Hoidon jatkuvuuden keskeiset elementit ovat rajat ylittävä hoito eli hoitojaksojen yhdistyminen saumattomaksi kokonaisuudeksi, keskeytymätön hoito eli episodien
yhdistyminen, yksilöllinen hoito ja potilaiden tarpeita vastaavasti dokumentoitu hoi-to. (Wierdsma ym. 2009.) Integroitua terveydenhuoltoa kuvaavat ydinkomponentit ovat 1. filosofia, 2. rakenne, 3. prosessi ja 4. tulokset. Filosofia kuvaa taustalla vaikut-tavia arvoja, jotka ohjaavat integroidun terveydenhuollon syntymistä. Rakenne kuvaa integroitua terveydenhuoltojärjestelmää, jossa erikoissairaanhoito ja perusterveyden-huolto ovat yhdistyneet palvelujen jatkumoksi. Integroitu hoidon malli on ammat-tiryhmien välistä yhteistyötä potilaan parhaaksi. Se ei ole hierarkkista. Prosessissa integroitu terveydenhuolto kuvataan ainutlaatuiseksi potilaan, ammattilaisen ja eri ammattiryhmien väliseksi vuorovaikutukseksi, jossa mahdollistuu yhteiskäyttöinen tieto ja jossa luodaan koordinoitu ja ”saumaton” hoitojärjestelmä hoidon jatkuvuu-den saavuttamiseksi. Integroidun ja jatkuvan hoidon tulokset voivat näkyä hoidon laatuna. (Boon ym. 2004, ks. myös Uijen ym. 2012a.)
Hoidon jatkuvuuden käsitteellinen konsensus on lisääntynyt, mutta sen mittaa-mista vaikeuttaa standardoitujen mittarien puute (Kripalani ym. 2007, Uijen ym.
2012b, Raivio 2016). Eri ulottuvuuksien eli tiedollisen, hallinnollisen ja relationaali-sen ulottuvuuden mittaamiseen tarvitaan erilaisia mittareita. Yhden tai useamman mittarin valinta riippuu siitä, mitä jatkuvuuden tyyppiä halutaan tarkastella. (Reid ym. 2002.) Hoidon jatkuvuuden mittaaminen moniulotteisessakin merkityksessä on haasteellista ja vaatii luotettavan mittarin. Systemaattisen katsauksen perusteella useimmissa mittareissa oli ongelmia joko mittausominaisuuksissa tai kyvyssä mitata jatkuvuuden eri ulottuvuuksia (Uijen ym. 2012b.) Viime vuosina on kehitetty hal-linnollisen (Haggerty ym. 2011, Haggerty ym. 2012) ja relationaalisen (Raivio 2016) jatkuvuuden mittaamista.
Hoidon jatkuvuuden mittaamistapojen epäjohdonmukaisuus hankaloittaa tut-kimusten vertaamista (Puntis ym. 2015). Käsitteen monimutkaisuudesta kertovat aikaisemmissa tutkimuksissa käytetyt moninaiset aineistonkeruumenetelmät (ks.
taulukko 1) ja teoreettiset mallit, joita löytyy esimerkiksi organisaatioteoreettisesta kirjallisuudesta (esim. Sturmberg 2003). Yksi harvoista hoitotieteen käsitteellisistä malleista on jatkuvuuden trilogia (Reid ym. 2002, Haggerty ym. 2003, Haggerty ym.
2012), jonka avulla jäsennellään seuraavaksi hoidon jatkuvuuden sisältöjä ja ulottu-vuuksia aikaisempien tutkimusten (liite 2) perusteella.
2.3 HOIDON JATKUVUUDEN SISÄLLÖT JA ULOTTUVUUDET
Jatkossa kiinnostuksen kohteena on, miten rajat ylittävä (Freeman ym. 2001) sekä tiedollinen ja hallinnollinen jatkuvuus, jotka liittyvät hoidon jatkuvuuden integrointi- ja koordinointinäkökulmiin (Holland & Harris 2007, Uijen ym. 2012a), näyttäytyvät potilaan siirtotilanteessa aikaisempien tutkimusten perusteella (liite 2).
Rajat ylittävä jatkuvuus
Rajat ylittävällä jatkuvuudella tarkoitetaan hoitoa, joka myötäilee potilasta hoitopai-kasta toiseen (Freeman ym. 2001) ja yhdistää hoitojaksot saumattomiksi kokonaisuuk-siksi (Wierdsma ym. 2009). Rajat ylittävää jatkuvuutta on tarkasteltu ammattilaisten, palveluiden ja potilaiden välisenä tehokkaana kommunikaationa (Freeman ym. 2001).
Organisaatiorajat ylittävässä hoidossa pitäisi tutkia hoidon johdonmukaisuutta, mutta sitä koskevia mittareita on vähän (Reid ym. 2002).
Taulukko 3 osoittaa, että rajat ylittävää jatkuvuutta on tutkittu potilaiden siirtoti-lanteissa saman organisaation sisällä tai eri organisaatioiden välillä. Sitä on tarkasteltu enemmän akuuttihoidon jälkeen, kun potilas siirtyy sairaalasta perusterveydenhuol-toon (esim. Essex ym. 1991, Murphy ym. 2016) tai kotiin (esim. Hellesø 2006, Lin ym.
2014) kuin päinvastoin esimerkiksi kotihoidosta (esim. Olsen ym. 2014) tai avohoi-dosta (esim. Scully ym. 2016) sairaalaan.
