Tutkimusetiikka verkkoetnografiassa ja faniyhteisössä

Tutkimusetiikan huomioonottaminen ja siihen liittyvät haasteet kuuluvat kaikkeen tutkimuksen-tekoon, ja niin myös verkkoetnografiaan liittyy monia eettisiä seikkoja, joita virtuaalimaailmassa kenttätöitään tekevän tutkijan tulee pohtia. Osa haasteista on yleisiä, niin verkossa kuin sen ul-kopuolellakin tehtävässä tutkimuksessa vastaan tulevia, ja osa taas on verkkoerityisiä. (Turtiai-nen & Östman 2013, 64.) Perinteisiin aineistolähteisiin ja tutkimuksen tekemisen paikkoihin ver-rattuna internet on luonteeltaan monimuotoinen ja nopeasti muuttuva – usein siinä määrin, että on mahdotonta luoda täysin ajantasaista ja kaikki verkkotutkimuksen osa-alueet kattavaa eet-tistä ohjeistusta. Tutkimuksen eettisyyttä onkin aina arvioitava tapauskohtaisesti. (Sveningsson Elm 2009, 72–73.)

Kuten aiemmin todettua, YouTube muistuttaa virtuaalisessa muodossa olevaa, kattavaa mutta epävakaata ja puutteellisesti järjestettyä julkista kulttuuriarkistoa. Kaikilla, joilla on pääsy avoi-meen verkkoon, on pääsy myös YouTubessa julkaistujen videoiden ja kommenttien äärelle – si-sällön, joka on julkisuudestaan huolimatta paikoin hyvinkin henkilökohtaista ja arkaluontoista.

Julkisen ja yksityisen välinen rajanveto on puhuttanut verkkotutkijoita jo pitkään⁹ ennen YouTu-ben ja muiden sosiaalisten median alustojen syntyä, ja yhden vakiintuneen mallin mukaan verk-kosivustot voidaan jakaa julkisuusjatkumolla neljään eri luokkaan. Julkinen verkkoympäristö on avoin ja saatavilla kaikille, joilla on verkkoyhteys, eikä se vaadi minkäänlaista jäsenyyttä tai rekis-teröitymistä. Yksityisessä verkkoympäristössä sisältö on rajattu tekijään ja tämän kutsumiin vie-raisiin. Puolijulkinen verkkosivusto on periaatteessa avoin kaikille, mutta vaatii jäseneksi rekiste-röitymisen; puoliyksityisellä alustalla jäsenyyteen liittyy muodollisia vaatimuksia, kuten sivuston

9 Ks. esim. Ess & Association of Internet Researchers 2002.

luoneeseen organisaatioon kuuluminen. (Sveningsson Elm 2009, 75.) YouTube sijoittuu tässä ja-ottelussa sekä julkisen että puolijulkisen alueelle: käyttäjäksi rekisteröityminen ei ole pakollista, mutta se laajentaa sivuston käyttömahdollisuuksia ja antaa pääsyn ikärajoitettuun videomateri-aaliin, joka on kirjautumattomien käyttäjien ulottumattomissa.

Kysymys julkisuudesta ja yksityisyydestä liittyy läheisesti tutkittavien suostumukseen: periaat-teessa jokaisessa tutkimuksessa – oli verkko osa sitä tai ei – tutkittavana olevien henkilöiden tu-lee olla tietoisia osallisuudestaan tutkimukseen ja antaa suostumuksensa tutkittavana oloon. Jos-kus tutkimusta voidaan tehdä myös ilman tutkittavien suostumusta, mikäli tutkittava ympäristö on julkinen. Ympäristön julkisuus, kuten verkkosivuston avoimuus rekisteröitymättömille käyttä-jille, ei kuitenkaan riitä takaamaan tutkimuksen eettisyyttä, vaan on pohdittava myös itse tutkit-tavan sisällön arkaluontoisuutta. (Sveningsson Elm 2009, 70–71.) Tutkittavien suostumus onkin välttämätöntä, kun käsitellään yksityistä ja arkaluontoista tietoa; julkinen, ei-arkaluontoinen tieto ei puolestaan vaadi suostumusta (Turtiainen & Östman 2013, 58–59). Käsitykset arkaluontoisuu-desta ja itseä koskevan tiedon julkisesta levittämisestä vaihtelevat kuitenkin kulttuureittain sekä kulttuurien sisällä, mikä mutkistaa tutkijan työtä. Kulttuurieroista riippumatta yksityisyyden pe-rustana on itsemääräämisoikeus: kaikilla tulee olla oikeus päättää, kuinka paljon ja mitä tietoa heistä toiset saavat tietää. (Sveningsson Elm 2009, 69–70.)

