1. Johdanto
Kandidaatin tutkielmassani käsittelin uraohjausta ja uudelleensijoittumisohjausta (engl.
outplacement). Lähestyin tuolloin aihetta tutkimalla uraohjausta sekä urasiirtymiä ja keskityin tarkastelemaan uudelleensijoittumisohjausta yhtenä ohjauksellisena keinona näissä urasiirtymissä. Olen alun perin tutustunut aiheeseen sivuaineeni, kauppatieteiden opintojeni kautta, ja nähnyt siinä vahvan yhteyden ohjauksen opintoihini. Pro-gradututkielmassani haluan jatkaa kyseisen aiheen parista, sillä jo kandidaatin tutkielmaa tehdessäni näin mielekkääksi jatkotutkimusaiheeksi tutkia uraohjausta toteuttavien ohjaajien käsityksiä työstään urasiirtymien ohjaamisessa.
Pro gradu-tutkimuksessani esittelen uraohjausta niin urasiirtymen kuin uudelleensijoittumisen näkökulmasta. Tarkastelen ohjausta haastattelemalla yksityisen sektorin palveluntarjoajien uraohjaajia. Jäsennän uraohjaajien käyttöteorioita haastattelemalla heitä heidän käsityksistään, toiminnastaan ja ajatuksistaan omasta ohjaustyöstään. Näissä haastatteluissa pyrin selvittämään ohjauksen sisältöä, rakennetta ja toteutusta sekä ohjaajien käsityksiä omista toimintatavoistaan ja niitä ohjaavista ajatuksista. Sisällön ja rakenteen osalta pyrin haastatteluilla selvittämään, kuinka holistista ohjausta haastateltavat toteuttavat. Teoriapohjana tällaisen holistisen ohjauksen osalta käytän life-design mallia, jota esittelen tutkielmassani tarkemmin. Haastattelin tutkimuksessani niin uudelleensijoittumisohjaajia kuin urasiitymäohjaajia. Pääasiallinen tarkoitukseni ei ole vertailla näitä tahoja vaan muodostaa kokonaisvaltainen kuva siitä, millaista ohjausta on tarjolla urasiirtymissä sekä sitä, miten ja millaisin lähtökohdin tätä ohjausta toteutetaan.
Esittelen tutkimukseni teoreettista viitekehystä syventyen ensin työn ja uran käsitteisiin, joista siirryn käsittelemään uran, paljon yleisessä keskustelussa esillä ollutta muutosta. Tätä muutosta käsittelen prekarisaation ja boundaryless careers (suom. rajattomat urat) ilmiöiden kautta. Urakehitystä ja uran rakennetta pohjustan esittelemällä uraohjauksen klassikoiden vanhempia ja tuoreempia ajattelumalleja ja keskityn erityisesti ohjauskentän asiantuntijoiden kehittämän life-design mallin tarkasteluun. Käyn lisäksi läpi uraohjauksen käytännön metodeja ja ohjaajan oleellisia taitoja. Tutkiessani ohjaajien käsityksiä työstään urasiirtymien ja uudelleensijoittumisohjauksen parissa, käyn seikkaperäisesti läpi urasiirtymien ja uudelleensijoittumisohjauksen määritelmiä, joiden jälkeen esittelen sen
2 toimintaympäristön, joissa kohderyhmäni ohjaajat työskentelevät. Tämän teoreettisen viitekehyksen esiteltyäni siirryn tutkimusmenetelmien esittelyyn ja etenen kohti johtopäätöksiäni. Tutkimustani arvioin esiteltyäni potentiaalisen jatkotutkimusaiheen.
Tarkastelen tutkimuksessani yksityisen sektorin ohjauspalveluiden tarjoajia haastattelemalla niin urasiitymäohjausta kuin uudelleensijoittumispalveluita toteuttavia ohjaajia. Tutkimukseni keskittyy siis sektoriin, jossa tavoitteellisuus on ohjauksessa usein läsnä. Uudelleensijoittumisohjauksessa kyse on vastikään irtisanotun henkilön uudelleensijoittamisesta työmarkkinoille, kun taas osan haastattelemieni uraohjaajien asiakkaat olivat työttömiä työnhakijoita, joilla työttömyysaika vaihteli. Asiakasryhmät näiden palveluiden välillä eroavat siis siten, että uudelleensijoittumisohjaukseen saapuva asiakas on aivan vastikään menettänyt työnsä tai on vielä ohjaukseen saapuessaan työsuhteessa, mutta on tietoinen irtisanotuksi tulemisestaan. Ne haastattelemani uraohjaajat, jotka eivät työskennelleet uudelleensijoittumisohjauksen parissa työskentelivät puolestaan asiakkaiden kanssa, joilla oli jo ”työttömän työnhakijan” status, jolloin työn menettämisestä oli kulunut verrattain enemmän aikaa kuin uudelleensijoittumisohjaukseen saapuvilla.
