Kuusisto-Niemi ym. 2014)
Tässä tutkimuksessa tietoa tarkastellaan hierarkkisena jatkumona, jonka muodosta-vat data, informaatio, tietämys ja viisaus ja jossa kompleksisuus ja verkostomaisuus lisääntyvät siirryttäessä yhä jalostetumpaan tietomuotoon. Yhteiskäyttöinen tieto on hoidon jatkuvuuden ja integroinnin edellytys. (vrt. Saranto & Kuusisto-Niemi 2012.) Tieto on kontekstuaalista. Esimerkiksi akuutissa hoitotilanteessa tarvittava tieto voi olla muodoltaan ja rakenteeltaan erilaista kuin yhteisössä tai kotihoidossa tarvittava tieto (Turley 1996, Hellesø ym. 2004). Toiminnalla viitataan terveyspalvelujen toimin-taprosesseihin, kuten suunnitteluun, toteutukseen, käyttöön ja arviointiin. Tässä tut-kimuksessa toiminta viittaa hoidon jatkuvuuden toteutumiseen hoitotyössä, ja hoidon jatkuvuutta arvioidaan erityisesti HOIY:n avulla. HOIY on tiedon ja palvelujen inte-groinnin väline, jonka oletetaan tukevan tiedon yhteiskäyttöisyyttä erikoissairaanhoi-don ja perusterveydenhuollon ja siten edistävän hoierikoissairaanhoi-don jatkuvuutta.
Tiedonhallinta helpottaa hoitotyössä datan, informaation, tietämyksen ja viisau-den hallintaa ja prosessointia. Tietoa voidaan tarkastella tarvehierarkian avulla. Sii-nä tiedon eri elementeillä on hierarkkinen suhde. Datalla tarkoitetaan numeerisesti ilmaistavissa olevaa raakadataa. Se syntyy ammattilaisen, kansalaisen itsensä tai au-tomaattisten mittarien tallentamana. Informaatio määritellään dataksi, jota on tulkittu, organisoitu tai rakenteistettu. Tietämys on datasta ja informaatiosta laadittu synteesi.
(Graves & Corcoran 1989.) Viisaus on kokemuksellista ja teoreettista osaamista, jonka avulla jatkumo data‒informaatio‒tietämys muuttuu strategiseksi päätelmäksi (Ne-nonen & Nylander 2002). Hoitotyön tiedonhallinnan kaltaisen soveltavan tieteenalan tuottaman uuden tiedon on tarkoitus olla hyödyllistä ja tehostaa inhimillistä toimintaa
(Niiniluoto 1993). Hoitotyön tiedonhallinnan alueella raakatietoa (data), informaatio-ta, tietämystä ja viisautta käytetään vahvistamaan hoitotyön käytäntöä, koulutusta ja tutkimusta (Whetton 2005). Niiden avulla tuetaan potilasta, sairaanhoitajia ja muita terveydenhuollon palveluntuottajia päätöksenteossa eri organisaatioissa ja rooleissa (Sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalvelujen strategia vuosille 2015–2020).
Tämä tutkimus kohdistuu erityisesti hoitotyön kirjaamisen käytäntöön. Tutkimuk-sella on kiinteä yhteys toimintaan, koska potilaan hoidon jatkuvuuden toteutumista arvioidaan hoitotyön käytännössä HOIY:n avulla. HOIY:n avulla tavoitellaan hoidon jatkuvuutta ja potilaan hoidon laadun parantamista. Väitöskirjan yhteenveto-osassa liikutaan tiedon ja empirian (toiminta) rajapinnassa silloin, kun tunnistetaan rajat ylittävän, tiedollisen ja hallinnollisen jatkuvuuden sekä HOIY:n kehittämiskohteet.
