuus, kasvavat erilaiset mahdollisuudet, joita esimerkiksi teknologian kehitys on tuonut mukanaan. (Pilli-Sihvola 2002, 35).
Pohdittaessa ohjaustarvetta keskeistä on, että ohjaus vastaisi tarvetta ja kysyntää. Yleisesti on todettu, että ohjauspalveluihin hakeutuvat ne opiskelijat, joiden valmiudet suunnitella ja tehdä päätöksiä opiskeluiden ja uran suhteen
ovat jo entuudestaan hyvät. Sen sijaan opiskelijat, joilla on valinnoissa vaikeuksia, käyttävät vähemmän ohjauspalveluja. Kuitenkin heidän ohjauksen tarpeensa on suurempi kuin ohjauspalveluihin hakeutuvilla. Lukiolaisista tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 71 % tytöistä ilmaisi tarvitsevansa lisäohjausta. Vastaava luku oli pojilla 47 %. Kuitenkaan ohjaustarvearvion tuloksissa ei löytynyt sukupuolien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Niinpä poikien joukossa yli puolella ongelmat olisivat jääneet piiloon, ellei niitä olisi selvitetty ohjaustarvearvion avulla. Ohjaukselle on siis tarvetta, osa kokee itse tarvitsevansa ohjausta ja vaikka yksilö kokisi, ettei hän tarvitse ohjausta, voi hän todella olla jopa enemmän ohjauksen tarpeessa kuin toinen ohjaukseen hakeutuva henkilö. (Lerkkanen 2011, 46 ja 49.)
Lerkkanen (2011, 46-62) esittelee ohjaustarvetta tarkemmin tutkimuksen kautta, joka on toteutettu kolmessa eri lukiossa. Useat hänen esille tuomansa seikat ovat sovellettavissa yleisesti ohjauksen muillekin kentille. Tutkimuksessa ryhmiteltiin lukiolaisten ohjaustarpeet kahdessa eri ulottuvuudessa:
päätöksenteon vaikeudessa ja sitoutumisen vaikeudessa.
Tuloksissa 22 % opiskelijoista sai matalan arvon molemmilla ulottuvuuksilla.
Tästä tehty johtopäätös on, että kyseisen ryhmän ohjaustarpeisiin voidaan vastata omaehtoisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen avulla. Niitä ovat esimerkiksi verkkopalvelut, esitteet ja oppikirjat. Opiskelijat, jotka ovat enemmän itseohjautuvia hyötyvät verkkopalveluista eniten. Toinen ryhmä koostui puolestaan opiskelijoista, joilla oli matala pistearvo päätöksenteon vaikeudessa, mutta jonkin verran sitoutumisen ongelmia. Näitä opiskelijoita oli 39 % tutkimuksen kohdejoukosta. Heille toimivimmaksi ohjauspalvelumuodoksi nähtiin tuetut tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut. Tuettu ohjaus sisältää esimerkiksi lyhytkestoisen henkilökohtaisen ohjauksen ja tämän lisäksi ryhmänohjaajan sekä opiskelijatuutoreiden tarjoaman ohjauksen. (Lerkkanen 2011, 47-48.)
Kolmas ryhmä koostui opiskelijoista, joilla oli kohtuullisen matalat päätöksenteon vaikeuden pistemäärät, mutta korkeat pistemäärät sitoutumisen vaikeuksissa. Näitä opiskelijoita oli 13 % kohdejoukosta. Koska heillä oli
valinnassaan suuria vaikeuksia, niin heille parhaimpana ohjausmuotona pidettiin oppilaitoksen ulkopuolella tarjottavia asiantuntijapalveluita. Niitä ovat esimerkiksi TE-toimistojen ammatinvalintapsykologien sekä opintopsykologien tarjoamat palvelut. Neljäs ryhmä muodostui opiskelijoista, joilla oli korkeat pistemäärät erityisesti päätöksenteon vaikeudessa. Näiden opiskelijoiden päätöksentekoprosessin käynnistyminen tarvitsee tuekseen pitkäkestoisempaa opinto-ohjaajan henkilökohtaista ohjausta. Heidän päätöksenteon vaikeutensa on käsiteltävä ensin, ennen kuin ryhdytään selvittämään sitoutumisen ongelmia.
Näitä opiskelijoita oli 26 %. (Lerkkanen 2011, 48.)
Muuttuvassa yhteiskunnassa on tarvetta monipuolisille ohjauspalveluille.
Verkon ohjauspalvelut ovat kaikkien saatavilla, joista siis Lerkkasen (2011, 47) mukaan hyötyvät eniten itseohjautuvat opiskelijat. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteivätkö muutkin hyötyisivät palveluista verkossa. Samalla on kuitenkin muistettava, että verkon ohjauspalvelut eivät tavoita kaikkia ja kaikki eivät kykene käyttämään niitä.
Opiskelijan tavasta kysyä ja vastata kysymyksiin voi päätellä hänen valmiuksiaan selvittää itsenäisesti ja omaehtoisesti vastauksia kysymyksiinsä.
