Etsivä ja varmuuteen päässyt usko

Herännäisjohtajan 1850-luvun kirjeissä näkyvät tutut pelastusvarmuuteen liittyvät painotukset. Hänen mukaansa kilvoittelija ei voi tyytyä vähempään kuin varmuuteen siitä, että hän voi luottaa Kristukseen omana Vapahtajanaan. Lagus asettaa tällaisen asennoitumisen vastakohdaksi lihallisen varmuuden, jolle on ominaista lepääminen sanan varassa ilman sisäistä pyrkimystä Kristuksen omistamiseen.⁴⁷⁴ Kristitty ei voi pysähtyä myöskään tietoon tai johonkin, mitä hän on ennen kokenut (fides reflexa).

Sen sijaan hänen tulee seurustella Kristuksen kanssa (fides directa) etsien varmuutta,

”joskin Hän kauan on ilmoittamatta itseään.”⁴⁷⁵ Kysymyksessä on siis järkiuskon ja elä-vän uskon välinen ero. Pelkkä tietämys kristillisen uskon sisällöstä on riittämätöntä.

Etsivässä ja tuomitussa tilassa oleminen

1830-luvun loppupuolella Lagus tähdensi sitä, että vanhurskauttamista etsivän ei pidä juosta Jumalan työn edelle. Sen sijaan hänen tulee antaa Jumalan tehdä työnsä sisimmässään. Näin kilvoittelijan kristillisyys saa vahvan perustan. Jumalan työhön suostuminen tulee selvästi esille myös vanhan Laguksen teologiassa, vaikka ter-minologia on tässäkin asiassa muuttunut jonkun verran.

Laguksen mukaan kilvoittelijan on suostuttava pysymään etsivässä ja tuomitus-sa tilastuomitus-sa Herran edessä, kunnes hän tuomitus-saa kokea pienempää tai suurempaa varmuutta lapsenoikeudestaan.⁴⁷⁶ Tuomitulla tilalla Lagus tarkoittaa tässä yhteydessä sisimmäs-sä koettavia nuhteita. Kysymys ei siis ole siitä, että kilvoittelija olisi Jumalan tuomi-on alla, vaan siitä, että häntä ollaan vetämässä lähemmäksi Vapahtajaa. Tuomitussa tilassa oleminen merkitsee sitä, että kilvoittelija joutuu toteamaan parannuksensa

473 ”N:sta toivon, että hän yksinkertaisena kuin lapsi, itseltään mitään vaatimatta, kanssakäymistä pitää

Vapahtajansa kanssa ja kaikesssa heikkoudessaan Häneltä ottaa kaiken ravinnon ja voiman eikä anna minkaan puutteen estää itseään armoistuimen tykö käymästä tyhjänä ja alastomana, rukoillen uudestisyntymistä ja lapseksi ottamista.” C.A. Malmbergille 5.2.1856. Lagus 1907, 225.

“men sjelfva lifvet och nya födelsen får ingen del af, utom att låta alla egna bättringsbestyr fara, ehuru godt sken de än må hafva, och ensamt, uteslutande vända sig till Kristus bedjande af Honom om det nya lifvet, del i försoningen, barnaskap och ledning på den smala vägen.” Aline Reuterille. Lagus 1933, 152.

Saarna 1. rukouspäivänä 1855. Bergroth 1886, 658-659. Katkelma tästä jaksosta: ” Tässä nyt alkaa hänelle se salattu elämä Kristuksessa, jossa hän joka hetki uudistaa koko parannuksen asian, etsii puhdistusta Jumalan Pojan Kristuksen veressä, uudesti synnytetään, saapi todistuksen lapsen oikeudesta ja armosta.”

474 ”Du går således till Honom med din fattiga längtan, och beder att bliva upptagen på salighets- och

bättringsvägen, och kan nu icke nöjas med mindre, än att du känner inom dig en visshet därom, att du nu kan förtrösta på Honom, såsom din frälsare. Så fortfar du, alltid allting behövande, intet havande, och förnyar sålunda stundligen din sak. Alla som, närmast handledda av kött och djävul, hava velat stanna av i detta inre levande sökande, och vilande slumra på ordet, hava gått gruveligen vilse, och i en köttslig inbillning omkommit.” C.A. Malmbergille 24.5.1853. Lagus 1931, 34.