Hoitotyön tiedonhallinnalle on ominaista monitieteinen tietoperusta: esimerkiksi systeemi- ja organisaatioteoriat, organisaation kehitys- ja muutosteoriat sekä oppi-misteoriat (Whetton 2005). Goossen (2000) arvioi, että suurin ero hoitotyön tiedon-hallinnan ja hoitotieteellisen tutkimuskenttien välillä on kohdealueilla ja nimetyissä tutkimusongelmissa. Hoitotyön tiedonhallinnan kysymykset kohdentuvat usein sekä inhimillisiin että teknologisiin näkökohtiin: tieto- ja viestintätekniikan käyttöön hoi-totilanteissa. Myös johtamiseen ja organisaatioihin liittyvät asiat ovat tutkimukselli-sesti kiinnostavia (Lammintakanen ym. 2010). Hoitotyön tiedonhallinnan alueella on havaittavissa uusia tutkimuslinjoja ja suuntauksia. Esimerkiksi tekoäly (Locsin 2017), bioteknologiaan ja estetiikkaan keskittyvä tieto, hoitotyön ja uuden tietotekniikan välinen rajapinta (Monteiro 2016), massadata eli big data (Topaz & Pruinelli 2017), pelillistäminen (Marques ym. 2017), robotiikka (Iannuzzi 2016) sekä koneoppiminen ja kieliteknologia (Caliskan ym. 2017) ennakoivat painetta muuttaa paradigmaa (Kuhn 1970).
4.2 METODOLOGISET VALINNAT
Tutkimusmenetelmät valitaan sen mukaan, miten hyvin niiden avulla voi saada vas-tauksen tutkimuskysymyksiin. Yhteiskuntatieteissä monet tutkijat ovat käyttäneet samassa tutkimuksessa erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja täydentämässä ja vahvistamassa toinen toisiaan sekä lisäämässä tutkimuksen luotettavuutta. (Parahoo 2014.) Samoin Goossen (2000) näkee, että hoitotyön tiedonhallinnan tutkimuksessa on usein kokonaiskuvan saamiseksi välttämätöntä käyttää sekä kvalitatiivisia että kvan-titatiivisia lähestymistapoja eli hyödyntää ns. mixed methods -tutkimusstrategiaa.
Tämä terveydenhuollon palvelujärjestelmään kohdistuvan poikkileikkaustutki-muksen tieteenfilosofinen tausta tukeutuu metodologisen pluralismiin (Tieteen ter-mipankki 2017). Tässä tutkimuksessa arvioidaan monimutkaisen ja -merkityksellisen hoidon jatkuvuus ilmiön toteutumista hoitotyön yhteenvetoa käytettäessä ensisijai-sesti naturalistiseen tieteen filosofiaan nojautuvien kvantitatiivisten menetelmien avulla. Naturalismin mukaan havainnot tuotetaan mittaamalla ja tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan syy-seuraussuhteiden perspektiivistä. (Niiniluoto 1999.) (Artikkelit I–
IV) Tutkimuksessa hyödynnetään myös kvalitatiivisia menetelmiä, joita hyödyntä-mällä tutkittavaa ilmiötä pyritään ymmärtämään tutkimukseen osallistuvien näkö-kulmasta (Parahoo 2014) (Artikkelit I ja III). Metodien valinta perustuu Sparbelin ja Andersonin (2000b), Freemanin (2001) ja Reidin (2002) työryhmien näkemyksiin hoidon jatkuvuuden tutkimuksesta. Eri metodien yhdistämisen avulla kompleksista hoidon jatkuvuuden ilmiötä voidaan tarkastella eri näkökulmista ja saada
monipuo-lisempaa ja syvempää tietoa. Samalla voidaan lisätä tutkimuksen luotettavuutta. (Pa-rahoo 2014.) Unnewehr kumppaneineen (2015) on todennut, että lääketieteen yhteen-veto liittyy läheisesti sähköisen tiedon prosessoinnin eri näkökulmiin lääketieteessä, kommunikoinnissa, kirjaamisessa, kielissä ja tekniikassa. Tämän vuoksi lääketieteen yhteenvetojen tutkiminen käyttämällä vain tiettyä yksittäistä menetelmää, esimerkiksi pelkästään satunnaistettua kontrolloitua koetta, on haasteellista.
Tässä tutkimuksessa hoidon jatkuvuuden toteutumista HOIY:n avulla tarkastel-laan eri näkökulmista triangulaation avulla. Triangulaatiolla tarkoitetaan erilaisten tietolähteiden tai teorioiden, tutkijoiden ja menetelmien yhdistämistä tutkimuksessa.
