Potilaan hoidon jatkuvuuden turvaaminen sähköisen hoitotyön yhteenvedon avulla

(1)

uef.fi

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies

Dissertations in Social Sciences and Business Studies

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tutkimuksessa arvioitiin potilaan hoidon jatkuvuuden toteutumista käytettäessä sähköistä hoitotyön yhteenvetoa (HOIY), sen yhteyttä hoidon tuloksiin ja laadittiin suositukset. Tulosten mukaan yhteiskäyttöisistä

tiedoista ei ole hyötyä, ellei hoitoa koskevia oleellisia tietosisältöjä ole kirjattu tai kirjattuja tietoja ei hyödynnetä. HOIY ei itsessään paranna hoidon tuloksia, mutta se

mahdollistaa toiminnallista integraatiota.

Terveydenhuoltojärjestelmän pirstaleisuus haittaa yhteistyötä.

ANNE KUUSISTO

DISSERTATIONS | ANNE KUUSISTO | POTILAAN HOIDON JATKUVUUDEN TURVAAMINEN SÄHKÖISEN... | No 165

ANNE KUUSISTO

POTILAAN HOIDON JATKUVUUDEN TURVAAMINEN

SÄHKÖISEN HOITOTYÖN YHTEENVEDON AVULLA

(2)

(3)

POTILAAN HOIDON JATKUVUUDEN TURVAAMINEN SÄHKÖISEN HOITOTYÖN

YHTEENVEDON AVULLA

(4)

(5)

Anne Kuusisto

POTILAAN HOIDON JATKUVUUDEN TURVAAMINEN SÄHKÖISEN HOITOTYÖN

YHTEENVEDON AVULLA

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies

No 165

University of Eastern Finland Kuopio

2018

(6)

Grano Oy Jyväskylä, 2018

Sarjan vastaava toimittaja: Kimmo Katajala Sarjan toimittaja: Eija Fabritius Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto

ISBN: 978-952-61-2706-4 (nid.) ISSNL: 1798-5749

ISSN: 1798-5749 ISBN: 978-952-61-2707-1 (PDF)

ISSN: 1798-5757 (PDF)

(7)

Kuusisto, Anne

Securing the continuity of patient care by means of an electronic nursing discharge summary.

University of Eastern Finland, 2018

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; No 165 ISBN: 978-952-61-2706-4 (print)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-2707-1 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

ABSTRACT

Continuity of patient care is not always realized when patients move from one institu- tion to another; as a result, up-to-date information is not available to the professionals.

The theoretical framework of the research is based on integrated care, continuity of care, and care outcomes. The continuity of care is divided into crossborder (Freeman et al. 2001), informational and management domains (Reid et al. 2002, Haggerty et al.

2003, Haggerty et al. 2012). The purpose of the study is to evaluate how the continuity of care of patients who have been discharged from specialized medical care to primary care is achieved through the use of the electronic nursing discharge summary (ENDS) and to assess its association with the care outcomes from the point of view of nursing professionals. The aim of this study is to identify cross-border, informational and management continuity as well as ENDS’s ENDS development needs and to draw up recommendations.

The cross-sectional study includes an interview on the ENDS pilot (n = 22) for 2006, the ENDS survey (n = 180) for 2012, and a scoping literature review (n = 133) for 2005 –2017. Qualitative and quantitative research methods were used. The recommendations were drawn up by reflecting on the sub-publications and literature.

According to the results, informational continuity was poorly realized at patient discharge from specialized medical care to primary health care when using ENDS.

Nursing staff evaluated ENDS as a positive tool, but the professionals who received ENDS were poorly aware of the patient’s information. ENDS did not contribute to informational integration and the data shared could not be utilized. Management continuity was realized better than information continuity. ENDS promoted functional integration as recipients assessed the flow of information to be more reliable and faster and collaboration to be smoother and more responsive to the patient’s situation than those who had not received them. No connection between ENDS and care outcomes was observed. The healthcare environment was characterized by organizational focus, fragmentation of the service structure, and abundance of boundaries.

The results show that shared data is not useful unless essential data content for patient care has been recorded or if the recorded data is not utilized. ENDS does not in itself improve care outcomes, but it does allow for functional integration. Cooperation is hampered by the fragmentation of the healthcare system.

Key words: Continuity of care, digitalization, nursing discharge summary, integrated care, quality of care, care outcomes, primary health care, specialized medical care, scoping review

(8)

(9)

Kuusisto, Anne

Potilaan hoidon jatkuvuuden turvaaminen sähköisen hoitotyön yhteenvedon avulla.

Itä-Suomen yliopisto, 2018

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; No 165 ISBN: 978-952-61-2706-4 (nid.)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-2707-1 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

TIIVISTELMÄ

Potilaan hoidon jatkuvuus ei aina toteudu, kun hän siirtyy hoitopaikasta toiseen eikä häntä koskeva ajantasainen tieto ole ammattilaisten käytettävissä. Tutkimuksen viite- kehys liittyy hoidon integrointia, jatkuvuutta ja tuloksia koskevaan teoriaan. Hoidon jatkuvuus jakaantuu rajat ylittävään (Freeman ym. 2001), tiedolliseen ja hallinnolliseen osa-alueeseen (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012). Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, miten erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon siirtyneiden potilaiden hoidon jatkuvuus toteutuu käytettäessä sähköistä hoitotyön yhteenvetoa (HOIY) ja mikä yhteys sillä on hoidon tuloksiin hoitotyön ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa rajat ylittävän, tiedollisen ja hallinnollisen jatkuvuuden sekä HOIY:n kehittämiskohteet ja laatia suositukset.

Poikkileikkaustutkimus sisältää haastattelututkimuksen HOIY:n kokeilusta (n = 22) vuodelta 2006, kyselyn HOIY:stä (n = 180) vuodelta 2012 ja kartoittavan kirjallisuuskatsauksen (scoping review) (n = 133) vuosilta 2005–2017. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmetodeja. Suositukset laadittiin osajulkaisuja ja kirjallisuutta reflektoimalla.

Tulosten mukaan tiedollinen jatkuvuus toteutui huonosti potilaan siirtotilanteessa erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, kun käytössä oli sähköinen hoito- työn yhteenveto. Hoitotyöntekijät arvioivat HOIY:n myönteiseksi työvälineeksi, mutta näitä yhteenvetoja vastaanottaneet ammattilaiset olivat niiden perusteella huonosti tietoisia potilaita koskevista tiedoista. HOIY ei edistänyt tiedollista integraatiota, eikä yhteiskäyttöisiä tietoja osattu hyödyntää. Hallinnollinen jatkuvuus toteutui tiedollista jatkuvuutta paremmin. Toiminnallista integraatiota HOIY:t edistivät, koska niitä vastaanottaneet arvioivat tiedonkulun luotettavammaksi ja nopeammaksi, yhteistyön sujuvammaksi ja potilaan kokonaistilanteen huomioon ottavammaksi kuin ne, jotka eivät olleet niitä vastaanottaneet. HOIY:llä ei havaittu olleen yhteyttä hoidon tuloksiin.

Terveydenhuollon toimintaympäristöä kuvasivat organisaatiokeskeisyys, palvelura- kenteen pirstaleisuus ja raja-pintojen runsaus.

Tulokset osoittavat, että yhteiskäyttöisistä tiedoista ei ole hyötyä, ellei potilaan hoitoa koskevia oleellisia tietosisältöjä ole kirjattu tai kirjattuja tietoja ei hyödynnetä.

HOIY ei itsessään paranna hoidon tuloksia, mutta se mahdollistaa toiminnallista integraatiota. Terveydenhuoltojärjestelmän pirstaleisuus haittaa yhteistyötä.

Asiasanat: hoidon jatkuvuus, digitalisaatio, hoitotyön yhteenveto, integroitu hoito, hoidon laatu, hoidon tulokset, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, scoping review

(10)

(11)

ESIPUHE

Tämä tutkimus on tehty Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella. Viime vuosina olen saanut tukea ja rohkaisua monilta ihmisiltä, ja haluan kiittää lämpimästi kaikkia asianosaisia, myös monia, joita en tässä mainitse.

Haluan ilmaista vilpittömimmät ja lämpimimmät kiitokseni ohjaajilleni professori Kaija Sarannolle ja dosentti Paula Asikaiselle. Pääohjaajani Kaija Sarannon asian- tunteva ja erittäin kannustava ohjaus on auttanut minua tutkimukseni eri vaiheissa.

Paula Asikaiselta olen puolestaan saanut määrätietoista ja rakentavan kriittistä oh- jausta pitkän väitöskirjaprosessin aikana aina tarvitessani. Tutkimuksen tekeminen on muuttunut Teidän ansiostanne haasteesta mahdollisuudeksi. Kiitokset osoitan myös sähköisille tiedonsiirtokanaville, jotka mahdollistivat yhteiset, tutkimuksen tekoa suuresti edistäneet, etäohjaustuokiot.

Ensimmäisen osajulkaisuni kanssakirjoittajille HTT Kaarina Tantulle ja sairaan- hoitajadiakonissa Heli Lukalle haluan esittää kiitokset artikkelin käsikirjoituksen kommentoinnista.

Kiitän professori Päivi Korhosta suostumisesta vastaväittäjäksi. Väitöskirjani esi- tarkastajat dosentti Kristiina Junttila ja professori Jarmo Reponen ansaitsevat suuret kiitokset erittäin asiantuntevista, kannustavista ja selkeistä tutkimuksen sisältöön, rakenteeseen ja erityisesti suosituksiin liittyvistä palautteista.

Kiitän hyvin sujuneesta yhteistyöstä tutkimusorganisaatioita, tutkimuksen yhdys- henkilöitä ja kaikkia hoitotyöntekijöitä, jotka osallistuivat tutkimukseen.