Julkisen ja yksityisen välinen raja hämärtyy entisestään, kun otetaan huomioon kunkin sivuston käyttäjien käsitykset sivuston julkisuudesta. Vaikka jokin verkkoympäristö olisi julkinen, se ei vält-tämättä tunnu siltä sen käyttäjille. Verkon anonymiteetti voi rohkaista intiimimpään vuorovaiku-tukseen kuin verkon ulkopuolella, eikä viestien ja julkaisujen pitkää säilyvyyttä ja helppoa löydet-tävyyttä välttämättä tiedosteta. Vaikka käyttäjät ymmärtäisivätkin luomansa sisällön olevan jul-kista, mahdollisuutta sen käyttöön tutkimuksessa ei välttämättä harkita tai hyväksytä – sisältö on luotu tiettyä yleisöä varten tietyssä kontekstissa, josta sitä ei haluta irrotettavan. (Sveningsson Elm 2009, 77.) Tällainen tilanne on mahdollinen erityisesti sosiaalisessa mediassa ja verkon kes-kustelupalstoilla, joilla käyttäjät ovat useimmiten järjestäytyneet nimimerkkien takaa samoista kiinnostuksenkohteista keskusteleviksi pienyhteisöiksi. Esimerkiksi YouTube-videoiden

kommenttiosioissa käytävää keskustelua saatetaan pitää rajatun, samanmielisen joukon keski-näisenä vuorovaikutuksena, vaikka kommentit näkyvät kaikille sivuston käyttäjille.

Tutkimusaineiston ja –paikan julkisuuden sijaan tai ohella huomiota voi kiinnittää tutkijan vas-tuuseen tutkittavistaan. Tutkimusaineiston käyttö ei saa aiheuttaa tutkittaville fyysistä tai hen-kistä vahinkoa eikä tutkittavia saa nöyryyttää tai loukata. (Sveningsson Elm 2009, 84.) Myös tut-kittavien manipulointi ja harhaanjohtaminen esimerkiksi peiteroolissa esiintymällä tai tutkittavia verkkokeskusteluja johdattelemalla vaarantaa tutkimuksen eettisyyden ja voi johtaa aineiston vääristymiseen (Turtiainen & Östman 2013, 60–61). Association of Internet Researchers (edem-pänä AoIR) korostaakin eettisissä ohjeissaan tutkijan vastuullisuutta: mitä haavoittuvammassa asemassa tutkittavat ovat, sitä suurempi velvoite tutkijalla on suojella heitä – erityisesti, jos tutkit-tavat uskovat kommunikointinsa tietyssä ympäristössä olevan yksityistä. Vastaavasti mitä julki-semmaksi tunnustettu tutkimusympäristö on kyseessä, sitä vähemmän tutkijalta vaaditaan tie-toisen suostumuksen, yksityisyyden ja luottamuksellisuuden turvaamista. (Ess & AoIR 2002, 5, 7.)

Mikä siis on oma vastuuni tutkittaviani ja heidän yhteisö(j)ään kohtaan? Aineistoni videot ovat avoimesti katseltavissa olevia, julkisia verkkosisältöjä ja sellaisina vapaasti tutkittavissa ja analy-soitavissa ilman suostumuksen pyytämistä ne julkaisseelta taholta (Kuula 2006, 74). Eettiset huo-lenaiheeni liittyvätkin lähinnä kommenttiaineistoni takana olevien YouTube-käyttäjien yksityisyy-den turvaamiseen. Myös kommentit ovat julkisia, joskin osa niistä on keruuhetken jälkeen saa-tettu poistaa YouTubesta, jolloin ne eivät ole enää näkyvillä sivustolla. Edellisessä kappaleessa mainittua AoIR:n ohjeistusta noudattaen YouTuben julkisuus vähentää tarvetta tutkittavien tie-dottamiseen ja heidän suostumuksensa hankkimiseen. Tiedottaminen saattaisikin olla hankalaa, ellei mahdotonta, sillä YouTubessa ei ole mahdollista lähettää yksityisviestejä suoraan käyttäjille.

