Hedbergin vastaus: yksin usko evankeliumin sanaan tekee vanhurskaaksi

Hedberg sai Laguksen kirjeen 28.2.1844. Hän kirjoitti vastauksensa Lagukselle 1.3, mutta lähetti kirjeen syystä tai toisesta vasta 18 päivää myöhemmin.³⁵⁰ Hedbergin pitkä ja perusteellinen vastauskirje Lagukselle otetaan seuraavaksi tarkastelun koh-teeksi, sillä Laguksen myöhemmät kirjeet ovat puolestaan reagointia siihen. Mikä siis oli Hedbergin vastaus Lagukselle?

Pelastus on jo valmis

Hedberg tuo aluksi esiin Laguksen kirjeen aiheuttaman järkytyksen. Lagus on hä-nen oppi-isänsä evankeliumissa, minkä vuoksi Laguksen hyökkäävä kirje tuli yllät-tävältä taholta.

Hedberg sanoo, ettei hän kuitenkaan anna kenenkään pelottaa itseään vastaan-ottamasta Kristusta jo nyt todelliseksi Vapahtajaksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Aikaisemmin hän sanoo odottaneensa hengellisten auktoriteettien

349 Lagus 1933, 9-10. Katso luku 3.6.3.

350 Akiander 1863, 400.

lupaa uskomiseen, mitä hän ei kuitenkaan enää aio tehdä.³⁵¹ ”Jo nyt” -aspekti³⁵² on kirjeessä korostetusti esillä, mikä näkyy myös kirjeeseen tehdystä alleviivauksesta.

Hengellisillä isillä, kuten Ruotsalaisella ja Laguksella, näkyy kaikesta päätelleen ol-leen tukeva ote laumaansa. Tämä näkyi myös edellä käsitellystä Hedbergin kirjeestä Lagukselle (1839), jossa Hedberg kyselee Lagukselta uskonnäkemyksensä oikeutusta.

Hedberg ihmettelee sitä, että Lagus syyttää häntä ristittömästä uskosta; vasta nyt hän on saanut maistaa mitä risti todella on.³⁵³ Hän sanoo haluavansa pysyä lujasti us-kossa Kristukseen, vaikka kaikki maailman pyhät kiroaisivat hänet. Henki on kui-tenkin Kristuksessa vapaa kaikesta tuomiosta, kirouksesta, vihasta ja kuolemasta.

Hedberg korostaa sitä, että pelastus on jo valmis: velka on poistettu, synti sovitettu, vanhurskaus lahjoitettu, lapsen oikeus hankittu ja pelastus valmistettu.³⁵⁴

”Jo nyt” -näkemys tulee tässäkin selvästi esille. Hengen vapaus, josta Hedberg pu-huu, tarkoittaa omantunnon vapautta. Omantunnon on Hedbergin mukaan saatava olla vapaa.

Hedberg ennakoi vastaväitteitä, joita Lagus tulisi varmaan sanomaan: ”missä on passis?”, ”onko sinulla Jumalan Hengen todistus kaikkeen tähän vai ryöstätkö sinä sen itsellesi?”, ”vaellatkos rosvoin tietä?”. Hedberg sanoo, että hän ei etsi Hengen to-distusta ennen uskoa ja perustaksi uskolle. Tämä olisi saatanan ordo salutis. Sitä vas-toin hän tahtoo harjoittaa itseään siihen, että yksinkertaisuudessa uskotaan pelkkään evankeliumin sanaan, ja jopa vastoin omantunnon tuomioita. Hengen todistus saa-daan uskon jälkeen, kun Jumala tahtoo sen antaa. Hedberg korostaa, että hän uskoo kuitenkin myös silloin, kun ei tunne tätä todistusta, sillä Jumalan sana on luotettava, vaikka hän tuntisi päin vastoin kuin sana sanoo. Hengen köyhyys ei Hedbergin mu-kaan huku tällaisen uskon myötä. Päin vastoin, ihminen tulee itse vähäisemmäksi ja

