Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on mahdollisimman luotettavan tutkimuksen teke-minen. Laadullisen tutkimuksen arvioinnissa on kysymys tutkimusprosessin
luotetta-ALALUOKKA PÄÄLUOKKA NÄKÖKULMA
Eri sukupolvien yhdistäminen
Lasten valvomaton ajankäyttö Synty
Kokemuksia Elämänkaari-kahvilasta
Sallivuus
Avoimuus Ilmapiiri
Suuret kävijämäärät
Lapsille turvallinen paikka Tarpeellisuus Arkilähtöisyys
Ohjattu vs. vapaa toiminta Kehittäminen Vapaaehtoisten mukaan
saa-minen
Jatkon puoltaminen
Jatkuminen
vuudesta eikä pelkästään mittauksen luotettavuudesta. Kvantitatiivisen tutkimuksen arvioinnissa käytettyjä validiteetin ja reliabiliteetin käsitteitä ei perinteisesti ymmärret-tyinä voi soveltaa kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden perusteiksi. (Eskola &
Suoranta 1998, 211–212.) Lincoln ja Guba (1985) suosittelevat kvalitatiivisen tutki-muksen laadun arvioinnissa käyttämään ennemmin tarkastelunäkökulmana vastaavuut-ta, siirrettävyyttä, tutkimustilannetta sekä todennettavuutta.
Vastaavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin tutkijan tekemät tulkinnat vastaavat tut-kimuksen aineistoa. Kvalitatiivista aineistoa analysoitaessa on tutkijan pyrittävä syste-maattisuuteen, perusteltavuuteen, kattavuuteen, rationaalisuuteen ja totuudellisuuteen.
(Syrjälä & Numminen 1988, 118.) Tutkimuksessa teoreettisten lähtökohtien, käsitteel-listen määreiden ja menetelmälkäsitteel-listen ratkaisujen tulisi olla loogisessa suhteessa keske-nään. Tutkijan kannalta tutkimuksen loogisuus osoittaa tieteellistä otetta ja oman tie-teenalansa hallintaa. Lukijan tulisi pystyä seuraamaan tutkijan päättelyä. (Eskola &
Suoranta 1998, 211–217.)
Tässä raportissa olen tuonut tutkimuksen logiikkaa esille avaamalla lukijalle tutkimuk-sen kannalta olennaisia käsitteitä esittämällä ne selkeästi, kuvioita hyväksikäyttäen. Li-säksi olen pyrkinyt lisäämään luotettavuutta pohtimalla avoimesti tutkimuksen kulkua sekä avaamalla tutkimuksen taustoja. Aineistoa analysoidessa kirjasin päättelyn vaiheet ylös ja säilytin kaikki materiaalit mahdollisia tarkistuksia varten. Tutkimuksen tulosten esittelyssä olen pyrkinyt avoimuuteen ja antamaan lukijalle mahdollisuuden tarkastella tutkimuksen johdonmukaisuutta mahdollisimman tarkalla analyysin kuvaamisella.
Tutkimuksen siirrettävyydellä puolestaan tarkoitetaan sitä, onko tutkimus toteutettavissa toisen vastaavanlaisen tutkimusaineiston kautta. Tutkimukseni luonteen vuoksi ei Met-sämuurosen (2006, 201) mukaan ole mielekästä pitää siirrettävyyttä luotettavuuden kri-teerinä. Siirrettävyys tarkoittaa sitä, voidaanko saatuja tuloksia soveltaa vastaavaan il-miöön toisissa olosuhteissa. Tutkimuksen suora siirrettävyys on heikko, koska Elämän-kaarikahvila on paikallisissa olosuhteissa tarpeista syntynyt ja toteuttajien mielestä tär-keäksi ja tarpeelliseksi koettua toimintaa. Osallistujien persoonilla on suuri merkitys tuloksiin. Ulkoapäin ei ole mahdollista määritellä tällaista toimintaa vaan se lähtee osal-listujista itsestään, siksi uudesta Elämänkaarikahvilasta ei koskaan voisi tulla alkuperäi-sen kaltaista. Uskon kuitenkin tutkimukalkuperäi-seni lisäävän muiden ymmärrystä asiasta ja
aut-tavan samankaltaista toimintaa suunnittelevia, siirtovaikutusta on siis silti olemassa. (ks.
