Kertaus ja johtopäätökset

Mediavälitteinen populaarikulttuuri eri muodoissaan on suurten yleisöjen kuluttamaa, digitaali-sesti verkottuneissa yhteiskunnissa nopeasti ja laajalle leviävää sisältöä, joka ulottautuu ar-keemme mitä moninaisimmilla tavoilla. Perinteiset ja uudet mediamuodot tuovat jatkuvasti eteemme uutta luettavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa. Populaarikulttuuriset teokset, kuten tele-visio-ohjelmat, popkappaleet tai YouTube-videot, välittävät paitsi itse viihdesisältöjä, myös erilai-sia arvoja, asenteita ja ajatukerilai-sia maailmasta, jossa elämme. Erityisesti kuvallierilai-sia representaatioita tuotetaan ja kierrätetään visuaalisuutta painottavassa globaalissa nykykulttuurissa valtavia mää-riä. Kuvilla on valtaa muokata ajatteluamme silloinkin, kun niiden ensisijainen tai julkilausuttu tarkoitus on viihdyttää. Annamari Vänskän sanoin ”kuvat ovat aina poliittisia: sillä, kuinka suku-puolia ja seksuaalisuuksia esitetään, on merkitystä kulttuurisille käsityksille sukupuolista ja sek-suaalisuuksista” (Vänskä 2006, 41).

Populaarikulttuurisella kuvastolla on konkreettisimmillaan vaikutusta ihmisten fyysiseen olemuk-seen ja ruumiin muokkaamiolemuk-seen liittyviin käytäntöihin, kuten antropologi Anne Becker on todis-tanut Fijin maaseudulle sijoittuvilla tutkimuksillaan. Becker pääsi pitkien kenttätyöjaksojensa ai-kana todistamaan television, ja sen myötä länsimaisten televisio-ohjelmien, saapumista tutki-maansa yhteisöön. Vain puolitoista vuotta television tulon jälkeen naisten ja tyttöjen laihduttami-nen oli lisääntynyt huomattavasti ja haastatteluissa nuoret naiset ilmaisivat valmiutensa ”työs-tää” ruumiitaan vastaamaan television välittämiä ihanteita. He halusivat näyttää televisiosta kat-somiensa ohjelmien hahmoilta, koska uskoivat sen olevan keino menestyä sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Beckerin tutkimukset osoittavat, että televisio-ohjelmilla on valtaa vaikuttaa ruu-miskuvaan yli kulttuurirajojen. (Anderson-Fye 2012, 18–19.) Populaarikulttuurin kuvallisia esityk-siä levitetään nykyään myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa, joten ne ovat paitsi maantieteel-lisesti, myös ajallisesti ja kulttuurisesti laajemmin läsnä ihmiskunnan jokapäiväisessä elämässä.

Näiden esitysten tarkastelu tutkimuksen keinoin on siten kenties tärkeämpää nyt kuin koskaan aiemmin.

Olen tässä tutkielmassa käsitellyt eteläkorealaisessa musiikkitelevisio-ohjelma Inkigayossa vuonna 2017 lähetettyjä, miehistä koostuvien k-pop-ryhmien tähdittämiä musiikkiesityksiä. Vii-den YouTube-verkkosivustolle ladatun esitysvideon, videoiVii-den kommenttien sekä musiikkiesitys-ten tulkintaa tukevien sanoitusvideoiden avulla olen pyrkinyt tutkimaan sitä, minkälaisia mies-maskuliinisuuksia Inkigayo lähetyksissään tuottaa ja miten. Tarkastelussani olen edennyt pintata-son kuvailusta syvemmälle aineiston syövereihin ja sitä koskettaviin laajempiin teemoihin sekä itse analyysiä tehdessäni että työni lukuja järjestäessäni. Olen rakentanut tutkielmani ikään kuin asteittain syvemmälle eteneväksi sukellukseksi k-popin ja eteläkorealaisen musiikkitelevisioviih-teen maailmaan. Olen pyrkinyt esittelemään sekä näitä ilmiöitä taustoittavaa kontekstitietoa ja tutkimuskirjallisuutta että aineistoani ja siitä tekemiäni päätelmiä johdonmukaisessa järjestyk-sessä. Tässä viimeisessä luvussa kertaan keskeisimmät johtopäätökseni ja sijoitan käsittelemäni ilmiöt sekä työni laajempaan akateemiseen, kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiinsa.