Kysymyksen tai vastauksen olleessa tarkka ja jäsentynyt, opiskelijalla todennäköisesti on valmiudet itsenäiseen tiedonhankintaan, ainakin opastuksen jälkeen. Opiskelijan kysyessä esimerkiksi jonkun koulutusohjelman valintakoetehtävästä, hän osoittaa sanomisellaan, että tietää minne haluaisi hakea, hän on ottanut selvää, että kyseiseen koulutusohjelmaan on valintakokeet ja hän haluaa perehtyä asiaan. Jos puolestaan opiskelijan kysymys on jäsentymätön, se kertoo siitä, että opiskelija tarvitsee enemmän tukea. Tällainen kysymys voisi olla, että opiskelija sanoo, että hän haluaa selvittää jatkokoulutusmahdollisuuksiaan. Tällöin ohjaajan tulee tehdä tarkentavia kysymyksiä. (Lerkkanen 2011, 48.)
Lerkkasen tutkimus koski lukiolaisia, mutta tutkimuksen periaatteista voi poimia ajatuksia koskien muidenkin ryhmien ohjausta. Peruskoululaisista todennäköisesti vielä suurempi joukko tarvitsee tukea päätöksentekoon, eikä sitoutuminenkaan välttämättä ole huipussaan. Vuonna 2010 koulutuksen ja työn
ulkopuolella olevia eli syrjäytyneitä 15-29-vuotiaita nuori oli 51 300, heistä 32 500, ei ollut ilmoittautunut edes työttömäksi työnhakijaksi. Nuorisotakuulla on pyritty ratkaisemaan ongelmaa, mutta siitä huolimatta nuorten työttömyys on kolminkertainen koko työvoimaan verrattuna. (Myrskylä 2012, 1; Antikainen ym.
2013, 357.) Jos nuori ei ole edes ilmoittautunut työttömäksi, hänen valmiutensa omaehtoisten ohjauspalveluiden käyttöön tuskin ovat kovin hyvät. Ammatillista koulutusta käyvillä aikuisilla, jotka opiskelevat korkeakoulussa tai ovat jo työelämässä, on heilläkin toisinaan tarvetta erilaisille ohjauspalveluille.
Tilanteesta riippuen valmiudet käyttää erilaisia ohjauspalveluja vaihtelevat.
Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että ohjaukselle on tarvetta kaikenikäisten keskuudessa ja erilaiset yksilöt tarvitsevat henkilökohtaisiin tilanteisiin, tarpeisiin ja kykyihinsä nähden kohdistettua ohjausta. Tämän tutkimuksen tuloksissa tarkastellaan tarkemmin, minkälaista ohjausta, erityisesti minkälaiset teemat askarruttavat eri elämäntilanteissa olevia. Kouluissa, oppilaitoksissa ja TE- hallinnossa tehdään korvaamatonta perustyötä ohjauksen parissa. Näiden lisäksi muun muassa erilaiset järjestöt, organisaatiot, projektit ja palvelut tuottavat monipuolisesti erilaisia ohjauspalveluja.
2.3 Urasuunnittelutaidot
Ihmisen ammatilla ja työuralla on ratkaiseva merkitys moneen asiaan hänen koko elämänsä rakentamisessa. Ammattimme vaikuttaa niin isoihin kuin pieniin asioihin arjessamme. (Johnson ja Mortimer 2002, 37.) Urasuunnittelutaidot ovat nousseet aikaisempaa keskeisempään rooliin myöhäismodernissa maailmassa.
Useissa maissa kaiken ikäisille muuntautumiskykyisestä urasta on tullut yhä enemmän itsestäänselvyys. Viime vuosina on toteutettu Euroopan laajuisesti elinikäisen ohjauksen ohjelmia, joiden tarkoituksena on ollut kehittää läpi elämän kestävää uraohjausta. (Sultana 2011, 1-2.)
Normaalina urana on aikaisemmin pidetty hierarkkista, ennakoitavaa ja lineaarisesti etenevää uraa, ottamatta huomioon sitä, kuinka yleinen tällainen uran kulku on ollut. Ennakoimattomuuden lisäännyttyä uusi lähestymistapa korostaa uraa yksilöllisenä tarinana. Toisaalta joissain lähtökohdissa työtä ja
oppimista tarkastellaan elämän kokonaisuudessa, taito itseohjautuvuuteen ja toimijuuteen eivät synny tyhjiössä vaan sosiaalisissa suhteissa. Työmarkkinoilla urasuunnittelutaitojen tärkeys näkyy siinä, että lyhyet ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet, työsuhteet ovat voimassa ”kunnes toisin ilmoitetaan”. Enää ei ole mahdollista suunnitella työuraa 30 vuodeksi eteenpäin vaan on varauduttava työuran aikana työskentelemään ainakin 10 eri työpaikassa tai vähintäänkin eri työtehtävässä. Työntekijöiltä saatetaan vaatia samaan aikaan laaja-alaisuutta, joustavuutta ja pitkälle menevää erikoistumista.