Stake 2000, 238.)
Tutkimustilanne ja tutkimuksen todennettavuus puolestaan liittyvät tutkijaan ja hänen tekemiin valintoihin tutkimuksen aikana. (Lincoln & Guba 1985, 294–301.) Laadulli-sessa analyysissä aineiston keruu, analyysi ja raportointi kytkeytyvät usein tiiviisti toi-siinsa. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi koskeekin koko tutkimuspro-sessia ja siinä on otettava kaikki nämä vaiheet huomioon. Kvalitatiivisessa tutkimukses-sa uskottavuus perustuu tutkimusprosessin mahdollisimman yksityiskohtaiseen ja tark-kaan kuvaamiseen. Mitä lähempänä tutkimusraportin todellisen tilanteen kuvausta ra-portointi on, sitä uskottavampaa tuotettu tieto on. Raportin tulee sisältää tarkat haastatte-lutilanteiden kuvaukset ja aineiston analyysin vaiheet. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 216–218.) Tutkijan täytyy muistaa, että huonosti toteutettu raportti voi pilata hy-vin suoritetun tutkimuksen. Tutkimustilanteen ja tutkimuksen todennettavuuden arvi-ointi perustuu täysin omiin subjektiivisiin kokemuksiini ja ajatuksiini. Olen tutkimus-tekstin avulla pyrkinyt antamaan mahdollisimman realistisen kuvan käyttämistäni tut-kimuskäytänteistä ja lähteistä sekä pyrkinyt kuvaamaan tutkimuskohdetta mahdolli-simman totuudenmukaisesti.
Tulososioon olen ottanut mukaan lainauksia ja valokuvia havainnollistaakseni kahvilas-sa kävijöiden kokemuksia. Sitaatin käyttämisellä tutkimustekstissä voi olla monenlaisia tehtäviä, kuten perustella tutkijan tekemää tulkintaa, toimia aineistoa kuvaavana esi-merkkinä tai elävöittää tekstiä. (Eskolan & Suoranta 1998, 176.) Oman haasteensa kui-tenkin tuo se, että sitaatteja on käytetty sopiva määrä tekstissä. Runsas sitaattien käyttö kuvaa aineistoa laajasti, mutta voi toisaalta olla lukijan kannalta liian raskasta. Sitaattien vähäinen käyttö taasen voi helpottaa lukijaa, mutta seurauksena on, että lukija on tällöin hyvin pitkälle tutkijan omien tulkintojen armoilla. (Eskola & Suoranta 1998, 181.) Va-lokuvat havainnollistavat asioita, välittävät tunnelmia ja täydentävät tekstin sisältöä.
Valokuva on aina dokumentti jostakin todellisesta tapahtumasta. Valokuvalla tulisi aina olla oma viestinsä, joka tukee tekstiä ja muuta sisältöä. (Keränen & Penttinen 2007, 174.) Käyttämilläni kuvilla on yhteys käsiteltävään aiheeseen eivätkä ne ole vain keven-tämässä tai piriskeven-tämässä tutkielmani ulkoasua.
Yhtenä luotettavuuden mittarina voidaan pitää tutkimuksen objektiivista näkökulmaa.
