Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä

Ihmisiä tutkittaessa on luonnollista, että tutkittavien haastattelu koetaan mielekkääksi (Hirsjärvi & Hurme, 2000, 34. Ks. myös Eskola & Vastamäki, 2001). Myös ihmisten käsityksiä tutkittaessa on perusteltua hyödyntää haastattelua aineistonkeruumenetelmänä.

Yksinkertaisuudessaan haastattelussa pyritään selvittämään, mitä haastateltava ajattelee tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelun avulla voidaan pyrkiä selvittämään, mitä merkityksiä ja tunteita tutkittavaan ilmiöön liittyy haastateltavan näkökulmasta. Haastattelun kautta ei voida päästä johonkin tiettyyn totuuteen, vaan tutkittavaa ilmiötä pyritään selvittämään haastateltavan näkemysten ja kokemusten kautta. (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 74-75.) Kielen merkitys haastattelututkimuksessa on merkittävä. Kielen kautta haastateltava tuottaa merkityksiä ja käsitteellistää kokemuksiaan. Haastattelun ollessa vuorovaikutustilanne on luontevaa, että haastateltavan kielellinen ilmaisu, sanat ja niiden merkitykset ovat suuressa roolissa. (Hirsjärvi & Hurme, 2000, 48.)

Omassa tutkimuksessani haastattelun käyttö aineistonkeruumenetelmänä on perusteltua, sillä haluan sijoittaa haastateltavan puheen laajempaan kontekstiin, mutta myös korostaa, että haastattelun kautta pääsen kiinni niihin merkityksiin, mitä haastateltavat ilmiöstä tuovat esiin. Haastattelun kautta voidaan tulkita kielellisen ilmaisun lisäksi myös ei-sanallista viestintää, joiden kautta haastateltavan vastauksia voidaan ymmärtää paremmin. Omaan tutkimukseeni haastattelu sopii, sillä se mahdollistaa haastattelutilanteessa kysymysten täsmennyksen ja tulkinnan. Haastattelu soveltuu mainiosti käsitysten ja näkökulmien tutkimiseen. Toinen yleinen laadullinen aineistonkeruumenetelmä on havainnointi, jossa voidaan tarkastella niin käyttäytymistä kuin kielellisiä ilmaisuja. (Hirsjärvi & Hurme, 2000, 35-37, 48-49.) Tutkimusekonomisten syiden takia haastattelututkimus sopii omaan tutkimukseeni havainnointitutkimusta paremmin, sillä tutkimuksen toteutukseen käytettävä aika on rajallinen ja tutkimusaihettani voidaan perustellusti tutkia haastattelun keinoin.

Haastattelua luonnehtii vahvasti vuorovaikutuksellinen ja sosiaalinen tilanne, jossa haastattelija ja haastateltava kohtaavat toisensa. Haastattelussa korostuvat käsitteet, merkitykset ja kielellinen ilmaisu, joiden kautta tutkittava ilmiötä pyritään käsitteellistämään.

Tutkimushaastattelua luonnehtii sen haastattelijalähtöisyys, joka tarkoittaa sitä, että haastattelija on haastattelun alulle panija ja ohjaaja. Haastattelijan on osattava myös motivoida haastateltavaa. (Hirsjärvi & Hurme, 2000, 41-42, 48.) Motivaationa saattaa

40 toisaalta toimia myös haastateltavan aiempi positiivinen kokemus tieteelliseen tutkimukseen osallistumisesta (Eskola & Vastamäki, 2001, 27). Omaan tutkimukseeni haastattelun valinta aineistonkeruumenetelmäksi on koherentti, sillä tutkimushaastattelua luonnehtii mm. se, että haastattelija on ennakkoon perehtynyt tutkimuskohteeseen teoriassa. Haastattelun kautta saadaan luotettavaa tietoa, jonka kautta tutkittavaa ilmiötä voidaan teorian ohella täydentää näillä haastattelun avulla saavutetuilla kentän äänillä.

(Hirsjärvi & Hurme, 2000, 42-43.)

Teemahaastattelua luonnehtii sen keskustelunomaisuus, jonka johtajana ja aloitteentekijänä toimii haastattelija (Eskola & Vastamäki, 2001, 25. Ks. Myös Hirsjärvi &

Hurme, 2000). Teemahaastattelujen strukturointi tai strukturoimattomuus aiheuttavat eroja tutkimushaastattelujen välille (Hirsjärvi & Hurme, 2000, 43). Strukturoidussa haastattelussa kysymysten muotoilu ja järjestys ovat tiukasti samanlaiset jokaisessa haastattelussa.

Kuitenkin vahvin strukturoidun haastattelun ominaisuus on valmiiden vastausvaihtoehtojen käyttö. Puolistrukturoidussa haastattelukysymykset ovat kaikille haastateltaville samat, mutta valmiit vastausvaihtoehdot puuttuvat. Teemahaastattelua puolestaan luonnehtii aihepiirien ja teemojen ennalta määrittäminen, mutta kysymysten muoto ja järjestys ovat haastattelukohtaisia. (Eskola & Vastamäki, 2001, 28.) Omaan tutkimukseeni näen sopivaksi puolistrukturoidun teemahaastattelun, jossa kysymykset ovat muotoiltu etukäteen, mutta haastattelun eteneminen jätetään teemahaastattelun mukaisesti vapaammaksi. Etuna puolistrukturoidun teemahaastattelun käytössä on sen tuoma vapaus, jossa haastattelija antaa tilaa haastateltavien äänelle. Puolistrukturoidussa teemahaastattelussa ei lähtökohtaisesti mennä niin syvälle kuin syvähaastattelussa, mutta haastattelutilanne on vapaampaa kuin strukturoidussa lomakehaastattelussa. (Hirsjärvi & Hurme, 2000, 48.)

