Luokanopettajien käsityksiä haasteista Move! – fyysisen toimintakyvyn

Haastatellut luokanopettajat kertoivat, että Move! – seurantajärjestelmän tuloksia ei ole käytetty esimerkiksi opetuksen suunnittelussa apuna. He kertoivat myös Move! – mittausten jääneen irralliseksi osaksi kaikkea muuta liikunnan opetukseen liittyvää toimintaa. Pyysin luokanopettajia kertomaan myös syitä siihen, miksi mittaustuloksia ei ole käytetty opetuksen suunnittelussa, tai muuten hyödynnetty opetustyössä. Luokanopettajat kertoivat käsityksistään seurantajärjestelmän käyttöön liittyvistä haasteita. Luokanopettajien mainitsemia haasteita olivat työläät ja aikaa vievät mittaukset, mittausten ajankohta, järjestelmän käyttämätön potentiaali, mittausten epätarkkuus, sekä mittaustilanteen ilmapiiri. Kuvioon 8 olen koonnut luokanopettajien käsitysten mukaiset haasteet Move! -järjestelmän käytössä.

KUVIO 8. Luokanopettajien käsitysten mukaiset haasteet Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän käytössä

Haasteet Move!-järjestelmän käytössä

Työläät ja aikaa vievät

mittaukset

Mittausten ajankohta

Järjestelmän käyttämätön

potentiaali

Mittausten

epätarkkuus Mittaustilan-teen ilmapiiri

Työläät ja aikaa vievät mittaukset

Haastateltujen luokanopettajien mukaan mittaukset veivät paljon aikaa liikuntatunneista, sekä muutenkin opettajan työpäivästä. Tämä koettiin luokanopettajien keskuudessa ikävänä asiana, joka johti osittain siihen, että mittauksien suorittamisen jälkeen, ne ikään kuin työnnettiin pois mielestä. Pakolliset mittaukset, jotka ylhäältä päin määrättynä tulivat, suoritettiin ja niihin ei sen jälkeen palattu. Erään luokanopettajan mukaan kriittisyyttä seurantajärjestelmää kohtaan aiheutui osittain juuri sen takia, että opettajalle annetaan lisää tehtäviä, mutta aikaa niiden tehtävien tekemiseen ei ole yhtään sen enempää, eikä

”ylimääräisestä” työmäärästä, joka koko ajan kasvaa, kuitenkaan makseta.

”Se on ihan hirvittävän hidas homma. Kyllä siihen käytettiin aikaa.” (LO1)

”No nehän käytännössä toteutetaan liikuntatuntien aikana, ja kyllä se aikamoinen homma oikeesti oli…Ku nehän pitää ne liikkeet ensin opetella, et lapset tietää miten ne tehdään. Ja sit kun ison porukan kanssa tehdään, ni eihän niitä ennätä hyvin montaa tehdä sen tunnin aikana. Ja sit kun ne kirjataan vielä ja sit ne nakutellaan tonne tietokantoihin, et kyllä se aikamoinen homma on.” (LO6)

”Ja kyl mä kritisoin myös sitä, että tavallaan opettajalle heitetään tämmösiä aika isoja hommia, että sit on tullu tässä viimisen parin vuoden aikana aika paljon muutakin, joka ihan vaan niin sanotusti kuuluu opettajan työhön, et se on varmaan yks semmonen mikä sitä kriittisyyttä lisää. Ja korvauksiahan me ei mistään saada, niistä ylimääräsistä tunneista mitä siihen menee, et kaikki on vaan opettajan työtä.” (LO6)

Mittausten ajankohta

Erään luokanopettajan mukaan yksi järjestelmän haasteista on myös mittausten ajankohta, joka ajoittuu alkusyksyyn. Syyskuussa olisivat parhaat ulkoliikuntakelit, ja tuolloin liikuntatunteja piti kuitenkin viettää sisällä tehden Move! –mittauksia.