Tutkielmani sijoittuu kulttuuriantropologian ja sukupuolentutkimuksen oppialoihin ja hyödyntää niiden tutkimusperinteistä erityisesti feministisen antropologian ja kriittisen miestutkimuksen teorioita ja käsitteitä. Feministinen antropologia on kiinnostunut siitä, miten sukupuolta, ruumiil-lisuutta ja seksuaaruumiil-lisuutta tuotetaan monimutkaisissa valtasuhteissa, joihin liittyy ideologioita ja sosiaalisia instituutioita (Moore, H. 2010, 284). Ruumiin, sukupuolen, seksuaalisuuden ja masku-liinisuuden käsitteet kulkevat punaisina lankoina läpi työni, ja olen käsitellyt niitä sekä toistensa että esimerkiksi iän, etnisyyden ja kansallisuuden kanssa risteävinä kategorioina. Ruumiillisuu-den kulttuuritieteellinen tutkimus sekä Leena-Maija Rossin (2003) sanoin kulttuurisia hierarkioita kriittisesti tarkasteleva, kyseenalaistava ja purkava visuaalisen kulttuurin tutkimus ovat niin ikään vaikuttaneet tutkielmani muodostumiseen (Rossi 2003, 13–14).

Musiikkitelevisio-ohjelmassa nähtävät esitykset ovat paitsi musiikkikappaleiden, myös sukupuo-len, seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden esityksiä. Niiden merkitys ja painoarvo tulevat niiden jul-kisuudesta: Inkigayon kaltaiset ohjelmat ovat suurelle yleisölle suunnattua viihdettä, joka leviää televisioverkon ja internetin välityksellä yli monien maantieteellisten, kulttuuristen, kielellisten ja yhteiskunnallisten rajojen. K-pop-idolit edustavat ohjelmassa itseään, ryhmäänsä ja uransa

taustalla vaikuttavaa tuotantoyhtiötä, mutta myös abstraktimpia kokonaisuuksia, kuten kotimaa-taan, ammattikuntaansa ja ikäryhmäänsä. Laajimmillaan tarkastelemissani esityksissä voi nähdä tiivistyvän tietyn diskurssin siitä, minkälainen on viehättävänä, tavoiteltavana ja norminmukai-sena pidetty nykyhetken nuoren aasialaisen miehen maskuliinisuus ja minkälainorminmukai-sena se ruumiillis-tuu idoleissa. Esiintyjät ja esitykset ovat siis representaatioita, ja representaatiot vaikuttavat ta-poihin, joilla niiden vastaanottajat hahmottavat itseään osana ympäröivää yhteiskuntaa ja sen sosiaalisia suhteita (Vänskä 2006, 46). Viihde, taide ja niiden tarjoamat esitykset vaikuttavat ihmi-siin siis syvemminkin kuin ”vain” kiinnostavana ajanvietteenä tai kulutustottumuksia ohjaavana esteettisen innoituksen lähteenä.

K-pop on musiikillisesta sisällöstään huolimatta äärimmäisen visuaalinen lajityyppi, ja sitä kulute-taan ensisijaisesti näköaistin kautta: katsomalla musiikkivideoita, televisio- ja lavaesityksiä sekä muuta kuva- ja videomateriaalia enimmäkseen verkossa. Tästä materiaalista muodostuu Ce-darbough T. Saejia lainaten sukupuolinormatiivisen käytöksen esityksiä (Saeji 2013, 341). Musiik-kikappaleiden esityksissä toistuvat sukupuolen tekemisen tavat voivat tuottaa, toisintaa, moni-puolistaa, haastaa tai parodioida lajityypin tai yhteiskunnan sisällä vallitsevia käsityksiä maskulii-nisuudesta, miehisiksi määritellyistä ruumiista ja niihin liitetystä seksuaalisuudesta. Esitysten vastaanotto voi myös vaihdella yleisöstä riippuen. Esimerkiksi valtavirran eurooppalaisyleisö, eteläkorealainen queer-yhteisö ja afroamerikkalaiset k-pop-fanit tulkitsevat samaa esitystä erilai-sista lähtökohdista, jolloin esityksen visuaaliset, musiikilliset ja tekniset ratkaisut näyttäytyvät eri tavoin merkityksellisinä.