Objektiivisuuden sisällyttäminen tutkimuksen tekoon tuottaa kuitenkin usein haastetta, sillä tutkijan omat arvot ja lähtökohdat vaikuttavat suuresti muun muassa tutkimusai-heen valintaan sekä tutkimusnäkökulmaan. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta onkin olennaista, että tutkija tunnistaa ja tunnustaa subjektiivisuuden tutkimuksessaan. Sub-jektiivisuuden tunnustamisen kautta syntyy myös tutkimuksen objektiivisuus. (Eskola &
Suoranta 1998, 16–17.) 4.6 Tutkimuksen eettisyys
Eettisesti hyvän tutkimuksen laatimisessa on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä, kuten rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallenta-misessa ja esittämisessä. Erityisen tärkeää jokaisen tutkimuksen teossa on ihmisarvon kunnioittaminen. Siksi tutkimusta tehdessä onkin tärkeää kiinnittää huomio myös tutkit-tavien suojaan sekä heidän vapaaehtoiseen osallistumiseen. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 128–133.) Jokaisen tutkimuksen tekoon sisältyy lukuisia eri päätöksiä, jolloin tutkijan etiikka voi joutua koetukselle tutkimusprosessin aikana. (Eskola & Suoranta 1998, 52.) Ihmisen itsemääräämisoikeuksiin kuuluu hänen mahdollisuutensa valita haluaako osal-listua tutkimukseen vai ei, joten tutkimukseen osallistuminen oli kaikille vapaaehtoista.
Haastatteluiden aluksi kerroin haastattelusopimuksesta (Liite 4). Haastattelusopimus pitää sisällään sen, että haastattelu tulee vain tämän tutkimuksen käyttöön eikä haasta-teltavan henkilöllisyys tule esille missään vaiheessa, vaikka tutkimuksessa voidaan käyttää suoria lainauksia haastattelusta. Lisäksi kerroin, että haastattelu nauhoitetaan, alkuperäisiä nauhoja kuuntelee vain haastattelija ja litterointeja lukee vain haastattelija ja tarvittaessa ohjaajat. Haastateltavien yksityisyyden suojaamiseksi taustatiedoiksi kir-jasin ylös vain heidän sukupuolen ja iän.
Koska tutkimukseni kohteena olivat osittain alaikäisiä lapsia ja nuoria, on tällöin syytä pohtia tutkimuslupa-asioita. Näillä asioilla tarkoitan esimerkiksi vanhempien tiedotta-mista sekä sitä, täytyykö heiltä kysyä lupa lapsen haastattelua varten. Päiväkirjaa kirjoit-taneen pojan äiti allekirjoitti suostumuksen lapsensa osallistumisesta tutkimukseen (Lii-te 3). Viiden haastat(Lii-teluun osallistuneen lapsen/nuoren kanssa ratkaisin asian niin, että pyysin heitä informoimaan vanhempiaan haastattelusta sekä kertomaan, että kahvilassa
on saatavilla puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni mahdollisia kysymyksiä varten.
Koska kukaan vanhemmista ei ottanut yhteyttä, koin, että päätösvalta tutkimukseen osallistumisesta on ollut lapsella/nuorella itsellään. Tutkijana takasin tutkimukseen osal-listuneille vapaaehtoisuuden, luottamuksellisuuden ja yksityisyyden. Tutkimuksen tu-loksista ei sisällöllisesti voi tunnistaa ketään.
Oikeus valokuvaan tekijänoikeuslain (L 404/1961) tarkoittamassa mielessä kuuluu aina alun perin valokuvan ottajalle, joka voi sen luovuttaa toiselle esimerkiksi sopimuksella.
Koska olen käyttänyt toisten luomia kuvia, olen kysynyt luvan kuvan käyttöoikeuden saamiseen. Olen myös huolehtinut siitä, että kuvassa olevilta henkilöiltä on suostumus kuvan käyttämiseen. Kuvissa olevia ihmisiä ei voi yhdistää sitaatteihin. Tutkimukseni aihe ja siinä käsitellyt asiat eivät ole niin henkilökohtaisia, että niistä voisi koitua tutki-mukseen osallistuneille haittaa.
5 KOKEMUKSIA ELÄMÄNKAARIKAHVILASTA
5.1 Synty
Haastatteluissa kerrottiin, että Elämänkaarikahvilan toiminta-ajatuksena on tarjota elä-keläisille kokoontumispaikka ja iltapäiväkerhojen ulkopuolelle jääville koululaisille paikka, jossa olla turvallisesti koulupäivän päättymisen jälkeen. Toiminnan avulla halu-taan tukea ja ylläpitää sukupolvien välistä solidaarisuutta sekä kehittää sukupolville yhteistä toimintaa. Jo kahvila-ajatusta kehiteltäessä ajatuksena oli lasten ja eläkeläisten yhteen saattaminen: ”siitähän tää lähti, että yritettäs saada ikäihmisiä ja lapsia oleen yhdessä.” (äiti 44 v) Toiminnan pyörittämiseen eläkeläisiä motivoi halu tarjota lapsille ja nuorille tekemistä koulupäivien jälkeen.
