Tässä tutkielmassa selvitin luokanopettajien käsityksiä peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tämänhetkisestä tilasta sekä siihen liittyvistä tekijöistä. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitin myös luokanopettajien käsityksiä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisesta peruskoulussa. Näitä käsityksiä selvittääkseni pyysin luokanopettajia kertomaan käsityksiään kouluympäristössä olevista tekijöistä, jotka edistävät tai heikentävät oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista. Lisäksi selvitin luokanopettajien käyttämiä keinoja oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseen, niin liikuntatunneilla, kuin liikuntatuntien ulkopuolellakin. Lopuksi tarkastelin vielä luokanopettajien käsityksiä Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän käytöstä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Tutkielman tulokset ja niiden tarkastelu on esitetty kokonaisuudessaan luvussa 5. Kuvioon 9 olen koonnut kaikki tutkielmani tulokset.
KUVIO 9. Luokanopettajien käsityksiä oppilaiden fyysisestä toimintakyvystä ja sen tukemisesta peruskoulussa
Tutkielmani tuloksista sain selville, että luokanopettajien käsitysten mukaan peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tila on heikentynyt viime vuosina, kuten myös Huotarin (2004, 113) tutkimuksesta selviää. Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn heikentymisestä heränneen huolen vuoksi on kehitetty Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä, jonka tavoitteena on kannustaa oppilaita huolehtimaan omasta fyysisestä toimintakyvystään (Opetushallitus 2018a). Heikentymisen lisäksi peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tila onluokanopettajien käsitysten mukaan kaksijakoinen; on todella hyväkuntoisia oppilaita, sekä todella huonokuntoisia oppilaita. Myös Huotari ja Palomäki (2015, 5) ovat esittäneet huolensa samasta asiasta. Lisäksi Move! :n mittausten tulokset syksyltä 2017 vahvistavat luokanopettajien käsityksiä asiasta (Opetushallitus 2018b).
Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tilan kaksijakoisuus aiheuttaa haasteita peruskoulun liikuntatunneille ja liikuntakasvatukseen, sillä suurten tasoerojen vuoksi yhden luokanopettajan on erittäin vaikea huolehtia ryhmän jokaisen oppilaan fyysisestä toimintakyvystä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi tarvittaisiin resursseja. Olisi erittäin hyvä, jos esimerkiksi kouluavustaja olisi liikuntatunneilla käytettävissä luokanopettajan apuna.
Luokanopettajat kertoivat monipuolisesti käyttämistään keinoista oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi niin liikuntatunneilla, kuin liikuntatuntien ulkopuolellakin.
Haastateltavilla luokanopettajilla oli kaikilla monipuolisesti kokemuksia liikuntakasvatuksen parista, joten uskon, että heillä on erityisen hyvät lähtökohdat peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseen koulun arjessa. Luokanopettajien käyttämistä keinoista voivat ottaa mallia kuitenkin kaikki nekin luokanopettajat, jotka eivät liikuntakasvatuksen parissa ole yhtä paljon toimineet. Näitä tutkielmassani löytyneitä keinoja oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi voivat käyttää myös sellaiset luokanopettajat, jotka eivät liikuntaa opeta, sillä tuloksissa ilmeni paljon keinoja myös liikuntatuntien ulkopuoliseen toimintaan. Fyysistä aktiivisuutta tulisi lisätä koulupäivän aikana muutenkin kuin vain liikuntatunneilla. Erityisen tärkeitä ovat käytännölliset vinkit istumisen tauottamiseksi, sillä oppilaiden tulisi välttää pitkiä istumisjaksoja, jotka ovat erittäin haitallisia terveydelle.
