Vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen

Miten pietistisen uskonkäsityksen keskus, uudestisyntyminen (regeneratio) kytkey-tyy Laguksen teologiassa vanhurskauttamiseen (iustificatio)? Pietistisen ajattelun perusmallia esiteltiin johdantoluvussa viittaamalla Speneriin. Hänen mukaansa uu-destisyntyminen merkitsee uuden elämän lahjoittamista ja sisäistä muutosta ihmi-sen elämässä. Vanhurskauttaminen on uudestisyntymiihmi-sen hedelmä. Imputatiivisesti ymmärretty vanhurskauttaminen korvautuu käsityksellä, jossa vanhurskauttami-nen ja pyhitys kuuluvat yhteen. Spener myös laajensi vanhurskauttamiskäsitteen

270 ”Att du befinner dig i ett trögt otrostillstånd, sluter jag därav, att du hemligen söker hos dig någon

förändring förr än du ser och tror på Guds Lamm, som burit dina synder. Skulle någon kännbar livlighet av synd eller nåd försports hos dig, så hade du ändock tyckt dig hava lättare; ty du bedömer ännu nåden efter känslan. Då du nu icke har annat än idel tröghet, så väntar du på någon förändring och vill sedan komma till syndarevännen för att bli hulpen. Det är dock en sanning, som icke för ofta kan för oss uppre-pas, att vi, utan att välja på tillstånd eller invänta vår egen lust och drift att komma till frälsaren, måste i den största tröghet och slarvaktighet inställa oss inför Honom, och tro att Hans nåd är oföränderlig, blott vi låte Honom hjälpa oss. - - - Därföre, låter oss avlägga otron, jämte dess fåfänga väntan på förändringar, och stundeligen komma för att få vad vi behöve. Guds Son förklare sin kärlek i ditt hjärta, så känner du Honom såsom din i liv och död!” “Till ett ungt fruntimmer” 20.10.1841. Lagus 1931, 13-14.

“Bror står ännu och ser sig omkring på alla sidor efter något, som först borde göras, förran en fullkom-lig benådning kan för sig gå. - - - Den förlorade sonen (allas vår lefvande förebild) hade förstört allt sitt bland skökor, kanske ock förfört mången; men raka vägen gick han till sin fader, utan alla förberedelser, och dermed blef saken afgjord.” J.F. Berghille 18.5.1836. Akiander 1862, 251.

Gack derföre, djefvulen och egenrättfärdigheten till trots, frimodigt fram till nådastolen, framvisa der Jesu evigt gällande rättfärdighet och anamma med tron hans förtjenst: se på Guds lamm, så blifver du helbregda och låt ej längre denna långvariga samvets villfarelse hindra dig från att njuta friden hos Jesus.” J.F. Berghille 3.11.1836. Akiander 1862, 258-259.

”Betrakta derföre icke län gre Christus såsom Moses, hvilken blott bjuder och befaller, betrakta honom fastmer der han står, full med nåd och sanning, sägande: vänder eder till mig, så varen I salige, alla verldens ändar Es.45:22.” J.F. Berghille 18.5.1836. Akiander 1862, 251-252.

Myös Laguksen saarnassa vuodelta 1839 näkyy Kristukseen katsominen uskon keskeisenä element-tinä. Esille tulevat mm. seuraavat ajatukset: Jos Jeesuksen kyyneleet eivät vielä voi vakuuttaa hänen rakkaudestaan, katso ristille ja Getsemaneen. Jeesus puhuu sinulle niin kuin Jerusalemille ja tahtoo näyttää, mitä rauhaasi sopii. Herra tulee luoksesi hyvien tekojensa, vastoinkäymisten ja armoliikutusten kautta. Jeesus katsoo sinuun , jotta sinäkin katsoisit häneen uskon, rakkauden ja toivon silmillä. PKA, II Ha historialliset muistiinpanot, Saarna 10. Sunnuntaina Pyhän Kolminaisuuden Päivästä. Haapaj. 1839.

tulkintaa sisällyttämällä siihen sisäisen uudestiluomisen.²⁷¹ Laguksen käsitys uu-destisyntymisestä näyttää pääpiirteissään liittyvän speneriläiseen traditioon, joskin erojakin on havaittavissa.