Kiitän FT Inga Tuovista yhteenvedon kielenhuollosta ja työn viimeistelyyn liit- tyvistä arvokkaista kommenteista ja avusta. Kiitokset myös kielentarkastajille BA (Hons) Sue Pearsonille ja BA (Hons) Mike Jonesille tutkimuksen teon eri vaiheissa.

FM Anna Vuolteenahoa kiitän väitöskirjan yhteenvedon englanninkielisen tiivistel- män tarkastamisesta.

Haluan lausua lämpimät kiitokseni Hoitotyön tutkimussäätiön johtajalle TtT Arja Holopaiselle mielenkiintoisista ja innoittavista luennoista Järjestelmällisten katsaus- ten koulutuksessa (CSR, Comprehensive Systematic Review).

Kiitän professori Pirkko Nykästä ja TkT Johanna Kaipiota asiantuntevasta opas- tuksesta terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyystutkimuksen maailmaan sekä professori Antti Saloniemelle yhteiskunnallisen näkökulman merkityksen esille tuomisesta sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä kirjaamisessa. Erinomainen asiantuntemuksenne ja yhteiset keskustelumme edesauttoivat oman tutkimuskohtee- ni kohdentamisessa ja rajaamisessa.

Kiitän nykyistä työnantajaani Satakunnan sairaanhoitopiiriä ja myös edellistä työnantajaani Medbitiä mahdollisuuksista osallistua erilaisiin terveydenhuollon tie- donhallintaa ja sähköistä kirjaamista koskeviin kehittämishankkeisiin sekä joustavuu- desta työn ja opiskelun yhteensovittamisessa. Olen kiitollinen, että olen voinut esit- tellä työtäni kansallisissa ja kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa pitkin matkaa. Kiitos ylihoitaja Helena Susilahdelle ja projektipäälliköille Päivi Nygrenille ja Terttu Luojukoskelle. Sysäsitte tietämättänne tutkijaurani alkuun rekrytoimalla minut yli kymmenen vuotta sitten hoitotyön kirjaamista ja aluetietojärjestelmän käyttöön- ottoa sekä uusien toimintamallien kehittämistä koskeviin hankkeisiin. Lisäksi kiitän Satakunnan sairaanhoitopiirin hoitotyön kirjaamisen kehittämisryhmän ylihoitajia,

(12)

tieteellisen kirjaston informaatikko Miia Ulasta ja tietopalvelusihteeri Anne Lehtimä- keä sekä hanketoiminnan päällikköä Mari Niemeä hyvästä yhteistyöstä.

Vertaistuesta kiitän Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveydenhuollon tietohal- linnon jatko-opiskelijoita sekä Satakunnan sairaanhoitopiirin lääke- ja hoitotieteen tiedeyhteisöä. Yhteiset tapaamiset ovat edistäneet työni valmistumista. Erityisesti kiitän TtM Sari Nissistä onnistuneesta Hong Kongin jatko-opiskelijoiden menetel- mäopintojaksosta keväällä 2017 ja TtM Outi Ahosta ”toisena kätenäni” toimimisesta jatko-opiskelijoiden seminaareissa.

Kiitän tiedottaja, FM Eija Fabritiusta työn painattamiseen ja julkaisemiseen liit- tyvästä avusta sekä koulutuspäällikkö Annikki Honkasta ja hallintosihteeri Maria Venäläistä työn viimeistelyyn liittyvistä neuvoista.

Lämpimät kiitokseni osoitan läheisilleni kannustamisesta ja kiinnostuksesta väi- töskirjaani kohtaan. Äitiäni Lailaa ja jo edesmennyttä isääni Taistoa kiitän pitkäjäntei- sen ja hyvin tehdyn työn arvostamisesta. Sydämellisimmät kiitokset osoitan Raimolle, joka on pitkän väitöskirjaprosessin aikana yrittänyt auttaa minua tasapainoilemaan työn, opiskelun ja vapaa-ajan välillä. Ilman Sinua väitöskirjani ei olisi tässä vaiheessa.

Lämmin kiitos tutkimustani taloudellisesti tukeneille

• Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnalle

• Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselle

• Opetushallituksen Aasia-ohjelmalle (Finnish National Agency for Education´s Asiaprogramme)

• Satakunnan lääke- ja hoitotieteen tiedeyhteisölle

• Satakunnan sairaanhoitajat ry:lle

• Satakunnan sairaanhoitopiirille (valtion tutkimusrahoitus)

• Suomen sairaanhoitajaliitolle

• Työsuojelurahastolle

Porissa Kokemäenjoen rannalla joulukuussa 2017 Anne Kuusisto

(13)

SISÄLLYS

ABSTRACT ... 5

TIIVISTELMÄ ... 7

ESIPUHE ... 9

KESKEISET KÄSITTEET ... 14

1 JOHDANTO ... 15

2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT ... 17

2.1 Kirjallisuuskatsauksen toteutus ... 17

2.2 Hoidon jatkuvuus käsitteenä ... 19

2.3 Hoidon jatkuvuuden sisällöt ja ulottuvuudet ... 25

2.4 Hoidon loppuyhteenveto jatkuvuuden edistäjänä ... 40

2.5 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta ... 46

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 48

4 TUTKIMUSMENETELMÄT ... 50

4.1 Tutkimuksen sijoittuminen sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigmassa ... 50

4.2 Metodologiset valinnat ... 52

4.3 Tutkimuksen vaiheet ... 53

4.4 Tutkimusympäristön kuvaus ... 55

4.5 Tutkimusaineistot ja analyysit ... 56

5 TULOKSET ... 61

5.1 Rajat ylittävä jatkuvuus ... 61

5.2 Tiedollinen jatkuvuus ... 62

5.3 Hallinnollinen jatkuvuus ... 65

5.4 Hoidon tulokset ... 67

5.5 Kooste tutkimustuloksista ... 68

6 POHDINTA ... 70

6.1 Tutkimuksen eettisyyden ja luotettavuuden arviointi ... 70

6.2 Tulosten tarkastelu ... 76

6.3 Johtopäätökset ... 86

6.4 Suositukset rajat ylittävän, tiedollisen ja hallinnollisen jatkuvuuden sekä sähköisen hoitotyön yhteenvedon kehittämiseksi ... 86

6.5 Jatkotutkimusehdotukset ... 90

LÄHTEET ... 92

LIITTEET ... 105

ARTIKKELIT ... 145

(14)

TAULUKKOLUETTELO

Taulukko 1. Hoidon jatkuvuus -tutkimusten (n = 57) aineistonhankinta-

menetelmät ... 18

Taulukko 2. Hoidon jatkuvuuden ulottuvuuksien määritelmiä ... 22

Taulukko 3. Rajat ylittävän jatkuvuuden kuvauksia ... 26

Taulukko 4. Tietovälineiden kuvauksia ... 28

Taulukko 5. Tietosisältöjen kuvauksia ... 30

Taulukko 6. Tietorakenteiden kuvauksia ... 32

Taulukko 7. Tiedon laadun kuvauksia ... 33

Taulukko 8. Tiedonkulun kuvauksia ... 35

Taulukko 9. Yhteistyön ja työkäytäntöjen kuvauksia ... 36

Taulukko 10. Koordinoinnin kuvauksia ... 37

Taulukko 11. Moniammatillisuuden kuvauksia ... 39

Taulukko 12. Johtamisen kuvauksia ... 39

Taulukko 13. Tutkimuksen tarkoitus, aineistot, analyysimenetelmät ja raportointi vaiheittain ... 54

Taulukko 14. Tiedollisen ja hallinnollisen jatkuvuuden sekä hoidon tulosten osa-alueet, väittämien määrät, asteikot ja mittarit ... 57

Taulukko 15. Vastaajien taustatiedot (n) osajulkaisuittain ... 58

Taulukko 16. Hoitotyön yhteenvedon vastaanottamisen yhteys eri ammattiryhmien ja organisaatioiden väliseen tiedonkulkuun ... 65

Taulukko 17. Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet lääketiedon vaihdon, yhteistyön sujuvuuden ja konsultoinnin helppouden välillä ... 67

Taulukko 18. Kyselylomakkeen eri osioiden Cronbachin alfa-arvot artikkeleissa II-IV ... 73

(15)

KUVALUETTELO

Kuva 1. Hakualueet ja -termit tietokannoista ja hakupalveluista ... 17

Kuva 2. Hoidon jatkuvuuden käsitteen kehitys ... 20

Kuva 3. Jatkuvuuden tyypit ... 23

Kuva 4. Hoidon jatkuvuus siihen läheisesti yhteenkuuluvien käsitteiden kontekstissa terveys palvelujen tutkimuksessa ... 24

Kuva 5. Hoitotyön yhteenveto tallentuu Potilastiedon arkiston HOI-näkymälle ... 41

Kuva 6. Loppuyhteenveto koostetaan potilastietojärjestelmän eri näkymille kirjatuista tiedoista ... 43

Kuva 7. Yhteenveto tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista ... 47

Kuva 8. Tutkimusasetelma ... 49

Kuva 9. Tutkimuksen sijoittuminen sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigmassa ja tutkimuskentässä ... 51

Kuva 10. Sähköisen hoitotyön yhteenvedon (HOIY) tietosisältö ... 55

Kuva 11. Rajat ylittävän jatkuvuuden tuloksia ... 62

Kuva 12. Tiedollisen jatkuvuuden tuloksia ja kehittämiskohteita ... 63

Kuva 13. Hallinnollisen jatkuvuuden tuloksia ja kehittämiskohteita ... 66

Kuva 14. Hoidon tulosten tuloksia ... 68

Kuva 15. Kooste tutkimustuloksista ... 69

(16)

KESKEISET KÄSITTEET

Digitalisaatio

tarkoittaa menetelmää, jolla olemassa oleva tieto saatetaan sähköiseen muotoon siten, että se on sekä palvelun käyttäjien että tuottajien hyödynnettävissä. Digitalisaa- tion avulla voidaan tuottaa parempia palveluja sekä ylläpitää ja kehittää terveyttä ja toimintakykyä. (Mukaillen Sosiaali- ja terveysministeriö 2017, Valtiokonttori 2017.) Hoidon jatkuvuus

tarkoittaa tilannetta, jossa potilaan hoitotapahtumat yhdistyvät saumattomaksi, eheäksi ja keskeytymättömäksi kokonaisuudeksi, joka on sopusoinnussa potilaan tarpeiden kanssa. Se liittyy palvelujärjestelmän rakenteiden näkökulmasta rajat ylittävään jatkuvuuteen eri palveluntuottajien välillä huomioon otettuina tekniset ja toiminnalliset rajapinnat, ja lisäksi se viittaa tiedollisen eli esim. tietovälineeseen tai tietosisältöön liittyvän ja hallinnollisen eli esim. tiedonvälitykseen, yhteistyöhön tai koordinointiin liittyvän jatkuvuuden prosesseihin sekä hoidon tuloksiin, esim.

hoidon laatuun tai potilasturvallisuuteen. (Mukaillen Reid ym. 2002, Haggerty ym.