(Tammelin & Karvinen 2008, 23). Tutkielmani merkittävyyttä lisäävät mielestäni juuri nämä käytännölliset keinot, joita luokanopettajat käyttävät oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Toivon, että tutkielmani herättää luokanopettajien keskuudessa mielenkiintoisia keskusteluja luokanopettajien mahdollisuuksista ja keinoista tukea peruskoulun oppilaiden fyysistä toimintakykyä. Välittääkseni tutkielmastani löytyneitä konkreettisia keinoja työssä oleville luokanopettajille, olen suunnitellut tuottavani kirjoituksen esimerkiksi Opettaja-lehteen. Mielestäni on tärkeää, että tutkielmassani löytämäni tiedot ja konkreettiset vinkit tulevat hyötykäyttöön ja tavoittavat työelämässä olevat luokanopettajat. Taulukossa 2 on yhteenveto konkreettisista keinoista, joita
haastatellut luokanopettajat kertoivat käyttävänsä oppilaidensa fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi.
TAULUKKO 2. Luokanopettajien käyttämiä keinoja oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi
Luokanopettajien käyttämät keinot oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi
Liikuntatunneilla Liikuntatuntien ulkopuolella
• Monipuolinen toiminta
• Leikinomaisuus
• Aktiivinen toiminta
• Oppilaiden osallistaminen
• Yksilöiden huomioiminen
• Motivointi
• Liikuntatuokiot
• Istumisen tauotus
• Retket
• Liikuntatempaukset
Tutkielmani tulosten mukaan luokanopettajat näkevät kouluympäristössä paljon niin edistäviä kuin heikentäviäkin tekijöitä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi.
Edistävien tekijöiden osalta merkittävää on huomioida, että peruskouluissa panostetaan liikuntatiloihin ja –välineisiin, opettajien asiantuntemukseen ja koulutukseen, sekä liikuntatuntien riittävään määrään ja koulupäivän organisointiin. Pitkät, puolen tunnin mittaiset, välitunnit nousivat yhdeksi luokanopettajien esittämäksi tärkeäksi edistäväksi tekijäksi kouluympäristössä. Liikkuva koulu – projektiin osallistuneiden luokanopettajien mukaan pitkät välitunnit ovat myös erittäin hyvä keino oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Pitkällä välitunnilla on mahdollista saada aikaan enemmän liikettä, sillä lyhyestä välitunnista suuri osa kuluu vaatteita pukiessa ja pihalle siirtyessä.
Välituntilainaamot on myös koettu hyväksi keinoksi edistää liikuntaa välituntien aikana.
(Kämppi ym. 2013, 24.)
Tutkielmassani sain selville myös haastateltujen luokanopettajien havaitsemia kouluympäristössä olevia oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentäviä tekijöitä.
Nämä heikentävät tekijät liittyvät luokanopettajien mukaan erityisesti resursseihin, sillä aikaa, henkilöresursseja, liikuntavälineitä ja liikuntatiloja kaivattaisiin enemmän.
Resurssiongelmien ratkaiseminen ei koskaan ole yksinkertaista, mutta aiheesta tulisi
kuitenkin herättää keskustelua, sillä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukeminen on tämänkin tutkielman perusteella todella ajankohtainen ja tärkeä asia. Luokanopettajat esittivät myös havaintoja siitä, että kouluyhteisössä ei välttämättä aina ole yhtenäinen toimintakulttuuri liikunnan edistämiseksi ja esimerkiksi vastuuongelmat koetaan hankaliksi juuri välituntiliikkumisen osalta. Tämäkin on merkittävä löydös, joka toivottavasti herättää keskustelua siitä, miten yhtenäiseen toimintakulttuuriin päästäisiin. Uskon, että luokanopettajat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että liikkumisen edistäminen on tärkeää, joten kysymys on vain siitä, että luodaan yhteiset pelisäännöt. Mielestäni oli myös mielenkiintoista, että luokanopettajat toivat esille opettajanhuoneessa esiintynyttä keskustelua vastuuongelmista. Nykypäivänä eivät lapset ja nuoret esimerkiksi kiipeile tai laske mäkeä samalla tavalla kuin ennen. Nykyään puhutaan siitä, että kuka ottaa vastuun, jos jotakin sattuu. Turvallisuus on tietenkin tärkeää, mutta on huolestuttavaa, jos lasten ja nuorten terveys kärsii ja fyysinen aktiivisuus laskee tällaisten asioiden takia. Taulukossa 3 on yhteenveto luokanopettajien käsityksistä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista edistävistä sekä heikentävistä tekijöistä.