Taulukko 3. Rajat ylittävän jatkuvuuden kuvauksia Saman organisaation sisällä
(Farrisey 1954, Essex ym. 1991, Curran ym. 1992, Closs ym. 1997, Crosswhite ym. 1997, Bull & Roberts 2001, Wilson ym. 2001, van Walraven ym. 2002, Asikainen ym. 2003, Schabetsberger ym. 2006, Craig ym. 2007, Kripalani ym. 2007, Katzmi 2008, O’Leary ym.
2009, Chen ym. 2010, Carlsson ym. 2010, Gandara ym. 2010, Melby & Hellesø 2010, Soler ym. 2010, Carlsson ym. 2011, Motamedi ym. 2011, Uijen ym. 2012b, Hesselink ym.
2012, Smith ym. 2012, Smith & Alexanders 2012, Hesselink ym. 2013, Danielsson-Ojala ym. 2014, Lehnbom ym. 2014, Peacock 2014, Brodribb ym. 2015, Flink ym. 2015, Melby ym. 2015, Polnaszek ym. 2015, Sakaguchi & Lenert 2015, Cresswell ym. 2016, Kattel ym.
2016, Murphy ym. 2016, Scully ym. 2016, Oksholm ym. 2017) Sairaalasta kotihoitoon
(Hellesø ym. 2004, Hellesø ym. 2005, Hellesø 2006, Grönroos & Perälä 2005, Minkkinen ym. 2006, Witherington ym. 2008, Hellesø & Fagermoen 2010, Smith & Alexander 2012, Vaidya ym. 2012, Knight ym. 2013, Olsen ym. 2013a, Olsen ym. 2013b, Romagnoli ym.
2013, Jenkinson ym. 2014, Li ym. 2014, Lin ym. 2014, Olsen ym. 2014) Sairaalasta hoitolaitokseen
Cortes ym. 2004, Tjia ym. 2009, Kirsebom ym. 2012, King ym. 2013) Päivystyksestä perusterveydenhuoltoon
(Wimsett ym. 2014)
Hoitolaitoksesta tai hoitokodista sairaalaan
Cortes ym. 2004, Craig ym. 2007, LaMantia ym. 2010, Kirsebom ym. 2012) Perusterveydenhuollosta sairaalaan
(Asikainen ym. 2003, Witherington ym. 2008, Scully ym. 2016) Kotihoidosta sairaalaan
(Olsen ym. 2013a, Olsen ym. 2014) Hoitokodista päivystykseen (Terrell ym. 2005)
Tehohoidosta osastolle
Eri organisaatioiden välillä kansallisesti (Greenhalgh ym. 2010, Greenhalgh ym. 2013) Tekniset rajapinnat
(Unertl ym. 2012, Avoin rajapinta 2014, Nylander 2014, Coiera 2015, Healthcare Informati-on and Management Systems Society 2017, SoteDigi Oy 2017)
Toiminnalliset rajapinnat
(Unertl ym. 2012, Nylander 2014)
Tekniset rajapinnat (interface) mahdollistavat sen, että eri tietojärjestelmät voivat vaih-taa tietoja keskenään. Tietojärjestelmät on mahdollista saada toimimaan yhteen, jos tieto on rakenteista ja järjestelmien väliset rajapinnat ovat avoimia (Nylander 2014, Coiera 2015, Healthcare Information and Management Systems Society 2017.) Tie-tojärjestelmän rajapinta on avoin, jos sen kaikki ominaisuudet ovat julkisia ja sitä
voidaan käyttää ilman rajoittavia ehtoja (Avoin rajapinta 2014). Siiloutuneet tietojär-jestelmät ovat avoimen rajapinnan rakentamisen esteenä (Nylander 2014). Ratkaisua tiedon integraation eli sen esteettömän jakamisen (Unertl ym. 2012) varmistamiseksi kahden tai useamman sovelluksen kesken haetaan integraatiopalveluista. Kansalli-sesti tavoitteena on kehittää tietoa eri lähteistä keräävä, rakenteistava ja visualisoiva integraatioalusta. (SoteDigi Oy 2017.) Toiminnalliset rajapinnat (boundary) viittaavat organisaatioiden väliseen yhteistyöhön. Kyse on siitä, miten eri toimijat toimivat suh-teessa toisiinsa. (Nylander 2014.)
Seuraavaksi tarkastellaan potilaan siirtotilanteissa esiin tulleita tiedollisen ja hal-linnollisen jatkuvuuden haasteita.
Tiedollinen jatkuvuus
Tiedollista jatkuvuutta pidetään muiden jatkuvuuksien toteutumisen edellytyksenä (Saultz 2003). Se riippuu valtaosin potilaskertomuksen tarkkuudesta ja viittaa siihen, kuinka hyvin potilasta koskeva terveystieto myötäilee häntä ajan mittaan eri hoito-paikkojen ja palvelun tarjoajien välillä. Tavoitteena on, että potilasta koskeva tieto kumuloituu, yhdistää erilliset tapahtumat ja varmistaa hoidon jatkuvuuden, kun hän siirtyy hoitopaikasta toiseen. (Haggerty ym. 2003, Holland & Harris 2007.) Tiedollisel-la jatkuvuudelTiedollisel-la on merkitystä erityisesti lääkitysvirheiden ehkäisyn ja potiTiedollisel-lasturval- potilasturval-lisuuden edistämisen kannalta. Hoitotyön kirjallisuudessa nimenomaan tiedonsiirto on korostunut jatkuvuuden lajeista eniten (Reid ym. 2002.) Tiedollisen jatkuvuuden osalta tutkijan kirjallisuuskatsauksesta tekemien valintojen perusteella tutkimusky-symyksiä täydentäviksi ominaisuuksiksi luokittuivat tietoväline, tietosisältö, tiedon laatu ja tietorakenteet, joista tietoväline ja tietosisältö ovat tämän tutkimuksen empiiri-sessä osassa tutkimuskohteina.
