Tutkimusta tehdessä esille nousi useita kysymyksiä, jotka eivät olleet peruskoululaisten tai toisen asteen opiskelijoiden lähettämiä. Palvelun kysymyksistä näitä kysymyksiä oli 244/1355 eli 18 %. Ryhmä koostui kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista, työelämässä olevista tai korkeakoulussa opiskelevista. Jotkut kysyjistä viettivät (tietosia) välivuosia opinnoista, toiset olivat valmistuneet tai työelämässä, mutta miettivät uudelleen kouluttautumista. Joukossa oli myös muutama kysymys, jotka oli lähetetty ystävän tai lapsen tilannetta koskien. Osana Elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmän työskentelyä toteutettiin kansalaiskysely, jonka avulla kartoitettiin eri-ikäisten henkilöiden kokemuksia koulutus- ja työuran aikana saadusta neuvonnasta ja ohjauksesta. Vastauksista ilmeni, että koulutuksen ulkopuolella olevien nuoret sekä työssäkäyvien aikuisten mahdollisuudet saada tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja ovat rajalliset. Erityisesti koettiin, että tieto tarjolla olevista palveluista on vaikeasti saatavilla ja verkossa oleva tieto on hankalasti löydettävissä. Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden saatavuuteen, riittävyyteen ja vaikuttavuuteen ei oltu tyytyväisiä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011: 15, 24–25) Tästä viesti myös kysy opolta -palveluun lähetetyt kysymykset.
Tässä joukossa kysyjien taustat olivat moninaiset. Joukossa on sellaisia, jotka eivät olleet kysymishetkellä missään oppilaitoksessa tai osalla ei ollut mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Suomessa tavoitteena on saada koko ikäluokka toisen asteen koulutukseen suoraan perusopetuksen jälkeen, kuitenkin 15–19 vuotiaista koulutukseen osallistuu vain 87 %. Vuonna 2011 peruskoulun päättäneistä yhdeksäsluokkalaisista 91 % jatkoi samana syksynä tutkintotavoitteista opiskelua. Kokonaan hakematta jättäneiden osuus oli ainoastaan 1,5 %, mutta silti useat nuoret eivät jatka opintoja toisella asteella.
(Antikainen ym. 2013, 327; Koulutustilastot 2013). Tämä näkyi myös kysymyksissä, osa kysyjistä oli vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta ja välivuosia saattoi olla useampi. Tällaiset henkilöt mainitsevat usein, että heillä on suunnitelmissa seuraavana syksynä aloittaa koulutus, mutta eivät tiedä minne hakea, koska kiinnostuksen kohteita ei joko ole tai sitten niitä on niin paljon, ettei osaa valita, minne hakisi. He kysyivät vinkkejä, että minne hakea ja miten selvittää, mikä ala sopisi itselle.
Useammassa kysymyksessä nousi esille oppisopimuskoulutus. Suurimmassa osassa kysymyksiä, joissa oppisopimuskoulutuksesta kysyttiin, nähtiin se ratkaisuna jo epäonnistuneelle koulutusvalinnalle. Joko niin, että opiskelemaan ei oltu päästy tai sitten, ettei ala kiinnostanut tai opiskelutavat ammatillisessa koulutuksessa eivät motivoineet.
”Moi, En päässyt mihinkään opiskelemaan ja olen miettinyt kympin, ammattistartin jne. sijaan oppisopimuskoulutusta. Itseäni kiinnostaa eniten joko sähköasentajan työt tai sitten merkonomi-opinnot. Kauanko yleensä tuollainen oppisopimus kestää ja miten kaikki lomat (kesä, talvi jne.) ajoittuvat? Voiko tätä oppisopimus paikkaa kysyä vaikka lähikauppakeskuksen intersportista tai paikallisesta sähköasennus firmasta? Jos ei, niin osaatteko yhtään sanoa mistä päin pk-seutua tällaista paikkaa pitäisi lähteä etsimään? (23.6.2011)
Välivuosille oli moninaiset syyt. Peruskoulun jälkeisten välivuosien lisäksi esille nousivat lukion jälkeiset välivuodet. Suurimmalle osalle miehistä asevelvollisuuden suorittaminen tuo pakollisen välivuoden opiskeluista.
Ohjaukselle olisi tarvetta myös armeijassa oleville sekä asevelvollisuuden suorittaneille.
”Hei! Olen paraikaa armeijaa suorittamassa ja kotiudun joulukuussa….Minua kiinnostaisi suorittaa verkkokurssina/etäopiskeluna jonkinlaista nettisivujen suunnitteluun liittyvää kurssia, mutta en itse ole löytäny yhtäkään. Osaisitko auttaa? (25.11.2013)”
Ammatillisen tutkinnon aikaisemmin suorittaneet sekä työelämässä olleet kyselivät numeroiden korotusmahdollisuuksista ja jatko-opinnoista. Eräs kysyjä oli valmistumisen jälkeen saanut koulutusta vastaavaa työtä, mutta ei kokenut alaa omakseen ja toivoi vinkkejä ammatinvalintaan painottaen, ettei halua enää toista kertaa opiskella turhaan. (10.9.2013).