TAULUKKO 3. Peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista edistävät ja heikentävät tekijät kouluympäristössä haastateltujen luokanopettajien mukaan
Peruskoulun oppilaiden fyysisen
• Monipuoliset liikuntatilat ja -maastot
• Koululla tarjottavat liikuntavälineet
Resurssit
• Liikuntaa opettavien opettajien asiantuntemus
Ympäristö
• puutteelliset tilat
• puutteelliset välineet
Kouluyhteisö
• Yhteisen toimintakulttuurin puute kouluyhteisössä
• Vastuuongelmat
• Asenteet liikuntaa kohtaan Liikuntatunnin organisointi
• Tasoerot
• Asenneongelmat
• Liikuntatuntien määrä ja sijoittelu
Taulukkoon 2 keräämäni oppilaiden fyysisen toimintakyvyn edistämistä heikentävät tekijät kouluympäristössä ovat haasteita, joita mielestäni tulisi nostaa esille yleisessä keskustelussa oppilaiden fyysisestä aktiivisuudesta, sekä sen tukemisesta peruskoulussa.
Resursseihin liittyvät keskustelut ovat haasteellisia, mutta mielestäni oppilaiden terveyden edistämiseksi ja liikunnalliseen elämäntapaan kasvattamiseksi olisi tärkeää löytää riittäviä resursseja. Resursseja tarvitaan niin henkilöstön palkkaamiseksi, kuin riittävien liikuntatilojen ja –välineiden riittämiseksi. Esimerkiksi liikuntatunnin organisoinnissa haasteeksi koetut tasoerot olisi mahdollista ottaa paremmin huomioon, jos luokanopettajan apuna liikuntatunneilla olisi kouluavustaja. Kaikista tärkeintä minusta olisi keskittyä luomaan yhtenäistä kulttuuria kouluyhteisöihin. Rehtorin johdolla tulisi varmistaa, että kouluissa on liikuntaa edistävä ilmapiiri, ja että koulun henkilökunta jokaista opettajaa myöten omalla esimerkillään antaa mallia terveellisistä ja liikunnallisesta elämäntavasta. Liikkuva koulu – ohjelman pilottivaiheen tutkimustenkin mukaan rehtorin rooli on erittäin tärkeä yhtenäisen toimintakulttuurin ja liikunnallisen kouluyhteisön edistämisessä (Kämppi ym. 2013, 48).
Alun perin tutkimuksellinen mielenkiintoni kohdistui juuri Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmään ja tarkoituksenani oli erityisesti saada tutkielmani avulla tietoa siitä, miten järjestelmää todellisuudessa käytetään koulun arjessa. Tutkielmaprosessini aikana kuitenkin yllätyin, että suhtautuminen järjestelmää kohtaan tuntui kriittiseltä, ja esimerkiksi kysyessäni, että käyttävätkö haastatellut luokanopettajat Move! – mittausten tuloksia apuna opetuksen suunnittelussa, yksikään luokanopettajista ei vastannut käyttäneensä. Sain kuitenkin tutkielmani avulla selville, että luokanopettajat käyttävät mittausten tuloksia jo olemassa olevan tiedon vahvistamiseksi, heikkouksien havaitsemiseksi ja niihin puuttumiseksi, sekä tavoitteiden asettamiseksi. Mielenkiintoista myös oli, että luokanopettajat selvästi kokivat, että järjestelmän tavoitteet ovat hyviä, ja olisi erittäin hyvä,
jos sen avulla oppilaiden fyysistä toimintakykyä seurattaisiin pidemmälläkin aikavälillä ja se aiheuttaisi myös toimenpiteitä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn edistämiseksi.