”Ja mietin sitten, et kun syksyllä kun se piti tehä, olikse syyskuun loppuun mennessä, niin siinä on just nää parhaat ulkoliikuntakelit, ni me ollaan tuolla sisällä sitten ja tehään niitä…” (LO6)

Järjestelmän käyttämätön potentiaali

Monet haastatellut luokanopettajat näkivät seurantajärjestelmän käytössä erityisen tärkeänä sen, että mittauksille tulisi jatkumoa. Terveydenhuollon tulisi ottaa mittausten tulokset itselleen, jotta ne olisivat käytettävissä myöhemmillä vuosiluokilla, huolimatta siitä, että vaihtuuko oppilaan koulu, opettaja ja terveydenhoitaja. Luokanopettajat kokivat, että erityisen tärkeää olisi huolehtia jatkuvuudesta ja seurannasta, mutta se oli jäänyt syystä tai toisesta puutteelliseksi. Yhtenä syynä oli, että ensimmäisenä syksynä joissakin kouluissa terveydenhuollolla ei ollut tietoa mittauksista, tai he olivat jo terveystarkastukset järjestäneet aiemmin syksyllä, jolloin mittausten tulokset eivät ehtineet mukaan terveystarkastukseen.

”…terveydenhoitaja ei niinku ottanu niitä, eikä seuraa nyt, mie just kysyin terkkarilta, et mites nyt kasilla, kun ne vois niinkun nyt tehä uuestaan ja verrata niin, terkkari sano, et ei heillä oo niitä tuloksia.” (LO1)

”Mut ehottomasti tää yhteistyö terveydenhoitajan kanssa pitäs toimia, sit siitä ois hyötyä. Ois siitä oikeesti hyötyä, jos kasilla näkis, et hei, nyt on menty näin paljon alaspäin.” (LO1)

”Et muuten se jää aika irralliseks kokonaisuudeks, tässä kaiken touhun keskellä, et jossei siihen niinku mitenkään sitte velvoteta tavallaan puuttuun”

(LO5)

”No tottakai se pitäs esimerkiks terveydenhoitopuolella olla hirveen vahva tieto, heillä niinkun myös velvote olla siinä, et se pitää, ja tottakai ne pitäs vielä jonnekin syöttää sinne terveydenhoitajan tietoihin, että ne ois tallessa sit sillä seuraavallakin terveydenhoitajalla.” (LO1)

Myös Huotari ja Palomäki (2015, 8) muistuttavat, että Move! :n tärkeään tavoitteeseen, oppilaiden omatoiminen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen, pääsemiseksi tulisi järjestää aikaa oppilaiden yksilöllisen liikuntasuunnitelman tekemiselle, sekä yksilölliselle liikuntaneuvonnalle.

Mittausten epätarkkuus

Haastateltujen luokanopettajien käsitysten mukaan yksi haaste seurantajärjestelmän käytössä on myös mittausten epätarkkuus. Esimerkiksi vaihtelevat mittausympäristöt ja vaihtuvat mittaajat tuovat haasteita mittaustulosten tarkkuuteen. Lisäksi liikkeiden tekemistä arvioivat joissakin tilanteissa esimerkiksi toiset oppilaat, ja luokanopettajat kokevat sen

ongelmallisena. Viidesluokkalaiset oppilaat ovat heidän mielestään vielä melko pieniä ja liian nuoria olemaan vastuussa oppilastovereiden suoritusten ja oikean tekniikan valvomisesta. Järjestelmän mittauksissa on luokanopettajien mukaan myös tulkinnanvaraisia liikkeitä, joita eri mittaajat arvioivat eri tavalla.

”Onhan se vähän sellanen kyseenalainen mun mielest se Move! -mittaus siinä suhteessa, et kuinka puhtaita ne esimerkiks tossa on ne suoritukset, sit sul on eri mittaaja siinä, eri ympäristö, missä sä mittaat ja onko just tarkalleen niinku ne…” (LO5)

”…muutamia sellasia liikkeitä, jotka oli vähän tulkinnanvarasia sitten, että miten tää nyt tehdään ja tekikö tää tän oikein vai eikö tehny, et tulkinnanvarasia jonkun verran.” (LO6)

”Joku vatsalihasrutistuskin, niin yks hyväksyy kyllä varmasti erilailla ku toinen, et ei se ole ihan täsmällinen, vaan kyllä se on suuntaa antava vaan.– tietysti semmonen auttas, että vaikka kaupungissakin, joku testais. Joku sama ihminen, jos sie tuut testaamaan kaikki, ni sie arvioit sen samalla tavalla.”