Tietoväline
Tietovälineenä on perinteisesti käytetty paperia (n = 19). Ensimmäinen maininta säh-köisestä hoitotyön yhteenvedosta löytyy 1980-luvun lopusta USA:sta, jossa tiedot kirjattiin sähköisesti, mutta ne tulostettiin paperiin (Siders & Peterson 1991). Tietoa välitetään edelleen paperilla ja maapostilla (n = 11) tai potilas kuljettaa sitä (n = 11).
Tietojärjestelmään tehdyistä merkinnöistä automaattisesti muodostuva yhteenveto, jota ammattilainen voi täydentää potilaskohtaisella tiedolla ammatillisen päätöksen-tekonsa perusteella, mainittiin useissa lääketieteellisissä artikkeleissa (esim. Arya 2015, Sakaguchi & Lenert 2015, Kattel ym. 2016). Se on huomioitu myös suomalaises-sa määrittelytyössä (UNA -Asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistamisyhteistyö 2017). Tiedon yhteiskäyttöisyyttä on tutkittu aluetietojärjestelmän (n = 6), kansallisen potilastietoarkiston (n =3), alueellisen eHealth-verkoston (n = 2) ja e-viestijärjestelmän näkökulmista (n = 2). (taulukko 4.)
Taulukko 4. Tietovälineiden kuvauksia Paperi
(Farrisey 1954, Essex ym. 1991, Siders & Peterson 1991, Curran ym. 1992, Crosswhite ym. 1997, Asikainen ym. 2003, Terrell ym. 2005, Schabetsberger ym. 2006, Katzmi 2008, Carlsson ym. 2010, Harel ym. 2012, Olsen ym. 2013a, Jenkinson ym. 2014, Murphy ym.
2013, Lehnbom ym. 2014, Olsen ym. 2014, Al-Damluji ym. 2015, Arya 2015, Scully ym.
2016) Sähköinen yhteenveto
(Closs 1997, Hellesø 2006, Kripalani ym. 2007, O’Leary ym. 2009, Melby & Hellesø 2010, Harel ym. 2012, Carmody ym. 2013, Murphy ym. 2013, Lehnbom ym. 2014, Jenkinson ym. 2014, Arya 2015, Drach-Zahavy & Hadid 2015, Kattel ym. 2016, Murphy ym. 2016) Puhelin
(Farrisey 1954, Bull & Roberts 2001, Cortes ym. 2004, Minkkinen ym. 2006, Craig ym.
2007, Hellesø & Fagermoen 2010, Aspinal ym. 2012, Vaidya ym. 2012, King ym. 2013, Olsen ym. 2013b, Smith ym. 2013, Olsen ym. 2014)
Maaposti
(Essex ym. 1991, Curran ym. 1992, Hellesø ym. 2005, Hellesø 2006, Craig ym. 2007, Kri-palani ym. 2007, Callen ym. 2008, Witherington ym. 2008, Carlsson ym. 2010, Lehnbom ym. 2014, Kattel ym. 2016)
Potilas yhteenvedon kuljettajana
(Essex ym. 1991, Curran ym. 1992, Wilson ym. 2001, Hellesø ym. 2005, Terrell ym. 2005, Hellesø 2006, Craig ym. 2007, Witherington ym. 2008, Remen & Grimsmo 2011, Lin ym.
2014, Kattel ym. 2016) Automaattinen yhteenveto
(Siders & Peterson 1991, Crosswhite ym. 1997, Collins ym. 2011, Kripalani ym. 2007, Smith ym. 2012, Tindale 2012, Arya 2015, Polnaszek ym. 2015, Sakaguchi & Lenert 2015, Kattel ym. 2016)
Faksi
(Wilson ym. 2001, Craig ym. 2007, Kripalani ym. 2007, O’Leary ym. 2009, Chen ym. 2010, Vaidya ym. 2012, Lehnbom ym. 2014, Melby ym. 2015, Kattel ym. 2016)
Sähköposti
(Wilson ym. 2001, Craig ym. 2007, Kripalani ym. 2007, Chen ym. 2010, Aspinal ym. 2012, Smith ym. 2012, Kattel ym. 2016)
Aluetietojärjestelmä
(Maas ym. 2008, Mäenpää ym. 2012, Unertl ym. 2012, Vaidya ym. 2012, Eden ym. 2016, Kattel ym. 2016)
Kansallinen potilastietoarkisto
(Greenhalgh ym. 2010, Tindale 2012, Greenhalgh ym. 2013) Alueellinen eHealth-verkosto
(Reponen ym. 2004, Schabetsberger ym. 2006) e-viestijärjestelmä
(Melby & Hellesø 2010, Melby ym. 2015) Sanelu
(Al-Damluji ym. 2015, Kattel ym. 2016) Telekommunikaatio
(Crooks & Agarwall 2008) Video
(Li 2017)
Teknologialla on tärkeä tehtävä tiedollisen jatkuvuuden mahdollistajana (Crooks &
Agarwall 2008), ja tietovälineellä on yhteys tiedon saatavuuteen (Chen ym. 2010, Vaidya ym. 2012). Perusterveydenhuollon lääkärit ovat kommunikoineet sairaalan ammatti-laisten kanssa potilasasioissa mieluiten sähköpostitse (esim. Smith ym. 2012). Suomen lainsäädännön mukaan suojaamattoman sähköpostin käyttö ei ole luvallista (Tietosuo-javaltuutetun toimisto 2014). Kokeellisen Australiassa tehdyn tutkimuksen avulla on osoitettu, että lääketieteen yhteenvedot välitettiin sairaalasta perusterveydenhuoltoon tehokkaimmin faksin ja sähköpostin avulla (Chen ym. 2010). Puhelinta on käytetty siir-ron koordinoinnissa ja suunnittelussa (Hellesø & Fagermoen 2010) esimerkiksi psyko-sosiaalisten tietojen välittämiseksi (Olsen ym. 2014) tai lisätietojen saamiseksi (Bull &
Roberts 2001, Minkkinen ym. 2006, King ym. 2013), silloin, kun hoitajien yritykset saada tietoa aluetietojärjestelmästä ovat epäonnistuneet (Vaidya ym. 2012).