Tutkittaessa Laguksen käsitystä todellisesta kristinuskosta todettiin, että hänen mukaansa ihmisessä täytyy tapahtua Jumalan vaikuttama muutos, niin että kuollut tulee eläväksi. Tätä Jumalan vaikuttamaa muutosta kutsutaan uudestisyntymiseksi ja kääntymiseksi. Näin syntynyttä uutta elämää voidaan kutsua mm. uudeksi ihmi-seksi tai uudeksi luomukihmi-seksi. Laguksen mukaan todellista kristinuskoa ei voi olla ilman tällaista muutosta.²⁷²

Lagus on varovainen puhuessaan uudestisyntymisestä, sillä siitä pitäisi hänen mukaansa puhua riittävän perusteellisesti ja yhdessä toisten uskontotuuksien kans-sa. Hänen käsityksensä vanhurskauttamisen ja uudestisyntymisen välisestä suhtees-ta joudusuhtees-taan konstruoimaan varsin niukan materiaalin pohjalsuhtees-ta. Laguksen perus-näkemys on se, että uudestisyntyminen tapahtuu vanhurskauttamisen yhteydessä.

Vanhurskauttamista etsivän syntisen ei pidä kuitenkaan keskittyä hänessä tapah-tuvan muutoksen eli uudestisyntymisen tarkkailuun vaan Kristukseen, johon uskon katseen tulee olla kiinnitettynä. Uudestisyntyminen tapahtuu Laguksen mukaan sa-maan aikaan kun Vapahtajaan tartutaan uskon kautta. Uusi elämä tulee ajallaan esil-le kuten hedelmät terveessä puussa, ja tämä muutos on uudestisyntyneen ihmisen it-sensäkin havaittavissa.²⁷³

Edellä oleva merkitsee sitä, että uudestisyntyminen ja vanhurskauttaminen ovat päällekkäisiä ja toisiaan leikkavia käsitteitä, vaikka niitä ei voidakaan pitää toistensa synonyymeina. Katse Kristukseen (fides directa) näyttäisi olevan Lagukselle vanhurs-kauttavan uskon ydintoiminto, minkä vuoksi se on ensisijaista pelastuksen asiassa.

Tällainen katsominen yhdistää ihmisen Kristukseen. Toisaalta uusi syntymä tapah-tuu samaan aikaan kuin Kristukseen tartutaan uskon kautta. Voitaneen sanoa, että vanhurskauttaminen edeltää loogisesti vaikkakaan ei ajallisesti uudestisyntymistä.

Vanhurskauttaminen on Lagukselle myös uudestisyntymistä laajempi käsite. Se näyttäisi pitävän sisällään sekä vanhurskaaksi lukemisen (favor) että vanhurskaak-si tekemisen (donum). Tässä kohdin hänen ajattelunsa tulee lähelle Lutheria.²⁷⁴ Nämä vanhurskauttamisen eri puolet tulevat esille mm. kirjeessä J.F. Berhille (1836), jota on

271 Hägglund 1966, 305. Todettakoon kuitenkin, että esim. Kansanahon mukaan pietistien antama kuva

uudestisyntymisestä jää epämääräiseksi. ”He eivät pitäneet teoriasta. Sitäpaitsi heidän kunnioittamansa arndtilainen ja anglosaksinen hartauskirjallisuus oli käsitteellisesti epäselvää. Ei edes Spener, joka pie-tistien joukossa oli enemmän teologi kuin muut, pyrkinyt tässä suhteessa täysin selvyyteen.” Kansanaho 1947, 42.

272 Hvad är en sann Christendom? TiAÄ 23/1836. Lagus 1933, 167; Apologia. Lagus 1935, 78.

273 ”För det andra har jag icke hittills velat nämna nya födelsens ögonblick, då det icke kunnat ske med

önskad utförlighet och i samband med andra sanningar. En utur sammanhanget lösryckt framställning hä-rom hade lätt kunnat förleda den rättfärdiggörelse sökande själen, som endast bör hafva blicken fästad på Frälsaren och i honom har nog att betrakta, att i detta vigtiga ögonblick begynna gifva akt på den hos henne föregående förändringen och deraf draga kännetecken till sitt nådastånd, hvarigenom Frälsaren kunnat blifva skymd och en icke ringa villervalla uppstå. - - - Jag vill derföre afstyrka en hvar nådsökande själ ifrån forskandet efter nya födelsens ögonblick i rättfärdiggörelsens stund, öfvertygad, att nya födelsen för sig går, så snart Jesus med sann tro omfattas, och visar sig lika säkert som frukten på det friska trädet.” J.F. Berghille 18.5.1836. Akiander 1862, 253-254.

