Yhteistyö on Lähtöpäivänä otettu lääkitys Korrelaatiokerroin
Merkitsevyystaso
**Korrelaatio on merkitsevä 0,01 tasolla.
Ne hoitotyöntekijät, jotka olivat ”hyvin” tietoisia lääkkeen annostelussa huomioita-vista asioista, olivat samaa mieltä siitä, että yhteistyö oli sujuvaa (r = 0,41; p = 0,002) ja toinen toisten konsultointi on helppoa (r = 0,43; p = 0,001). Ne ammattilaiset, jotka olivat ”hyvin” tietoisia lähtöpäivänä otetusta lääkityksestä, olivat samaa mieltä siitä, että yhteistyö oli sujuvaa (r = 0,39, p = 0,004) ja toinen toisten konsultointi oli helppoa (r = 0,40; p = 0,003). (Artikkeli III.)
5.4 HOIDON TULOKSET
Hoidon tulosten indikaattoreita ovat aikaisempien tutkimusten mukaan olleet muun muassa potilastyytyväisyys (van Servellen ym. 2006, Shepperd ym. 2010, Motamedi ym. 2011), elämänlaatu, hoitoon sitoutuminen, hoitoon pääsy (van Servellen ym. 2006), toimintakyky (Bench ym. 2013), sairaalassaoloaika (Crooks & Agarwall 2008, Shepperd ym. 2010), uudelleen sairaalaan joutumisen riski (van Wallraven ym. 2002, Romanogli ym. 2013, Li ym. 2014), kustannukset (van Servellen ym. 2006, Alazri ym. 2007), haittata-pahtumat (Motamedi ym. 2011) ja potilastyöhön käytetty aika (Siders & Peterson 1991).
Seuraavaksi tarkastellaan tämän tutkimuksen empiirisen aineiston perusteella, mikä yhteys HOIY:llä on hoidon tuloksiin. Minkälaisia hoidon tulokset ovat perus-terveydenhuollossa työskentelevien hoitotyöntekijöiden arvioimina seuraavilla hoi-don osa-alueilla: turvallisuus, laadukkuus, kokonaisvaltaisuus, oikein kohdentumi-nen, taattu jatkuvuus ja kyky ratkaista potilaan ongelmat nopeasti? Ammattilaiset arvioivat hoidon tulosten osa-alueita oman työnsä kannalta Likert- asteikolla 1‒5 (1 = huonoin mahdollinen arvo - 5 = paras mahdollinen arvo).
Hoidon tulokset toteutuivat parhaiten turvallisuuden ja laadukkuuden osalta (kuva 14). Heikoimmat arvioinnit saivat kyky ratkaista potilaan ongelmat nopeasti ja hoidon jatkuvuus on taattu. Alle puolet vastaajista (46 %) oli samaa mieltä siitä, että hoidon jatkuvuus on taattu.
RAJAT YLITTÄVÄ
‒ Kokemukset myönteisiä, eikä vanhaan haluttu palata
‒ Mahdollistaa nopean ja turvallisen tiedonvälityksen, jos huolellisesti laadittu ja lisäksi saatiin puhelinraportti ja epikriisi
‒ Vähentää potilaan vastuuta tiedonvälityksestä, moniammatilliset hyödyt
‒ Erillinen kirjaamisalusta lääkitystiedoille (lääkkeen nimi, vahvuus, annos, antoaika) puuttuu
‒ Potilaan siirtopäivänä saama lääkitys pitää näkyä selkeästi HOIY:ssä Tietosisältö
‒ Tietoja jäi epäselväksi. Tietoisuudessa puutteita erityisesti seuraavilla osa-alueilla:
‒ Päihteet ja tupakointi, ruokavalio
‒Potilaan mukana siirtyvät arvoesineet
‒ Hoitotahdon olemassaolo