Tällaisten ja monien muiden haasteiden edessä urasuunnittelutaitojen hallinta on välttämätöntä jo nuorillekin ihmisille. (Bauman 2002, 177; Onnismaa J. 2004, 275, 277; Savickas 2012, 13)
Pilli-Sihvolan (2002, 35) mukaan urasuunnittelun lähtökohtana on se, että omaa suuntautumista koskevat ratkaisut ovat yksilöllisiä ja että vastaukset on jokaisen löydettävä sisältään. Hän kuvaa, että urasuunnittelun ytimen muodostaa prosessi, jossa yksilö oppii uutta itsestään ja mahdollisuuksistaan työmarkkinoilla sekä osaa erilaisia keinoja hyödyntää näitä tietoja päätöksenteossaan. Olennainen osa urasuunnittelutaitoja on myös vaihtoehtojen luominen, tavoitteiden asettaminen ja toimintasuunnitelmien laatiminen. Tavoitteena urasuunnitteluohjauksessa voidaan pitää yksilön tukemista erilaisissa ongelmaratkaisu- ja päätöksentekotilanteissa ja tarjota välineitä omien urasuunnittelutaitojen kehittämiseen. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (2014, 210) näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan. Elinikäistä urasuunnittelua on kuvattu seuraavaan laisesti:
”Oppilaanohjauksessa käsitellään sisältöalueita, joiden avulla oppilas laajentaa itsetuntemustaan ja itsearviointitaitojaan, tulevaisuuden suunnittelu- ja päätöksentekotaitojaan sekä kehittää taitojaan ratkaista ongelmia tilanteissa, jossa valmista ratkaisua ei ole annettu.
Harjoitettavat taidot koskevat mm. urasuunnittelu- ja urahallintataitoja, motivaatiota sekä yleisiä elämässä tarvittavia taitoja.”
Keskeisinä asioina urasuunnittelussa pidetään myöskin ohjattavaa itseään ja hänen toimintaympäristöään koskevaa tietoa. Tarvitaan täsmällistä, riittävän yksityiskohtaista, todenmukaista ja ajantasaista tietoa, jotta pystytään tekemään
perusteltuja päätöksiä. Urasuunnitteluprosessin kannalta tarpeellista ja hyödyllistä tietoa ovat muun muassa erilaisia kouluttautumismahdollisuuksia, ammatteja, työtä, avoimia työpaikkoja, työmarkkinoita ja työnhakua koskeva tieto. (Pilli-Sihvola 2002, 35- 36.) Toisaalta korostetaan, että yksilön tulisi olla muun muassa joustava, sitoutunut, tunteellisesti älykäs ja elinikäinen oppija.
(Savickas 2012, 14). Yksilöt joutuvat ristiriitaisiin tilanteisiin pohtiessaan asioita sen suhteen, että mitä he tarvitsevat ja millaisia heidän oletetaan olevan. Joka tapauksessa urasuunnittelutaidot ja niiden opettelu muodostavat prosessin, jonka ytimessä on aktiivinen osallinen ohjattava eikä vain passiivinen toimenpiteiden kohde. (Amundson 2005, 16).
Aikaisemmin uran lähtökohtina nähtiin olevan yksilöllinen saavutus eikä henkilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutus. Perinteisessä urakäsityksessä epäonnistumiset ja onnistumiset johtuvat henkilökohtaisista ominaisuuksista, monesti ajateltiin uran olevan yhtä kuin palkkatyö, jonka mukaan määriteltiin ihmisen arvo. Uravalinnat nähtiin myöskin olevan erillinen sarake muusta elämästä. Oli myös mahdollista, että etniseen ryhmään, sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan tai muuhun vastaavaan linkittyivät vallan ja etuoikeuksien rakenteet eivät taanneet kaikille yhtä menestyksekästä uraa. Nykyaikana uran käsite on pirstaloitunut ja sen myötä tärkeäksi ovat muodostuneet urasuunnittelutaidot. Ihmisten elämänkulkua voidaan kuvata nykyisessä yhteiskunnassamme epälineaariseksi. Tämä näyttää niin ihmisten kuin yhteisöjen elämänkulun epäjatkuvuutena, muutostilanteina ja ennakoimattomuutena. Uusi uraideologia painottaa urakehityksen sattumanvaraisuutta ja hyppäyksellisyyttä lineaarisen kehityksen sijaan.
Sitoutuminen kotiin ja perheeseen tai vapaaehtoistyöhön on myös urakehitystä palkkatyön lisäksi. Uusi ura -käsitys muodostuu jatkuvasta itsensä kehittämisen prosessista. (Onnismaa 2004, 278-279.)
Uutta uraideologiaa kuvataan englanninkielisin termein career development ja career management. Career developmentilla tarkoitetaan yksilön kehityksen kokonaisnäkemystä, jossa painopiste on työn maailmaan perehtymisessä ja valmistautumisessa sekä siinä edistymisessä. Se on elämänmittainen itsensä kehittämisen prosessi, johon sisältyy eri roolien, olosuhteiden ja tapahtumien
integrointi. Career management puolestaan kuvaa tavoitteellista ja tietoista yksilön uraan liittyvää toimintaa eli urasuunnittelua. Onnistunut career management koostuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, asenteista ja strategioista, joita ovat muun muassa: sitoutuneisuus elinikäiseen oppimiseen, mikä perustuu realistiseen itsearviointiin, aktiivisuus uusien mahdollisuuksien suhteen, sopeutuvuutta, joustavuutta, sitkeyttä, optimismia, riskinottoa ja suunnitelmallisuutta. Career management -käsite liittyy yksilön henkilökohtaiseen kilpailukykyyn työmarkkinoilla, käsitteestä voi saada kuvan, että jokaisen tulisi myydä itseään ja osaamista tuotteena. (Amundson 2005, 15;
Onnismaa 2004, 280.) Tarkastellessa urasuunnittelutaitoja Eurooppalaisessa viitekehyksessä, sisältävät ne taidon kommunikoida omalla ja mielellään myös vieraalla kielellä, matemaattista ja teknologista osaamista, oppimaan oppimisen taitoja, ihmissuhdetaitoja, taitoja sovittaa yhteen työ- ja muu elämä sekä yrittäjyyshenkistä asennetta. (Sultana 2011, 6.)