(LO1)

”Sitten se mikä minnuu siinä hieman niinku arveluttaa, niin ku se on toisaalta ihan hyvä, että annetaan lasten ite osaks arvioida siellä niitten toisten suorituksia siellä, mutta että mikä se niitten todellisuus sitten on siinä.” (LO3)

”…sitten niinku henkilöitä siihenki tarvitaan, koska siin on niinkun, et teknisesti pitää tehä oikeita suorituksii ja mitata, et vitoset on kuitenki aika pieniä vielä niinkun ottaa sitä kaverin ohjaamisen vastuuta siinä.” (LO5)

Myös Rinne (2015, 62–65) on huomannut seurantajärjestelmää kohtaavaan haasteen mittausten tarkkuuden osalta. Hänen mukaansa tulisi pyrkiä kiinnittämään huomiota mahdollisimman yhdenmukaisiin olosuhteisiin mittaustilanteessa, sekä opettajien koulutukseen. Opettajan itsensä tulisi myös kiinnittää huomiota mittaustilanteessa annettavaan ohjeistukseen, joka tulisi olla mahdollisimman selkeää, niin kirjallisten ohjeiden osalta, kuin myös liikkeiden demonstroinnin osalta. Haasteet on tiedostettu myös Opetushallituksessa, jossa muistutetaankin, että tietoisuuden ja osaamisen vahvistamiseen Move!:n kaikissa vaiheissa mittauksesta raportointiin tulee kiinnittää huomiota, jotta voidaan saada aikaan haluttuja muutoksia. (Paajanen ym. 2018.)

Mittaustilanteen ilmapiiri

Haastatellut luokanopettajat näkivät yhtenä haasteena myös mittaustilanteen ilmapiirin.

Myös Rinteen (2015, 62–65) mukaan mittaustilanteen ilmapiiriin tulee kiinnittää huomiota.

Tilanteesta tulisi tehdä mahdollisimman miellyttävä varmistamalla turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri. Haastateltujen luokanopettajien mukaan mittaustilanne ahdisti oppilaita, vaikka seurantajärjestelmän tavoitteena onkin innostaa ja kannustaa oppilaita huolehtimaan omasta fyysisestä toimintakyvystään, eikä luoda minkäänlaista kilpailutilannetta.

Luokanopettajat kertoivat, että vaikka he olivat pyrkineet korostamaan, että riittää, että tekee parhaansa, ja on vain tärkeää seurata oman fyysisen toimintakyvyn kehittymistä, niin silti oppilaat ahdistuivat tilanteesta ja se muistutti kilpailutilannetta. Kaikki oppilaat joutuvat kuitenkin samassa tilassa mittauksia tekemään, ja esimerkiksi viivajuoksussa oppilaille käy hyvin selväksi, että kuka jaksaa juosta pisimpään.

”Ja sit osa lapsista ahistu siitä aika pahasti. Kyl siinä kuitenkin lapsille tuli se, että nyt pitäs suorittaa. Vaikka kuinka hellästi yritettiin, et nyt myö vaan tehhään tämmönen ja ei myö, et tekkee ihan vaan sen minkä pystyy” (LO1)

”Kaikki liikkujat ja liikkumattomat vitoset pantiin samaan tilaan, ku ei ollu aikaa siinä, ja siellä jouduttiin tekemään tehtäviä, joita ei osattu, ja tuota, miusta se oli karmee tilanteena. Että miusta just nää nimenomaan nää vähemmän liikkujat, niin tuota, se ei nyt ainakaan postiivista käsitystä antanu liikunnasta.”

(LO3)

”…ja sit kun siinä tehdään isossa ryhmässä, niin kyl välillä tuntu niin pahalta laittaa vaik se piip-juoksu, kun näät, että, se lapsen toivottomuus, ku näkee, että piiputtaa jo kolmen piipin jälkeen ja toiset siinä, ja se jotenki tuntu ku kaikki on niin framilla siinä samaan aikaan” (LO5)

6 POHDINTA

Tämän tutkielman tavoitteena oli herättää keskustelua tärkeästä ja pinnalla olevasta aiheesta, sillä huoli lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn tämänhetkisestä tilasta on todellinen. Tutkielman tavoitteena oli erityisesti selvittää luokanopettajien käsityksiä peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tilasta ja siihen liittyvistä tekijöistä, sekä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisesta peruskoulussa. Tässä luvussa pohdin tutkielman tuloksia, teen johtopäätöksiä, pohdin tutkielman luotettavuutta ja eettisyyttä, sekä esittelen mahdollisia jatkotutkimusaiheita.