1. Johdanto
1.2 Tutkimuskysymykset
Tutkimukseni käsittelee sitä, mitkä olivat leijonan symboliset ja käytännölliset merkitykset petoeläimenä antiikin roomalaisessa eläintaistelussa eli venatiossa. Tähän ydinkysymykseen otan ensimmäiseksi lähtökohdaksi selvittää kirjallisten lähteiden monimuotoisuuden kautta sitä, miten roomalaiset ylipäätään ymmärsivät leijonan eläimenä, ja millainen eläin leijona oli antiikin Rooman maailmassa. Lisäksi tutkin sitä, mikä oli itse eläinesitysten merkitys roomalaisille. Tämän kysymyksen yhteydessä analysoin puolestaan sitä, mitä merkityksiä leijonan kohtaaminen toi areenoiden metsästyskulttuuriin, ja mikä merkitys puolestaan roomalaisten arvomaailmalla ja politiikalla oli siinä, että amfiteattereiden ja vastaavien paikkojen kisoissa esiintyi kaikista petoeläimistä nimenomaan leijonia. Tutkin sitä, miten roomalaiset lähestyivät leijonaa eläimenä: mikä teki eläimestä erityisen, miten roomalaisten arjen ja korkeampien voimien uskomukset liittyivät eläimeen, ja millainen yleinen käsitys aikalaisilla leijonista oli. Lisäksi selvitän, mitä käytäntöjä roomalaiset leijoniin juridisesti ja muuten käytännön elämässään sovelsivat.
Tutkielman luvussa kaksi analysoin roomalaisen kirjallisuuden kautta sitä, millaisena eläimenä leijona symbolisesti ja konkreettisesti nähtiin roomalaisessa todellisuudessa, ja millaisia määritelmiä ja kuvauksia käsite ”leijona” piti sisällään. Faktapohjaisissa kirjallisissa lähteissä keskeisellä sijalla kysymyksessä ovat moraalifilosofiset ja varhaiset luonnontieteelliset ja antikvaariset teokset. Kyseessä on tällöin ennen muuta roomalaisen eläimiä koskevan hyve-eettisen ajatusmaailman tutkiminen sekä spesifisti leijoniin liittyvien kommenttien kautta että eläimiin liittyen yleisesti. Fiktiivisissä teoksissa ovat puolestaan keskeisimmässä tarkastelussa kaunokirjallisuuden teokset, etupäässä epiikka ja muu runous.
Tällöin analysoin sitä, miten kirjalliset lähteet tuovat esille leijoniin liittyviä ajatuksia, niin käytännön asioista kuin kielikuvallisesti. Tutkin sitä, minkälaisissa asiayhteyksissä, missä tilanteissa ja millä tavoin roomalaiset kirjailijat käsittelivät ja hyödynsivät leijonaa kirjallisessa mielessä. Leijona esiintyy mainittuna useissa kirjallisissa tyylilajeissa, niin kevyissä satiireissa kuin korkealentoisissa epiikan teoksissa. Kunkin tyylilajin kohdalla
analysoin tapauskohtaisesti sitä, miten leijonaan on eläimenä viitattu ja millaisia kuvauksia niistä erityyppisissä teoksissa esiintyy.
Kysymys on erittäin oleellinen, koska sen avulla on mahdollista hahmottaa sitä, mitä leijona eläimenä merkitsi roomalaisessa todellisuudessa Välimeren alueen monimuotoisissa kulttuuripiireissä. Tutkin sitä, mitkä olivat kunakin Rooman valtakunnan aikakautena filosofien kannanottojen ja muiden kirjailijoiden linjaukset eläinten ominaisuuksista, kyvyistä ja piirteistä, ja ilmensivätkö tai olivatko ne ristiriidassa sen suhteen, millä tavoin leijona esiintyi areenoilla koko kansan edessä, ja ennen muuta miksi.
Luvussa kolme tutkin leijonan käsitteellisen määritelmän jälkeen sitä, mikä vaikutus leijonan luontaisilla esiintymisalueilla oli venatioon. Roomalaiset käsittelivät sekä faktuaalisessa että kertovassa kirjallisuudessa leijonaa myös laajalti territoriaalisena asukkaana Rooman valtakunnan eri alueilla eri aikoina: kirjallisissa lähteissä esiintyy runsaasti kuvauksia siitä, missä leijona elää, minkälaisia ne ovat kullakin elinalueella ja miten paikalliset niihin suhtautuvat. Lähestyn tutkimuskysymystä analysoimalla, miten laajalle leijona oli levinnyt Euroopassa ja Välimeren piirissä antiikin aikana, osittain arkeologisten faktojen tarjoamaan näyttöön viitaten. Samalla tutkin sitä, missä kaikkialla roomalaiset kuvaustensa mukaan kohtasivat tai uskoivat kohtaavansa leijonia kunakin aikakautena. Tutkin näiden kuvausten luonnetta ja ajankohtaa suhteessa leijonan faktuaaliseen elinalueeseen ja suhteessa siihen, mistä roomalaiset leijonia kisoja varten käytännössä hankkivat.
Tämän jälkeen arvioin puolestaan sitä, millainen prosessi leijonien pyydystäminen ja kuljettaminen areenoille oli. Tällöin keskityn osittain myös spesifeihin leijonien metsästysten ja eläinkuljetusten menetelmiin, tekniikoihin ja paikkoihin. Lisäksi analysoin yleisellä tasolla sitä, mikä oli leijonien metsästämisen ja hallussa pitämisen yleinen merkitys roomalaisille venation ulkopuolella. Kiinnitän tällöin huomiota kulttuurillisiin, uskonnollisiin ja käytännöllisiin arkisiin seikkoihin, jotka vaikuttivat leijonien metsästyskulttuurissa Välimeren alueella, ja jotka siten mahdollisesti siirtyivät myöhemmin roomalaisten areenoille.
