Oikea ja väärä parannus

Lagus puhuu yksinkertaisen armonjärjestyksen vastakohtana väärästä parannuk-sen järjestyksestä, johon moni herännyt eksyy. Tällöin herännyt hakee apua laista ja pyrkii itse voittamaan synnin sekä saamaan aikaan mm. katumusta, valvomista, synnintuntoa. Tämän sijasta hänen tulisi langeta ”evankelisesti etsivässä uskossa”

suoraan Kristuksen jalkojen juureen, jolta nämä lahjat ja kaikki tarpeellinen saa-daan. Hänen tulisi olla tekemisissä ainoastaan evankeliumin lupausten kanssa ja elää niistä pienen lapsen tavoin⁴⁴⁶. Tällainen evankeliumiin perustuva parannus on oikeaa ja sielua uudistavaa parannusta (fides directa). Väärä parannus on puoles-taan lakiin perustuvaa omavanhurskasta ja hengetöntä parannusta.⁴⁴⁷ Siinä on siis kyse parannuksen tekemistä omin voimin, mikä on Laguksen mukaan raskaampi synti kuin mikään muu. Tällaisen parannuksen tekeminen on osoitus epäuskosta ja järjen juonista, ja sillä tiellä jäädään vaille Jumalan apua. Mikäli vakavasti herännyt ihminen on tällä tavalla itse työtä tekemässä, häntä tulee nuhdella epäuskosta. Kun syntinen sitä vastoin on oikeassa parannuksen työssä, ”kadotuksen tuomion alai-sena kysymässä lapseksi ottamista”, hän antaa Jumalalle kunnian, tulee autetuk-si ja pääsee portin läpi (fides reflexa).⁴⁴⁸ Ainostaan tällä tavalla Kristuksen puoleen

446 ”Detta är nu rakt stridande emot den falska bättringsordningen. Vilken är den falska bättringsordningen

i vilken många väckta löpa? Den är av följande beskaffenhet: Så snart samvetet eller kunskapen giva tillkänna, att nu är jag borta ifrån hela saken, så begynna de väckta att skruva fram utur sig själva ånger, bättring, vaksamhet, syndakännedom m.m., vilka egenskaper visserligen ärö ovillkorligen nödvändiga på bättringsvägen och skola finnas, om icke en lös kristendom skall uppstå: men felet består däruti, att de själva begynna truga sig till dessa egenskaper och tvinga dem fram från sin förbannade, fallna och döda natur, men gå icke genast till Herren Kristus och bedja och vänta, att Han ville giva dem dessa gåvor. De söka således hjälp under Lagens sjävtagna övning, men falla icke evangeliskt med den sökande tron Kristus till fota, som giver sorg efter Guds sinne, liv, anda och allt. Elisabet Reuterille 14.3.1849. Lagus 1931,7-8.

”Låt derföre nådeordningen behålla sin helgd: först, af allt och alltid, Kristus, upptagandet på bättringsvägen m.m. - - - Gif dig derföre icke vidare under lagen och dess fordringar, utan haf endast att skaffa med Evangelii löften, och lef af dem som ett litet barn. När gifver du dig under Lagen? När du fordrar af dig sjelf det du ej äger, och anser för din hufvudsak att vinna synden, och icke att finna Kristus, och lif och kraft i och genom Honom?” Lotta Fonseliukselle 22.8.1853. Lagus 1933, 163-164.Ks. myös kirje Augusta Forsströmille 1853. Lagus 1931, 40-41; kirje tuntemattomalle 1853. Lagus 1933, 95.

447 ”Fortfar derföre någon tid med denna inre bön och längtan efter Kristus, bed och förtröttas icke så skall

du sjelf erfara, att detta är den enda rätta själen stärkande och omskapande bättringen, och du skall klart finna skilnaden emellan denna och egenrättfärdighetens falska, andelösa bättring, som hvilar på lagens kala hälleberg.” Tuntemattomalle 18.5.1857. Lagus 1933, 150.

