3 ARMONJÄRJESTYS JA VANHURSKAUTTAVA USKO (182-1842)
3.5 Pyhitys
3.5.3 Uuden ja vanhan ihmisen kamppailu
Jotta Laguksen pyhityskäsityksestä saataisiin riittävän tarkka kuva, otetaan tarkas-telun kohteeksi vielä yksi Laguksen kirje Jakob Wegeliukselle (1833). Siinä Lagus käsittelee kristityn jokapäiväistä pyhityselämää. Laguksen lähtökohtana on se, että
309 Juntunen 1996, 241, 258-260. Luther käyttää nimeä vita activa sellaisesta elämätavasta, jossa ihminen
turvautuu tekoihin suhteessaan Jumalaan. Tällaisen tekoihin perustuvan toivon pitää kuitenkin särkyä, jotta ihminen ei ylpistyisi ja oppisi turvautumaan yksin Jumalaan. Vita passivan on tultava vita activan tilalle. Luther kytkee vita passivan yhteen Jumalan vieraan työn kanssa, jota Jumala tekee vanhurskautta-van työnsä yhteydessä. Siinä on kyse Jumalan toiminnasta, jolla hän jatkuvasti kuolettaa vanhurskautta-vanhaa ihmistä osoittamalla ihmiselle hänen syntisyytensä. Tällainen Jumalan toiminta koskee Lutherin mukaan myös vanhurskautettua ihmistä. Hän on jatkuvasti ”ei mitään” Jumalan edessä, ja hänet pitää myös tehdä aina uudelleen ”ei miksikään”, jotta Jumala voisi oman luontonsa mukaisesti kohdistaa luovan rakkautensa sellaisiin, jotka eivät ole itsessään mitään. Juntunen 1996, 314, 342.
310 Christendomens olika åldrar. TiAÄ 22/1836, 87-88 . Todettakoon tässä yhteydessä mielenkiintoisia
yhtymäkohtia Lutherin teologiaan. Lutherin mukaan Jumalan pelastava työ ei voi toteutua ihmisen koh-dalla, ellei ihmisestä tule ”ei mitään” – tyhjä ja tarvitseva Jumalan edessä. Jumalan tehdessä ”vierasta työtään” (redactio ad nihilum, annihilatio) ihmiselle itselleenkin selviää hänen todellinen tilansa Jumalan edessä. Objektiivisesta tosiasiasta – ihminen on ”ei mitään” Jumalan edessä – tulee myös subjektiivisesti koettavaa todellisuutta. Ihmisen tekeminen ei miksikään (annihilaatio) ei ole Lutherin mukaan kuiten-kaan päämäärä sinänsä, vaan sen päämääränä on vanhurskauttaminen. Prosessin ”taustaäänenä” on Jumalan uutta luova ja pelastava agape-rakkaus, joka kohdistuu juuri sellaiseen, joka on ”ei mitään”.
Näin Jumala saa olla Jumala joka luo tyhjästä (creatio ex nihilo). Juntunen 1996, 229-245.
311 “Salig är den tjenaren, den Herren finner vakande, icke i sjelfhelgelsens slaftjenst, men i Guds barns
herrliga frihet. Han jagas icke annorstädes än till Jesus, på det att hvarket det närvarande eller tillkom-mande må skilja honom från Guds kärlek som är i Christo Jesus vår Herre. - - - O måtte alltid vi, frie från eget helighetsbegär, hålla oss i enfaldighet till Frälsaren med Tron, så veta vi att vi aldrig irra oss!”
Jakob Wegeliukselle 2.2.1837. Lagus 1933, 35.
312 “Den gamla Ps. fortgår i den 3 och följ. v. beskrifvande helgelsens och den dagliga bättringens väg: det
är ett lefvande öfverlåtande åt Herren;” Recension. Lagus 1935, 45. Kyseessä on Laguksen arvostelu 1836 ilmestyneestä uusien virsien ehdotuksesta ”Uusia Wirsiä, kirkosa ja kotona veisattavia”.