Tutkimuskysymyksen avulla on mahdollista hahmottaa sitä, mikä yhteys traditionaalisilla metsästyskäytännöillä ja leijonan luontaisilla elinalueilla oli siihen, että roomalaiset alkoivat tuoda leijonia areenoille ja harjoittaa näiden surmaamista suuren yleisön edessä. Tutkin samalla sitä, oliko leijonien tuomiselle tietyiltä alueilta erityisiä syitä. Kysymys on erityisen oleellinen siksi, että se linkittää leijonan käsitteellisen merkityksen metsästyskulttuuriin ja siihen, miten venatio käytäntönä oli mahdollista järjestää, jotta leijonat ja eläintaistelijat kykenivät ottamaan yhteen niilläkin Rooman valtakunnan alueilla, joilla leijonia ei luonnostaan kohdattu.
Luvussa neljä tutkin leijonien ja venation taustailmiöiden määritelmien, territoriaalisten kysymysten ja areenametsästyksen organisoimiseen liittyvien kysymysten käsittelemisen jälkeen sitä, mitkä varsinaisen venation tilanteen kulttuurilliset ja yhteiskunnalliset merkitykset olivat roomalaisille, ja mikä vaikutus leijonilla näiden seikkojen osalta oli kisojen järjestelyihin ja niiden onnistumiseen. Samalla sivuan yleisellä tasolla sitä, mikä kisojen poliittinen merkitys oli, ja mikä leijonan osuus oli poliittisen vallan ilmentämisessä areenalla monin eri tavoin. Viimeiseksi palaan koko aiheen ydinkysymyksen äärelle ja analysoin sitä, mikä merkitys itse venation esityksellä eli taistelutilanteilla oli roomalaisille. Tällöin tutkin sitä, mikä käytännön merkitys oli sillä, että taisteluun koulutettu venator ja leijona ottivat yhteen areenalla. Tutkin tällöin hetkeä, johon kokovenationkäytäntö ja samalla areenan hetki kulminoitui, eli sitä, mitä merkityksiä itse taistelu ja eläinperformanssit areenalla toivat mukanaan. Samalla tutkin sitä, millaisina roomalaiset leijonia kohdanneet taistelijat ja itse leijonat taistelevina osapuolina näkivät.
Antiikin ajan leijonakäsitysten ja roomalaisen areenoiden metsästyskulttuurin tutkimisen tärkeys piilee siinä, että aihe on monellakin tapaa edelleen ajankohtainen. Eläinten oikeuksiin ja eläintematiikkaan kohdistunut kiinnostus on yleisellä tasolla kasvanut 2000–luvulla merkittävästi, mikä näkyy myös antiikin tutkimuksen puolella.53Eläinten oikeuksien kannalta, sikäli kuin käsite nykyisellään ymmärretään, kisatapahtumat olivat hirveä raakuuden ja väkivaltaisuuden ilmentymä, jossa eläimet lähes poikkeuksetta kuolivat, kärsittyään ensin pitkillä ja hitailla kuljetusmatkoilla kisapaikoille oloissa, joita ei ollut suunniteltu niiden hyvinvointia silmälläpitäen. Roomalaisille areenoilla tapahtuneet kisat sisälsivät puolestaan valtavan määrän erilaisia yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä, kulttuurillisia ja uskonnollisia merkityksiä, jotka monellakin tapaa kulminoituivat juuri hetkeen, jolloin kaikkien katseena olleet kamppailut ja esitykset areenoilla alkoivat. Juuri tässä mielessä onkin huomionarvoista, miten suuri merkitys pelkästään leijonan läsnäololla saattoi olla koko kisojen funktion ja onnistumisen kannalta. Samalla on hyvin olennaista tutkia sitä, mitä erityistä roomalaiset näkivät siinä että leijonia usutettiin ihmisten kimppuun metsästysesityksissä, ja sitä miksi leijonat ylipäätään olivat kisoissa esillä. Lisäksi on keskeistä selvittää, mitä merkityksiä venation käytäntöön liittyi itse taistelu– ja esitystilanteissa, ja mikä leijonan rooli näissä tilanteissa oli. Otan tutkielmassani kantaa myös siihen, toiko leijonien läsnäolo kisoihin itsessään ja niitä järjestäneille erityistä statussymbolista arvoa, ja liittyivätkö roomalaisten
53Huomattavia antiikin eläinajatuksiin ja moraali- ja kirjallisuuden teemoihin liittyviä tutkimuksia tältä ajalta edustavat esimerkiksi Gilhus 2006; Harden 2013; Korhonen & Ruonakoski 2017; Newmyer 2011; Smith 2014.
Kokoavia julkaisuja vastaavista teemoista ovat puolestaan esimerkiksi Campbell et.al. 2014; Kalof et.al. 2007;
osittain myös Beck et.al. 2014.
asenteet leijonia kohtaan enemmän eläimiä vai kisojen viihdearvoa kohtaan tunnettuun arvostukseen.
Kaiken kaikkiaan roomalaisten käsitykset metsästyksestä, eläimistä ja areenakulttuurin ilmentämästä väkivaltaisuuden eri puolisista merkityksistä pitävät sisällään valtavan laajan ajatusmaailmapohjan sille, miten nämä leijonat ja kisat kokonaisuutena ymmärsivät. Näiden kysymysten kautta kiinnitän tutkimuksessani huomion siihen, mitä roomalaisille leijona oli eläimenä ja venatio tapahtumana, ja mitä näiden kahden käsitteen kokonaisuuksien kulttuurilliset merkitykset yhdessä merkitsivät roomalaisille.