Tutkielmani merkittävyyttä lisäsivät mielestäni tuloksista selvinneet syyt järjestelmää kohtaan olevalle kriittisyydelle. On tärkeää, että järjestelmän haasteet tiedostetaan, sillä järjestelmän taustalla olevat tavoitteet ja järjestelmän hyötykäyttäminen ovat kuitenkin haastateltavienkin luokanopettajan mielestä hyviä, tavoiteltavia asioita. Nyt olisikin tärkeää keksiä ratkaisuja näihin haasteisiin, jotta järjestelmän taustalla oleviin tavoitteisiin olisi mahdollista päästä. Taulukkoon 4 olen koonnut haastateltujen luokanopettajien käsitysten mukaisia haasteita Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän käytössä.
TAULUKKO 4. Luokanopettajien käsitysten mukaiset haasteet Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän käytössä
Haasteet Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän käytössä
• Työläät ja aikaa vievät mittaukset
• mittausten ajankohta
• järjestelmän käyttämätön potentiaali
• mittausten epätarkkuus
• mittaustilanteen ilmapiiri
Haastatellut luokanopettajat toivat esille yhtenä haasteena työläät ja aikaa vievät mittaukset. Järjestelmä otettiin käyttöön osana uutta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita syksyllä 2016, ja samaan aikaan opettajille tuli muitakin uusia työtehtäviä ja asioita, joita tulee hoitaa. Haastateltavat luokanopettajat kokivatkin, että käyttöönotto tapahtui liian nopealla aikataululla ja huonolla valmistautumisella. Kolme kuudesta haastatellusta luokanopettajista toteutti mittaukset ensimmäisellä kerralla, kun niitä toteutettiin, joten uskon tämän vaikuttaneen kriittisyyteen. Luokanopettajat totesivatkin, että ehkä mittauksiin osaa suhtautua eri tavalla jatkossa, kun ne ovat jo tuttuja ja niitä on useamman kerran pitänyt. Mittauksiin tarvittava aika varmasti myös vähenee sitä myötä, kun niistä tulee rutiinia ja osa koulun arkea. Mittausten järjestämiseksi tarvitaan kuitenkin resursseja, ja mielestäni olisi hyvä, jos mittausajankohtana luokanopettajien apuna olisi kouluavustajia, jotta mittausten tekeminen olisi mahdollisimman tehokasta. Aikaa vievät mittaukset on noussut haasteeksi muissakin kouluissa ja sen on koettu vievän muulta
liikunnanopetukselta aikaa. Opetushallitukselta on tiedusteltu, miksi näin on ja he ovat asiaan vastanneet Move! -järjestelmän internetsivuilla. Heidän mukaansa liikunnan oppiaineeseen on tullut +2 viikkotuntia lisää opetusaikaa osittain juuri Move! -järjestelmän myötä. (Opetushallitus 2018a.)
Luokanopettajat kokivat myös mittausten ajankohdan haasteellisena, sillä syyskuussa olisi parhaat kelit ulkoliikuntaan, ja luokanopettajien mielestä ei tuntunut mielekkäältä viettää liikuntatunteja sisätiloissa silloin. Myös muissa kouluissa asia on koettu haasteelliseksi, ja Move! :n internetsivuilla Opetushallitus on vastannutkin saamiinsa kyselyihin asiasta.
Heidän mukaansa mittausten toteuttaminen alkusyksyllä on välttämätöntä, sillä ne on sidottu 5. ja 8. vuosiluokilla järjestettävien laajojen terveystarkastusten ajankohtaan.
Mittausten ajankohta on siis haasteellinen, mutta välttämätön, sillä mittausten tarkoituksena on nimenomaan olla tukitoimi ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle. (Opetushallitus 2018a.)
Järjestelmän yhdeksi haasteeksi luokanopettajat kertoivat myös mittausten epätarkkuuden.
Heidän kokemuksensa mukaan viidesluokkalaiset oppilaat eivät välttämättä vielä osaa täysin totuudenmukaisesti arvioida luokkatovereidensa tekemiä liikkeitä. Myös aikuisten kesken mittaustapa saattaa vaihdella, ja joku opettajistakin hyväksyy eri tavalla tehdyt vatsalihakset kuin toinen. Mittaukset koettiin siksi epätarkoiksi ja vain suuntaa antaviksi.
