Uhanalaisuus, merkittävyys, laajuus

Luonnonarvon merkittävyyden arviointi tapahtuu YSL 13 §:n 1 momentin nojalla.

Sen mukaan arvioinnissa otetaan huomioon sijoituspaikalla esiintyvien suolajien ja -luontotyyppien uhanalaisuus, esiintymän merkittävyys ja laajuus sekä suon luonnon-tilaisuus. Hallituksen esityksen mukaan luonnonarvon merkittävyys käytännössä tar-koittaa, että sijoituspaikalta löytyy uhanalaisuusselvityksissä uhanalaiseksi arvioitujen eliölajien tai luontotyyppien esiintymiä.¹⁵⁵ Arviointikriteereiden kokonaisuutta voi-daan havainnollistaa alla olevassa kuviossa 2 esitetyllä tavalla.

154 Rassi ym. 2010, s. 27.

155 HE 214/2013 vp, s. 93.

Kuvio 4. Luonnonarvojen merkittävyyden arviointi.

Ympäristövaliokunta mietinnössään korosti, että 1 momentin valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän suoluonnonarvon turmeltumisen rajoituskynnys on tarkoi-tuksellisesti nostettava korkealle niin, että se koskee erittäin merkittäviä luonnonarvo-ja.¹⁵⁶ Tulkinta eroaa näin säännöksen sananmuodosta, jossa sijoittamiseste aktualisoi-tuu jo merkittävien luonnonarvojen kohdalla. Säännöksen kynnyksen nostaminen niin korkealle on omiaan neutralisoimaan sen vaikutuksen. Jos säännöstä tulkitaan YVM:n kannan mukaisesti, sen soveltaminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti. Näke-mykseni mukaan säännöstä tulee tässä tapauksessa tulkita sen sananmuodon mukaan.

Silloin jo merkittävä luonnonarvo voi muodostaa sijoittamisesteen. Kiperissä tilan-teissa ympäristövaliokunnan kannanotto voi kuitenkin lisätä oikeuslähdeopillista pai-noarvoa contra -argumenteille.¹⁵⁷

Ensinnäkin merkittävyyden arvioinnissa siis otetaan huomioon esiintymän uhanalai-suus. Lain esitöissä tarkennetaan, että merkittävä luonnonarvo käytännössä tarkoittaa useamman kuin yhden uhanalaisen lajin tai luontotyypin esiintymistä toiminnan suunnitellulla sijoituspaikalla. Äärimmäisen uhanalaisten ja erittäin uhanalaisten

156 YmVM 3/2014 vp, s.10.

157 Contra -argumenteilla tässä tarkoitan turvetuotannon puolesta ja luonnonarvoja vastaan puhuvia argumentteja.

alueellisesti tai valtakunnallisesti

uhanalaisen luonnonarvon

merkittävyys

suolajit

runsaus elinvoimaisuus uhanalaisuus merkittävyys

suoluontotyypit

laajuus luonnontilaisuus suon luonnontilaisuus

sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella oleville luonnonarvoille

jien ja luontotyyppien osalta kuitenkin myös yksittäinen merkittävä esiintymä voisi muodostaa sijoituspaikkaesteen.¹⁵⁸ Airaksisen mukaan tällainen nyrkkisääntö toimii lainsoveltamisessa liiankin mekaanisena ohjeena supistaen lainsoveltajan harkintaval-taa.¹⁵⁹ Näkemykseni mukaan hallituksen esityksessä esitetty linjaus tarkoittaa ylei-sempää periaatetta – mitä uhanalaisimmasta lajista tai luontotyypistä on kyse, sitä enemmän painoarvoa esiintymä saa arvioinnissa – ei niinkään mekaanista sääntöä

”kaksi vaarantunutta lajia = yksi erittäin uhanalainen = puolikas äärimmäisen uhan-alainen”. Lajin uhanalaisuus on vain yksi huomioon otettavista kriteereistä.

Toiseksi arvioinnissa otetaan huomioon esiintymän merkittävyys ja laajuus. Nämä kriteerit ovat siis lähtökohtaisesti samanvertaisia suolajien ja -luontotyyppien uhan-alaisuuden kriteerin kanssa. Silmäänpistävää on lainsäätäjän käyttämä tautologia – luonnonarvon merkittävyyden arvioinnissa otetaan huomioon esiintymän merkittä-vyys. Esitöistä ei käy ilmi, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut esiintymän merkittävyydel-lä, ja millä tavalla tämä kriteeri eroaa esimerkiksi esiintymän laajuuden kriteeristä.