2003, Wierdsma ym. 2009, Haggerty ym. 2012.) Hoitotyön yhteenveto (HOIY)

tarkoittaa hoitojaksolla kertyvää tietosisältöä, jota täydennetään hoitojakson loppues- sa. Se sisältää hoitojakson aikana tunnistetut potilaan hoidon tarpeet, niihin vastaami- seksi suoritetut hoitotoimet sekä toteutuneet ja toteutumattomat tulokset ja tavoitteet.

(Mukaillen Sonninen & Ikonen 2007.) Integroitu hoito

tarkoittaa palvelujärjestelmän rakenteiden ja toiminnan näkökulmista palveluket- jujen saumattomuutta, minkä ansiosta potilas siirtyy sujuvasti palvelusta toiseen (mukaillen Gulliford ym. 2006). Horisontaalinen eli vaakasuuntainen integraatio tarkoittaa saman tason palvelujen eli esim. perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen palvelujen yhteensovittamista ja vertikaalinen eli pystysuuntainen integraatio puolestaan eri tasojen eli esim. erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palvelujen yhteensovittamista. Tiedon integraatio merkitsee sitä, että tieto siirtyy eri palvelujen tuottajien välillä. (Mukaillen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2017.)

Potilas

tarkoittaa terveydenhuollon asiakasta (Laki potilaan asemasta oikeuksista 785/1992).

Rakenteinen tieto

tarkoittaa tietoa, joka kirjataan ja tallennetaan ennalta sovitun rakenteen avulla. Tie- don rakenteisuus voi vuorotella esimerkiksi sovitun otsikon alle kirjattavasta vapaas- ta tekstistä tietyllä koodilla kirjaamiseen. Tiedon rakenteisuus tekee mahdolliseksi tiedon automaattista käsittelyä. (Mukaillen Virkkunen ym. 2015.)

(17)

1 JOHDANTO

Potilaan hoidon jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että hoitoa jatkavilla ammattilai- silla ja myös potilaalla itsellään on käytössä jatkohoidon kannalta tarpeelliset tiedot.

Tämä tutkimus sai alkunsa yli 10 vuotta sitten tilanteessa, jolloin jatkohoitopaikan hoi- totyöntekijöillä ei ollut riittävästi tietoa siirtyvän potilaan hoito-ohjeista ja lääkkeistä.

Ruotsissa julkaistiin hiljattain tutkimus, jossa havaittiin vastaavanlaisia ongelmia. Po- tilaiden hoidon jatkuvuutta uhkasi, että leikkauksen jälkeisiin siirtotilanteisiin ei ollut olemassa selkeitä pelisääntöjä ja hoitajien väliset vastuut olivat epäselviä. (Oksholm ym. 2017.) Suomessa kehitettiin tämän tutkimuksen kohdealueella potilaan hoidon jatkuvuuden parantamiseksi 2005 kansallisia hoitotyön ydintietoja (Häyrinen ym.

2004) mukaileva sähköinen hoitotyön yhteenveto (HOIY) alueella aiemmin käytössä olleen paperisen siirtolomakkeen pohjalta. HOIY on ollut alusta lähtien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten katsottavissa aluetietojärjestelmästä ja myöhemmin myös Potilastiedon arkistosta. Potilaat näkevät sen nykyisin Omakannasta. (Kansal- linen Terveysarkisto 2017.)

Terveydenhuollon toimintaympäristö on muutoksessa. Terveydenhuoltolain (1326/2010) tavoitteena on madaltaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisiä raja-aitoja sekä edistää terveydenhuollon eri alojen yhteistyötä alueellisesti.

Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen eli soten tarkoituksena on, että palvelut muodostavat potilaan kannalta rakenteellisesti ja toiminnallisesti integroidun palvelukokonaisuuden. Asiakaslähtöisyys, palvelun korkea laatu sekä eheät, koordinoidut ja toimivat hoitoketjut ovat tärkeitä (Laki maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta keskeneräinen luonnos 27.6.2016, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä keskeneräinen luonnos 27.6.2016, Maakuntalaki keskeneräinen luonnos 27.6.2016).

Potilaan hoito tapahtuu tulevaisuudessa entistä enemmän kotona, liikkuvissa yk- siköissä tai virtuaaliympäristöissä, ja etähoitoa toteutetaan vastaanotto- ja poliklinik- kakäyntien sijasta. Tavoitteena ovat hajautetut palvelut, joita tietojärjestelmät tukevat.

Digitalisaation avulla tavoitellaan entistä luotettavampia ja toimivampia palveluket- juja potilaan hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi (Hyppönen ym. 2016, Valtionvarain- ministeriö 2017). Potilasta koskeva tieto pitäisi olla yhteiskäyttöistä eli eri organisaatioissa ja yksiköissä työskentelevien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja myös potilaiden käytettävissä ja hyödynnettävissä. Paine prosessien kehittämiseksi kasvaa. (Hallituksen esitysluonnos laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, yleisperustelut, 3.11.2017.) Tietojärjestelmissä yhtenäinen ja se- manttinen tieto palvelee parhaimmillaan kaikkia palvelujärjestelmän toimijoita (Vir- tanen ym. 2017). Yhteiskäyttöisiä tietoja ovat esimerkiksi yhteenvedot (Kripalani ym.

2007, Döring ym. 2014, Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, Kattel ym. 2016).

Hoidon jatkuvuutta on määritelty runsaasti (Alazri ym. 2007, Uijen ym. 2012a, D´Angelo 2015), ja konsensus hoidon jatkuvuudesta moniulotteisena käsitteenä on li- sääntynyt (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012). Hoidon jatkuvuuteen liitetään parantuneet hoitotulokset, alentuneet kustannukset (Saultz & Lochner 2005, Alatzri ym. 2007, Raivio 2016), tiedonkulku, yhteistyö ja vuorovaikutusuhteet (Uijen ym. 2012a, Raivio 2016) sekä kontekstuaalisuuteen (Uijen ym. 2012a) ja orga- nisaatioon liittyvät tekijät (Alatzri ym. 2007), kuten sairaalahoidon erikoistuminen (Uijen ym. 2012a) ja omalääkäritoiminta (Raivio 2016). Vertikaalisesti integroidussa

(18)

terveydenhuoltojärjestelmässä jatkuvuudella on viitattu usein erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliseen saumattomaan palveluun (Gulliford ym. 2006).

Hoidon koordinoinnin ja jatkuvuuden haasteet on tunnistettu kansainvälisesti (Carlsson ym. 2011, Li ym. 2014). Hoito on sektoroitunut, koska potilaita hoidetaan eri yksiköissä ja organisaatioissa (Haggerty ym. 2003). Alueellisissa hoitoketjuissa voi olla tarvittavien tietokokonaisuuksien sisältöön, jakeluun tai muotoon liittyviä ongelmia (Minkkinen ym. 2006). Hoidon jatkuvuuden kannalta on ratkaisevaa hyvä kotiutusprosessin suunnittelu, kotiuttavan ja hoitoa jatkavan tahon välinen yhteistyö (Reid ym. 2002, Morris ym. 2012, Oksholm 2017), hoito- ja palvelusuunnitelmien ole- massaolo (Grönroos & Perälä 2005) sekä toimivat potilastietojärjestelmät (Reponen ym. 2015, Melby ym. 2015). Tiedonkulun haasteisiin on haettu ja haetaan ratkaisuja yhtenäisistä tietojärjestelmistä alueellisesti (Unertl ym. 2012, Eden ym. 2016, Lap- palainen 2016, Apotti-hanke 2017), kansallisesti (Greenhalgh ym. 2010, Greenhalgh ym. 2013, Kansallinen Terveysarkisto 2017, ODA – Omat digiajan hyvinvointipalvelut 2017, UNA ‒ Asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistamisyhteistyö 2017) ja kan- sainvälisesti (Smart Open Services for European Patients 2017).

Hoidon jatkuvuutta on tutkittu paljon lääketieteessä (Cresswell ym. 2016, Raivio 2016, Mahfouz ym. 2017). Aiheesta löytyy tutkimusta hoitotieteestä (Grönroos & Pe- rälä 2005, Mäenpää ym. 2012, Gjevjon ym. 2013, 2014, Melby ym. 2015), yhteiskun- tatieteistä (Sturmberg 2003), tietojenkäsittelytieteistä (Minkkinen ym. 2006, Hübner ym. 2010) ja tietojärjestelmätieteistä (Goossen & Langford 2014). Ilmiötä on tutkittu vähemmän hoitotyön tiedonhallinnan ja tiedon yhteiskäyttöisyyden näkökulmista (Melby & Hellesø ym. 2010, Unertl ym. 2012). Hoitotyön yhteenvedon perspektiivis- tä tutkimusta on vähän, lähinnä Ruotsista (Ehrenberg ym. 1996, Carlsson ym. 2010, Flink ym. 2015) ja Norjasta (Hellesø ym. 2004, Olsen ym. 2013a). Sähköisen hoitotyön yhteenvedon (HOIY) kannalta tutkimuksia on tehty hyvin vähän, lähinnä Norjassa (Melby & Hellesø ym. 2010, Børmark 2014, Melby ym. 2015).

Tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavia näkökulmia ovat integroitu hoito, hoidon jatkuvuus ja hoidon tulokset. Hoidon jatkuvuus jakaantuu rajat ylittävään (Freeman ym. 2001), tiedolliseen ja hallinnolliseen osa-alueeseen (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012). HOIY on integroinnin eli yh- teensovittamisen apuväline, jonka oletetaan yhteiskäyttöisen tiedon avulla edistävän ammattilaisten välistä yhteistyötä ja potilaan hoidon jatkuvuutta ja turvallisuutta ja siten mahdollistavan hyviä hoidon tuloksia.

Tämän sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimusalaan kuuluvan tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, miten erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon siirtyneiden potilaiden hoidon jatkuvuus toteutuu käytettäessä säh- köistä hoitotyön yhteenvetoa ja mikä yhteys HOIY:llä on hoidon tuloksiin hoitotyön ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa rajat ylittävän, tiedollisen ja hallinnollisen jatkuvuuden sekä HOIY:n kehittämiskohteet ja laatia suositukset niiden kehittämiseksi. Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta ja yhteenve- to-osasta, jossa kartoittavan kirjallisuuskatsauksen (scoping review) ja osajulkaisujen perusteella kootaan suositukset.

(19)

2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT

2.1 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTUS

Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsaus koostuu tutkimuksen keskeisten käsitteiden määrittelyistä sekä hoidon jatkuvuutta ja hoidon loppuyhteenvetoa koskevien aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden arvioinnista, analysoinnista ja syntetisoinnista.

Mielenkiinnon kohteina ovat myös hoidon loppuyhteenveto jatkuvuuden edistäjänä sekä integroidun hoidon yhteys hoidon jatkuvuuteen ja laatuun.

Tutkija teki kirjallisuushaut vaiheittain 2005–2017. Väitöskirjan yhteenvetoa varten tehtiin kartoittava kirjallisuuskatsaus (scoping review) 2016, ja hakuja päivitettiin 2017 ajantasaisen tutkimustiedon löytymiseksi. Scoping review on kirjallisuuskatsauksen tyyppi, jota käytetään aihepiirin tutkimuksen ja kirjallisuuden laajuuden, luonteen ja puutteiden selvittämisessä sekä käsitteiden välisten suhteiden tunnistamisessa ja esittämisessä (Levac ym. 2010, Peters ym. 2015, Tricco ym. 2016). Haut tehtiin järjes- telmällisesti tietokannoista (mm. Linda, Medic, PubMed, Cochrane, Cinahl ja Science Direct) ja hakupalveluista (Google Scholar, Google) ilman hakurajoituksia ja aloitus- aikarajaa vuoteen 2017. Tiedonhakua täydennettiin manuaalisella haulla. Aineistoa etsittiin käsin ns. lumipallo-otannan (Parahoo 2014) avulla artikkeleiden ja raporttien kirjallisuusluetteloista sekä kirjallisuuskatsausten taulukoista kattavan tiedonhaun varmistamiseksi (Ganong 1987, Whittermore & Knafl 2005). Hakutermejä käytettiin yksinään ja yhdistelminä. (kuva 1.)

Kuva 1. Hakualueet ja -termit tietokannoista (Linda, Medic, Pubmed, Cochrane, Cinahl, Sci- ence Direct) ja hakupalveluista (Google Scholar, Google)

(20)

Haku jatkuvuus -käsitteestä tuotti ajanjaksolta 2000–2014 yhteensä 25 artikkelia (liite 1). Ne oli tuotettu Pohjois-Amerikassa (52 %, n = 13), Euroopassa (40 %, n = 10) ja Australiassa (8 %, n = 2). Artikkeleista suurin osa (n = 16) oli eriasteisia kirjallisuus- katsauksia (esim. Alazri ym. 2007, Haggerty ym. 2003). Tiedonhankintamenetelmi- nä oli käytetty potilasasiakirja-analyysia (Gjevjon ym. 2014), haastattelua (Gjevjon ym. 2013), käsiteanalyysia (esim. McBryde-Foster & Allen 2005, D´Angelo ym. 2015), mixed-metodia (Freeman ym. 2001) ja tapaustutkimusta (Salisbury ym. 2009). Mu- kaan otettiin myös essee- (Wierdsma ym. 2009), näkökulma- (Gulliford ym. 2006) ja kommenttityyppisiä (Sturmberg 2003) julkaisuja.

Hoidon jatkuvuus -käsitettä koskevien artikkelien arvioinnin ja analyysoinin yh- teydessä havaittiin, että hoidon jatkuvuuden mittaamiseen on haettu käsitteellistä selkeyttä jatkuvuuden moniulotteisista malleista (Freeman ym. 2001) (kuva 1), erityisesti hoidon jatkuvuuden trilogiasta (tiedollinen, hallinnollinen ja relationaalinen) (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012). Tämän jälkeen haut rajattiin ja kohdennettiin rajat ylittävää jatkuvuutta ja tämän tutkimuksen empiirisessä osassa kiinnostuksen kohteena oleviin hoidon jatkuvuuden tiedollista ja hallinnollista ulottuvuutta sekä hoidon loppuyhteenvetoa koskevaan kirjallisuuteen. (liite 2.) Hy- väksymiskriteereinä olivat rajat ylittävää, tiedollista ja hallinnollista jatkuvuutta sekä toimintaprosessien digitalisointia ja hoidon loppuyhteenvetoa koskevat artikkelit.

Poissulkukriteereinä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, olivat relationaalista (Saultz & Lochner 2005, Gjevjon ym. 2014, Raivio 2016) ja kansallista hoidon jatkuvuutta (Greenhalgh ym. 2010, Greenhalgh ym. 2013) sekä saman organisaation sisäi- siä siirtotilanteita (Bench ym. 2013) ja työvuorojen vaihtotilanteita (Collins ym. 2011, Johnson ym. 2012, Drach-Zahavy & Hadid 2015) koskevat artikkelit. Valitut tutki- mukset ovat pääosin englannin kielellä julkaistuja ja vertaisarvioituja tutkimuksia, mutta mukaan hyväksyttiin myös katsauksia ja raportteja. Tällä haluttiin varmistaa merkityksellinen ja mahdollisimman laaja katsaus aikaisemmasta kirjallisuudesta.

Aineiston ulkopuolelle jätettiin julkaisemattomat käsikirjoitukset (abstraktit).

Rajat ylittävää, tiedollista ja hallinnollista jatkuvuutta käsittelevistä artikkeleista valittiin kirjallisuuskatsaukseen ajanjaksolta 1954–2017 yhteensä 108 artikkelia, joista suurin osa (n = 57) oli tutkimusartikkeleita (liite 2). Taulukosta 1 näkyy, että yleisin aineistonhankintamenetelmä oli mixed methods (esim. Danielsson-Ojala ym. 2014, Murphy ym. 2016). Tutkimusartikkelien lisäksi valittiin 18 asiantuntija- tai mielipi- deartikkelia (esim. Cortes ym. 2004, Arya 2015), 17 rekisteritutkimusta (esim. Katzmi ym. 2008, Flink ym. 2015) ja 16 kirjallisuuskatsausta (esim. Kripalani ym. 2007, Breton ym. 2012).

Taulukko 1. Hoidon jatkuvuus -tutkimusten (n = 57) aineistonhankintamenetelmät

Aineistonhankintamenetelmä Lukumäärä (n)

Mixed methods 20

Haastattelu 13

Kysely 10

Koe-kontrolliasetelma 6

Tapaustutkimus 4

Delfi-paneeli 3

Aikamittaus 1

(21)

Hoidon jatkuvuuden sisältöjä haluttiin tarkentaa (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012), ja käsitteiden määrittelyjä jatkettiin. Artikkelien teksteistä mää- riteltiin rajat ylittävän, tiedollisen ja hallinnollisen hoidon jatkuvuuden ominaisuuksia ja kuvauksia. Tulokset aukikirjoitettiin aineiston hahmottamiseksi. Kirjallisuus, joka esitetään liitteessä 2, taulukoitiin tekijän, julkaisuvuoden, maan, tarkoituksen, aineistonhankintamenetelmän, kohderyhmän, ajankohdan ja keskeisten tulosten osalta mikäli kyseiset tiedot olivat saatavissa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöises- ti teemoittelemalla ja osin myös määrällisesti (Whittermore & Knafl 2005). Tekstin tiivistämisen ja koodaamisen jälkeen aineistoa vertailtiin ja siitä etsittiin hoidon jatkuvuuden kuvauksia (esimerkiksi paperiin kirjattuja tai sähköposteja) ja yhdistäviä ominaisuuksia (esimerkiksi tietoväline). Aineistolähtöisen teemoittelun (Hirsjärvi &

Hurme 2001, Parahoo 2014) pohjalta muodostettiin seuraavat luokat: 1. rajat ylittävä jatkuvuus, 2. tiedollinen jatkuvuus ja 3. hallinnollinen jatkuvuus. Rajat ylittävä jatkuvuus voi tapahtua saman organisaation sisällä tai eri organisaatioiden välillä, ja huomioon tulee ottaa tekniset ja toiminnalliset rajapinnat. Tiedollinen jatkuvuus viittaa tietovä- lineeseen, tietosisältöön, tietorakenteeseen ja tiedon laatuun liittyvään jatkuvuuteen.

Hallinnolliseen jatkuvuuteen kuuluvat tiedonkulkuun, yhteistyöhön, koordinointiin, moniammatilliseen tiimityöhön ja johtamiseen liityvät seikat. Aineistosta analysoitiin ja syntetisoitiin, minkälaisia tutkimustuloksia oli saatu, ja laskettiin, mitkä kuvaukset olivat esiintyneet useimmin. Kirjallisuus esitetään edellä mainittujen luokkien mukaisesti osa-aluekohtaisissa kuvissa sen mukaisessa järjestyksessä, minkä verran kusta- kin alueesta oli löytynyt kirjallisuutta (taulukot 3–12).