351 ”Käraste vän och broder! Håll upp, håll upp, broder, med dina ljungande bannstrålar, hvilka, om jag ej

visste, på hvem jag tror, väl kunnat taga lifvet eller förståndet af mig, just emedan de oväntadt kommo från dig, min allrakäraste vän och lärofader i evangelio! Jag är dock ingen satan, icke heller af satan be-dragen. Christus med sitt evangelium har bedragit mig och det nu så, att jag ej härefter tänker af någon menniska på jorden tigga låf, att få tro på Honom, än mindre af någon menniskas, helgons eller engels auktoritet låta afskrämma mig ifrån att anamma Honom, Christum nu redan till min verklige Frälsare, rättfärdighet, helgelse och förlossning. Men se! en sådan dåre har jag dock härintill varit, att, ehuru evangelii ljus längesedan och mångfaldiga gånger framblixtrat för mig, har jag likväl ej annars vågat sätta tro dertill, med mindre det af fäderne blifvit godkändt, och alltid åter på nytt af dem sanktioneradt. Nu är det slut med denna snöda barnalek, slut för allan tid! Ty Herren Gud har ryckt undan mig alla dessa kära stöd, på hvilka jag afgudiskt hvilade,...” Hedbergin kirje Lagukselle 1.3.1844. Akiander 1863, 400-401.

352 Suokunnaksen mukaan Hedbergin ”jo-perfekti” on varsinaisesti Osmo Tiililän käyttöön ottama

ter-mi. Sen mukainen ajattelu esiintyy Hedbergillä jo 1840-luvun alkupuolella. Suokunnas viittaa myös Santakarin näkemykseen, jonka mukaan ”jo-perfekti” tarvittiin ”heti-uskon” pohjaksi. Kristuksen jo valmis sovitustyö perustelee sen, miksi syntisellä on lupa heti uskoa. Suokunnas 2011, 139-140. ”Heti-uskon” luonteesta tarkemmin ks. Suokunnas 2011, 134-136.

353 Akiander 1863, 401.

354 ”Honom vill jag ock förblifva vid i tron stadeliga, om än allt, allt hvad menniska heter, ja, om ock alla

helgon på jorden ville derföre öfver mig utskudda hela tyngden af sin förbannelse. Låt usla köttet lida och qvida, låt arma hjertat blöda! Anden är dock i Christo fri från all dom, förbannelse, vrede och död; skulden är afplånad, synden tillgifven, rättfärdigheten skänkt, barnarätten förvärfvad, saligheten beredd åt mig, mig arme och förbannelsevärda syndare F.G. H. af Guds ende, enfödde Son, min Frälsare, på hvilken jag tror! Det är visserligen sannt, och derpå vill jag lefve och dö, ja derpå inför domen stå! Amen, Amen! Se der min bekännelse inför Gud!” Hedbergin kirje Lagukselle 1.3.1844. Akiander 1863, 401.

Kristus suuremmaksi. Väärä hengen köyhyys sitä vastoin torjuu armon.³⁵⁵

Edellä kuvatut ajatukset olivat selvästi jo idullaan siinä kirjeessä, jonka Hedberg kirjoitti Lagukselle kesällä 1839. Silloin hän kuitenkin vielä kyseli hengellisen isänsä mielipidettä. Nyt Hedbergin uskonnäkemys näyttää itsenäistyneen, vahvistuneen ja terävöityneen. Hedbergin keskeiset teesit ovat seuraavat: Hengen todistusta ei pidä etsiä ennen uskoa. Henki saadaan uskon jälkeen, kun Jumala sen tahtoo antaa. On us-kottava evankeliumin sanaan vastoin omantunnon tuomioita ja kaikkia tuntemuksia.

Puhuttuaan hengen köyhyydestä Hedberg siteeraa Laguksen vanhoja kirjeitä.³⁵⁶ Hedbergin tarkoitus on osoittaa, että Lagus on julistanut hänelle evankeliumia samal-la tavalsamal-la, kuin hän itse tekee.³⁵⁷ Hedbergin näkemyksen mukaan Lagus on pyörtänyt vuonna 1839 esittämänsä kannan, jonka mukaan hän yhtyy kaikessa Hedbergin mie-lipiteeseen. Asia ei ole kuitenkaan välttämättä näin yksiselitteinen. Tosin on ilmeistä, että Laguksen teologia on painottunut syntyneessä kiistatilanteessa uudella tavalla.

