Yhdenvertainen oikeus opetukseen ja oppimiseen ilmenee kansainvälisistä ihmisoikeusso-pimuksista.218 Tämän tutkielman kannalta erityisen merkittävänä kansainvälisenä tausta-ai-neistona näyttäytyy YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 23 artikla, jossa nimenomai-sesti on velvoitettu turvaamaan vammaisten lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin. Yleisso-pimuksen 28 artiklassa valtioita on velvoitettu varmistamaan jokaisen lapsen oikeus saada opetusta (the right to education). Koulutuksen tavoitteet on erikseen kirjattu sopimuksen 29 artiklaan. Erityisesti on haluttu korostaa koulutuksen laatua ja lapsiystävällisyyttä. Lapsen oikeuksien komitea on 29 artiklasta antamassaan yleiskommentissa korostanut, että kyse on lopulta lapsen edun ensisijaisuudesta ja toteuttamisesta. Tämä edellyttää lapsen kehittyvien kykyjen ja erityistarpeiden huomioimista koulussa sekä koko koulutuksen lapsikeskeisyyttä.
Komitea on lisäksi huomauttanut, että artiklaa on tarkasteltava yhdessä muihin lapsen oi-keuksien sopimuksen artikloihin, jolloin merkittäviksi näkökohdiksi nousevat esimerkiksi vammaisten lasten oikeudet ja lapsen oikeus osallisuuteen.219
Vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus koulutukseen on nimenomaisesti huomioitu myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista koskevan yleissopimuksen 24 artiklassa. Artik-lassa sopimusvaltioilta edellytetään niin sanottuna inklusiivista koulujärjestelmää (an inclu-sive education system). Koulutuksen inklusiivisuudella viitataan siihen periaatteeseen, että kyse on kaikkien ihmisten, myös lapsien, yhdenvertaisesta ja perustavanlaatuisesta oikeu-desta koulutukseen. Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on korostanut, että kyse on jokaisen henkilökohtaisesta ja yksilöllisestä oikeudesta, eikä vammaisten lasten tapauk-sessa esimerkiksi heidän vanhemmilleen kuuluvasta oikeudesta.220
218 Arajärven erittelyn mukaan oikeus opetukseen on vain yksi koulutusta koskeva perus- ja ihmisoikeus, ja sitä täydentävät oikeus opetuksen maksuttomuuteen, oikeus valita opetuksen sisältö ja laatu, oikeus valita ja perustaa koulu, opetuksen sisältöä koskevat vaatimukset, opetuksen sekä tieteen ja taiteen harjoittamisen va-paus sekä näitä oikeuksia koskevat määräykset yhdenvertaisuuden ja sallitun erityiskohtelun näkökulmasta.
Ks. tarkemmin Arajärvi 2011, s. 480–489.
219 Komitea tarkentaa kommentissaan, ettei 28 artiklan mukaisessa lapsen oikeudessa koulutukseen ole siten kyse vain koulutuksen saatavuudesta, vaan myös sen sisällöstä. Koulutusta tulisi lähestyä lapsille välttämättö-mänä oppimisprosessina, joka mahdollistaa lapsille kyvyn nauttia kaikista ihmisoikeuksistaan ja kehittää elä-mätaitoja sekä oppimiskykyjä. Ks. lisää lapsen oikeuksista annetun yleissopimus 29 artiklan mukaisista kou-lutuksen tavoitteista ja artiklan merkityksestä CRC/GC/2001/1, kohdat 1–3, 6, 8.
220 Ks. lisää vammaisten oikeuksien komitean tulkinnasta vammaissopimuksen 24 artiklan inklusiivisesta kou-lutuksesta ja opetuksesta CRPD/C/GC/4, kohdat 8–12.
