Ohjauspalveluille on kasvava tarve ja ohjausalan kaikkiin haasteisiin vastaaminen ei ole enää mahdollista pelkästään henkilökohtaisen ohjauksen työvaltaisilla menetelmillä. Ohjausta on syytä tarkastella kokonaisuutena ja on muistettava, että yksittäinen auttamis- tai ohjausmalli ei ole muita parempi.
Kysynnän kasvaessa on kehiteltävä jatkuvasti uusia ja sen ajantarpeisiin vastaavia tapoja ja menetelmiä toteuttaa ohjausta. Verkon käyttäminen ohjauksessa ei korvaa ohjaajia tai heidän työpanostaan. Verkko on arvokas työkalu, joka auttaa ohjaajia tekemään työnsä hyvin ja nykyaikaisesti. On päästy yhteisymmärrykseen, että ohjauksessa niin asiantuntijalle kuin tiedolle sekä teknologialle, kaikille on tärkeä oma paikkansa. (Okkeri 2002, 162; Peavy 2000; Vuorinen, Sampson & Kettunen 2011.)
Viimeaikaisin kehitys on, että sosiaalisen median käyttö on yleistynyt ohjauksessa. Tämä on seurausta siitä, että teknologian kehityksen myötä viime vuosina ohjauksen parissa on tunnustettu tarve ymmärtää ja laajentaa osaamista nykyaikaisen kehityksen mukaiseksi. (Kettunen, Sampson &
Vuorinen 2014, 302.) On todisteita siitä, että uusimman teknologia-aallon myötä erityisesti sosiaalisilla välineillä on huomattavia mahdollisuuksia ohjauksessa, mutta tämä vaatii, että niitä osataan käyttää. (Marton & Booth 1997, 111).
Verkon käyttö tietoisesti koko ohjausprosessin ajan edellyttää ohjaajalta sen tiedostamista mitä ohjaus on ja miten ohjaaja määrittelee itselleen ohjauksen tavoitteet ohjauksen eri osa-alueilla. (Vuorinen 2006, 7).
Raimo Vuorinen (2006, 5-7) tutki väitöskirjassaan ohjaajien käsityksiä internetin merkityksestä työvälineenä. Tutkimuksen jälkeen on tapahtunut paljon kehitystä verkko-ohjauksen parissa, mutta jo tuossa tutkimuksessa todetaan, että verkko on ajantasaisin koulutus- ja ammattitiedon lähde. Tutkimuksesta selvisi, että verkkoa käytettiin tietolähteenä jo tuolloin niin kuin painettuja koulutusoppaita aikaisemmin. Verkko tarjoaa useita mahdollisuuksia tukea ihmisiä heidän urasuunnitteluun liittyvissä oppimis- ja päätöksentekoprosesseissaan. Lähes kaikki urapäätöksenteossa tarvittava informaatio on saatavissa verkossa, mutta tieto voi olla toisinaan vaikeasti löydettävissä tai tiedon tarvitsijoiden tiedonhakutaidot eivät ole ajan tasalla. Verkkoa voidaan hyödyntää tiedon hakemisen lisäksi esimerkiksi tiedon levittämiseen itsestään ja osaamisestaan ja sen kautta voidaan myös lisätä tietoutta erilaisista ohjauspalveluiden olemassa olosta. (Pilli-Sihvola 2002, 34, 36, 349)
Erilaiset ohjauspalvelut verkossa ovat lisääntyneet ja isolta osalta monet ohjauspalvelut ovat siirtyneet osittain tai kokonaan verkkoon. Tästä viestii muun muassa vuonna 2009 valtiovarainministeriön käynnistämä ”Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma” (SADe-ohjelma), joka tuottaa muun muassa opiskelua ja siihen hakeutumista sekä oppimista ja urasuunnittelua tukevia sähköisiä palveluita elinikäisen oppimisen periaatteella. Kyseisen ohjelman toimintakausi kestää vuoden 2015 loppuun asti. Yksi konkreettinen palvelu, jota jokainen yhteishaussa hakeva käyttää on opintopolku.fi -sivusto, johon on pyritty kokoamaan tietoa tutkinnoista, koulutuksista ja ammateista.
(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014b.)
