Tutkimuksen vaiheet

Käsillä olevaan tutkimusraportti muokkautui lopulliseen muotoonsa monivaihei-sessa ja katkonaimonivaihei-sessa prosessissa, joka käynnistyi jo vuonna 1993, kun ryhdyin keräämään Pohjois-Karjalaan perustetun Suomen ensimmäisen biosfäärialueen so-sioekonomista perusaineistoa (Eisto 1995). Biosfäärialueen yhteiskuntatieteellisen peruskuvauksen kirjoittamisen myötä heräsi kiinnostukseni luonnonsuojelun ja paikallisen kehittämistoiminnan välisiä suhteita kohtaan. Samaan aikaan käynnis-tyi yhteistyö Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen tutkijoiden Hannu Luotosen ja Timo J. Hokkasen kanssa. Osallistuin useisiin Ilomantsissa ja Lieksassa järjes-tettyihin biosfäärialueen toimintamallia esitteleviin kylätapaamisiin yhteiskunta-tutkijan roolissa.

Esitutkimusluonteista biosfäärialueraporttia seurasi Suomen Akatemian ra-hoittama monitieteinen Elämisen taika taigalla–tutkimushanke, jonka projekti-tutkijana toimin yhdessä Ismo Björnin ja Minna Tanskasen kanssa. Hanke oli en-simmäinen tutkimus, jossa Pohjois-Karjalan biosfäärialueesta laadittiin ihmis- ja luonnontieteellinen kokonaisanalyysi, jossa pyrittiin soveltamaan tieteidenvälistä tutkimusotetta (Rannikko ja Schuurman 1997).

Ehkä kaikkien aikojen kiivain luonnonsuojelukoflikti koski Pohjois-Karjalassa 1990–luvulla Natura 2000–suojeluohjelman valmistelua. Jo tätä ennen vanho-jen metsien suojelun toteutustavat ja alueiden kohdentaminen olivat joutuneet paikallisten näkemysten kanssa törmäyskurssille. Vanhojen metsien suojelun sekä Natura 2000–suojeluohjelmien valmisteluun kohdistui kiivasta vastusta syrjäseu-duilla, missä monet metsätalouden vaikutuspiirissä elävät ihmiset kokivat joutu-vansa suojelun sosiaalisten ja taloudellisten haittojen maksumiehiksi mahdollisten suojeluhyötyjen suuntatuessa lähinnä ei-paikallisten toimijaryhmien hyväksi (ks.

esim. Björn 2003, 10–11 ja Tanskanen 2000). Björnin (2003, 10) mukaan metsät olivat paikallisille ihmisille elettyä ympäristöä ja puhe metsän ekologisista tai ta-loudellisista arvoista irrotti metsän merkitykset niiden paikallisista puitteista.

Vaikka kiivain keskustelu kohdistui yksityismaiden suojeluun, heijastuivat metsäkiistojen moniulotteiset yhteiskunnalliset vaikutukset myös valtionmaita koskeviin paikallisiin suunnitteluhankkeisiin ja niiden yleisötilaisuuksissa esitet-tyihin näkemyksiin⁹. Näissä tilaisuuksissa tekemieni havaintojen yhdistäminen biosfäärialuetoiminnasta kertyneisiin kokemuksiini nosti esiin kysymyksen pai-kallisen ja ylipaipai-kallisen luonnonsuojelupolitiikan suhteesta ja ryhdyin analysoi-maan vanhojen metsien suojelun yhteiskunnallisia vaikutuksia Pohjois-Karjalassa.

Ruunaan retkeilyalueen syntyvaiheisiin perehtyminen toi esille myös suojelun yh-teiskunnallisten hyötyjen näkökulman. Suojeluhyötyjen ja haittojen analyysointi akateemisena opinnäytteenä jäi kuitenkin toteuttamatta ja ajatus tutkimusaiheen vaihdosta kypsyi vähitellen. Kun professori Pertti Rannikko kysyi vuoden 2000

9 Metsähallitus, Ilomantsin alue-ekologisen sunnitelman yleisötilaisuus, Hattuvaara, Ilomantsi, 8.11.1995; Lieksan alue-ekologisen sunnitelman yleisötilaisuus, Hattuvaara, Lieksa 16.4.1997;

Lieksan alue-ekologisen sunnitelman ohjausryhmä 4.11.1997; Ruunaan retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelman yleisötilaisuus, Lieksa, 6.3.2001; Lieksan Reposuon hoito- ja käyttö-suunnitelman yleisötilaisuus, Pankakoski, Lieksa, 19.4.2001; Raesärkkien alueen hoito- ja käyttösuunnitelman yleisötilaisuus ja maastokatselmus, Nurmes, 24.9.2001; Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, NATURA-2000-luonnonsuojeluohjelman kuulemistilaisuudet, Ilomantsi 17.4.1997 ja 15.5.1997.