Musiikkitelevisio-ohjelmassa esiintyvien miesidolien tähti-imago tuotetaan maskuliinisina ja fe-miniinisinä pidettyjä ruumiillisia ominaisuuksia ja eleitä yhdistelemällä erityislaatuiseksi, kkon-minam-ihanteita ilmentäväksi miehuuden esitykseksi. Poikamaisen nätti ulkonäkö nuorekkaine, ehostettuine kasvoineen ja huoliteltuine hiustyyleineen saa videoilla erityisaseman, kun kuvan rajaus ja leikkaus tuovat esiintyjät vuoroin lähikuviin, vuoroin katseltaviksi kiireestä kantapäähän.

Ohjelman visuaalinen toteutus ikään kuin haastaa katsojan etsimään virheitä esiintyjien täydel-liseksi hiotusta ulkokuoresta ja koreografian taidokkaasta läpiviennistä, jotka todistavat esitysten ja niissä läsnä olevien idoliruumiiden eteen nähdystä vaivasta. Tanssimisella osoitettu fyysinen

suorituskyky, solakat ruumiit, keskimäärin nuori ikä, trendejä seuraavat pukeutumis- ja hiustyylit sekä etnisesti aasialaistyyppiset piirteet ja niiden mahdollinen häivyttäminen ovat rakennuspali-koita, joista Inkigayossa nähty k-pop-maskuliinisuus koostuu.

Seksuaalisuus on läsnä koreografioidussa liike- ja elekielessä sekä esitettävien musiikkikappalei-den sanoituksissa, joissa sen kontekstina on romanttinen rakkaus ja kahmusiikkikappalei-den ihmisen muodos-tama parisuhde. Seksuaalisuus näyttäytyy sekä aktiivisuudeltaan että suuntautumiseltaan osin määrittelemättömänä, mikä mahdollistaa monenlaisia tulkintoja ja erilaisten suhteiden kuvitte-lua esiintyjien kesken sekä fanien ja esiintyjien välille. Esitysten suhde etnisyyteen on joustava ja päämäärätietoinen: kieli, kansallisuus ja kulttuuri ovat välineitä, joita k-pop hyödyntää tavoitel-lessaan samaistuttavuuden ja erikoisuuden sopivalle sekoitukselle perustuvaa menestystä.

Kaikki edellä mainitut elementit yhdistyvät multimodaaliseksi diskurssiksi, jossa ihanteellisena esitetty maskuliinisuus ruumiillistuu nuoren aikuisen miehen kykenevässä, hyvinvointitrendin mukaisesti ravitussa ja treenatussa sekä kosmeettisella kirurgialla ja ehostuksella muokatussa vartalossa. Ruth Holliday ja Joanna Elfving-Hwang (2012) esittävät, että kkonminam-ulkonäön po-pularisoitumisen voi nähdä merkkinä halusta irrottautua aiemmista idealisoiduista maskuliini-suuksista. Tällainen uusi, nykyaikainen maskuliinisuus vahvistaa arvoaan Itä-Aasiassa erityisesti poikabändien ja suosittujen miesnäyttelijöiden kautta. (Holliday & Elfving-Hwang 2012, 73–74.)

K-poppia käsittelevässä tutkimuksessa edellä kuvatun kaltaista maskuliinisuutta on nimitetty muun muassa pehmeäksi, liminaaliseksi tai tuotetuksi ja mukautuvaksi maskuliinisuudeksi. Sun Jung (2011) kuvaa pehmeää maskuliinisuutta feminiinisten ja maskuliinisten piirteiden yhdistel-mäksi, jossa ilmenee perinteinen konfutselainen ideaali miehestä, jolla on lempeä ulkokuori ja vahva sisäinen tahto. Jungin mukaan samaa ihannetta pidetään Etelä-Koreassa edelleen sivisty-neen miehen yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena. Pehmeä maskuliinisuus on seksuaalisesti neutraalia eli ei kovin seksuaalisesti houkuttelevaa tai seksuaaliselta toiminnaltaan aktiivista.

(Jung, S. 2011, 47–48, ks. myös luku 5.1.) Jung esittää, että eteläkorealaiset miesidolit edustavat usein niin sanottua tuotettua, mukautuvaa maskuliinisuutta (manufactured versatile masculinity).

Tällainen maskuliinisuus on monikerroksista, kulttuurisesti sekoittunutta ja ennen kaikkea stra-tegisesti tuotettua. (Emt. 165.) Chuyun Oh’n (2015) käsite liminaalinen maskuliinisuus puolestaan

viittaa miesfeminiinisyyteen, joka tulee ilmi miespuolisten k-pop-laulajien androgyynisyydessä.