Yhteydenottojen pitäisi siis tapahtua esimerkiksi muita sosiaalisen median kanavia tai sähköpos-tia käyttäen, eikä moni ilmoita tällaisia yhteystietoja käyttäjätiliinsä liittyvällä kanavasivulla. Tu-keudun suostumuksen varmistamisen ohittaessani YouTuben asemaan julkisena, laajasti saavu-tettavissa olevana verkkosivustona ja oletan, että myös tutkittavani ymmärtävät kommenttiensa olevan julkisia ja kaikkien verkkokäyttäjien – myös tutkijoiden – vapaasti tarkasteltavissa.

Suoritan kommenttiaineistoa analysoidessani kuitenkin muutamia varotoimia, joilla pyrin var-mistamaan, ettei tämän tutkielman lukijoilla ole suoraa pääsyä alkuperäisiin kommentteihin.

Käytän kommenttien kirjoittajista heidän keruuhetken aikaisten YouTube-käyttäjänimiensä si-jaan keksittyjä nimimerkkejä, jotka vaihtelevat videosta ja yksittäisestä kommentista toiseen;

sama käyttäjä saa siis eri nimimerkin jokaisen kirjoittamansa kommentin kohdalla, ellei kyse ole keskusteluketjussa käydystä dialogista. En myöskään lainaa kommentteja kokonaisuudessaan sanatarkasti. Suojaan keräämäni kommenttiaineiston, sen tunnistetiedot ja keksimäni nimimer-kit, kunnes hävitän aineiston tutkielman valmistumisen jälkeen. Näistä toimista huolimatta tutkit-tavat – mikäli tätä suomenkielistä tutkielmaa päätyvät lukemaan – saattutkit-tavat tunnistaa itsensä tai jonkin tuntemansa henkilön käyttämistäni lainauksista, mikä saattaa aiheuttaa voimakkaitakin tunnereaktioita. Entä jos tutkittavani kokevat tulleensa hyväksikäytetyiksi tai tunkeilun kohteiksi?

Kuten aiemmin todettu, julkistenkin verkkosivujen käyttäjät saattavat tarkoittaa luomansa sisäl-lön vain rajatun yleisön nähtäväksi ja käytettäväksi, eivätkä pidä siitä, että sisältö irrotetaan syn-tykontekstistaan esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen käyttöön.

En voi väittää tarkastelevani Inkigayon verkkoesityksiä ja -yleisöä pelkästään tutkijan asemasta käsin: kuulun itsekin tähän laajaan faniyhteisöön, eikä kiinnostukseni eteläkorealaista populaari-kulttuuria kohtaan ole sidottu vain tämän tutkielman tekemiseen. En siis voi välttää tiettyä aihee-seen liittyvää tunnelatausta, vaikka tutkielman tekijänä pyrinkin aineistoja analysoidessani otta-maan tietoisesti etäisemmän tarkasteluaseman. Tutkimani yhteisön jäsenenä olen erityisen tie-toinen mahdollisuudesta, että tutkimustani saatetaan käyttää myös väärin – yksittäisten henkilöi-den, faniyhteisön tai koko lajityypin pilkkaamiseen. Tutkijana minun on siis kirjoitettava tutkitta-vistani sellaiseen sävyyn, joka ei yllytä tällaiseen väärinkäyttöön, ja joka kunnioittaa tutkittavieni panosta aineistoni muodostumiseen. Kulttuurintutkija Elina Hytönen-Ng toteaa (2016), että ”tut-kittavia pitäisi – – muistaa kenttätyön jälkeen siitäkin syystä, ettei heille jää tunnetta, että tutkija on käynyt – tarkkaillut, analysoinut, kirjoittanut heistä – ja lähtenyt tämän jälkeen pois” (Hytönen-Ng 2016, 289). En ole henkilökohtaisesti tekemisissä tutkittavieni kanssa verkossa, saati sen ulko-puolella, joten kenttätyöni tulos – valmis tutkielma – on ainoa tapani viestiä kiitollisuuttani aineis-toni tuottajille.