448  Kirjeestä tuntemattomalle: ”Tässä sytty sota, sillä luonto tahtoo välttämättä tehdä parannusta omin

neuvoin, joka on raskaampi synti kuin mikään muu. Jos sen sijaa olen oikeassa parannuksen työssä, alituisesti kadotuksen tuomion alaisena kysymässä lapseksi ottamista, niin olen Herran käden alla, annan hänelle kunnian, ja voitan. Oi, jospa tämä olisi sanottu niin, että kaikki sen ymmärtäisimme, ja että sentähden yhdessä niin etsisimme Jesusta, että hän jäisi meille kaikeksi kaikessa. Tällä parannukselle on saatana kauhean vihainen, luonto siihen laiska ja järki ei siihen suostu, mutta tämä on oikea parannus. Tässä kumminkaan ei kukaan valmiiksi tule. Kuolemaan asti on meidän tässä harjoituksessa oltava. Mutta jos tässä parannuksen järjestyksessä olen, niin varmasti saan omistaa Jesuksen, sillä Jumala ei voi valehdella, ja Jesuksen mukana on minulla kaikki. - Mutta jos en tässä järjestyksessä ole, ei Jumala voi minua auttaa, joskin olisin parannusta tehnyt miten tahansa. Herännyttä sielua, joka parannuksellaan totta tarkoittaa, mutta on itse työtä tekemässä, tulee ankarasti nuhdella hänen epäuskostaan ja juonimisestaan , mutta toiselta puolen kehottaa kadonneena syntisenä antamaan Jumalalle kunnia ja rupeamaan ahtaalle portille kolkuttamaan kerjäten armoa parannukseen: ”olen hengellisesti kuollut ja jumalaton, Kristus kuuluu olevan Vapahtajani, joka voi herättää elämän näinkin kuolleesta raukasta; oi Herra, jos minua tahtoisit armahtaa ja ottaa omaan hoitoosi ja anteeksi antaa kaikki syntini!” Totisesti, syntinen, joka pysyy ja kestää tässä rukouksessa siksi kun Herran apu tulee, hän pääsee portin läpi.” Kirje tuntemattomalle. Lagus 1907,183-184.Todettakoon, että väärä parannus on esillä myös Laguksen varhaisemmissa kirjoituksissa, esim. Kultala-kertomuksessa. Lagus 1935, 27.

kääntymällä hän voi parantua, syntyä uudelleen ja saada varmuuden lapsenoikeu-destaan.⁴⁴⁹ Lagus tähdentää oikeasta armonjärjestyksestä kiinni pitämistä kaikkien synnin kiusojen keskellä: ensin Kristus, sitten ulkoinen ja sisäinen elämä.⁴⁵⁰

Oikean ja väärän parannuksen rinnalla Lagus puhuu oikeasta ja väärästä pyhi-tyksestä. Monet ovat Laguksen mukaan sotkeneet asiansa eivätkä ole päässeet elä-män tielle, koska heillä ei ole ollut oikeaa näkemystä pyhityksestä. Syntiä vastaan taistelemiseen ja valittamiseen – siis pyhitykseen omin voimin – käytetty aika olisi pitänyt käyttää yksinkertaiseen Herran puhutteluun. Lagus tähdentää, että kilvoitte-lijan katseen tulee olla Kristukseen kohdistettuna. Näin meneteltäessä uusi syntymi-nen tapahtuu sielussa ilman omaa vaivaa ja pyhitys seuraa itsestään.⁴⁵¹ Kristukseen katsominen (kontemplaatio) on siis uudestisyntymisen edellytys ja lähtökohta. Sillä on Laguksen teologiassa pitkälti uskossa kuulemisen funktio. Sen vastakohtana on katsominen omaan itseen, omaan syntiin ja heikkouteen. Kyse on perimmältään sii-tä, paneeko kilvoittelija toivonsa lakiin vai evankeliumiin, itseensä vai Kristukseen.

Referoidut kirjeet tuovat esille sen, että vanha Lagus tekee selvän eron evankeliumiin ja lakiin perustuvan parannuksen välillä. Edellinen on oikeaa ja jälkimmäinen vää-rää parannusta. Lisäksi niistä käy ilmi, että parannus, usko ja pyhitys ovat hänelle päällekkäisiä käsitteitä. Voidaan myös panna merkille, että näiden kirjeiden sävy on huomattavasti teosentrisempi kuin kiistan aikaisten kirjoitusten.

Laguksen lyhyen armonjärjestyksen tunnusmerkkinä voidaan pitää nimenomaan evankeliumin painottamista parannuksen yhteydessä. Esimerkkinä tästä voidaan ot-taa katkelma kirjeestä tuntemattomalle vasot-taanottajalle:

”Laki omassatunnossasi muistuttaa sinulle alinomaa synnistäsi ja kelvottomuudestasi.

Puhut kyllä tästä Herralle Kristukselle, mutta rupeat samalla mittailemaan itseäsi ja katsot taas uudelleen vähän evankeliumiin. Tästä seuraa tuo ontuminen, jota valitat. Ole sentähden nyt ja aina kadotettuna, ollenkaan koettamatta parantaa tai mittailla itseäsi. - - - Älä huoli katsoa vähääkään syntiäsi ja turmelustasi, äläkä etsi itseltäsi mitä itselläsi ei ole ja jota et voi aikaan saada. Silloin annat Herralle Kristukselle kaiken kunnian. - - - Sano sentähden kerran jäähyväiset vanhalle kurittajallesi, joka on laki, jota aina lapsuudestasi asti tietäen tai tietämättäsi olet palvellut. Ei se tähän päivään asti, mitä meillä nyt on, ole voinut sinua

449 ”... men sjelfva lifvet och nya födelsen får ingen del af, utom att låta alla egna bättringsbestyr fara, ehuru

godt sken de än må hafva, och ensamt, uteslutande vända sig till Kristus bedjande af Honom om det nya lifvet, del i försoningen, barnaskap och ledning på den smala vägen.” Aline Reuterille. Lagus 1933, 152.C.A.