Sairaala-IT:n kansainvälisessä kypsyysluokituksessa sairaaloiden IT-kokonaisuut-ta arvioidaan arvosteluasteikolla (0–7). Pistemäärä seitsemän (7) merkitsee paperi-tonta sairaalaa, jossa potilastiedot siirtyvät sähköisesti ja hoidon loppuyhteenvedot syntyvät kaikista sairaalahoitopalveluista. (Healthcare Information and Management Systems Society 2017.) Hoidon loppuyhteenvetoja on käytetty organisaatioiden väli-sessä tiedonvälitykväli-sessä aluksi paperisena (Essex ym. 1991) ja myöhemmin sähköi-sessä muodossa (Closs 1997, Murphy ym. 2016). Systemaattisen katsauksen mukaan lasten kotiutustilanteessa vanhempien käsitys kotona selviytymisestä on ollut parem-pi silloin, kun vanhemmat ovat saaneet sekä kirjallista että suullista informaatiota (Johnson ym. 2003). Kirjallisen siirtoinformaation tukena on käytetty myös videoita, jotka ovat lisänneet tietoa ja potilastyytyväisyyttä (Johnson ym. 2003, Li 2017).
Suomessa terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat kattavasti käytössä (Reponen ym.
2015). Kansainvälisesti tietovälineiden digitalisoinnissa on kuitenkin yhä parannetta-vaa, koska sairaalasta jatkohoitoon lähetettäviä tietoja kirjataan käsin ja niitä siirretään paikasta toiseen paperisina (Harel ym. 2012, Jenkinson ym. 2014). Organisaatioiden välistä sähköistä tiedonvaihtoa hankaloittaa se, että potilastietojärjestelmät eivät ns.
keskustele keskenään (Hellesø ym. 2005, Hellesø 2006, O’Leary ym. 2009, Smith ym.
2012, Kaipio ym. 2017). Yhteistä infrastruktuuria sairaalan ja yhteisön välisen tiedon-vaihdon helpottamiseksi on tavoiteltu aluetietojärjestelmästä (Maas ym. 2008, Mäenpää ym. 2012, Unertl ym. 2012, Eden ym. 2016), alueellisesta eHealth-verkostosta (Reponen ym. 2004, Schabetsberger ym. 2006), sähköistä sanomaa sairaalan ja yhteisön välillä vä-littävästä e-viestijärjestelmästä (Melby & Hellesø 2010, Melby ym. 2015) ja kansallisesta potilastietoarkistosta (Greenhalgh ym. 2010, Tindale 2012, Greenhalgh ym. 2013). Haas-teita ovat aiheuttaneet tietojärjestelmien käyttöönotto (Schabetsberger ym. 2006, Hadjis-tavropoulos ym. 2009, Cresswell ym. 2016), integrointi (Reponen ym. 2004), poliittiset kysymykset (de la Torre-Díez ym. 2013) ja käytettävyys (Nykänen ym. 2012, Peacock 2014, Melby ym. 2015). Potilastietojärjestelmään tallennetuista tiedoista automaattisesti koostuva yhteenveto on edelleen tavoite (Arya 2015, Polnaszek ym. 2015, Sakaguchi
& Lenert 2015, UNA ‒ Asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistamisyhteistyö 2017).
Tietosisältö
Hoitotyöstä ja lääketieteestä on perinteisesti lähetetty erilliset tiedot jatkohoitoon (Closs 1997). Kuitenkin moniammatillisen yhteenvedon kokeilusta alueellisesti integroidussa terveydenhuoltojärjestelmässä on näyttöä jo vuosikymmenten takaa USA:sta (Siders &
Peterson 1991, Crosswhite ym. 1997). Yhteenvetojen tietosisältöjä on tutkittu erittäin pal-jon lääketieteessä (Katzmi 2008, Gandara ym. 2010, Cresswell ym. 2016), huomattavasti vähemmän hoitotyön tiedonhallinnan näkökulmasta (Hellesø ym. 2004, Carlsson ym.
2010, Carlsson ym. 2011). Hoitotyön ja lääketieteen yhteenvetojen tietosisällöt ovat
puut-teellisia ja päällekkäisiä erityisesti potilaan lääketieteellisistä hoitoa koskevien asioiden osalta (Hübner ym. 2010, Børmark 2014) ja ristiriitaisia sydänlääkkeiden ja opioidikipu-lääkkeiden, verenohennuslääkkeiden ja antibioottien kirjauksien osalta (Tjia ym. 2009).