”Olin kuullu vanhemmilta, että täällä on iltapäiväkerho ykkös- ja tokaluokkalai-sille ja sitten kolmasluokkalaiset jää jo syksyllä heitteille, että niille ei oo mi-tään.” (nainen 67 v)
Haastatteluista kävi selvästi ilmi, että Elämänkaarikahvilan tarkoitus on ennaltaehkäistä riskitekijöitä, jotka liittyvät lapsen ja nuoren valvomattomaan ajankäyttöön ja yk-sinoloon. Toiminnan tarkoituksena on tukea lapsen kasvua ja kehitystä, luoda perustaa hyville vapaa-ajanviettotavoille, auttaa perheitä kasvatustehtävän toteuttamisessa ja saattaa eri sukupolvia yhteen.
”Itse asiassa ajatus ikäihmisten ja nuorison yhteen saattamisesta on muhinut mie-lessä jo pitkään. Iittalasta lähdetään pääsääntöisesti töihin matkojen päähän, jol-loin työpäivät ovat pitkiä. Lapset ovat koulun jälkeen yksin tai kavereiden kanssa jossain humuamassa. Syövätkö, tekevätkö läksyt, onko kaikki ok, on monen van-hemman murhe iltapäivisin.” (äiti 44 v)
Haastatteluista tuli esiin, että kun hankkeesta kerrottiin, ajatukset olivat hiukan ristirii-taisia. Alussa toimintaan sitoutuvia henkilöitä oli vaikea saada mukaan. Hankkeeseen sitoutuminen ja mukaan lähtö ei ollut eläkeläisille itsestäänselvyys, mutta löytyi kuiten-kin muutamia, jotka näkivät hankkeen tärkeyden.
”..meillä eläkeläisjärjestön kokoukseen tuotiin tämä idea ja kyseltiin siellä sitten vapaaehtosia, eikä siellä yksikään käsi noussut. Vaikka siellä nyt sitten käytettiin puheenvuoruoja tän asian tärkeydestä, niin se oli ihan tuuleen huutamista, ei edes
kaiku vastannu. Mä sitten totesin, että mä oon aina tehny hirveesti vapaaehtois-työtä, niin mä sitten katsoin asiakseni, että pakkohan jonkun. Mä ymmärrän sen, kuinka tärkeää tää on hankkeena.” (nainen 75 v)
Elämänkaarikahvila-ajatusta kehitellessä mietittiin, ”miten koulua voitais käyttää muu-hunkin kun koulun käyttöön, kun se on suuren osan vuorokaudesta tyhjänä?” (nainen 65 v) Lasten mielipide oli selkeä: he eivät halunneet viettää aikaa koululla enää koulupäi-vän jälkeen. Sen sijaan koulun vieressä sijaitseva Hukarin nuorisotalo sai paikkana kan-natusta. Sana kahvilasta lähti leviämään lasten ja nuorten, perheiden sekä koulun kes-kuudessa puskaradion avulla.
”Kuulin etukäteen joltakin näiltä ikäihmisiltä, että tällanen on tulossa ja sitten poika kuuli myös koulusta. Mä olin ajatellu, että mä suosittelen hänelle, että tulee käymään. Mutta hän myös kerto sitten innoissaan, että tämmönen on olemassa ja hän haluaa mennä sinne.” (äiti 46 v)
5.2 Ilmapiiri
Haastattelujen perusteella kahvilan ilmapiiri koetaan avoimeksi ja sallivaksi. Alun jän-nitteisyys on poistunut ja yhdessä olo on vapautuneempaa: ”tää on tullu semmoseks avoimemmaks, kun porukka oppii koko aika tunteen toisensa enemmän ja enemmän.”