Se hämärtää rajoja paitsi maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, myös ulkoisen fyysisyyden ja si-säisen toimijuuden, hetero- ja homoseksuaalisuuden sekä teatraalisuuden ja autenttisuuden vä-lillä. (Oh 2015, 146–147.)

Olen käyttänyt tässä tutkielmassa pehmeää maskuliinisuutta kuvaamaan tarkastelemiani mie-heyden esityksiä. Pehmeä maskuliinisuus on käsitteenä mielenkiintoinen ja edellä kuvatuista määritelmistä kenties helpoiten ymmärrettävä, sillä se ikään kuin kuvaa itse itseään. Feminiini-syyteen yhdistetty pehmeys maskuliinisuuden määreenä kertoo tarkastelun kohteena olevan mieheyden ja miesruumiillisuuden ilmenevän yhdistelmänä eri sukupuoliin liitettyjä ominaisuuk-sia ja tekemisen tapoja, erilaisena kuin hegemoninen valtavirtamaskuliinisuus. Samalla olen kui-tenkin sitä mieltä, että k-pop-esityksissä nähtävää maskuliinisuuden tyyppiä voi yhtä hyvin ku-vata myös muilla, esimerkiksi edellä mainituilla käsitteillä. Erityisesti tuotetun, mukautuvan mas-kuliinisuuden määreet sopivat yhteen videoaineistossani esille tulevien mieheyden esitysten kanssa. Käsitteiden moninaisuus kertookin ennen kaikkea tutkimusaiheen tuoreudesta ja moni-puolisuudesta: vasta hiljattain enemmän akateemista huomiota saanut k-pop-maailma tarjoaa lukuisia erilaisia tapoja esittää sukupuolia mediassa ja tulkita näitä esityksiä.

7.2 Lopuksi

Siinä, missä ruumiin arvo oli suurimmalle osa ihmisistä vielä vajaa sata vuotta sitten lähes yksin-omaan sen kyvyssä tehdä fyysistä työtä, on mittarina nykyään useimmiten ruumiin ulkonäkö.

Ruumiillinen työ ei kuitenkaan ole kadonnut, vaikka raskaat maatalous- ja tehdastyöt on monissa yhteiskunnissa ulkoistettu koneille tai toisiin valtioihin. Tilalle on tullut uudenlaisia ruumiillisen työn ammattikuntia, joissa fyysisen puurtamisen on korvannut ruumiin estetiikka. K-pop-idoleille – samoin kuin esimerkiksi vaate- ja kosmetiikkamalleille, fitness-urheilijoille, seksityöntekijöille sekä kauneuteen liittyviä sisältöjä tuottaville sosiaalisen median vaikuttajille – ruumis on työvä-line, jonka arvo perustuu sen kykyyn näyttää ja kuulostaa mahdollisimman hyvältä. Ruumista muokataan erilaisten prosessien avulla vastaamaan tiettyjä kauneusihanteita, ja nämä prosessit voivat olla paitsi varsinaisia työtehtäviä tukevaa kulttuurista ruumistyötä, myös itse työn sisältö.

Muokattuja ruumiita esitellään menestyksen saavuttamiseksi, mutta myös sen osoittamiseksi:

ruumiin viehättävä, norminmukainen ulkonäkö symboloi arvostettuja henkisiä ominaisuuksia ja korkeaa sosiaalista asemaa.

Ruumiin merkitys korostuu äärimmilleen juuri k-popissa, sillä idolit ovat samaan aikaan sekä viihde-esiintyjiä, tanssijoita, mainoskasvoja ja sosiaalisen median tähtiä että muusikoita. Musiikki on universaalisti riippuvaista ruumiillisuudesta: kuulo- ja tuntoaisti sekä ruumiin kyky omaksua tiettyjä asentoja ja liikesarjoja ovat ehtoja musiikin tuottamiselle ja kuuntelulle (Shilling 2005, 129). Ruumiilla voidaan soittaa erilaisia musiikki-instrumentteja, mutta se voi myös itse olla inst-rumentti, kuten laulaessa. K-pop-idoleille laulaminen on ensisijainen musiikin tekemisen tapa, mutta he saattavat myös säveltää, sanoittaa ja tuottaa kappaleita tai soittaa muita instrument-teja. Musiikkia paitsi tehdään, myös ilmaistaan ruumiilla: musiikin kuuntelu voi saada ihmiset liik-kumaan ja vaikuttaa fysiologisiin toimintoihin, kuten verenpaineeseen, hengitykseen ja aistiherk-kyyteen (emt. 131). Myös tanssiminen on yksi musikaalisen ilmaisun tapa, ja sen kytkös esiinty-jien ammattitaitoon ja esitysten sisältöön on k-popissa erottamaton.

