• Ei tuloksia

Perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, että itse luonnonarvon käsite on sinänsä jo vakiintunut ympäristöoikeudellisessa lainsäädännössä.118 Laajassa merkityksessä luontoarvon käsitteeseen sisältyy luonnon monimuotoisuudenkannalta valtakunnalli-sesti, alueellisesti tai paikallisesti tärkeät elinympäristöt, suojeltavien tai silmällä pi-dettävien kasvi- tai eläinlajien esiintymät sekä luonnonkauneudeltaan tai maisema-arvoiltaan tärkeät kokonaisuudet.119

YSL 13 §:n mukainen luonnonarvon määritelmä on kuitenkin suppeampi. Luonnon-arvoilla lainsäätäjä tarkoittaa Suomen lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusselvityk-sissä uhanalaisiksi arvioituja lajeja ja luontotyyppejä.120 Hallituksen esityksessä ei

118 PeVL 10/2014 vp, s. 5.

119 Ekroos – Warsta 2012, s. 29.

120 HE 214/2013 vp, s. 92. Painotuseroa uhanalaisten lajien ja luontotyyppien välissä ei lähtökohtaisesti ole. Toiminta-alueella samanaikaisesti esiintyvät lajit ja luontotyypit voivat kuitenkin kumuloitua mer-kittävyysarvioinnissa. Näin uhanalainen luontotyyppi, jossa esiintyy uhanalaisia lajeja, saa arvioinnissa

heikentäminen/

vähentäminen

turmeltuminen/

vahingoittaminen

hävittäminen/

tuhoutuminen

haitan voimakkuus

ha ita n p ys yv yy s

kuitenkaan nimenomaisesti määritetä, mitä uhanalaisuusselvityksiä tässä konkreetti-sesti tulisi käyttää. Ratkaisua voidaan pitää perusteltuna, sillä luonnontieteelliset sel-vitykset päivitetään säännöllisesti.121

Vuonna 2016 julkaistun ympäristöministeriön ohjeen mukaan tiedot Suomen lajien uhanalaisuudesta perustuvat niin sanottuun Suomen Punaisen kirjaan.122 Se on uhanalaisuusarviointi, joka on laadittu ympäristöministeriön toimeksiannosta, ja jonka tarkoituksena oli muun muassa tarkistaa ja hyväksyä uhanalaisten lajien luettelot.123 Lintujen124 ja nisäkkäiden125 uhanalaisuusarvioinnit on uusittu vuonna 2015. Suomen uhanalaisista luontotyypeistä on vuonna 2008 valmistunut Suomen ympäristökeskuk-sen koordinoima ensimmäinen kokonaisvaltainen uhanalaisuusarviointi, jossa muun muassa esitettiin luettelo ja kuvaukset Suomen uhanalaisista luontotyypeistä.126 Näillä muodollisesti ei velvoittavilla soft law -oikeuslähteillä, tulee näin ollen olemaan käy-tännössä keskeinen asema viranomaisten ratkaisukäykäy-tännössä.127

3.3.2 Suolajit ja suoluontotyypit

Ympäristövaliokunta mietinnössään ehdotti YSL 13 §:n 1 momentin muuttamista niin, että se koskee nimenomaan uhanalaisia suolajeja ja suoluontotyyppejä.128 Käsi-tettä suolaji käytetään erilaisissa inventoinneissa, mutta sille ei ole olemassa vakiintu-nutta määritelmää.129 Semanttisesti lajin elinympäristö tarkoittaa sellaista paikkaa, jossa lajin yksilöt voivat elinkiertonsa aikana löytää resurssit menestyksekästä selviy-tymistä ja lisäänselviy-tymistä varten.130 Ensisijaisen elinympäristön lisäksi suurella osalla

suurimman painoarvon kuin uhanalainen luontotyyppi, jossa esiintyy vain yleisiä lajeja. Airaksinen 2015, s. 56.

121 Lisää soft law -luonteesta luvussa 3.1.3.

122 Ympäristöministeriö 2016, s. 12.

123 Rassi ym. 2010, s. 3. Julkaisu koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa sisältää tulosten analyysin.

Toinen osa on niin sanottu Suomen Punainen lista, jossa on lueteltu kaikki listaan kuuluvat lajit, niiden uhanalaisuusluokat, elinympäristöt, uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät.

124 Tiainen ym. 2016.

125 Liukko ym. 2016.

126 Raunio ym. 2008 , s. 9. Tämä selvitys seuraa samaa logiikkaa kuin Punainen kirja. Osassa 1 on tu-lokset ja arvioinnin perusteet, osassa 2 on kaikkien luontotyyppien kuvaukset.

127 Ympäristöministeriön ohjeen liitteessä 2 on koottu nimenomaan suoelinympäristöjen punaisen listan lajit, mikä tekee ohjeesta kätevän työkalun luonnonselvitysten tekemisessä verrattuna noin 400-sivuiseen punaiseen listaan, jossa lajit on lueteltu eliöryhmittäin. Ympäristöministeriö 2016, s. 38–48.

128 Suo tarkoittaa geologisessa mielessä aluetta, jolla on vähintään 30 cm turvekerros. Biologisessa mielessä suon käsite on laajempi ja se määritellään kasvitieteellisin perustein. Soiden ja ojitettujen tur-vemaiden pinta-ala on Suomessa tänä päivänä 8,9 miljoona hehtaaria. Rassi ym. 2010, s. 68–69.

