Tuotantoprosessin kehittäminen

Mikä tahansa muutos tai kehityssykli arvoketjussa voidaan kuvata prosessina, joka alkaa suunnittelusta ja päättyy arviointiin. Television tuotantoprosessien tehokkuutta voidaan tämän tutkimuksen aineiston perusteella arvioida tarkastelemalla tuotannon tunnuslukuja, kuten kustannuksia ja läpimenoaikoja. Tehokkuuden vaatimus tuotannoissa perustuu taloudellisiin lähtökohtiin, mutta sillä haetaan muutosta myös prosesseihin. Hujasen (2002, 26) mukaan erityisesti julkisen palvelun yhtiöiden tehokkuusvaatimusten taustalla

vaikuttavat siirtyminen uuteen kilpailuympäristöön sekä syytökset julkisen palvelun yhtiöiden paisumisesta, yliresursoinnista sekä kasvaneesta byrokratiasta.

Asiakaslähtöisesti ajateltuna televisiotoimialan prosessit alkavat ja päättyvät aina katsojaan ja mainostajaan. Prosessien avulla tuotetaan, pakataan ja jaellaan

televisiosisältöjä ja palveluja sekä pyritään lisäämään sekä katsojan että mainosasiakkaan saamaa arvoa, välttämään yritystoiminnan virheitä ja hallitsemaan sen riskejä. (Kaplan &

Norton 2004, 25, 65–66, 85, 153–154.) Prosessien avulla tuotteet ja palvelut muutetaan myös arvoksi asiakkaalle, ja teknologia puolestaan tekee mahdolliseksi osaamisen muuntamisen tuotteiksi ja palveluiksi.

Televisiotoiminta on perinteisesti rakentunut tuotannon, pakkaamisen ja jakelun prosessien ympärille. Monikanavatuotannot ovat hyvä esimerkki television

tuotantoprosessien monimutkaisuudesta. Porteria (2004b, 42) soveltaen prosessien taustalla vaikuttaa erityisesti teknologian kehittyminen, ja teknologian kehitys voi kohdistua ydinprosessien lisäksi yrityksen tilausjärjestelmän toimivuuteen tai tietotekniikan käytön tehostamiseen. Hujanen (2012, 101) painottaa erityisesti jälkituotantovaiheeseen liittyviä prosessi-innovaatioita kuten digitaalinen editointi, mikä osaltaan on laajentanut

tuotantoprosessia sekä johtanut kopioinnin ja halpatuotantojen lisääntymiseen.

Digitalisoiminen on toisaalta sekä yhdistänyt ja toisaalta monimutkaistanut prosesseja.

Uudistuneiden prosessien yhtenäistämisellä saavutettavat hyödyt liiketoiminnalle nähdään tehdyissä haastatteluissa pääosin kuitenkin tulevaisuuden kilpailuetuna. ”Tekninen osaaminen ja sit se prosessiosaaminen, niin se on tälläkin alalla, se on sellaista työtä, johon sä pystyt aina ostamaan jonkun ihmisen.” (Haastattelu: Voutila 2008.)

Teknologian, tuotantojen ja sisältöjen yhdentyminen on vaikuttanut keskeisesti tuotantoprosessien suunnitteluun ja budjetointiin. Niissä on huomioitava televisio-ohjelmien verkkosisällöt ja verkkoversiot sekä itse verkkosisältöjen tuotanto osana koko ohjelmakonseptin tuotantoprosessia. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että broadcast-television ja uuden median yhdentymistä värittää taistelu resursseista.

Käytännössä tämä näkyy siinä, minkä verkkopalveluiden tuotanto kuuluu tuotantoyhtiölle ja minkä kanavalle ja kuinka palvelut hinnoitellaan. Ohjelmasopimuksia laadittaessa on ajauduttu tehtyjen haastattelujen mukaan ristiriitatilanteisiin myös silloin, kun uusien välineiden tekijät eivät tunne television tuotantoprosesseja ja päinvastoin.

”Molemmilla on näkemyksiä toisistaan, mutta broadcast-puolen perustehtävä on tuoda tavallaan se broadcast-ohjelma siihen peliin. Meidän (verkkosisältöjen) asia on arvottaa, että mitäs me siihen tehtäis näillä välineillä?” (Haastattelu: Lahti 2008.)