Vammaisten oikeuksien komitea on yleiskommentissaan todennut, että vammaissopimuk-sen 24 artiklan mukaivammaissopimuk-sen inklusiivivammaissopimuk-sen koulutukvammaissopimuk-sen ja opetukvammaissopimuk-sen tarkoitukvammaissopimuk-sena on ennen kaikkea vammaisten henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräinen toteuttaminen koulutuksen kautta. Tavoitteena on koulutuksen saavutettavuuden ja vammaisten osallisuu-den edistäminen sellaisen koulutusjärjestelmän kautta, missä lähtökohdaksi asetetaan jokai-sen yksilölliset mahdollisuudet ja taidot. Opetukjokai-sen ja opetusmateriaalien tulisi olla jousta-via ja suunniteltu siten, että ne tukisivat mahdollisimman hyvin erilaisia oppijoita. Komitea on huomauttanut, että käytännössä tällainen lähestymistapa edellyttää kohtuullisten mukau-tusten tekemistä. Yleiskommentissaan komitea on lisäksi viitannut lasten oikeuksista anne-tun yleissopimuksen 23 artiklaan, ja painottanut vammaisten lasten oikeutta saada tarvitse-maansa apua ja tukea koulutuksessa. Yksilöllinen tuki ja mukautukset ovat ensisijaisia kei-noja sen varmistamiseksi, että myös vammainen lapsi voi saavuttaa parhaan mahdollisen kehityksensä koulutuksen avulla.221
Kansallisesti yhdenvertainen oikeus peruskoulutukseen ankkuroituu perustuslain 16 §:ään.
Jokaisella on perustuslain 16 §:n 1 momentin nojalla oikeus maksuttomaan perusopetukseen subjektiivisena oikeutena.222 Oikeus sisältää kaikki säännöksessä mainitut osat: jokainen, maksuttomuus ja perusopetus. Lisäksi oikeus koskee kaikkia perusopetusta vailla olevia ih-misiä, sillä sitä ei ole PL:n 16.1 §:ssä rajoitettu mihinkään perusteeseen.223 Tulkittaessa pe-rustuslain 6 §:n mukaista oikeutta yhdenvertaisuuteen sekä PL:n 16.1 §:n mukaista oikeutta perusopetukseen rinnakkain lähtökohtana on kaikkien oppilaiden yhdenvertainen mahdolli-suus nauttia perustuslain tasolla turvatusta oikeudesta opetukseen.224 Huomionarvoista on, että vaatimus yhdenvertaisuudesta ulottuu kaikille koulutuksen osa-alueille. Siten kyseeseen voi tulla esimerkiksi oppilaiden kohteluun, opetuksen järjestelyihin ja oppilaan arviointiin liittyvät kysymykset.225
Perusopetuksen keskeisen normipohjan muodostavat perusopetuslaki ja perusopetusasetus.
Perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaisesti lähtökohtana opetuksen järjestämiselle on, että
221 Komitean mukaan tärkeässä roolissa on myös vammaisten lasten sosiaalinen integroituminen ja osallisuus heitä ympäröivään yhteisöön. Komitea painottaa vielä, että kaiken tarvittavan tuen ja mukautusten tulisi olla lapselle ja hänen perheelleen ilmaisia vähintäänkin peruskoulutuksen tasolla. Ks. CRPD/C/GC/4, kohdat 12, 16–17.
222 Perusoikeussäännöksien muuttamista koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on tarkennettu, että mak-suttomalla perusopetuksella tarkoitetaan peruskoulussa tapahtuvaa opetusta. HE 309/1993 vp, s. 64.
223 Arajärvi 2011, s. 481.
224 Hakalehto 2018, s. 300–301.
225 Arajärvi 2011, s. 489.
opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Arajärven mukaan säännös korostaa opetuksen jär-jestäjän velvollisuutta järjestää vammaisen oppilaan opiskelu asianmukaisesti ja tehok-kaasti.226 Edelleen perusopetuslain 4 §:n 1 momentin nojalla kunnalla on velvollisuus järjes-tää perusopetusta sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille.