Paloheimo (2009, 13) on koostanut uraohjauksen teoreettisesta viitekehyksestä kuvion, johon on koottu uraohjauksen oleelliset osa-alueet. Luonnollisesti eri ohjausympäristöissä voidaan painottaa ja muokata uraohjauksen osa-alueita kysynnän ja tarpeen mukaan.
Kuvio 1. Uraohjauksen teoreettinen viitekehys. (Paloheimo 2009, 13)
Uraohjauksen yksi osa on Ura- ja työllisyysneuvonta, jolla tarkoitetaan tiedonhakutaitoja urasuunnittelussa ja työllisyydessä. Itsetuntemus ja
voimavarat kuvaavat oman itsensä, omien heikkouksia ja vahvuuksien tunnistamista ja kehittämistä. Työelämä- ja koulutustietouteen kuuluu tietous työelämän vaatimuksista, eri ammateista ja aloista sekä koulutusväyliin ja koulutusmahdollisuuksiin tutustumista. Henkilökohtaiset ohjauskeskustelut ovat usein keskeisessä osassa uraohjausta.
Perinteisen uraohjauksen lopullinen päämäärä on työllistyminen ja sen vuoksi Työnhakutaidot ovat tärkeä osa-alue uraohjauksessa ja tämä sisältää osa- alueet minä-markkinointi, työnhakuasiakirjojen ja työhaastattelutaidot. Yrittäjyys on puolestaan yksi mahdollinen väylä työllistää itsensä. Vaikka ei itse työllistäisi itseään, jokaisen tulisi löytää oma sisäinen yrittäjyytensä.
Oppilaitos- ja yritysvierailut ovat oleellinen osa uraohjausta varsinkin nuorten ohjauksessa. Tämä on myös osa-alue, jolla TAT toimii aktiivisesti. TAT:in pyrkimyksenä on kehittää vaihtoehtoisia toimintamalleja, esimerkiksi videot ja etäyhteydet asiantuntijoihin oppitunneilta ovat nykyaikaisia keinoja tutustua yrityksiin tai johonkin yksittäiseen ammattiin tai koulutukseen. Viestintätaitojen merkitys korostuu yhä tärkeämpänä tämän päivän työelämässä. Yksilön viestintätaidot pitävät sisällään sekä kirjalliset että suulliset viestintätaidot.
Kuntoutustoiminta on yksi osa-alue urasuunnittelutaitoja. Nuorillakin ihmisillä on usein tarvetta erilaisille tukimuodoille, esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivälle yksilölle on tarpeellista miettiä hänen tilanteeseensa sopivaa parasta väylää työllistyä tai opiskella. Yhteiskunnassamme on erilaisia mahdollisuuksia työllistyä esimerkiksi palkkatuella tai opiskella joustavasti. Uraohjauksessa pyritään huomioimaan oppimisvaikeuksia ja vajaakuntoisuutta esimerkiksi psykologin ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten kartoitusten avulla.
Urasuunnittelutaidot ovat korvaamattomia tämän päivän yhteiskunnassamme.
Se näkyi myös tämän tutkimuksen kysymyksissä. Ihmiset pohtivat erilaisia (ammatillisia) valintoja ja niiden seurauksia. Ammatinvalinta ja urasuunnittelu eivät ole kertaluontoinen tapahtuma, mutta joillakin päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia muun muassa työuralla etenemisen mahdollisuuksiin. (Johnson ja Mortimer 2002, 67.) Tästä konkreettinen
esimerkki on tässäkin tutkimuksessa esille noussut yhteishaku, jossa suoraan peruskoulusta hakevat saavat enemmän pisteitä hakiessa ammatilliseen koulutukseen kuin esimerkiksi välivuotta viettäneet.
Urasuunnitteluprosessissa on tärkeää, että yksilön saatavilla on tarvittavasti tietoa, tukea ja ohjausta. Urasuunnittelu sisältää muun muassa omien kiinnostusten kohteiden, tavoitteiden ja arvojen miettimisen ja tämä voi olla ajankohtaista missä tahansa elämänvaiheessa. (Kurtelius 2002, 103.) Jokaisella on oma urapolkunsa, joka muotoutuu pala palalta elämän aikana.
Urasuunnittelutaitojen päämääränä voidaan pitää päähenkilöksi tulemista oman elämän projektissa. (Sultana 2011, 5).
2.4 Ohjaus verkossa
Ohjauspalveluille on kasvava tarve ja ohjausalan kaikkiin haasteisiin vastaaminen ei ole enää mahdollista pelkästään henkilökohtaisen ohjauksen työvaltaisilla menetelmillä. Ohjausta on syytä tarkastella kokonaisuutena ja on muistettava, että yksittäinen auttamis- tai ohjausmalli ei ole muita parempi.