Vaikka tietoa ja ohjausta olisi saatavilla verkossa, niin aina tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa toisiaan. Nuorten tiedonhakutaidot ovat puutteellisia. Yle uutisoi (23.9.2014), että monilla nuorilla on vaikeuksia tietokoneiden käytössä.
Viihdekäyttö onnistuu, mutta tieto- ja viestintätekniikan käyttö työvälineenä ei onnistu yli kolmannekselta nuorista. Ongelma näkyy esimerkiksi yliopistoissa
niin, että nuorilla on vaikeuksia tekstinkäsittelyohjelmien, sähköpostin ja taulukko-ohjelmien kanssa. Pisa-tutkimuksista on selvinnyt, että nuorten luottamus tietoteknisiin taitoihin on laskenut koko 2000-luvun ajan. Nuoret (ja aikuisetkin) tarvitsevat siis tukea myös verkossa olevien koulutus- ja ammattitietopalvelujen käytön ohjaamisen. (Vuorinen 2006, 6).
Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003, 188.) sanotaan, että opiskelijaa tulee ohjata hankkimaan tietoa ja hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että opiskelija tuntee keskeiset jatkokoulutus- ja ammatinvalintaan liittyvät hakuoppaat ja muut tietolähteet sekä osaa käyttää tietoverkoissa olevaa informaatiota itsenäisesti jatko-opintoihin hakeutumisen tukena. Nykyinen opetussuunnitelma on jo yli 10 vuotta vanha ja nykyisin hakuoppaat ovat siirtyneet lähes kokonaan verkkoon. Tämä on yksi konkreettinen esimerkki, kuinka ohjaus on siirtymässä ja on osittain siirtynyt verkkoon. Toinen käytännön toimenpide teknologian kehityksestä on tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto asteittain ylioppilaskirjoituksissa. Näiden lisäksi tällä hetkellä lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan etäopetusta hyödyntäen.
Onnistunut verkon käyttö ohjauksessa ei ole pelkästään sitä, että on tekniset varustelut sekä taitoja käyttää välineitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista halua hyväksyä muutoksia ja kehittää toimintaa. (Marton & Booth, 1997, 111).
Verkkopalveluiden tulee soveltua itsenäiseen käyttöön ja palvelut tulee rakentaa käyttäjän eli asiakkaan näkökulma huomioiden. Asiantuntijoille voidaan rakentaa erikseen omat apuvälineet, mutta verkon käyttäjillä on usein rajalliset mahdollisuudet ja valmiudet arvioida ohjauspalveluita, joita heille tarjotaan.
(Pilli-Sihvola 2002, 34). Perus- ja toisen asteen oppilaitosten opojen sekä työvoimatoimistojen edustajien mielestä oppilaitosten sivustojen jäsentymätön suunnittelu ja niiden puutteelliset hakuominaisuudet rajoittavat merkittävästi verkon sujuvaa käyttöä ohjauksessa. Ongelma ei varmastikaan koske pelkästään oppilaitosten sivustoja. (Vuorinen 2006, 167.) Ylipäätänsä oikeiden sivustojen löytäminen omaan tilanteeseen sekä itselle olennaisen tiedon löytäminen ja soveltaminen vaativat monenlaisia taitoja. Ohjaus verkkosivustoilla on usein hyvin tietopainotteista, tosin uusimmat
ohjauspalvelut, jotka sisältävät enemmän vuorovaikutusta, pystyvät huomioimaan ohjattavan tilannetta yksilöllisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.
Ohjausta verkossa ei tapahdu pelkästään koulutuksen ja ohjauksen parissa.
Monenlaiset kohtaamis- ja ohjaustilanteet ovat siirtyneet tai tulevat siirtymään suurelta osin verkkoon. (Matikainen 2004, 126) Lähes kaikki yksilön tarvitsema tieto on saatavilla verkossa, eri asia on, löytääkö yksilö tarvitsemaansa tietoa ja, kuinka luotettavaa tieto on. (Pilli-Sihvola 2002, 35) Palvelut voivat olla niin vaikeita käyttää, ettei asiakas selviä niiden kanssa. Yle uutisoi (29.4.2014) 16-vuotiaasta nuoresta, jonka työttömäksi ilmoittautuminen kesti melkein kaksi kuukautta ilmoittautumisen hankaluuden vuoksi.