Ulkonäön, laulamisen ja tanssimisen lisäksi k-pop-idolit käyttävät ruumiitaan läsnäolon ja lähei-syyden simuloimiseen suhteessaan yleisöön. 2000-luvun alun jälkeen idolien markkinointi muut-tui korostamaan tähtien saavutettavuutta: he ovat esillä sekä television viihdeohjelmissa, draa-masarjoissa ja mainoksissa että sosiaalisessa mediassa. Artistien jokapäiväistä elämää voi seu-rata useista eri mediakanavista ja heihin voi parhaimmillaan olla suoraan yhteydessä, mikä lisää läheisyyden ja tuttuuden tunnetta. (Shin 2018, 102.) Digitaaliset viestintäteknologiat, kuten teksti- ja videoviestit, sähköpostit, blogit, verkkopelit ja YouTube, toimivat jakamalla ruumiiden läsnä-olon ajallisesti ja paikallisesti (Shilling 2016, 98–99). Idolien läsnäolo faniensa elämässä ei ole pe-rinteisessä mielessä ”todellista”: he eivät järjestettyjä fanitapaamisia ja konsertteja lukuun otta-matta ole fyysisesti samassa tilassa tai kosketuksissa yleisön kanssa eivätkä keskustele fanien kanssa samaan tapaan kuin tosielämän tuttavat. Idolin ja yksittäisen fanin välinen ihmissuhde ei siis ole molemminpuolinen tai vastavuoroinen, mutta se voi sisältää tunteen läheisyydestä. Pu-huttelemalla faniyhteisöä kollektiivisesti mediaesiintymisissään ja huomioimalla satunnaisia fa-neja sosiaalisessa mediassa idolit luovat mielikuvaa aidosta läsnäolosta ja tunneyhteydestä.

Samalla kun he eivät todellisuudessa ole yhdenkään ihailijansa elämässä ruumiillisesti tai emo-tionaalisesti läsnä, he ovat tähdittämiensä mediasisältöjen kautta kaikkien saatavilla kaiken ai-kaa.

Fanien ja idolien välisen suhteen läheisyyttä ja sen intiimiyden tunnetta edistääkin idoleihin kes-kittyvän sisällön runsaus ja monimuotoisuus, musiikkivideoista ja tv-esityksistä kulissien takai-seen valmistautumitakai-seen ja idolien arkielämään saakka (Leung 2012, 70). Visuaalisuuden keskei-syys k-popin markkinoinnissa, musiikin ja sitä tukevien muiden viihdesisältöjen ahkera julkaisu-tahti sekä sisältöjä ahkerasti eteenpäin levittävä, laaja faniyhteisö takaavat, että idolit ovat lähes jatkuvasti nähtävissä ja kuultavissa useissa eri mediakanavissa. He ovat kulttuurista sisältöä, jota tuotetaan viihdealan yritysten markkinointisuunnitelmien pohjalta yksilöiden taitoja, ulkonäköä ja julkista persoonaa myöten (Jung, S. 2011, 169). He ovat samalla sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä, että sarja lukuisia tuotantoyhtiöiden hallitsemia mediaesityksiä, joiden ruumiillisuus ja inhimillisyys usein peittyvät täydelliseksi hiotun julkikuvan taakse. Idolit ovat hyödykkeitä, joiden kautta faneille esitellään eri media-alustoilla kokonainen maailma, johon uppoutua (Kim 2011, 338).

Inkigayon musiikkiesitysten kaltaiset verkkotallenteet ovat yksi 2000-luvulla syntynyt lisäys popu-laarimusiikin visualisoinnin pidempään historiaan. Simon Frithin (1996) edellisellä vuosituhan-nella esittämän väitteen mukaan popvideot eivät ole tärkeitä siksi, että ne pakottaisivat muusi-koita esiintymään uusilla tavoilla – vaikka näin voi joskus tapahtuakin – vaan koska ne pohjautu-vat vakiintuneisiin esiintymisen konventioihin, kiinnittävät katsojan huomion niihin ja soveltapohjautu-vat niitä uusiin teknologioihin ja markkinaolosuhteisiin (Frith 1996, 224). K-pop syntyi ja kasvoi ajassa, jossa musiikkivideot olivat jo vakiintuneet osaksi populaarimusiikin tekemistä, joten voi kysyä, onko sillä sellaisia esiintymisen käytäntöjä, jotka edeltäisivät videoita tai olisivat niistä eril-lisiä. Voiko k-poppia lajityyppinä edes käsittää ilman videoiden ja muun visuaalisen markkinointi-materiaalin läsnäoloa?