‒ Potilaan kokemukset toteutuneesta hoidosta ja toiveet
‒ Potilaan ja omaisen saama ohjaus, emotionaalinen tuki
‒ Potilaan ja hänen läheistensä kanssa sovitut asiat
‒ Saavutetut tulokset, potilaan voinnissa tapahtuneet muutokset
‒ Lähtötilanteen vointi ja toimintakyky
‒ Lääkitystiedot ristiriitaisia ja päällekkäisiä HOIY:ssä ja epikriisissä HALLINNOLLINEN Tiedonkulku
‒ HOIY:ja vastaanottaneet arvioivat tiedonkulun luotettavammaksi ja nopeammaksi kuin ne, jotka eivät olleet niitä vastaanottaneet
‒ Laitoshoidossa tiedonkulku luotettavampaa ja nopeampaa
‒ Epikriisi saapui viiveellä
Yhteistyö, työkäytännöt ja koordinointi
‒ Yhteistyö ei ole sujuvaa eikä hoito ei koordinoitua ja yhteisesti suunniteltua
‒ HOIY:ja vastaanottaneet ja laitoshoidossa työskentelevät arvioivat yhteistyön sujuvammaksi ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioon ottavammaksi kuin ne, jotka eivät olleet niitä vastaanottaneet
‒ Laitoshoidossa hoito yhteisesti suunnitellumpaa ja konsultointi helpompaa kuin avohoidossa
‒ Sairaanhoitajien, osastonhoitajien ja terveydenhoitajien mielestä keskinäisistä vastuista oli sovittu heikoimmin kuin muiden hoitotyöntekijäryhmien mielestä
‒Tietoisuus lääkityksestä yhteydessä yhteistyön sujuvuuteen
HOIDON potilaan ongelmien nopean ratkaisemisen ja hoidon jatkuvuuden takeen osalta
‒ Ei tilastollisesti merkitseviä eroja HOIY:ja vastaanottaneiden ja
‒ Hoito kohdentui oikein harvemmin
Kuva 14. Hoidon tulosten tuloksia
Taustamuutt ujina tarkasteltiin työyksikköä, ammatt inimikett ä ja HOIY:n vastaanot-tamista. Hoidon tuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja niiden ammatt ilais-ten arvioiden välillä, jotka olivat vastaanott aneet HOIY:n, ja niiden, jotka eivät olleet vastaanott aneet sitä. Sen sijaan laitoshoidossa hoidon tulokset, kokonaisvaltaisuus ja potilaan ongelmien nopea ratkaiseminen arvioitiin toteutuvan oman työn kannalta tilastollisesti merkitsevästi paremmin kuin muissa yksiköissä. Tilastollisesti merkit-seviä eroja havaitt iin myös hoidon kohdentumisessa, joka toteutui osastonhoitajien, sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien käsityksissä harvemmin oikein kuin muiden ammatt iryhmien käsityksissä. (Artikkeli IV.)
5.5 KOOSTE TUTKIMUSTULOKSISTA
Kuva 15 on kooste kirjallisuuskatsauksen ja empiiristen tutkimusten (Artikkelit I‒IV) tulosten pohjalta syntyneistä tuloksista. Ne esitetään tutkimuksen viitekehyksen mu-kaisesti, eli keskeisiä näkökulmia ovat integroitu hoito, hoidon jatkuvuus ja hoidon laatu. Kuvassa näkyvät, mitkä ovat rajat ylitt ävän, tiedollisen ja hallinnollisen jatkuvuu-den tuloksia ja kehitt ämiskohteita ja millaisiksi perusterveyjatkuvuu-denhuollon hoitotyönte-kijät arvioivat hoidon tulokset.
