Kuvankaappaus V4, kohta 2.37

Ulkonäköön käytetty aika ja vaiva eivät rajoitu vain kunkin esityspäivän asuun ja ehostukseen tai promootiokautta varten tehtyyn hiustenleikkuuseen ja -värjäykseen. Esillä ovat myös – ja kenties ennen kaikkea – pidemmät ja ruumista pysyvämmin muokkaavat prosessit. Näitä ovat ulkonäön muokkaaminen liikunnalla ja ruokavaliolla, sekä erityisesti kasvojen kauneuteen liittyvät ihon-hoito ja kosmeettinen kirurgia.

Etelä-Koreassa termi momjjang viittaa sekä hyvännäköisinä pidettyihin ruumiisiin että niiden merkitystä korostavaan sosiokulttuuriseen trendiin. Momjjang on paikallinen versio maailman-laajuisesta hyvinvointitrendistä, jossa ruumiiseen ja sen muokkaamiseen ruokavaliolla ja liikun-nalla käytetään entistä enemmän aikaa ja rahaa. Momjjang-ruumis on sukupuolittunut: naisen hyvännäköisenä pidetty vartalo on laiha ja kiinteä, miehen lihaksikas. (Jung, S. 2011, 64–65.) Vi-deoaineistossa esiintyvien miesidolien ruumiit ovat ennemmin solakoita kuin huomattavan lihak-sikkaita – tämän todentaminen tosin riippuu miesten vaatetuksesta – joten heidän sijoittumi-sensa osaksi momjjang-ilmiötä tulee esille ruumiin aktiivisen toiminnan, ei niinkään ulkonäön tai staattisen poseeraamisen kautta. Ruumiin voimaa, notkeutta, kestävyyttä, nopeutta ja tasapai-noa ilmennetään tanssikoreografioissa, joista useimmat ovat nopeatempoisia, monimutkaisia ja raskaita toteuttaa. Samalla idolit kykenevät esiintymään karismaattisesti, väsymystään enemmän tai vähemmän onnistuneesti halliten. Fyysinen harjoittelu sekä tanssitaitojen että ulkonäön vuoksi onkin jatkuva osa niin debytoineiden k-pop-idolien kuin sellaisiksi pyrkivien harjoitteli-joidenkin elämää.

Fyysinen suorituskyky ja voima ovat ominaisuuksia, jotka on muun muassa länsimaisessa kult-tuurissa perinteisesti yhdistetty maskuliinisuuteen ja oikeanlaiseen miehenä olemisen tapaan (Jokinen 2010, 128–129). Treenattuja (tai treenatun näköisiä) mieskehoja ihannoidessaan mom-jjang-trendi seuraakin kulutuskulttuuriin kansainvälisesti liitettäviä sukupuolitetun ruumiin ihan-teita, käsityksiä sen toimintakyvystä ja ulkonäöstä. Ilmeisin visuaalinen vihje ruumiin suoritusky-vystä ovat lihakset, joita voidaan elokuva- ja queer-teoreetikko Richard Dyerin sanoin pitää falli-sena merkkinä, todisteina miehisestä voimasta (Dyer 2002, 109–113). Videoilla tanssivat mies-ruumiit ovat melko peittävästi puettuja eivätkä siten voi todentaa lihaksikkuuttaan yhtä suoraan kuin esimerkiksi Dyerin tarkastelemat (puoli)alastomat kehonrakentajien ja pornotähtien

ruumiit. On myös huomioitava, että länsimaisten kehonrakentajien lihasmassaa korostava ruu-misihanne on hyvin erilainen kuin eteläkorealaisessa viihdeteollisuudessa ihannoitu, kkonminam-piirteiden mukainen k-pop-miesruumis. Silminnähtävän lihaksikkuuden korvaakin aineistossani silminnähden raskas tanssiminen: katsojalle on selvää, että pystyäkseen toteuttamaan esitysten koreografioita on esiintyjien ruumiiden oltava huippuunsa harjoitettuja ja hallittuja.