475   C.A. Malmbergille 24.3.1857. Lagus 1907, 251.

476 ”Därefter har du icke frivilligt givit dig att kämpa och strida för din frälsning, hållande dig i ett

sökande och fördömt tillstånd inför Herren så länge, tills du fått någon större eller mindre visshet om ditt barnaskap.” Emelie Nylanderille? Lagus 1931, 10.

puutteellisuuden ja sen, kuinka hänessä on penseyttä, maallista mieltä, haluttomuutta ja monia muita syntejä. Tässä on kyse Jumalan mielen mukaisesta murheesta, jonka tarpeellisuutta herännäisjohtaja usein korostaa. Lagus tähdentää, että tällaista mur-hetta ei pidä kuitenkaan tehdä epäuskoksi. ⁴⁷⁷

Nämäkin Laguksen painotukset tulevat ymmärrettäviksi Paavo Ruotsalaisen hen-gellisen opastuksen valossa. Kirjoituksessaan ”Muuan sana heränneille talonpojan sää-dystä” (1846) Ruotsalainen puhuu ahtaasta portista sisälle pääsemisestä sekä uudesti-syntymisestä. Kirjoituksen mukaan syntisen ”pitäisi mielellään seisoa Herran edessä kaikkein nuhteitten alla, kuin omassa tunnossa on, seisoa alallaan Herran edessä niin-kauvan kuin hän saapi tuta sisällisesti, että hänellä on tuttava armo”. Syntisen tulee ymmärtää omassatunnossaan olevat nuhteet Jumalan kutsuksi. Hän voi luottaa siihen, että Jumala tuntee hänet, vaikka hän ei tunne Jumalaa. Hänen ei pidä myöskään tulla kärsimättömäksi, vaikka Jumalan vastaus viipyisi. Mikäli kilvoittelija kuitenkin lankeaa lohdutuksen ja virvoituksen puutteessa orjalliseen pelkoon ja epäuskoon eikä jää levol-lisesti odottamaan Jumalan aikaa, hän tekee Jumalan mielen mukaisen murheen epä-uskoksi. Silloin häntä ei myöskään auta, vaikka hänelle ”sata Vapahtajaa luvattaisiin”.⁴⁷⁸ Ruotsalaisen mukaan jumalallista murhetta ei siis tehdä epäuskoksi, kun omantunnon nuhteet ymmärretään Jumalan kutsuksi, kun niitä siedetään sisimmässä ja niistä huo-limatta luotetaan siihen, että Jumala antaa apunsa ajallaan. Kysymys on Kristuksen eteen jäämisestä synnintunnosta huolimatta ja tunnettavan varmuuden odottamisesta.

Tässäkin tulee jälleen selvästi esille distinktio fides directa – fides reflexa, joka jäsentää paitsi Laguksen myös Paavo Ruotsalaisen uskonkäsitystä.

Laguksen mukaan Kristus haluaa ilmoittaa itsensä, mutta kilvoittelijan pitää jättää Herran käsiin se aika ja tapa, kuinka hän tahtoo antaa todistuksen. Herraa tulee kai-vata ja odottaa, kunnes kointähti koittaa. Vaikka Lagus toisaalla kehottaa kaipaamaan myös lapsenoikeutta, on kaipuun ensisijainen kohde aina Kristus itse.⁴⁷⁹ Tällaisesta etsivästä, kohti Kristusta kurottautuvasta uskosta kasvaa Jumalan säätämänä aikana

477 ”Du kan icke göra sådan bättring som du vill, och får icke ro för dina synder, död, ljumhet, verldslig[t]

sinne, motvilja och annat. Det vore ju olyckligt om du ej af dem vore besvärad och betungad, ty då vore du ju en komplett skrymtare. Dessa syndafallets frukter uppstiga ju ouphörligt och göra dig stor plåga.

Under allt detta lefver den af Gud hos dig upptända och af Honom underhållna längtans gnista efter nåden i Kristo, ehuru du gör sorgen efter Guds sinne, den må då vara huru lingrig som hälst, till otro.

O hvilken dyrbar skatt har icke Herren gifvit dig, då du icke är nöjd med dig och din bättring!” F.P.

Kemellille 7.5. 1855. Lagus 1933, 111; Emelie Berghille 1853. Lagus 1933, 239, nootti 18, jossa Krook referoi painamatonta kirjettä. Jumalan mielen mukaisen murheen tarpeellisuudesta ks. myös esim. kirje Jakob Wegeliukselle perheineen 23.2.1849. Lagus 1931, 5.