274 Lutherin mukaan vanhurskauttaminen pitää sisällään sekä vanhurskaaksi julistamisen (favor) että

vanhurskaaksi tekemisen (donum). Edellinen merkitsee syntien anteeksiantamusta, jälkimmäinen Jumalan uudistavaa työtä, jonka hän aloittaa vanhurskautetussa. Asiasta lähemmin, ks. Peura 2001, 220-225.

edellä käsitelty ”yksin uskosta” näkökulman yhteydessä. Laguksen mukaan kilvoitteli-jan tulee mennä rohkeasti armoistuimen eteen, ja hänen on osoitettava (framvisa) siellä Jeesuksen vanhurskautta ja vastaanotettava hänen ansionsa (favor). Hänen on katsot-tava Jumalan Karitsaa, mistä seuraa paraneminen (donum). Kilvoittelijan on varotkatsot-tava omantunnon ansoja ja annettava vanhurskauttaa itsensä Jeesuksen luona (favor).²⁷⁵

Vanhurskaaksi julistamisen puoli näkyy myös kirjeessä Leontine Castrénille (1839).

Lagus sanoo Kristuksen olevan ylhäällä (där) kilvoittelijaa varten, minkä johdosta sielunvihollisen langettamat tuomiot eivät tule toteutumaan . Sama aspekti tulee nä-kyviin kirjeessä toisenkin kerran: ”Jos sisälläsi on pimeää, niin on valoa, iloa ja rau-haa sinun ulkopuolellasi Jeesuksen luona (hos Jesus). Katso Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin!”.²⁷⁶

Toisaalta kirjeessä Castrénille on havaittavissa myös vanhurskaaksi tekemiseen viittaavia sävyjä (donum): ”Jos kerran Kristus on ylhäällä meitä varten, silloin pitää meidänkin elää epäuskosta ja paholaisesta huolimatta, ja Lasarus on tuleva ulos hau-dastaan, jotta jotta Jumalan kirkkaus pääsisi esiin.”²⁷⁷ Kirjeessä puhutaan myös siitä, että Herran auttaa, kantaa kilvoittelijaa sylissään ja parantaa tämän puutteet.²⁷⁸ Puhe Lasaruksen tulosta ulos haudasta merkinnee sitä, että uusi Jumalan synnyttämä elä-mä tulee omalla ajallaan esille. Se voidaan ymelä-märtää myös uskonvarmuuteen pääse-misenä (fides reflexa). Lisäksi vanhurskauttamisen donum-puoli tulee esille kirjeessä Elisabet Reuterille (1842). Lagus sanoo, että Kristus on kirjeen vastaanottajan sisällä (inom dig) ”siinä evankeliumissa, jota julistat toisille”.²⁷⁹

On kuitenkin ilmeistä, että Lagus ei ole pohdiskellut kovinkaan paljon edellä mai-nittuja vanhurskauttamisen aspekteja. Kun Lagus puhuu eksplisiittisesti vanhurs-kauttamisesta, käytetyt ilmaisut eivät useinkaan anna mahdollisuutta tehdä johto-päätöksiä asiasta. Lagukselle on olennaista, että vanhurskaus on saatavissa armosta

275 ”Gud är nöjd med ditt af hans nåd krossade och botfärdiga hjerta; gerningar fordrar han ej. Gack

der-före, djefvulen och egenrättfärdigheten till trots, frimodigt fram till nådastolen, framvisa der Jesu evigt gällande rättfärdighet och anamma med tron hans förtjenst: se på Guds lamm, så blifver du helbregda och låt ej längre denna långvariga samvets villfarelse hindra dig från att njuta friden hos Jesus. - - - Du ser häraf, ihvilken ny och ännu svårare samvetssnara du invecklas, om du gör något till upphjelpande af din sak, förrän du på ren väg låtit dig rättfärdiggöras hos Jesum. Detta är nu min fasta öfvertygelse och den fotar sig på Bibelns hela anda.” J.F. Berghille 3.11.1836. Akiander 1862, 258-259.