Kysynnän kasvaessa on kehiteltävä jatkuvasti uusia ja sen ajantarpeisiin vastaavia tapoja ja menetelmiä toteuttaa ohjausta. Verkon käyttäminen ohjauksessa ei korvaa ohjaajia tai heidän työpanostaan. Verkko on arvokas työkalu, joka auttaa ohjaajia tekemään työnsä hyvin ja nykyaikaisesti. On päästy yhteisymmärrykseen, että ohjauksessa niin asiantuntijalle kuin tiedolle sekä teknologialle, kaikille on tärkeä oma paikkansa. (Okkeri 2002, 162; Peavy 2000; Vuorinen, Sampson & Kettunen 2011.)
Viimeaikaisin kehitys on, että sosiaalisen median käyttö on yleistynyt ohjauksessa. Tämä on seurausta siitä, että teknologian kehityksen myötä viime vuosina ohjauksen parissa on tunnustettu tarve ymmärtää ja laajentaa osaamista nykyaikaisen kehityksen mukaiseksi. (Kettunen, Sampson &
Vuorinen 2014, 302.) On todisteita siitä, että uusimman teknologia-aallon myötä erityisesti sosiaalisilla välineillä on huomattavia mahdollisuuksia ohjauksessa, mutta tämä vaatii, että niitä osataan käyttää. (Marton & Booth 1997, 111).
Verkon käyttö tietoisesti koko ohjausprosessin ajan edellyttää ohjaajalta sen tiedostamista mitä ohjaus on ja miten ohjaaja määrittelee itselleen ohjauksen tavoitteet ohjauksen eri osa-alueilla. (Vuorinen 2006, 7).
Raimo Vuorinen (2006, 5-7) tutki väitöskirjassaan ohjaajien käsityksiä internetin merkityksestä työvälineenä. Tutkimuksen jälkeen on tapahtunut paljon kehitystä verkko-ohjauksen parissa, mutta jo tuossa tutkimuksessa todetaan, että verkko on ajantasaisin koulutus- ja ammattitiedon lähde. Tutkimuksesta selvisi, että verkkoa käytettiin tietolähteenä jo tuolloin niin kuin painettuja koulutusoppaita aikaisemmin. Verkko tarjoaa useita mahdollisuuksia tukea ihmisiä heidän urasuunnitteluun liittyvissä oppimis- ja päätöksentekoprosesseissaan. Lähes kaikki urapäätöksenteossa tarvittava informaatio on saatavissa verkossa, mutta tieto voi olla toisinaan vaikeasti löydettävissä tai tiedon tarvitsijoiden tiedonhakutaidot eivät ole ajan tasalla. Verkkoa voidaan hyödyntää tiedon hakemisen lisäksi esimerkiksi tiedon levittämiseen itsestään ja osaamisestaan ja sen kautta voidaan myös lisätä tietoutta erilaisista ohjauspalveluiden olemassa olosta. (Pilli-Sihvola 2002, 34, 36, 349)
Erilaiset ohjauspalvelut verkossa ovat lisääntyneet ja isolta osalta monet ohjauspalvelut ovat siirtyneet osittain tai kokonaan verkkoon. Tästä viestii muun muassa vuonna 2009 valtiovarainministeriön käynnistämä ”Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma” (SADe-ohjelma), joka tuottaa muun muassa opiskelua ja siihen hakeutumista sekä oppimista ja urasuunnittelua tukevia sähköisiä palveluita elinikäisen oppimisen periaatteella. Kyseisen ohjelman toimintakausi kestää vuoden 2015 loppuun asti. Yksi konkreettinen palvelu, jota jokainen yhteishaussa hakeva käyttää on opintopolku.fi -sivusto, johon on pyritty kokoamaan tietoa tutkinnoista, koulutuksista ja ammateista.
(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014b.)
Vaikka tietoa ja ohjausta olisi saatavilla verkossa, niin aina tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa toisiaan. Nuorten tiedonhakutaidot ovat puutteellisia. Yle uutisoi (23.9.2014), että monilla nuorilla on vaikeuksia tietokoneiden käytössä.
Viihdekäyttö onnistuu, mutta tieto- ja viestintätekniikan käyttö työvälineenä ei onnistu yli kolmannekselta nuorista. Ongelma näkyy esimerkiksi yliopistoissa
niin, että nuorilla on vaikeuksia tekstinkäsittelyohjelmien, sähköpostin ja taulukko-ohjelmien kanssa. Pisa-tutkimuksista on selvinnyt, että nuorten luottamus tietoteknisiin taitoihin on laskenut koko 2000-luvun ajan. Nuoret (ja aikuisetkin) tarvitsevat siis tukea myös verkossa olevien koulutus- ja ammattitietopalvelujen käytön ohjaamisen. (Vuorinen 2006, 6).
Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003, 188.) sanotaan, että opiskelijaa tulee ohjata hankkimaan tietoa ja hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että opiskelija tuntee keskeiset jatkokoulutus- ja ammatinvalintaan liittyvät hakuoppaat ja muut tietolähteet sekä osaa käyttää tietoverkoissa olevaa informaatiota itsenäisesti jatko-opintoihin hakeutumisen tukena. Nykyinen opetussuunnitelma on jo yli 10 vuotta vanha ja nykyisin hakuoppaat ovat siirtyneet lähes kokonaan verkkoon. Tämä on yksi konkreettinen esimerkki, kuinka ohjaus on siirtymässä ja on osittain siirtynyt verkkoon. Toinen käytännön toimenpide teknologian kehityksestä on tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto asteittain ylioppilaskirjoituksissa. Näiden lisäksi tällä hetkellä lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan etäopetusta hyödyntäen.
