Uraohjaajan taidot

Onnistuneen ohjauksen ehtona on ammattitaitoinen uraohjaaja. Uraohjaajan perustaito, aito läsnäolo, on yksi tärkeimmistä ohjaajan kompetensseista. Läsnäololla tarkoitetaan nimenomaan henkistä läsnäoloa jokaisessa ohjaustilanteessa. Läsnäolon vahvuuteen vaikuttaa jopa ohjaajan fyysinen asento ohjaustilanteessa, jonka tulisi olla mahdollisimman avoin ja vastaanottavainen. Ohjaajan on viestittävä kehonkielellä, olevansa tilanteessa läsnä ja aidosti kiinnostunut ohjattavasta. Tähän liittyy myös ns. lempeä katse, jolla viestitään ohjattavalle, että häntä ei tulla arvostelemaan ohjaajan toimesta. Myös oikeanlaisten kysymysten teko on onnistuneen ohjauksen ehto. Tarkentavat kysymykset auttavat ohjattavaa näkemään oman tilanteensa laajemmin. Reflektointi ja päätelmien teko auttavat ohjattavaa ymmärtämään tilannettaan myös muiden silmin. Tämän lisäksi ohjaajan on toimittavana tukipilarina ohjattavalle, jotta hän pystyy käsittelemään myös vaikeita aiheita, jotka saattavat uraohjauksessa liittyä hyvinkin henkilökohtaisiin tapahtumiin. Vaikka uraohjaus on moninaista, yhteisenä piirteenä voidaan nähdä ohjaajan rooli; ohjaaja toimii vain ohjattavan reflektoinnin keinona ja antaa tukea lopulliseen päätöksentekoon, jonka ohjattava itse tekee. Ohjattavan silmin ohjaaja on alansa ekspertti, joten on erityisen tärkeää, että ohjaaja antaa ohjattavalle tarvittavaa informaatiota eikä omia mielipiteitään siitä, mitä hänen mielestä ohjattavan tulisi päättää, sillä ohjattava saattaa kokea nämä mielipiteet ainoaksi ”totuudeksi” ohjaajan eksperttisyyteen perustuen. Uraohjauksessa ohjaaja lisää ohjattavan tietoa opiskelumahdollisuuksista ja työelämästä ylipäätään. (Sharf,

22 2002, 8-12, 15-17.) Nykyään kuitenkin neuvontaa tärkeämpänä nähdään, että uraohjauksen metodien tulisi keskittyä holistisen elämänkentän tarkasteluun sen sijaan, että se tyytyisi vain tiedottamisen rooliin ammatinvalinnan osalta (Savickas & ym., 2009, 243).

On esitetty kahdeksan uraohjaajan pätevyyden tekijää; määrätietoisuus, ongelmanratkaisu, viestintätaidot, teoreettinen tieto, sovellettu tieto, kyky toimia organisaatiossa, ihmissuhteet ja itseluottamus. Määrätietoisuus motivoi ja sitouttaa ohjaajiaan työssään. Oman työn merkityksen ymmärtäminen ja arvostaminen antavat ohjaajalle voimaa omassa työssä jaksamiseen. Oman työn tavoite ja missio on tarpeen tehdä itselleen näkyväksi.

Ongelmanratkaisutaidot ovat ohjaajalle keskeisiä. Työ vaatii kykyä etsiä ja löytää tietoa, käyttää innovatiivisuuttaan ja tarkastella tilannetta eri näkökulmista. Ohjaajien tulee myös hallita rationaalisten toimintasuunnitelmien teko. Viestintätaitojen tarve tulee näkyviin ohjaajan työssä niin asiakkaiden, kollegojen ja muiden yhteistoimijoiden kanssa.

Teoreettista tietoa ohjaaja tarvitsee läpi työuransa. Elinikäisen oppimisen periaate on vahvasti läsnä ohjaajan työssä. Oman osaamisen päivittäminen on kriittistä. Sovelletulla tiedolla ohjaaja pystyy reflektoimaan teoreettista tietoaan omiin kokemuksiinsa ja havaintoihinsa. Tämän reflektion avulla ohjaaja mahdollistaa tehokkaan oppimisen ja lisää mukautumiskykyään työssään. Ohjaajan on myös osattava toimia osana organisaatiota.

Tämä tarkoittaa niin kirjoitettujen kuin kirjoittamattomien sääntöjen ymmärrystä ja niiden puitteissa toimimista. Muutokseen suhtautuminen ja sopeutuminen ovat keskeisessä roolissa ohjaajan työssä ja työympäristössä. Ihmissuhteiden rakentaminen ja ylläpito ovat kriittisiä ohjaajan taitoja. Ohjaaja luo ohjaussuhteita sekä muita ammatillisia suhteita työssään. Suhteiden ylläpitoon kuuluu myös palautteen vastaanotto ja anto. Ohjaaja tarvitsee työssään itseluottamusta, jotta pystyy vakuuttavasti toimimaan omassa ohjausroolissaan. (Amundson, 2003, 148-149.)