Taulukko 5. Tietosisältöjen kuvauksia Lääkitystiedot
Puutteelliset lääkitystiedot (Farrisey 1954, Bull & Roberts 2001, Kripalani ym. 2007, Wi-therington ym. 2008, Callen ym. 2010, Gandara ym. 2010, Remen & Grimsmo 2011, King ym. 2013, Lehnbom ym. 2014, Li ym. 2014, Olsen ym. 2014, Drach-Zahavy & Hadid 2015, Melby ym. 2015, Sakaguchi & Lenert 2015, Kattel ym. 2016, Scully ym. 2016)
Epäselvät lääkitystiedot (Cresswell ym. 2016)
Epäyhtenäinen lääkitysten kirjaamistapa (Hellesø ym. 2004)
Loppuyhteenvedon vaikutus lääkitysvirheiden esiintymiseen (Greenhalgh ym. 2010) Lääkitystietojen hallinnan puutteellisuus (Minkkinen ym. 2006)
Päällekkäiset lääkitystiedot lääkärien ja hoitajien loppuyhteenvedoissa (Børmark 2014)
Riittämätön ohjeistus lääkityksestä siirtotilanteessa (Knight ym. 2013)
Ristiriitaiset lääkitystiedot lääkärin yhteenvedossa ja hoitosuunnitelmalomakkeessa (Tjia ym. 2009)
Virheelliset lääkitystiedot (Wilson ym. 2001) Potilaan perustiedot
Sairauskohtaisen spesifin tiedon puuttuminen loppuyhteenvedosta (Harel ym. 2012, Carmody ym. 2013, Jenkinson ym. 2014, Al-Damluji ym. 2015)
Lääketieteellisen historian/diagnoosien puuttuminen (Katzmi 2008, Remen & Grims-mo 2011, Kattel ym. 2016, Scully ym. 2016)
Ruokavalion puuttuminen (Kind ym. 2011)
Sosiaalisen taustan ja toimintakyvyn puutteellinen kirjaaminen (Scully ym. 2016) Moniammatillinen tietosisältö
Hoitajien ja lääkärien kirjausten päällekkäisyys (Hübner ym. 2010, Collins ym. 2011, Børmark 2014)
Fysioterapeuttien suositusten puuttuminen yhteenvedoista (King ym. 2013, Pol-naszek ym. 2015)
Yhdenmukaiset tietosisällöt (Asikainen ym. 2003, Grönroos & Perälä 2005) Ammattiryhmäkohtaiset yhteenvedot (Closs 1997, Arya 2015)
Hoidon antajan tunnistetiedot
(Hellesø ym. 2004, Kripalani ym. 2007, Katzmi 2008, Jenkinson ym. 2014, Cresswell ym.
2016, Kattel ym. 2016, Scully ym. 2016) Hoidon tarve
Syömisvaikeuksien kirjausten puuttuminen (Carlsson ym. 2010) Tieto painehaavoista puuttuu (Gunningberg ym. 2000)
Hoitotyön tavoitteet
Tavoitteiden kirjausten puuttuminen (Hellesø ym. 2004, Carlsson ym. 2010, Smith &
Alexander 2012, Sakaguchi & Lenert 2015) Hoitotyön toiminnot
Potilasohjausta ei kirjattu (Kripalani ym. 2007, Jenkinson ym. 2014, Li ym. 2014) Haavahoidon kirjaaminen puutteellista (Smith & Alexander 2012)
Potilaan oppimista ei kirjattu (Sakaguchi & Lenert 2015)
Syömisvaikeuksiin liittyviä interventioita ei kirjattu (Carlsson ym. 2010) Hoidon tulokset
Potilaan kunto siirtotilanteessa puuttuu (Kind & Smith 2008, Hesselink ym. 2013, King ym. 2013, Danielsson-Ojala ym. 2014, Al-Damluji ym. 2015, Scully ym. 2016)
Arvioinnin puuttuminen (Carlsson ym. 2010) Tutkimustulosten puutteellinen kirjaaminen
(Kripalani ym. 2007, O’Leary ym. 2009, Kattel ym. 2016)
Yhteenvetoja koskevat tiedot ovat olleet riittämättömiä potilaan perustietojen (Harel ym. 2012, Al-Damluji ym. 2015), hoidon antajan tunnistetietojen (Hellesø ym. 2004, Katzmi 2008, Jenkinson ym. 2014), omaishoitoon ja hoitotyöhön liittyvien tietojen (Arya 2015), tutkimustulosten (O’Leary ym. 2009, Kattel ym. 2016) sekä sairauskoh-taisten tietojen (Harel ym. 2012, Jenkinson ym. 2014, Al-Damluji ym. 2015), erityisesti lääkitysten (Bull & Roberts 2001, Sakaguchi & Lenert 2015, Scully ym. 2016) osalta.
(taulukko 5.) Opioidikipulääkkeitä koskevat lääkemääräykset ovat olleet toistuvasti ongelmallisia (King ym. 2013).