Tarkoituksenani on tarkastella pientä osaa sen kentän toimijoista, johon tutkimukseni keskittyy – yksityisen sektorin palveluntarjoajiin. Painotan, että tutkimukseni tarkoitus ei ole vertailla uudelleensijoittumisohjaajien ja uraohjaajien käsityksiä työstään vaan pikemminkin käsittelen niitä samanvertaisina ja samankaltaisina kokonaisuuksina.
3
1.1 Tutkimusaiheen kuvaus
Työmarkkinoiden kehittymistä on vaikea, jopa mahdoton ennustaa. Aiemmin on ollut lähes itsestään selvää, että ura luodaan yhdessä ja samassa ammatissa. Jotkut arvioivat freelance ja muiden projektinomaisten sekä pätkätöiden yleistymistä, kun taas toiset pyrkivät sitoutumaan edelleen yhteen yritykseen tarkoituksenaan edetä saman yrityksen sisällä. Nykyisin lukuisten mahdollisuuksien ja muuttuvien vaatimusten vuoksi uudelleen kouluttautuminen ja ammatinvaihdokset ovat aiempaa hyväksyttävämpiä. On siis todennäköistä, että yksilöiden uratarinat monipuolistuvat ja urasiirtymät lisääntyvät entisestään. Tukea näihin siirtymiin voidaan kaivata uuden suunnan löytämisessä, mutta myös konkreettisissa tehtävissä kuten työnhakutaitojen vahvistamisessa.
Jo nyt ainakin osa työelämässä olevista ovat joutuneet tai saaneet turvautua ohjaus- ja työkyvynkuntoutuspalveluihin työelämän muutoksissa kuten irtisanomistilanteissa, työkyvyn tai motivaation alenemisessa tai muissa uran varrella tapahtuvissa siirtymissä.
Entistä epävarmemmat työolosuhteet niin työn jatkuvuuden kuin oman osaamisen riittävyyden näkökulmasta, ovat yleistyneet. Tätä selittänee osittain vaihteleva taloustilanne ja sen tuomat haasteet, jotka ovat olleet mukana muokkaamassa työuraa entistä pätkämäisempään ja työsuhteiden jatkuvuuden kannalta epävarmempaan suuntaan.
Työurien muutoksesta on käyty runsaasti julkista diskurssia. Ohjauksen rooli siirtymävaiheissa voidaan nähdä keskeisenä.
Varsinaisen ohjaustilanteen tarkastelu olisi mielekästä toteuttaa havainnointitutkimuksena, mutta tutkimus ekonomisten syiden vuoksi näin ei ole mahdollista tehdä.
Tutkimuskysymykseni koskee nimenomaan ohjaajien käsityksiä työstään ja koen, että haastattelemalla ohjaajia pystyn vastaamaan asettamaani tutkimusongelmaan.
Haastattelujen myötä voidaan kartoittaa ohjaajien käsityksiä ohjaussuhteesta, ohjaajan roolista, ohjausprosessista ja niistä konkreettisista ohjauskeinoista, joita ohjaajat hyödyntävät. Pyrin haastattelujen avulla hahmottamaan haastateltavien käyttöteoriaa ja toimintaa ohjaavia tekijöitä.