276 ”För oss är ej tid att klaga, att låta beherrska oss af denna naturliga klenmodigheten och den arga

fiendens domslut, hvilka dock ej skola go i verkställighet. Är Jesus Kristus för oss där, så skola vi, vår otro och djefvulen till trotts, lefva, och Lasarus skall upp från grafven, på den Guds herrlighet må blifva uppenbar. Dig, kära barn! har Kristus välsignat i dopet, kallat och kallar, hulpit och hjelper, burit och bär i sin famn. Om inom dig är mörker så är ljus och fröjd och frid utom dig hos Jesus: se Guds Lamm som borttager verldens synder!.” Leontine Castrénille, os. Reuter, 26.10.1839. Lagus 1933, 40.

277 Leontine Castrénille, os. Reuter, 26.10.1839. Lagus 1933, 40. Teksti edellisessä viitteessä.

278 “Trött är Du, kära barn! Hvila dig hos honom som dig älskat hafver och utgifvit sig för Din frälsning och

salighet. Gör Honom den äran han af Dig fordrar och väntar, att Du tror godt om Honom och låter Honom hela alla Dina brister och förlåta alla dina missgärningar.” Leontine Castrénille, os. Reuter, 26.10.1839.

Lagus 1933, 40.

279 ”Lifsens Herre Kristus är dock hos dig, både inom dig i det Evangelium Du förkunnar för andra, om än

blandat med otro och mörker, (ty stundom låter Kristus hänga på sig en röd mantel, stundom en brokig kjortel, men är öfverallt och i allt Kristus) och utom dig i den sorg efter Guds sinne som drifvit Hilda att omfatta den oförtjenta, för allt förnuft obegripliga nåden i Kristus.” Elisabet Reuterille 21.9.1842. Lagus 1933, 46.

Tässä yhteydessä ulkopuolella (utom dig) oleva Kristus liittyy siihen Jumalan työhön, jota hän tekee Reuterin talossa (Jumalan mielen mukainen murhe). ”Utom dig” ei siis tässä yhteydessä liity millään tavoin Jumalan suosio-aspektiin.

Kristuksen kautta.²⁸⁰ Uudestisyntyminen viittaa kuitenkin aina ihmisessä itsessään tapahtuvaan muutokseen, minkä vuoksi se samaistuu lähinnä vanhurskauttamisen välittömään vaikutukseen. On myös mahdollista puhua vanhurskauttamisen efektii-visestä aspektista. Uudestisyntymisessä on kyse ennen muuta pelastavan uskon syn-tymisestä (donatio fidei) ja uudesta elämästä ihmisen sisimmässä (renovatio).

Vielä voidaan todeta, että nuoren Laguksen teologiassa uudestisyntyminen ei kui-tenkaan samaistu koettavan pelastusvarmuuden (fides reflexa) kanssa. Tämä tulee esille Laguksen varoittaessa armoa etsivää ihmistä katsomasta itseensä. Tässä yhtey-dessä Lagus sanoo, että uudestisyntyminen tulee kyllä aikanaan esille, kuten hedelmät puussa – mutta näin ei välttämättä tapahdu heti uudestisyntymisen jälkeen. Uskon ja uuden elämän täytyy luonnollisesti olla olemassa ennen kuin se voidaan havaita ja siitä voidaan päästä selvyyteen. Uudestisyntymistä ei pidä kuitenkaan samaistaa yksin tein myöskään fides directan kanssa, sillä Lagus tarkoittaa uskolla (merkityk-sessä fides directa) turvautumista Jumalaan ja pakenemista hänen armonsa turviin.

Uudestisyntyminen puolestaan merkitsee Lagukselle ihmisen sydämessä tapahtuvaa uskon ja uuden elämän syntymistä. Termit eivät siis ole yhteismitallisia. Voidaan sa-noa, että fides directa on tietty uskon funktio, uudestisyntymä taas sen seurauksena ihmisessä syntynyt todellisuus. Yleisemminkin voidaan todeta, että erityisesti pietis-min kontekstissa uudestisyntypietis-minen kuuluu terpietis-minä toiseen kategoriaan kuin luteri-laisittain ymmärretty vanhurskauttava usko. Laguksen pietistinen uskonkäsitys tu-lee näkyviin myös siinä, että hän ei puhu uudestisyntymisen yhteydessä kasteesta.²⁸¹