2.2 HOIDON JATKUVUUS KÄSITTEENÄ

Hoidon jatkuvuutta pidetään välttämättömänä hyvän hoidon ominaisuutena, mutta käsitteen epämääräisyys on saanut aikaan metodologisia haasteita tieteellisissä tutkimuksissa. Hoidon jatkuvuuden merkitys on useammin oletus kuin määritelty (Reid ym. 2002). Ellei jatkuvuutta ole selkeästi määritelty, sitä ei voi mitata (Reid ym. 2002, Uijen ym. 2012b) eikä myöskään saavuttaa (Wierdsma ym. 2009). Monia jatkuvuuden tyyppejä (van Servellen ym. 2006, Alazri ym. 2007) ja indikaattoreja on tunnistettu (Jee & Cabana 2006), eikä yksimielisyyttä siitä, mitä hoidon jatkuvuudella tarkoitetaan, ole olemassa (Sparbel & Anderson 2000a, Sparbel & Anderson 2000b, Freeman ym. 2001, Haggerty ym. 2003, Saultz 2003, Sturmberg 2003, McBryde-Foster & Allen 2005, Wierdsma ym. 2009, D´Angelo ym. 2015). Hoidon jatkuvuudesta on käytetty eri määritelmiä sen mukaisesti, missä kontekstissa tutkimus on toteutettu (Hagger- ty ym. 2003, Crilly ym. 2006). Ilmiötä on tutkittu erityisesti perusterveydenhuollon osalta, ja perusterveydenhuollossa jatkuvuutta pidetäänkin ydinarvona (Freeman ym.

2001, Raivio 2016). Myös psykiatrisen hoidon jatkuvuutta on analysoitu (Wierdsma ym. 2009, Puntis ym. 2015). Lisäksi jatkuvuuden toteutumista on tarkasteltu eri eri sairaudentilojen näkökulmista (Harel ym. 2012, Jenkinson ym. 2014, Al-Dumluji ym.

2015, D´Angelo ym. 2015).

Hoidon jatkuvuus -käsitteeseen ohjaavina termeinä käytetään potilashoidon, hoi- to- ja potilassuhteen jatkuvuutta sekä saumatonta hoitoa. Hoidon jatkuvuuden ylä- käsite on perusterveydenhuolto. (Finto suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu 2017.) Yleinen suomalainen asiasanasto (2017) tunnistaa hoidon jatkuvuuden sijaan pelkän jatkuvuuden ja yhdistää sen matematiikkaan ja tilastotieteeseen. Käsitteen alkuperä pohjautuu ranskan kielen termiin ”continuite” ja latinan kielen termiin ”con-

(22)

tinuitas”. Sen englanninkielinen vastine on ”continuity of patient care” ja rinnakkais- termi saumaton hoito. Sairaanhoitajien koulutussäätiön erikoissanastossa (Hoidokki 2017) hoidon jatkuvuus liitetään hoitotyön johtamiseen ja potilashallintoon. Oxfordin englannin sanakirjassa jatkuvuus määritellään jatkuvaksi ja johdonmukaiseksi ole- massaoloksi tai toiminnaksi jonkin ajan myötä (English Oxford Living Dictionaries 2017). Jatkuvuus on jatkuvaisuuden määritelmä (Nykysuomen sanakirja 1953), ja se merkitsee ”taata toiminnan jatkuvuus” (Suomen kielen perussanakirja 1990).

Kuva 2 esittää hoidon jatkuvuuden historiaa ja osoittaa, miten hoidon jatkuvuus -käsite on muuttunut terveydenhuollossa aikojen kuluessa mm. kontekstuaalisten tekijöiden vuoksi (Uijen ym. 2012a, Uijen ym. 2012b).

1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2017 – Henkilökohtaiset

suhteet* – Henkilökohtaiset suhteet*, – Kommunikaatio*, – Yhteistyö*, – Koordinoitu ja

keskeytymätön hoito**

– Henkilökohtaiset suhteet*, – Moniulotteiset

mallit*

– Henkilökohtaiset suhteet*, – Kommunikaatio*, – Yhteistyö*, – Jatkuvuuden

hierarkkinen malli*,

– Systeemiteoreet- tinen lähestymis- tapa**

– Tiedonkulku*, – Digitalisaatio*, – Yhteistyö*, – Potilaan näkö-

kulma***, – Moniammatilli-

suus***, – Integroitu

hoito***

Kuva 2. Hoidon jatkuvuuden käsitteen kehitys (mukaillen *Uijen ym. 2012a, **Sturmberg 2003, ***Haggerty ym. 2012, D´Angelo ym. 2015)

Ensimmäisiä mainintoja hoidon jatkuvuus -käsitteestä on kirjattu 1950-luvulla, jolloin se tarkentui henkilökohtaiseen suhteeseen hoidon tarjoajan (lääkärin) ja potilaan välille (Uijen ym. 2012a). Samoihin aikoihin jatkuvuutta kuvattiin USA:ssa suhteessa hoitotyön lähetekäytäntöön (Farrisey 1954). Painopiste siirtyi 1970-luvulla menneen ja meneillään olevaan, koordinoituun ja keskeytymättömään hoitoon (ks. myös Sturm- berg 2003). Tämän jälkeen jatkuvuutta on tarkasteltu moniulotteisten mallien avulla.

Uijen ja kumppanit (2012a) viittaavat tässä yhteydessä Bachrachin [1981] artikkelissa esiintyvään malliin, joka kuvaa hoidon jatkuvuutta potilaan tarpeiden mukaisesti suunniteltuna hoitona (yksilöllinen ulottuvuus), potilaan ja hoidon antajan välisenä jatkuvana suhteena (suhde), potilaan ja muiden hoidon antajien välisenä kommunikaationa (kommunikaatio), potilaan mahdollisuutena siirtyä sujuvasti palvelun tar- joajalta toiselle (pitkittäinen jatkuvuus), palvelujen saatavuuden laajana kirjona (poi- kittainen jatkuvuus), potilaiden mahdollisuutena siirtyä hallitusti palvelusta toiseen (joustavuus) sekä hoitopalvelujen helppona saatavuutena (saavutettavuus). (Uijen ym. 2012a.)

Hoidon jatkuvuutta on tarkasteltu 1970-luvun lopussa henkilökohtaisena suhteena potilaan ja hänet tuntevan lääkärin välillä. Myöhemmin 1990-luvulla näkökulmana on ollut potilaan kokemus koordinoidusta ja joustavasta hoidon etenemisestä, ja hoidon jatkuvuuden saavuttamiseksi on tarvittu tehokasta tiedon vaihtoa ja mahdollisimman harvojen ammattilaisten tarjoamaa hoitoa. 2000-luvun vaihteessa esiteltiin hoidon jatkuvuuden hierarkkiset mallit, joissa alemman tason jatkuvuus on korkeamman tason jatkuvuuden saavuttamisen edellytys. Tiedollinen jatkuvuus sijoittuu hierar- kiassa matalimmalle tasolle, pitkittäinen jatkuvuus keskitasolle ja henkilöiden väli- nen jatkuvuus korkeimmalle tasolle. Pitkittäiseen jatkuvuuteen sisältyy tiedollinen

(23)

jatkuvuus potilaan pääasiallisessa hoitopaikassa. Korkeimmalla tasolla on potilaan ja henkilökohtaisen palvelujen tarjoajan välinen suhde. (Saultz 2003, Uijen ym. 2012a.) Sturmberg (2003) kuvaa hoidon jatkuvuutta systeemiteoreettisen lähestymistavan kautta monimutkaisena mukautuvana järjestelmänä toisin kuin tutkijat (Haggerty ym. 2003, Salisbury ym. 2009, Wierdsma ym. 2009), jotka kuvaavat hoidon jatkuvuutta lineaaristen moniulotteisten mallien ”ulottuvuuksien” avulla. Sturmbergin (2003) nä- kemyksen mukaan hoidon jatkuvuutta voidaan tarkastella meneillään olevan hoidon prosessina, laajempana hoidon tulosten kontekstina tai kumpaakin yhdessä.

Viime vuosina hoidon jatkuvuus -käsitteen merkityksen muuttumista on selitetty sairaalahoidon erikoistumisella, perusterveydenhuollossa toimivien tiimien ja digitalisaation merkityksen vahvistumisella (Uijen ym. 2012a). Potilaan hoitoon osallistuu yhä enemmän eri ammattiryhmien edustajia eri organisaatioista, minkä vuoksi kommunikaatio tulee aiempaa merkityksellisemmäksi (Uijen ym. 2012b). Esimerkiksi elä- män loppuvaiheeseen liittyvän hoidon jatkuvuus nähdään dynaamisena prosessina, joka riippuu potilaiden, perheiden ja ammattilaisten välisestä vuorovaikutuksesta ja on tiukasti sidoksissa potilaan aikakäsitykseen. Esimerkiksi. lääkärin, fysioterapeutin, sosiaalityöntekijöiden ja hoitajien muodostama moniammatillinen tiimi hoitaa potilasta hoitosuunnitelman mukaisesti. (D´Angelo ym. 2015.) Myös siirtoyhteenvetojen osalta on puhuttu uudesta paradigmasta, joka ei sisällä vain tietoa vaan jossa tarkas- telun kohteina olisivat kommunikaatio (Lenert ym. 2014, Arya 2015, Sakaguchi &

Lenert 2015), potilaslähtöinen näkökulma ja tiedonvaihdon jaettu vastuu (Romagnoli ym. 2013). Uusimmissa tutkimuksissa ovat korostuneet tiedonkulku, digitalisaatio, yhteistyö (Uijen ym. 2012a), potilaan näkökulma, vuorovaikutussuhteet, integroitu hoito (Haggerty ym. 2012, D’Angelo ym. 2015) ja kommunikaatio (D´Angelo ym. 2015, Sakaguchi & Lenert 2015).