Malmbergille 21.2.1854. Lagus 1931, 18; Kirje tuntemattomalle. Lagus 1933, 160.

450 Vad du frågar om din skötesynd, är ju klart. Den är väl häftigare och mera påträngande än de övriga,

men måste ju på lika sätt behandlas; d.v.s. du måste mer se på Kristus och mindre på synden: anse det vara huvudsaken att söka Kristus och nya födelsens nåd genom Honom, men icke är det huvudsaken att först segra över synden. Låt därföre nådeordningen behålla sin helgd: först af allt och alltid Kristus, upptagandet på bättringsvägen m.m. sedan må då lefvernet, det yttre och inre, komma efteråt;” Lotta Fonseliukselle 22.8.1853. Lagus 1935, 163.

451 ”Du behöfver icke då annat än se Guds Lamm, som burit dina synder, och märk! just under det du så går

till väga, föregår nya födelsen i din själ, utan allt eget bemödande, och du afskyr, känner och vinner synden endast genom Honom, som sade: utan mig kunnen I intet göra. ” Jakob Wegeliukselle 15.5.1852. Lagus 1933, 68.

”... fortfar att med en barnslig anda enfaldigt och träget hålla dig vid syndares förbarmare, Märk, ensamt

seende på Honom, så att du icke på lagsens sätt derjemte begapar dig sjelf. När du finner dig vara borta, så skynda, utan alla egenrättfärdighets grubblerier tillbaka, du må nu hitta dig från hvilken synd och elände som hälst. Härigenom blir du delaktig af förnyelsens och nya födelsens nåd. Elisabet Reuterille 18.4.1854.

Lagus 1933, 97.

auttaa, vaikka se paiseen tavoin aina tuskia on sinulle tuottanut. Sillä ei mitään lakia ole annettu, joka taitaisi meitä eläviksi tehdä. Kaikki ne, jotka lain alla ovat ja lain töissä riip-puvat ovat kirouksen alaisia. Kun siis tuo vanha vaatija vaatii jotakin muutosta itseltäsi, niinkuin se varmasti tekee, nin älä siitä huoli, vaan olkoon sinulla tekemistä yksinomaan Jumalan Pojan kanssa, joka ei suinkaan tahdo sinulta semmoista parannusta, jota tähän asti olet harjoittanut.”⁴⁵²

Kirjeessä esiin tuleva kehotus käydä suoraan Kristuksen luo ja jättää oman heik-kouden tarkastelu perustuu lain ja evankeliumin eroon. Ihminen antautuu lain alai-seksi, kun hän katsoo omaan syntiinsä tai murehtii turmelustaan. Synnin sijasta tu-lee katsoa Kristusta, valittamisen sijasta tutu-lee puhutella Vapahtajaa. Evankeliumi antaa syntiselle oikeuden mennä sellaisenaan Kristuksen eteen. Laguksen lain ja evankeliumin välille tekemä ero näkyy selvästi myös siinä, että herännäisjohtajan mukaan kilvoittelijan ei tarvitse evankeliumin valossa vaatia itseltään ”hiuskarvan-kaan vertaa”. Toisin kuin laki, Kristus ei vaadi häneltä yhtään mitään. ⁴⁵³ Laguksen 1850-luvulla syntyneiden sielunhoidollisten kirjeiden perusteella Laguksen käsitys-tä parannuksesta ei voida pikäsitys-tää ainakaan lakihenkisenä. Mutta menetkäsitys-tääkö laki nyt kokonaan merkityksensä parannuksenteossa?

Uskonpuhdistajat korostivat, että parannus on Jumalan sanan, lain ja evanke-liumin vaikutusta ihmisessä. Laki johtaa hänet synnintuntoon ja epätoivoon, mikä on osa vanhan ihmisen kuolettamista. Laki ei ole kuitenkaan vaikuttamassa parnuksessa yksin. Evankeliumi tulee lain murtaman luo ja herättää hänessä uskon an-teeksiantamukseen. Usko nostaa ihmisen jaloilleen ja sen vaikutuksesta hän tarttuu evankeliumin armolupaukseen. Näin hänen suhteensa Jumalaan muuttuu, niin että pelkoon yhdistyy luottamus ja kiitollisuus.⁴⁵⁴