Momjjang-ruumis ei ole ainoastaan sukupuolittunut, vaan sitä koskevat myös varallisuuden ja so-siaaliluokkien jakolinjat. Dyerin toteamus lihaksikkuudesta länsimaisessa kontekstissa pätee myös eteläkorealaiseen hyvinvointitrendiin: ”Bodattu keho on varakkaan ihmisen keho. Se on hy-vin ravittu ja sille on omistettu suunnattomat määrät vapaa-aikaa. – – Muskelit ovat yltäkylläisyy-den tulos ja merkki.” (Dyer, 2002, 222.) Ruumiin harjoittaminen ulkonäöltään haluttuun muottiin sopivaksi ei ole mahdollista ilman riittävää ajallista ja rahallista panostusta. Fyysisen treenaami-sen lisäksi sama koskee myös muuta ulkonäön muokkaamista. Muodinmukainen pukeutuminen, useaan kertaan vuodessa vaihtuvat hiusvärit ja -tyylit, taiten tehty ehostus sekä tuonnempana käsiteltävät kosmeettisen kirurgian toimenpiteet merkitsevät k-pop-idolien ruumiit ylellisyydellä, joka ei ole useimpien ihmisten saatavilla, mutta joka silti leimaa tavoiteltavina pidettyjä kauneus-ihanteita. Televisiossa esiintyvä idoliruumis edustaa elämäntyyliä, jolle ominaisia ovat taloudelli-nen vakaus, runsas vapaa-aika ja niiden mukanaan tuomat mahdollisuudet kuluttaa rahaa ja ai-kaa ruumiin ulkonäön muokai-kaamiseen. On totta, että kaikki artistit eivät välttämättä elä kovin ylellisesti, saati vapaasti – usein tuotantoyhtiöt vastaavat idolien ulkonäköön liittyvistä kuluista ja samalla sanelevat, mitä näiden on kauneutensa eteen tehtävä. Varallisuuden illuusio on silti läsnä esityksissä.

5.1.2 Kilpailuvälineenä kirurginveitsi

Yksi merkittävä ja ruumiiseen pysyviä jälkiä jättävä ulkonäön muokkaamisen tapa on kosmeetti-nen kirurgia, toiselta nimeltään kauneus- tai esteettikosmeetti-nen kirurgia. Nimitykset kertovat ilmiöstä olennaisen: ruumista muokataan erilaisilla leikkauksilla ja pistoshoidoilla vastaamaan paremmin tiettyjä, usein yhteiskunnassa vallalla olevia kauneusihanteita. Nämä kaunistautumisen käytän-nöt eivät koske ainoastaan k-pop-idoleita, vaan ne ovat huomattavan yleisiä koko

eteläkorealaisessa yhteiskunnassa. Virallisten tilastojen mukaan vuonna 2008 viidesosa eteläko-realaisista kävi jossakin kosmeettisen kirurgian toimenpiteessä, mutta alan puutteellisen sään-nöstelyn takia todellinen luku voi olla huomattavasti suurempikin (Holliday & Elfving-Hwang 2012, 58–59). Kosmeettisella kirurgialla on täten paljon kansallista markkina-arvoa, ja valtio on myös sijoittanut suuria määriä rahaa mainostaakseen Etelä-Koreaa alaan keskittyvän kansainvä-lisen turismin pääkohteena (emt. 61).

Suosituimpia kosmeettisen kirurgian toimenpiteitä Etelä-Koreassa olivat 2010-luvun vaihteessa silmäluomeen ja nenään kohdistuvat leikkaukset, mutta myös leuan muotoilu, rintojen suuren-nokset ja rasvaimut olivat tavallisia ja rintojen suurentamista lukuun ottamatta sekä naisten että miesten käyttämiä (Holliday & Elfving-Hwang 2012, 60). Yleisimpiä silmiin kohdistuvia toimenpi-teitä ovat niin sanotut double eyelid -leikkaukset, joilla aasialaisille tyypilliseen vaottomaan silmä-luomeen tehdään luomen kahtia jakava vako. Nämä leikkaukset ovat olleet suosittuja paitsi ete-läkorealaisten, myös kiinalaisten, japanilaisten ja aasialaisamerikkalaisten keskuudessa jo toisen maailmansodan päättymisestä lähtien, pitkälti niiden ulkonäköä ”länsimaistavan” vaikutuksen ansiosta (Shilling 2016, 2).