alussa, miksen tekisi väitöskirjaa biosfäärialuetoiminnasta, en löytänyt hyvää syytä kieltäytyä. Ajan myötä aihe tarkentui ympäristölähtöisen kehittämistoiminnan ja kestävän kehityksen paikallisen suhteen analyysiksi. Kiinnostustani lisäsi myös se, että luin vuoden 2000 lopulla resilienssiajattelua käsittelevän artikkelin (ks. Hol-ling 2000), jossa avautui uusi näkökulma ja mahdollisuus kestävän kehityksen kä-sitteen teoretisointiin. Tutkimusaineiston hankkinan myötä kertyneet havainnot tukivat omakohtaisia kokemuksiani ympäristölähtöisestä kehittämistoiminasta ja suuntasivat mielenkiintoni kestävän kehityksen systeemiteoreettisesti orientoitu-neeseen analyysiin.

Elämisen taika taigalla hankkeen jälkeen toimin yhteensä kahden ja puolen vuoden ajan Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa biosfäärialueen suunnitteli-jana. Osallistuin biosfäärialueen hankesuunnitteluun ja vuonna 1998 järjestetyn EuroMAB alueen kansainvälisen biosfäärialueiden koordinaattorien kokouksen valmisteluun (ks. Eisto 1999). Työtehtäviini kuuluivat muun muassa EuroMAB alueen kansainvälisen koordinaattorikokouksen tieteellisen sihteerin tehtävät, EU:n Interreg -hankkeen kehittämistehtävät yhdessä biosfäärialueen kyläyhteisö-jen kanssa sekä osallistuminen Ympäristöklusterin tutkimusohjelmasta rahoitet-tavaksi esitetyn hankkeen valmisteluun sekä Pohjois-Karjalan ja Kainuun ympä-ristöyhteistyön sekä Ympäristönhoito maatilojen uutena ansiomahdollisuutena -hankkeen suunnitteluun. Näiden lisäksi toimin Pohjois-Karjalan alueellisen ym-päristöohjelman valmistelutehtävissä ja vastasin ohjelman sosioekonomisten vai-kutusten arvioinnista (ks. Luotonen ym. 2000).

Ympäristökeskuksessa työskentelyn aikana aloin ymmärtää, miten ympäristö-politiikan käytännön toteutus ja reunaehdot jäsentyivät hallinnon ympäristöasian-tuntijoiden silmin. Työskentelin ympäristökeskuksen ja Pohjois-Karjalan biosfääri-alueen tehtävissä kesän 2000 alkuun, jolloin ryhdyin tekemään Metsähallitukselle Ruunaan retkeilyalueen kävijätutkimusta (ks. Eisto 2003). Kesällä 2001 palasin Karjalan tutkimuslaitokselle projektitutkijaksi ja aloitin Maa- ja metsätalousmi-nisteriön rahoittaman hankkeen, jossa tarkasteltiin maisemanhoitoa syrjäisen maaseudun ansiomahdollisuutena. Yhteistyö ympäristökeskuksen kanssa jatkui tutkimukseni tematiikkaa sivuavassa kehittämishankkeessa, jonka työstämiseen ja suunnitteluun osallistuin. Väitöstutkimuksen kannalta ajanjakso oli keskeinen, koska ryhdyin mieltämään väitöskirjan neljän tapaustutkimuksen muodostamana kokonaisuutena.

Syksyllä 2004 työskentelin Joensuun yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksel-la ympäristöpolitiikan assistenttina. Väitöskirjahankkeeni lopullinen muoto hah-mottui tuolloin ja yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunnan vuosille 2005–2006 myöntämä apuraha mahdollisti työn loppuunsaattamisen. Työ väitöskirjan parissa eteni kuitenkin katkonaisesti ja välillä työskentelin myös lyhyitä jaksoja muissa ympäristöalan tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Näistä keskeisimpiä olivat Eu-roopan yhteisön Life-hankerahoituksella toteutettu Life CO-OP-hankearviointi (Mikkola-Roos ja Niikkonen, 2005), johon osallistuin keväällä 2004. Tehtävänäni oli arvioida kuuden linnustoalueen hoito- ja kunnostustöiden sosioekonomisia vaikutuksia. Vuotta myöhemmin työskentelin Metsähallituksen ja Parikkalan kun-nan toteuttamassa BIRD -hankkeessa, jossa tehtävänäni oli yhdessä tutkija Simo Palviaisen kanssa arvioida Parikkalan Siikalahden linnustonsuojelualueen luon-nonhoidon vaikuttavuutta aluekehitykseen. Näiden hankkeiden tematiikka sivusi väitöskirjaprojektin keskeisiä kysymyksenasetteluja ja yhdessä ne muodostuivat tutkimukseni analyysin kannalta merkittäväksi reflektiopinnaksi, joka edesauttoi

