Laguksen teologian kriittisiä pisteitä

4.5.1 Tuleeko ihminen vanhurskaaksi hengen köyhyyden kautta?

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista tarkastella vielä C.I. Nordlundin⁴¹⁴ Lagusta kohtaan esittämää kritiikkiä. Nordlund sanoo, että Laguksen mukaan hedbergläis-ten harha on se, että he pitäytyvät evankeliumin oppiin, jonka mukaan ihminen tu-lee vanhurskaaksi yksin uskosta. Nordlundin mukaan Lagus ajattetu-lee puolestaan niin, että ihminen tulee vanhurskaaksi hengen köyhyyden kautta, johon usko olisi salaisesti sisällytettynä.⁴¹⁵

Nordlundin Lagus-kritiikki osuu suoraan Laguksen teologian keskukseen ja sa-malla kiistan ytimeen. Tuleeko siis ihminen Laguksen mukaan vanhurskaaksi hengen köyhyyden kautta, johon usko on sisällytetty? Tutkittaessa Laguksen lähetyskirjettä todettiin, että herännäisjohtajan mukaan usko sisältyy hengen köyhyyteen ja lapselli-seen pelkoon. Nordlund on siis oikeassa, kun hän sanoo uskon olevan Laguksella sa-laisesti sisällytettynä hengen köyhyyteen. Tästä ei voidan kuitenkaan tehdä vielä sitä johtopäätöstä, että ihminen tulisi Laguksen mukaan vanhurskaaksi hengen köyhyyden kautta. Laguksen kiistaa edeltäneistä teksteistä käy riittävän selvästi ilmi, että Kristus yksin on vanhurskauttamisen perusta. Lagus ei myöskään sano missään eksplisiitti-sesti, että ihminen tulisi vanhurskaaksi hengen köyhyyden kautta. Vanhurskauttavaa uskoa ei voi Laguksen mukaan kuitenkaan olla ilman hengen köyhyyttä. Tämä kuuluu Laguksen teologian lähtökohtiin, kuten tässä tutkimuksessa on käynyt ilmi.

Usko ja hengen köyhyys kytkeytyvät siis Laguksen teologiassa tiukasti yhteen.

Hengen köyhyys on ikään kuin kohtu, jonka sisällä usko (sekä fides directa että fides reflexa) syntyy ja jonka suojissa se kasvaa. Ilman hengen köyhyyden suomaa kasvu-alustaa uskoa ei voisi koskaan syntyä eikä se voisi myöskään säilyä. Kuitenkaan ei voida sanoa, että hengen köyhyys olisi Laguksella se hengellisen elämän elementti, joka varsinaisesti vanhurskauttaa. Vanhurskauttamisen perustana on Laguksen mu-kaan ilman muuta Kristus. Hänestä ei voida kuitenmu-kaan tulla osalliseksi ilman hengen köyhyyttä. Kun siis Nordlund sanoo, että Laguksen mukaan ihminen tulee vanhurs-kaaksi hengen köyhyyden kautta, johon usko olisi salaisesti sisällytettynä, voidaan todeta, että väite ei terävyydestään huolimatta pidä paikkaansa. Laguksen uskonnäke-mystä voisi paremminkin luonnehtia seuraavasti: ihminen tulee vanhurskaaksi hen-gen köyhyydessä syntyneen uskon kautta, johon Kristus on salaisesti sisällytettynä.

414 C.I. Nordlund (1814-1853) kuului evankelisiin pappeihin. Hän toimi mm. Marttilan pitäjänapulaisena

ja oli mukana Lutherin teosten suomentamistyössä.

415 ”Ditt hufvudpåstående är, att vår förmenta villfarelse består deri, att vi på fullt allvar hålla oss vid

evangelii lära, som visar menniskan varda rättfärdig genom tron allena. Du deremot menar sådant ske genom andans fattigdom, deri tron, kan tänka, helt hemligen skall vara innesluten. C.I. Nordlundin kirje Lagukselle. Ei päiväystä. Akiander 1863, 439.