Hoidon jatkuvuus on harvoin eristetty tai yksiulotteinen hyve (Freeman ym.

2001). Sen mittaamiseen on haettu käsitteellistä selkeyttä moniulotteisista malleista (Haggerty ym. 2003, Wierdsma ym. 2009), joita on kehitetty potilaan ja ammattilaisen tarpeiden tyydyttämiseksi, koska vain harvoin yksittäinen ammattilainen kykenee täyttämään potilaan erilaisia palvelujen tarpeita (Haggerty ym. 2003, Gulliford ym.

2006). Alazrin työryhmä (2007) on luetellut erilaisia hoidon jatkuvuuden tyyppejä (rajat ylittävä, tiedollinen, hallinnollinen, relationaalinen, joustava, koettu, maantieteellinen, pitkittäinen ja tiimijatkuvuus), jotka on määritelty taulukossa 2.

Alun perin Kanadassa kehitetystä hoidon jatkuvuuden trilogiasta (tiedollinen, hallinnollinen ja relationaalinen) (Reid ym. 2002) löytyy paljon siteerauksia (Gulliford ym. 2006, Uijen ym. 2012a, Salisbury ym. 2009). Mallia on myöhemmin täydennetty (Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012). Tiedollinen jatkuvuus tarkoittaa aikaisempia tapahtumia koskevan ja potilaskohtaisen tiedon käyttöä, jotta hoito olisi tarkoituk- senmukaista kunkin yksilön kannalta. Hallinnollinen jatkuvuus merkitsee potilaan terveydentilan hallinnassa ja palvelujen tuottamisessa johdonmukaista lähestymistapaa, jossa reagoidaan herkästi potilaan muuttuviin terveystarpeisiin. (Haggerty ym. 2003.) Saultz (2003) huomauttaa, että kanadalaisen terveyspalvelusäätiön raportissa (Reid ym. 2002) tiedollisen ja relationaalisen jatkuvuuden ohella esille tuotu hallinnollinen jatkuvuus on lisännyt hoidon jatkuvuuden määrittelyn haasteellisuutta. Saultzin (mt.) mukaan Reid ym. (2002) viittaavat ennemmin hoidon koordinointiin kuin jatkuvuuteen. Relationaalisessa jatkuvuudessa on kyse jatkuvasta terapeuttisesta suhteesta potilaan ja yhden tai useamman ammattilaisen välillä (Haggerty ym. 2003, Haggerty ym. 2012). Se on korostunut erityisesti perusterveydenhuollossa (Freeman ym. 2001, Saultz & Lochner 2005, Raivio 2016).

(24)

Taulukko 2. Hoidon jatkuvuuden ulottuvuuksien määritelmiä (mukaillen Alazri ym. 2007) Rajat ylittävä jatkuvuus

– Hoito, joka myötäileee potilasta hoitopaikasta toiseen (ts. perusterveydenhuollosta sairaalaan tai päinvastoin) (Freeman ym. 2001).

– Tehokas kommunikaatio ammattilaisten ja palvelujen välillä (Freeman ym. 2001).

Tiedollinen jatkuvuus

– Tiedon siirto, joka seuraa potilasta (Freeman ym. 2001).

– Tiedon käyttöä aikaisemmista tapahtumista ja potilaskohtaisista seikoista, jotta hoito olisi tarkoituk- senmukaista kullekin yksilölle (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003).

Hallinnollinen jatkuvuus

– Potilaan terveydentilan hallinnassa ja palvelujen tuottamisessa johdonmukainen lähestymistapa, joka on herkkä potilaan muuttuville terveystarpeille (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003).

Relationaalinen (henkilöiden välinen) jatkuvuus*

– Jatkuva terapeuttinen suhde potilaan ja yhden tai useamman ammattilaisen välillä (Freeman ym.

2001, Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003).

Joustava jatkuvuus

– Palvelut, jotka ovat joustavia ja sovitettu yksilön ajan myötä muuttuvia tarpeita vastaaviksi (Freeman ym. 2001).

Koettu jatkuvuus

– Potilaan näkemys hoidon koordinoinnista ja joustavasta kulusta (Freeman ym. 2001).

Maantieteellinen jatkuvuus

– Hoito, joka on annettu tai saatu henkilökohtaisesti yhdessä paikassa (koti, sairaala jne.) (Haggerty ym. 2003, Saulz ym. 2003).

Pitkittäinen jatkuvuus*

– Saman tai niin harvan ammattilaisen kuin mahdollista antama hoito, joka on johdonmukainen potilaan muiden tarpeiden kanssa (Freeman ym. 2001).

Tiimin jatkuvuus

– Perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon ammattilaisten antama koordinoitu hoito, jossa kommunikaatio on johdonmukaista (Alatzri ym. 2007).

*Relationaalista ja pitkittäistä jatkuvuutta ei ole helppo erottaa toisistaan. Siksi niitä tarkastellaan usein yhtenä jatkuvuuden tyyppinä (Haggerty ym. 2003).

Hoidon jatkuvuuden tyyppejä voidaan tarkastella joko sairauteen (Carlsson ym. 2011, Harel ym. 2012, Carmody ym. 2013) tai henkilöön (Saultz 2003, Saultz & Lochner 2005) perustuvista näkökulmista, ja ne korostavat tiedollisen, hallinnollisen ja relationaalisen jatkuvuuden erillisiä alueita. Relationaalinen jatkuvuus on himmennetty kuvas- sa 3, koska se ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Tässä tutkimuksessa painottuu sairauteen perustuva näkökulma, minkä vuoksi tiedonsiirron ja potilasta koskevan tiedon kumuloitumisen tarkastelu korostuvat. Hoitotyössä hoidon yhteisiä tavoitteita tähdentävien hoitosuunnitelmien eli esimerkiksi terveys- ja hoitosuunnitelmien (Ko- mulainen ym. 2011, Virkkunen ym. 2015) merkitys korostuu, kun potilaat siirtyvät yli organisaatiorajojen. (Reid ym. 2002.)

Hoidon jatkuvuuden määritelmiin (taulukko 2) sisältyy yleensä kaksi keskeistä elementtiä: painopisteen kohdistaminen yksittäiseen potilaaseen ja aikaperspektiivi eli menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden huomioon ottaminen (Haggerty ym.

2003, van Servellen ym. 2006, D´Angelo ym. 2015). Määritelmien kolme keskeistä teemaa puolestaan ovat (i) potilastiedon välitys, (ii) ammattilaisten välinen yhteistyö tietyssä hoitoyksikössä ja eri hoitoyksiköiden välillä sekä (iii) henkilökohtainen hoidon ammattilaisuus (Uijen ym. 2012a). Silloin kun hoidon jatkuvuutta tarkastellaan

(25)

metodologisesta näkökulmasta, on oleellista, että kyse ei ole vain tietystä eristetystä ulottuvuudesta vaan hoidon jatkuvuuden eri tyypit ja ulottuvuudet ovat yhteydessä toisiinsa. Hoidon jatkuvuuden eri tyyppejä tarvitaan, jotta hoidon jatkuvuus voidaan saavuttaa. Riippuu jatkuvuuden tyypistä ja hoitopaikasta, mikä näkökulma korostuu.

(Haggerty ym. 2003.)

Kuva 3. Jatkuvuuden tyypit (Reid ym. 2002)

Hoidon jatkuvuus on yhteydessä lähikäsitteisiinsä (Holland & Harris 2007, Uijen ym.

2012a). Myös lähikäsitteiden määritelmät, jotka on muotoiltu usein potilaan näkö- kulmasta, vaihtelevat ja ovat saaneet aikaan hämmennystä. Tutkijat käyttävät usein valitsemaansa käsitettä ja viittaavat harvoin muihin, usein päällekkäisiin käsitteisiin.

(Uijen ym. 2012a, Uijen ym. 2012b.) Hoidon jatkuvuuden synonyymeinä käytetään mm. hoidon koordinointia (Reid ym. 2002, Holland & Harris ym. 2007, Salisbury ym.

2009, Uijen ym. 2012a, Schultz & McDonald 2014), kotiutuksen suunnittelua (Haggerty ym. 2003, Holland & Harris 2007), palveluohjausta (Haggerty ym. 2003, Gulliford ym.

2006, Holland & Harris 2007, Uijen ym. 2012a), jatkumoa ja siirtymähoitoa (Holland

& Harris ym. 2007), saumatonta hoitoa (Haggerty ym. 2003), potilaslähtöistä hoitoa (Uijen ym. 2012a) sekä hoidon laatua tai integroitua hoitoa (Wierdsma ym. 2009).

Samoin kuin hoidon jatkuvuus myös integroitu hoito on kompleksinen käsite, eikä kaiken kattavaa määritelmää ole olemassa (Kodner & Spreeuwenberg 2002, Boon ym.

2004, Axelsson & Axelsson 2006). Integraatio tarkoittaa yhdentämistä, osien liittämistä yhteen, yhtenäisen kokonaisuuden muodostumista tai muodostamista (Iso sivistys- sanakirja 2005). Integroitua hoitoa, joka Strumbergin (2003) mukaan edustaa systee- miteoreettista näkemystä (ks. kuva 2), on tarkasteltu terveydenhuollossa suhteessa hoidon jatkuvuuteen sen ominaisuutena (D´Angelo ym 2015), ennakkoehtona (Boon ym. 2004) tai lähikäsitteenä (Uijen ym. 2012a). Integraatio voidaan nähdä askelee- na kohti täydellisempää ja kattavampaa terveydenhuoltojärjestelmän prosessia, sillä se edistää hoidon jatkuvuutta (Kodner & Spreeuwenberg 2002). Terveydenhuollon kontekstissa alun perin 1980-luvulla USA:ssa esiteltyjen integroitujen hoitopolkujen avulla voidaan ymmärtää hoidon jatkuvuutta ja palvelumuotoilua. Niiden avulla

(26)

voidaan suunnitella potilaan hoitoprosessia, muuttaa käytäntöjä ja varmistaa, että potilaat saavat ajallaan asianmukaista hoitoa. Kun ammattilaiset ymmärtävät tehtä- vänsä, vastuunsa ja toimintansa, palvelujen laatu ja tehokkuus saattavat parantua.