Tuotantoprosessin määrittely voidaan aloittaa tuotannon arvoketjun mahdollisimman tarkalla kuvauksella. Kuvaus auttaa selventämään sitä, ketkä osallistuvat tuotantoon,

missä vaiheessa ja kuinka kauan. (Lehtinen & Niinimäki 2005, 30–40.) Jos tiedetään tuotantoprosessin vaatimat resurssit, prosessia voidaan kehittää ja arvioida tarkemmin sen vaikutuksia liiketoimintaan. Sopiva mittakaava arvoketjuanalyysille on yksittäisen

liiketoimintayksikön taso. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että television arvoketjuja kannattaa tarkastella koko toimialan näkökulmasta, koska monikanavajakelun yhdentyvät prosessit vaativat useamman yksittäisen arvoketjun samanaikaista

huomioimista.

Kuvio 11. Televisiotuotannon ydinprosessi.

Kuviossa 11 on kuvattu arvoketjuna televisiotuotannon perinteinen ydinprosessi, joka on keskeisiltä osiltaan samanlainen kaikissa ohjelmagenreissä. Kuvaus on syntynyt tekijän toimesta tämän tutkimuksen tarpeeseen. Mutta tuotannon jakautumisen eri vaiheisiin kuvion esittämällä tavalla voidaan sanoa olevan televisiotoimialan yleinen käytäntö.

Porteria (2004b, 39) soveltaen ydinprosessin jokainen vaihe on yritykselle potentiaalinen mahdollisuus lisätä yrityksen kilpailuetua. Tuotantoprosessissa yksilön, tiimin ja yrityksen tavoitteiden täytyy olla samansuuntaisia, muuten ristiriidat saattavat jopa kaataa

meneillään olevan tuotannon.

”Sitten tietenkin kaikkien täytyy olla yhteismitallisia; visio, strategian, ja

toimenpidesuunnitelmat ja originaliteettia tuottavien talenttien projektiaikataulut

tulevaisuuteen. Niissä ei voi olla ristiriitoja, koska silloin rupeaa tökkimään.” (Haastattelu:

Haikka 2008.)

Pysyvän kilpailuedun saavuttaminen vaatii tuotannon vaiheiden yhteensovittamisen lisäksi myös sitä, että yritys joko tekee kilpailijoistaan poikkeavia toimintoja tai tekee samat toiminnot poikkeavalla tavalla (Porter 1996, 62). Toisaalta laadukas tuotantoprosessi ja lopputulos syntyvät usein siitä, että tekijöillä on erilaisia näkökulmia. Keskeistä on

kuitenkin se, että tuotannon tavoitteet, sisällöt, resurssit ja aikataulut on sovittu yhteisesti.

Jokainen ohjelmatuotanto kehittää osaltaan tuotantoprosesseja, koska tuotannoissa kehittyy uusia työkaluja prosessin eri vaiheiden hallintaan. Logistisen osaamisen kasvattaminen media-alan yrityksissä on Arisin ja Bughinin (2009, 185) arvion mukaan tärkeä tulevaisuuden osaamisalue, kun tuotteiden ja jakelukanavien määrä kasvaa

entisestään. Harvalla televisioyhtiöllä on kuitenkaan hallussaan sellaista ennakointitietoa ja tekniikoita, joiden avulla osattaisiin kehittää prosesseja optimaalisesti vastaamaan

liiketoimintaympäristön kehitystä. Jopa ammattilaisten itsensä on välillä hankala arvioida tuotantoprosessien vaatimaa osaamista.

Kuva- ja äänimateriaalin

tallentaminen valmiiksi ohjelmaksi Ideointi ja suunnittelu Ohjelmaidean tai käsikirjoituksen

tallennus Ideointi, suunnittelu

Synopsis

Ensimmäiset käsikirjoitusversiot Valmis käsikirjoitus

ESITUOTANTO

Kuvaukset tai suora lähetys Muutokset käsikirjoitukseen

Kuvamateriaalin leikkaaminen Kuvan ja äänen jälkityöt Musiikki, grafiikka, efektit JÄLKITUOTANTO TUOTANTO

”Se tarkoittaa sitä, että osataan jotain, mutta ei oikein tiedetä, miks tää onnistuu. Jolloin me ruvettiin miettimään näitä prosesseja ja teknologiaa ja sitä miten me seurataan niitä.”

(Haastattelu: Makaroff 2008.)