4.5.2 Kysymys omantunnon vapaudesta

Nordlund kritisoi Lagusta myös omientuntojen sitomisesta. Hän vetoaa kirjeessään Lutheriin, jonka mukaan omiatuntoja pitäisi lohduttaa evankeliumilla. Heränneitten kilvoitus ei Nordlundin mukaan kuitenkaan tuo mukanaan levollista omaatuntoa.⁴¹⁶ Hedbergiltä löytyy vastaavaa kritiikkiä. Hän sanoo kirjeessään Lagukselle (1.3.1844), että liha saa kyllä kärsiä, mutta hengen on oltava Kristuksessa vapaa.⁴¹⁷ Näin sano-essaan Hedberg osoittaa liittyvänsä Lutherin näkemykseen, jonka mukaan oman-tunnon on oltava laista vapaa. Reformaattorihan sanoo, että omatunto on kuin mor-siushuone, jossa on tilaa vain evankeliumille, Kristukselle. Laki kuuluu puolestaan vanhalle ihmiselle. Lihan tulee olla ”egyptiläisten vaivattavana”.⁴¹⁸ Hedbergin lausu-ma pitää implisiittisesti sisällään väitteen, että lain ja evankeliumin välinen ero ei ole Lagukselle kaikilta osin selvä.⁴¹⁹

Voidaanko Nordlundin ja Hedbergin kritiikkiä pitää oikeutettuna? Kuuluuko oman-tunnon vapauden teroittaminen myös Laguksen teologiaan vai peittyykö se muiden korostusten, ennen muuta hengen köyhyyden korostuksen alle? Laguksella ei ole ko-vin paljon kirjoituksia, joissa tätä asiaa käsiteltäisiin eksplisiittisesti. Laguksen van-hurskauttamiskäsitystä tutkittaessa oli esillä kirje, jossa Lagus varoittaa ystäväänsä omantunnon ansaan joutumisesta. Tällaiseen ansaan joudutaan Laguksen mukaan silloin, kun itseltä vaaditaan jotakin, ennen kuin suostutaan vanhurskautettavaksi.⁴²⁰ Aihepiiriin liittyy myös herännäisjohtajan muut sola fide -aspektia teroittavat näke-mykset. Lagus korostaa, että kristityn tulee elää uskosta. Tämän vastakohta on se, että ihminen pyrkii elämään omasta hurskaudestaan, kristillisyydestään, parannuk-sestaan, valvomiparannuk-sestaan, teoistaan tai maailman laeista ja säädöksistä. Ihminen, joka

416 “Nej, för att, om jag än derföre huru begabbas, dock nyttja lärofadren Luthers ord: ‘emedan evangelium

varder förkastadt, med hvilket samveten borde hugsvalas, och i dess ställe menniskoläror upprättade, de der lära oss, att genom egen verkan - ‘kilvoitus’ - aflägga synden och förtjena oss himmelen, så följer deraf ett betungadt, trångt och bedröfvad samvete, som aldrig har någon ro’ etc.” C.J. Nordlundin kirje Lagukselle. Ei päiväystä. Akiander 1863, 442.

417 “Låt usla köttet lida och qvida, låt arma hjertat blöda! Anden är dock i Christo fri från all dom,

förbannelse, vrede och död; skulden är afplånad, synden tillgifven, rättfärdigheten skänkt, barnarätten förvärfvad, saligheten beredd åt mig, mig arme och förbannelsevärda syndare F.G. H. af Guds ende, enfödde Son, min Frälsare, på hvilken jag tror! Det är visserligen sannt, och derpå vill jag lefve och dö, ja derpå inför domen stå! Amen, Amen! Se der min bekännelse inför Gud!” Hedbergin kirje Lagukselle 1.3.1844. Akiander 1863, 401.

418 Katso esim. WA 40,1,213-214 sekä 270-271.

419 Hedbergin näkemyksistä siitä, miten lakia ja evankeliumia tulisi julistaa, ks. esim. Suokunnas 2011,

133-134.