Integroidut hoitopolut voivat parantaa kirjaamista, mikä voi lisätä niiden koordinoin- tivaikutuksia. (Allen ym. 2009.)

Terveydenhuollon toiminnot ovat erikoistuneet ja eriytyneet viime vuosina. Vastuut ovat pirstoutuneet eri organisaatioiden kesken, mikä on johtanut päällekkäisyyksiin ja katkoksiin palvelujen tuottamisessa. (Axelsson & Axelsson 2006.) Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon uudistuksessa (sotessa) tavoitellaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja tietojärjestelmien kokonaisvaltaista yhteensovittamista vertikaalisen ja hori- sontaalisen integraation periaatteilla (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä keskeneräinen luonnos 27.6.2016). Sote on lyhenne sanoista sosiaalihuolto ja terveyden- hoito. Tietyllä sote-alueella nämä palvelut ovat yhteiset. (Haapanen 2012.) Vertikaalinen eli pystysuuntainen integraatio tarkoittaa, että eri tason palveluja yhdistetään toisiinsa.

Esimerkiksi jos potilas siirtyy erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja kun- toutukseen, on kyse vertikaalisesta integraatiosta. Horisontaalinen eli vaakasuuntainen integraatio tarkoittaa saman tason palveluiden yhteensovitttamista. Esimerkiksi palve- lukokonaisuus, jossa perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut on sovitettu yhteen, on horisontaalista integraatiota. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2017.) Digitalisaatiota pidetään toiminnan muutoksen edistäjänä, jonka avulla halutaan parantaa palveluja ja tehostaa prosesseja (HUS 2017, Sosiaali- ja terveysministeriö 2017).

Kuten jo aiemmin todettiin, hoidon jatkuvuus sisältää ominaisuuksia, jotka voivat edistää potilaan ja palvelujen tarjoajien välistä kommunikaatiota ja siten edis- tää hoidon yhdentymistä (Wierdsma ym. 2009). Hoidon jatkuvuus viittaa sekä toi- mintaprosesseihin (esim. tiedonvälitykseen ja koordinointiin) että tuloksiin (esim.

turvallisuuden tunteeseen tai päinvastaisesti pirtoutumiseen) (Haggerty ym. 2012).

Kuvasta 4 näkyy, että integroitu hoito ja hoidon jatkuvuus eivät ole tavoitteita itses- sään, mutta ne ovat keinoja parantaa hoidon laatua suhteessa siihen (Wierdsma ym.

2009), miten yksilöille ja potilasryhmille tarjotut terveyspalvelut parantavat toivottuja terveysvaikutuksia. Lääketieteen instituutti Yhdysvalloissa on koostanut hoidon laadun ulottuvuuksiksi kustannus-vaikuttavuuden, tehokkuuden, turvallisuuden, po- tilaskeskeisyyden, oikea-aikaisuuden ja oikeudenmukaisuuden. (peerpoint Medical Education Institute, LLC 2017.) Hoidon jatkuvuus sisältyy edellä mainittuihin, laajasti kansainvälisesti hyväksyttyihin hoidon laadun ulottuvuuksiin (Lääkäriliitto 2016).

Kuva 4. Hoidon jatkuvuus siihen läheisesti yhteenkuuluvien käsitteiden kontekstissa terveys- palvelujen tutkimuksessa (Wierdsma ym. 2009)

Hoidon jatkuvuuden keskeiset elementit ovat rajat ylittävä hoito eli hoitojaksojen yhdistyminen saumattomaksi kokonaisuudeksi, keskeytymätön hoito eli episodien

(27)

yhdistyminen, yksilöllinen hoito ja potilaiden tarpeita vastaavasti dokumentoitu hoi- to. (Wierdsma ym. 2009.) Integroitua terveydenhuoltoa kuvaavat ydinkomponentit ovat 1. filosofia, 2. rakenne, 3. prosessi ja 4. tulokset. Filosofia kuvaa taustalla vaikut- tavia arvoja, jotka ohjaavat integroidun terveydenhuollon syntymistä. Rakenne kuvaa integroitua terveydenhuoltojärjestelmää, jossa erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto ovat yhdistyneet palvelujen jatkumoksi. Integroitu hoidon malli on ammattiryhmien välistä yhteistyötä potilaan parhaaksi. Se ei ole hierarkkista. Prosessissa integroitu terveydenhuolto kuvataan ainutlaatuiseksi potilaan, ammattilaisen ja eri ammattiryhmien väliseksi vuorovaikutukseksi, jossa mahdollistuu yhteiskäyttöinen tieto ja jossa luodaan koordinoitu ja ”saumaton” hoitojärjestelmä hoidon jatkuvuuden saavuttamiseksi. Integroidun ja jatkuvan hoidon tulokset voivat näkyä hoidon laatuna. (Boon ym. 2004, ks. myös Uijen ym. 2012a.)

Hoidon jatkuvuuden käsitteellinen konsensus on lisääntynyt, mutta sen mittaamista vaikeuttaa standardoitujen mittarien puute (Kripalani ym. 2007, Uijen ym.

2012b, Raivio 2016). Eri ulottuvuuksien eli tiedollisen, hallinnollisen ja relationaalisen ulottuvuuden mittaamiseen tarvitaan erilaisia mittareita. Yhden tai useamman mittarin valinta riippuu siitä, mitä jatkuvuuden tyyppiä halutaan tarkastella. (Reid ym. 2002.) Hoidon jatkuvuuden mittaaminen moniulotteisessakin merkityksessä on haasteellista ja vaatii luotettavan mittarin. Systemaattisen katsauksen perusteella useimmissa mittareissa oli ongelmia joko mittausominaisuuksissa tai kyvyssä mitata jatkuvuuden eri ulottuvuuksia (Uijen ym. 2012b.) Viime vuosina on kehitetty hallinnollisen (Haggerty ym. 2011, Haggerty ym. 2012) ja relationaalisen (Raivio 2016) jatkuvuuden mittaamista.

Hoidon jatkuvuuden mittaamistapojen epäjohdonmukaisuus hankaloittaa tutkimusten vertaamista (Puntis ym. 2015). Käsitteen monimutkaisuudesta kertovat aikaisemmissa tutkimuksissa käytetyt moninaiset aineistonkeruumenetelmät (ks.

taulukko 1) ja teoreettiset mallit, joita löytyy esimerkiksi organisaatioteoreettisesta kirjallisuudesta (esim. Sturmberg 2003). Yksi harvoista hoitotieteen käsitteellisistä malleista on jatkuvuuden trilogia (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym.

2012), jonka avulla jäsennellään seuraavaksi hoidon jatkuvuuden sisältöjä ja ulottuvuuksia aikaisempien tutkimusten (liite 2) perusteella.

2.3 HOIDON JATKUVUUDEN SISÄLLÖT JA ULOTTUVUUDET

Jatkossa kiinnostuksen kohteena on, miten rajat ylittävä (Freeman ym. 2001) sekä tiedollinen ja hallinnollinen jatkuvuus, jotka liittyvät hoidon jatkuvuuden integrointi- ja koordinointinäkökulmiin (Holland & Harris 2007, Uijen ym. 2012a), näyttäytyvät potilaan siirtotilanteessa aikaisempien tutkimusten perusteella (liite 2).

Rajat ylittävä jatkuvuus

Rajat ylittävällä jatkuvuudella tarkoitetaan hoitoa, joka myötäilee potilasta hoitopaikasta toiseen (Freeman ym. 2001) ja yhdistää hoitojaksot saumattomiksi kokonaisuuk- siksi (Wierdsma ym. 2009). Rajat ylittävää jatkuvuutta on tarkasteltu ammattilaisten, palveluiden ja potilaiden välisenä tehokkaana kommunikaationa (Freeman ym. 2001).

Organisaatiorajat ylittävässä hoidossa pitäisi tutkia hoidon johdonmukaisuutta, mutta sitä koskevia mittareita on vähän (Reid ym. 2002).

(28)

Taulukko 3 osoittaa, että rajat ylittävää jatkuvuutta on tutkittu potilaiden siirtotilanteissa saman organisaation sisällä tai eri organisaatioiden välillä. Sitä on tarkasteltu enemmän akuuttihoidon jälkeen, kun potilas siirtyy sairaalasta perusterveydenhuoltoon (esim. Essex ym. 1991, Murphy ym. 2016) tai kotiin (esim. Hellesø 2006, Lin ym.

2014) kuin päinvastoin esimerkiksi kotihoidosta (esim. Olsen ym. 2014) tai avohoi- dosta (esim. Scully ym. 2016) sairaalaan.

Taulukko 3. Rajat ylittävän jatkuvuuden kuvauksia Saman organisaation sisällä

Tehohoidosta osastolle (Bench ym. 2013)

Työvuorojen vaihtotilanteet (Drach-Zahavy & Hadid 2015) Eri organisaatioiden välillä

Sairaalasta perusterveydenhuoltoon

(Farrisey 1954, Essex ym. 1991, Curran ym. 1992, Closs ym. 1997, Crosswhite ym. 1997, Bull & Roberts 2001, Wilson ym. 2001, van Walraven ym. 2002, Asikainen ym. 2003, Schabetsberger ym. 2006, Craig ym. 2007, Kripalani ym. 2007, Katzmi 2008, O’Leary ym.

2009, Chen ym. 2010, Carlsson ym. 2010, Gandara ym. 2010, Melby & Hellesø 2010, Soler ym. 2010, Carlsson ym. 2011, Motamedi ym. 2011, Uijen ym. 2012b, Hesselink ym.

