4 LAgUKSEN JA HEDBERgIN KIISTA VANHURSKAUTTAVASTA
4.4 Hengen köyhyys Laguksen teologian hermeneuttisena avaimena
Lagus lausuu lopulliset hyvästit Hedbergille kirjeessään 2.4.1844. Laguksen mukaan Hedberg tuli uudelleen varmaksi syntiseksi ja juopui siitä lääkkestä, jonka Kristus, apostolit, Luther ja muut olivat valmistaneet sairaille. Hedbergin käsissä lääkkees-tä tuli saatanallista kirjaviisautta, jota mielettömän tunteenpurkauksen vallassa tyrkytettiin terveille, kuten helmiä sioille. Laguksen mukaan kehoitus ”julistakaa evankeliumia kaikille luoduille” muuttuu Hedbergillä seuraavaksi kehoitukseksi:
”Vakuuttakaa kaikki katumattomat Jumalan armosta ja estäkää Aadamin lapsia elä-mästä jokapäiväisessä katkerassa parannuksessa.” Näin saatana selittää ja vääriste-lee Raamattua. Laguksen mukaan Hedberg heitti pois lapsellisen pelon ja tuli su-rulliseksi kokiessaan pysyvästi Jumalan mielen mukaista murhetta. Hedbergin olisi kuitenkin tullut säilyttää tämä murhe ja mennä sairaana Kristuksen eteen etsimään apua tautiinsa. Tämä ei kuitenkaan sopinut Hedbergille. Näin Laguksen mukaan
409 ”Till ett kort slut gifves eder den vissa försäkran, att I nu redan ären stadde i syndasömnens sataniska,
ja mest sataniska tillstånd, och att det är mera hopp om den säkraste verldsmenniska än om eder. Så vill jag ock troligen anropa s-n, att han icke låter eder göra någon rätt bättring, på det att den stora dagen må ställa i klaraste ljus Guds både rättfärdighet och helighet, då I skolen såsom hö och strå förtäras af Herrans eld, och lära eder i helvetet att tro, det satan förskapar sig hos sådane trosdårar, som I ären, till en ljusens engel. Nu trotsen I de så kallade menniskodomarne, icke anande, att dessa ännu vore ett medel att öppna edra hårdt tilltryckta ögon. Lefven nu så väl I kunnen och drömmen om nåd i d-s namn!”
Akiander 1863, 423-424.
410 Omassa vastineessaan Hedberg kiistää sen, että uskominen olisi synnin unen tila. Hedbergin mukaan
vastapuoli ei vain hyväksy sitä, että aletaan elää uskosta ja armosta. Lopuksi seuraa satiiria: Laguksen pakopaikka on rukous, mutta ketä hän rukoilee, kun ei usko Kristukseen? Vastaus: saatanaa. Tässä Hedberg viittaa Laguksen purkaukseen, että tämä rukoilee saatanaa turkulaisten puolesta, etteivät he kääntyisi. Hedberg toteaa kirjeensä päätteeksi ironisesti, että tällaista hedelmää synnyttää Hengen köyhyys ja lapsellinen pelko. Akiander 1863, 451-453.
syntyi väärä uskon valo, joka nyt myrkyttää hengellisen elämän juuria.411
Tässäkin kirjeessä tulee esille jo tutuksi tulleita herännäisjohtajan uskonnäkemyk-sen piirteitä. Lagus painottaa voimakkaasti jokapäiväiuskonnäkemyk-sen parannukuskonnäkemyk-sen merkitystä.
Hedbergin erehdys on Laguksen mukaan siinä, että hän on heittänyt pois lapsellisen pelon ja Jumalan mielen mukaisen murheen, jotka ovat jatkuvan parannuksen välttä-mättömiä edellytyksiä. Näin hänestä on tullut uudelleen varma syntinen. Lagukselle tyypillinen väärän varmuuden pelko (securitas) on siis tässäkin esillä. Laguksen sa-nakäsityksestä tulee esille se, että oikea evankeliumi voi kaventua pelkäksi kuolleek-si kirjaimekkuolleek-si. Tämä näkyy kuolleek-siinä, että Laguksen mukaan parantavasta lääkkestä tuli Hedbergin käsissä kirjaviisautta. Katkelmassa Lagus tekee myös erottelun terveet - sairaat, mikä muistuttaa hänen aiemmin tekemäänsä distinktiota yhtäältä riemuitse-van ja taisteleriemuitse-van seurakunnan ja toisaalta sankariuskon ja lapsellisen pelon välillä.