420 ”Gud är nöjd med ditt af hans nåd krossade och botfärdiga hjerta; gerningar fordrar han ej. Gack

derföre, djefvulen och egenrättfärdigheten till trots, frimodigt fram till nådastolen, framvisa der Jesu evigt gällande rättfärdighet och anamma med tron hans förtjenst: se på Guds lamm, så blifver du helbregda och låt ej längre denna långvariga samvets villfarelse hindra dig från att njuta friden hos Jesus. Om du än verkställde afbedjandet och sedan funne friden, hvem försäkrar dig efteråt, att denna frid grundar sig på Jesu försoningsdöd ensamt och ej lika mycket på gerningar? Du ser häraf, ihvilken ny och ännu svårare samvetssnara du invecklas, om du gör något till upphjelpande af din sak, förrän du på ren väg låtit dig rättfärdiggöras hos Jesum. Detta är nu min fasta öfvertygelse och den fotar sig på Bibelns hela anda.” J.F. Berghille 3.11.1836. Akiander 1862, 258-259.

tekee näin, ei Laguksen mukaan elä uskosta.⁴²¹ Näiden kirjoitusten valossa oman-tunnon vapauden vaaliminen on tärkeää Lagukselle. Hän on tuntenut myös Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen, jossa reformaattori painottaa omantunnon vapauden säilyttämisen tärkeyttä.⁴²² Missä määrin tämä näkemys sitten mahdollisesti muuttuu?

Hedberghän näkee Laguksen edustavan kiistan aikana juuri sellaista näkemystä, jos-ta tämä aikaisemmin varoitjos-taa.

Kuten edellä on esitetty, Lagus sanoi kiistan kynnyksellä 1843 panneensa mer-kille, että ihmiset etsivät vailla ristiä olevaa uskoa ja myös elävät tällaisessa uskos-sa. Laguksen mukaan sisäisen kärsimyksen puute erottaa kilvoittelijan Kristuksesta.

Kiistan syntyä analysoitaessa kävi ilmi, että herännäisjohtajan teologiassa usko evan-keliumin sanaan, ikävöinti, kamppailu ja kärsimys kuuluvat yhteen. Tämä selittyy siten, että Lagus tarkastelee asioita koettavan todellisuuden näkökulmasta. Hedberg puolestaan tahtoo puolustaa opin puhtautta ja korostaa evankeliumin ehdotonta lah-jaluonnetta. Vanhurskauttamisen ollessa kyseessä usko evankeliumin sanaan sulkee pois ikävöimisen, kamppailun ja kärsimyksen. Hänen näkökulmastaan Lagukselle ominainen hengen köyhyyden korostus ei päästä omaatuntoa ahdistuksesta vaan pitää sen sidottuna. Lagus taas pitää kiinni siitä, että evankeliumiin ei voida tarttua oikealla tavalla ilman jatkuvaa hengen kuritusta. Hedbergin usko on hänen mieles-tään järkiuskoa, sillä se ei vapauta ihmistä ainoastaan syyllisyydestä vaan myös syn-nintunnosta eli hengen köyhyydestä.

Voidaan pitää selvänä, että Laguksen kiistakirjoituksissa omantunnon vapaus ei ole keskeinen teema. Hengen köyhyys on hänelle tärkeämpää kuin omatunnon vapau-den säilyttäminen. Tästä ei voida kuitenkaan tehdä sellaista johtopäätöstä, että Lagus olisi pyörtänyt periaatteellisen kantansa omantunnon vapauden säilyttämisen tär-keydestä. Todennäköisempi selitys on se, että kiistan aikana omantunnon vapaus jää Laguksen teologiassa taka-alalle. Syynä tähän on ennen muuta lihallisen vapauden ja löyhän uskon pelko. Tästä pelosta johtuu, että Lagus kytkee uskomisen ja hengen köyhyyden niin tiukasti yhteen. Tämä side ei sinänsä ole ongelmallista luterilaisen teologian kannalta – kuuluuhan luterilaiseen pyhityskäsitykseen syvenevä synnin ja armon tunto. Problemaattiseksi tämä hengen köyhyyden korostus muodostuu silloin, kun siitä tehdään uskomisen ehto ja vaatimus. Laguksen kiistan aikaisissa kirjoituk-sissa näin näyttää välillä käyvän.