(mies 55 v) Ihmisten välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen koetaan vaikuttaneen rat-kaisevasti ilmapiiriin. Ilmapiiri on sellainen, jossa jokaisella on hyvä olla. Haastateltavat kokevatkin pystyvänsä olemaan täysin oma itsensä kahvilassa. Avoin ja salliva ilmapiiri luo turvallisuuden tunnetta: ”Mun poika on vähän arka, uusissa tilanteissa hyvinkin arka. Niin, kyllä hän heti ekalla kerralla oli innoissaan, että sinne mennään uudestaan-kin.” (äiti 46 v)
Elämänkaarikahvila tarjoaa osallistujille yhteisön, johon jokainen halukas voi liittyä ja kuulua. Positiivinen ja avoin ilmapiiri on koko toiminnan lähtökohta. Jokaisella on va-paus olla osa porukkaa, tehdä virheitä ja oppia uutta. Hyvä ilmapiiri salliii erilaisuuden ja kunnioittanut sitä: ”Mun mielestä se kyllä on jotenkin parasta, että tällä on tosi kiva ilmapiiri, sellanen välitön. Täällä saa puhua ja tehdä, ei kukaan estele.” (nainen 65 v) Kenenkään ei tarvitse muuttaa itseään "kuuluakseen joukkoon", eikä ketään vähätellä mielipiteiden, taitojen, varusteiden tai minkään muunkaan perusteella. Uusiin tulijoihin
pyritään suhtautumaan avoimesti ja kaikki ovatkin olleet tervetulleita. Aktiiviset kävijät ovat ottaneet tehtäväkseen saada myös uusia innostumaan toiminnasta.
”Mun mielestä koitetaan hyvin avoimesti ottaa vastaan, ettei tyrmätä ainakaan millään lailla, että et ois tervetullu sakkiin. Päinvastoin, pidetään kynsin hampain kiinni, jos saadaan, et joku rupee käymään, että älä nyt sitten vaan jätä tulematta toisenkin kerran.” (nainen 66 v)
5.3 Toiminta
Kahvilassa tapahtuvan toiminnan koetaan olevan hyvin arkilähtöistä. Koetaan, että tär-keintä on ajan antaminen toisille ja yhdessä olo: ”yhdessä tekeminen ja yhdessä toisten kanssa oleminen, kyllähän se on hirmu tärkeetä.” (nainen 67 v) Lapsille ja nuorille tär-keintä on vapaa oleminen, läksyjen tekeminen, välipalan syöminen ja pelaaminen:
”tänne voi tulla vaan olee ja pelailee.” (tyttö 15 v)
”Uskon, että poikani viihtyy niin hyvin Elämänkaarikahvilassa siksi, että siellä on kavereita. Ja varmasti eläkeläiset olemuksellaan tarjoavat mukavan ja turvallisen ympäristön iltapäivän viettoon. Kahvilasta saa myös ostaa todella edullisesti väli-palaa.” (äiti 46 v)
Toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnetään ikäihmisten erityisosaamista.
Kahvilassa on mukana eläkeläisiä, jotka osaavat muun muassa askarrella, leipoa, kutoa ja virkata. He osallistuvat mielellään yhteisen toiminnan käytännön järjestelyihin ja
KUVA 1. Välipalatarjoilua. (Kuva Mauri Järvinen 2011.)
lasten ohjaustehtäviin. Eräs nainen on opettanut lapsille, kuinka tehdään isoäidin neliöitä. Eläkeläisille onkin tärkeää saada lapset mukaan leipomiseen tai vaikka opettaa heille virkkausta. Samalla he oppivat myös toisiltaan uusia taitoja: ”Mäkin oon oppinu täällä tekemään ton sukan kantapään. Täällä on niin taitavia käsityöläisiä, jotka opet-taa.” (nainen 65 v) Myös se, että lapset näkevät iäkkäidenkin ihmisten osaavan vielä jotain taitoja hyvin, voi lisätä heidän tietämystään vanhuksista ja arvostusta heitä kohtaan. Haastatteluissa korostui, että kaikkeen toimintaan ja tekemiseen osallistuminen on vapaaehtoista.