Kyse on moninäkökulmaisuudesta, jossa yhdistetään eri menetelmiä ja lähestymista-poja. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään menetelmä-, aineisto- ja analyysitriangulaa-tioita. Tutkimusaineiston hankinnassa käytetään tiedonhankintamenetelminä haas-tattelua, kyselyä ja kartoittavaa kirjallisuushakua (menetelmätriangulaatio). (Parahoo 2014.) Menetelmätriangulaatiota on kritisoitu siitä, että eri tutkimusmenetelmien taus-talla vaikuttavat ihmiskäsitykset ovat erilaisia, minkä vuoksi niitä ei voisi sovittaa yhteen. Triangulaatio voisi tällöin johtaa ”käsitteellisiin sekaannuksiin, ristiriitojen hyväk-symiseen ja teoriattomaan tietoamiseen”. (Eskola & Suoranta 1998, 71.) Menetelmällisen triangulaation ajatellaan kuitenkin soveltuvan hyvin tämänkaltaiseen tutkimukseen, jossa kerätään tietoa ihmisen toiminnasta ja sen vaikuttimista. Tämän tutkimuksen aineistot koostuvat haastatteluista, tilastodatasta ja kirjallisuudesta (aineistotriangu-laatio). Aineistojen analysoinnissa sovelletaan laadullisia ja määrällisiä analyysitapoja (analyysitriangulaatio). (Parahoo 2014.)
Hoidon jatkuvuuden tutkimuksen pitäisi Wierdsman työryhmän (2009) näkemyk-sen mukaan olla monitieteistä ja käyttää vertailevaa, naturalistista otetta parhaiden käytänteiden nimeämisessä (Wierdsma ym. 2009). Kokemuksia hoidon jatkuvuudesta voidaan tarkastella potilaan tai ammattilaisen näkövinkkelistä (Reid ym. 2002). Suositel-tavia ovat moniammatilliset lähestymistavat (Freeman ym. 2001). Tässä tutkimuksessa hoidon jatkuvuutta tarkastellaan organisaation ja ammattilaisten näkökulmista. Am-mattilaisten kokemus jatkuvuudesta tarkoittaa sitä, että heillä on riittävästi informaatio-ta (information) ja tietämystä (knowledge) potilaasinformaatio-ta. Tällöin he kykenevät sovelinformaatio-tamaan ammatillista kompetenssiaan ja myös muut hoitoon osallistuvat ammattilaiset voivat tunnistaa osuutensa potilaan hoidossa ja kykenevät jatkamaan hoitoa. (Reid ym. 2002.) Tässä tutkimuksessa sovellettavaa hoidon jatkuvuuden typologiaa (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012) on sovellettu aiemminkin. Yhdistyneessä ku-ningaskunnassa Pontin ja Lewis (2009) ovat tutkineet hoitajien eri työalueita ja tunnis-taneet keinoja, miten hoidon jatkuvuus voidaan saavuttaa tiedollisella, hallinnollisella ja relationaalisella osa-alueilla. Myöhemmin Ruotsissa Carlssonin työryhmä (2011) on kuvannut hoidon jatkuvuutta ja siirtotiedon paikkansapitävyyttä halvauksen jälkei-sistä syömisvaikeuksista kärsineillä potilailla (Carlsson ym. 2011). Norjassa Gjevjonin työryhmä (2014) on tutkinut hoidon jatkuvuutta pitkäaikaisessa kotihoidossa.
4.3 TUTKIMUKSEN VAIHEET
Tutkimus muodostuu neljästä vaiheesta (I-IV), jotka esitellään tutkimusasetelmas-sa (kuva 8) ja taulukostutkimusasetelmas-sa 13. Vaiheestutkimusasetelmas-sa yksi tarkoitus on kuvata, miten tiedollinen jatkuvuus toteutuu potilaan siirtotilanteessa käytettäessä HOIY:tä. Ensimmäisessä osajulkaisussa selvitettiin, miten hoitotyöntekijät kokivat HOIY:n (Artikkeli I). Toises-sa oToises-sajulkaisusToises-sa selvitettiin, missä määrin HOIY:ja vastaanottaneet
perusterveyden-huollon hoitotyöntekijät olivat tietoisia HOIY:n ja epikriisin tietosisällöistä (Artikkeli II). Kolmannessa osajulkaisussa raportoitiin, millaisia lääkitystiedot olivat hoitotyön yhteenvedoissa ja epikriiseissä perusterveydenhuollossa työskentelevien hoitotyön yhteenvetoja vastaanottaneiden hoitotyöntekijöiden kuvaamina (Artikkeli III).