4.5.3 Lain ja evankeliumin erottaminen

Laguksen poleemisten väittämien äärellä herää kysymys, miten herännäisjohtaja tulkitsee lain ja evankeliumin välisen eron. Kiistan ensimmäistä vaihetta

tutkittaes-421 ”Huru mycket bråk och huru många fåfänga mödor göra sig icke menniskorna förr, än de lära sig, att

den rättfärdige måste lefva och verkligen lefver af sin Tro, men icke af sin fromhet, christendom och bättring, icke af all verldens lagar och reglor. Ware derföre alltid vår första fråga, om vi i sanning genom Tron fatta Kristum och öfva oss i hans fattande. Hafve vi förlorat honom, så må vi icke uppsöka honom i vår vaksamhet och gerning och fromhet, utan såsom han för oss är död, korsfäst och uppstånden, utan att förut söka sätta oss i någon viss sinnes-ställning.” Jakob Wegeliukselle 2.1.1840. Lagus 1935, 146.

Ks. myös kirje J.F. Berghille 3.11.1836. Akiander 1862, 257-258.

422 Ks. esim. WA 40,1, 272, 19-28; WA 40,1, 279, 30-32; WA 40,1, 242, 26-27.

sa todettiin, että sellainen evankeliumi on Laguksen mukaan väärää, joka vapaut-taa kilvoittelijan parannukseen johtavasta Jumalan mielen mukaisesta murheesta.⁴²³ Kiistan jälkimmäisessä vaiheessa Lagus antaa ymmärtää Hedbergin olevan antinomis-ti, joka ei enää halua katsoa lain peiliin.⁴²⁴ Sekoittaako Lagus lain ja evankeliumin toisiinsa itsekään sitä huomaamatta?

Luterilaisessa teologiassa on ajateltu, että Jumalan laki tekee ihmisen murheelli-seksi synnin tähden, ei evankeliumi. Lutherilla Jumalan ihmistä riisuva ”vasemman käden” työ ja ihmisen tekeminen ”ei miksikään” pysyy selvästi lain tehtävänä. Tätä lain työtä seuraa sitten Kristuksen lahjoittaminen evankeliumin kautta, mikä tuo mu-kanaan hyvän omantunnon ja uuden elämän.⁴²⁵

Laguksen mukaan evankeliumi ja usko eivät siis saa vapauttaa kristittyä hen-gen köyhyydestä ja parannukseen johtavasta Jumalan mielen mukaisesta murheesta.

Päältä päin katsoen tässä voidaan nähdä Laguksen irrottautuvan luterilaisesta opista.

Ristiriita voi olla kuitenkin näennäinen. Kun Lagus puhuu evankeliumista ja uskosta, hän tarkoittanee tässä yhteydessä uskonelämän kokonaisuutta, jossa sekä lailla että evankeliumilla on paikkansa.

Kysymystä lain ja evankeliumin oikeasta jakamisesta ei voida Laguksen kohdalla kuitenkaan ohittaa näin nopeasti. Kritisoidessaan Hedbergiä pinnallisesta evanke-liumiin tarttumisesta, Lagus näyttää itse luisuvan toiseen suuntaan. Syntisen oikeus tarttua armolupauksiin sellaisena kuin on uhkaa tulla enemmän tai vähemmän ehdol-liseksi. Laguksen vaarana on tehdä hengen köyhyydestä osa evankeliumia. Luterilaisen teologian näkökulmasta tämä merkitsee sitä, että Lagus ei tee riittävän selvää eroa lain ja evankeliumin välillä. Mikäli Lagus antaisi hengen köyhyyden säilymisen pysyä selkeästi pelkästään lain tehtävänä, hänen ei tarvitsisi olla niin huolissaan evanke-liumin lupausten väärinkäytöstä. Toisaalta on muistettava nyt puheena olevien kir-jeiden syntytilanne. Kiistakirjoituksien pohjalta ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Laguksen teologiasta.