INTEGROITU HOITOHOIDON JATKUVUUSHOIDON LAATU Kuva 15.Kooste tutkimustuloksista
RAJAT YLITTÄVÄ JATKUVUUS Hoidon jatkuvuus eri palveluntuottajien välillä 1) Sairaalasta poispäin ‒perusterveydenhuoltoon ‒kotihoitoon ‒hoitolaitokseen 2) Sairaalan suuntaan ‒hoitolaitoksesta ‒hoitokodista ‒kotihoidosta ‒perusterveydenhuollosta 3) Organisaation sisällä ‒osastojen väliset siirrot ‒työvuorojen vaihtotilanteet 4) Uudet verkostomaiset rakenteet Tekniset rajapinnat Toiminnalliset rajapinnat
TIEDOLLINEN Tietoväline ‒Kokemukset myönteisiä, eikä vanhaanhaluttu palata ‒Mahdollistaa nopean ja turvallisen tiedonvälityksen, jos huolellisesti laadittu ja lisäksi saatiin puhelinraportti ja epikriisi ‒Vähentää potilaan vastuuta tiedonvälityksestä, moniammatilliset hyödyt ‒Erillinen kirjaamisalusta lääkitystiedoille (lääkkeen nimi, vahvuus, annos, antoaika) puuttuu ‒Potilaan siirtopäivänä saama lääkitys pitää näkyä selkeästi HOIY:ssä Tietosisältö ‒Tietoja jäi epäselväksi. Tietoisuudessa puutteita erityisesti seuraavilla osa-alueilla: ‒Päihteet ja tupakointi, ruokavalio ‒Potilaan mukana siirtyvät arvoesineet, hoitotahdon olemassaolo ‒Potilaan kokemukset toteutuneesta hoidosta ja toiveet ‒Potilaan ja omaisen saama ohjaus, emotionaalinen tuki ‒Potilaan ja hänen läheisensä kanssa sovitut asiat ‒Saavutetut tulokset, potilaan voinnissa tapahtuneet muutokset ‒Lähtötilanteen vointi ja toimintakyky ‒Lääkitystiedot ristiriitaisia ja päällekkäisiä HOIY:ssajaepikriisissä HALLINNOLLINEN Tiedonkulku ‒HOIY:ja vastaanottaneet arvioivat tiedonkulun luotettavammaksi ja nopeammaksi kuin ne, jotka eivät olleet niitä vastaanottaneet ‒Laitoshoidossa tiedonkulku luotettavampaa ja nopeampaa kuin avohoidossa ‒Epikriisi saapui viiveellä Yhteistyö, työkäytännöt ja koordinointi ‒Yhteistyö ei ole sujuvaa eikä hoito koordinoitua ja yhteisesti suunniteltua ‒HOIY:ja vastaanottaneet ja laitoshoidossa työskentelevät arvioivat yhteistyön sujuvammaksi ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioon ottavammaksi kuin ne, jotka eivät olleet niitä vastaanottaneet tai työskentelivätavohoidossa ‒Laitoshoidossa hoito oli yhteisesti suunnitellumpaa ja koordinointi helpompaa kuin avohoidossa ‒Sairaanhoitajien, osastonhoitajien ja terveydenhoitajien mielestä keskinäisistä vastuista oli sovittu heikommin kuin muiden hoitotyöntekijäryhmien mielestä ‒Tietoisuus lääkityksestä oli yhteydessä yhteistyön sujuvuuteen HOIDON TULOKSET ‒Toteutuivat parhaiten hoidon turvallisuuden ja laadukkuuden osalta ‒Toteutuivat heikoiten potilaan ongelmien nopean ratkaisemisen ja hoidon jatkuvuuden takeen osalta ‒Arvioinneissa ei tilastollisesti merkitseviä eroja HOIY:ja vastaanottaneiden ja vastaanottamattomien välillä ‒Hoidon tulokset, hoidon kokonaisvaltaisuus ja potilaiden ongelmien nopea ratkaiseminen toteutuivat parhaiten laitoshoidossa ‒Hoito kohdentui oikein harvemmin osaastonhoitajien, sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien kuin muiden hoitotyöntekijäryhmien arvioinneissa
HOIYHOIY
Kuva 15. Kooste tutkimustuloksista
6 POHDINTA
6.1 TUTKIMUKSEN EETTISYYDEN JA LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI
Tutkimuksen osajulkaisuissa (I–IV) on arvioitu kyseisten osatutkimuksen eettisyyttä ja luotettavuutta. Tässä luvussa syvennetään arvioita koko tutkimuksen kannalta.
Tutkimuksen eettisyys
Tämän tutkimuksen tutkimuseettiset seikat koskivat tiedonhankintaan ja tutkittavien suojaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimusprosessin eri vaiheissa noudatettiin tiedeyhtei-sön tunnistamia toimintatapoja kuten huolellisuutta, rehellisyyttä ja tarkkuutta. Tut-kimuksessa otettiin huomioon aikaisemmat tutkimukset, joihin tehtiin lähdeviitteet asianmukaisesti. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2017.) Aiheen valinta perustuu siihen, että sähköisen hoitotyön yhteenvedon yhteydestä potilaan hoidon jatkuvuu-teen ja hoidon tuloksiin on tarpeellista saada tietoa hoitotyön tiedonhallinnan nä-kökulmasta. Tämä tutkimus on yksi ensimmäisistä tutkimuksista, joka tarkastelee potilaan hoidon jatkuvuuden turvaamista hoitotyön sähköisen yhteenvedon avulla.
