Tutkielman normatiivisena lähtökohtana on vammaisten lasten yhdenvertaisuuden tunnus-tava Suomen perustuslain (jäljempänä PL, 731/1999) 6 §:n 1 momentti, jonka mukaan ihmi-set ovat yhdenvertaisia lain edessä. Lasten kannalta erityisen merkityksellinen on säännök-sen 3 momentti, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee
16 Tigerstedt-Tähtelä 2002, s. 675.
17 Hakalehto 2018, s. 44–46.
18 YK:n lapsen oikeuksien komitea on yksi YK:n ihmisoikeuselimistä, ja sen päätehtäväksi on asetettu yleis-sopimuksen valvonta yleis-sopimuksen 44 artiklan mukaisesti. Komitea ohjaa artiklojen tulkintaa lisäksi julkaise-malla yleiskommentteja (general comment) sekä määräaikaisraportoinnin avulla. Ks. lapsen oikeuksien komi-teasta lisää esim. Toivonen 2017, s. 45–47.
19 Hakalehto 2018, s. 42; Toivonen 2017, s. 46; Pajulammi 2014, s. 164. Lapsen oikeuksien sopimus itsessään sisältää yhteensä 54 artiklaa, joista sisällöllisiä oikeuksia käsittelevät artiklat 1–41 ja täytäntöönpanoon liittyviä loput. Ks. lisää sopimuksesta yleisesti esim. Pajulammi 2014, s. 164–180.
20 Toivonen 2017, s. 46; Nieminen 2004, s. 599.
saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslaintasoinen säännös osoittaa, että perusoikeudet kuuluvat yhtäläisesti lapsille, jolloin lapsia on myös vel-vollisuus kohdella yhdenvertaisesti.21 PL:n 6.3 §:llä lainsäätäjä on halunnut korostaa lapsien yhdenvertaista ja tasa-arvoista kohtelua sekä aikuisväestöön nähden että keskenään. Lisäksi on painotettu, että jokaista lasta tulisi kohdella ennen kaikkea yksilönä eikä pelkästään pas-siivisen toiminnan kohteena.22
YK:n vammaissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen säännökset ovat kansallisesti osa suoraan sovellettavaa ja velvoittavaa lainsäädäntöä, sillä sopimuksien määräykset on saatettu voimaan lakitasoisina.23 Myös myöhemmin tutkielmassa tarkasteltavat kansainväli-set ihmisoikeussopimukkansainväli-set ja -velvoitteet ovat kansallisesti voimassa laintasoisina. Siten ne ovat Suomen oikeusjärjestyksessä samassa asemassa kuin lait, eli niitä on perustuslain 2 §:n 3 momentin nojalla tarkoin noudatettava kaikessa julkisessa toiminnassa. Normihierarkki-sesti perustuslaki sen sijaan on tavalliseen lakiin nähden ylemmänasteinen.24
Perustuslain sekä YK:n vammaissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen yhdenvertai-suusnormeja on konkretisoitu yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014). Yhdenvertaisuuslain 1 §:n mukaisesti lain tarkoituksena on muun muassa edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjin-tää. Vammaisten lasten yhdenvertaisuuden edistämistavoitteen kannalta keskeisiä säännök-siä ovat myös yhdenvertaisuuslain 6 §:n säännös koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta sekä 15 §:n säännös kohtuullisista mukautuksista vammaisten ih-misten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.25 Syrjintä vammaisuuden tai iän perusteella on
21 Perusoikeudet kuuluvat täysimääräisesti lapsille siitä huolimatta, että lapset eivät ole oikeustoimikelpoisia.
Ojanen – Scheinin, Fokus, Perusoikeudet, III Yksittäiset perusoikeudet, 2. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto (PL 6 §), kohta lasten oikeus yhdenvertaiseen kohteluun.
22 HE 309/1999 vp, s. 45.
23 Vammaissopimus ja LOS edustavat kansallisesti yleisimmin noudatettua menettelyä kansainvälisten valtio-sopimusten voimaansaattamisesta inkorporaationa. Inkorporoinnilla tarkoitetaan käytännössä niin kutsutun blankettisäädöksen säätämistä. Tällainen säädös ei lähtökohtaisesti sisällä omia aineellisia määräyksiä, vaan viittauksen kansainväliseen sopimukseen ja normin kyseisen sopimuksen voimaan saattamisesta osaksi koti-maista oikeusjärjestystä. Suomessa on yleisesti katsottu, että kansainvälisen sopimuksen voimaansaattamissää-döksen hierarkiataso määrittää sopimuksen aseman kansallisessa oikeusnormihierarkiassa. Ks. lisää kansain-välisistä sopimuksista ja Suomen oikeudesta Scheinin 2002, s. 2–6.