129 Airaksinen 2015, s. 57.

130 Reunanen 2006, s. 46.

lajeista voi olla myös toissijainen elinympäristö. Laji voi elää erilaisissa töissä eri vaiheessa elinkiertoaan tai sopivia elinpaikkoja voi löytyä eri elinympäris-töistä.131 Suolaji on silloin sellainen laji, joka jossain elinkiertonsa vaiheessa käyttää suota elinympäristönään.132 Suot ovat yksi elinympäristöistä 420:lle Suomen Punaisen listan lajille.133

Luontotyyppi tarkoittaa ekologisessa mielessä134 rajattavissa olevia maa- tai vesialu-eita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristötekijät ja eliöstö ja jotka eroavat näiden ominaisuuksien perusteella muista luontotyypeistä.135 Suoluontotyyppi on sellainen luontotyyppi, jonka alue rajoittuu suohon.136 Koko maassa kaikista arvioiduista suo-luontotyypeistä noin puolet ovat uhanalaisia.137 Soiden uhanalaisuutta on arvioitu kahdella hierarkiatasolla: luontotyyppitasolla ja luontotyyppiyhdistelmätasolla.138 Ympäristövaliokunnan mukaan pykälän soveltamisalan rajaaminen uhanalaisiin suo-lajeihin ja suoluontotyyppeihin, jotka ovat valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittä-viä, merkitsee huomattava kavennusta siihen kaikkien luonnonarvojen määrään, joi-den olemassaolo sijoituspaikalla on selvitettävissä. Rajauksella myös pyritään poista-maan sellaiset tilanteen, joissa alueella satunnaisesti havaittu uhanalainen laji, joka ei

131 Rassi ym. 2010, s. 57. Ympäristöministeriön ”Turvetuotannon ympäristölupahakemuksen luontosel-vitykset” -ohjeen liitteessä 2 on lueteltu sekä ensisijaisena että toissijaisena elinympäristönä suota käyt-tävät lajit. Ympäristöministeriö 2016, s. 32.

132 Airaksinen 2015, s. 57.

133 Tähän lukuun kuuluu sekä ensisijaisena että toissijaisena ympäristönä suota käyttävät uhanalaiset lajit. Rassi ym. 2010, s. 70. Soilla on muihin elinympäristöihin verrattuna suhteellisen pieni osuus uhanalaisten lajien elinympäristönä. Jos otetaan huomioon pelkästään ensisijaiset elinympäristöt soilla elävien lajien määrä tippuu 223, joka vastaa noin 4,6 % kaikista arvioinnissa mukana olevista lajista.

Rassi ym. 2010, s. 56–57.

134 Juridisesti luontotyypin käsite on määritelty hyvin vastaavalla tavalla luontodirektiivin (EYVL, N:o L 206, 22.7.1992, s. 7) 1 artiklan b kohdassa, jonka mukaan luontotyyppejä on maa- ja vesialueita, joita luonnehtivat maantieteelliset, elottoman ja elollisen luonnon ominaisuudet ja jotka ovat joko luonnonti-laisia tai puolittain luonnontiluonnonti-laisia.

135 Ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi maaperä- ja ilmastotekijät sekä topografia. Eliöstön eroavuuden johtuvat lajikoostumuksesta ja rakenteesta. Keskeisimpiä luokitteluperusteita ovat kuitenkin kasvilli-suuden yleispiirteet ja kasvilajisto. Raunio ym. 2008, s 11.

136 Suotutkimuksen pitkän tutkimustradition ansiosta suoluontotyyppiluokittelu on kehittyneempää kuin muissa luontotyyppiryhmissä. Uhanalaisuusarvioinnissa on erotettu 70 erilaista suoluontotyyppiä.

Raunio ym. 2008, s. 12–13.

137 Raunio ym. 2008 , s 86.

138 Luontotyyppitasoon kuuluu suotyyppejä tai suotyyppiyhdistelmiä. Luontotyyppiyhdistelmän käsi-tettä käytetään silloin, kun luontotyyppiä laajempi yksikkö on jo vakiintunut. Suoyhdistymät koostuvat useista suotyypeistä (esimerkiksi, ilmastolliset suoyhdistelmätyypit, paikalliset suoyhdistymät, maan-kohoamisrannikon soiden kehitysrajat ja kausikosteikot). Ks. Raunio ym. 2008 , s. 11 ja s. 77. Hallituk-sen esitykHallituk-sen mukaan myös uhanalaisiksi arvioidut luontotyyppiyhdistelmät ovat säännöksessä tarkoi-tettuja luonnonarvoja. HE 214/2013 vp, s.93.

kuitenkaan ole tyypillinen suolaji, johtaisi säännöksen soveltamiseen.139 Airaksisen mukaan ympäristövaliokunnan tekemä rajaus suolajeihin ja -luontotyyppeihin ei kui-tenkaan tosiasiallisesti vaikuta luonnonselvitysten laajuuteen, koska jo ennen lain voimaantuloa sitä on käytännössä sovellettu tuottaessa inventointeja sekä lupapäätös-ten perusteluissa.140