Sosioekologisen järjestelmän kestävyys

Hankepolkuidean mukaisesti yhteisöllisiä kehittämishankkeita ketjuttamalla py-ritään vahvistamaan paikallisen kehityksen edellytyksiä. Toiminnan sosioekono-misten ja työllisyysvaikutusten katsotaan realisoituvan erityisesti yritystoimintaan johtavissa elinkeinojen kehittämishankkeissa (Voutilainen ja Tapio-Biström 2007, 27–28). Toiminnan alussa Kiteen Erä- ja riistapolkuhankkeen keskeiset sisällölliset ideat painottuivat vanhan eräperinteen esittelyyn. Toiminta ohjautui riistanhoi-don kulttuurisesta kehyksestä käsin eikä sillä ollut vahvaa ympäristö- ja luonnon-suojelullista sisältöä. Ympäristöasioiden merkitys kuitenkin vahvistui ja korostui hanketoiminnan laajentumisen myötä. Karjalan luontokoulu yhdistyksen perus-tamisen myötä oli syntymässä paikallinen ympäristökasvatuksen ja luontomatkai-lun kehittämisinstituutio, joka toimi paikallisia tarpeita ja ylialueellisia resurssien yhtensovittajana.

Tarkastelemani ajanjakson kuluessa kestävän kehityksen asema vahvistui han-ketoimintaa ohjaavana sisällöllisenä periaatteena. Paikallisesti kestävä kehitys määrittyi ensisijaisesti luontoarvot ja ympäristövaikutukset huomioon ottavana toimintana, joka pyrki monipuolistamaan paikallisyhteisön sosioekonomista ra-kennetta luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjien osaamista kehittämällä ja ide-oimalla uusia tulolähteitä. Toisaalta hankeketjun myötä toimijat alkoivat hahmot-taa kestävän kehityksen paikallista sisältöä konkreettisemmin. Toiminnan alussa painotettiin sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden merkitystä. Myöhemmässä toiminnassa ympäristö- ja luontokasvatuksen tematiikassa korostuivat elinkeino-toiminnan ekologiset vaikutukset ja eettisyys.

Toiminta vastasi monilta osin ICD -hankkeiden onnistumisen kriteereitä (ks.

(taulukko 2). Hankkeissa pyrittiin määrittelemään suojelutavoitteiden kanssa yh-teensopivan toiminnan käytännön ehtoja. Sidosryhmien näkemyksiä selvitettiin ja toiminta luontokohteilla haluttiin sovittaa yhteen kyläyhteisön, hallinnon ja muiden suojelutahojen hyväksymien periaatteiden kanssa. Lisäksi toiminnalle oli LEADER-ohjelman ja hallinnollisen yhteistyön myötä muotoutumassa sitä tu-kevat institutionaaliset puitteet, mitkä näyttivät mahdollistavan Karjalan luon-tokoulun jatkuvuuden ja takaavan taloudellisen sitoutumisen toimintaan. Ym-päristölähtöisessä hanketoiminnassa oli laajemmin tarkasteltuna kyse siitä, että toiminnan avulla pyrittiin hahmottamaan suojelualueille soveltuvan toiminnan kehittämisen edellytyksiä ja ongelmia sekä aikaansaamaan konkreetteja alueiden käytön ratkaisuja elinkeinotoiminnan tueksi. Erä- ja riistapolun kehittäminen kyt-keytyi alueellisiin kehittämisohjelmiin, minkä voi tulkita ilmentävän toiminnan makrokoherenssia.

Muljulan hankkeiden toteutus ei kuitenkaan edennyt ongelmitta ja niistä voi hahmottaa osin samantyyppisiä ristiriitoja kuin biosfäärialuetoiminnassa. Hank-keet erottuvat biosfäärialuetoiminnasta siinä, että Keski-Karjalan LEADER-ohjel-man merkitys toiminnalle on keskeisessä asemassa toiminnan jatkuvuuden kan-nalta (ks. Jetina 2006). Muljulan hankkeiden ongelmakentän voi jakaa kahteen osaan. Yhtäältä hankkeet ovat kohdanneet ympäristölähtöiseen elinkeinotoimin-taan liittyviä institutionaalis-rakenteellisia ongelmia, esimerkiksi aiemmin toteu-tettujen reittien ja alueiden käytössä. Toisaalta hankkeiden toteutuksen yhteydessä on esiintynyt myös kulttuurisia ja proseduraalisia ongelmia, jotka ovat liittyneet etupäässä toimijoiden yhteistyöhön tai uuden, aiempaa elinkeinopainotteisempien

hankesisältöjen, kylän ulkopuolisten hanketoimijoiden ja kylän aiemman kehittä-miskulttuurin yhteensovittamiseen.