Kosmeettista kirurgiaa on totuttu pitämään feminiinisenä käytäntönä, mutta Etelä-Koreassa myös miehet ovat kasvavassa määrin alan asiakaskuntaa. Arviolta 15 prosenttia korealaismie-histä kävi yhdessä tai useammassa toimenpiteessä vuonna 2010, ja miespuolisista yliopisto-opis-kelijoista vajaa puolet harkitsi jotakin toimenpidettä. (Holliday & Elfving-Hwang 2012, 59.) Kkon-minam-ulkonäön mukaiset piirteet vaikuttivat siihen, mitä muutoksia parikymppiset korealais-miehet kirurgialla tavoittelivat: leuasta haluttiin vähemmän kulmikas, nenän kärjestä erottu-vampi, silmäluomista vaolliset ja kasvoista kokonaisuutena poikamaiset (emt. 60–61). Se, ovatko aineistossani esiintyvät miesartistit hyödyntäneet kosmeettista kirurgiaa ulkonäkönsä parante-lussa, ei ole suoraan todennettavissa videoilta. Ilmiön yleisyydestä ja k-popin ulkonäkökeskeisyy-destä johtuen voi kuitenkin olettaa, että ainakin osa elleivät jopa useimmat heistä ovat käyneet jossakin toimenpiteessä osana tähteyteen valmentavaa harjoitteluaan tuotantoyhtiöissä.

Eteläkorealaismiesten suurta intoa hakeutua kosmeettisen kirurgian toimenpiteisiin selittää osal-taan se, että kkonminam-ulkonäöllä ei ole Etelä-Koreassa samanlaisia homoseksuaalisia sivumer-kityksiä kuin länsimaissa. ”Naisellistuminen” kasvoihin tehtyjen muutosten avulla ei aseta hetero-seksuaalista identiteettiä kyseenalaiseksi, joten nuoret korealaismiehet ”altistuvat” kosmeetti-selle kirurgialle länsimaalaisia miehiä helpommin. (Holliday & Elfving-Hwang 2012, 74.) Miesten halukkuuteen hyödyntää kosmeettista kirurgiaa vaikuttavat myös naisten käsitykset ja toiveet ulkonäöltään miellyttävistä kumppaneista. Keskiluokkaisilla naisilla on Etelä-Koreassa nykyään huomattavaa taloudellista valtaa, ja naiset ovat myös haluttomampia menemään naimisiin, joten heidän keskimääräinen avioitumisikänsä on noussut. Aatesuuntauksilla on niin ikään osansa kauneuden trendeissä: uuskonfutselaisuus korostaa paitsi henkisiin ominaisuuksiin panosta-mista, myös huolenpitoa ruumiista. (Emt. 76.)

Eteläkorealainen yhteiskunta on äärimmäisen kilpailullinen, ja ulkonäön merkitys työpaikan var-mistamisessa sekä menestyvän ja viehättävän puolison saamisessa on suuri. Kirurgisilla toimen-piteillä tavoitellaan idealisoitua ”luonnollista” korealaista ulkonäköä, joka kuvastaa nuoruutta ja korkeaa sosiaalista asemaa. (Shilling 2016, 83.) Luonnollisen, ei-silmiinpistävän lopputuloksen saaminen ruumiiseen pysyvästi kajoavista leikkauksista ei hintansa vuoksi ole kaikkien saatavilla, joten tällainen ulkonäkö on alkanut edustaa varakkuutta ja keskiluokkaisuutta (Holliday & Elf-ving-Hwang 2012, 62). Kosmeettisen kirurgian suosio ja momjjang-ruumiin tavoittelu liikunnalla ja ruokavaliolla kiertyvät täten molemmat taloudellisen ja sosiaalisen menestyksen ilmentämisen ympärille. Pohjimmiltaan kyseessä on paradoksinomainen kehä: on näytettävä menestyvältä, jotta voisi menestyä, ja menestyttävä, jotta voisi näyttää menestyvältä.