Aliarvioida ei pidä myöskään henkilökohtaisen kohtaamisen vähäisyyden ja liikkeelle lähteneiden huhujen vaikutusta. Niiden vuoksi toisen osapuolen näkemyksestä tehtiin kärjistettyjä tulkintoja. Pidän kuitenkin luontevimpana selityksenä sitä, että Lagus ja Hedberg puhuivat jo 1839 uskosta eri merkityksissä, ja kiistan puhjettua nämä erilaiset usko-käsitteen tulkinnat tulevat selvästi esiin. Lagus puhuu Hedbergin lainaamissa kirjeissään uskosta lähinnä merkityksessä fides directa. Niissä on kyse siitä, kuinka kristityn on kiusauksissa taisteltava Jumalan lupausten avulla paholaista, epäuskoa ja pelästynyttä omaatuntoa vastaan. Tältä osin Hedberg ja Lagus ymmärtävät uskon samalla tavalla – myös kiistan aikana. Voidaan sanoa, että Hedbergin käsitys pelas-tavasta uskosta ja Laguksen käsitys fides directasta ovat yhteneviä. Kaikesta päätel-leen Hedberg tukeutuu juuri näihin ajatuksiin puhuessaan kiistakumppaninsa

kan-355 “Men du, käre broder, lärer väl invända: “åh, tomt skryt och ordaprål! Just så tro alla lätta djefvulens

flygandar, ja, alla säkra och skrymtare i christenheten”; och torde derföre fråga mig allvarligen: “missä on passis?” Har du Guds Andes vittnesbörd på allt detta, eller roffar du det sjelf åt dig? “Vaellatkos rosvoin tietä?” Jag svarar, att jag aldrig tänker före tron och till grund för tron söka Andans vittnesbörd, hvilket i sanning vore satans ordo salutis, utan vill framgent med all flit dagligen öfva mig deri, att i all enfaldighet tro på blotta evangelii ord och det äfven emot mitt eget samvetes domar (ehuru det heter, såsom du snart skall få höra: “vastoin omaa tuntoas et mahdakkaan uskoa”) emot lagens fordringar och förnuftets alla förbehåll, ja emot all känning. Just på denna tro har jag ofta fått, får äfven framdeles, enär Gud behagar gifva det, Andans tydliga vittnesbörd. Men dock tror jag, så godt jag kan, äfven förutan detta vittnesbörd, och håller visst före, att Gud är sannfärdig i sina ord, om fritt jag intet annat hos mig ser och känner än raka motsatsen deraf. Och genom sådan tro “drunknar dock ingalunda Andans fattigdom”, utan jag blir just derigenom i mina egna ögon allt ringare och ovärdigare till allt, men Christus allt herrligare, högre och tillbedjansvärdare! Då det deremot vore en djefvulsk ödmjukhet, att bortkasta nåden, för att bevaras i en falsk andas fattigdom.” Hedbergin kirje Lagukselle 1.3.1844. Akiander 1863, 402.

356 Kirjeitä on aikaisemmin käsitelty alaluvussa 3.3.6. Sana ja vanhurskauttaminen.

357 Ensimmäisessä kirjeessä (2.1.1838) Lagus sanoo, että evankeliumi on Jumalan julkinen kuulutus, jossa

julistetaan armoa, rauhaa ja vapautta köyhille syntisille. Heidän ei tarvitse muuta kuin ottaa lunastus uskossa vastaan. Tähän armahdukseen syntisen tulee kaiken uhallakin luottaa ja hänen tulee taistella kaikkea sellaista vastaan, joka tahtoo tehdä sen tyhjäksi. Akiander 1863, 402-403.

Jälkimmäisessä kirjeessä (21.1.1839) Lagus korostaa Jumalan sanan merkitystä uskonkamppailussa.