Biosfäärialueyhteistyön vaikutus näkyi muun muassa siinä, että hankkeita to-teuttamaan palkattiin Joensuun ja Helsingin yliopistojen sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Kiteen yksikön opiskelijoita. Osa kyläläisistä katsoi, että paikallisissa hankkeissa tuli suosia Muljulassa tai Kiteellä asuvia nuoria. Vaikka paikallinen kehittäminen perustui paljolti muualta tuotuun osaamiseen, hyödyn-nettiin siinä myös paikallista työvoimaa. Toisin kuin Ruunaan retkeilyalueella Lieksassa ja Pohjois-Karjalan biosfäärialueen hankkeissa, paikallinen työvoimatoi-misto ei kuitenkaan ollut keskeinen kumppani, vaan toiminta perustui keskeisesti kunnan ja EU:n hankerahoitukseen.

Muljulan kyläyhteisön suhtautuminen luontoyrittäjyyteen muuttui ja vähitel-len toiminta ryhdyttiin näkemään hyväksyttävänä ja sen arvostus kasvoi (H22).

Taustalla vaikutti se, että paikallisyhteisö alkoi nähdä kylässä toimivien uusien yritysten yhteisöllisen merkityksen. Karjalan luontokoulun ja verkostoyrittäjien toiminnan kehitys noudattaa paljolti Takalan ja Karpin (2003) kuvausta yritysten yhteisöllisestä roolin ja kansalaistoiminnan suhteen muutoksesta: ”Jo nyt niihin [yrityksiin] suhtaudutaan usein ikään kuin yhteisön toivottuina vieraina – vieraina, joiden myös toivotaan viihtyvän mahdollisimman kauan. Uuteen yhteistoiminnan etiikkaan olisikin sisällytettävä ajatus yritysten ottamisesta uudelleen yhteisön jäse-niksi. Niille voisi olla paikallaan niin ikään antaa mahdollisuus ilman kätkeytymi-sen tarvetta, siis muulle yhteisölle läpinäkyvästi ja kontrolloitavissa olevalla tavalla hyötyä siitä tosiasiasta, että ne antavat oman kehittämispanoksensa yhteisön hyväksi.

… Kysymys kansalaisyhteiskunnan kyvyistä muodostaa agendoja tai toimeenpanoon suuntaavia toimintaohjelmia ja sitoutua niihin pitkäjänteisesti on aivan ilmeisesti avainasemassa.” (Takala ja Karppi 2003, 59). Muljulan kokemukset tuovat esille myös luontoyrittäjyyden ongelmia ja kipupisteitä. Uuden yrittäjän voi olla vai-keaa sopeutua vanhan maatalousvaltaisen kyläyhteisön toimivaltaiseksi jäseneksi ja ympäristölähtöisessä kehittämistoiminnassa hanketoimijat joutuvat jatkuvasti vastaamaan myös paikalliseen luonnonsuojelukritiikkiin.

Onnistuneita ratkaisuja etsittiin Karjalan luontokoulun, Kiteen kaupungin ja keskeisten maanomistajien yhteistyöllä⁸¹. Keväällä 2008 suunniteltiin toteutet-tavaksi maanvaihtoja, joissa kaupunki olisi hankkinut maa-alueita haltuunsa ja myöntänyt niiden käyttöoikeuden Karjalan luontokoulun koordinoimalle kestä-välle luontomatkailulle ja ympäristökasvatukselle. Näin paikallishallinto oli kehit-tämässä maanvaihtoihin perustuvaa uutta instituutionaalista rakennetta (ks. Folke 2002b, 123; Hiedanpää 2006, 285–286), jonka nähtiin olevat uuden luontomat-kailun ja ympäristölähtöisen elinkeinotoiminnan kehityksen kannalta ratkaisevas-sa asemasratkaisevas-sa.

Ympäristöhankkeille ja matkailuyrittäjille oli kertynyt kokemuksia, joissa metsätaloustoiminta oli päätehakkuilla ja metsänmaan muokkauksella tuhonnut kohteen luontomatkailullisen käytön edellytykset⁸². Talousmetsiin kohdentuvalle luontomatkailulle tämä merkitsi jatkuvaa riskitekijää. Luontomatkailun kehittämi-sen kannalta riskittömän toimintatilan hallinasta oli muodostumassa kynnystekijä pienten matkailuyritysten toiminnalle. Tämän ongelman Karjalan luontokoulu ja Kiteen kaupunki pyrkivät ratkaisemaan paikallisella maanvaihtoinstituutiolla,

81 Kiteen kaupunginhallitus 28.1.2008.

82 Matkailuyrittäjien ja Muljulan ympäristöhankkeiden toimijoiden ryhmäkeskustelusta, Mul-jula, 8.5.2004, muistiinpanot.

jonka avulla erä- ja riistapolun aluetta haluttiin laajentaa ja samalla vahvistaa sen luontomatkailullista arvoa.

