Kuvankaappaus V3, kohta 3.35

Esityksen vakava luonne ulottuu myös ryhmän asuihin: tummansinisistä housuista ja takeista sekä valkoisista tai tummista paidoista koostuvat puvut ovat kaikki keskenään hieman erilaisia, mutta yksinkertaisia ja koristelemattomia. Vaatetuksen hillittyys ja tummat värit tuovat mielleyh-tymiä surupukuihin, ja murheellista tunnelmaa vahvistavat jäsenten kaihoisat kasvonilmeet. Lop-pua kohden joidenkin esiintyjien silmien voi nähdä kiiltävän ikään kuin kyynelistä. (Ks. kuva 11.) Kuulonvaraiset ja kuvalliset elementit huomioon ottaen V3 onkin tulkittavissa surun ilmaukseksi, musiikkitelevisiomuotoon paketoiduksi suremisen esitykseksi.

Surullisten rakkauslaulujen tyyppiesimerkeistä ”Missing You” erottuu kappalerakenteessa merkit-tävän roolin saavilla puhelauluosuuksillaan. Puhelaulua eli räppäystä käytetään kappaleessa kolme kertaa: ensimmäisen ja toisen säkeistön jälkimmäisillä puoliskoilla sekä viimeistä ker-tosäettä edeltävässä C-osassa. K-popin kontekstissa tällainen toisistaan merkittävästikin eroa-vien musiikkigenrejen – tässä tapauksessa pop-balladin ja hiphop-alakulttuuriin kuuluvan räp-päyksen – yhdistely ei ole epätavallista. Populaarimusiikin eri tyylipiirteitä hyödynnetään k-popissa kollaasimaisesti limittäin ja päällekkäin, niin yksittäisten kappaleiden, albumikokonai-suuksien kuin itse ryhmäkokoonpanojenkin tasolla. On tavallista, että ryhmiin kuuluu kuhunkin yksi tai useampia räppäreitä, jotka esittävät puhelauluosuuksia sellaisissakin kappaleissa, jotka eivät muuten ole luokiteltavissa rapmusiikiksi. Jotkut k-pop-ryhmät ja -idolit identifioituvat hiphop-kulttuuriin vahvemmin, toiset käyttävät räppiä pinnallisemmin tai puutteellisten laulutai-tojen takia (Oh 2015, 97). Aineiston kappaleista yksikään ei ole puhdasveristä rapmusiikkia, mutta jokaisessa kuullaan puhelaulua. V3:ssä puhelaulua esittää kolme seitsemästä ryhmän jä-senestä, kun taas melodinen laulu on pääosin muiden jäsenten harteilla. Palaan hiphop-kulttuu-rin lainaamiseen k-popissa tarkemmin luvussa 6.3.

Se, kuinka kitkattomasti puhelauluosuudet sulautuvat yhteen muiden kappaleen elementtien kanssa, lienee riippuvaista kunkin kuulijan omakohtaisista mieltymyksistä ja tulkinnasta. Vaikka nimellisesti puhelaulun sisällyttäminen balladiksi luokiteltavissa olevaan kappaleeseen voi äkki-seltään kuulostaa erikoiselta, eivät maailmanlaajuiset popmusiikkivirtaukset ole enää pitkään ai-kaan pitäytyneet tiukoissa genrelokeroissa. Myös Suomessa radiosoitto- ja suoratoistolistoja hal-litsivat 2010-luvulla kappaleet, joissa on sekoiteltu eri lajityyppejä esimerkiksi yhdistämällä

räpättyjä säkeistöjä melodisiin pop-kertosäkeisiin (Määttänen & Salminen 2019). Surun, kaipauk-sen ja rakkauden tunteita käsittelevän valtavirtapopin ja yhteiskunnallisesta marginaalista pon-nistaneeseen hiphop-kulttuuriin kuuluvan räppäyksen välille jää kuitenkin kiinnostava kontrasti, kun tarkastellaan itse musiikin sijaan näihin lajityyppeihin liittyviä sukupuolikäsityksiä.

Mikäli riippumattomuus ja tunteilemattomuus nähdään maskuliinisina ominaisuuksina (Rossi 2003, 61), V3:ssa esiintyvät miehet eivät edusta tällaista itsenäisen ja ilmeettömän miehen mallia.