Onnistunut verkon käyttö ohjauksessa ei ole pelkästään sitä, että on tekniset varustelut sekä taitoja käyttää välineitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista halua hyväksyä muutoksia ja kehittää toimintaa. (Marton & Booth, 1997, 111).
Verkkopalveluiden tulee soveltua itsenäiseen käyttöön ja palvelut tulee rakentaa käyttäjän eli asiakkaan näkökulma huomioiden. Asiantuntijoille voidaan rakentaa erikseen omat apuvälineet, mutta verkon käyttäjillä on usein rajalliset mahdollisuudet ja valmiudet arvioida ohjauspalveluita, joita heille tarjotaan.
(Pilli-Sihvola 2002, 34). Perus- ja toisen asteen oppilaitosten opojen sekä työvoimatoimistojen edustajien mielestä oppilaitosten sivustojen jäsentymätön suunnittelu ja niiden puutteelliset hakuominaisuudet rajoittavat merkittävästi verkon sujuvaa käyttöä ohjauksessa. Ongelma ei varmastikaan koske pelkästään oppilaitosten sivustoja. (Vuorinen 2006, 167.) Ylipäätänsä oikeiden sivustojen löytäminen omaan tilanteeseen sekä itselle olennaisen tiedon löytäminen ja soveltaminen vaativat monenlaisia taitoja. Ohjaus verkkosivustoilla on usein hyvin tietopainotteista, tosin uusimmat
ohjauspalvelut, jotka sisältävät enemmän vuorovaikutusta, pystyvät huomioimaan ohjattavan tilannetta yksilöllisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.
Ohjausta verkossa ei tapahdu pelkästään koulutuksen ja ohjauksen parissa.
Monenlaiset kohtaamis- ja ohjaustilanteet ovat siirtyneet tai tulevat siirtymään suurelta osin verkkoon. (Matikainen 2004, 126) Lähes kaikki yksilön tarvitsema tieto on saatavilla verkossa, eri asia on, löytääkö yksilö tarvitsemaansa tietoa ja, kuinka luotettavaa tieto on. (Pilli-Sihvola 2002, 35) Palvelut voivat olla niin vaikeita käyttää, ettei asiakas selviä niiden kanssa. Yle uutisoi (29.4.2014) 16- vuotiaasta nuoresta, jonka työttömäksi ilmoittautuminen kesti melkein kaksi kuukautta ilmoittautumisen hankaluuden vuoksi.
”Puhelimessa sai jonottaa pitkään ja hartaasti. Netti-ilmoittautumisessa oli hankaluutta, verkkoasiointiin tarvitaan nettipankin tunnukset tai sähköinen henkilökortti. Pankkiin piti varata aikaa, että sai tiliasiat kuntoon.”
Uutisessa kerrotaan, kuinka yhteistyö TE-toimiston kanssa ei ollut helppoa.
Nuoret ohjataan verkkoon, vaikka se ei ole usein paras ratkaisu. Ihmisiä ei ole mahdollista tavata, vaikka siihen olisi tarvetta. Henkilökohtaisella palvelulla on toisinaan valtava merkitys, varsinkin nuorten kanssa asioidessa. TE-toimisto ei ole ainoa paikka, jossa nuorten on vaikea asioida vaan useat muutkin palvelut ovat siirtyneet verkkoon.
Verkkoviestinnän mahdollistama anonyymius ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen puuttuminen voivat rohkaista myös sellaisia yksilöitä hakemaan apua, jotka muuten eivät tulisi esimerkiksi kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen. (Matikainen 2004, 126 ja Pilli-Sihvola 2002, 40). Nykyään on mahdollista verkonkin välityksellä olla vuorovaikutuksessa toisen osapuolen kanssa. Verkon hyviä puolia ovat ainakin siinä, että tieto on aina saatavilla ja toisinaan se on ajankäytöllisesti paras tapa hoitaa asioita. Maantieteelliset etäisyyksistä huolimatta verkko mahdollistaa yhteydenpidon ihmisiin, joita ei välttämättä olisi mahdollista nähdä kasvotusten. (Pilli-Sihvola 2002, 38-39.)
Verkon haasteena on se, että sinne voi kuka tahansa julkaista mitä tahansa ja tämä koskee myös ohjauspalveluja. Erilaiset testit ja kyselyt saattavat olla hyödyllisiä, mutta yksilön kyvyt arvioida tarjolla olevien palvelujen luotettavuutta ja sopivuutta omaan tilanteeseen ovat rajalliset. Sivustoilla harvemmin kerrotaan, mihin tarjottu palvelu perustuu ja mikä on sen tuottajan ammattitaito ja pätevyys. Tämän seurauksena riskinä voi olla se, että käyttäjä voi tehdä merkityksellisiä valintoja väärien tietojen tai luotettavuudelta kyseenalaisten menetelmien perusteella olettaen, että kaikki hänen saamansa tieto on oikeaa.
Yksilöiden tilanteet ja valmiudet hyödyntää verkosta saatavaa tietoa vaihtelevat.