478 Ruotsalainen 2005, 85-91.

479 ”Vi måste ensamt hafva atta göra med Honom, icke med vår ånger eller annat, och bedja Honom om

allt, längta ensamt efter Honom, - - - När du detta fortfarande gör, så har du råkat på rätt väg, ty Han är vägen, sanningen och lifvet. Han ger dig då i sinom tid visshet om barnaskapet, det du bär efterlängta.”

Jakob ja Charlotta Wegeliukselle 24.11.1851. Lagus 1933, 57.

”När du gifver Herren Kristus all ära, dig skammen, och å nyo alltid begär af Kristus all lust, vilja och kraft till hela bättringen, så får du äfven dessa ting af Honom, och i sinom tid äfven barnaskapets kännetecken, hvarom jag förut skrifvit. Tuntemattomalle. Lagus 1933, 160.

”... fortfar enfaldigt, överlämnande åt Herren, när och huru Han vill giva dig vittnesbörd. - - - Att du nu blivit lockad bort ifrån vägen, bör icke föda otro i dig, ty alla måste lida detta; men akta dig att upphörä med längtandet efter Herren. Bida måste du tills morgonstjärnan uppgår.” Tuntemattomalle.

Lagus 1931, 24.

omistava usko (ett tillegnande och omafattande).⁴⁸⁰ Omistavalla uskolla Lagus tarkoit-taa juuri lapsenoikeudestarkoit-taan varmuuden saavuttanutta uskoa (fides reflexa).

Lapsenoikeus varmuutena syntien anteeksiantamisesta

Edellä käsitellystä on käynyt ilmi, että Lagus käyttää pelastusvarmuudesta pu-huessaan erilaisia ilmaisuja. Hän puhuu varmuudesta (visshet), lapsenoikeudesta (barnaskap), lapseuden tuntomerkistä (barnaskapets kännetecken) sekä kointähden koittamisesta (uppgående morgonstjärna). Lagus voi myös yhdistää näitä ilmaisuja toisiinsa. Hän saattaa esimerkiksi sanoa, että kilvoittelijan tulee odottaa kointähden koittoa lapsen oikeuden ilmaantumiseksi. Tämä merkitsee Laguksen mukaan sitä, että kilvoittelija saa ”nähdä, että Hän on armahtaja, joka sinua armahtaa”.⁴⁸¹ Toisaalla Lagus sanoo lapsenoikeuden kokemisen olevan sitä, että kilvoittelija voi omistaa Kristuksen auttajanaan (hjälpare).⁴⁸² Tällaisessa varmuudessa on kyse Pyhän Hengen todistuksesta.⁴⁸³ Lagus voi verrata pelastusvarmuuteen pääsemistä myös armon au-ringon nousuun.⁴⁸⁴ Tällöin painopiste on siinä, että Jumala vaikuttaa pelastusvarmuu-den silloin kun hän itse haluaa. Laguksen käsitteistöön kuuluu myös ahtaasta portista läpi pääseminen. Syntinen, joka pysyy rukouksessa Herran edessä kunnes apu tulee, pääsee portista läpi.⁴⁸⁵ Kokoavasti voidaan sanoa, että varmuuteen pääsy, lapsen oikeu-den ilmaantuminen, Kristuksen omistaminen auttajana ja armahtajana, kointähoikeu-den koitto, Hengen todistuksen saaminen, armon auringon nouseminen sekä pääsy ah-taasta portista merkitsevät erilaisista vivahteista huolimatta samaa asiaa. Ne tarkoitta-vat sitä, että syntinen ihminen voi luottaa Kristukseen ja uskoa olevansa armahdettu.

Kysymyksessä on siis varmuus syntien anteeksiantamuksesta (fides reflexa).

Uskominen näkemättä

Kristityn on kuitenkin opittava uskomaan näkemättä eli riippumatta tuntuvasta ar-mosta. Siksi pelastusvarmuuden puuttuminen voi olla kilvoittelijan kannalta myös hyvä asia ja osoitus Jumalan rakastavasta huolenpidosta. Laguksen mukaan monet

480 ”Det inre syndaqvalmet och yttre förströelser sätta ofta själen uti trängsel, torka och tröghet, och då är

nöden stor, och den af Herren upptända trosgnistan arbetar sig då fram under mycken kamp och ängslan:

men ehuru dunkelt den än lefver, bär den dock vittne om något af Gud verkat, och salig den som då i all barnslighet far fort med utsträckandet, hvaraf vexer upp ett tillegnande och omfattande, när tiden är kommen.” Elisabet Reuterille 14.4.1855. Lagus 1933, 109.