Hän kehoittaa Hedbergiä edelleenkin katsomaan sitä ”taivasta”, joka on pyhissä kirjoituksissa, ja jossa Jumala lahjoittaa ihmiselle armon. Lagus sanoo, että kristityn tulee taistella paholaista, epäuskoa ja pelastynyttä omaatuntoa vastaan armorikkaat lupaukset aseenaan. Edelliset vaativat aina tekoja, juma-lanpelkoa ja pyhyyttä, kun kristyllä sitä vastoin ei ole muuta kuin syntiä. Lagus kehoittaa Hedbergiä pi-tämään kiinni Jumalan sanasta piiruakaan väistymättä. Sanan miekalla tulee karkottaa viholliset, muuten ei päästä Kristuksen tuntemiseen. Lagus rohkaisee Hedbergiä katsomaan Kristukseen. Vihollinen haluaa estää kilvoittelijaa uskomasta hyvää Jumalasta, so. uskomasta Kristukseen. Akiander 1863, 402-403.

nan muuttumisesta. Laguksen kirjoituksissa Hedbergille tulee kuitenkin esille myös fides reflexa. Tämä näkyy siinä, että herännäisjohtajan mukaan vain edellä kuvatun kaltainen kilvoitus johtaa sisäiseen varmuuteen. Ellei kristitty kilvoittele tällä taval-la, hän ei voi milloinkaan päästä ”ihanaan ja ylenpalttiseen Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen”.³⁵⁸ Laguksen ajattelussa tällaisessa Kristuksen tuntemisessa on kyse uskosta merkityksessä fides reflexa.

Kirjeessään Hedberg sanoo olevansa kiitollinen siitä, että Lagus oli julistanut hänelle evankeliumia näin valoisasti, apostolisesti ja vailla järjen ehtoja. Kesti kui-tenkaan pitkään, ennen kuin hän pystyi tarttumaan siihen. Hedberg ihmettelee, että kun hän on alkanut nyt uskoa evankeliumiin ja julistaa sitä toisillekin, häntä vastaan noustaan joka taholla. Hedberg kysyy retorisesti, tulisiko kristittyjen kääntyä galata-laisten kanssa toiseen evankeliumiin. Hän sanoo haluavansa pitäytyä apostolin sa-naan: ”Vaikka enkeli taivaasta julistaisi toisenlaista evankeliumia, hän olkoon kirottu.”

Hedberg kertoo noudattaneensa opetuksessaan Mark.16:15:n kehoitusta, jonka mukaan evankeliumia tulee saarnata kaikille luoduille. Hän sanoo julistaneensa sitä tekemät-tä erotusta puoliksi tai kokonaan heränneiden välillä. Tämä jako olisi Malmbergin mukaan pitänyt kuitenkin ottaa tarkkaan huomioon, ja sen puuttumisesta Hedberg sanoo itseään ja ystäviään syytettävän. Hedberg sanoo julistaneensa evankeliumia kuitenkin kaikille ja kertoo, että tällainen julistus synnytti myös suurta iloa ja kiitol-lisuutta Herraa kohtaan.³⁵⁹ Vaikka ilo meni ohi, monet alkoivat tämän jälkeen taistella Jumalan lupauksien avulla järkeään ja epäuskoaan vastaan. Hän kertoo Welleniuksen virkaanasettajaisten lieveilmiöistä ja sanoutuu niistä irti. Hedberg sanoo, ettei hän ole hyväksynyt evankeliumin väärinkäyttöä eikä tule jatkossakaan hyväksymään.³⁶⁰

Hedberg siis syyttää Lagusta väärästä armonjärjestyksestä. Hänen mukaansa Lagus etsii Hengen todistusta uskonsa perustaksi. Tämän sijasta tulee uskoa pelkkään evan-keliumin sanaan, ja näin on tehtävä myös vastoin omantunnon tuomioita. Hengen todistus saadaan uskon jälkeen, kun Jumala tahtoo sen antaa.