Lähtökohtaisesti pitää lähteä liikkeelle ajatuksesta, ettei lainsäätäjä lausu mitään tur-haan.¹⁶⁰ Silloin esiintymän merkittävyyden käsitteelle on löydettävä oma erillinen merkityssisältö. Semanttisesti merkittävä on enemmän kuin merkityksellinen tai vä-häinen, mutta vähemmän kuin huomattava.¹⁶¹ Toisaalta, jos ilmaisu on niin hämärä, ettei sille löydy yksiselitteistä määritelmää, ei pidä lähteä keksimään täysin mielival-taista merkityssisältöä vain keksimisen vuoksi.¹⁶²

Lain esitöiden mukaan merkittävyyttä arvioitaessa lisäksi otetaan huomioon suolajin osalta sen esiintymän laajuus, runsaus tai elinvoimaisuus, ja suoluontotyypin osalta sen laajuus ja luonnontilaisuus.¹⁶³ Näkemykseni mukaan esiintymän merkittävyys voisi tarkoittaa juuri näitä lain esitöissä mainittuja lisäkriteerejä. Silloin luonnonarvon merkittävyyden arvioinnissa voidaan jättää väliin esiintymän merkittävyyden määritys ja siirtyä suoraan näihin alakriteereihin.

158 HE 214/2013 vp, s. 93.

159 Airaksinen 2015, s. 68.

160 Tällä tarkoitetaan sitä, että lainsäätäjä pyrkii vakavasti ottamaan kaiken sen, mikä lakeihin ja esitöi-hin kirjataan. Lakeiesitöi-hin tai niiden esitöiesitöi-hin ei ole kirjattu mitään turhaan tai sattumalta. Ks. Määttä 2012, s. 223–224.

161 Kuusiniemi 2000, s. 19.

162 Airaksinen 2015, s. 64–65.

163 HE 214/2013 vp, s. 93.

Lajiesiintymän laajuus tarkoittaa kielellisesti aluetta, jolle esiintymä ulottuu, mutta se voi tarkoittaa myös populaation kokoa. Jos alueen pinta-ala on vielä suhteellisen sel-västi määriteltävissä ja mitattavissa¹⁶⁴, niin eri luontotyyppien ja lajiesiintymien koko tai tiheys ovat täysin vertailukelvottomia, ellei jopa mahdottomia määritellä.¹⁶⁵ Laji-esiintymän runsaus, toisin sanoin abundanssi, ilmaisee lajin yksilömäärän pinta-ala- tai tilavuusyksikköä kohti (absoluuttinen abundanssi).¹⁶⁶ Käsitteenä esiintymän run-saus on yhtä vaikeasti määriteltävissä kuin laajuuskin. Lajiyksilöiden määrä ja niiden tiheys tietyllä alueella vaihtelevat suuresti riippuen lajista. Niistä ei voi myöskään päätellä lajin edellytyksistä säilyä tulevaisuudessa. Lajiesiintymän elinvoimaisuus tar-koittaa lajiyksilöiden kykyä jatkaa sukuaan. Uhanalaisuusluokituksissa termiä elin-voimainen käytetään kuvaamaan vähiten huolta aiheuttavia lajeja (LC, least concern).

Elinvoimaisuutta voidaan pitää tällöin uhanalaisuuden vastakohtana.¹⁶⁷ Tässäkin koh-ti on nähtävissä toistoa. Lajin elinvoimaisuus tulee arvioiduksi jo siinä vaiheessa, kun arvioidaan sen uhanalaisuutta. Jos laji esimerkiksi kuuluu luokkaan erittäin uhanalai-set (EN), sen elinvoimaisuus on silloin erittäin heikko.

Luontotyyppiesiintymän luonnontilaisuus on eri asia kuin koko suon luonnontilai-suus, joka on myös yksi huomioon otettavista seikoista.¹⁶⁸ Luontotyypin suojelu edel-lyttää pääsääntöisesti sen olevan luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen. Tämä periaate on nähtävissä läpi luonnonsuojelulainsäädännön. Luonnontilaisuudella tar-koitetaan sitä, että ihminen ei ole muokannut kohteen olennaisia luonnonpiirteitä.