Hoitotyön sähköisen yhteenvedon kokeilun arviointi oli osa sairaanhoitopiirin alu-eellista kehittämishanketta. Eettistä ennakkoarviointia ei katsottu välttämättömäksi (Parahoo 2014). Tutkimus liittyi hoitotyöntekijöiden oman työn kehittämiseen eivätkä arkaluonteiset tai salassa pidettävät potilastiedot olleet tutkimuskohteina. Ennen pu-helinhaastatteluja tutkija otti yhteyttä kohdeorganisaatioiden hoitotyöstä vastaaviin esimiehiin ja sai heiltä suulliset luvat tutkimuksen toteuttamiseen. Lisäksi tutkija oli yhteydessä yksiköiden osastonhoitajiin, ohjeisti heitä haasteltavien valinnassa sekä kertoi tutkimuksesta ja siihen liittyvistä käytännön asioista, kuten rauhallisen ajan ja paikan varaamisesta. Tutkija sopi osastonhoitajien kanssa ajankohdat, jolloin ottaa yhteyttä haastateltaviin. Ennen haastattteluja tutkija kertoi tutkimukseen osallistuville tutkimuksesta ja sen tarkoituksesta, kysyi luvan muistiinpanojen tekemiseen sekä selvitti, että käsittelee vastaukset nimettöminä ja luottamuksellisesti. Hoitotyöntekijät osallistuivat tutkimukseen työajalla, mutta heille oli kerrottu mahdollisuudesta kes-keyttää haastattelu. (Artikkeli I.)
HOIY:n käytön seurantakyselyyn saatiin puoltava lausunto Satakorkean eettiseltä toimikunnalta (18.9.2012) ja kohdeorganisaatioilta luvat tutkimuksen toteuttamiseen.
Tiedonkeruu toteutettiin sähköisesti kaupallisen Webropol-palvelimen kautta. Ky-sely julkaistiin julkisella linkillä, joka toimitettiin sähköpostitse yhdyshenkilöille (n
= 15) lähetettäväksi eteenpäin. Kaikki vastasivat kyselyyn samaa linkkiä käyttäen.
Internetin protokollasäännöillä (IP-sääntö) ei voitu rajoittaa kyselyyn pääsyä, koska SATSHP:n ulkopuolella työskentelevien piti päästä vastaamaan kyselyyn. Kyselys-sä sovellettiin Parahoon (2014) suositusten mukaan samoja eettisiä periaatteita kuin esimerkiksi puhelinhaastatteluissa, vaikka tutkijalla ei ollut suoraa kontaktia tutkit-taviin. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja luottamuksellista. Kyselyyn osallistuminen tulkittiin tietoiseksi suostumukseksi. Tutkimukseen osallistuvien ano-nymiteetti taattiin sillä, että sähköisessä lomakkeessa ei kysytty henkilötietoja eikä
julkisen linkin kautta julkaistu kysely tallentanut vastaajan yhteystietoja (sähköpos-tiosoitteita), jolloin tiettyä vastaajaa ei voitu yhdistää tiettyyn vastaukseen. Kaikille yhdyshenkilöille (n =15) annettiin samanlainen selvitys tutkimuksesta. Kyselylomak-keen saatekirjeessä (liite 4) ilmoitettiin tutkijan yhteystiedot, jolloin kyselyyn vastaajat pystyivät tarvittaessa ottamaan yhteyttä tutkijaan. Tutkija sai kaksi yhteydenottoa.
Ensimmäinen tiedustelu koski ongelmia sähköisen linkin aukenemisessa ja jälkim-mäinen lisätiedon tarvetta hoitotyön yhteenvedosta. (Artikkelit II–IV.)
