Ihmisen ammatilla ja työuralla on ratkaiseva merkitys moneen asiaan hänen koko elämänsä rakentamisessa. Ammattimme vaikuttaa niin isoihin kuin pieniin asioihin arjessamme. (Johnson ja Mortimer 2002, 37.) Urasuunnittelutaidot ovat nousseet aikaisempaa keskeisempään rooliin myöhäismodernissa maailmassa.
Useissa maissa kaiken ikäisille muuntautumiskykyisestä urasta on tullut yhä enemmän itsestäänselvyys. Viime vuosina on toteutettu Euroopan laajuisesti elinikäisen ohjauksen ohjelmia, joiden tarkoituksena on ollut kehittää läpi elämän kestävää uraohjausta. (Sultana 2011, 1-2.)
Normaalina urana on aikaisemmin pidetty hierarkkista, ennakoitavaa ja lineaarisesti etenevää uraa, ottamatta huomioon sitä, kuinka yleinen tällainen uran kulku on ollut. Ennakoimattomuuden lisäännyttyä uusi lähestymistapa korostaa uraa yksilöllisenä tarinana. Toisaalta joissain lähtökohdissa työtä ja
oppimista tarkastellaan elämän kokonaisuudessa, taito itseohjautuvuuteen ja toimijuuteen eivät synny tyhjiössä vaan sosiaalisissa suhteissa. Työmarkkinoilla urasuunnittelutaitojen tärkeys näkyy siinä, että lyhyet ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet, työsuhteet ovat voimassa ”kunnes toisin ilmoitetaan”. Enää ei ole mahdollista suunnitella työuraa 30 vuodeksi eteenpäin vaan on varauduttava työuran aikana työskentelemään ainakin 10 eri työpaikassa tai vähintäänkin eri työtehtävässä. Työntekijöiltä saatetaan vaatia samaan aikaan laaja-alaisuutta, joustavuutta ja pitkälle menevää erikoistumista.
Tällaisten ja monien muiden haasteiden edessä urasuunnittelutaitojen hallinta on välttämätöntä jo nuorillekin ihmisille. (Bauman 2002, 177; Onnismaa J. 2004, 275, 277; Savickas 2012, 13)
Pilli-Sihvolan (2002, 35) mukaan urasuunnittelun lähtökohtana on se, että omaa suuntautumista koskevat ratkaisut ovat yksilöllisiä ja että vastaukset on jokaisen löydettävä sisältään. Hän kuvaa, että urasuunnittelun ytimen muodostaa prosessi, jossa yksilö oppii uutta itsestään ja mahdollisuuksistaan työmarkkinoilla sekä osaa erilaisia keinoja hyödyntää näitä tietoja päätöksenteossaan. Olennainen osa urasuunnittelutaitoja on myös vaihtoehtojen luominen, tavoitteiden asettaminen ja toimintasuunnitelmien laatiminen. Tavoitteena urasuunnitteluohjauksessa voidaan pitää yksilön tukemista erilaisissa ongelmaratkaisu- ja päätöksentekotilanteissa ja tarjota välineitä omien urasuunnittelutaitojen kehittämiseen. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (2014, 210) näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan. Elinikäistä urasuunnittelua on kuvattu seuraavaan laisesti:
”Oppilaanohjauksessa käsitellään sisältöalueita, joiden avulla oppilas laajentaa itsetuntemustaan ja itsearviointitaitojaan, tulevaisuuden suunnittelu- ja päätöksentekotaitojaan sekä kehittää taitojaan ratkaista ongelmia tilanteissa, jossa valmista ratkaisua ei ole annettu.
Harjoitettavat taidot koskevat mm. urasuunnittelu- ja urahallintataitoja, motivaatiota sekä yleisiä elämässä tarvittavia taitoja.”
Keskeisinä asioina urasuunnittelussa pidetään myöskin ohjattavaa itseään ja hänen toimintaympäristöään koskevaa tietoa. Tarvitaan täsmällistä, riittävän yksityiskohtaista, todenmukaista ja ajantasaista tietoa, jotta pystytään tekemään
perusteltuja päätöksiä. Urasuunnitteluprosessin kannalta tarpeellista ja hyödyllistä tietoa ovat muun muassa erilaisia kouluttautumismahdollisuuksia, ammatteja, työtä, avoimia työpaikkoja, työmarkkinoita ja työnhakua koskeva tieto. (Pilli-Sihvola 2002, 35- 36.) Toisaalta korostetaan, että yksilön tulisi olla muun muassa joustava, sitoutunut, tunteellisesti älykäs ja elinikäinen oppija.