Katsomyös kirje E.L. Levónille 24.1.1852. Lagus 1931, 28-29.

481 Emelie Nylanderille? Lagus 1907, 10. Ks. myös kirje C.A. Malmbergille 24.5.1853. Lagus 1931, 34.

482 ”Nå! huru förhålla de sig då, när de hava något kännbart, det vill säga: hava visshet om barnaskapet och

att de få tillegna sig Kristus som hjälpare?” Elisabet Reuterille 14.3.1849. Lagus 1931, 8. Tässä yhteydessä voidaan panna merkille myös se, kuinka herännäisyyden piirissä termien käyttö ei ollut vakiintunutta.

Edellisessä pääluvussa kävi ilmi, että Paavo Ruotsalainen saattaa tehdä erottelun Kristus auttajana – Kristus vanhurskautena. Edellinen merkitsee tällöin fides directaa, jälkimmäinen fides reflexaa. Tässä Lagus puolestaan puhuu Kristuksesta auttajana merkityksessä fides reflexa.

483 ”Djefvulen, falska profeter och den lata naturen vilja på denna tid undandölja Kristus för syndare:

de göra Honom så bortgömd och stum, att han ej mer genom sin Andas vittnesbörd får tala till syndare på jorden, och gifva dem tillkänna att han vill hjelpa dem. Tro ej dessa förförare. Han är och blir lifsens bröd.” Tuntemattomalle. Lagus 1933, 156.

484 ”Vänta under den långa höstnatten på morgonen, men låt solen gå upp då den går, och misströsta ej,

om du ej ser den midnattstid. Tuntemattomalle. Lagus 1933, 155

”Attdu ligger och sjukas inför Herren, längtande och väntande att nådesolen uppgår, är rätt; och du bör vid lif och salighet icke låta rycka dig bort från denna ställning,” Tuntemattomalle. Lagus 1933, 155.

485 Tuntemattomalle. Lagus 1907, 184.

käyttävät tuntuvaa armoa väärin pitämällä sitä lohdutuksensa perustana, ikäänkuin tuntuva armo (fides reflexa) olisi kuollut heidän puolestaan. Nämä uskovat vain niin kauan kuin tuntemista on, mutta epäilevät sitten.⁴⁸⁶ Lagus kuitenkin korostaa, että tuntemiset eivät ole kuolleet kristityn puolesta. Hän kutsuu tunteita ja varmuutta si-vuvapahtajiksi, jotka eivät saa olla kilvoittelijan pyrkimysten päämääränä. Kristityn tulee ainoastaan seurustella Kristuksen kanssa ja puhua hänelle asiastaan (fides di-recta). Hänen on tyynnytettävä levottomuutensa ja oltava tyytyväinen, vaikka hän ei saisikaan tuntea mitään. On opittava uskomaan näkemättä.⁴⁸⁷

Vaikka siis pelastusvarmuuteen on toisaalta pyrittävä, siihen pääsemiseen liit-tyy toisaalta harhapoluille joutumisen vaara. Kilvoittelijan kiusauksena on raken-taa toivonsa fides reflexan pohjalle, sen sijaan että tarttuisi aina fides directan kautta Kristukseen itseensä. Tämän vuoksi Jumala ei anna kristityn kokea jatkuvasti läsnä-oloaan, vaan ottaa välillä ”lasten leivän” pois. Koetusten tehtävänä on harjoittaa kris-tityn uskoa. Kilvoittelijan on opittava elämään Kristuksen yhteydessä kuivuudesta ja armonkokemuksien puuttumisesta huolimatta.⁴⁸⁸

Edellä sanotun pohjalta on selvää, että kuvatunlainen ”kuiva” usko samoin kuin aiemmin esillä ollut etsivä usko ovat Lagukselle vanhurskauttavaa uskoa. Pelastuksen kannalta fundamentaalista on fides directa, joka tarttuu kohteeseensa. Laguksen van-hurskauttamiskäsityksen näkökulmasta tämä merkitsee sitä, että hänen ajattelussaan vanhurskauttamisen favor-aspekti (imputatio, luettu vanhurskaus, anteeksiantamus) on etusijalla efektiiviseen donum-aspektiin verrattuna. Juuri silloin kun kilvoittelija ei näe eikä koe mitään, hänen on tartuttava armoon, joka on hänen ulkopuolellaan.