”Puhelimessa sai jonottaa pitkään ja hartaasti. Netti-ilmoittautumisessa oli hankaluutta, verkkoasiointiin tarvitaan nettipankin tunnukset tai sähköinen henkilökortti. Pankkiin piti varata aikaa, että sai tiliasiat kuntoon.”
Uutisessa kerrotaan, kuinka yhteistyö TE-toimiston kanssa ei ollut helppoa.
Nuoret ohjataan verkkoon, vaikka se ei ole usein paras ratkaisu. Ihmisiä ei ole mahdollista tavata, vaikka siihen olisi tarvetta. Henkilökohtaisella palvelulla on toisinaan valtava merkitys, varsinkin nuorten kanssa asioidessa. TE-toimisto ei ole ainoa paikka, jossa nuorten on vaikea asioida vaan useat muutkin palvelut ovat siirtyneet verkkoon.
Verkkoviestinnän mahdollistama anonyymius ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen puuttuminen voivat rohkaista myös sellaisia yksilöitä hakemaan apua, jotka muuten eivät tulisi esimerkiksi kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen. (Matikainen 2004, 126 ja Pilli-Sihvola 2002, 40). Nykyään on mahdollista verkonkin välityksellä olla vuorovaikutuksessa toisen osapuolen kanssa. Verkon hyviä puolia ovat ainakin siinä, että tieto on aina saatavilla ja toisinaan se on ajankäytöllisesti paras tapa hoitaa asioita. Maantieteelliset etäisyyksistä huolimatta verkko mahdollistaa yhteydenpidon ihmisiin, joita ei välttämättä olisi mahdollista nähdä kasvotusten. (Pilli-Sihvola 2002, 38-39.)
Verkon haasteena on se, että sinne voi kuka tahansa julkaista mitä tahansa ja tämä koskee myös ohjauspalveluja. Erilaiset testit ja kyselyt saattavat olla hyödyllisiä, mutta yksilön kyvyt arvioida tarjolla olevien palvelujen luotettavuutta ja sopivuutta omaan tilanteeseen ovat rajalliset. Sivustoilla harvemmin kerrotaan, mihin tarjottu palvelu perustuu ja mikä on sen tuottajan ammattitaito ja pätevyys. Tämän seurauksena riskinä voi olla se, että käyttäjä voi tehdä merkityksellisiä valintoja väärien tietojen tai luotettavuudelta kyseenalaisten menetelmien perusteella olettaen, että kaikki hänen saamansa tieto on oikeaa.
Yksilöiden tilanteet ja valmiudet hyödyntää verkosta saatavaa tietoa vaihtelevat.
Monesti henkilön tilanne on niin monimutkainen, että hänen olisi tarpeellista saada myös keskustella asioistaan asiantuntijan kanssa. (Pilli-Sihvola 2002, 37-38).
Itsensä ilmaiseminen kirjallisesti voi olla vaikeaa niin asiakkaalle kuin ohjaajalle.
Ilmaisemisen lisäksi pelkona saattaa olla julkaisemisen pelko, kirjoitettu sana tuntuu paljon lopullisemmalta kuin puhuttu. Kirjoitetusta tekstistä puuttuu oheisviestintä, esimerkiksi äänensävyt ja eleet ja tämä saattaa johtaa väärinymmärryksiin helpommin. Etäohjaukselle verkossa voi olla epärealistisia odotuksia esimerkiksi siitä, että keskustelu syntyy itsestään. Verkko on väline, jonka kautta ohjaus saadaan sitä tarvitsevien ulottuville, se ei korvaa ohjaajan työtä. Järkevästi ja oikein käytettynä sillä voidaan tehostaa ohjauspalvelujen käyttöä ja vapauttaa inhimillisiä voimavaroja sinne, missä niitä tarvitaan eniten.
Tämän lisäksi ohjauspalvelut saadaan kaikkien ulottuville, esimerkiksi syrjässä asuville tai liikuntarajoitteisille. Palveluja on mahdollista käyttää itsenäisesti ja yksityisesti. Uraohjaustyössä verkossa on tietoisesti pyrittävä laadukkaiden palvelujen tuottamiseen sekä auttamaan asiakkaita löytämään nämä palvelut ja opettamaan heitä käyttämään niitä. (Pilli-Sihvolan 2002, 39-40,42.)