Ympäristöministeriö oli myöntänyt vuoden 2007 lopulla Kiteen kaupungille valtionavustuksen Muljulan Hietaniemeen rajoittuvan Tornator oyj:n omistaman 88,6 ha:n laajuisen maa-alueen hankintaan. Uusi maa-alue mahdollistaisi aiem-paa laajemman maankäyttösuunnitelman toteuttamisen, jossa aluekokonaisuut-ta hyödynnettäisiin virkistys-, koulutus- ja matkailukäytössä⁸³. Kaupunginhalli-tus valmisteli asiasta hankintaesityksen, mutta Kiteen kaupunginvaltuusto piti esitettyä kauppasummaa liian korkeana ja jätti asian pöydälle. Hanke kuitenkin jäi toteutumatta, kun Kiteen kaupunginvaltuusto katsoi maaliskuussa 2008 pitä-mässään kokouksessa maakaupan edellyttävän lisäselvityksiä ja kaupunginhallitus totesi myöhemmin kaupanedellytysten rauenneen⁸⁴. Sittemmin Kiteen kaupunki ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ovat selvittäneet alueen hankkimista valtion omistukseen METSO-ohjelman rahoituksella.

Muljulan hankekokonaisuudessa oli yksittäisen hankkeen kannalta olemassa vaara, että rakenteiden pystyttämisvaiheen jälkeen toiminta olisi lamaantunut ja varsinaista toiminnallista yhteistyötä ja jatkuvuutta ei olisi saatu toteutumaan toimivalla tavalla. Ferraron (2001, 991–992) mukaan nk. avainyksilöt ovat usein hankkeiden jatkuvuuden ja onnistuneen toteutumisen kannalta keskeisessä ase-massa. Muutaman henkilön tekemä työ on ollut hankkeiden onnistumisen kan-nalta keskeistä. Muljulan tapausesimerkissä toiminnan keskittyminen harvojen avainhenkilöiden varaan muodosti toiminnallisen riskin, joka sittemmin realisoi-tui. Paikallinen hanketoiminta oli vuosien myötä ammattimaistunut ja hankkeiden jatkuvan sisällöllisen kehittämisen merkitys nousut keskeiseen asemaan toimintaa ohjaavana periaatteena (ks. Ålander ja Sillanpää 2004, 175–176).

Ympäristöhankkeet haastoivat Muljulaan vakiintunutta kylänkehittämisen ta-paa ja toivat sen rinnalle yritystoimintaan tähtäävän hankepolun idean. Toimin-nan sisältöjen elinkeinollinen painottuminen toi mukanaan vaatimuksen aiempaa vahvemmasta sitoutumisesta. Kylän kehittäminen alkoi muuttua vapaaehtoisesta harrastustoiminnasta ammatillisempaan suuntaan, jossa toiminnan aiempi ky-lään suuntautunut näkökulma vaihtui ulospäin suuntautuneeksi toiminnaksi, kun kumppaneiksi etsittiin myös muita kuin paikallisia kylätoimijoita. Muljulan asukkaiden sijaan uudet hankkeet suuntautuivat Pohjois-Karjalan maakuntaan ja Keski- ja Etelä-Karjalaan. Yrittäjäverkoston laajetessa valtaosa sen jäsenistä toimi ja asui muualla kuin Muljulan kylässä.

Kehittämistyössä toiminnan keskiöön aiemmin sijoittuneen kyläyhteisön korvasivat verkostoitunut yrittäjäyhteisö ja toiminnan suunnittelusta vastannen pienen ydinryhmän kehittämisintressit. Tämä jakoi kyläläisten mielipiteitä ja sai aikaan keskustelua uuden kehittämissuunnan mielekkyydestä⁸⁵ ja oli ristiriidassa myös suojelu- ja kehittämishankkeiden läpinäkyvyyttä, paikallista laajaa osallis-tumista ja mikrokoherenttia kulttuurista vastaavuutta korostavien ICD-periaat-teiden kanssa (ks. taulukko 2). Ympäristö- ja kunnallishallinnossa hankkeiden tulkittiin kuitenkin tuottavan myös kylän kannalta myönteisiä tuloksia ja niihin suhtauduttiin hyväksyvästi (H14; H21). Paikalliset ympäristöhankkeet tulkittiin merkiksi kunnassa ja maakunnassa harjoitettavasta kestävän kehityksen paikalli-sesta toiminnasta, jonka aikaansaamiseksi oli tehty jo yli vuosikymmenen vaatinut työ (ks. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2003).

83 Kiteen kaupunginhallitus 28.1.2008

84 Kiteen kaupunginvaltuusto 4.2.2008; kaupunginhallitus 17.3.2008.

85 H22; Muljulan projektitoiminnan kehittämisneuvottelu, muistiinpanot 28.8.2003.