Ulkonäköä menestyksen ja ”kunnollisen kansalaisuuden” mittarina korostava ilmiö ei toki ra-jaudu vain Etelä-Koreaan. Myös länsimaisessa kulutuskulttuurissa ruumiin muokkaaminen kau-niimmaksi esitetään velvollisuutena, koska status ja sosiaalinen hyväksyttävyys riippuvat ulko-näöstä. Ruumiin ja erityisesti kasvojen katsotaan heijastavan minuutta, joten kauneus liittyy mo-raaliseen hyvyyteen ja lihavuus, vanhalta näyttäminen ja muut epäsuositut piirteet puolestaan minuuden puutteisiin tai heikkouksiin. (Featherstone 2010, 195.) Länsimaissa tositelevision muo-donmuutosohjelmat toivat kosmeettisen kirurgian esiin myös tavallisten ihmisten, ei vain

julkisuuden henkilöiden, keinona muokata ulkonäköään – realistisena, toteutettavana ja talou-dellisesti saavutettavana vaihtoehtona (emt. 203). K-popin voi katsoa osaltaan ylläpitävän käsi-tystä alan toimenpiteistä paitsi saavutettavina, myös ja ennen kaikkea tavoiteltavina käytäntöinä saada oma ruumis vastaamaan paremmin vallitsevia kauneusihanteita. Idoleista julkaistava ku-vamateriaali – musiikkitelevisioesitykset mukaan lukien – kutsuu katsojia vertailemaan omaa ul-konäköään ihannoitujen esiintyjien piirteisiin. Kuvien käyttö onkin keskeinen osa mainostamista ja kulutuskulttuuria ylipäätään, mutta erityisesti muoti-, kosmetiikka- ja kehonmuokkaukseen liit-tyvää teollisuutta (emt. 197).

5.1.3 Koristautumisen ja ehostamisen käytännöt

Eteläkorealaisessa kauneuskulttuurissa tärkeä ihonhoito on nähdäkseni myös osa momjjang-trendiä. Virheetön iho ja runsaat, kiiltävät hiukset voidaan nähdä merkkeinä kokonaisvaltaisesti hyvinvoivasta, oikeanlaisella ruokavaliolla ja puhdistautumisella huolehditusta ruumiista. Ne kuuluvat myös Jungin mainitsemiin kkonminam-piirteisiin ja ovat erottamaton osa videoaineis-tolla nähtävien esiintyjien ulkonäköä. Tapa, jolla tarkastelemani musiikkitelevisioesitykset on ku-vattu, korostaa näitä piirteitä. Runsas lähi- ja puolilähikuvien käyttö videoilla ohjaa katsojaa kiin-nittämään huomiota miesten kasvoihin, hiuksiin ja usein kasvojen lähellä liikkuviin käsiin (ks.

kuva 17). Idolien ulkonäköön käytettyä aikaa ja vaivaa ei pyritä peittelemään, vaan kuvaustapa kutsuu katsojaa huomioimaan pienimmätkin tyylilliset yksityiskohdat. Esitysten tanssipainottei-suudesta huolimatta laajoja kuvakulmia ja esiintyjien koko ruumiit näyttäviä rajauksia käytetään vain osan ajasta, minkä vuoksi osa koreografisista liikkeistä ja niitä suorittavista esiintyjistä jää ajoittain kuvan ulkopuolelle. Televisio-ohjelman ohjaus, kuvaus ja leikkaus korostavat näin ulko-näön ja kauniskasvoisuuden merkitystä jopa ohi tanssitaitojen ja ruumiillisen kyvykkyyden.