Evankeliumi kuuluu Laguksen mukaan ainoastaan syntinsä tunteville eli sairaille.
Asiallisesti tässä on koko ajan kysymys hengen köyhyydestä.
Laguksen mukaan Hedberg lähetti valheveljen412 Paavo Ruotsalaisen luo, ja sai tämän vuoksi palkakseen lisää sokeutta ja hulluutta. Väärä valo lisääntyi hänen sie-lussaan, ja hän sanoi löytäneensä totuuden. Hedberg on Laguksen mukaan tullut rik-kaaksi eikä tarvitse enää mitään. Väärä, kuviteltu usko paisuu hänen mahassaan ja hän puhaltaa ”ylpeää saatanan henkeä maan neljälle kulmalle”. Voi sitä, joka uskaltaa sanoa hänelle, että hän on sokea! Hedberg istuu ylpeänä kuvitellun uskonsa linnoi-tuksessa ja surmaa Kristuksen lauman. Hänen ei tarvitse enää maata Herran edessä rukoillen, että Herra vaikuttaisi uskon hänen sydämessään. Hedberg on Laguksen mu-kaan oman uskonsa alkaja ja korjaa sen, jos siinä on puutteita. Hän vetoaa Paavaliin ja Lutheriin, mutta on jo menettänyt valon, jonka avulla hän voisi ymmärtää näiden todellisen merkityksen. Tämä valo on Laguksen mukaan hengellinen köyhyys. Lagus päättää kirjeensä sanomalla, että todellinen vakava parannus on vielä mahdollinen
411 “Huru äro de hjeltar så fallne i striden! Jonathan är slagen på dina högar! Jag sörjer om dig, min broder
Jonathan: du hafver varit mig mycket kär; din kärlek var mig närmare än qvinno-kärlek. Huru äro de hjeltar fallne och vapnen borta blefne!! 2 Sam. 1: 25-27.
Profeterne, Christus, apostlarne, Luther och flere andra tillredde en kostelig läkedom för sjuka, sargade själar, uppmanande dem, att deraf njuta vederqvickelse under deras uselhet och lidande, så länge de ute vandra. Den ånyo syndasäkra Hedberg bröt sig i yrseln in och tog sig deraf ett rus, och läkedomen blef i hans hand en satanisk bokstavsvisdom, som under ett sanslöst känslosvall utspyddes och trugades åt de friska, likt perlor åt svin. ‘Prediker evangelium allom kreaturom’ = försäkra alla obotfärdiga om Guds nåd och hindra Adams barn att lefva i daglig bitter bättring, så förklarar och vränger satan Bibeln.
- Såddes icke god säd, hvadan detta ogräs? Jo deraf, att Herren Gud ville pröfva sin finska christenhet och lät en falsk ande (1 Kon.22:22) ingå i den veklingen Hedberg, som med våld kastade ifrån sig den barnsliga räddhågan, ledsen vid den varaktiga sorgen efter Guds sinne, den han vid lif och salighet bordt bibehålla, och derunder liggande som en sjukling inför Christus söka bot för sin sot: detta anstod honom illa. Så föddes det falska trosljus, som nu förgiftar det andliga lifvets rot. Hedberg spår nu seger åt Israels konung (1 Kon.22), blir trodd, och död och förödelse faller öfver Christi hjord; ty Hedberg skall väl ännu taga eld från himmelen, för att blända sig och de sina Upp. B. 13:13. Härunder måste Micha i fängelset spisas med bedröfvelsens bröd och vatten.” Slutligt afskeds-svar till F.G. Hedberg, dat. den 2 april 1844.
Akiander 1863, 424-425.
412 Lagus viittaa tässä siis Gustaf Dahlbergiin.
ja että se on ainoa tie rikkoontuneiden välien korjaamiseen.413
Jaksossa tulee esille Laguksen tekemä erottelu oikean ja väärän uskon välillä. Väärä usko on kuviteltua uskoa, jonka ihminen luo itse ja korjaakin tarvittaessa. Oikea usko on puolestaan Jumalan vaikuttamaa. Laguksen usko-käsityksen molemmat aspektit tulevat tässä havainnollisesti esille. Herännäisjohtaja sanoo, että kilvoittelijan tulee maata Herran edessä rukoillen, että Herra vaikuttaisi uskon hänen sydämessään.