kristityn ei pidä huojua puolelta toiselle Jumalan ja maailman välissä, vaan tavoitella
”parhaimpia armolahjoja” sekä ”kallisarvoista helmeä”.313
Laguksen mukaan protestantit syyttävät katolisia tekopyhyydestä, mutta menevät itse toiseen äärimmäisyyteen: heistä on tullut evankelisen vapauden nimissä vanhan Aadamin liittolaisia. Kristitty on kyllä kutsuttu vapauteen, mutta tähän vedoten salli-taan mitä tahansa. Näin tehtäessä unohdesalli-taan Paavalin sana, jonka mukaan vapaus ei saa olla yllykkeenä lihalle. Lagus on huolissaan jokapäiväisen pyhityksen laimin-lyömisestä. Kun halutaan välttää tekopyhyyttä, menee pyhitys ja jokapäiväinen uu-distus menojaan. Laguksen mukaan kristityn pitää päivittäin kuolla maailmalle ja kuolettaa itsessään oleva synti sen Hengen kautta, joka on tehnyt hänet eläväksi.314
Kirjeestä käy ilmi, että Wegelius on pelännyt Laguksen olevan kiinni omissa te-oissaan ja omistavan vähän luottamusta armoon. Lagus sanoo, että Kristus voidaan menettää tällä tavalla, mutta hänet kadotetaan myös silloin, jos jokapäiväinen pyhitys laiminlyödään eikä Kristuksen armon antamin voimin valmisteta hänelle enemmän tilaa sydämessä. Kristitty ei voi jäädä suruttomana katselemaan syntiään, eikä hän saa antaa itselleen rauhaa, ennen kuin ne ovat poispyyhityt.315
Edellisen pohjalta voidaan sanoa, että pyhitys edellyttää Laguksen mukaan kilvoit-telua, mutta tämä ei kuitenkaan merkitse ponnistelua ihmisvoimin. Tämä näkyy siinä, että Kristukselle tulee valmistaa tilaa sisimmässä hänen armonsa antamin voimin.
Kristityn ei pidä kuolettaa itsessään olevaa syntiä omin voimin, vaan Pyhän Hengen kautta, joka on tehnyt hänet ensin eläväksi. Pyhityksen laiminlyönti on kuitenkin kohtalokasta, sillä siitä seuraa uskon eli Kristus-yhteyden menettäminen.
Evankeliumin vapauden ja lihan vapauden välinen jännite ilmentää osaltaan sitä kamppailua, joka vallitsee uuden ja vanhan ihmisen välillä. Lagus sanoo, että kristitty ei saa uskon synnyttyä jäädä toimettomaksi (overksam) ja ajatella, että kaikki sujuu
313 Jakob Wegeliukselle 20.5.1833. Lagus 1933, 9.
314 ”Wåra Protestanter, betraktande katolikens olika begrepp om gerningarnes värde i Rättfärdiggörelsen,
bele dem såsom verkhelgon, och gå deremot till en annan ytterlighet, och blifva under namn af evan-gelisk frihet gamla Adams trogna bundsförvandter. Om denna frihet bära land och stad ojäfaktiga vitt-nesbörd, och jag förstår icke hvad som sluteligen utgör verlden, för hvilken verkliga kristna skola akta sig, så väl i anseende till dess retelser som hot. I ären kallade till frihet, säger Paulus, och under denna firma tillåter man sig hvad som hälst, men glömmer hvad han varnande tillägger: allenast sen till, att I icke låten friheten gifva köttet tillfälle. Gal.5:13. Man anser i allmänhet den dageliga helgelsen lätt kunna bestå och gå för sig under en mängd af verldsliga nöjen och s.k. tidsfördrif (på det nådatiden icke måtte blifva alltför lång!) och under det man aktar sig att blifva ett verkhelgon, går helgelsen och [den] dagliga förnyelsen sin kos. Efter min öfvertygelse, och då Kristus är vårt lif, böra vi dageligen dö verldene, och nedslå synden uti oss, genom den Andes nåd som gjort oss lefvande och stundligen upplifvar oss. Sker detta icke, så är hela vår kristendom ett brokigt lappverk, men icke ett stadigt farande derefter, att vi det fatta och bekomma må, som oss ännu fattas.” Jakob Wegeliukselle 20.5.1833. Lagus 1933, 9-10.