Kirjallisuuskatsauksen toteutusta ohjasi hyvä tieteellinen käytäntö (Tutkimuseetti-nen neuvottelukunta 2017). Väitöskirjan yhteenveto laadittiin rehellisesti, huolellisesti ja tarkasti. Tarkkojen lähdemerkintöjen avulla kunnioitetaan alkuperäisten tutkimus-ten tekijöitä ja heidän saavutuksiaan.
Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu liittyy siihen, kuinka käyttökelpoista, pätevää ja yleisluontoista tietoa tutkimuksesta saatiin. Tässä luvussa tarkastellaan tutkimuk-sen aineiston keruun ja tulosten luotettavuutta sekä tutkimuktutkimuk-sen rajoituksia. Tut-kimuksen (POTILAAN HOIDON JATKUVUUS -mittari) luotettavuutta arvioidaan sisäisen ja ulkoisen validiuden eli pätevyyden sekä reliaabeliuden eli mittausvirheet-tömyyden ja tutkimuksen toistettavuuden suhteen. (Parahoo 2014.) (Artikkelit II–IV.) Tässä tutkimuksessa yhdistettiin eri lähestymistapoja ja menetelmiä. Metodien tri-angulaatio on suositeltava menettelytapa kompleksisen hoidon jatkuvuuden tutkimuk-sessa (esim. Sparbel & Anderson 2000b, Freeman ym. 2001, Reid ym. 2002). Aineistoa kerättiin teemahaastattelun (Artikkeli I), sähköisen kyselyn (Artikkelit II–III) ja asiaa kartoittavan kirjallisuuskatsauksen avulla (Väitöskirjan yhteenveto). Eri tiedonkeruu-menetelmien yhdistäminen oli perusteltua eri tiedonintressien vuoksi, sillä näin toimi-malla voitiin hyödyntää eri menetelmien vahvuuksia, peittää heikkouksia (Goossen 2000, Sparbel & Anderson 2000b), poistaa virhelähteitä ja lisätä tutkimuksen luotetta-vuutta (Eskola & Suoranta 1998, Parahoo 2014.) Samalla otettiin huomioon eri mene-telmien yhdistämisestä johtuvat mahdolliset uudet virhelähteet (Ruskoaho ym. 2010).
Teemahaastattelun avulla tutkittiin, miten ammattilaiset kokevat HOIY:n. Teemahaas-tatteluissa oli sekä kvantitatiivisia (haastattelurunko) että kvalitatiivisia (joustavuus haastateltavien näkemysten ilmaantumisessa) aineksia (Hirsjärvi & Hurme 2001, Para-hoo 2014). Tutkimusyksiköissä osastonhoitajat olivat nimenneet kolme haastateltavaa, joiden valintakriteereiksi tutkija oli esittänyt: osastonhoitaja tai muu esimiesasemassa oleva tai kirjaamisvastaava ja/tai sairaanhoitaja, jolla on mahdollisimman paljon ko-kemuksia HOIY:stä. Tutkimuksen aihepiirit ja teema-alueet oli etukäteen määritelty yhteistyössä sairaanhoitopiirin hoitotyön kirjaamisen kehittämisryhmän kanssa. Tut-kija käytti kirjallisuuden perusteella laadittuja apukysymyksiä (liite 3) teemoista, joista vastaajien haluttiin puhuvan. Niiden avulla haluttiin helpottaa tiedonsaantia, mutta ei tuottaa yhdenmukaisia vastauksia tai estää haastateltavia tuomasta esille uusia näkö-kulmia. Tutkija teki itse kaikki 22 haastattelua, joten on oletettavaa, että eri vastaajien näkemykset ovat yhteismitallisia. Kukin haastattelutilanne oli ainutlaatuinen. Kaikki teemat käytiin läpi jokaisen haastateltavan kanssa, mutta niiden laajuus ja järjestys vaihtelivat. Haastattelut lopetettiin sen jälkeen, kun vastauksissa alkoi ilmetä saman-kaltaisuuksia. Näin oli varmistuttu aineiston saturoitumisesta. Haastattelujen kestot vaihtelivat (vaihteluväli 18–63 minuuttia), joten ne eivät aivan sijoittuneet Parahoon (2014) suosittelemaan aikahaarukkaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. (Artikkeli I.)