Puheena oleva ero selittyy jälleen distinktion fides directa – fides reflexa avulla. On totta, että Laguksen mukaan Hengen todistuksen eli pelastusvarmuuden etsiminen kuuluu todelliseen kristillisyyteen. Missä tällaista pyrkimystä ei ole, siellä ei voida myöskään puhua todellisesta uskosta (fides directa), joka liittää ihmisen Kristukseen ja vanhurskauttaa hänet. On kuitenkin väärin – tai ainakin epätäsmällistä – väittää, että Lagus etsisi Hengen todistusta uskonsa perustaksi. Pelastava usko on Laguksen mukaan fides directaa, minkä perustaksi ei tarvita koettavia Hengen vaikutuksia.

Aikaisemmin on myös osoitettu, että Lagus ei samaista armotilaa ja pelastusvarmuut-ta. Toisin sanoen, ihminen voi olla vanhurskautettu ja armotilassa, vaikka hänellä ei olisikaan pelastusvarmuutta. Lagukselle uskon perustus on viime kädessä itse Kristus, johon fides directa kiinnittyy.

Itse asiassa Laguksen ja Hedbergin ajattelutavat ovat tässä asiassa yllättävän

lä-358 Ote Laguksen kirjeestä Hedbergille 21.1.1839, jota Hedberg siteeraa omassa kirjeessään hänelle

1.3.1844. Akiander 1863, 403.

359 Akiander 1863, 403-405.

360 Akiander 1863, 405-406.

hellä toisiaan.³⁶¹ Laguksenkin mukaan kilvoittelijan tulee uskoa pelkkään evanke-liumin sanaan – ja myös vastoin omaatuntoaan. Tällainen usko on siis Lagukselle us-koa merkityksessä fides directa. Lagus myös ajattelee Hedbergin tavoin, että Jumala antaa Hengen todistuksen, kun hyväksi näkee. Tässä on kyse uskosta merkityksessä fides reflexa. Hedberg ei kuitenkaan itse tulkitse uskoa tästä distinktiosta käsin. Joko hän ei ymmärrä fides directan ja fides reflexan välistä eroa tai sitten hän on irrottau-tunut siitä – mahdollisesti jälkimmäinen on seurausta edellisestä.³⁶² Näyttää joka ta-pauksessa siltä, että Hedbergin tulkinnan mukaan vasta usko merkityksessä fides reflexa olisi Lagukselle pelastavaa uskoa. Tähän on syytä kiinnittää huomiota, sillä se tekee ymmärrettäväksi hänen jyrkän suhtautumisensa heränneiden isien opetuk-seen. Samalla on korostettava sitä, että Lagus ei ajattele tällä tavalla. Hänelle jo fides directa on jo pelastavaa uskoa.

Edellä sanotun pohjalta voidaan todeta, että kiistakumppanien näkemysero Jumalan sanan ja Pyhän Hengen työn suhteesta ei ole niin suuri kuin päälle päin näyttää. Sen sijaan on syytä nostaa esille toinen armonjärjestykseen liittyvä seikka, joka selvästi erottaa Hedbergin ja Laguksen. Hedberg kertoo julistaneensa evankeliumia tekemät-tä erotusta puoliksi tai kokonaan heränneiden välillä. Tämä on yksi tekemät-tärkeä syy syn-tyneeseen kiistaan. Tässä tutkimuksessa on todettu, että Lagus tekee eron herätyk-sen ja ennättävän armon vaikutusten välillä. Ihmiherätyk-sen tulee olla kunnolla herännyt, niin että hän etsii vakavissaan armoa. Ilman tällaista Jumalan vaikuttamaa herä-tystä syntinen ei voi päästä elävään yhteyteen Kristuksen kanssa. Laguksen mukaan Jumalan järjestykseen kuuluu tehdä ihminen ensin hengessä köyhäksi ja vasta sitten vanhurskaaksi. Tämän vuoksi Hedbergin tapa julistaa evankeliumia ei sovi yhteen Laguksen uskonkäsityksen kanssa. Sellainen johtaa Laguksen mukaan oikean fides reflexan sijasta väärään varmuuteen.