4 Käyttö- ja julkiteoriakäsitteiden parissa merkittävää työtä tehnyt Chris Argyris perustaa tulkintansa näistä teorioista sen olettamuksen mukaisesti, että ihminen luo toiminnalleen tietynlaisia malleja perustuen siihen, mitä hän käyttäytymisellään tavoittee. Argyriksen (2010, 62- 63) mukaan yksilöt luovat näitä strategisia toimintamalleja lukuisiin eri tilanteisiin, joita voivat ikään kuin aktivoida tarpeen vaatiessa. Hänen mukaansa ihmismieli sitten järjestää näitä malleja siten, että kaikenlaisesta toiminnasta tulee mahdollisimman tehokasta. Argyris on erotellut julkiteorian ja käyttöteorian toisistaan siten, että julkiteorian hän näkee tarkoittavan sitä toimintaa ja niitä toimintamalleja, joita yksilö kokee kannattavansa ja hyödyntävänsä. Käyttöteorialla puolestaan mallinnetaan sitä toimintaa, jota he realitilanteissa käyttävät. Argyriksen tutkimusten mukaan julki- ja käyttöteoria saattavat poiketa toisistaan fundamentaalisesti ja jopa systemaattisesti.
Yksilöiden julkiteorian taustalla on usein järkiperäisiä ja rationaalisia toimintamalleja. He myös pyrkivät esittämään toimintaansa näiden taustalla vaikuttavien mallien mukaisesti.
Argyriksen tutkimuksissa ei väitetä, että yksilöt tarkoituksenmukaisesti toimivat julkiteoriaansa vastaisesti, mutta kuitenkin käyttöteoriassa nähdään usein dramaattisiakin vastakohtia suhteessa jonkun yksilön julkiteoriaan. (Argyris, 1992, 44-45.) Käyttöteoria voidaan nähdä tietynlaisena ”totuuden peilinä” ja sitä tutkimalla päästään nimenomaan käsiksi siihen, miten yksilö missäkin realistisessa tilanteessa toimii ja millaisia toimintatapoja hän niissä hyödyntää. Omassa tutkimuksessani pyrin haastattelujen kautta selvittämään juuri näitä käyttöteorian kautta ilmentyviä toimintamalleja, vaikka tiedostankin, että aineiston keruun ollessa kerätty haastattelujen kautta, voi vastauksissa ilmetä vahvasti myös yksilöiden julkiteorian mukaisia toimintamalleja.
Tutkimuksessani käytetyt käsitteet ovat pitkälti uraohjauksen maailmasta. Myös teoria ja aiempi tutkimus sijoittuvat suurimmaksi osaksi uraohjauksen kentälle. Teoreettista viitekehystä täydentää lisäksi kauppatieteellinen tutkimus. Tutkimusmenetelmien esittelyssä hyödynnän luonnollisesti laadullisen tutkimuksen kirjallisuutta. Käyttämääni terminologiaa pyrin esittelemään niissä yhteyksissä, joissa se esiintyy tutkielmani edetessä.
5
1.2 Tutkimuskysymykset
Tutkimuksessani pyrin selvittämään uraohjaajien tai uraohjauksen tehtävissä työskentelevien käsityksiä omasta työstään. Tarkemmin haluan perehtyä siihen, millaisena kokonaisuutena he käsittävät työnsä urasiirtymiä ohjatessaan ja millaisia lähestymistapoja heillä on työtään tehtäessä. Tutkimuksen edetessä olen useampaan otteeseen palannut tutkimuskysymysteni ääreen ja muokaten ja täsmentäen niitä. Tämä tutkimustehtävän muuttuminen tutkimuksen aikana on asia, johon voidaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa varautua (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 1997, 120).
Laadulliselle tutkimukselle on yleistä, että tutkimuskysymykset jaetaan pääkysymyksiin ja alakysymyksiin. Pääkysymykset ovat usein laajempia kysymyksiä, joista tutkittava kokonaisuus käy ilmi. Alakysymykset tukevat pääkysymyksiä tarkentamalla niitä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 1997, 120-121.) Alla nähtävillä muodostamani pää- ja alakysymykset, joihin pyrin tutkimuksessani vastaamaan.
1. Millaisena kokonaisuutena ohjaajat käsittävät työnsä urasiirtymiä ohjatessaan?
• Mistä teemoista ohjausprosessi koostuu?
• Millaisia käsityksiä ohjaajilla on asiakkaistaan?
2. Millainen käyttöteoria ohjaa heidän toimintaansa ohjaajina?
• Millainen lähestymistapa ohjaajilla on asiakkaaseen?
• Millaisina ohjaajina he näkevät itsensä?
6