Kaikkien lasten yhdenvertainen mahdollisuus oppimiseen on pyritty turvaamaan myös pe-rusopetuslainsäädännössä, jossa lähtökohtana on YK:n vammaissopimuksen 24 artiklan mu-kaisesti inklusiivisuus.227 Pyrkimyksenä on kaikille yhteinen perusopetus ja lähtökohtaisesti vammaisella lapsella on oikeus opiskella muiden lasten kanssa normaaliopetuksen ryh-mässä; koulutuksen inkluusiossa on lopulta kyse yhdenvertaisuudesta. Vammaista lasta ei saa poistaa tavalliselta luokalta vain vammaisuuden nojalla. YK:n vammaissopimuksen 24 artiklasta ja lapsen oikeuksien sopimuksen 23 artiklasta on johdettavissa koulutuksen järjes-täjää sitova velvollisuus mukauttaa opetus kaikille sopivaksi sekä järjestää tehokkaat tuki-palvelut vammaiselle oppilaalle. Saloviita on korostanut, ettei vammaisen lapsen erityistar-peita tule käyttää tekosyynä syrjinnälle perusopetuksessa. Lapsen erityistarpeet eivät saisi suoraan johtaa siihen, että lapsi poistetaan tavallisesta luokasta, vaan lapsen erityistarpeita tulisi päinvastoin pyrkiä tukemaan normaaliluokalla pysymiseksi.228
Kaikkien lasten oikeutta oppimiseen pyritään tukemaan perusopetuslain oppimisen tukea ja erityistä tukea koskevalla sääntelyllä. Perusopetuslain säännösten tarkoituksena on tukea jo-kaista oppilasta hänen yksilöllisen tuen tarpeensa laadun ja laajuuden mukaan, ja toteuttaa siten mahdollisimman täysimääräisesti oppilaan oikeutta opetukseen sekä oppimiseen. Op-pimisen tuen kulmakiviä ovat tuen riittävyys ja oikea-aikaisuus, joiden pohjalta oppilaan tuki on perusopetuslaissa järjestetty kolmiportaisesti: tukiopetus ja osa-aikainen erityisope-tus (POL 16 §), tehostettu tuki (POL 16 a §) ja erityinen tuki (POL 17 §).229
226 Ks. Arajärvi 2011, s. 340.
227 Esimerkiksi perusopetuslaissa ei nimenomaisesti mainita inklusiivisuus -käsitettä koulutuksen tai opetuksen yhteydessä, mutta Hakalehto on käyttänyt termiä myös kansallista sääntelyä tulkittaessa. Ks. Hakalehto 2018, s. 324.
228 Timo Saloviita on tuonut tutkimuksessaan esille ristiriidan suomalaisissa kouluissa: Suomi on kansainvä-listen sopimusten ratifioinnin myötä sitoutunut edistämään inkluusiota koulutuksessa, mutta peruskoulujärjes-telmässä vallitsee yhä erottelukulttuuri vammaisten ja muiden lasten välillä. Toisaalta erityisluokkajärjestelyt voivat olla perusteltuja, jos niillä tosiasiallisesti tuetaan parhaiten vammaisen lapsen erityistarpeita. Saloviita on lähestynyt peruskoulutuksen inkluusion toteutumista kriittisestä näkökulmasta ja tarkastellut asiaa useiden inkluusiota vastaan esitettyjen perusteiden kautta. Ks. Saloviita 2012, s. 6, 8–9.