Haastattelen tutkimuksessani neljää uraohjaajaa. Kaksi heistä työskentelee uudelleensijoittumisohjauksen tehtävissä ja kaksi heistä työskentelee urasiirtymien ohjaustehtävissä. En tutkimuksessani vertaile näitä ryhmiä, sillä tarkoituksenani ei ole erottaa näitä toisistaan. Päinvastoin, kuten olen osoittanut, urasiirtymien ohjauksen ja uudelleensijoittumisohjauksen sisältö on keskeisten teemojen ja tavoitteiden osalta samankaltainen. Lähtökohta urasiirtymien ohjauksessa poikkeaa uudelleensijoittumisesta siten, että urasiirtymäohjaukseen osallistuvalla henkilöllä voi olla jo pidempiaikainen työttömyys taustalla, kun puolestaan uudelleensijoittumisohjaukseen osallistuva henkilö on vastikään tullut irtisanotuksi.

41 Haastattelut toteutin Skype-yhteydellä, lukuun ottamatta yhtä haastateltavaa, kenen kanssa toteutin haastattelun kasvokkain. Nauhoitin niin Skypen välityksellä kuin kasvokkain tehdyt haastattelut ja litteroin ne jälkikäteen. Vaikka puhelinhaastattelua suositellaan käytettäväksi kvalitatiivisen haastattelun sijaan strukturoituihin joukkohaastatteluihin (Hirsjärvi & Hurme, 2009, 64), en koe aineistoni laadun heikentyneen Skype-haastattelujen myötä.

Puhelinhaastattelu nähdään sopivan paremmin strukturoituihin haastatteluihin siksi, että puhelinhaastattelusta puuttuu ei-kielelliset vihjeet. Puhelinhaastattelun kautta haastattelijan on vaikeampaa huomata, jos haastateltava on ymmärtänyt kysymyksen väärin. (Hirsjärvi &

Hurme, 2009, 64.) Toteutin haastattelut 1-3 Skypen välityksellä. Neljännen haastattelun toteutin kasvotusten. Haastattelujen kestot vaihtelivat 28-45 minuuttiin.

Haastatteluistani suurimman osan toteutin ääni- ja videoyhteydellä, joten koen Skypen toimineen parempana välineenä kuin perinteisen puhelinhaastattelun. Niissä haastatteluissa, joissa tarjolla oli vain puhelinyhteys, pyrin tietoisesti tarkentamaan kysymyksiäni ja varmistamaan haastateltavan ymmärtäneen kysymyksen oikein. Toisaalta puhelinhaastattelu on nähty myös toimivana vaihtoehtona puolistrukturoitujen haastattelujen pitoon sekä ne nähdään mahdollistavan haastattelut kiireisten tai kaukana asuvien haastateltavien kanssa. Myös kustannustehokkuus on yksi puhelinhaastattelujen etu. (Hirsjärvi & Hurme, 2009, 65.) Tutkimuksessani haastattelin henkilöitä ympäri Suomen, joten koen Skype-yhteyden olleen ainoa looginen ratkaisu, jotta saan aineistooni tarpeeksi monipuolisuutta.

42 Haastattelukysymykset lajittelin vastaamaan tutkimuskysymyksiäni seuraavalla tavalla;

1) Millaisena kokonaisuutena ohjaajat käsittävät työnsä urasiirtymiä ohjatessaan?

• Mistä teemoista ohjausprosessi koostuu?

• Millaisia käsityksiä ohjaajilla on asiakkaistaan?

Haastattelukysymykset, jotka vastaavat tutkimuskysymystä 1:

o Millainen on työnkuvasi uudelleensijoittumisohjaus- vetäjänä/ uraohjaajana?

o Kuvaile uudelleensijoittumisohjaus- / uraohjaustilanteen kulkua (rakennetta ja sisältöä).

o Millaisia teemoja käsittelette tilanteessa?

o Millaisia odotuksia kohtaat yksilöasiakkaan taholta? (tavoitteista ja toiminnasta).

o Millaisia tavoitteita uudelleensijoittumisohjauksessa / uraohjauksessa on asetettu?

o Millaisissa tilanteissa uudelleensijoittumisohjauksesssa / uraohjaukseen saapuvat ovat?

o Millainen näkemys sinulla on siitä, mikä uudelleensijoittumisohjauksessa / uraohjauksessa yksilöasiakkaan näkökulmasta on tärkeintä?

o Millaisia mahdollisia tehtäviä/aktiviteettejä hyödynnätte uudelleensijoittumisohjauksessa/ uraohjauksessa?

43 2) Millainen käyttöteoria ohjaa heidän toimintaansa ohjaajina?

• Millainen lähestymistapa ohjaajilla on asiakkaaseen?

• Millaisina ohjaajina he näkevät itsensä?

Haastattelukysymykset, jotka vastaavat tutkimuskysymystä 2:

o Millainen on ollut polkusi uudelleensijoittumisohjaukseen / uraohjauksen pariin? (koulutus, työkokemus).

o Millaisena koet oman roolisi/ asiakkaan roolin tilanteessa?

o Millaisia taitoja/valmiuksia koet, että uudelleensijoittumisohjauksen / uraohjauksen toteuttamisessa tarvitaan?

o Millainen keskinäinen suhde prosessin vetäjän ja yksilöasiakkaan välille mielestänne syntyy?

o Kuvaile työuraa. Onko urassa mielestäsi tapahtunut muutoksia?

o Millaisia tulevaisuuden kuvia näette uudelleensijoittumisohjauksessa / uraohjauksessa?

44