”Tää on tavallaan semmonen käsityökerho. Meillä on kutimet mukana ja on lap-sillekin opetettu virkkausta, isoäidin neliötä ja tämmöstä. Ja sitten leivotaan ja siinä lapset saa olla mukana. (nainen 75 v)
Yksinään asuville ikäihmisille kahvila antaa mahdollisuuden tavata muita: ”Mielelläni lähen muitten seuraan, kun yksistään on niin sitä vähän. Kuitenkin yksinäiselle ihmisel-le merkitsee aika paljon.” (nainen 79 v) Osa ihmisistä tuihmisel-lee vain katseihmisel-lemaan meneil-lään olevaa toimintaa ja samalla rupattelemaan muiden kanssa. Ikäihmisen hyvinvoin-nin kannalta seura ja sosiaalinen kohtaaminen ovat merkityksellistä. Haastateltavat ker-toivat, että yhteisöllisyys ja yhteisöön kuuluminen, yhdessä tekeminen ja toisten kanssa oleminen ovat tärkeintä kahvilassa. Elämänkaarikahvila koetaan sellaiseksi yhteisöksi, johon on mukava kuulua ja olla mukana.
KUVA 2. Yhdessä leipomista. (Kuva Mauri Järvinen 2011.)
”Tässä ei niin kun oo sillain taas jossain muissa yhteisöissä, järjestöissä kuulua johonkin, vaan mun mielestä tää on olla mukana. Olla mukana, mun mielestä se pitää sen sisällään.” (nainen 66 v)
Haastatteluista kävi ilmi, että ihmisillä on omakohtaista halua kuulua Elämänkaarikah-vilan yhteisöön ja heillä on tunne siitä, että ovat merkityksellisiä toisille yhteisön jäse-nille. Kahvilassa yhteishenki on ollut alusta asti hyvä ja toimintaa on haluttu nimen-omaan toteuttaa yhdessä: ”Se nimenomaan se yhteenkuuluvaisuuden tunne ja se sem-monen. Se on ollu alusta asti semmonen, että mehän tehdään tää, ja me tehdään tää yhdessä.” (äiti 44 v) Vaikuttaa siltä, että kahvilassa lapset ja ikäihmiset kokevat yhteen-kuuluvuutta ja yhteisöllisyyttäkin. Lasten ja ikäihmisten välillä vallitsee ystävyyttä, huumoria, auttamista, huolehtimista, leikkiä sekä yhteisiä tilaisuuksia ja juhlia, jotka kaikki viittaavat yhteenkuuluvuuden tunteen kokemiseen.
Sain myös tutkijana kokea haastatteluita tehdessäni kahvilan yhteisöllisyyden ja välittä-vän ilmapiirin: Aluksi minulle tuotiin lämpimät tossut, etteivät jalkani palele Hukarin lattioilla. Tossujen lämmittäessä jalkojani, kerroin ideastani kerätä kahvilassa kävijöi-den ajatuksia päiväkirjalaatikkoon. Siitä alkoikin kuhina, kun ei löytynyt sopivaa laatik-koa. Eläkeläisten häärättyä jonkin aikaa oli löytynyt vanha karkkilaatikko, jonka kannen he olivat teipanneet kiinni ja leikanneet siihen luukun. Haastatteluiden välissä näin
hei-KUVA 3. Eläkeläisten yhdessäoloa. (Kuva Mauri Järvinen 2012.)
dän ylpeät ilmeensä: ”Kato, nyt meillä on postilaatikko ja sinne on palautunu jo monta lappuakin!”.
Monesti olemassa olevia voimavaroja ei huomata ottaa käyttöön. Pienelläkin panostuk-sella voidaan saada paljon aikaan ja ihmiset voivat innostua toimimaan yhteisöllisyyttä rakentavasti. Elämänkaarikahvila on osoittautunut loistavaksi toimintamuodoksi yhteis-työverkostojen laajentajana. Kahvila on lähentänyt ja tutustuttanut Iittalalaisia toisiinsa.