Laguksen ja Hedbergin kiistan repivyydestä kertoo se, että entisten ystävysten vä-linen suhde ei enää myöhemmin korjautunut.⁴²⁶ Hedbergin kirjeistä käy ilmi, että hän on pyrkinyt useammankin kerran sovintoon Laguksen kanssa.⁴²⁷ Lagus ei kuitenkaan näytä tarttuneen ojennettuun käteen. Lähteistä ei käy ilmi, että hän olisi myöhem-minkään ollut halukas rakentamaan särkynyttä suhdetta uudelleen.

Laguksen uskonkäsityksessä ei tapahdu kiistan seurauksena suuria muutoksia.

423 Laguksen kirje Hedbergille 9.2. 1844. Akiander 1863, 398-399.

424 Akiander 1863, 423-424.

425 Lain ja evankeliumin suhdetta on viime aikaisessa tutkimuksessa tarkastellut mm. Raimo Mäkelä

(Mäkelä 2011c). Hänen tutkimuksensa kohteena on norjalainen Olav Valen-Sendstd. Tutkimus sisältää myös katsauksen lain ja evankeliumin suhteesta kirkon ja teologian historiassa.

426 Lagus kirjoitti vielä 12.6.1844 kirjeen, joka on osoitettu Hedbergille ja Nordlundille. Hän ei käy

enää analysoimaan saamiaan kirjeitä vaan pysyy entisessä kannassaan. Laguksen mukaan Hedbergin ja Nordlundin näkemykset ovat perusteiltaan vääriä, joskin ne voivat näyttää kauniilta päällepäin.

Hedbergin ja Nordlundin opin vaikutukset Jumalan työlle Suomessa tulevat Laguksen mukaan olemaan

”kauhistuttavia.” He eivät kuitenkaan näe sitä kultaisesta tornistaan, joka todellisuudessa on hirveä vankila. F.G. Hedbergille ja C.I. Nordlundille 12.6.1844. Lagus 1933, 49. Näin Lagus päättää omalta osaltaan kiistan aikaisen kirjoittelun.

427 Vielä viimeisessä Lagukselle lähettämässään kirjeessa 4.5.1848 hän pyytää Lagukselta anteeksi, jos

on loukannut tätä. Hän toivoo, että sopuun ja yhteyteen voitaisiin päästä, ”koska Jumala on armahtanut meitä”. Hedbergin kirjeet Lagukselle Coll 225.28.

Voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että hänen Luther-harrastuksensa näyttää hiipuvan. Hän ei esimerkiksi viittaa enää jatkossa Lutherin Galatalaiskirjeen kommentaariin, jota hän aiemmin ylisti vuolaasti. Tämä selittyy sillä, että Hedberg sai ratkaisevat vaikutteensa juuri reformaattorilta. Lagus pitää kyllä elämänsä lop-puun asti sanaa uskon perustana, mutta edellyttää toisaalta jatkuvaa ”isoamista ja janoamista” hengen köyhyydessä. Vanhurskauttaminen ei ole hänelle kertakaikki-nen tapahtuma, vaan siinä on kyse jatkuvasta liikkeestä kohti Kristusta. Missä tämä liike loppuu, siellä usko muuttuu pään tiedoksi ja pyhityksestä tulee omaa ponniste-lua. 1850-luvulla nämä tutut painotukset nousevat esiin herännäisjohtajan ottaessa biblisistit maalitaulukseen.

Kuten tutkimuksen alussa todettiin, kohta kiistan jälkeen Laguksen kirjeenvaih-dossa seuraa kahden vuoden aukko. 1840-luvun lopulta alkaen herännäisjohtajan kirjoitustahti sitten jälleen kiihtyy ja saavuttaa huippunsa 1850-luvulla. Seuraavassa pääluvussa siirrytään tutkimaan minkälaisena Laguksen käsitys vanhurskauttavasta uskosta ilmeni hänen elämänsä viimeisenä vuosikymmenenä.

5 Ikävöivä usko pelastuksen