Jatkohoitopaikassa sairaanhoitajat ovat kaivanneet lääkärin loppulausunnon lisäk-si jatkohoitosuunnitelman laatimista varten erikoissairaanhoidon hoitajan lähetettä, jossa olisi kerrottu potilaan tilasta ja voinnista (Danielsson-Ojala ym. 2014). Tosin hoi-totyön yhteenvedoissakin potilaan hoidon tarpeita, tavoitteita, hoitotoimia, tuloksia ja arviointia on kuvattu epätäydellisesti. Esimerkiksi halvauksen jälkeisistä syömis-häiriöistä kärsivien potilaiden hoitotyön yhteenvedoista on puuttunut jatkohoidon suunnitelmaa varten tarvittavaa tietoa syömisvaikeuksista (Carlsson ym. 2010) ja fysioterapeuttien suuren riskin potilaille sairaalahoidon aikana tekemät suositukset ovat puuttuneet melkein aina sairaalasta jatkohoitoon lähetettävistä yhteenvedoista (Polnaszek ym. 2015). Puutteita on ollut myös esimerkiksi olemassa olevan painehaa-van (Gunningberg ym. 2000) tai potilaan siirtotilanteen voinnin (Kind & Smith 2008) kirjauksissa.
Tietorakenne
Rakenteinen tieto kirjataan ja tallennetaan etukäteen sovitun rakenteen avulla (Virk-kunen ym. 2015). Tietorakenteiden kuvauksia näkyy runsaasti 2010-luvun leissa (taulukko 6). Rakenteistamisen hyödyt (n = 12) näkyvät useammissa artikke-leissa kuin sen haasteellisuus (n = 7). Potilaiden siirtotilanteiden dokumentoinnin yhtenäistämiseksi on esitetty hoitotyön yhteenvedon rakenteistamista (Hübner ym.
2010, Olsen ym. 2013a) ja tietoliikenneprotokollien kehittämistä (Haggerty ym. 2003, de la Torre-Díez ym. 2013, Coiera 2015). Tietokoneprotokollat tarkoittavat kliinisiä oh-jeita tai protokollia, jotka on tallennettu tietojärjestelmiin, jotta niitä voidaan helposti käyttää hoidon tukemiseksi (Coiera 2015).
Tietorakenteita on tutkittu potilaiden siirto- ja kotiutustilanteissa (esim. Keenan
& Aquilino 1998, Saranto ym. 2014, Lenert ym. 2014) ja hoitajien vuorojenvaihtotilan-teissa (Johnson ym. 2012). Potilaiden sairaalasta hoitolaitokseen ja hoitolaitoksesta sairaalaan tapahtuvien siirtotilanteiden parantamiseksi on kehitetty Situation-Back-ground-Assessment-Recommendation-sapluunoja (SBAR) (Lenert ym. 2014) ja mini-mitiedostoja (Cortes ym. 2004, Craig ym. 2007), joissa oleellisessa osassa ovat siirto-tietoja koskevan informaation tarkistuslistat (Cortes ym. 2004, Hadjistavropoulos ym.
2009, Cresswell ym. 2016). Listauksia hyvästä siirtotiedosta on laadittu moniamma-tillisessa tiimissä (Cresswell ym. 2016). Kotiutustilanteessa tarkistuslistojen käytön avulla on kyetty mahdollistamaan potilaiden osallisuus (Hadjistavropoulos ym. 2009, Sosiaali- ja terveysministeriö 2014).
Taulukko 6. Tietorakenteiden kuvauksia Tiedonvaihdon rakenteistaminen
(Keenan & Aquilino 1998, Cortes ym. 2004, Terrell ym. 2005, Schabetsberger ym. 2006, Craig ym. 2007, Hadjistavropoulos ym. 2009, O’Leary ym. 2009, Hübner ym. 2010, LaMantia ym. 2010, Johnson ym. 2012, Tindale 2012, Murphy ym. 2013, Smith ym. 2013, Lenert ym. 2014, Saranto ym. 2014, May-Miller ym. 2015, Kattel ym. 2016)
Rakenteistamisen hyödyt
(Keenan & Aquilino 1998, Asikainen ym. 2003, Terrell ym. 2005, Hellesø 2006, Craig ym.
2007, Kripalani ym. 2007, O’Leary ym. 2009, LaMantia ym. 2010, Johnson ym. 2012, Kuusisto ym. 2014, Saranto ym. 2014, Kattel ym. 2016)
Rakenteistamisen haasteellisuus
(Hellesø ym. 2005, Hellesø 2006, O’Leary ym. 2009, Nykänen ym. 2012, Smith ym. 2012, de la Torre-Díez ym. 2013), Kuusisto ym. 2014
Rakenteistamisen tarpeellisuus
(Closs 1997, Keenan & Aquilino 1998, Hübner ym. 2010, Smith ym. 2013, Kattel ym. 2016) Rakenteistamisen puute
(Schabetsberger ym. 2006, Carlsson ym. 2010, Jenkinson ym. 2014)
Potilaan hoidon dokumentointi yhdenmukaisilla rakenteisilla käsitteillä on edistä-nyt joustavia potilassiirtoja ja jatkuvuutta yksiköiden välillä, koska ammattilaisten ei ole tarvinnut tulkita tai arvata, mitä toinen ammattilainen on tarkoittanut (Keenan
& Aquilino 1998, Saranto ym. 2014). Rakenteisen kirjaamisen avulla on onnistuttu lisäämään olennaisten tietojen kirjaamista (Terrell ym. 2005, Hellesø 2006, O’Leary ym. 2009, Saranto ym. 2014) ja siten vahvistettu hoitoturvallisuutta (Johnson ym. 2012, Saranto ym. 2014). Sitä vastoin rakenteistamisen haasteellisuus on tunnistettu poti-lastietojärjestelmien yhteensopimattomuuksien yhteydessä (mm. Hellesø ym. 2005, Smith ym. 2012, de la Torre-Díez ym. 2013).