Kvalitatiivisia menetelmiä käytettäessä on aina läsnä tutkijan subjektiivisuus. Re-fleksiivisyys tarkoitti tässä tutkimuksessa sitä, että tutkija pyrki pohtimaan omia ja vastaajien arvoja, ennakkokäsityksiä, käyttäytymistä ja niiden vaikutuksia vastausten tulkintaan. (Parahoo 2014.) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusprosessi on oltava arvioitavissa ja ulkopuolisen on kyettävä seuraamaan tutkijan päättelyä (Anttila 2006).
Tässä tutkimuksessa tutkija pyrki mahdollisimman selvästi kuvaamaan aineiston ja tekemänsä valinnat. Tutkija edusti itse samaa ammattiryhmää kuin haastateltavat, määritteli sähköisen HOIY:n tietosisältöä ja haastattelurunkoa, toimi kouluttajana, suoritti puhelinhaastattelut ja analysoi aineiston. Aihepiiri oli hänelle tuttu, jolloin hän kykeni tarvittaessa selventämään haastateltaville kysymysten merkityksiä. Toisaalta puhelinhaastattelussa tutkija ei kyennyt havainnoimaan tutkittavien non-verbaalista käyttäytymistä. (Artikkeli I.)
Aineiston suorat lainaukset tuovat esille yksittäisen vastaajan ilmiöille antamia yksilöllisiä merkityksiä. Ne lisäävät tutkimuksen luotettavuutta, koska ne osoittavat lukijalle luokittelun alkuperän. (Parahoo 2014.) Tässä tutkimuksessa suorat lainaukset havainnollistavat sitä, että lääkärien ja hoitajien kirjaamissa lääkitystiedoissa oli en-nemminkin ristiriitaisuuksia kuin päällekkäisyyksiä. Ellei kyselylomakkeeseen olisi liitetty kvalitatiivisia aspekteja, tämä asia olisi jäänyt huomioimatta. (Artikkeli III.)
Kyselylomakkeen luotettavuus on tärkeä asia, koska tutkimuksen tulokset ovat niin luotettavia kuin siinä käytetyt mittarit (Burns 2000). Sisäinen validiteetti viittaa tut-kimuksen sisäiseen luotettavuuteen (käsitteiden hyvyys, teorian sopivuus, mittarin muodostaminen, mittauksen virhelähteet), eli mitataanko tutkimuksessa sitä, mitä on tarkoituskin mitata (Metsämuuronen 2005, Parahoo 2014). Tässä tutkimuksessa käy-tetyn POTILAAN HOIDON JATKUVUUS -mittarin sisäistä validiteettia tarkasteltiin pääasiassa sisällön validiutena. Sisältövaliditeetilla (myös ns. koettu eli face-validi-teetti) viitataan mittarin kykyyn mitata sitä asiaa, josta tietoja halutaan. Tässä tapauk-sessa asia on hoidon jatkuvuus. Käsite/rakenne/kontruktiovaliditeetin arvioiminen olisi edellyttänyt, että mittaria olisi testattu pitkään ajan eri ympäristöissä ja eri perus-joukoissa. Myöskään kriteerivaliditeetin (yhtäaikais- ja ennustevaliditeetti) arviointia varten tarvittavaa tietoa ei ollut helposti saatavilla. Tämä on tavallista itse kehitettyjen kyselylomakkeiden kohdalla. (Parahoo 2014.)
Hoidon jatkuvuus -käsitteen operationalisointi eli muuttaminen mitattavaan muo-toon on edellytys sen luotettavalle mittaamiselle ja arvioinnille. Tässä tutkimukses-sa hoidon jatkuvuuden määritteleminen osottautui haasteelliseksi (esim. Sparbel &
Anderson 2000a, Sparbel & Anderson 2000b, Wierdsma ym. 2009, D´Angelo 2015).
(Artikkelit II-IV.) Käsitettä tarkennettiin kartoittavan kirjallisuuskatsauksen avulla.
Kyseistä menetelmää on käytetty aiemminkin sellaisten kompleksisten käsitteiden kuin elämänlaadun kartoittamisessa (Holopainen ym. 2017).