(Savickas 2012, 14). Yksilöt joutuvat ristiriitaisiin tilanteisiin pohtiessaan asioita sen suhteen, että mitä he tarvitsevat ja millaisia heidän oletetaan olevan. Joka tapauksessa urasuunnittelutaidot ja niiden opettelu muodostavat prosessin, jonka ytimessä on aktiivinen osallinen ohjattava eikä vain passiivinen toimenpiteiden kohde. (Amundson 2005, 16).
Aikaisemmin uran lähtökohtina nähtiin olevan yksilöllinen saavutus eikä henkilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutus. Perinteisessä urakäsityksessä epäonnistumiset ja onnistumiset johtuvat henkilökohtaisista ominaisuuksista, monesti ajateltiin uran olevan yhtä kuin palkkatyö, jonka mukaan määriteltiin ihmisen arvo. Uravalinnat nähtiin myöskin olevan erillinen sarake muusta elämästä. Oli myös mahdollista, että etniseen ryhmään, sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan tai muuhun vastaavaan linkittyivät vallan ja etuoikeuksien rakenteet eivät taanneet kaikille yhtä menestyksekästä uraa. Nykyaikana uran käsite on pirstaloitunut ja sen myötä tärkeäksi ovat muodostuneet urasuunnittelutaidot. Ihmisten elämänkulkua voidaan kuvata nykyisessä yhteiskunnassamme epälineaariseksi. Tämä näyttää niin ihmisten kuin yhteisöjen elämänkulun epäjatkuvuutena, muutostilanteina ja ennakoimattomuutena. Uusi uraideologia painottaa urakehityksen sattumanvaraisuutta ja hyppäyksellisyyttä lineaarisen kehityksen sijaan.
Sitoutuminen kotiin ja perheeseen tai vapaaehtoistyöhön on myös urakehitystä palkkatyön lisäksi. Uusi ura -käsitys muodostuu jatkuvasta itsensä kehittämisen prosessista. (Onnismaa 2004, 278-279.)
Uutta uraideologiaa kuvataan englanninkielisin termein career development ja career management. Career developmentilla tarkoitetaan yksilön kehityksen kokonaisnäkemystä, jossa painopiste on työn maailmaan perehtymisessä ja valmistautumisessa sekä siinä edistymisessä. Se on elämänmittainen itsensä kehittämisen prosessi, johon sisältyy eri roolien, olosuhteiden ja tapahtumien
integrointi. Career management puolestaan kuvaa tavoitteellista ja tietoista yksilön uraan liittyvää toimintaa eli urasuunnittelua. Onnistunut career management koostuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, asenteista ja strategioista, joita ovat muun muassa: sitoutuneisuus elinikäiseen oppimiseen, mikä perustuu realistiseen itsearviointiin, aktiivisuus uusien mahdollisuuksien suhteen, sopeutuvuutta, joustavuutta, sitkeyttä, optimismia, riskinottoa ja suunnitelmallisuutta. Career management -käsite liittyy yksilön henkilökohtaiseen kilpailukykyyn työmarkkinoilla, käsitteestä voi saada kuvan, että jokaisen tulisi myydä itseään ja osaamista tuotteena. (Amundson 2005, 15;
Onnismaa 2004, 280.) Tarkastellessa urasuunnittelutaitoja Eurooppalaisessa viitekehyksessä, sisältävät ne taidon kommunikoida omalla ja mielellään myös vieraalla kielellä, matemaattista ja teknologista osaamista, oppimaan oppimisen taitoja, ihmissuhdetaitoja, taitoja sovittaa yhteen työ- ja muu elämä sekä yrittäjyyshenkistä asennetta. (Sultana 2011, 6.)