Lagus tuntee tämän luterilaisen teologian lähtökohdan. Tämä käy ilmi esimer-kiksi kirjeestä, jossa hän puhuu lain oikeasta käytöstä: ”Kuinka sitten lakia käy-tetään oikein? Siten, että jokapäiväisessä parannuksessa kuunnellaan ja totellaan Jumalan Hengen nuhteita ja paetaan Kristuksen luokse etsimään puhdistusta hänen veressään.”⁴⁵⁵ Laguksen käsitys jokapäiväisen parannuksen ja jatkuvan vanhurskaut-tamisen välttämättömyydestä ei muutu merkittävästi 1830-luvun jälkeen. Jo tuolloin herännäisjohtaja puhui siitä, että Jumala antaa Henkensä kurittaa syntistä päivit-täin, minkä tarkoituksena on ajaa häntä etsimään uutta vanhurskautta Vapahtajalta.

Vaikka Lagus nyt kehottaakin kirjeittensä lukijoita pysymään erossa laista, häntä ei kuitenkaan tule pitää antinomistina. Laguksen kehotus olla tekemisissä yksinomaan

452 Kirje tuntemattomalle. Lagus 1907, 242. Ks. myös kirje Jakob Wegeliukselle 15.5.1852. Lagus 1933, 67-68.

453 “Lagens ok hvilar ännu på dina axlar, och huru kan väl Evangelium med sitt klara enfaldiga ljus leda

dig, så länge du fordrar en hårsmån af dig sjelf. Kristus fordrar af dig ingen uthållenhet, redlighet m.m.

Han vill att du af Honom alltid å nyo utbeder dig detta och allt hvad dig brister, och dig brister alltid allt.”

Tuntemattomalle. Lagus 1933, 160.

454 Hägglund 1985, 170.

455 C.A. Malmbergille 12.10.1856. Lagus 1933, 138. Käännös Anna-Liisa Väinölä. Lagus 1938, 172.

Lagus sanoo myös, että armonjärjestys rakentuu kahden tekijän varaan, jotka ovat parannus ja usko.

Jokapäiväinen parannus on sitä, että kilvoittelija tuntee ja katuu syntejään ja kääntyy jatkuvasti uskossa Kristuksen puoleen. Riippumatta synnintunnon suuruudesta – joka on välillä suurempaa ja välillä pienempää – hän antaa jumalallisen murheen johtaa itsensä Kristuksen puhdistettavaksi.

Tuntemattomalle. Lagus 1931,8.

evankeliumin kanssa on mitä ilmeisimmin kokemuksesta nouseva sielunhoidollinen neuvo. Ihminen tuntee lain vaatimukset luonnostaan, ja nämä vaatimukset tulevat elä-viksi herätyksen ja uskonkilvoituksen myötä. Vaikka laki on itsessään hyvä, liika aska-rointi sen kanssa koituu turmioksi. Syynä on se, että ihmisen epäuskon ja omavanhurs-kaan perustaipumuksen vuoksi hänen tiensä Kristuksen luo on vaarassa tukkeutua.

Laguksen näkemys näyttää kuitenkin poikkeavan ainakin jonkun verran uskon-puhdistajien parannuskäsityksen ”perusmallista”, jonka mukaan parannus on lain ja evankeliumin vaikutusta ihmisessä. Tämä ero liittyy siihen, miten evankeliumin luonne ymmärretään parannuksen yhteydessä. Evankeliumiin perustuva parannus on Lagukselle ennen kaikkea jatkuvaa rukousta. Tämä rukous on armonvoimien, uu-den syntymisen ja kaiken sen pyytämistä, mitä elämän tiellä kuljettaessa tarviaan.

Tällainen rukouksen leimaama parannus on etsivää uskoa, johon tulee ajallaan – ja aina uudelleen – vastaus, kun etsivä usko vaihtuu Kristuksen löytämiseksi ja kilvoit-telija saa kokea lapsenoikeutta. Vanhan Laguksen ajattelussa uskossa kuulemisen as-pekti jää eksplisiittisesti ilmaistuna vähemmälle huomiolle kuin luottavainen käänty-minen Kristuksen puoleen (fides directa). Toisaalta on huomattava, että Kristukseen katsomisella on Laguksen ajattelussa juuri uskossa kuulemisen funktio. Tällainen katsominen perustuu puolestaan Jumalan sanaan. Erot luterilaiseen ”standardikä-sitykseen” eivät ole välttämättä kovin suuria, mutta painotuseroista voidaan aina-kin puhua. Laguksen parannuskäsitys on aktiivisempi kuin perinteinen luterilainen käsitys, mikä näkyy erityisesti hänen tavassaan ymmärtää parannus rukouksena.

Armonvoimat ja uusi syntyminen, joihin edellä viitattiin, ovat tärkeimpiä paran-nukseen liittyviä käsitteitä Laguksen teologiassa. Seuraavaksi tutkitaan lähemmin, mitä Lagus tarkoittaa niistä puhuessaan.