229 Hakalehto 2018, s. 324–325.
Oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan tai joka muutoin tarvitsee lyhyt-aikaista tukea oppimiseen, on oikeus saada tukiopetusta perusopetuslain 16 §:n 1 momentin nojalla. Säännöksen 2 momentin mukaan oppilaalla, jolla on vaikeuksia oppimisessaan tai koulunkäynnissään, on oikeus saada osa-aikaista erityisopetusta muun opetuksen ohessa.230 Jos tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus tai muut yleiset tukitoimenpiteet ovat riittämättö-miä oppilaan tukemiseksi ja oppilas tarvitsee säännöllistä tukea oppimisessaan, on hänelle järjestettävä tehostettua tukea perusopetuslain 16 a §:n mukaisesti. Tehostetulla tuella on tarkoitus varmistaa oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukainen, mahdollisimman tehokas tuki.231 Mikäli tehostetulla tuella ei pystytä tukemaan oppilasta riittävästi, tulee hänelle antaa POL:n 17 §:n nojalla erityistä tukea. Erityinen tuki sisältää erityisopetuksen ja muun perus-opetuslain mukaan annettavan tuen, ja POL:n 17.1 §:n mukaan erityinen tuki tulee järjestää oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioiden muun opetuksen yhteydessä, osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa232. Vammaisten lasten erityisen tuen päätös voidaan perusopetuslain 17 §:n 4 momentin nojalla tehdä jo ennen pe-rusopetuksen alkamista tai sen aikana ilman sitä edeltävää pedagogista selvitystä tai vaati-musta tehostetun tuen antamisesta.233
Erityisopetuksella sekä muilla edellä kuvatuilla, oppilasta tukevilla toimilla pyritään ennen kaikkea toteuttamaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta perusopetuksessa.234 Huolimatta lap-sen edun ensisijaisuudesta lapsioikeudellilap-sena lähtökohtana, opetustoimen lainsäädäntö ei systemaattisesti perustu tähän periaatteeseen. Perusopetuslaissa lapsen etu sisältyy vain yh-teen lainkohtaan: POL:n 17 §:n 1 momentin mukaan erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämisedellytykset huomioon ottaen.235
230 POL 16 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tukiopetus tulee ymmärtää kaikkien oppilaiden oikeudeksi, ja riittävällä sekä tarpeeksi varhain aloitetulla tuella on tarkoitus auttaa oppilasta pysymään mukana oppimisessa. Säännöksen tavoitteena on lisäksi vahvistaa osa-aikaisen erityisopetuksen roolia varhaisen puut-tumisen tukimuotona. Ks. HE 109/2009 vp, s. 23.
231 POL 16 a §:ssä tehostetun tuen järjestämiseksi edellytetään oppimissuunnitelman laatimista, millä pyritään varmistamaan tehostetun tuen suunnitelmallinen toteuttaminen. HE 109/2009, s. 23–24.
232 Hakalehto on esittänyt kriittisen huomautuksen tästä säännöksen sanamuodosta: kun lapsen oikeuksien so-pimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukainen periaate lapsen edun ensisijaisuudesta velvoittaa myös opetustoimea, tulee oppilaan edun olla ensisijainen ratkaisuperuste erityistä tukea järjestettäessä. Täten oppilaan edun tulisi säännöksen sanamuodosta huolimatta saada opetuksen järjestämisedellytyksiä painavampi merkitys erityistä tukea harkittaessa. Ks. Hakalehto 2018, s. 327.
233 POL:n 17 §:n 4 momentissa täsmennetään vielä, että tällaisissa tilanteissa tulee olla selvää, ettei oppilaan opetusta voida vamman, sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi antaa muuten. POL:n 17 §:n 2 momentin mukaisesti erityisen tuen järjestämisestä on aina tehtävä kirjallinen hallintopäätös.
234 Arajärvi on kuitenkin huomauttanut, että erityisopetuksen volyymi ja edellytykset ovat tosiasiassa hyvin erilaiset maan eri osissa, johtuen kuntien käytettävissä olevista voimavaroista. Ks. Arajärvi 2015, s. 46.
235 Hakalehto 2018, s. 298–299.
Vammaisen tai muun erityistä tukea tarvitsevan oppilaan oikeudesta saada maksutta opetuk-seen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut säädetään perusopetuslain 31 §:n 1 momentissa, muusta oppimisen tuen sääntelystä erillään. Vammaisen oppilaan oi-keus tällaisiin palveluihin on sidoksissa mahdollisuuteen osallistua perustuslaissa turvattuun maksuttomaan perusopetukseen, ja POL:n 31 §:n tarkoituksena on turvata vammaiselle op-pilaalle ne yksilölliset palvelut ja tukimuodot, joilla turvataan hänen osallistumismahdolli-suutensa opetukseen.236
4.2 Kohtuulliset mukautukset -käsite