Ohjaussuhde on perusta laadukkaalle ohjausprosessille. Suhteen tärkeimpiä komponentteja on aito läsnäolo, ohjattavan arvostaminen sekä empaattinen ymmärtäminen. Aidolla läsnäololla tarkoitetaan ohjaajan kykyä kohdata yksilö siinä hetkessä autenttisesti ja läpinäkyvästi. Tätä vahvistaa ohjaajan tapa tuoda esiin oma epätäydellisyytensä ja asettamaan sivuun oman asiantuntijaroolinsa. Ohjattavan arvostaminen tulee näkyväksi siten, kuinka ohjaaja osoittaa kunnioitusta ja hyväksyntää ohjattavaa kohtaan. Keskeistä on luoda suhde, jossa kumpikaan osapuoli ei tunne pelkoa arvostelun kohteeksi joutumisesta. Ohjaajan on tärkeä tiedostaa, että hän voi

23 ammatillisessa roolissaan hyväksyä ohjattavan, vaikka ei hyväksyisi hänen käyttäytymistään. Empaattinen ymmärtäminen tulee esiin niin ei-sanallisessa kuin sanallisessa viestinnässä. Empatiaa voi osoittaa verbaalisesti tai elein ja joskus empatian osoittamiseen liittyy riski. Lisäksi on nähty ohjaajan taitoihin kuuluvan myös neljäs kyky, joustavuus. Joustavuudella pyritään siihen, että ohjaajalla on kyky sopeutua ja mukautua muuttuviin työmarkkinoihin, yhteiskuntaan ja ohjaustilanteisiin. Luovuus ja innovointi linkittyvät vahvasti joustavuuteen. (Amundson, 2003, 20-21.)

Yhteisen maaperän löytäminen ohjattavan kanssa vahvistaa ohjaussuhdetta entisestään.

Ohjattavat tuovat usein dilemmansa esiin heti ohjauksen alkaessa, joka saattaa vaikeuttaa ohjaussuhteen kehittymistä. Otollista olisi aluksi keskittyä yhteistyösuhteen luomiseksi tutustumalla toisiinsa myös siksi, että nämä asiat saattavat nousta olennaisiksi ohjausprosessin myöhäisemmässä vaiheessa. Välittävän ilmapiirin rakentamisen kannalta on keskeistä, että ohjattava tuntee olonsa näkyväksi. Ohjattavan on mieluisaa kokea itsensä tervetulleeksi ohjaustilanteeseen. Ohjaajan on hyvä myös ilmaista ohjattavan arvostamista myös sanallisesti, jotta ohjattava kokee saavansa ohjaajan kokonaisvaltaisen huomion ohjaustilanteessa. Ohjausprosessin kuluessa ohjattava ja ohjaaja ovat luoneet niin henkilökohtaisen kuin ammatillisen suhteen. Näiden suhteiden ansiosta ohjattava kokee aidon välittämisen ja molemmin puolisen kunnioituksen. Tavoitteena ei ole rakentaa ystävyyssuhdetta, mutta ammatillisen suhteen ylittävä suhde mahdollistaa usein ohjauksen laadun parantumisen. (Amundson, 2003, 22-24.)

Ohjaaja ja ohjattavan ensimmäinen askel on sopia ohjausprosessin tavoitteista yhdessä.

Tukena tavoitteiden asettamisessa voi käyttää Amundsonin (1989) kehittämää urapyörää (kuva 1).

24 Tavoitteiden asettamisessa ohjaaja saattaa joutua esittelemään ohjattavalle niitä asioita, jotka voivat vaikuttaa ammatillisten päätösten tekoon. Näitä läpikäydessään ohjaaja voi esitellä urapyörän osioita; työ- ja vapaa-ajan kokemukset, koulutustausta, tärkeät henkilöt, oma tyyli, arvot, kiinnostukset, taidot & kyvyt ja työmarkkinat. Urapyörän avulla voidaan havainnollistaa ohjattavalle uraohjauksen laajuutta ja siten myös valmistaa häntä ohjausprosessin eri vaiheisiin ja keskusteluihin. (Amundson, 2003, 26-28.)

Yksi urasiirtymien ohjauksessa olennaista tietoa, jota ohjaaja tarvitse on työmarkkinatietämys. Ohjattavat saattavat usein toivoa ohjaajalta löytyvän nopeastikin vastauksia siihen, mitkä alat työllistävät parhaiten. Tavoitteista riippuen tämä ei aina ole positiivinen asetelma. Ohjattava saattaa huomaamattaan pyrkiä alalle, johon hän ei ole syvemmin tarkastellut, saati tarkastellut omaa soveltuvuuttaan alan tehtäviin.

Onnistuneeseen päätöksen tekoon vaaditaan tiedon lisäksi myös itsetuntemusta.

(Amundson, 2003, 101.)

Informaatioyhteiskunnassa ohjaajien rooli tiedottamisen osalta ei enää ole yhtä tärkeää kuin aiemmin. Ohjattavia tulisi sen sijaan ohjata yksilöitä heidän kohtaamissaan dilemmoissa niin alati muuttuvien vaatimusten kohtaamisessa kuin sosiaalisten kompetenssien kehittämisessä. Ohjaajien tulisikin painottaa ohjaustaan siten, että ohjattava saisi eväitä haastavien tilanteiden kohtaamiseen ja niiden käsittelyyn – kysymys tulisikin olla siitä, miten

er+wheel+2.jpg

25 ohjattava pystyy käsittelemään ja toimimaan näissä tilanteissa. (Savickas & ym., 2009, 242-243.)

26