Oli vastaus mikä hyvänsä, k-pop liittyy osaksi muun popmusiikin pitkää jatkumoa muutoinkin kuin kuunneltavien ja katseltavien pintatason piirteidensä osalta. Jo useiden vuosikymmenten

ajan ”popmusiikki on ollut tärkeä tapa, jolla olemme oppineet ymmärtämään itseämme historial-lisina, etnisinä, luokkiin sidottuina, sukupuolitettuina, kansallisina subjekteina. – – Musiikki (kaikki musiikki) tuo esille tunteen identiteetistä, joka saattaa sopia tai olla sopimatta siihen, miten muut yhteiskunnalliset voimat ovat meidät asemoineet.” (Emt. 276–277.) K-pop saattaa laskelmoidussa tarttuvuudessaan ja kaiken läpäisevässä kaupallisuudessaan herättää välinpitämättömyyttä tai vastenmielisyyttä, mutta sillä on muun populaarimusiikin tavoin syvempikin merkitys ja arvo.

Frithiä (1996, 20) mukaillen: musiikkitelevisio-ohjelmat, radiosoittolistat ja YouTube-videot ovat niin tärkeitä, koska ihmiselämä on muuten pitkäveteistä, epätoivoista ja surullista.

Aineistot

A Videoaineisto

V1 “《POWERFUL》 BTS(방탄소년단) - DNA @인기가요 Inkigayo 20171008”. Inkigayo 8.10.2017. YouTube-video julkaistu 7.10.2017.¹³ URL: https://www.youtube.com /watch?v=NyDqyihj3Nc&index=3&list=PLzJT711y0gzJMPClrWCseCtp4602Y83KC (tarkistettu 15.3.2021).

V2 “《Hot Debut》 Wanna One(워너원) - 에너제틱(Energetic) @인기가요 Inkigayo 20170827”. Inkigayo 27.8.2017. YouTube-video julkaistu 26.8.2017. URL:

https://www.youtube.com/watch?v=JAIP5tCKrHU&index=1&

list=PLzJT711y0gzLBdpfD953zEp6KqxhWMvdv (tarkistettu 15.3.2021).

V3 “《Comeback Special》 BTOB(비투비) - Missing You(그리워하다) @인기가요 Inkigayo 20171029”. Inkigayo 29.10.2017. YouTube-video julkaistu 28.10.2017. URL:

https://www.youtube.com/watch?v=4kY3hlgyGug&index=3&

list=PLzJT711y0gzKAyB0qxJ7pxMul2xlzRpRQ (tarkistettu 15.3.2021).

V4 “《EXCITING》 WINNER (위너) - REALLY REALLY @인기가요 Inkigayo 20170423”.

Inkigayo 23.4.2017. YouTube-video julkaistu 23.4.2017. URL:

https://www.youtube.com/watch?v=S4M1TaWtmLU&index=3&

list=PLzJT711y0gzJkmeu-R7qFCXQjt8UD1IQg (tarkistettu 15.3.2021).

13 Inkigayo-jaksojen lähetyspäivät Etelä-Korean aikaa, videoiden julkaisupäivät Tyynenmeren aikaa (”Uu-sien videoiden lataaminen”).

V5 ”《Comeback Special》 SHINHWA (신화) - TOUCH @인기가요 Inkigayo 20170115”.

Inkigayo 15.1.2017. YouTube-video julkaistu 14.1.2017. URL:

https://www.youtube.com/watch?v=kanbt7YQbcg&index=2&

list=PLzJT711y0gzLQOq9wgDS8zhdC5TDEmOZ3 (tarkistettu 15.3.2021).

Kukin video kestoltaan noin 3–4 minuuttia; yhteensä koko videoaineisto kestoltaan noin 18 mi-nuuttia. Videot on julkaistu YouTube-sivustolla 스브스케이팝 / SBS KPOP –kanavalla ja niiden levi-tysoikeudet omistaa televisioyhtiö Seoul Broadcasting System.