Hedberg puhuu kirjeessään myös kiistasta, joka syntyi Tampereella J.I. Berghin ja muutaman evankelisen kanssa kohta Welleniuksen virkaanasettajaisten jälkeen.

Hän kertoo lähettäneensä kiistaan osallistuneen pappiskandidaatti Gustaf Dahlbergin Paavo Ruotsalaisen luo pyytämään tältä lausuntoa. Hedberg sanoo uskoneensa, että

361 Tässä yhteydessä voidaan todeta, että myöskään Paavo Ruotsalaisen ja F.G. Hedbergin

uskonkäsi-tyksien asialliset erot eivät ole niin suuria, kuin miltä ne kiistatilanteessa näyttivät.Jonzon 1935, 88-98.

Tämän osoittaa Jonzonin mukaan mm. se, että sekä Ruotsalainen että Lagus antoivat hyväksymisensä Hedbergin ”Uskon opin” ensimmäiselle painokselle. Jonzon 1935, 117-120.

362 Todettakoon vielä se, että Pontoppidanin mukaan hänen kirjansa ”Uskon peili” tarkoituksena on

aut-taa uskossaan epävarmoja sieluja löytämään rauhan Kristuksessa. Distinktio fides directa – fides reflexa-kin pyrkii palvelemaan juuri tätä tarkoitusta. Toisin sanoen, vielä uskossaan epävarma, vailla varmuutta oleva kilvoittelija saa lohduttautua Kristuksen sovitustyön perusteella jo ennen kuin hän on saanut varmuuden pelastumisestaan. Tämä Pontoppidanin kirjan intentio, johon sekä Lagus että Ruotsalainen liittyivät, ei ilmeisesti kuitenkaan käytännössä välittynyt herätysliikkeen toiminnassa riittävän selkeästi.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä aiemmin puheena olleessa Hedbergin kirjeessä Lagukselle (1839), jossa Hedberg pohdiskelee savolaisten kristittyjen oppia.

Tässä yhteydessä voidaan viitata myös Hedbergin artikkeliin hänen lehdessään Allmän Evangelisk Tidning (Oktober 1846). Artikkelissaan Suomen kirkon tilasta ja historiasta Hedberg sanoo, että Antti Björkvistin postilla vaikutti suuresti siihen, että Savon pietismissä ja sitten laajasti muuallakin hyljättiin usko ja luottamus pelkkään Jumalan sanaan, ja sen sijasta haettiin sisäisen kamppailun kautta uskonvar-muutta. Hedberg vastasi puolestaan viittaamalla Hepr.11:1 ja Room 4 sanoihin. Sitten Hedberg jatkaa:

”Men den förtjensten tillkommer Björkwist, att han kraftigt motarbetade den wanliga werkheligheten, eller förlitandet på fromma öfningar, åtbörder, talesätt och gerningar, ehuru han icke heller sjelf förde själarne på Ordets och trons fasta grund, utan gjorde nåden och saligheten beroende af menniskans inre kamp och werksamhet.” Suokunnas 2012 (9.1.); Allmän Evangelisk Tidning, Oktober 1846, 157-158.

Ruotsalainen hyväksyisi itse opin, jota hän edusti ja jota hän on edellä esittänyt. Näin ei Hedbergin mukaan kuitenkaan käynyt. Hedberg sanoo liittävänsä kirjeeseensä tärkeimmät asiat Dahlbergin ja Ruotsalaisen keskustelusta.³⁶³ Koska tämä keskustelu muodostaa taustan Hedbergin kirjeen loppuosalle, tutkitaan sitä seuraavaksi.