Esimerkkinä tästä voidaan ottaa katkelma Laguksen saarnasta vuodelta 1855:

486 ”Det gladde mig mycket, då jag fick höra, att Gud leder och för dig på mörka och torra vägar, samt att

du icke efter din önskan fått någon visshet om barnaskapet, men ännu gladare blev jag, då jag förnam att du i detta tillstånd förhållit dig rätt, i det du icke givit dig i otro eller otidig otålighet. Denna skola, i vilken Guds vishet och kärlek håller dig, blir dig hälsosam, emedan du tidigt lär dig att tro utan att se, d.v.s. sträcka ut din längtan till den korsfäste Herren utan att bero av kännbar nåd, vilken av många missbrukas, i det de därpå förtrösta, liksom hade den kännbara nåden för dem lidit döden och försonat dem med Gud. De tro sålänge känningen varar och sedan misströsta de. Tuntemattomalle. Lagus 1931, 26.

487 ”Han skall väl i sinom tid låta känna sig att han är nära. Saligt att Han är nära! Wi vandra ju i trone

och icke i åskådande och kännbarheter: ty känningen har icke för oss lidit döden.” C.A. Malmbergille 8.6.1856. Lagus 1933, 130-131.

”Du fortfar allt att jaga efter bi-frälsare, d.v.s. andlighet, känslor, vissheter m. m., såsom huvudmålet för ditt strävande, då du däremot är av Gud oupphörligt kallad att utan hela detta bestyr, blott och bar, umgås med Kristus allena, barnsligen tala med Honom om din sak, och tro att han värkeligen alltid ser på dig och vill att du alltid återvänder till Honom. - - - Stilla, stilla din oro, och vänd den till Herren ensamt, nöjd om du icke får eller har något kännbart. Lär dig att tro utan att se!” C.A. Malmbergille (oletettavasti) 16.12.1856. Lagus 1931, 39.

488 ”Håll på att umgås med Honom under all svaghet: sök Honom inför nådastolen i Hans ord och löften

och låt Honom nedgjuta längtan efter den rättfärdighet han förvärfvat; så skall ditt förströdda, kalla hjerta stundom få erfara att Han är när dig. C.A. Malmbergille 24.10.1852. Lagus 1933, 73. ”Detta är för dig en tid på hvilken din tro och förtröstan skall pröfvas och öfvas sålunda, att du vänjes att under alla torka , tröghet och okänbarhet ensamt och uteslutande se på Guds Lamm: honom måste du se på vida mer än på dina synder. - - - Herren uppbarar sig då väl för dig, ehuru du nu måste använda flit och tid sorgfälligare än under den första känbarheten. Men denna känbarhet bör icke förvirra dig, om den än saknas, ty den har ju icke för dig lidit döden.” Tuntemattomalle. Lagus 1933, 156. Tämänkin kirjeen taustalla voidaan nähdä Paavo Ruotsalaisen F.G. Hedbergille lähettämän kirjeen vaikutus (Oikiat ja eksyväiset kristityt vanhurskauttamisen jälkeen). Ruotsalainen 2005, 53-54.

”Minä kuulen kuitenkin, että Jumalan Poika on minun lunastanut, ja Hän kuuluu olevan lau-pias ja armahtavainen syntisiä kohtaan: kaikki, jotka ovat Häntä ruvenneet puhuttelemaan ja armoa Häneltä kerjäämään, todistavat Hänen laupiaksi: en tunne raukka minä Häntä:

totta Hän minun tuntee, koska minun syntien tähden ristissä rippui. Sentähden, vaikka tä-hän asti kuinkakin jumalatoin ja sokia olisin ollut, niin tällä hetkellä rupeen minä huonolla rukouksella ja ikävällä Häntä lähestymään. Joka näin antaa Evankeliumin armolupaukset itsensä kehoittaa tähän, ei ainoastansa asian ymmärrykseen, mutta myös alinomaiseen har-joitukseen, hänen sielussansa on etsivä usko viritetty.” ⁴⁸⁹

Etsivä usko ei ole Laguksen mukaan kuitenkaan koko totuus vanhurskauttavasta us-kosta. Kuten luvun alussa todettiin, kilvoittelijan tulee seurustella Kristuksen kans-sa ja etsiä varmuutta, vaikka hän ei sitä heti löytäisikään. Hän ei voi tyytyä vähem-pään kuin varmuuteen siitä, että hän voi luottaa Kristukseen omana Vapahtajanaan.