He ilmaisevat tunteensa avoimesti laulun sanoitusten ja niitä mukailevien ilmeiden ja eleiden kautta ja esittävät itsensä haavoittuvaisina ja entiseen rakastettuunsa edelleen takertuneina. Jo kappaleen nimi ”Missing You” on ristiriidassa kovan maskuliinisuuden ideaalihahmon kanssa, joka selviää yksin eikä kaipaa ketään. Kappaleen kertoja on elänyt elämäänsä eteenpäin suhteen päättymisen jälkeenkin ja vaikuttaa ehkä ulkoisesti pärjäävän yksin, mutta ei ole päässyt yli eron aiheuttamasta tuskasta (SV3). Tällainen feminiinisinä pidettyjen ominaisuuksien – tunteellisuu-den ja toisista ihmisistä riippuvaisuutunteellisuu-den – määrittämä maskuliinisuus eroaa merkittävästi hiphop-kulttuuriin kuuluvasta hypermaskuliinisuudesta, joka määrittelee itsensä feminiinisyy-delle vastakkaiseksi. Perinteisen hiphop-maskuliinisuuden miesideaali on kova, viriili ja väkivaltai-nen, kun taas naiset esitetään yliseksualisoituina ja alistuvina, ja naisvihamielistä käytöstä ja pu-hetta arvostetaan. (Morris 2014, 27–28.) Ero V3:ssa nähtävään ja kuultavaan miehenä olemisen tapaan tuskin voisi olla suurempi. K-pop-idolien markkinoinnissa painotetaan tyypillisesti hetero-seksuaalista viehättävyyttä, jolloin naisryhmien sisältöjä kohdennetaan erityisesti miespuolisille kuuntelijoille ja miesryhmien sisältöjä vastaavasti naisille. Naisvihamieliset sanoitukset ja julkitu-lot ovat omiaan karkottamaan nais- ja tyttöfaneja ja aiheuttamaan skandaaleja, joten hiphop-maskuliinisuuden – tai ainakin sen jyrkimpien piirteiden – erottaminen k-pop-kappaleissa käyte-tystä puhelaulusta on markkinointimielessä äärimmäisen tärkeää. Se on ehtona sille, että V3:n kaltaiset esitykset voivat hyödyntää toisinaan aggressiivisestikin ulosannettua puhelaulua ilman, että aggression voisi tulkita ulottuvan idolien asenteisiin ja käytökseen esitysten ulkopuolella.

V3:ssa etualalle tuodut surun, haikeuden ja luopumisen tunteet ovat herättäneet vastakaikua esitystä kommentoivissa faneissa. Kaksi kirjoittajaa käy lyhyen keskustelun, jossa molemmat tun-nustavat kokevansa voimakasta liikutusta jokaista kappaleen esitystä katsoessaan (V3K26–

V3K27). Nimimerkki myrsky ilmaisee mielipiteensä joukolla kasvoemojeita, joista ensimmäiset neljä itkevät valtoimenaan ja lopuilla on vieno hymy ja silmien tilalla sydämet (V3K68). Keräämis-säni kommenteissa ihastellaan yhtä lailla itse esitystä ja ryhmää kuin taustalla kuuluvia fanien kannustushuutoja (fanchant, ks. Liite 1). Kiinnostava huomio on, että viimeksi mainittuja kom-mentoidaan paljon myös V5:n kohdalla, mutta ei mainita lainkaan aiemmin käsiteltyjen esitysten V1 ja V2 yhteydessä. Aineistossa esiintyvistä ryhmistä BTS ja Wanna One olivat videoiden ilmesty-misvuonna 2017 selkeästi suosituimpia, kun taas BtoB:n fanit ihmettelevät kommenteissa ryh-män saaman arvostuksen vähäisyyttä (V3K78–V3K82). On mahdollista, että studioyleisöstä kuulu-via kannustushuutoja tuodaan esille ja kehutaan enemmän juuri vähemmän suosittujen ryhmien ja artistien tapauksessa, sillä ne osoittavat näilläkin idoleilla olevan tukea ja ihailijoita – ja faneilla aihetta ylpeyteen omasta toiminnastaan. Keräämäni kommenttiaineisto on kuitenkin liian sup-pea, jotta aiheesta voisi tehdä päteviä johtopäätöksiä.

4.6 Heteroutta lavalla ja hellyyttä fanipuheessa

Neljännellä videolla soi nopeatempoinen ja hyväntuulinen, elektronisen musiikin elementtejä hyödyntävä popkappale, jonka lavaesityksessä nähdään kaksitoista esiintyjää: neljä mieslaulajaa sekä kahdeksan naispuolista tanssijaa. Miehet ovat pukeutuneet muun muassa mustiin revittyi-hin farkkuirevittyi-hin sekä tummiin tai maansävyisiin paitoirevittyi-hin, pusakoirevittyi-hin ja neuleisiin, kun taas nais-ten asut ovat kokomustia ja ihonmyötäisiä, usein vyötärön paljastavia leggingsien ja paitojen yh-distelmiä. Lavalla ei ole irtaimistoa, vaan esityksen visuaalinen ilme koostuu edellä mainituista esiintyjien asuvalinnoista ja taustalla näkyvistä LED-valotauluista, joissa toistuvat yhtyeen logo ja jäsenten nimet sekä kappaleen sanoitukset valkoisina kirjaimina mustalla taustalla (ks. kuva 12).

Miesten esiintyminen on rentoa ja iloista, ja myös tanssijat vaikuttavat nauttivat olostaan lavalla:

monet hymyilevät ajoittain spontaanisti ja laulavat tai lausuvat sanoituksia kappaleen mukana.

Yleisön suosionosoitukset ja kannustushuudot kuuluvat äänekkäinä läpi esityksen, joka päättyy katosta leijailevaan vaaleaan konfettisateeseen.