Vaiheessa kaksi tarkoitus on kuvata ja verrata, miten hallinnollinen jatkuvuus toteutuu potilaan siirtotilanteessa käytettäessä HOIY:tä. Neljännessä osajulkaisussa raportoitiin, minkälaisia olivat eri ammattiryhmien ja organisaatioiden välinen tie-donkulku, yhteistyö, työkäytännöt ja koordinointi (Artikkeli IV). Toisessa osajulkai-sussa tarkasteltiin lääkärin epikriisin viiveellä saapumista (Artikkeli II). Kolmannessa osajulkaisussa selvitettiin, mikä yhteys on lääkitystiedon vaihdolla, yhteistyöllä ja koordinoinnilla (Artikkeli III).
Vaiheessa kolme tarkoitus on selvittää, mikä yhteys HOIY:llä on hoidon tuloksiin hoitotyön ammattilaisten näkökulmasta. Neljännessä osajulkaisussa kuvattiin ja ver-rattiin, minkälaisia hoidon tulokset ovat (Artikkeli IV).
Vaiheessa neljä tarkoitus on kuvata, mitkä ovat rajat ylittävän, tiedollisen ja hal-linnollisen jatkuvuuden sekä HOIY:n kehittämiskohteet (Väitöskirjan yhteenveto).
Tutkimuksen lopputuloksena syntyvät suositukset.
Taulukko 13. Tutkimuksen tarkoitus, aineistot, analyysimenetelmät ja raportointi vaiheittain Vaihe Tarkoitus Aineistot ja osallistujat Analyysimenetelmä Raportointi Vaihe (n = 11) ja perusterveyden-huollon hoitotyöntekijät
tunnus-luvut (fr, %) Artikkeli II Kuvailevat
II Kuvataan ja verrataan, miten hallinnollinen
III Selvitetään, mikä yhteys HOIY:llä on hoidon
IV Kuvataan, mitkä ovat rajat ylittävän, tiedollisen ja
4.4 TUTKIMUSYMPÄRISTÖN KUVAUS
Satakunnan sairaanhoitopiiri (SATSHP) on yksi Suomen 20 sairaanhoitopiiristä.
Vuonna 2017 se tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja 17 jäsenkuntansa noin 224 000 asukkaalle neljässä sairaalassa. Psykiatrian toimipisteitä on monissa eri kunnissa. Ke-hitysvammaisten erityishuoltoa tarjoavat Antinkartanon kuntoutuskeskus ja toimi-pisteet useilla eri paikkakunnilla. SATSHP:n palveluksessa työskentelee noin 3 800 ihmistä. (Satakunnan sairaanhoitopiiri 2017.) Satakunnan kunnilta ja kuntayhtymiltä saatujen tietojen mukaan maakunnan alueella oli 55 perusterveydenhuollon palveluja tuottavaa terveysasemaa 2016. Sosiaali- ja terveyspalveluissa oli 16 125 työllistä 2013.
(Satasote 2017.)
Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueella aluetietojärjestelmän (FIA-LE) avulla potilastietoa on hallittu ja jaettu 2000-luvun alkupuoliskolta lähtien. Ensivai-heessa FIALEn kautta oli toteutettu mahdollisuus katsella alueen terveyskeskuksissa erikoissairaanhoidossa tuotettuja lääketieteen epikriisejä. Tutkimuksen kohdealueella SATSHP:ssa kehitettiin syksyllä 2005 osana aluetietojärjestelmäpalvelun käyttöön-ottoa kansallisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin vaatimuksia jäsentelevä sähköinen hoitotyön yhteenveto (HOIY) aikaisemman paperisen siirtolomakkeen pohjalta.
HOIY:n keskeiset osat koostuivat hoitotyön kansallisista ydintietomäärityksistä, jotka koskevat hoidon tarvetta, hoitotyön toimintoja ja hoidon tuloksia, potilaan taus-tatiedoista sekä lääkehoidon ja jatkohoidon tiedoista (Häyrinen ym. 2004). (kuva 10.) HOIY:n avulla tavoiteltiin hoidon jatkuvuuden parantamista, toimintaprosessien te-hostamista ja Kansalliseen terveysarkistoon liittymistä 2007. HOIY oli ensimmäinen hoitotyön sähköinen dokumentti SATSHP:n somaattisilla toimialueilla. Psykiatrialla ja dialyysissa hoitotyön päivittäinen dokumentointi oli toteutunut sähköisesti jo pitkään.