Tiedon laatu
Tiedonhallinnan ydin on laadukas tieto (Jylhä 2017). Yhteenvetojen sisältämän tiedon laatua koskevissa kuvauksissa (taulukko 7) on näkynyt eniten kieliasua ja oikein-kirjoitusta (n = 18), toiseksi eniten potilaslähtöisyyttä tai sen puuttumista (n = 16), kolmanneksi eniten tiedon oikeellisuutta (n = 11) ja vähiten tiedon riittävyyttä (n = 9) koskevaa kommentointia. Yhteenvetojen kieliasussa, oikeinkirjoituksessa, tiedon oi-keellisuudessa ja riittävyydessä on havaittu olevan puutteita. Yhteenvedot ovat olleet epäselviä (Carlsson ym. 2010, Hesselink ym. 2013), niistä on ollut mahdotonta saada selvää (Closs 1997, Bull & Roberts 2001) tai niissä on käytetty lyhenteitä (Closs 1997, Jenkinson ym. 2014), lääketieteellistä ammattikieltä (Tallgren 2007, Jenkinson ym.
2014) tai valmiita tekstipätkiä (fraaseja), minkä vuoksi potilaan yksilölliset tarpeet on jäänyt huomioimatta (Jenkinson ym. 2014). Yhteenvetojen sisältämä tieto on ollut puutteellista tai epätäsmällistä (Greenhalgh ym. 2010, King ym. 2013) ja potilaiden kokemusten kuvaukset ovat puuttuneet (Olsen ym. 2014).
Sähköisiä yhteenvetoja pidetään sisällöiltään kattavampina (Terrell ym. 2005), sel-keämpinä ja luettavampina kuin käsin kirjattuja (mm. Siders & Peterson 1991, Melby
& Hellesø 2010). Niiden perusteella potilaan tilanteesta on kyetty muodostamaan kokonaiskäsitys (Unertl ym. 2012). Systemaattisen katsauksen perusteella rakenteis-ten ja järjestelmästä automaattisesti tuotettujen yhteenvetojen käyttö on parantanut
asiakirjojen tiedon laatua (Kripalani ym. 2007). Hiljattain julkaistun katsauksen mu-kaan lomakkeiden siirtäminen sähköiseen muotoon ei kuitenmu-kaan ole taannut niiden laadun paranemista (Kattel ym. 2016). Esimerkiksi sairaalapotilaiden sähköisesti tal-lennetuissa loppuyhteenvedoissa on ollut enemmän virheitä tai puutteellisia tietoja kuin käsin kirjoitetuissa (Callen ym. 2008). Remenin ja Grimsmon (2011) tutkimuk-sessa päivystysyksiköissä, potilastietojärjestelmästä tai lähetteestä saatava tieto oli ristiriitaista verrattuna potilaan tai omaisen antamaan tietoon.
Taulukko 7. Tiedon laadun kuvauksia Kieliasu ja oikeinkirjoitus
Selkeys (Siders & Peterson 1991, O’Leary ym. 2009, Melby & Hellesø 2010)
Epäselvyys (Tallgren 2007, Carlsson ym. 2010, Carlsson ym. 2011, Hesselink ym. 2013, Danielsson-Ojala ym. 2014)
Teknisten termien käyttö (Hellesø 2006, Minkkinen ym. 2006, Jenkinson ym. 2014, Peacock 2014)
Fraasien käyttö (Jenkinson ym. 2014, Olsen ym. 2014) Lyhenteiden käyttö (Closs 1997, Jenkinson ym. 2014)
Yhteenveto, jota mahdoton lukea (Closs 1997, Bull & Roberts 2001) Potilaslähtöisyys
Potilaan näkökulman puuttuminen (Hellesø 2006, Carlsson ym. 2010, Hesselink ym.
2012, Hesselink ym. 2013, Jenkinson ym. 2014, Olsen ym. 2014, Sakaguchi & Lenert 2015)
Potilaskohtainen tieto (Bench ym. 2013, Smith ym. 2013, Flink ym. 2015)
Potilaan ymmärtämättömyys jatkohoito-ohjeista (Tallgren 2007, Romagnoli ym. 2013) Selkokielinen yhteenveto (Minkkinen ym. 2006, Tallgren 2007, Danielsson-Ojala ym.
2014)
Yksilöllinen siirtohoitosuunnitelma (Siders & Peterson 1991) Tiedon oikeellisuus
Epätarkka tieto (Carlsson ym. 2010, Greenhalgh ym. 2010, Carlsson ym. 2011, King ym.
2013)
Virheellinen tieto (Wilson ym. 2001, Callen ym. 2008, Melby & Hellesø 2010, Carlsson ym. 2011)
Ristiriitainen tieto (Remen & Grimsmo 2011, Hesselink ym. 2012, King ym. 2013) Tiedon riittävyys
Puutteellinen tieto (Bull & Roberts 2001, Cortes ym. 2004, Callen ym. 2008, Morris ym.
2012, King ym. 2013, Danielsson-Ojala ym. 2014, Olsen ym. 2014, Al-Damluji ym. 2015) Tiedon kattavuus (Terrell ym. 2005)
Kotihoidon hoitajat ovat USA:ssa tuoneet esille, että potilaat eivät ole aina ymmär-täneet yhteenvetoihin kirjattuja jatkohoito-ohjeita (Romagnoli ym. 2013) tai niiden sisältämää lääketieteellistä terminologiaa (Tallgren 2007) eivätkä ole kysyneet selvi-tystä. Toisin sanoen heiltä puuttuu tärkeää tietoa. (Romagnoli ym. 2013.) Suomessa on otettu esille selkokielisen epikriisin tarve (Minkkinen ym. 2006, Tallgren 2007, Da-nielsson-Ojala ym. 2014) potilaan hoitoketjuun osallistuvien hoitotyön ammattilais-ten ja potilaan käyttöön. Lääketieteen yhteenvedon rinnalla käyttöönotettu hoitotyön yhteenveto on tuonut hyötyjä sekä potilaalle että ammattilaisille. Potilaat ovat saaneet yksilöllisen siirtohoitosuunnitelman ja hoito-ohjeet helposti luettavassa muodossa.