Paavo Ruotsalaisen ja Gustaf Dahlbergin välinen keskustelu

Hedberg siis lähetti pappiskandidaatti Dahlbergin Paavo Ruotsalaisen luo selvittä-mään opillisia erimielisyyksiä ja kysyselvittä-mään Ruotsalaisen kantaa. Dahlberg teki pöy-täkirjan Nilsiässä 28.-29.1. 1844 käymistään opillisista keskusteluista.³⁶⁴ Kuten jo to-dettiin, Hedberg liitti kirjeeseensä kopion näistä keskusteluista.³⁶⁵ Tämä on myös syy siihen, että keskusteluja analysoidaan tässä yhteydessä. Ne liittyvät osana Laguksen ja Hedbergin kirjeenvaihtoon.³⁶⁶

Ruotsalaisen mukaan kilvoittelija ei saa uskoa syntien anteeksiantamukseen pelkän sanan todistuksen pohjalta. Sen sijaan hänen pitää ikävöidä, kunnes valo käy hänen sydämeensä ja hänen omatuntonsa rauhoittuu. Tällainen menettely ei Ruotsalaisen mukaan ole tunteiden perässä juoksemista, ”se on ainoastaan vähäinen armon vilaus Herralta”. Ruotsalainen oli ottanut itsensä esimerkiksi ja kertonut, että hänen täytyy usein olla ilman tunteita ja vailla lohdutusta. Toisinaan hän kokee rohkaistumista, jotta ei väsyisi, ja joskus kuuluu vilahdukselta: ”mikäs hätänä?”³⁶⁷

363 Akiander 1863,406.

364 Akiander 1863, 362-371.

365 Hedbergin lausetta ”Jag nedskrifver här ordagrant det vigtigaste af deras samtal” seuraa seuraava

suluissa oleva virke: (första samtalet följer i ordagrann afskrift ända till berättelsen om Suonenjoki bonden, dock så, att Birgstedts frågor äfven äro satte i Dahlbergs namn.) Hedberg on ilmeisesti liittänyt tärkeimmät osat keskustelusta liitteenä kirjeensä mukaan. Akiander lienee aikanaan saanut raportin kokonaisuudessaan ja kirjannut sen toisaalle teokseensa (Ett dygn i Savolax, Akiander 1863, 359-371).

366 Ensimmäisestä palaverista tehty pöytäkirja on Hedbergin mukaan sanatarkka suonenjokelaisesta

miehestä kertovaan kohtaan asti. Seuraavassa tarkastellaan tätä jaksoa mainitusta pöytäkirjasta.

367 ”Sedermera berättade vi vårt sträfvande under lagen i sjelfvald helighet och egenrättfärdighet,

hva-refter gubben frågade:

P. Kuinkas nyt on?

D. Minä olen, niinkuin syntinen, rohjennut uskoa, Jumalan sanaan tarttuen, minulla olevan syntein anteeksi annon.

P. Ei kelpaa pukillenkaan tehdä sellaista summakauppaa! Härvid skrattade hans måg Johan, men blef till straff derföre utkörd med alla andra, undantagandes begge döttrarna och ”eukko”, hvilka sedermera äfven bortvistes.

Härtill invände:

B. Kuinka se sitte on?

P. Olisitko autuas, jos kuolisit?

B. Ei minulla nyt tuntuvaista todistusta ole, vaan ripun vahvassa profeetallisessa sanassa.

P. Ei kelpaa sanan päälle krossata; sillä kaikki väärät lahkolaiset käyttävät sanan väärään mieleen, vaan sinun pitää ikävöimän siksi kuin valo käy sydämessäs ja tuntos rauhoitetaan.

B. Kuinka kauvan?

P. Siksi kuin Herra asias toimittaa.

B. Mutta jos kuolisin ennen?

P. Eikö Herra kuolemastas tiedä, kuin sinä vaan kilvottelemisessa itses valppaalla pidät.

D. inföll: att om Gud ville störta mig i helvetet, utan att gifva ljus före döden, så skulle han få göra mig sällskap dit. Härtill jakade gubben, men mente ändock, att ljus skulle komma.

B. Mutta eikö se ole tuntoin perään ajamista?

P. Ei! Sillä ei siinä tarvihte olla tuntemista, vaan se on ainoastaan vähäinen armon vilaus Herralta.

Här tog gubben sig sjelf till exempel, huru han sjelf flere tider får vara utan känsla, utan någon hugnad. Åter erfar han någon gång uppmuntran, att ej förtröttas och ibland vilaukselta kuuluu: mikäs on hätänä?” Protokoll öfver de samtal, som den 28 och 29 januari 1844 föreföllo i Nilsiä emellan Paavo Ruotsalainen, G. D-g och B.W. Birgstedt. Akiander 1863, 363.