Haastatteluissa hämmästeltiin sitä, että niinkin pienellä paikkakunnalla on vielä useiden asumisvuosien jälkeen paljon ihmisiä, joita ei tunne.
”Mä oon huomannu tosiaan täällä, kun käy aikuisiakin paljon niin, vaikka mäkin oon näin kauan asunu täällä, niin on hirveen paljon vielä semmosia outoja ihmi-siä mihinkä tutustuu.” (nainen 75 v)
Haastatteluissa korostui, että ikäihmisten keskuudessa lasten ajatellaan yleisesti olevan ryhmä, jonka parissa ja kanssa on mukava toimia. Korostettiin myös, että toiminnasta menisi idea, jos lapsia ei olisi mukana.
”Siitä oon kauheen ilonen, että täällä on aina koululaisia. Se ois kamalaa, jos täällä ois vaan eläkeläisiä. Tää yhdessäolo ja sitten koululaisten ja eläkeläisten kohtaaminen. Että ei tässä kunnassakaan oo mitään muuta paikkaa tai tällä kyläl-lä, missä olis uudet polvet ja eläkeläiset samassa tilassa.” (nainen 65 v)
Toiminnan koetaan lähentävän eri sukupolvia. Myös vanhemmat kokevat sukupolvien lähentymisen myönteisesti ja pitävät tärkeänä lasten ja ikäihmisten yhdessäoloa. Van-hempien mielestä tärkeää on ”semmonen suvaitsevaisuus eri ikästen ja erilaisten ihmis-ten välillä” (äiti 46 v), että lapset tottuvat erilaisuuteen, eri-ikäisiin ja erilaisiin ihmisiin.
Ajatuksena on, että lapsi, joka tottuu pienestä pitäen olemaan ikäihmisten kanssa, oppii myös varttuessaan arvostamaan ja kunnioittamaan ikäihmisiä. Koetaan, että ikäihmisillä on paljon elämän tuomaa viisautta, jonka halutaan siirtyvän uudelle sukupolvelle. Su-kupolvien lähentymisen koetaan rikastuttavan niin ikäihmisten kuin lasten ja nuortenkin elämää ja yhteinen toiminta koetaan antoisaksi molempien ikäryhmien mielestä. Kahvi-la on auttanut löytämään yhteisen kielen ikäihmisten ja nuorten välille.
”Heti ensimmäisen kahvilakerran jälkeen nuoret moikkailivat ikäihmisille. Se tun-tui tosi hyvältä. Nykypäivän nuorten maailma ja jopa kielenkäyttö on hyvin
eri-laista kuin pari ikäpolvea sitten. Kahvilassa ikäpolvet ovat löytäneet yhteisen kie-len.” (äiti 44 v)
Elämänkaarikahvila nähdään ennen kaikkea tarpeellisena, hyödyllisenä ja haasteellisena toimintana. Työn haasteellisuuden voisi ajatella kumpuavan eri sukupolviin liittyvistä asenteista. Lasten ja ikäihmisten yhteistoimintaan suhtautuminen on monesti melko ne-gatiivissävytteistä. Negatiivinen suhtautuminen saattaa johtua yhteistoimintaan tavalli-sesti liitettävästä asenteesta, jossa lasten ja ikäihmisten väliseen kanssakäymiseen ei aina löydy luonnostaan selkeää toimintatapaa. Yhteistoiminta voi ja sen pitäisi olla niin lasta ja nuorta kuin ikäihmistä kunnioittavaa sekä molempien lähtökohdat ja arvomaa-ilman huomioonottavaa. Kahvilan avulla on onnistuttu lähentämään sukupolvia ja pois-tamaan myyttejä heidän väliltään.