Kohteen ominaispiirteet ovat näin muodostuneet luonnollisesti.¹⁶⁹

Käsitettä luonnontilaisuus käytetään muun muassa vesilaissa (VL, 587/2011). Lain esitöiden mukaan luonnontilainen vesiluontotyyppi on sellainen, jonka olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Käsitettä ei tule tulki-ta liian ahtulki-taasti niin, että se kokisi vain täysin ihmistoiminnan ulkopuolelle jääneet

164 Luonnonsuojelulain 47 §:n mukainen erityisesti suojeltavien lajien suojelu esimerkiksi toteutuu vas-ta sen jälkeen, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt lajien esiintymispaikan rajat.

165 Airaksinen 2015, s. 66.

166 Abundanssi voi olla myös suhteellinen, jolloin tutkittavan lajin yksilömäärä ilmaistaan prosentteina tutkimusalueen muiden vertailevien lajien kokonaisyksilömäärästä. Tirri ym. 2006, s. 13. Käsitteellä tiheys on vastaava määritelmä. Tirri ym. 2006, s. 17.

167 Airaksinen 2015, s. 66.

168 Suon luonnontilaisuudesta ks. luku 3.6.2.

169 Suvantola – Silmilä 2011, s. 140.

kohteet. Vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Luonnontila voi myös palautua pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen tai ennallistamisen seuraukse-na.¹⁷⁰ Samoin luonnonsuojelulain esitöissä mainitaan, että ihmisen toiminta alueella ei sulje pois luonnontilaisuuden mahdollisuutta. Näin esimerkiksi katajakedot ja lehdes-niityt, joita ihminen on muuttanut eläimiä laiduntamalla, usein juuri sen seurauksena tarjoavat erinomaisen elinympäristön tietyille kasvi- tai eläinlajeille.¹⁷¹

Vastaava luonnontilaisuuden määritelmä sisältyy myös metsälain (ML, 1093/1996) systematiikkaan. Metsälain 10 §:n 2 momentissa (1085/2013) tarkoitettuja erityisen-tärkeitä elinympäristöjä pidetään luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina, jos niiden biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säily-neet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta (VNa metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1308/2013, 14 §).¹⁷²

Vesilain luonnontilaisuuden määritelmä on lähtökohtaisesti tiukempi – ominaispiirteet eivät saa muuttua muokkauksen seurauksena. Lain esitöissä kuitenkin käsitettä on kuitenkin laajennettu lausumalla, että vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikut-tamattomat muutokset ovat sallittuja. Metsälain määritelmä ilmaisee tämän saman näkökohdan suoraan ja ytimekkäästi: luontotyyppi on luonnontilainen, jos sen olen-naiset ominaispiireteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta.

Molempia määritelmiä voidaan soveltaa analogisesti arvioitaessa luontotyypin luon-nontilaisuutta YSL 13 §:n nojalla.

Merkittävyyden arvioinnissa on vielä kaksi suoraan YSL 13 §:n 1 momentissa esitet-tyä kriteeriä: suon luonnontilaisuus ja sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella sijait-seville luonnonarvoille. Käsittelen niitä tarkemmin seuraavissa luvuissa 3.6.2 ja 3.6.3.

170 HE 277/2009 vp, s. 53.Vesilain 2:11:ssä säädetään vesiluontotyyppien suojelusta. Sen mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven, lähteen, noron tai enin-tään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

171 HE 79/1996 vp, yksityiskohtaiset perustelut, kohta 29 §. LSL 29 §:n mukaan luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu.

172 Metsälain 10.2 §:ssä luetellaan monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Niitä ovat esimerkiksi lähteiden, purojen ja norojen välittömät lähiympäristöt. Näissä elinympäristöissä voi-daan tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimenpiteitä (ML 10a.1 §), mutta niissä ei saa tehdä uudistus-hakkuuta, metsätietä, ojitusta ynnä muita vahingoittavia toimenpiteitä (ML 10a.3 §)

3.6.2 Suon luonnontilaisuus