B Kommenttiaineisto

V1K1–V1K100 V1: BTS - ”DNA”, Inkigayo 8.10.2017. YouTube-videon 100 suosituinta kommenttia.

V2K1–V2K100 V2: Wanna One - ”Energetic”, Inkigayo 27.8.2017. YouTube-videon 100 suosituinta kommenttia.

V3K1–V3K100 V3: BtoB - ”Missing You”, Inkigayo 29.10.2017. YouTube-videon 100 suosituinta kommenttia.

V4K1–V4K100 V4: Winner - ”Really Really”, Inkigayo 23.4.2017. YouTube-videon 100 suosituinta kommenttia.

V5K1–V5K100 V5: Shinhwa - “Touch”, Inkigayo 15.1.2017. YouTube-videon 100 suosituinta kommenttia.

Kommenttiaineiston on kerännyt tutkielman tekijä 26.1.2018. Kerättyihin kommentteihin on las-kettu mukaan sekä itsenäiset kommentit että niihin kirjoitetut vastauskommentit. Kommenttiai-neisto hävitetään tutkielman valmistuttua.

C Tausta-aineisto

SV1 “BTS (방탄소년단) - 'DNA' (Color Coded Han|Rom|Eng Lyrics)”. YouTube-video jul-kaistu 30.3.2019. URL: https://www.youtube.com/watch?v=pfLIis1WtOY (tarkistettu 15.3.2021).

SV2 ”Wanna One (워너원) - Energetic (에너제틱) [HAN|ROM|ENG Color Coded Lyrics”].

YouTube-video julkaistu 7.8.2017. URL: https://www.youtube.com /watch?v=3C4l8g3mY4I (tarkistettu 15.3.2021).

SV3 ” BTOB (비투비) - 그리워하다 (MISSING YOU) Lyrics (Color Coded/ENG/ROM/HAN)”.

YouTube-video julkaistu 16.10.2017. URL: https://www.youtube.com /watch?v=8eGwmkQOUjg (tarkistettu 15.3.2021).

SV4 ” WINNER - REALLY REALLY Color Coded Lyrics [Han/Rom/Eng]”. YouTube-video julkaistu 4.4.2017. URL: https://www.youtube.com/watch?v=w3HfiOlLhBo (tarkistettu 15.3.2021).

SV5 ” Shinhwa - Touch [ENG|ROM|HAN] Color Coded Lyrics”. YouTube-video julkaistu 12.2.2017. URL: https://www.youtube.com/watch?v=16lyB1Alaiw (tarkistettu 15.3.2021).

Kukin sanoitusvideo kestoltaan noin 3–4 minuuttia; yhteensä koko tausta-aineisto kestoltaan noin 18 minuuttia. Videot on julkaistu YouTube-sivustolla ja ne ovat fanien tekemiä.

Lähteet

Anderson-Fye, Eileen (2012) Anthropological perspectives on physical appearance and body im-age. Teoksessa Thomas F. Cash (toim.) Encyclopedia of Body Image and Human Appearance, 15–22.

Amsterdam: Academic Press. URL: https://doi.org/10.1016/B978-0-12-384925-0.00003-1 (tar-kistettu 15.3.2021).

Benjamin, Jeff (2017) BTS Explain Concepts Behind 'Love Yourself: Her' Album: 'This Is the Begin-ning of Our Chapter Two'. Billboard 20.9.2017. URL: https://www.billboard.com/articles/co-lumns/k-town/7966098/bts-love-yourself-her-album-rap-monster-interview-analysis-meaning (tarkistettu 15.3.2021).

Bordo, Susan (1999) The Male Body. A New Look at Men in Public and in Private. New York: Farrar, Straus and Giroux.

Bordo, Susan 2003 (1993), Unbearable Weight. Feminism, Western Culture, and the Body. Berkeley:

University of California Press.

Burgess, Jean & Green, Joshua (2009) Youtube. Online video and participatory culture. Cambridge:

Polity Press.

Butler, Judith (2006 [1990]) Hankala sukupuoli. Feminismi ja identiteetin kumous. Helsinki: Gaudea-mus.

Butler, Judith (2011 [1993]) Bodies that matter. On the discursive limits of “sex”. London: Routledge.

Cheng Sea-ling (2000) Assuming manhood: Prostitution and patriotic passions in Korea. East Asia:

An International Quarterly 18(4): 40–78. DOI: 10.1007/s12140-000-0019-0.

Coffey, Julia (2013) Bodies, body work and gender: Exploring a Deleuzian approach. Journal of Gender Studies 22: 1, 3–16. DOI:10.1080/09589236.2012.714076.