Kyselylomakkeen (liite 4) taustalla oleva teoria perustuu alun perin Kanadassa kehitettyyn jatkuvuuden typologiaan (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012). Typologiassa käytetään hoitotieteen käsitteitä, minkä ansiosta hoidon jatku-vuuden luonnetta ja tutkimustuloksia voidaan tulkita suhteessa hoitotyön kirjaamisen käytäntöihin. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteita olivat hoidon jatkuvuuden tiedollinen ja hallinnollinen ulottuvuus. Tutkimuksessa käytetty mittari (Asikainen ym.
2003, Asikainen ym. 2008) on kehitetty ajankohtana, jona terveydenhuollon palvelu-järjestelmä- ja organisaatiokeskeisyys olivat keskiössä. Tämän jälkeen näkökulma on vaihtunut organisaatiosta (ammattilaisesta) potilaaseen (potilaskohtaisuus) ja moniam-matillista tiimeistä virtuaalitiimeihin. Metsämuurosen (2005) mukaan koko ilmiötä (tie-dollinen, hallinnollinen ja relationaalinen jatkuvuus) ei tarvitse tutkia, jos osa ilmiöstä
rajataan tietoisesti tutkimuksen ulkopuolelle. Tässä tutkimuksessa hoidon jatkuvuuden relationaalinen ulottuvuus eli hoitosuhteen ja vuorovaikutuksen jatkuvuus (vrt. Raivio 2016) jätettiin tietoisesti tutkimuksen ulkopuolelle. (Artikkelit II–IV).
Kyselylomake perustui aiemmin testattuihin mittareihin (Asikainen ym. 2003, Asi-kainen ym. 2008), joiden laadinnassa oli hyödynnetty kirjallisuutta ja ammattilaisten tietojärjestelmävaatimusmäärittelytyössä määrittelemää tietosisältöä. Ne oli laadit-tu alun perin yhteistyössä projektihenkilöstön kanssa, joten kysely kohdislaadit-tui niihin toimenpiteisiin, jotka olivat tutkimuksen tavoitteiden mukaisia. Muokatun kyselylo-makkeen luotettavuus varmistettiin kirjallisuuskatsauksella, asiantuntija-arvioinnil-la ja esitestaukselasiantuntija-arvioinnil-la. Satakunnan lääke- ja hoitotieteen tutkijakoulun asiantuntijoita konsultoitiin mittarin muokkausprosessin aikana. (Artikkelit II–IV.)
Mittarin luotettavuutta eli kykyä antaa ei-sattumanvaraista tietoa tarkastellaan reliabiliteetin avulla (Parahoo 2014). Tutkimuksessa käytettyä POTILAAN HOIDON JATKUVUUS -mittaria voidaan pitää sisäisesti johdonmukaisena, sillä kyselylomak-keen (taulukko 14, liite 4) kaikkien Likert-asteikollisten muuttujien välinen Cronbach-in alphakerroCronbach-in (reliabiliteettikerroCronbach-in) oli erittäCronbach-in korkea (0,97). HyvCronbach-in voimakasta sisäistä johdonmukaisuutta voi selittää osin se, että mittari koostui 77 muuttujasta. Jos muuttujia on 20 tai enemmän, mittarien osioiden väliset korrelaatiot ovat yleensä vah-vempia kuin silloin, jos muuttujia on 10–15 tai vähemmän. Summamuuttujien Cron-bachin alphakerroimet ovat yleensä matalampia kuin koko mittarin tuottama kerroin.
(Gray ym. 2017.) Niin oli tässäkin tutkimuksessa, tosin myös kyselylomakkeen eri osioiden Cronbachin alphakertoimet (taulukko 18) todettiin hyviksi (0,71–0,95), jos kriteerinä on 0,50–0,70 (Nunnaly & Bernstein 1994). Mittarin osioita on käytetty myös aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa osioiden keskinäiset korrelaatiot osoittautuivat niin ikään erittäin hyviksi. (Jaatinen ym. 2006, Asikainen ym. 2008). Kyseiset tut-kimukset eivät ole täysin vertailukelpoisia tämän tutkimuksen kanssa, koska tätä tutkimusta varten mittaria muunneltiin. (Artikkelit II–IV.)