(Siders & Peterson 1991.)
Hallinnollinen jatkuvuus
Hallinnollinen jatkuvuus liittyy organisaatiorakenteisiin (Freeman ym. 2001) ja koh-distuu esimerkiksi potilashallinnollisiin suunnitelmiin ja ja yhteenvetoihin (Kripalani ym. 2007). Sen tavoitteena on varmistaa, että eri hoidon antajien tarjoama hoito on yhtenäistä, hallittua, toisiaan täydentävää ja oikea-aikaista (Haggerty ym. 2003). Se korostuu potilaan siirtyessä yli organisaatiorajojen (Reid ym. 2002), ja se voi toteutua vain, jos hoitopolkuja seurataan johdonmukaisesti (Wierdsma ym. 2009).
Hallinnollisen jatkuvuuden ominaisuuksiksi tutkijan kirjallisuudesta tekemien va-lintojen perusteella valikoituivat tutkimuskysymyksiä täydentävinä tiedonkulku, yh-teistyö, työkäytännöt, koordinointi, moniammatillinen tiimityö ja johtaminen, joista tiedonkulku, yhteistyö, työkäytännöt ja koordinointi ovat tämän tutkimuksen empiirisessä osassa tutkimuskohteina.
Tiedonkulku
Tiedonkulkua on tutkittu ajantasaisuuden ja luotettavuuden kannalta (taulukko 8).
Viivästynyt tieto tuli esille useammassa (n = 11) artikkelissa kuin tiedonkulun ajan-tasaisuus (n = 7). Tiedonkulun luotettavuutta oli analysoitu potilastietojen käyttöoi-keuksien, sähköisen tiedon luottamuksellisuuden ja turvallisuuden, arkaluonteisten tietojen, yksityisyyden riskien sekä tietojen epäyhtenäisen siirtymisen kannalta.
Ammattilaiset arvostavat ajantasaista tiedonvaihtoa, kun potilas siirtyy organisaa-tiosta toiseen. Suomessa Grönroos ja Perälä (2005) tutkivat kotihoidon henkilöstön (n
= 1890) näkemyksiä siitä, mitkä kotiuttavan sairaalan ja kotihoidon väliset käytän-nöt olivat yhteydessä onnistuneeseen kotiutukseen. Ammattilaisten mielestä hyvän yhteistyön lisäksi tarvittiin riittävää kommunikaatiota, minkä katsottiin koostuvan yhtenäisestä tietosisällöstä, ajantasaisesta tiedonvaihdosta ja eri toimijoiden välises-tä merkityksellisesvälises-tä kommunikaatiosta. Hollannissa arvioitiin lääkärien, hoitajien, potilaiden ja omaisten kokemia esteitä siirtotilanteissa. Avohoidossa työskentelevien ammattilaisten mielestä ajantasainen ja potilaskohtainen tiedonkulku oli tärkeää ja tuki potilaan tarpeita. Potilaat kertoivat, että heidän piti itse informoida hoitajia sai-raalahoidon jälkeisellä käynnillä. Potilaiden antama informaatio ei kuitenkaan ollut riittävää. Hoitajat joutuivat soittamaan sairaalaan lisätietojen saamiseksi, koska poti-lailla ei ollut kirjallista dokumenttia sairaalahoidosta. (Hesselink ym. 2013.)
Tiedonvälityksen ajantasaisuutta on saatu parannettua saattamalla paperiset po-tilasasiakirjat sähköiseen muotoon (Kripalani ym. 2007), Motamedi ym. 2011, Kattel ym. 2016). Silti siirtotilanteessa välitön pääsy potilaan tietoihin ei vielä toteudu (Murphy ym. 2016). USA:ssa on kokeellisen tutkimusasetelman (n = 1501) avulla osoitettu, että edes parhaimmaksi arvioidussa sairaalassa yksikään yhteenveto ei täyttänyt kaikkia laatukriteereitä, joita ovat lähettäminen, ajantasaisuus ja sisältö (Al-Damlujin ym. 2015). Viivästyneet lääketieteen kirjaukset ovat haitanneet kotiu-tusprosessin suunnittelua (Morris ym. 2012). Hoitotyön yhteenveto on ollut usein jatkohoitopaikassa aikaisemmin kuin lääkärin yhteenveto (Børmark 2014). Silti po-tilasta koskevaa tietoa on saatettu tarvita jo ennen kuin potilas on saapunut (Closs 1997, Minkkinen ym. 2006), joten tiedon puute on estänyt hoidon suunnittelua (Bull
& Roberts 2001).
Taulukko 8. Tiedonkulun kuvauksia Ajantasaisuus
Viivästynyt tieto (Curran ym. 1992, Closs 1997, Bull & Roberts 2001, Tallgren 2007, Hesselink ym. 2013, Morris ym. 2012, Børmark 2014, Jenkinson ym. 2014, Al-Damluji ym.
2015, Brodribb ym. 2015, Kattel ym. 2016)
2015, Brodribb ym. 2015, Kattel ym. 2016)