Eräs luokanopettaja ehdottikin, että kunnassa tulisi olla esimerkiksi yksi henkilö, joka suorittaa mittaukset kaikissa alueen kouluissa ja näin ollen mittaukset olisivat tasapuolisempia. Myös Rinne (2015, 62–65) on tuonut esiin saman haasteen. Hänen mukaansa onkin tärkeää, että opettajien koulutukseen aiheen tiimoilta kiinnitetään huomiota. Mittaustilanteiden yhdenvertaisiin olosuhteisiin tulisi hänen mukaansa kiinnittää erityistä huomiota, jotta tuloksia on mahdollista vertailla samanarvoisina. Mielestäni mittausten tarkkuuteen voidaan vaikuttaa kouluttamalla opettajia mittausten tekemiseen riittävän hyvin. On tärkeää, että mittauksen suorittava opettaja on tutustunut suorituksien tekemiseen riittävän hyvin ja osaa myös ohjeistaa oppilaitaan suorituksien tekemisessä.
Suorituksia olisi hyvä myös harjoitella etukäteen, mikä lisää mittausten luotettavuutta itse mittaustilanteessa. Terve Koululainen – hanke on esimerkiksi lisännyt internetsivuilleen ohjeet Move! -treenien pitämisestä (UKK-instituutti 2018). Luokanopettajat voisivat hyödyntää Move! -treenejä myös liikuntaläksyjen muodossa. Treenivideoiden ja ohjeiden avulla oppilaat voivat harjoitella liikkeitä myös itsenäisesti kotonaan, jolloin Move! -mittaukset eivät veisi niin paljon aikaa liikunnanopetuksesta. Liikuntaläksyt tukisivat myös järjestelmän taustalla olevaa tavoitetta siitä, että oppilaat oppisivat itsenäisesti huolehtimaan omasta fyysisestä toimintakyvystään.
Mielenkiintoista oli, että luokanopettajat kokivat haasteeksi myös järjestelmän käyttämättömän potentiaalin. Heidän mukaansa järjestelmästä olisi hyötyä, jos sitä todella käytettäisiin terveystarkastusten tukena ja jos opettajia velvoitettaisiin ottamaan mittausten tulokset huomioon omassa opetuksessaan. Oppilaille tulisi myös asettaa henkilökohtaisia liikuntasuunnitelmia ja tavoitteita. Järjestelmän potentiaali on jäänyt heidän mukaansa kuitenkin käyttämättä. Joissakin kouluissa esimerkiksi terveydenhuollolla ei ole ollut riittävää informaatiota mittauksista, joissakin kouluissa taas terveystarkastukset oli jo ehditty pitää ennen mittausten järjestämistä. Uskon, että terveydenhuollon tietämättömyys mittausjärjestelmästä liittyy juuri siihen, että mittauskerrat ovat olleet ensimmäisiä, ja tieto varmasti on tällä hetkellä edennyt myös kaikkialle terveydenhuollon puolelle. Olisi tärkeää, että mittausten tulokset kulkisivat oppilaiden mukana huolimatta siitä, missä koulussa he jatkossa opiskelevat, tai vaihtuuko heidän terveydenhoitajansa viidennen ja kahdeksannen luokan välillä. Seurannan jatkuminen ja tulosten hyödyntäminen olisi erityisen tärkeää niin haastateltujen luokanopettajien kuin Move! :n taustalla olevien henkilöidenkin näkökulmasta (Paajanen ym. 2018). Mielestäni olisi tärkeää, että myös terveydenhuollon osalta koulutus Move! -mittausten osalta on riittävää. Heidän tulisi opettajien ohella olla erittäin tietoisia siitä mikä Move! oikeastaan on, miten mittaukset suoritetaan ja mitä mittauksen tuloksille voidaan tehdä. Järjestelmän toteuttamisessa mielestäni oleellisinta on, että tieto kulkee terveydenhoitajalle, joka kirjaa järjestelmään ylös oleelliset tiedot oppilaan mittausten tuloksista, ja tuloksista keskustellaan terveystarkastuksissa. Tämän lisäksi on tärkeää, että mittausten tuloksia ja tulosten kohentumista tai heikentymistä seurataan myös 8. luokalla, kun mittaukset järjestetään uudelleen.