Usko on siis yhtäältä uskon pyytämistä, etsivää uskoa (fides directa). Mitä ilmeisim-min Lagus ajattelee, että tällainen Herran edessä viipyilmeisim-minen johtaa ajallaan myös uskon syntymiseen (merkityksessä fides reflexa). Mikäli Laguksen lausumaa kuitenkin luetaan niin kuin se on kirjoitettu, tämäkään ei ole välttämätöntä. Välttämätöntä on ainoastaan se, että syntinen on Jumalan edessä sillä paikalla, jolla hänen tulee olla.
Tällainen usko (fides directa) liittää hänet Kristukseen ja tekee hänet vanhurskaak-si. Kun tässä esitetyn Laguksen usko-käsityksen rinnalle asetetaan jo aikaisemmin-kin esillä ollut Hedbergin käsitys uskosta, huomataan selvästi, millainen ero niiden välillä on. Hedbergin mukaanhan pelkkä usko evankeliumin sanaan tekee meidät vanhurskaiksi. Hänen uskonkäsitykseensä ei sovi Lagukselle ominainen uskon pyy-täminen. Tällainen on hänen näkökulmastaan epäuskoa ja väärää hengen köyhyyttä.
Puhuessaan uskosta kiistakumppanit puhuvat eri kieltä!
Puheena olevasta katkelmasta on syytä nostaa esille vielä yksi seikka. Tutkimuksen edetessä on kerta toisensa jälkeen todettu hengen köyhyyden keskeinen asema Laguksen teologiassa. Tässäkin jaksossa se näkyy oikeastaan koko ajan. Kun Lagus kritisoi Hedbergiä siitä, että tämä on tullut rikkaaksi, se merkitsee syytöstä hengen köyhyyden hylkäämistä. Hengen köyhyydestä on myös kysymys silloin, kun syntinen makaa Herran edessä rukoillen häneltä uskoa. Näiden ja tutkimuksessa aikaisemmin esiintulleiden hengen köyhyyttä korostavien Laguksen kirjoitusten perusteella hen-gen köyhyys on herännäisjohtajan teologian hermeneuttinen avain directa – reflexa -distinktion ohella. Tämä tulee eksplisiittisesti esille jäähyväiskirjeen lopussa. Lagus sanoo, että hengen köyhyys on se valo, jonka avulla voidaan ymmärtää Paavalia ja Lutheria ynnä muita.
413 “Hedberg utsänder en falsk broder till Paavo R. och får derföre ökad blindhet och galenskap till lön, så
att hvarken han eller hans bröder kunna finna dörren. Nu ökas det falska ljuset i den arma mannens själ:
(o, huru äro de hjeltar fallne och vapnen borta blefne!) han har nu, så säger han, funnit sanningen: han är rik hafver nog och behöfver intet. Ingen menniska behöfver han mer, såsom medel i Guds hand (skåder alla på de stora fjällen, som täcka hans ögon!) Bibeln säger väl: ‘ve den ensamme, om han faller!’ m.m., men detta aktar den arma, vilseförda menniskan icke. Den falska inbillningstron sväller i hans buk, och han utblåser sin giftiga, högmodiga satans ande till jordens fyra hörn. Ve den, som vågar säga till honom, att han är stockblind och djelfvulskt säker, och manar honom, att se på sin nakenhet och smörja sina ögon med ögonsalva, att han må se! Han sitter stolt i sin inbillade tros fästning och dräper Christi hjord och tjusar med sin helvetiska andlighet dem, som Jesus Christus lidit döden före. Bort med all mensklig auktoritet! Han behöfver icke mera ligga inför Herren, bedjande, att Han ville verka tro i hans galna hjerta. Nej, han är sin egen tros begynnare, och reparerar den sjelf, om den på något vis brister. Han ropar på Paulus, Luther m. fl., men han har redan förlorat det ljus (andans fattigdom), hvarmed han kunde fatta dessas sanna mening; af deras ord har djefvulen gjort bjellror, hvarmed han klingar H. i öronen.
Nå väl! uppfyll din rysliga skyldighet: rasa fram, var ett Guds ris; elden finner dig väl! Vill du inför lefvande Gud falla ned och sansa dig och göra verklig, allvarlig bot, som ännu är möjlig för dig, så vill jag framgent hafva dig för en kär broder; hvar icke, så skall, om icke förr, på Herrens tillkommelses dag, denna skrift ropa dig i öronen, och då varder du seende, huru djefvulen i ljusens engels skepnad bedragit dig.
Jag sörjer om dig, min broder Jonathan: du hafver varit mig mycket kär. Huru åro de hjeltar fallne och vapnen borta blefne!” Akiander 1863, 425-426.