Korkeakouluissa opiskelevien kysymykset koskivat opintoja korkeakouluissa, uudelleen hakeutumista korkeakouluun joko opintojen kesken tai valmistumisen jälkeen.
”Valmistuin keväällä 2013 Savonia-amk:sta luonnonvara-alalta ja nyt olen alkanut pohtia uudelleen amk:hon hakua. Pystynkö hyödyntämään aiempaa AMK-koulutusta hakiessa vai huomioinko pelkästään ylioppilastodistukseni?” (20.3.2014)
Ohjaukselle on tarvetta erinäisissä elämäntilanteissa. Elämäntilanteet muuttuvat, perheen perustaminen voi luoda koulutuksen kannalta haasteita.
Eräs 55-vuotias kysyi, että voiko hän vielä hakea yhteishaussa, koska haluaisi muuttaa urasuunnitelmia. (6.3.2013) Kotiäiti kertoi mutkikkaasta tilanteesta, jossa hän oli ennen lasten syntymää aloittanut lääketieteen opinnot, mutta muuttanut miehen työn perässä muualle ja koki, että lääketieteen opintojen jatkaminen nykyisessä elämäntilanteessa on mahdotonta. Hänkin oli tullut tilanteeseen, että oli mietittävä uutta ammatinvalintaa. (8.9.2012)
Palvelussa esitettiin kysymyksiä myös toisten puolesta, esimerkiksi huoltaja tai ystävä kysyi nuorten puolesta asioita. Toisilla kysymykset liittyvät esimerkiksi yhteishakuun, mutta toisinaan oppilailla on aito huoli ystävistään. (6.2.2014 ja 16.3.2012)
”Hei! Olen huolissani ystävästäni, jolla on heikko keskiarvo (6.1 muistaakseni), jonka pitäisi pian päättää, mihin hän hakee yhteishaussa.
Hän ei tunnu olevan kiinnostunut mistään alasta, mutta yhteishaku lähenee kovaa tahtia. Ystäväni on asennoitunutkin koko asiaan täysin välinpitämättömästi eikä suostu keskustelemaan siitä. Hän kohauttelee vain olkiaan huolettomasti ”kyllähän tässä on aikaa” -tyyliin, mutta minä alan oikeasti huolestua tästä tytöstä. Minä olen etsinyt ja ehdotellut erilaisia vaihtoehtoja, mutta hän tyrmää kaikki ideat ja sanoo, että huolehdin liikaa. Eniten minua pelottaa, että hän pitää ”välivuoden”, joka venyy niin pitkäksi, että hän syrjäytyy kokonaan työ- ja opiskeluelämästä.”
(8.1.2013)
Esille nousi myös ajankohtaiset muutokset, esimerkiksi vuoden 2014 muutos ammattikoulutukseen hakemiseen. Kysyjä oli itse aktiivinen ja koki olevansa yhteiskunnan silmissä syrjäytynyt nuori, koska on jättänyt aikaisemmin ammatillisen koulutuksen kesken. Hän oli oma-aloitteellisesti tutkinut uudet valintaperusteet ja kysyi, että menettääkö hän oikeasti pisteitä yhteishaussa sen vuoksi, ettei hae suoraan peruskoulusta. Hän pohti, että onko tosiaankin, niin, että ”syrjäytyneiden” opiskelumahdollisuudet on poljettu alas ja millaisia mahdollisuuksia ja keinoja voisi olla päästä ammatilliseen koulutukseen.
(13.2.2014)
Henkinen hyvinvointi tai toisin ilmaistuna henkinen pahoinvointi, etenkin kiusaaminen, nousivat useammassa koulutuksen ulkopuolella olevien kysymyksessä esille. Kiusaaminen oli kysymysten perusteella ollut vaikuttava tekijä jättäytyä koulutuksen parista pois. Osa kysyjistä avasi laajemminkin omaa tilannetta ja siitä aiheutuneita haittoja. Kysymyksistä näkee kiusaamisen pitkäaikaisia seurauksia, useampi oli pitänyt välivuoden, koska ei uskaltanut mennä kouluun. (16.11.2012, 8.9.2012, 23.8.2012)
”Moikka. Mua kiusattiin koulussa puolet peruskoulussa ja myöskin 9-luokalla. Mulla on nyt päällä vastentahtoisesti välivuosi kun en uskaltanut mennä kouluun. Mun kiusaamista ei hoidettu muuta kun pikku puhuttelulla ja se on tuntunu hirveen väärältä koko vuoden vaikka en enää oo kyseisessä koulussa? Mitä mä voin tehdä, vai pitääkö mun vaan tyytyä tähän? Kiitos!” (13.3.2013)
Kysymyksiä tarkastellessa ilmeni, että ohjaustarvetta on paljon muuallakin kuin vain kouluissa ja oppilaitoksissa. Tilanteet ovat useasti monimutkaisia ja
kysyjillä on aidosti haastavia tilanteita, joihin eivät ole saaneet apua muualta.
Tarvetta on kokonaisvaltaiselle ohjaukselle, jossa pystytään huomioimaan yksilön tilanteeseen vaikuttavat erilaiset tekijät. Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ja yksittäiseen kysymykseen vastauksen löytäminen voi olla yksilön kannalta todella merkityksellistä.