Hallitusohjelmia tarkastellessa huomaa, että suuntana on edesauttaa monenlaisten palveluiden siirtymistä kokonaan tai ainakin osittain verkkoon.
Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa (2011, 32-33) sanotaan, että tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä koulutuksessa vahvistetaan esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotolla asteittain ylioppilaskirjoituksissa.
Lukiokoulutuksen alueellista saatavuutta turvataan etäopetusta hyödyntäen ja
tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa valmistellaan asteittain ylioppilaskirjoituksissa. Pääministeri Stubbin hallitusohjelmassa (2014, 5) nähdään digitalisoituminen Suomelle keskeisenä mahdollisuutena tuottavuuden lisäämiseksi ja se tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Opetuksen ja oppimisen digitaalista murrosta edistetään voimakkaasti muun muassa koulutuksen pilviväylän kehittämisen ja käyttöönoton avulla. Todennäköisesti ohjauksella verkossa tulee olemaan keskeisempi rooli tai ainakin verkon käyttö ohjauksen välineenä tulee vahvistumaan.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhtä verkon ohjauspalvelua, joka vastaa kasvavaan ohjaustarpeeseen. Kysy opolta -palvelu on onnistuttu rakentamaan käyttäjien näkökulma huomioiden. Sivustoa on helppo käyttää ja sieltä tai sen kautta on mahdollista löytää ratkaisuja monenlaisiin ohjauksellisiin teemoihin liittyen. Kysy opolta -palvelun kautta voi etsiä kysymyksiin anonyymisti vastauksia, vaikka toisinaan vuorovaikutuksen puute luo omat haasteensa ohjaukselle.
3 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää minkälaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa ja kuinka palvelussa kysymyksiin vastaavat opot kokevat ohjauksen siellä. Tutkimuksessa tarkastellaan kysymyksiä ja vastauksia, jotka löytyvät kysy opolta -palvelusta. Tässä tutkimuksessa perehdytään myös kysy opolta -palvelussa kysymyksiin vastaavien opojen kokemuksiin ohjauksesta ja heidän näkemykseensä ohjaustarpeesta. Tutkimuksen taustoittamiseksi selvitettiin Taloudellisen tiedotustoimiston intressejä tuottaa palvelua sekä heidän merkitystään ohjauksen kentällä.
Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat:
1. Minkälaiseen ohjaustarpeeseen kysy opolta -palvelu vastaa?
2. Millaisena opot näkevät ohjauksen kysy opolta -palvelussa?
Tutkimuksen päälähdeaineistona toimi kysy opolta -palvelu, jossa aineisto koostui 1355 kysymyksestä ja vastauksesta. Kysymyksiä ja vastauksia lukiessa tutkittiin, mitä kysymykset kertovat ohjaustarpeesta, ketkä lähettävät kysymyksiä ja millaisia teemoja kysymyksissä näkyi.
Toinen osa tutkimusaineistosta muodostui opoille lähetetystä kyselylomakkeesta liittyen ohjaukseen kysy opolta -palvelussa. Kyselylomake löytyy tutkimuksen lopusta liitteenä 2.
4 Tutkimuksen toteutus
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, joka eteni prosessimaisesti.
Laadullisessa tutkimukselle onkin tyypillistä, että tutkimuksen etenemisen vaiheet eivät ole välttämättä etukäteen jäsennettävissä selkeisiin eri vaiheisiin vaan esimerkiksi tutkimustehtävää tai aineiston keruuta koskevat ratkaisut usein muotoutuvat tutkimuksen edetessä. (Kiviniemi 2010, 70.) Tutkimuskysymykset muotoutuivat prosessin edetessä lopulliseen muotoonsa ja aineisto kerättiin useaa eri menetelmää hyödyntäen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tapaustutkimusta, jossa voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä tiedon keräämiseen. (Saarela-Kinnunen ja Eskola 2010, 190). Tutkimusmetodina on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa tieto kerättiin kyselypalstalta, kyselylomakkeella ja haastattelulla. Tapauksena tutkimuksessa toimii kunkoululoppuu.fi -sivuston kysy opolta -palvelu, joka löytyy osoitteesta http://kunkoululoppuu.fi/kysy-opolta/.