Monesti henkilön tilanne on niin monimutkainen, että hänen olisi tarpeellista saada myös keskustella asioistaan asiantuntijan kanssa. (Pilli-Sihvola 2002, 37- 38).
Itsensä ilmaiseminen kirjallisesti voi olla vaikeaa niin asiakkaalle kuin ohjaajalle.
Ilmaisemisen lisäksi pelkona saattaa olla julkaisemisen pelko, kirjoitettu sana tuntuu paljon lopullisemmalta kuin puhuttu. Kirjoitetusta tekstistä puuttuu oheisviestintä, esimerkiksi äänensävyt ja eleet ja tämä saattaa johtaa väärinymmärryksiin helpommin. Etäohjaukselle verkossa voi olla epärealistisia odotuksia esimerkiksi siitä, että keskustelu syntyy itsestään. Verkko on väline, jonka kautta ohjaus saadaan sitä tarvitsevien ulottuville, se ei korvaa ohjaajan työtä. Järkevästi ja oikein käytettynä sillä voidaan tehostaa ohjauspalvelujen käyttöä ja vapauttaa inhimillisiä voimavaroja sinne, missä niitä tarvitaan eniten.
Tämän lisäksi ohjauspalvelut saadaan kaikkien ulottuville, esimerkiksi syrjässä asuville tai liikuntarajoitteisille. Palveluja on mahdollista käyttää itsenäisesti ja yksityisesti. Uraohjaustyössä verkossa on tietoisesti pyrittävä laadukkaiden palvelujen tuottamiseen sekä auttamaan asiakkaita löytämään nämä palvelut ja opettamaan heitä käyttämään niitä. (Pilli-Sihvolan 2002, 39-40,42.)
Hallitusohjelmia tarkastellessa huomaa, että suuntana on edesauttaa monenlaisten palveluiden siirtymistä kokonaan tai ainakin osittain verkkoon.
Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa (2011, 32-33) sanotaan, että tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä koulutuksessa vahvistetaan esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotolla asteittain ylioppilaskirjoituksissa.
Lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan etäopetusta hyödyntäen ja
tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa valmistellaan asteittain ylioppilaskirjoituksissa. Pääministeri Stubbin hallitusohjelmassa (2014, 5) nähdään digitalisoituminen Suomelle keskeisenä mahdollisuutena tuottavuuden lisäämiseksi ja se tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Opetuksen ja oppimisen digitaalista murrosta edistetään voimakkaasti muun muassa koulutuksen pilviväylän kehittämisen ja käyttöönoton avulla. Todennäköisesti ohjauksella verkossa tulee olemaan keskeisempi rooli tai ainakin verkon käyttö ohjauksen välineenä tulee vahvistumaan.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhtä verkon ohjauspalvelua, joka vastaa kasvavaan ohjaustarpeeseen. Kysy opolta -palvelu on onnistuttu rakentamaan käyttäjien näkökulma huomioiden. Sivustoa on helppo käyttää ja sieltä tai sen kautta on mahdollista löytää ratkaisuja monenlaisiin ohjauksellisiin teemoihin liittyen. Kysy opolta -palvelun kautta voi etsiä kysymyksiin anonyymisti vastauksia, vaikka toisinaan vuorovaikutuksen puute luo omat haasteensa ohjaukselle.
3 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää minkälaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa ja kuinka palvelussa kysymyksiin vastaavat opot kokevat ohjauksen siellä. Tutkimuksessa tarkastellaan kysymyksiä ja vastauksia, jotka löytyvät kysy opolta -palvelusta. Tässä tutkimuksessa perehdytään myös kysy opolta -palvelussa kysymyksiin vastaavien opojen kokemuksiin ohjauksesta ja heidän näkemykseensä ohjaustarpeesta. Tutkimuksen taustoittamiseksi selvitettiin Taloudellisen tiedotustoimiston intressejä tuottaa palvelua sekä heidän merkitystään ohjauksen kentällä.
Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat:
1. Minkälaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa?
2. Millaisena opot näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa?
Tutkimuksen päälähdeaineistona toimi kysy opolta -palvelu, jossa aineisto koostui 1355 kysymyksestä ja vastauksesta. Kysymyksiä ja vastauksia lukiessa tutkittiin, mitä kysymykset kertovat ohjaustarpeesta, ketkä lähettävät kysymyksiä ja millaisia teemoja kysymyksissä näkyi.
Toinen osa tutkimusaineistosta muodostui opoille lähetetystä kyselylomakkeesta liittyen ohjaukseen kysy opolta -palvelussa. Kyselylomake löytyy tutkimuksen lopusta liitteenä 2.
4 Tutkimuksen toteutus
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, joka eteni prosessimaisesti.
Laadullisessa tutkimukselle onkin tyypillistä, että tutkimuksen etenemisen vaiheet eivät ole välttämättä etukäteen jäsennettävissä selkeisiin eri vaiheisiin vaan esimerkiksi tutkimustehtävää tai aineiston keruuta koskevat ratkaisut usein muotoutuvat tutkimuksen edetessä. (Kiviniemi 2010, 70.) Tutkimuskysymykset muotoutuivat prosessin edetessä lopulliseen muotoonsa ja aineisto kerättiin useaa eri menetelmää hyödyntäen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tapaustutkimusta, jossa voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä tiedon keräämiseen. (Saarela-Kinnunen ja Eskola 2010, 190). Tutkimusmetodina on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa tieto kerättiin kyselypalstalta, kyselylomakkeella ja haastattelulla. Tapauksena tutkimuksessa toimii kunkoululoppuu.fi -sivuston kysy opolta -palvelu, joka löytyy osoitteesta http://kunkoululoppuu.fi/kysy-opolta/.