Monikanavatuotannot

Monikanavajakeluun suunnitelluilla televisiotuotannoilla ei ole samalla tavoin rajoja kuin pelkästään broadcast-jakeluun tarkoitetuilla tuotannoilla. Televisioyhtiöiden täytyy huomioida tuotannoissaan sisällöntuotannon ja jakelun suhde sekä suhteen asettamat vaatimukset eri välineille ja verkoille (Chan-Olmsted 2009, 46). ”Ilman kiinnostavaa sisältöä ei mikään muu toimi. Ne ei lennä missään muuallakaan välineissä, jos ei ole tarpeeksi kiinnostavaa telkkarissa.” (Haastattelu: Airaksinen 2008.)

Monikanavatuotannoissa kustannukset voidaan jakaa useammalle toimijalle, jotka jakavat keskenään myös tuotantovolyymien kasvusta ja markkinointiresurssien yhdistämisestä koituvat hyödyt. Tehtyjen haastattelujen mukaan tuotantoyhtiöissä ollaan innostuneita välineiden yhdistymisen mukanaan tuomista uusista sisällöntuotannon mahdollisuuksista.

”Kun esimerkiksi me tehdään kesäohjelmaa, niin se kuuluu yöradiossa ja bannerit pyörii jossain YLE Extralla. Me pyritään virittämään tällaiset systeemit aina. Kyllä me lähdetään aina siitä, että mitä kaikkee vois tehdä.” (Haastattelu: Hynninen 2008.)

Monikanavatuotannoissa ei ole kysymys vain samojen sisältöjen jakelusta eri välineissä, vaan sisällöt ja prosessit täytyy suunnitella ja toteuttaa kullekin jakelukanavalle erikseen huomioiden kyseisen kanavan vaatimukset ja ominaisuudet. Verkkopalveluissa on mahdollista huomioida broadcast-jakelua paremmin tyypilliset käyttäjäryhmät.

YLE on ollut digitalisoimisen jälkeisinä vuosina isojen haasteiden edessä erityisesti siinä, kuinka se kykenee muuttamaan ja kehittämään omia tuotantoprosessejaan vastaamaan monikanavajakelun vaatimuksia. Muutos on vaatinut vanhojen lineaaristen tuotantomallien karsimista ja yhdistelemistä. Usein on myös niin, että toimintatavat ilman erityistä syytä muotoutuvat vuosien aikana tietynlaisiksi.¹⁰⁴ YLEn vahvuus ei ole yhtiönä koskaan ollut prosessien johdonmukaisuudessa. ”Koska me ollaan enempi eletty maailmassa, että kun kaks ohjelmantekijää kohtaa eri ohjelmista, niin ne voi aina sanoa, ”ai, teillä tehdään noin.

Meillä tehdään tää näin.” (Haastattelu: Vilhunen 2008.)

Monikanavatuotannot vaativat sekä yrityksen sisäistä että verkostojen välistä yhteistyötä, ja tuotannot viivästyvät usein epäselvien vastuiden tai valtataisteluiden vuoksi.

Monikanavatuotannoilta saatetaan vaatia broadcast-tuotantojen kustannustehokkuutta, vaikka niiden prosesseja ei ole yhtenäistetty. Prosesseihin liittyvät ongelmat saatetaan ratkaista eri tavoin eri välineessä tai eri yksiköissä. Aris ja Bughin (2009, 88–89)

painottavat sitä, että rakentamalla hyvin toimivat prosessit sekä jakamalla vastuut oikein voidaan myös monikanavatuotantojen kustannusrakenne saada kannattavaksi. Tämän

104 Välineriippumattomuus asetettiin organisaatiouudistuksen tavoitteeksi YLEn uudessa sisältö- ja asiakaslähtöisessä strategiassa jo vuonna 2007. YLE Vuosikertomus 2007. Lähde:

http://yle.fi/aihe/yleisradio/vuosikertomukset. Tarkistettu 16.11.2014.

tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että tuotantoyhtiöissä ei keskimäärin mietitä prosesseja tai kuvata niitä auki ja että tuotantoprosessien hallinta on usein tekijöidensä

”selkäydinosaamista”. Tuotantoja tehdään usein sen enempää miettimättä sitä, kuinka niitä voisi tehdä toisin tai paremmin. Näin selviydytään perustuotannoista, mutta ei kehitetä uusia toimintatapoja.