Ruotsalaisen vastaus sisältää tietyn jännitteen: toisaalta ei tarvita tuntemisia, mutta toisaalta tietty tuntemus, armonvilaus, täytyisi kokea. Ruotsalaisen näkemys on ym-märrettävä siten, että tässä uskolla syntien anteeksiantamukseen tarkoitetaan sitä, mitä Pontoppidan nimittää fides reflexaksi. On siis kysymys uskosta, joka tietää tul-leensa Kristuksen omaksi. Ruotsalainen pelkää, että pelastusvarmuus otetaan pelkäs-tä ulkoisesta sanasta, ja näin ajaudutaan omaan armontilaan uskoen ohi Kristuksen.

Ruotsalaisen mukaan on parempi maata suruttomanankin Herran edessä kuin ”no-jata vanhan tietouskos päälle”.³⁶⁸ Fides directa saa ja sen tuleekin kohdistua ulkoiseen sanaan, mutta tunnettavat armonvilaukset (fides reflexa) ovat yksin Kristuksen val-lassa, joka antaa niitä silloin kuin hyväksi näkee.

Keskusteluissa Ruotsalainen esitti myös oppinsa vanhurskauttamisesta, mikä Dahlbergin mukaan oli täysin yhtenevä ”Evangeliskt Veckoblad” -lehdessä (49/1839) julkaistun Ruotsalaisen kirjoituksen kanssa.³⁶⁹ Dahlberg kirjoitti tiivistelmän Ruotsalaisen opista, mikä esitetään seuraavassa. Sulkuihin on laitettu tämän tutki-muksen tekijän tulkinta siitä, mitä Ruotsalainen tarkoitti. Dahlberg kirjoittaa:

Vanhurskauttamisen jälkeen seuraavat toiset menot, kun lasten leipä (fides reflexa) otetaan pois. Väärät kristityt alkavat tällöin harjoittaa pyhyyttä. Oikea kristitty sen sijaan ei saa pitää itseään vanhurskaana (jotta vältetään väärä varmuus), mutta hän ei saa myöskään epäillä (Jumalan armoa). Sen sijaan hänen tulee jättäytyä Herralle, joka tietää, mitä häneltä puuttuu (pysyttävä fides directassa). Jumala antaa hänen tuntea armonsa (reflexa), kun ikä-vöidään eli sairastetaan Herran perään (directa). Ruotsalaisen mukaan kilvoittelijan tulee pitää Herraa auttajanaan (directa) mutta ei vanhurskautenaan (reflexa). Tällaisella etsivällä uskolla tulee ikävöidä Herraa (directa), kunnes hän antaa Pyhän Hengen todistuksen, joka on passi (reflexa). Tämä merkitsee samaa kuin kointähden koitto ja päivän valkeneminen

Vanhurskauttamisen jälkeen seuraavat toiset menot, kun lasten leipä (fides reflexa) otetaan pois. Väärät kristityt alkavat tällöin harjoittaa pyhyyttä. Oikea kristitty sen sijaan ei saa pitää itseään vanhurskaana (jotta vältetään väärä varmuus), mutta hän ei saa myöskään epäillä (Jumalan armoa). Sen sijaan hänen tulee jättäytyä Herralle, joka tietää, mitä häneltä puuttuu (pysyttävä fides directassa). Jumala antaa hänen tuntea armonsa (reflexa), kun ikä-vöidään eli sairastetaan Herran perään (directa). Ruotsalaisen mukaan kilvoittelijan tulee pitää Herraa auttajanaan (directa) mutta ei vanhurskautenaan (reflexa). Tällaisella etsivällä uskolla tulee ikävöidä Herraa (directa), kunnes hän antaa Pyhän Hengen todistuksen, joka on passi (reflexa). Tämä merkitsee samaa kuin kointähden koitto ja päivän valkeneminen

In document Fides directa - fides reflexa : Jonas Laguksen käsitys vanhurskauttavasta uskosta (sivua 109-122)