”Mun mielestä on kiva, että täällä on eri ikäsiä ihmisiä tosi paljon, että pääsee oleen kaiken ikästen kanssa. Tää tuo kuitenkin näitä ihmisiä lähemmäks toisiansa, et ymmärtää paremmin eri ikäsiä. Mä en ikinä ajatellu, että minkälaisia vanhuk-set vois olla. Mä oon aina ajatellu, että ne on kauheen kärttysiä ja sellasia, että ne ajattelee kauheen huonosti meistä nuorista.” (tyttö 15 v)
Vaikuttaakin siltä, että lapset suhtautuvat vanhusten erilaisuuden hyvin luonnollisesti.
Toimintaan aktiivisesti osallistuvat eläkeläiset ovat tulleet lapsille tutummiksi: ”Poikani jutteli tänään, että yksi eläkeläisistä on erityisen kiva. Hän taitaa olla yksi Elämänkaa-rikahvilan kantavista voimista.” (äiti 46 v)
5.4 Vaikuttaminen
Haastateltavat kokevat toiminnan olevan omaehtoista. Eri järjestöillä oli kuitenkin suuri vaikutus toiminnan alkuun saamisessa. Toiminnan käynnistyttyä kunnolla, sen nähdään toimivan hyvin omaehtoisesti.
”Sillon aluks oli varmaan sitä, että kuvitteli, että tätä ohjataan vähän tosta koulu-vanhempien ja punasen ristin toimesta. Mutta sitten, kun tää lähti virallisesti käyntiin, niin jokaiselle löyty niin kun se oma paikkansa ja roolinsa. Sen jälkeen tää on minusta menny ihan niin kun ohjaamatta.” (mies 55 v)
Koetaan, että toiminnan avulla Iittala ja Hämeenlinnan kaupunki ovat lähentyneet, eikä suurkunnan osana oleminen tunnu enää niin pahalta. Minipilottitoiminta koetaan
paik-kakunnan lähtökohtia arvostavana. Asukkaat kokevat, että heillä on taas mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Toiminnan suunnittelun ja toteutuksen uskominen paikallisille asuk-kaille ja toimijoille osoittaa arvostusta ja luottamusta heidän taitoihinsa ja kykyihinsä.
Kiitosta annetaan Hämeenlinnan kaupungille tilan kunnostamisessa sekä järjestymises-sä: ”Ei tää nuorisotalo kauan oo näin hieno ollukaan, että siitä kiitos Hämeenlinnan kaupungille. Että se on tän kuntaliitoksen jälkeen tehny täällä valtavan remontin.” (nai-nen 65 v)
Toimintaa halutaan nimenomaan pyörittää lasten ehdoilla. Eläkeläiset kokevat, että las-ten ehdoilla toimiminen on tärkeää senkin takia, koska koulupäivät ovat aikataulutettuja ja opetus ohjattua. Liiallinen suunnittelu ja aikataulutus voivat ehkäistä lasten ja ikäih-misten spontaaneja ja aitoja suhteita. Jos toimintaa on liikaa, lapset väsyvät. Osallistu-minen kahvilaan ja kaikkeen toimintaan on vapaaehtoista, eikä esimerkiksi sido lapsia osallistumaan joka viikko: ”Tää on paikka, johon voi tulla ja mennä. Jos nyt tänä tiis-taina on joku muu meno, niin se lapsi voi mennä sinne. Että se ei niin kun oo tavallaan sidottu tähän.” (nainen 67 v) Koetaan, että jos hankkeessa olisi annettu joku tietty sab-luuna, minkä mukaan tulisi edetä, ei koko minipilotista olisi tullut mitään. Toiminnan onkin annettu jäsentyä omannäköisekseen.
”Tässähän koetettiin jossain vaiheessa semmosta, että jokaisella eläkeliitolla pi-tää olla merkattu, että mitä toimintaa pi-täällä on, joku aktiviteetti merkattu. Me to-dettiin heti, että me ei tehdä sitä, vaan me annetaan lasten toimia ihan vapaasti.
”Tässähän koetettiin jossain vaiheessa semmosta, että jokaisella eläkeliitolla pi-tää olla merkattu, että mitä toimintaa pi-täällä on, joku aktiviteetti merkattu. Me to-dettiin heti, että me ei tehdä sitä, vaan me annetaan lasten toimia ihan vapaasti.