Laguksen vanhurskauttamiskäsitykseen kuuluva efektiivinen puoli tulee myös saar-nassa selvästi näkyviin. Herännäisjohtaja jatkaa saarnaansa:

”Tässä nyt alkaa hänelle se salattu elämä Kristuksessa, jossa hän joka hetki uudistaa koko parannuksen asian, etsii puhdistusta Jumalan Pojan Kristuksen veressa, uudesta synnyte-tään, saapi todistuksen lapsen oikeudesta ja armosta. Hän halpenee tässä omassa mieles-sänsä, vaan ei lähde omaa vanhurskautta rakentamaan, ei myös lain orjuuteen. Nyt vasta joutuu ihminen siihen tilaan että hän kääntää itsensä ja palajaa kaikesta vääryy-destä, ja tekee itselleen uuden sydämmen ja uuden hengen: sillä oksa on viinapuussa ja kantaa hedelmän. – Tämä on totinen kristillisyys ja elävän uskon elämä ja harjoitus, jossa yksinään syntinen taitaa autuaaksi tulla.”⁴⁹⁰

Tiivistetysti voidaan sanoa, että uskon katse liittää kilvoittelijan Kristukseen (fi-des directa).⁴⁹¹ Heikoinkin katsominen Vapahtajaan merkitsee vanhurskautetuksi tulemista (favor-aspekti). Kun kilvoittelija on näin Kristuksen kautta päässyt pe-lastuksesta osalliseksi, hänessä alkaa salattu elämä Kristuksessa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumala jatkaa hänessä hyvää työtään. Kristus-yhteyden vahvistuminen johtaa ajallaan myös uudestisyntymiseen eli lapsenoikeuden saami-seen (fides reflexa). Tässä kristityn sisimmässä tapahtuvassa muutoksessa on kyse vanhurskauttamisen donum-aspektista. Jumalan lahja (donum) kuuluu Laguksen ajattelussa yhteen Jumalan suosion (favor) kanssa ja on sen seurausta. Vanhurskaaksi tekeminen seuraa vanhurskaaksi lukemista vähintäänkin loogisesti ja käytännössä yleensä myös ajallisesti. Kristityssä tapahtuva muutos (fides reflexa) kertoo siitä, että

489 Bergroth 1886, 658-659.

Toinen esimerkki kirjeestä tuntemattomalle: ”Kun syntien hätyyttämä sielu vain voi malttaa mieltänsä ja kirvelevällä sydämellä huoata Jumalan puolelen, kun se vain rukoillen tarttuu Herran näkymättömiin jalkoihin, niin Herra sanoo enkeleille, niin kuin Elisa Gehasille Sunemin vaimosta: ’antakaa hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen’, - jollei hänellä ole mitään hyvää eikä hän ilolla voikaan tulla minun tyköni, kuitenkin, koska hän on masentunut ja lakkaamatta tuskissaan kyyneleillä huutaa minua avuksensa, niin tahdon armahtaa häntä.” Ruova Veisellin omistamista kirjeitten kopioista v. 1852-54.

Rosendal 1912, 118.

490 Bergroth 1886, 659.

491 Luvuissa 5.2. ja 5.3. selvitetään tarkemmin tämän yhteyden luonnetta.

että usko on oikeaa uskoa (fides directa). Tällainen todelliseen kristillisyyteen kuu-luva sisäinen uudistuminen tekee mahdolliseksi myös sen, että kristitty voi kantaa hedelmää elämässään.

Edellä siteeratussa Laguksen saarnan katkelmassa on mielenkiintoinen yksityis-kohta, joka vaatii lähempää tarkastelua. Kilvoittelun jatkumiseen liittyy Laguksen mukaan se, että kristitty ”halpenee tässä omassa mielessänsä, vaan ei lähde omaa vanhurskautta rakentamaan, ei myös lain orjuuteen”. Herännäisjohtaja tarkoittaa

”halpenemisella” hengen köyhyyttä, jonka siis tulisi lisääntyä kilvoituksen jatkuessa.

Koska hengen köyhyys on yksi Laguksen teologian avainkäsitteistä, se on ollut täs-sä tutkimuksessa esillä useita kertoja eri yhteyksistäs-sä. Seuraavaksi pyritään tuomaan kootusti esille vanhan Laguksen näkemys asiasta.

In document Fides directa - fides reflexa : Jonas Laguksen käsitys vanhurskauttavasta uskosta (sivua 151-156)