24 Karapuu, Fokus, Perusoikeudet, II Yleinen osa, 1. Perusoikeuksien käsite ja luokittelu, Perusoikeus ja sen lähikäsitteet, Perusoikeuden käsite, kohta hierarkkinen ylemmänasteisuus; Ojanen – Scheinin, Fokus, Perusoi-keudet, II Yleinen osa, 4. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perusoikeusjärjestelmä, Ihmisoi-keussopimukset ja Suomen valtiosääntö, Kansainvälisen ja valtionsisäisen oikeuden suhde, kohta inkorporoin-nin oikeusvaikutuksia.
25 Lavapuro 2019, s. 65–67.
lisäksi nimenomaisesti kriminalisoitu rikoslain (39/1889) 11 luvun 11 §:n (muut.
13.11.2009/885) säännöksessä.26
Tässä tutkielmassa kiinnostuksen kohteena on vammaisen lapsen yhdenvertainen oikeus pe-ruskoulutukseen. Oikeus maksuttomaan perusopetukseen on turvattu useissa kansainväli-sissä ihmisoikeussopimuksissa sekä kansallisessa perustuslaissa.27 Koulutukselliset oikeudet perustuvat perustuslain 16 §:n 1 momenttiin, jonka nojalla jokaisella on oikeus maksutto-maan perusopetukseen.28 Tähän perustuslain säännökseen perustuvat lapsen oikeudet ja oi-keudellinen asema koulussa. Lähtökohtana on kaikkien oppilaiden yhdenvertainen oikeus opetukseen ja mahdollisuus oppimiseen, minkä vuoksi opetus tulee suunnitella kaikille so-veltuvaksi.29
Koulu on olennainen osa lapsen ja nuoren jokapäiväistä elämää. Siten kouluilla on katsottu olevan olennainen merkitys yhdenvertaisuuden toteuttamisessa sekä syrjimättömyyden edis-tämisessä. Toisaalta koulu on usein ensimmäinen paikka, jossa lapsi saattaa kohdata syrjin-tää. Perusopetuksen tarkasteluun perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta on Suomessa alettu kiinnittämään yhä enemmän huomiota viime aikoina, mutta oppilaiden perus- ja ihmisoi-keuksien toteutuminen koulussa jää yhä muiden opetustoimen haasteiden varjoon.30 Erityi-sesti vammaisten lasten ja nuorten oikeuksien on todettu toteutuvan puutteelliErityi-sesti oikeu-dessa yhdenvertaiseen koulutukseen ja oppimiseen. Syrjinnän kokemukset koulutukseen liit-tyvissä asioissa on yhdistetty sekä koulutuksen ja opetuksen järjestämiseen että kohtuullisten mukautusten toteuttamiseen. Vammaiset lapset ovat lisäksi tuoneet esiin kouluhenkilöstön puutteellisen osaamisen heidän oppimisensa tukemiseksi sekä koulussa esiintyvän epäasial-lisen kohtelun ja koulukiusaamisen.31
26 Rikoslain 11:11 §:n mukaan se joka muun muassa virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä ilman hyväksyttävää syytä asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan esimer-kiksi iän tai vammaisuuden tai terveydentilan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjin-tänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintyösyrjin-tänä, syrjinnästä. Omana, erillisenä syrjintäperusteena vammaisuus lisät-tiin rikoslain 11:11 §:ään vuonna 2009. Säännöksen muuttamista koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on viitattu YK:n vammaissopimukseen ja tuolloin vireillä olleeseen sopimuksen ratifiointiin sekä todettu, että kyseiselle rikoslain muutoksella parannetaan vammaisten oikeusasemaa. Ks. HE 216/2008 vp, s. 51–52.
27 Ks. Arajärvi 2011, s. 481; Arajärvi 2015, s. 14, 16.
28 Lisäksi oppivelvollisuudesta säädetään lailla (PL:n 16.1 §).
29 Hakalehto 2018, s. 295, 324.
30 Hakalehto-Wainio 2013, s. 17, 21; Hakalehto 2018, s. 294.
31 Vammaisfoorumi ja ihmisoikeusliitto toteuttivat vuonna 2018 kyselyn YK:n vammaissopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumisesta. Lasten ja nuorten oikeuksien toteutumista on käsitelty erikseen omassa raportissaan.
Vaikka raportissa huomautetaan, että kyselyn otos ei ole edustava, antavat kyselyn tulokset suuntaviivoja vam-maisten lasten oikeuksien toteutumisesta ja niihin liittyvistä haasteista. Ks. Vammaisfoorumi 2019b, s. 4–5, 24–27, 31–35.