Dazed Digital (2020) How K-pop is responding to its longstanding appropriation problem. Dazed 12.8.2020. URL: https://www.dazeddigital.com/music/article/50045/1/how-k-pop-is-responding-to-cultural-appropriation (tarkistettu 15.3.2021).

Dyer, Richard (2002) Älä katso! Seksuaalisuus ja rotu viihteen kuvastossa. Jyväskylä: Gummerus.

Suom. ja toim. Martti Lahti.

Ess, Charles & Association of Internet Researchers (2002) Ethical decision-making and Internet re-search: Recommendations from the aoir ethics working committee. URL: www.aoir.org/reports/eth-ics.pdf (tarkistettu 15.3.2021).

“Fastest viral videos as of August 2020, based on number of views in 24 hours after upload.” Sta-tista. URL: https://www.staSta-tista.com/statistics/478082/fastest-viral-videos-views-in-24-hours/ (tar-kistettu 15.3.2021).

Featherstone, Mike (2010) Body, Image and Affect in Consumer Culture. Body & Society 16:1, 193–

221. DOI: 10.1177/1357034X09354357.

”Fortune Global 500.” Fortune. URL: https://fortune.com/global500/search/?sector=Technology (tarkistettu 15.3.2021).

Frith, Simon (1996) Performing Rites. Evaluating Popular Music. Oxford University Press.

Galbraith, Patrick & Karlin, Jason (2012) Introduction: The Mirror of Idols and Celebrity. Teo-ksessa Patrick Galbraith & Jason Karlin (toim.) Idols and Celebrity in Japanese Media Culture. Hamp-shire: Palgrave Macmillan, 1–32.

Gamman, Lorraine & Marshment, Margaret (toim.) (1988) The Female Gaze. Women as viewers of popular culture. London: The Women’s Press Limited.

Gimlin, Debra (2007) What Is ‘Body Work’? A Review of the Literature. Sociology Compass 1/1 (2007): 353–370, 10.1111/j.1751-9020.2007.00015.x.

Glasspool, Lucy (2012) From Boys Next Door to Boys’ Love: Gender Performance in Japanese Male Idol Media. Teoksessa Patrick Galbraith & Jason Karlin (toim.) Idols and Celebrity in Japanese Media Culture. Hampshire: Palgrave Macmillan, 113–130.

Hine, Christine (2000) Virtual Ethnography. Lontoo: Sage.

Holliday, Ruth & Elfving-Hwang, Joanna (2012) Gender, globalization and aesthetic surgery in South Korea. Body and Society 18, 58–81. DOI: 10.1177/1357034X12440828.

Hytönen-Ng, Elina (2016) Tutkijana ja ystävänä: Läheisyys ja etäisyys etnografisessa kenttätyössä.

Teoksessa Jukka Jouhki & Tytti Steel (toim.) Etnologinen analyysi ja tulkinta. Helsinki: Ethnos, 281–

315.

International Telecommunication Union (2019) ICT Facts and Figures 2019: Measuring digital devel-opment. Interaktiivinen raportti. URL: https://itu.foleon.com/itu/measuring-digital-develop-ment/home/ (tarkistettu 15.3.2021).

Isomäki, Hannakaisa & Lappi, Tiina-Riitta & Silvennoinen, Johanna (2013) Verkon etnografinen tutkimus. Teoksessa Salla-Maaria Laaksonen & Janne Matikainen & Minttu Tikka (toim.) Otteita verkosta. Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Tampere: Vastapaino, 150–169.

Jancsary, Dennis & Höllerer, Markus A. & Meyer, Renate E. (2016/2001) Critical analysis of visual and multimodal texts. Teoksessa Ruth Wodak & Michael Meyer (toim.) Methods of Critical Dis-course Studies. 3rd Edition. London: Sage, 180–204.

Jokinen, Arto (2010) Kriittinen mies- ja maskuliinisuustutkimus. Teoksessa Saresma, Rossi & Juvo-nen (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino. 128–139.

Jung, Eun-Young (2013) K-pop female idols in the West. Racial imaginations and erotic fantasies.

Jung, Eun-Young (2013) K-pop female idols in the West. Racial imaginations and erotic fantasies.

In document Miesesiintyjien ruumiillisuus ja maskuliinisuuden muodot eteläkorealaisessa musiikkitelevisio-ohjelmassa (sivua 109-129)