Luokanopettajat kokivat myös mittaustilanteen ilmapiirin yhdeksi haasteeksi järjestelmän käytössä. Joidenkin haastateltujen luokanopettajien kokemuksen mukaan mittaustilanne on kilpailuhenkinen ja joitakin oppilaita ahdistava. Haastatellut luokanopettajat ovat yrittäneet valmistella oppilaita tilanteeseen muistuttamalla, että riittää, että oppilaat tekevät parhaansa, eikä kyseessä ole kilpailu. Sekään ei kuitenkaan ole auttanut, sillä oppilaat kuitenkin herkästi vertailevat suorituksiaan ja kilpailevat toisiaan vastaan. Erityisesti viivajuoksun tilanne koettiin ahdistavaksi, sillä siinä oppilaat juoksevat samaan aikaan, ja muut oppilaat kyllä esimerkiksi huomaavat hyvin sen, että kuka tippuu ensimmäisenä pois.
Eräs haastatelluista luokanopettajista totesikin, että hyväksyisi mittaukset, jos ne voisi yksi oppilas kerrallaan suorittaa, mutta tähän ei hänen itsensäkään mielestä ole mahdollisuuksia, sillä se veisi niin paljon aikaa. Mittausten turvalliseen ilmapiiriin tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota, ja olisikin hyvä, jos henkilöresursseja mittausten suorittamiseen olisi riittävästi ja mittaukset voitaisiin suorittaa pienemmissä ryhmissä, jolloin yksilöllinen palaute ja suoritusten tarkkailukin olisi helpompaa.
Tutkielmani tuloksista voin päätellä, että Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä koetaan tärkeäksi asiaksi, ja sen hyötykäytön lisäämiseksi tulisi pureutua sen käytössä koettuihin haasteisiin. Järjestelmän tavoitteena on kannustaa oppilaita omasta fyysisestä toimintakyvystään huolehtimiseen, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulee jatkossa kiinnittää tarkasti huomiota mittaustilanteen turvallisen ilmapiirin luomiseen, sekä mittausten tarkkuuteen. Lisäksi opettajien ja terveydenhuoltohenkilökunnan kouluttaminen on tärkeää, jotta järjestelmä voi saavuttaa todellisen potentiaalinsa. LIITO ry (2018) onkin tuottanut Move! :n pedagogisen oppaan opettajien ja kouluterveydenhuollon tueksi mittausten toteuttamiseen. Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen koetaan luokanopettajien keskuudessa tärkeäksi asiaksi ja resursseja tämän asian tukemiseksi kaivataan.
Peruskoulun oppilaiden koulupäivän aikaisen liikunnan lisäämiseksi tehdyt toimenpiteet ovat yleistyneet viime vuosina selkeästi. TEA 2015 – tutkimuksen mukaan esimerkiksi 76%
peruskouluista on liikkumiseen innostava koulun piha, jota voidaan hyödyntää myös koulupäivän ulkopuolella. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että 55% kouluista pidetään pitkiä liikuntavälitunteja ja jopa 54% kouluissa on oppilaita koulutettu myös liikunnan vertaisohjaajiksi. Oppilaiden aktivointia koulumatkaliikuntaan on toteutettu myös 65%
kouluista. (Wiss ym. 2016, 6.) Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otettiin käyttöön syksyllä 2016, ja sen mukana uudistui myös liikunnanopetus. Liikuntatunnit lisääntyivät koko peruskoulun ajalta 684 vuosiviikkotunnista 760 vuosiviikkotuntiin (Opetushallitus 2018a). Kehitys koulupäivään sisältyvän liikunnan lisäämisessä on ollut positiivista ja työtä on myös jatkettava tulevaisuudessa. Ensiarvoisen tärkeää on luoda kouluihin positiivinen liikuntaa edistävä ilmapiiri ja toimintakulttuuri. Jokaisella kouluyhteisön jäsenellä on merkitystä yhtenäisen toimintakulttuurin luomisessa ja ylläpitämisessä.