4.1 Aineiston keruu
Tutkimusaineisto kerättiin hyödyntäen menetelmätriangulaatiota, joka tarkoittaa sitä, että aineisto kerättiin käyttäen eri menetelmiä. (Eskola & Suoranta 1998, 69-70). Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella eri tavalla: Ensimmäinen ja laajin aineiston lähde oli kysy opolta -palveluun lähetetyt kysymykset ja vastaukset. Toiseksi laadittiin kyselylomake, joka lähetettiin palvelussa kysymyksiin vastaaville opoille. Kolmanneksi haastateltiin Taloudellisesta tiedotustoimistossa työskentelevää yhtä henkilöä. Kyselylomake ja haastattelurunko löytyvät liitteinä tutkimuksen lopusta. (Liiteet 1 ja 2).
4.1.1 Kysymyspalsta
Tutkimukseni alkoi kysy opolta -palvelun kysymyspalstan kartoittamisella.
Palvelun etusivulla on näkyvillä uusimmat kysymykset, hakusanalla voi etsiä jo kysytyistä kysymyksistä itseään kiinnostavia aiheita, klikata linkkiä, jonka kautta pääsee kysymään uuden kysymyksen tai selata aihealueittain kysyttyjä kysymyksiä. Palvelusta löytyy myös linkki kysymyksiin vastaavien opojen esittelyihin. Esittelyissä on kuvat jokaisesta oposta, kerrotaan, missä he työskentelevät ja jokainen opo esittelee hiukan itseään sekä koulutus- ja työhistoriaansa.
Kuvio 2. Kuva kunkoululoppuu.fi -sivuston Kysy opolta -palvelun sivulta. (Kuvan kaappaus on otettu 4.9.2014)
Kysy opolta -palveluun on tarkoitettu ensisijaisesti ammatinvalintaiässä oleville nuorille, mutta todellisuudessa palvelu palvelee huomattavasti laajempaa kohdejoukkoa. Kysymykset on jaettu sivuston puolesta kuuteen eri aihealueeseen: ammatit, kesätyö, opiskelu, TET, työelämä ja vapaa aihe.
Palvelussa ohjeistetaan, että jos lähetetty kysymys koskee samaa aihetta kuin jokin lähiaikoina julkaistu kysymys, saatetaan se jättää julkaisematta.
Käytännössä kuitenkin hyvinkin samanlaisiin kysymyksiin oli vastattu tai vastauksena saattoi olla linkki aikaisemman kysymyksen vastaukseen.
Kysymystä kysyttäessä kysyjän tulee kertoa tämän hetkinen koulutustaso ja maakunta, jossa asuu, jotta opot voivat vastata mahdollisimman hyvin juuri kysyjän tilanteeseen. Ohjeistuksessa kerrotaan, että kysymykset, jotka sisältävät kirosanoja, henkilökohtaisia loukkauksia tai muita hyvien tapojen vastaisia sanoja jätetään julkaisematta. (TAT, 2014b.)
Aluksi silmäilin palvelua ja selvitin, kuinka voisin saada helpoiten koko palvelun aineiston käyttööni. Ratkaisuna oli kopioida kaikki kysymykset ja vastaukset palvelusta. Tämä tapahtui maaliskuussa, jolloin kopioin kaikki kysymykset ja vastaukset aikaväliltä 13.2.2011 - 21.3.2014. Tuolloin kysymyksiä (ja vastauksia) oli yhteensä 1355. Kopioin kysymykset palvelussa olevien valmiiden aihealueiden mukaan ja sen jälkeen luin ne läpi. Ylivoimaisesti eniten kysymyksiä oli liittyen opiskeluun, (807 kysymystä) vähiten oli TET:tiä koskevia kysymyksiä (30 kappaletta). Ammatteihin liittyviä kysymyksiä oli 149 kpl, kesätöihin koskevia kysymyksiä 155 kpl ja työelämää koskevia kysymyksiä oli 61 kpl. Vapaa aihe otsikon alla oli 153 kysymystä. Lukiessani kysymyksiä ja vastauksia huomasin, että muutama kysymys ja vastaus kysymykseen olivat kahdessa eri osiossa, koska aihe linkittyi vahvasti molempiin.
Kaikki kysymykset ja vastaukset luin ensimmäisen kerran niitä kopioidessani, mutta todellisen työn tein, kun aloin teemoittelemaan vastauksia huhti- ja toukokuussa 2014. Ensimmäisen teemoittelun jälkeen pidin kolmen kuukauden tauon tutkimuksen tekemisestä ja elokuussa 2014 palattuani tutkimuksen pariin luin kysymykset ja vastaukset uudelleen läpi. Syksyn aikana jatkoin teemoittelua ja pyrin löytämään pääteemat aineistosta. Lopulta päädyin ensisijaisesti teemoittelemaan kysymykset eri kohderyhmien mukaan.
Kohderyhmien muodostamisen jälkeen poimin yhtenäiset teemat kunkin ryhmän sisältä.