2012, Smith ym. 2012, Smith & Alexanders 2012, Hesselink ym. 2013, Danielsson-Ojala ym. 2014, Lehnbom ym. 2014, Peacock 2014, Brodribb ym. 2015, Flink ym. 2015, Melby ym. 2015, Polnaszek ym. 2015, Sakaguchi & Lenert 2015, Cresswell ym. 2016, Kattel ym.

2016, Murphy ym. 2016, Scully ym. 2016, Oksholm ym. 2017) Sairaalasta kotihoitoon

(Hellesø ym. 2004, Hellesø ym. 2005, Hellesø 2006, Grönroos & Perälä 2005, Minkkinen ym. 2006, Witherington ym. 2008, Hellesø & Fagermoen 2010, Smith & Alexander 2012, Vaidya ym. 2012, Knight ym. 2013, Olsen ym. 2013a, Olsen ym. 2013b, Romagnoli ym.

2013, Jenkinson ym. 2014, Li ym. 2014, Lin ym. 2014, Olsen ym. 2014) Sairaalasta hoitolaitokseen

Cortes ym. 2004, Tjia ym. 2009, Kirsebom ym. 2012, King ym. 2013) Päivystyksestä perusterveydenhuoltoon

(Wimsett ym. 2014)

Hoitolaitoksesta tai hoitokodista sairaalaan

Cortes ym. 2004, Craig ym. 2007, LaMantia ym. 2010, Kirsebom ym. 2012) Perusterveydenhuollosta sairaalaan

(Asikainen ym. 2003, Witherington ym. 2008, Scully ym. 2016) Kotihoidosta sairaalaan

(Olsen ym. 2013a, Olsen ym. 2014) Hoitokodista päivystykseen (Terrell ym. 2005)

Tehohoidosta osastolle

Eri organisaatioiden välillä kansallisesti (Greenhalgh ym. 2010, Greenhalgh ym. 2013) Tekniset rajapinnat

(Unertl ym. 2012, Avoin rajapinta 2014, Nylander 2014, Coiera 2015, Healthcare Informati- on and Management Systems Society 2017, SoteDigi Oy 2017)

Toiminnalliset rajapinnat

(Unertl ym. 2012, Nylander 2014)

Tekniset rajapinnat (interface) mahdollistavat sen, että eri tietojärjestelmät voivat vaih- taa tietoja keskenään. Tietojärjestelmät on mahdollista saada toimimaan yhteen, jos tieto on rakenteista ja järjestelmien väliset rajapinnat ovat avoimia (Nylander 2014, Coiera 2015, Healthcare Information and Management Systems Society 2017.) Tie- tojärjestelmän rajapinta on avoin, jos sen kaikki ominaisuudet ovat julkisia ja sitä

(29)

voidaan käyttää ilman rajoittavia ehtoja (Avoin rajapinta 2014). Siiloutuneet tietojär- jestelmät ovat avoimen rajapinnan rakentamisen esteenä (Nylander 2014). Ratkaisua tiedon integraation eli sen esteettömän jakamisen (Unertl ym. 2012) varmistamiseksi kahden tai useamman sovelluksen kesken haetaan integraatiopalveluista. Kansalli- sesti tavoitteena on kehittää tietoa eri lähteistä keräävä, rakenteistava ja visualisoiva integraatioalusta. (SoteDigi Oy 2017.) Toiminnalliset rajapinnat (boundary) viittaavat organisaatioiden väliseen yhteistyöhön. Kyse on siitä, miten eri toimijat toimivat suhteessa toisiinsa. (Nylander 2014.)

Seuraavaksi tarkastellaan potilaan siirtotilanteissa esiin tulleita tiedollisen ja hallinnollisen jatkuvuuden haasteita.

Tiedollinen jatkuvuus

Tiedollista jatkuvuutta pidetään muiden jatkuvuuksien toteutumisen edellytyksenä (Saultz 2003). Se riippuu valtaosin potilaskertomuksen tarkkuudesta ja viittaa siihen, kuinka hyvin potilasta koskeva terveystieto myötäilee häntä ajan mittaan eri hoito- paikkojen ja palvelun tarjoajien välillä. Tavoitteena on, että potilasta koskeva tieto kumuloituu, yhdistää erilliset tapahtumat ja varmistaa hoidon jatkuvuuden, kun hän siirtyy hoitopaikasta toiseen. (Haggerty ym. 2003, Holland & Harris 2007.) Tiedollisel- la jatkuvuudella on merkitystä erityisesti lääkitysvirheiden ehkäisyn ja potilasturval- lisuuden edistämisen kannalta. Hoitotyön kirjallisuudessa nimenomaan tiedonsiirto on korostunut jatkuvuuden lajeista eniten (Reid ym. 2002.) Tiedollisen jatkuvuuden osalta tutkijan kirjallisuuskatsauksesta tekemien valintojen perusteella tutkimusky- symyksiä täydentäviksi ominaisuuksiksi luokittuivat tietoväline, tietosisältö, tiedon laatu ja tietorakenteet, joista tietoväline ja tietosisältö ovat tämän tutkimuksen empiiri- sessä osassa tutkimuskohteina.

Tietoväline

Tietovälineenä on perinteisesti käytetty paperia (n = 19). Ensimmäinen maininta säh- köisestä hoitotyön yhteenvedosta löytyy 1980-luvun lopusta USA:sta, jossa tiedot kirjattiin sähköisesti, mutta ne tulostettiin paperiin (Siders & Peterson 1991). Tietoa välitetään edelleen paperilla ja maapostilla (n = 11) tai potilas kuljettaa sitä (n = 11).

Tietojärjestelmään tehdyistä merkinnöistä automaattisesti muodostuva yhteenveto, jota ammattilainen voi täydentää potilaskohtaisella tiedolla ammatillisen päätöksen- tekonsa perusteella, mainittiin useissa lääketieteellisissä artikkeleissa (esim. Arya 2015, Sakaguchi & Lenert 2015, Kattel ym. 2016). Se on huomioitu myös suomalaises- sa määrittelytyössä (UNA -Asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistamisyhteistyö 2017). Tiedon yhteiskäyttöisyyttä on tutkittu aluetietojärjestelmän (n = 6), kansallisen potilastietoarkiston (n =3), alueellisen eHealth-verkoston (n = 2) ja e-viestijärjestelmän näkökulmista (n = 2). (taulukko 4.)

(30)

Taulukko 4. Tietovälineiden kuvauksia Paperi

(Farrisey 1954, Essex ym. 1991, Siders & Peterson 1991, Curran ym. 1992, Crosswhite ym. 1997, Asikainen ym. 2003, Terrell ym. 2005, Schabetsberger ym. 2006, Katzmi 2008, Carlsson ym. 2010, Harel ym. 2012, Olsen ym. 2013a, Jenkinson ym. 2014, Murphy ym.

2013, Lehnbom ym. 2014, Olsen ym. 2014, Al-Damluji ym. 2015, Arya 2015, Scully ym.

2016) Sähköinen yhteenveto

(Closs 1997, Hellesø 2006, Kripalani ym. 2007, O’Leary ym. 2009, Melby & Hellesø 2010, Harel ym. 2012, Carmody ym. 2013, Murphy ym. 2013, Lehnbom ym. 2014, Jenkinson ym. 2014, Arya 2015, Drach-Zahavy & Hadid 2015, Kattel ym. 2016, Murphy ym. 2016) Puhelin

(Farrisey 1954, Bull & Roberts 2001, Cortes ym. 2004, Minkkinen ym. 2006, Craig ym.

2007, Hellesø & Fagermoen 2010, Aspinal ym. 2012, Vaidya ym. 2012, King ym. 2013, Olsen ym. 2013b, Smith ym. 2013, Olsen ym. 2014)

Maaposti

(Essex ym. 1991, Curran ym. 1992, Hellesø ym. 2005, Hellesø 2006, Craig ym. 2007, Kri- palani ym. 2007, Callen ym. 2008, Witherington ym. 2008, Carlsson ym. 2010, Lehnbom ym. 2014, Kattel ym. 2016)

Potilas yhteenvedon kuljettajana

(Essex ym. 1991, Curran ym. 1992, Wilson ym. 2001, Hellesø ym. 2005, Terrell ym. 2005, Hellesø 2006, Craig ym. 2007, Witherington ym. 2008, Remen & Grimsmo 2011, Lin ym.

2014, Kattel ym. 2016) Automaattinen yhteenveto

(Siders & Peterson 1991, Crosswhite ym. 1997, Collins ym. 2011, Kripalani ym. 2007, Smith ym. 2012, Tindale 2012, Arya 2015, Polnaszek ym. 2015, Sakaguchi & Lenert 2015, Kattel ym. 2016)

Faksi

(Wilson ym. 2001, Craig ym. 2007, Kripalani ym. 2007, O’Leary ym. 2009, Chen ym. 2010, Vaidya ym. 2012, Lehnbom ym. 2014, Melby ym. 2015, Kattel ym. 2016)

Sähköposti

(Wilson ym. 2001, Craig ym. 2007, Kripalani ym. 2007, Chen ym. 2010, Aspinal ym. 2012, Smith ym. 2012, Kattel ym. 2016)

Aluetietojärjestelmä

(Maas ym. 2008, Mäenpää ym. 2012, Unertl ym. 2012, Vaidya ym. 2012, Eden ym. 2016, Kattel ym. 2016)

Kansallinen potilastietoarkisto

(Greenhalgh ym. 2010, Tindale 2012, Greenhalgh ym. 2013) Alueellinen eHealth-verkosto

(Reponen ym. 2004, Schabetsberger ym. 2006) e-viestijärjestelmä

(Melby & Hellesø 2010, Melby ym. 2015) Sanelu

(Al-Damluji ym. 2015, Kattel ym. 2016) Telekommunikaatio

(Crooks & Agarwall 2008) Video

(Li 2017)