280 Asiaan liittyviä esimerkkejä jo edellä esillä olleista Laguksen kirjeistä: ”Du ser nu att verlden icke känner

Honom, som kom för att frälsa syndare: icke din helgelse, men rättfärdiggörelse genom Honom som gör den ogudaktiga rättfärdig utan gerningar vare Din grund, ditt allt.” O.M. von Essenille 8.10.1840. Lagus 1935, 147;

”Hon begynner småningom lefvande och klart begripa, hvad hon länge efter bokstafven känt, att hon såsom en i sina egna ögon fördömmelsevärd, på all helgelse och dygd utblottad syndare, måste låta sig rättfärdiggöras, och af idel nåd få del af Jesu tillfyllestgörelse.” Christendomens olika Åldrar. TiAÄ 22/1836;

”Öfvom oss i tron dagligen, ty vi lära ju oss icke i hast rätt inse den Guds rättfärdighet, som i Kristo är beredd.” J.F. Berghille 23.5.1839. Lagus 1933, 39;

”Gack derföre, djefvulen och egenrättfärdigheten till trots, frimodigt fram till nådastolen, framvisa der Jesu evigt gällande rättfärdighet och anamma med tron hans förtjenst: se på Guds lamm, så blifver du helbregda- - - Du ser häraf, ihvilken ny och ännu svårare samvetssnara du invecklas, om du gör nå-got till upphjelpande af din sak, förrän du på ren väg låtit dig rättfärdiggöras hos Jesum. ” J.F. Berghille 3.11.1836. Akiander 1862, 258-259;

”En utur sammanhanget lösryckt framställning härom hade lätt kunnat förleda den rättfärdiggörelse sökande själen, som endast bör hafva blicken fästad på Frälsaren och i honom har nog att betrakta, ...” J.F.

Berghille 18.5.1836. Akiander 1862, 253-254.

281 Lähteissä kasteesta puhutaan varsin vähän. Laguksen mukaan 1) Kristus siunaa ihmistä kasteessa: ”

Dig, kära barn! har Kristus välsignat i dopet, kallat och kallar, hulpit och hjelper, burit och bär i sin famn.

Om inom dig är mörker så är ljus och fröjd och frid utom dig hos Jesus: se Guds Lamm som borttager verldens synder!.” Leontine Castrénille, os. Reuter, 26.10.1839. Lagus 1933, 40. Uuden virsikirjaehdotuk-sen arviosta käy ilmi, että 2) kaste merkitsee Lagukvirsikirjaehdotuk-sen mukaan liittoa Jumalan kanssa. ”...liksom sjelfva döpelsen icke redan skulle innebära ett förbund med Gud ...” Recension. Lagus 1935, 51.

Lagus puhuu myös armovälineistä / sanasta ja sakramenteista arvostavasti. Em. kirja-arvostelus-sa tämä näkyy seuraavasti: ”V.1. börjar med tvänne platta utrop, då, i deskirja-arvostelus-sas ställe, i den G:la Ps. N:o 253 beskrifves nådens medel, hvarigenom själen undfår tron och kommer i förening med Frälsaren.”

Recencion. Lagus 1935, 49. Koska kaste jää lähteissä kehälliseksi asiaksi, otetaan tässä yhteydessä esille tekstikatkelma, joka ajallisesti sijoittuu 5. pääluvun piiriin. Laguksen näytelmässä ”Satans Raseri i den Christna verlden” (1851) Saatanan suuhun on pantu seuraavat sanat: ”men kunde jag störta min skapare från herraväldet, och dräpa den uppståndne Christus, samt till intetgöra Guds Andas nådeverkningar genom ordet och sakramenten ...” Lagus 1933, 180. Nämä viimeksi mainitut kohdat eivät kuitenkaan erit-tele tarkemmin esim. kasteen ja sanan suhdetta, minkä vuoksi niiden pohjalta ei voida tehdä kovinkaan tarkkoja päätelmiä Laguksen kastekäsityksestä.

Yhteenvetona voisi todeta, että Laguksen mukaan Jumalan Henki toimii kasteen kautta. Siinä Kristus siunaa ihmistä ja hänet otetaan Jumalan armoliittoon. On selvää, että tällainen näkemys ei ole ristirii-dassa luterilaisen kastekäsityksen kanssa, jonka mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa. Laguksen kritiikki pintapuolista järkiuskoa vastaan johtaa kuitenkin käytännössä siihen, että hän liittää uudesti-syntymisen ennen kaikkea ihmisessä tapahtuvaan hengelliseen uudistumiseen – ei kasteeseen.