Paloheimo (2009, 13) on koostanut uraohjauksen teoreettisesta viitekehyksestä kuvion, johon on koottu uraohjauksen oleelliset osa-alueet. Luonnollisesti eri ohjausympäristöissä voidaan painottaa ja muokata uraohjauksen osa-alueita kysynnän ja tarpeen mukaan.
Kuvio 1. Uraohjauksen teoreettinen viitekehys. (Paloheimo 2009, 13)
Uraohjauksen yksi osa on Ura- ja työllisyysneuvonta, jolla tarkoitetaan tiedonhakutaitoja urasuunnittelussa ja työllisyydessä. Itsetuntemus ja
voimavarat kuvaavat oman itsensä, omien heikkouksia ja vahvuuksien tunnistamista ja kehittämistä. Työelämä- ja koulutustietouteen kuuluu tietous työelämän vaatimuksista, eri ammateista ja aloista sekä koulutusväyliin ja koulutusmahdollisuuksiin tutustumista. Henkilökohtaiset ohjauskeskustelut ovat usein keskeisessä osassa uraohjausta.
Perinteisen uraohjauksen lopullinen päämäärä on työllistyminen ja sen vuoksi Työnhakutaidot ovat tärkeä alue uraohjauksessa ja tämä sisältää osa-alueet minä-markkinointi, työnhakuasiakirjojen ja työhaastattelutaidot. Yrittäjyys on puolestaan yksi mahdollinen väylä työllistää itsensä. Vaikka ei itse työllistäisi itseään, jokaisen tulisi löytää oma sisäinen yrittäjyytensä.
Oppilaitos- ja yritysvierailut ovat oleellinen osa uraohjausta varsinkin nuorten ohjauksessa. Tämä on myös osa-alue, jolla TAT toimii aktiivisesti. TAT:in pyrkimyksenä on kehittää vaihtoehtoisia toimintamalleja, esimerkiksi videot ja etäyhteydet asiantuntijoihin oppitunneilta ovat nykyaikaisia keinoja tutustua yrityksiin tai johonkin yksittäiseen ammattiin tai koulutukseen. Viestintätaitojen merkitys korostuu yhä tärkeämpänä tämän päivän työelämässä. Yksilön viestintätaidot pitävät sisällään sekä kirjalliset että suulliset viestintätaidot.
Kuntoutustoiminta on yksi osa-alue urasuunnittelutaitoja. Nuorillakin ihmisillä on usein tarvetta erilaisille tukimuodoille, esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivälle yksilölle on tarpeellista miettiä hänen tilanteeseensa sopivaa parasta väylää työllistyä tai opiskella. Yhteiskunnassamme on erilaisia mahdollisuuksia työllistyä esimerkiksi palkkatuella tai opiskella joustavasti. Uraohjauksessa pyritään huomioimaan oppimisvaikeuksia ja vajaakuntoisuutta esimerkiksi psykologin ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten kartoitusten avulla.
Urasuunnittelutaidot ovat korvaamattomia tämän päivän yhteiskunnassamme.
Se näkyi myös tämän tutkimuksen kysymyksissä. Ihmiset pohtivat erilaisia (ammatillisia) valintoja ja niiden seurauksia. Ammatinvalinta ja urasuunnittelu eivät ole kertaluontoinen tapahtuma, mutta joillakin päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia muun muassa työuralla etenemisen mahdollisuuksiin. (Johnson ja Mortimer 2002, 67.) Tästä konkreettinen
esimerkki on tässäkin tutkimuksessa esille noussut yhteishaku, jossa suoraan peruskoulusta hakevat saavat enemmän pisteitä hakiessa ammatilliseen koulutukseen kuin esimerkiksi välivuotta viettäneet.
Urasuunnitteluprosessissa on tärkeää, että yksilön saatavilla on tarvittavasti tietoa, tukea ja ohjausta. Urasuunnittelu sisältää muun muassa omien kiinnostusten kohteiden, tavoitteiden ja arvojen miettimisen ja tämä voi olla ajankohtaista missä tahansa elämänvaiheessa. (Kurtelius 2002, 103.) Jokaisella on oma urapolkunsa, joka muotoutuu pala palalta elämän aikana.
Urasuunnittelutaitojen päämääränä voidaan pitää päähenkilöksi tulemista oman elämän projektissa. (Sultana 2011, 5).