”Det är icke nog atta vara kristen på gamla erfarenheter och dogmatiska grunder. Hurudane äro vi i dag? är en viktig fråga. Märkeligt är det likväl, att man i allmänhet i våra tider icke vet eller vill veta af sann Kristendom. Än består den i ett, än i ett annat. Mången, för att undvika egen rättfärdighet, för-summar helgelsen. Få åro de, som, ledde och styrde af Jesu kärlek, äro och vilja blifva grenar i det Sanna vinträdet.” Jakob Wegeliukselle 24.1.1835. Lagus 1933, 17.
315 ”Bror tagit sig anledning att betrakta mig såsom en med stor ängslan efter gerningar och verk
sträf-vande menniska, som drages med mycken misströstan, och föga tillit har till den Korsfästes förtjenst.
Derföre skrifver Bror att jag till slut skall mista Kristum, om jag dermed fortfar. Det är naturligt, att Han på denna väg skall förloras äfvenså säkert, som om man försummar att genom dagelig helgelse med den nåd han förlänar, bereda Honom mer och mer rum uti våra hjertan och förblifver sorglös, vid de fläckar, jag varseblifver hos mig, samt gifver mig ro och lugn förrän de äro utplånade.” Jakob Wegeliukselle 20.5.1833. Lagus 1933, 10.
nyt itsestään. Tämä johtaisi vähitellen armosta lankeamiseen. Usko antaa kyllä kris-titylle elämää ja voimaa, tekee hänet toiseksi ihmiseksi ja yhdistää hänet Kristukseen.
Tällä uudella ihmisellä (nya menniskan) on kuitenkin jokapäiväinen taistelu vanhaa ristiinnaulittua ihmistä (gamla korsfästa menniskan) vastaan, joka tahtoo irrottautua ristiltä.316 Laguksen mukaan tämä vanha ihminen on sama asia kuin väärä ja petol-linen sydän, jonka luonteesta kilvoittelija tulee vähitellen yhä tietoisemmaksi.317 Se on maailman ja paholaisen rinnalla kolmas vastustaja, jonka kanssa kristitty joutuu jatkuvaan taisteluun.318
Kristitty ei siis saa jäädä toimettomaksi siinä kamppailussa, jonka keskelle hän joutuu. Tämän luvun alussa jo todettiin, että Laguksen mukaan uskon kipinä ei saa olla toimeton taistelussa hengellisiä vihollisia vastaan. Uskon luottamuksen tulee sen sijaan kiertyä Kristuksen ristin ympärille ja pitää vahinkona kaikkea, mikä ei joh-da hänen luokseen. Tällainen ”toimeliaisuus”, Kristusta kohti käyvä jatkuva liike, on Laguksen mukaan se ”tapa”, jolla uusi ihminen taistelee vanhaa ihmistä vastaan.
Voidaan myös sanoa, että pyhityksessä on kysymys Kristusta kohti käyvästä liikkeestä.
Kokoavasti voidaan todeta, että usko ei ole Laguksen mukaan muuttumaton tila, vaan pikemminkin tila, joka on altis muutoksille. Uskossa voidaan joko vahvistua tai heiketä, ja uskosta voidaan myös langeta. Näin tapahtuu silloin, jos kristitty laiminlyö pyhityksen. Lagus korostaa erityisesti synnintunnon kasvamisen merkitystä oikean pyhityksen kannalta. Se opettaa kilvoittelijaa elämään jokahetkisessä vanhurskaut-tamisessa ja vie hänet hengellisestä ikäkaudesta toiseen. Koska vanhurskauttamises-sa on kyse nimenomaan jumalattoman vanhurskauttamisesta, vanhurskauttaminen voidaan ymmärtää oikein vain pysyvässä hengen köyhyydessä. Hengen kurituksen tehtävänä on lyödä maahan kilvoittelijan luottamus omaan vanhurskauteen ja joh-taa hänet tarttumaan yhä uudelleen uskon kautta Kristukseen (fides directa). Mikäli kilvoittelija ei suostu tähän Hengen pyhittävään työhön, hänen uskonsa on vaarassa
316 “Tron och deraf följande kärlek är helgelsens rot; men när tron hos oss är upptänd och vi äro på nytt
födda, få vi visst icke stå overksamma, menande att allt nu skall gå af sig sjelf; ty då beredes återfall ur nåden. Tron gifver oss lif och kraft, och gör oss till platt andra menniskor, och förenar oss med vår Herre och Frälsare. Men den nya menniskan har en daglig kamp och strid med den gamla korsfästa menni-skan, hvilken vill slita sig lös ifrån korset, och derföre måste vi vara ‘såsom bedröfvade och dock alltid glade’. Vi måge derföre glädja oss, dock med fruktan att förlora den dyra skatt oss ombetrodd är.” Jakob Wegeliukselle 20.5.1833. Lagus 1933, 10.