erottamaan käsillä olevassa raportissa mukana olevien tapaustutkimusten kannalta olennaisia kysymyksiä ja tulkintoja.

3.2 Tapaustutkimukset

Pitkän tutkimusprosessin aikana olen toiminut erilaisissa tehtävissä, jotka usein ovat liittyneet useampaan kuin yhteen tapaukseen. Tutkimuksen edetessä olen ollut myös jatkuvassa yhteydessä useimpiin tapaustutkimusten informantteihin. Tämä on mahdollistanut aiemmin kerätyn aineiston täydentämisen, analyysin tarkenta-misen sekä johtanut moniin aiemmin tekemieni päätelmien uudelleen tulkintoi-hin. Samalla esiin nousi uusia kysymyksiä, joita en osannut vielä primääriaineistoa kerätessäni ottaa huomioon. Pitkä tutkimusprosessi mahdollisti kuitenkin sen, että olen voinut hankkia täydentävää aineistoa ja käsillä olevaa tutkimusraporttia kirjoittaessani olen ollut yhteydessä moniin aiemmin haastattelemiini henkilöi-hin. Aiemmin keräämiäni aineistoja uudelleen tulkitessa olen hyödyntänyt myös uudempia projektiraportteja, ohjausryhmien ja projektikokousten asiakirjoja sekä tapaustutkimuskohteiden myöhemmästä toiminnasta tekemiäni havaintoja. Yksit-täisten tapaustutkimusten aineistonkeruu painottuu ajallisesti kuviossa 3 esitetyllä tavalla. Työssäni käyn läpi yksityiskohtaisemmin seuraavat tapaustutkimukset:

1. Pohjois-Karjalan biosfäärialueen toiminta (1992–2004),

2. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Pro Agria Pohjois-Karjalan maaseu-tukeskuksen toteuttama Maisemanhoito maatilojen uutena ansiomahdollisuu-tena kehittämishanke (2001–2004),

3. Kiteen Muljulan ympäristölähtöiset kehittämishankkeet (1995–2006) sekä 4. Ruunaan koskien suojelu ja retkeilyalueen toiminta (1965–2007).

Kussakin osatutkimuksessa syrjäisen maaseudun kehittämisen ja paikallisesti kes-tävän kehityksen suhdetta tarkastellaan uudesta näkökulmasta (ks. taulukko 1.).

Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta olen käsitellyt jo aiemmin ilmestyneissä neljässä julkaisussa (Eisto 1995, 1997, 1998 ja 2003). Ruunaan alueesta olen aiemmin jul-kaissut kolme tutkimusraporttia (Eisto 1997, 2003, 2004). Elämisen taika taigalla yhteisjulkaisussa vertailin Ruunaan koskien suojelua ja Pohjois- Karjalan vanhojen metsien suojelua luonnonsuojelukonfliktin näkökulmasta. Myös biosfäärialuetta ja Ruunaan retkeilyaluetta koskevat tapaustutkimukset (luvut 5 ja 8) pohjautu-vat näihin julkaisuihin. Tässä yhteydessä olen päivittänyt ja uudelleen tulkinnut keräämiäni tutkimusaineistoja. Tällä menettelyllä olen pyrkinyt muodostamaan ko. tapaustutkimuksia syvemmän analyyttisen kuvan paikallisen kestävyyden määräytymisestä ja toteutumisen tulkinnoista. Maisemanhoitohanketta koskevaa tapaustutkimusta (luku 6) ei ole aiemmin raportoitu ja se pohjautuu yhdessä yht.

yo. Antti Wilmannin kanssa kirjoittamani raportin käsikirjoitukseen (Wilmann ja Eisto 2004), jota olen laajentanut omilla haastattelu- ja osallistuvan havainnoinnin aineistoillani. Väitöskirjan neljättä tapaustutkimusta (luku 7), Kiteen Muljulassa toteutettujen viiden kehittämishankeen analyysia, ei ole aiemmin julkaistu.

Kuvio 2. Tapaustutkimusten kohdealueet