“Men se! just här vill afgrundsfursten utbreda ett nät för edra fötter, deruti han på ett skickligt sätt kunde fånga Eder. Finge han väckta själar en gång bragta derhän, att göra ett med verlden utvärtes, så skulle han så listigt veta att löstaga den gamla mskan från korset, att hon snart voro på fri fot. Apostelen Petrus vid kolelden är ett varnade exempel. Hvilken klok mska tänder beständigt eld på sitt hus, för att beständigt släcka den?” Jakob Wegeliukselle 1.10.1835. Lagus 1933, 22-23.
317 “Si, under detta sträfvande under vaksamhet och bön, har Guds Ande för mig mer och mer upptäckt
mitt eget falska och bedrägliga hjerta (den gamla menniskan som låder vid oss och gör oss tröga). Denna goda Ande upptäcker icke allt på en gång för den under bättring stående syndaren, utan ett i sender, på det syndaren icke måtte förfäras och nedslås.” Jakob Wegeliukselle 20.5.1833. Lagus 1933, 10.
“Hvad mig vidkommer, så går min väg mellan kraft och svaghet; dock bär det småningom framåt: min egen andeliga tröghet är mig till ett stort hinder; likväl kommer jag allt mer och mer under fund med mitt hjertas ormakrökningar, och de lönliga gömställen dit gamla Adam tagit sin sluteliga boning. ” F.M.
Toppeliukselle 10.9.1833. Lagus 1935, 131.
318 Maailma ja paholainen mainitaan kirjeessä Wegeliukselle 16.4.1836: ”Derföre skall nu den trones
gni-sta som hos oss är upp tänd icke vara sysslolös, icke låta stänka uppå sig det släckan de vatten verlden vill gjuta deruppå, och låta den uppblåsas af djefvulens anlopp till högmod och säkerhet.” Jakob Wegeliuksel-le 16.4.1836. Lagus 1933, 29.
muuttua tietopuoliseksi totenapitämiseksi (inbillningstro, säkerhet). Laguksen pyhi-tyskäsitystä voidaan perustellusti luonnehtia luterilaiseksi. Pyhitys on hänelle sy-venevää synnin ja armon tuntoa. Sitä kuvaa Johannes Kastajan lause: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”
Runsaat kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Lagus oli kirjoittanut Wegeliukselle evankelisen vapauden väärinkäytöstä ja lihallisesta vapaudesta, asia nousi huomiota herättäen esille Suoniemellä F.H. Welleniuksen virkaanasettajaisissa.319 Itsessään melko harmiton tapaus merkitsi lähtölaukausta kiistaan, joka johti siihen asti yhtenäi-sen herätysliikkeen jakaantumiseen. Tässä prosessissa Laguksella ja F.G. Hedbergillä oli hyvin merkittävä osuus. Laguksen ja Hedbergin kirjeenvaihto antaa mahdollisuu-den tutkia sekä kiistan syitä että sen etenemistä erimielisyydestä repiväksi riidaksi.
Laguksen poleemiset kirjeet osoittavat selvästi, mikä on hänen mielestään luovut-tamatonta vanhurskauttavassa uskossa.
319 Tunnelman vapauduttua tilaisuudessa juotiin totia ja laulettiin muitakin kuin hengellisiä lauluja.
”Vieläpä uskallettiin tanssia pieni, iloinen polska.” Jotkut tilaisuudessa olleista pahentuivat tähän. Pari päivää virkaanasettajaisten jälkeen pidettiin Tampereella väittely J.I. Berghin ja Gustaf Dahlbergin välil-lä. Väittelyssä oli läsnä väkeä, jotka olivat osallistuneet Welleniuksen virkaanasettajaisiin. Käyty väittely merkitsi teologisten keskusteluitten alkua ja samalla kiistan syntymistä. Welleniuksen virkaanasettajai-sista ja Tampereen väittelystä ks. esim. Takala 1933, 55-61; Remes 1995, 251-257.